Historiallinen kirje Jeesuksesta: Pontius Pilatuksen lähettämä kirje Tiberius Caesarille

Jäljempänä esitämme referaatin ja suomennoksen kirjeestä, jonka Pontius Pilatus oli kirjoittanut Rooman keisarille Tiberius Caesarille. Kyseessä on siis kopio tästä historiallisesta kirjeestä, joka on peräisin Konstantinopolissa olevasta ”Archko Volume” -teoksesta, joka sisältää Konstantinopolissa olevia käsikirjoituksia ja Rooman kirjastosta otettuja senaattoripöytäkirjoja, jotka ovat kääntäneet tohtorit McIntosh ja Twyman Antiquerian Lodge, Italian Genoassa. Kirjoituksen teksti on tarkistettu ja vastaa alkuperäiskopiota, jonka on tallentanut British Museum, joka on vahvistanut tekstin transkription eli toiseen kirjoistusjärjestelmään siirtymisen tarkkuuden. Kirjoitus oli tarkistettu marraskuussa 1935.  

Päivänvaloon kohotettu Pilatuksen historiallinen ja pitkä kirje Tiberius Caesarille käsittelee perusteellisesti Jeesuksen Kristuksen pidätystä, oikeudenkäyntiä ja ristiinnaulitsemista.  

Jäljempänä oleva kirjoitus sisältää referoijan ja suomentajan omia kommentteja, jotka ovat hakasulkujen sisällä [].  

TIBERIUS CAESAR – ROOMAN KEISARI JA JALO HALLITSIJA  

TERVEHDYS!  

Viime päivien tapahtumat ovat minun kohtalokseni olleet luonteeltaan sellaisia, että kerron niistä yksityiskohtaisesti ja tarkasti, aivan niiden tapahtumien mukaisesti, sillä en yllättyisi, jos ne tulevaisuudessa muuttaisivat kansakuntamme kohtaloa. Tähän viittaa se, että hiljattain kaikki jumalat ovat lakanneet olemasta suosiollisia. Ei paljon puutu, etten sano: Kirottu olkoon se päivä, jolloin aloitin Vallerius Falceuksen seuraajana Juudean roomalaisena prokuraattorina, sillä nämä viranhaltijan toimet ovat olleet alituista levottomuutta ja ahdistusta.  

Saavuttuani Jerusalemiin otin (virka-talon, ja viran) Praetoriumin haltuuni ja määräsin  

valmistettavaksi loistavat juhlat, joihin kutsuin Galilean ylipapin ja hänen pappisvirkamiehistä koostuvat alamaisensa. Sovittuun aikaan ei saapunut ainuttakaan vierasta. Pidin tätä loukkauksena, jolla halveksittiin arvokkuuttani sekä koko edustamaani hallintoa kohtaan. Joitakin päiviä myöhemmin ylipappi aikoi vierailla luonani osoittaen tapaamisissa vakavuutta sekä petollisuutta. Hänen mukaansa, hänen uskontonsa ei sallinut häntä sekä palvelusväkeään istuskella roomalaisten pöydässä ja nauttia heidän antimiaan, mutta tämä oli vain tekopyhää teeskentelyä, sillä jo hänen ilmeensä paljasti hänen tekopyhyytensä. Vaikka katsoin tarkoituksenmukaiseksi hyväksyä hänen ulkokultaisuutensa, olin siitä hetkestä lähtien vakuuttunut miehitetyn alueen ihmisten julistautuneen valloittajiensa vihollisiksi, ja varoitin roomalaisia varomaan tämän maan ylipappeja. He pettäisivät vaikka oman äitinsä saadakseen viran ja loistokkaan elämän. Olen saanut sellaisen tuntuman, että valloitetuista kaupungeista Jerusalemia on kaikkein vaikein hallita. Ihmiset ovat niin levottomia, että pelkään ajoittain kapinan puhkeamista. Minulla ei olisi ollut riittävästi sotilaita tukahduttamaan kapinaa. Käytössäni oli vain yksi sadanpäämies sekä sata miestä. Pyysin vahvistusta Syyrian päämieheltä, joka ilmoitti minulle tarvitsevansa koko joukkonsa oman maakuntansa puolustamiseen. Luulisin, että imperiumimme romahtamisen syynä tulevaisuudessa on sammumaton janomme laajentaa valtakuntaamme puolustuksen kustannuksella. Elin vetäytyneenä syrjään kansanjoukoista, koska pelkäsin noiden ylipappien vaikuttavan kansan käyttäytymiseen. Joskin tarkoitukseni oli myös selvittää mahdollisimman syvällisesti kansankerrosten mielialan ja suhtautumisen [Rooman valtaan].  

