Hömötiainen, toiseksi yleisin talvilintumme

Hömötiainen on näkyvimpiä talvilintuja. Se on ahkera vieras lintulaudoilla, ja metsissäkin se näyttäytyy ihmiselle pelottomasti. 

Hömötiaisella (Parus montanus) on harmaa höyhenpuku, joka on selkäpuolelta tummempi kuin vatsapuolelta. Posket ovat valkoiset ja päälaki himmeänmusta. Hömötiaista harvinaisempia harmaita tiaisia ovat kuusitiainen, jonka tunnistaa niskan selvästä valkeasta laikusta, sekä lapintiainen, joka vaikuttaa kanelissa kieräytetyltä hömötiaiselta. Joinakin vuosina nuoret lapintiaiset vaeltavat etelärannikolle saakka, jolloin niitä voi nähdä muiden tiaisten joukossa ruokintapaikoilla.

Talvella useimmat hömötiaiset viihtyvät pesimäsijoillaan. Nuoret linnut saattavat lähteä vaeltelemaan, ja toisinaan etelärannikolla näkeekin suuria hömötiaisparvia, jotka lentelevät pitkin rannikkoa. Merta ne eivät kuitenkaan lähde ylittämään. Hömötiainen on Suomen toiseksi yleisin talvilintu, sillä viidennes talvehtivista 20 miljoonasta linnusta on hömötiaisia.

Hömötiainen varastoi ruokaa talveksi. Se kätkee vaikkapa kuusen ja männyn sekä kauran ja pillikkeiden siemeniä puun kuoren ja naavan rakoihin. Lintulaudallakaan se ei tyydy pelkästään syömään kupuaan täyteen, vaan se vie osan ruuasta varastoihinsa. Se myös löytää varastonsa, ja talvisesta ravinnosta jopa puolet voi koostua ruokakätköjen antimista. Toinen puoli ravinnosta koostuu lahopökkelöissä elävistä hyönteisistä ja hämähäkeistä.

Hömötiainen kestää hyvin pakkasta. Sillä on tuuhea höyhenpuku, ja se voi laskea ruumiinlämpöään lähes kymmenen astetta, jolloin energia riittää paremmin sen tarvitseman lämmön tuottamiseen.

Kevättalvella hömötiaispariskunta valitsee pesäpaikakseen sopivan lahopökkelön. Yleensä pesä sijaitsee koivu- tai leppäpökkelössä alle kolmen metrin korkeudessa. Pesimäpaikoiksi sopivat lähes kaikentyyppiset metsät, mutta rehevät sekametsät, rantalehdot ja korvet ovat hömötiaisen erityisessä suosiossa.

Puolisot kovertavat pesäkolon yhdessä, ja naaras vuoraa sen katajan ja muiden puiden kuorella, löytämällään karvalla, höyhenillä, sammalellakin. Hömötiainen pesii vain harvoin pöntössä. Muninta alkaa huhti-toukokuun vaihteessa. Valkeita, ruosteenruskeatäpläisiä munia on kuudesta kymmeneen, ja naaras hautoo niitä kaksi viikkoa. Kuoriuduttuaan poikaset syövät hämähäkkejä ja perhostoukkia sekä muita hyönteisiä, joita molemmat emot niille tuovat. Poikaset pysyvät pesässä alle kolme viikkoa. Hömötiainen pesii vain yhden kerran kesässä.

Kanta on taantunut ilmeisesti sopivien pesäpaikkojen puutteessa. Lahopökkelöitä on metsissämme melko vähän.