JEESUKSEN JA PILATUKSEN ENSIMMÄINEN KOHTAAMINEN  

Niistä monista huhuista, mitkä korviini kantautuivat, oli yksi semmoinen, joka erityisesti veti puoleensa huomiotani. Nuori mies, niin kerrottiin oli ilmaantunut Galileaan ja siellä pyhällä innolla julistaen lakia lähettämänsä Jumalan nimessä hyvin voimallisesti sekä jaloudella. Aluksi pelkäsin, että hänen tarkoituksenaan oli villitä kansaa roomalaisia vastaan, mutta pian kaikki sellaiset epäilykseni hävisivät. Jeesus, nasaretilainen, puhui roomalaisista ystävällisemmin kuin juutalaiset yleensä tekivät. Eräänä päivänä kulkiessani Siiloan lammikon ohitse, jossa oli paljon kansaa koossa, näin nuoren miehen suuren kansanjoukon keskellä. Minulle kerrottiin hänen olevan Jeesuksen. Sen olisin helposti voinut käsittääkin, sillä niin suuresti hän kuulijoistaan erosi. Hänen hiuksensa ja partansa olivat kullan väriset. Hän näytti noin kolmenkymmenen ikäiseltä. En ole milloinkaan nähnyt jalomman ja puhtaamman muotoista ihmistä. Miten toisenlainen hän olikaan kuin hänen mustapartaiset ja kellahtava-ihoiset kuulijansa.”  

Koska en halunnut keskeyttää häntä läsnäolollani, jatkoin kävelyä, antaen sihteerilleni merkin, että hän liittyisi väkijoukkoon kuuntelemaan. Sihteerini Manlius oli asunut pitkään Juudeassa, ja hän on omaksunut hyvin heprean kielen. Hän on osoittanut minulle uskollisuutta ja luottamusta. Saavuttuani Praetoriumiin tapasin Manliuksen, joka kertoi minulle Jeesuksen puheen sisältöä, jota hän oli Siiloassa kansalle puhunut. Milloinkaan aikaisemmin en ole törmännyt sellaisiin filosofien teoksiin, joita voitaisiin verrata Jeesuksen esityksiin. Sattuipa kerran, että muudan kapinallisista juutalaisista, joita oli Jerusalemissa lukuisia, tiedusteli Jeesukselta sitä, että oliko lainmukaista antaa keisarille veroa? Johon Jeesus vastasi: ”Antakaa keisarille se, mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.”    

HÄN OLI SUOJELUKSESSANI 

Jeesuksen olemus ja viisaat puheet tekivät minuun niin suuren vaikutuksen, että aloin suosia hänen toimintaansa: Minä otin hänet suojelukseeni, jota seikkaa hän kenties ei itse tiennytkään. Hän sai vapaasti puhua, vaikuttaa: koota kansaa ympärilleen ja opettaa sekä valita opetuslapsia. Ja sallimuksestamme mitkään Praetoriumin määräykset eivät häntä rajoittaneet. Voisin miltei sanoa, että onko Rooman valtakunta lyhentänyt olemassa olonsa aikaa tämän jalomielisen suvaitsevaisuuteni tähden? Suvaitsevaitsevaisuuden, jonka välineeksi minä, onneton olen ajautunut kohtaloni saattelemana, mitä kohtaloa juutalaiset nimittävät kaitselmukseksi.  

Mutta tämä rajaton vapaus, jonka Jeesukselle annoin, ärsytti juutalaisia, ei köyhiä, vaan rikkaita ja mahtavia.  

On totta, että Jeesus oli ankara kirjanoppineita ja fariseuksia vastaan, joten on täysin poliittinen syy sallia natsaretilaiselle rajoittamatonta toiminta vapautta. Jeesus nuhteli kirjanoppineita ja fariseuksia: Hän sanoi heille, “Te olette kyykäärmeiden sikiöitä, jotka ovat valkoisiksi kalkittujen hautojen kaltaisia. Ulkoapäin ne näyttävät kyllä kauniilta, mutta sisältä ne ovat täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa”. Jeesus arvosteli myös ulkokullattuja almujen antajia, jotka kuten tietyt rikkaat, kirjanoppineet ja fariseukset antavat paljostaan itserakkaudestaan sekä kunnianhimostaan, mutta köyhät voivat antaa vähemmän vilpittömän auttamisen halusta, mikä on tietysti Jumalan silmissä arvokkaampaa lähimmäisenrakkautta. Jeesuksen toimintaa pidettiin röyhkeänä ja hänestä valitettiin Praetoriumiin päivittäin.  

Sain myös tietää huhuja uhkauksista, joiden mukaan Jeesusta voisi hyvinkin kohdata jokin onnettomuus, sillä ei ole ensimmäinen kerta, kun Jerusalemissa kivitetään profeetoiksi julistautuneita. Senaatti kuitenkin hyväksyi toimintatapani, ja minulle luvattiin vahvistusta Parthian sodan päättymisen jälkeen.  

Koska minulla ei ollut tässä vaiheessa kuitenkaan vielä riittävästi voimaa tukahduttamaan varteenotettavan kapinan mahdollisuutta, päätin ryhtyä toimenpiteeseen, joka voisi palauttaa rauhallisuuden Jerusalemiin ilman Praetoriumin nöyryyttäviä myönnytyksiä. Nämä tavoitteet mielessäni kutsuin lopulta Jeesuksen luokseni Praetoriumiin: Natsarealaisen tultua menin basilikaani (temppelimäinen rakennus), häntä katsellessani tuntuivat jalkani rautakahleilla marmorilattiaan kiinnitetyiltä ja joka jäseneni vapisi kuin pahantekijäin, jolla aikaa Jeesus oli tyyni – tyyni kuin viattomuus itsessään. (—) Kotvan aikaa minä katselin ihmetellen ja kunnioituksella noita tavattomia kasvoja, jommoisia ei ole tuntenut kukaan noista monista maalareista, jotka ovat kaikille meidän jumalillemme ja puolijumalille muodot ja kuvat antaneet.  

“Jeesus”, sanoin minä viimeinkin hänelle sopertelevalla äänellä: “Jeesus Nasaretilainen, minä olen suonut sinulle näinä kolmena viimeksi kuluneena vuonna suuren puheenvapauden, enkä sitä koskaan kadukaan. Sinä puhut viisaan tavalla. En tiedä, oletko lukenut Sokratesta vai Platoniako, mutta sen tiedän, että sinä puhut niin majesteetillisen yksinkertaisesti, että se kohottaa sinut paljon ylemmäksi näitä filosofeja.  

Edellä esitetty on saatettu keisarin tietoon, ja minä hänen nöyränä palvelijanaan tässä maakunnassa olen iloinen voidessani sallia sinulle sen vapauden, minkä olet myös ansainnut. En kuitenkaan voi salata sinulta sitä, että julkinen toimintasi puheineen on herättänyt pahaa verta ja olet hankkinut itsellesi peräänantamattomia vihollisia. Tämä ei ole kylläkään yllättävää, sillä myös Sokrates sai vihamiehiä aikoinaan toimintansa ansiosta. Mutta sinua kohtaan heidän [juutalaisen papiston] viha on kasvanut entisestään, jopa kaksinkertaisesti, koska kohdistat heihin niin ankaraa arvostelua sekä saadessasi vielä suojelustani. Juutalainen papisto on jopa syyttänyt minua välillisestä liittoutumisesta kanssasi, että näin menetellen muka riistäisin viimeisetkin heprealaiset yhteiskunnallisen vallan rippeet, jotka Rooma on heille suonut.  

En haluaisi esittää tätä käskynä, vaan pyyntönä: Kehottaisin sinua vastaisuudessa varovaisuuteen ja maltillisuuteen puheissasi. Näin menetellen et antaisi syytä papistolle villitsemään tavallista kansaa sinua vastaan, jolloin säästyisin käyttämästä lain miekkaa.”  

Nasaretilainen vastasi rauhallisesti: ”Maaherra, sinun sanasi eivät ole totuuden viisaudesta.  Voitko pysäyttää käskylläsi vuoren solassa vuolaan virran? Onko vallassasi repiä juurineen laakson puut? Luojansa ja luonnonlakeja noudattaa vuolasvirta (siis ihminen ei niitä voi hallita). Jumala yksin Kaitselmuksellaan ohjaa vesivirtojen juoksun ja Hän yksin tietää niiden suunnan. Totisesti minä sanon sinulle: ennen kuin Sharonin ruusu kukkii, vanhurskaan veri vuodatetaan.”  

[Yllä olevaan viitaten: Maalliset päätökset eivät voi pysäyttää Jumalallisen Kaitselmuksen toiminta.]  

 ”Sinun vertasi ei vuodateta”, sanoin liikutuksen vallassa: ”Arvostan viisauttasi enemmän kuin fariseuksien tulikiven katkuista ylpeilyä, mitkä käyttävät väärin roomalaisten heille sallimaa vapautta. Juutalainen papisto villitsee kansaa, mustamaalaamalla  Caesarista tyrannin maineessa olevan julmurin, joka tuhoasi muka kansan. Mutta juutalaisen papiston pitäisi tietää, että toteuttaakseen suunnitelmiaan Tiberin susi voi joskus pukeutua lampaan taljaan. Voi siis syntyä vainoja. Kuitenkin Pratoriumini tarjoaa turvapaikan sekä päivin että öin.”  

“PROFEETTOJEN KIRJOITUSET PITÄÄ TÄYTTYMÄN  

Jeesus pudisti huolimattomasti päätään ja lausui vakavan  Jumalallisesti hymyillen: ”Kun se päivä on käsillä, ihmisen pojalle ei ole tarjolla ainuttakaan turvapaikkaa maailmassa. Mutta vanhurskaiden turvapaikka on tuolla”, ja hän osoitti taivaaseen. ”Sen, mitä on kirjoitettu profeettojen kirjoihin, on täytyttävä.”  

 ”Nuori mies”, vastasin lempeästi, ”te velvoitatte minut muuttamaan pyyntöni käskyksi. Vastuulleni uskotun maakunnan turvallisuus vaatii sitä. Sinun on noudatettava maltillisempaa esiintymistä puheissanne. Älä lyö laimin käskyäni, ja tiedät sen seuraukset. Olkoon onni kanssasi! Näkemiin.”  

”EN SAATA MAAILMAAN SOTAA, VAAN RAUHAA, RAKKAUTTA JA LÄHIMMÄISENRAKKAUTTA  

”Hallitsija”, vastasi Jeesus. “En tullut saattamaan maailmaan sotaa, vaan rauhaa, rakkautta ja yhteistä hyvää. Synnyin samana päivänä, jona Augustus Caesar saattoi Rooman valtakunnan rauhan tilaan. Vainot eivät johdu minusta, sillä niitä synnyttävät muut, mutta minä pysyn kuuliaisena Isäni tahdolle, joka on näyttänyt minulle tien. Hillitkää siis maallisia varotoimianne. Ei ole teidän vallassanne estää uhria sovitustyöstään tabernaakkelin (Sakramenttikaappi) edessä.”  

[Tässä Jeesus viittaa siihen, että maallisella vallalla ei ollut valtuuksia,  eikä mahdollisuuksia puuttua Kaitselmuksen kulkuun, jonka tarkoituksena oli se, että Herran Jeesuksen Kristuksen piti nujertaa helvetit ja luoda uusi taivas: Jeesus kukisti helvetit, riisuen äidiltään perityn fyysisenolemuksensa sekä pukeutuen Isänsä (eli Sielunsa) ruumiiseen, muodostuen täten itse täydelliseksi Jumalaksi, joka Hän on tälläkin hetkellä. Kun helvetit oli nujerrettu, saapui taas taivaallista virtausta maan päälle ja ihmiset pystyivät tekemään parannuksen, jonka tekeminen oli estynyt aiemmin, Jeesus: ”Tehkää parannus, sillä Jumalan valtakunta on tullut lähelle”. Jeesus myös eheytti taivaat ja perusti uuden kirkon eli kristillisen alkukirkon. Tämä oli Jeesuksen Lunastus eli maailman pelastaminen helvettien vallasta. Mutta täytyy muistaa, että: Jeesuksen ristinkuolema ei ollut sovitus tai lunastus, vaan viimeinen ja voimakkain kiusaus eli syvimpien helvettien hyökkäys Häntä vastaan.]  

Näin sanottuaan hän katosi kuin kirkas varjo basilikan verhojen taakse ja suureksi helpotuksekseni tunsin vapautuvani raskaasta taakasta, jonka Jeesuksen läsnäolo oli minulle aiheuttanut. 

 

JUUTALAISET JEESUKSESTA: RISTIINNAULITSE! RSITIINNAULITSE!  

Juutalaisten suuri pääsiäisjuhla oli lähestymässä. Juutalainen papisto käytti hyväkseen näitä juhlallisuuksia lahjoen kansaa temppelin aarteilla, lisäksi roomalaista sadanpäämiestä oli haavoitettu. Jerusalemin oli näyttänyt nousseen helvetilliseen kiihkoon vaatien nasaretilaisen kuolemaa. Kapinan puhkeamisen vaara oli nyt suuri ja kirjoitin Syyrian prefektille (maaherra) ja pyysin häneltä sata jalkaväkisotilasta sekä saman verran ratsuväkeä. No, hän kieltäytyi, joten jäin yksikseni turvanani kourallinen veteraaneja.  

Juutalainen papisto olivat Jeesusta perättömästi syyttämällä villinnyt kansan kapinan partaalle. Kansa huusi raivona: ”Ristiinnaulitse hänet! Ristiinnaulitse hänet!”  

Kolme vaikutusvaltaista koulukuntaa oli tuolloin yhdistänyt voimansa Jeesusta vastaan. Ensinnäkin herodilaisten koulukunta ja saddukeukset, joiden kapinalliseen käyttäytymiseen kaksi tavoitetta: He vihasivat Nasaretilaista ja suhtautuivat kärsimättömästi Rooman miehitysvaltaan. He olivat anteeksi antamattomia käytökseni suhteen, sillä olinhan saapunut pyhään kaupunkiin kantaen Rooman keisarin kuvaa, mikä oli kohtalokas virhe. He tuohtuivat myös siitä, että olin ehdottanut, että osa temppelin aarteista käytettäisiin julkiseen käyttöön tarkoitettujen rakennusten rakentamiseen. No, ehdotusta halveksittiin syvästi. Kolmantena “koulukuntana” ovat fariseukset, jotka olivat Jeesuksen vannoutuneita vihollisia. He vähät välittivät hallituksesta. He olivat katkeroituneet niistä nuhteista, joita nasaretilainen oli kolmen vuoden kuluessa heihin kohdistanut.   

JEESUS TUOMITTIIN KUOLEMAAN  

Koko Juudea vaikutti vyöryvän Jerusalemiin! Hallintorakennuksen marmoriportaat näyttivät ikään kuin huokailevan väkijoukon painon alla. Nasaretilainen tuotiin takaisin luokseni. [Tätä ennen Jeesus oli viety ylipappi Hannasen kuulusteltavaksi ja sieltä ylipappi Kaifaksen tykö, josta Hänet kuljetettiin Pilatuksen kuultavaksi. Tästä edelleen Pilatus lähetti Jeesuksen Herodeksen eteen, josta Herodes lähetti Hänet takaisin Pilatuksen tuomittavaksi.]  

Siirryin vartijoitteni seurassa oikeussaliin ja tiedustelin kuulolla olevilta juutalaisilta ankaran oloisesti sitä, että mitä he vaativat? “Jeesuksen kuolemaa” raikui vastaus.  

[Tässä vaiheessa Pilatus oli kutsunut koolle ylipapit, hallitusmiehet sekä kansan.] 

Kysyin:  ”Ja, mistä rikoksesta?”  

 ”Hän on pilkannut Jumalaa sanoen olevansa Jumalan Poika, Messias sekä juutalaisten kuningas. Lisäksi hän on profetoinut temppelin hävitystä tuhoa. 

Sanoin heille, että Roomalainen oikeusistuin ei rankaise tällaisista rikoksista kuolemalla. 
 

(Tiivistys: Herodes, Arkelaus, Filippus, Hannas, Kaifas ja koko kansa jättivät hänet minulle, pannen toimeen suuren mellakan ja pakottaen minut tuomitsemaan hänet. Minä annoin ristiinnaulita hänet, sitten kun häntä ensin oli ruoskittu, vaikka hän ei ollut mitään pahaa tehnyt. Sillä ajalla, minkä hän oli ristiinnaulittuna, pimeni koko maailma, aurinko pimeni keskipäivällä ja tähdet näkyivät taivaankannella, vaikka ne eivät ensinkään loistaneet, ja kuu näytti vereltä. Maailma oli muuttunut hornan kaltaiseksi niin, ettei temppelin pyhää, niin kuin juutalaiset sanoivat, voitu nähdä. Sen alapuolelle ilmestyi maahan halkeama, josta kuului kuin kovia ukkosen paukahduksia. Näitten kauhistavien tapausten aikana nousivat kuolleet haudoistaan, juutalaisten oman kertomuksen mukaan. He väittivät, että nämä ylösnousseet olivat Aabraham, lisak, Jaakob, kaksitoista esi-isää sekä Mooses ja Job.) 

”RISTIINNAULITSE HÄNET! RISTIINNAULITKAA HÄNET! RISTIINNAULITKAA HÄNET! ”  

 
”Ristiinnaulitse hänet! Ristiinnaulitkaa hänet!” Karjui armoton väkijoukko. Raivostuneen väkijoukon äänet ravistelivat palatsia perustuksiaan myöten. Kaikki olivat jatkuvasti kiihtyvää raivoa täynnä, mutta vain Jeesus Nasaretilainen pysyi tyynen rauhallisena. Tein kaikkeni ja lukuisia kertoja yritin suojella Jeesusta hurjistuneen väkijoukon raivolta, mutta turhaan. Tässä tilanteessa tajusin, että olisi vain muutamia keinoja, jotka voisivat pelastaa Jeesuksen hengen. 

Koska lakiin oli kirjoitettu, että ketään ei voitu tuomita, jos  ei ole paastonnut kokonaista vuorokautta ja tuomiolle täytyy olla juutalaisen pappisneuvoston eli Sanhedrinin suostumus allekirjoituksessa vahvistettuna. Ja myös, että samana vuorokautena kuin tuomio on asetettu, ei tuomiota saa laittaa täytäntöön. Lisäksi lakiin sisältyi sellainen menetelmä, jonka mukaan oikeustalon ovelle mies lippuineen ja toinen ratsumieheksi hevosen selkään, mitkä huusivat syytetyn nimeä, ja sitä, että oliko halukkaita puolustamaan todistamalla syytetyn puolesta. Sekä syytetyttä oli oikeus matkallaan teloituspaikalle kääntyä kolmesti takaisin ja esittää vetoomuksen oikeuskäsittelyn tarkastamiseksi, mihin syyhyn tahansa nojautuen. 

Esitin nämä kaikki vetoomuksen, jotta saisin heidät luopumaan vaatimuksestaan julistaa Jeesukselle kuolemantuomion. 

Mutta tämä ei tuottanut tulosta, sillä juutalaiset edelleen huusivat kiihtyen: Ristiinnaulitse hänet! Ristiinnaulitse hänet! Ristiinnaulitse hänet!  

[Pilatuksen kirjeestä puuttui kuvaus vangista, joka aina juhlan aikana piti päästää heille vapaaksi. Uuden Testamentin mukaan juutalaiset saivat valita vapauttamisen Barabbaan (oli murhamies) ja syyttömän Jeesuksen väliltä; he valitsivat Barabbaan. Näin kerrotaan: (Luuk. 23: 17, 18)] 

 
SILLOIN PYYSIN  PESUVADIN JA PESIN KÄTENI  

Määräsin Jeesuksen ruoskittavaksi, jotta se tyydyttäisi juutalaisten verenhimon, mutta meteli vain yltyi. Tällöin otin pesuvadin ja pesin käteni kansan nähden, ja sanoin olevani viaton hänen vereensä. Silloin juutalaiset rupesivat huutamaan, että ”Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle”. 

Oli hyvin sävähdyttävää huomata, että väkijoukko ei näyttänyt lainkaan kävelevän, vaan ihmisvyöry oli kuin jonkinlainen pyörre, ollen kuin elävää ja mylvivää aaltoliikettä, joka ulottui aina Siionin vuorilta Praetoriumin portaille saakka. 

JOOSEF ARIMATIALAISEN SALLITTIIN HAUDATA JEESUKSEN 

Luokseni saapui  Joosef Arimatialainen ja anoi polvistuneena minulta lupaa Jeesus Nasaretilaisen hautaamiseksi. Tähän minä suostuinkin. Käskin Maniluksen ottamaan mukaansa joitakin sotilaita valvomaan hautausta ja sitä, että mitään häpäisyä ei tapahtuisi. 

Lähetin Joosefin kaartin päällikön Malcuksen tykö, että hän välittäisi Malcukselle käskyni ottamaan juutalaisia sotilaita vartioimaan Nasaretilaisen hautaa, jotta juutalaiset eivät voisi syyttää roomalaisia, mikäli jotakin sattuisi.   

Yllätyksenä muutaman päivän kuluttua Jeesus Nasaretilaisen hauta olikin tyhjä! Hänen opetuslapsensa julistivat ympäriinsä, että Jeesus oli noussut kuolleista, kuten oli ennustettu. Tämä herätti jopa ristiinnaulitsemista suuremman väestön liikehdinnän ja puheiden myrskyn. 

Tyhjästä haudasta syntyi hirvittävä kohu. Kutsuin Malcuksen luokseni ja hän sanoi asettaneensa juutalaisen luutnantin Ben Ishamin sadan sotilaansa kansa vartioimaan hautaa. Malcus kertoi Ishamin sotilaineen olleen hyvin hämmentyneitä ja huolestuneista siitä, mitä he haudalla kokivat. 

Hän sanoi, että neljännen vartiovuoron alkaessa hän havaitsi utumaisen sekä kauniin valon haudan ylläpuolella. Ensin hän kuvitteli naisten saapuneen balsamoimaan Jeesuksen ruumista, kuten heidän kulttuuriinsa kuului, mutta hän ei ollut tietoinen siitä, miten naiset olivat päässeet vartijoiden läpi. Kun hän oli näissä mietelmissään, niin katso, alue kokonaisuudessaan oli valon loisteessa, ja siellä oli havaittavissa joukoittain vainajia hautausasusteissaan. Ja nämä näyttivät huutavan ja olevan hurmioituneita. Ja hän kuuli ympäriltään sekä yläpuoleltaan, mitä taivaallisinta musiikkia, kuin mitä koskaan on kuullut. Hän kertoi menneensä aivan hervottomaksi, eikä pysynyt enää jaloillaan sekä maaperä aivan kuin virtasi hänen allaan; eikä hän tiennyt mitä oikein oli tapahtumassa! 

                                                                       (- – -) 

Kysyin Ishaminilta, olivatko juutalaiset papit kuulustelleet häntä? hän sanoi, että olivat. Papisto oli painostanut häntä sanomaan, että kysymyksessä olisi ollut maanjäristys ja he olisivat nukahtaneet. Juutalainen papisto tarjosi lahjuksia, rahaa, jotta hän rupeasi valehtelemaan, ja sanoisi, että opetuslapset tulivat ja varastivat Jeesuksen. Mutta totisesti emme nähneet ainuttakaan opetuslasta ja ruumiin katoamisesta hän (Ben) ei tiennyt ennen kuin se hänelle kerrottiin.   

                                                                      (- – -) 

Tiedustelin häneltä siitä, mikä oli niiden pappien, joiden kanssa hän oli puhellut, henkilökohtainen mielipide Jeesuksen olemuksesta? Hän sanoi, että jotkut heistä olivat sitä mieltä, että Jeesus ei ollut ihminen, eikä siten Marian poika. Muutamat näistä papeista oli arvellut Jeesuksen olleen saman henkilön, joka oli ollut maailmassa muinoin Aabrahamin ja Lootin kanssa ja useimpina muina aikakausina sekä niiden paikoissa.  

Minusta vaikutti siltä, että näiden juutalaisten teoria oli ja vaikuttavat olevan sopusoinnussa Jeesuksen elämän kanssa. Hän pystyi tekemään ihmeitä: muuttamaan veden viiniksi; herättämään kuolleista; parantamaan sairaita; tyynnyttämään myrskyävän meren; houkuttelemaan esille kalan, jonka suussa oli hopeakolikko ja niin edelleen. 

                                                                     (- – -) 

Ja kaikki nämä tosiasiat ovat sekä hänen vihollistensa että hänen ystäviensä tiedossa … niin minä olen lähestulkoon valmiina julkituomaan, niin kuin Manlius teki ristillä, että: ”Totisesti tämä oli Jumalan Poika.”  

Teidän korkeutenne, tämä kertomukseni on niin lähellä tapauksen tosiasioita kuin vain siihen kykenin, ja olen nähnyt vaivaa tehdäkseni lausuman hyvin kattavasti, jotta voitte arvioida käyttäytymistäni kokonaisuutena, sillä olenhan saanut tietää, että Antipater on sanonut minusta runsaasti raskaita lausuntoja esitetyistä asioista. Lupaan uskollisuuttani ja hyvään tähtääviä tavoitteita jalolle hallitsijalleni.  

Teidän  kuuliainen palvelijanne,  

Pontius Pilatus  

Tämä kirje tukee Raamatun kertomusta Jeesuksen Kristuksen elämästä, toiminnasta, ristiinnaulitsemisesta ja ylösnousemuksesta. 

__________________  

Toimittajan päätelmiä 

Pilatuksen kirjeen sisältö vahvistaa sitä käsitystä, että miksi Jumalan syntyi juutalaisten keskuuteen? Jumala inkarnoitui juutalaiseen yhteiskuntaan Jeesuksena juuri siksi, että jo Jeesuksen ajan juutalaisuus oli mitä suurinta henkistä pimeyttä, jolla ei tietenkään ollut mitään yhteyttä Jumalaan, eikä taivaaseen. Juutalaisuus oli ja on edelleen pelkästään maallisia ja aistillisia tarpeita palveleva ”uskonto”, ja itseasiassa maailmanvalloitus dogmi. Tästä johtuen koko juutalainen kansa oli teologisessa ja henkisessä pimeydessä: heistä oli tullut sen aikaisen maailman itsekkäin sekä julmin kansa, johon jo Jeesuksen aikana olivat yhteydessä pahimmat helvetit. 

Jumalan täytyi luonnollisesti pelastaa ihmiskunta kokonaisuudessaan, niinpä Hänen täytyi nujertaa pahimmat helvetit ensin, helvetit, jotka olivat siis yhteydessä juutalaisten uskonnollisten johtajien siivittämänä heidän kansaansa. Mikäli Jumala olisi syntynyt johonkin toiseen kansaan, olisi vahvimmat helvetit jäänyt kukistamatta, ja lunastus suorittamatta. 

Jeesus oli itse Jumalan inkarnaatio, ja Hän kukisti helvetit omalla Jumalallisella Voimallaan, riisuen äidiltään perityn fyysisenolemuksensa sekä pukeutuen Isänsä (eli Sielunsa) ruumiiseen, muodostuen täten itse täydelliseksi Jumalaksi. Hän oli, ja on Itse Jumalallinen Totuus ja Hyvyys eli Jumalallinen järjestys. Tämä oli olennaisin syy siihen, että juutalaiset johtajiensa villitsemänä murhasivat  Jeesuksen. Nimittäin juutalainen pappisylimystö ei sietänyt Jumalallista Hyvyyttä ja Totuutta, sillä he vihasivat tätä järjestystä, koska he itse olivat vääryydessä ja pahuudessa. Täten ne, ketkä murhasivat Jeesuksen, saivat henkiseksi perinnökseen kaiken totuuden tuhoamisen halun, mikä on muodostanut juutalaismafian ja yleensä äärimäiseen Talmudin tulkintaan nojautuvan ryhmittymän perityksi pahuudeksi. Pilatuksen kirjeessä kuvattu ikään kuin aaltoileva pyörre juutalaisena kansana, on juuri vastaavaisuus siitä syvimpien helvettien raivosta Itse Jumalaa ja Hänen järjestystään vastaan. 

Markku Juutinen 

Lähde 

Historic Letter written by Pontius Pilate to Tiberius Caesar | The Truthseeker