House of Numbers, Full Documentary

1 kommentti

1. Loistava kirjoitus aiheesta tiede.fi:n sivuilla:

   Siirtykäämme ajassa parikymmentä vuotta taaksepäin. WHO kirjoitti
   tiedotuslehdessään ”Bulletin of the World Health Organisation” numerossa
   47 sivulla 259 vuonna 1972: ”Tulisi tehdä yritys sen toteamiseksi,
   voivatko virukset itse asiassa panna liikkelle valikoivia vaikutuksia
   vastustuskyvyn toimintaan. Tulisi katsoa sitä mahdollisuutta, että
   voitaisiin heikentää vastustuskyvyn reaktiota virukselle, jos tarttuva
   virus vahingoittaa enemmän tai vähemmän valikoivasti virukselle
   reagoivan solun.” Selvällä suomenkielellä sanottuna WHO kehoitti
   kehittämään juuri AIDS:in kaltaisen viruksen! WHO kertoi lisäksi, että
   jos uusi viruksen luomus toimisi, niin monista kauhistuttavista ja
   kuolettavista tarttuvista viruksista voitaisiin tehdä jopa vielä
   kauhistuttavampia ja pahanlaatuisempia. Eikös olekin omituista tekstiä
   terveysjärjestön kirjoittamaksi?

   Ensimmäiset AIDS-tapaukset ilmaantuivat 1970-luvulla ja pian siitä tuli
   maailmanlaatuinen ongelma. Asiantuntijat olettivat, että HIV-tartunta on
   peräisin vihreästä apinasta Afrikassa. AIDS alkoi kuitenkin
   samanaikaisesti Yhdysvalloissa, Haitissa, Brasiliassa ja
   Keski-Afrikassa, joten tuon vihreän apinan on täytynyt olla
   suihkukonelentäjä! Vihreän apinan solujen geenirakenteen tutkimus onkin
   osoittanut, ettei ole geneettisesti mahdollista siirtää AIDS-virusta
   luonnollisella tavalla apinoista ihmiseen.

   Vuonna 1987 tapahtui suuri paljastus. Arvostettu sanomalehti ”London
   Times” kirjoitti 11.5. etusivulla: ”Isorokkorokote pani alulle
   AIDS-viruksen.” HIV-tartunnat vastasivat täysin WHO:n rokotusohjelmaa
   Haitissa, Brasiliassa ja Afrikassa, jossa Zairessa eniten rokotuksia
   saaneena oli myös eniten HIV-tartuntoja. Artikkeli sai alkunsa siitä,
   kun WHO itse alkoi epäillä, oliko sen rokotusohjelmalla yhteyttä
   AIDS-epidemiaan. Se vuokrasi ulkopuolisen tutkijan ottamaan asiasta
   selvää. Tutkija löysi selvän yhteyden HIV-tartuntojen ja rokotusohjelman
   välillä. WHO kuitenkin salasi tutkimusraportin, jolloin tuo tutkija
   kääntyi ”London Times” -lehden puoleen. Paitsi Lontoossa, sokkiuutinen
   joutui täydelliseen uutispimentoon, eikä sitä julkaistu
   päätiedotusvälineissä missään muuallapäin maailmaa.

   Vaikka ”London Times” -lehden artikkeli sanoikinm että
   isorokkorokotusohjelma laukaisi Afrikassa piilevän taipumuksen saada
   AIDS, on myöhemmin todettu, ettei ole minkäänlaista tieteellistä
   todistetta siitä, että AIDS-virus olisi ollut Afrikassa ennen WHO:n
   rokotusohjelmaa. Totuuden tuojina AIDS:sta ovat olleet etummaisina
   amerikkalaiset lääkärit William Douglass ja Theodore Strecker. Tri
   Streckerin perinpohjaiset tutkimukset osoittivat, että Kansallinen
   syöpäinstituutti ja WHO loivat yhteistyössä AIDS-viruksen
   laboratorioissaan Fort Detrickissä. AIDS-virus syntyi yhdistämällä kaksi
   tappavaa retrovirusta eli lehmissä esiintyvän leukemiaviruksen (BLV) ja
   lampaissa esiintyvän visnaviruksen toisiinsa ja kasvattamalla niitä
   sitten ihmisen kudosviljelmässä. Tri Douglass väittää lisäksi, että
   HIV-virus ei ole huonosti tarttuva virus. Se voi elää jopa 10 päivää
   kuivalla lautasella.

   Otsoni on hapen kaikkein voimakkaimmin hapettava muoto. Sen kemiallinen
   merkki on O3, eli siinä on yhdistyneenä kolme happiatomia. Otsonia
   valmistetaan lääkinnälliseen käyttöön otsonigeneraattorilla. Otsonilla
   on hyvin voimakas viruksia, bakteereita ja sieniä tappava ja myrkyllisiä
   aineita hapettava vaikutus. Sen sijaan että potilaan maksaa ja
   vastustuskykyä rasitetaan erilaisilla myrkyillä, otsoni yksinkertaisesti
   hapettaa AIDS-viruksen kuoren molekyylit tehden viruksen
   toimintakyvyttömäksi.

   Otsoniterapiassa potilaan vereen annetaan otsoniruiske tai häneltä
   otetaan 50-100 ml verta, jota sekoitetaan puhtaan lääkinnällisen
   otsoni/happiseoksen kanssa, jonka jälkeen veri annetaan takaisin
   potilaalle. AIDS-potilaat tarvitsevat yleensä 1-2 käsittelyä päivittäin
   1-2 kk:n ajan. Parhaisiin tuloksiin on päästy tehostamalla otsonin
   vaikutusta mm. painekammiohoidolla ja otsonipussikäsittelyllä, jolloin
   potilas ihohuokosia avaavan kuuman suihkun jälkeen kylpee ilmatiiviissä
   otsonipussissa ainoastaan pään jäädessä pussin ulkopuolelle.

   Lähinnä Saksassa ja Yhdysvalloissa on lukuisia lääkäreitä, jotka
   osoittavat tieteellisissä ja kliinisissä tutkimuksissa pystyvänsä
   tuhoamaan AIDS-viruksen muiden virusten ohella. Saksassa on käytetty
   otsonia ilman sivuvaikutuksia menestyksellä erilaisten sairauksien
   hoidossa yli 50 vuoden ajan. On syytä panna merkille, että vuonna 1976
   eli muutama vuosi sen jälkeen kun AIDS levitettiin isorokkorokotteiden
   välityksellä, Yhdysvaltojen sosiaali- ja terveyshallitus FDA (Food and
   Drug Administration) julisti otsonin myrkylliseksi kaasuksi, jolla ei
   ole lääketieteellistä käyttöä. Tarkastelkaamme lähemmin muutamia tapauksia.

   Tri James Boyce Yhdysvalloissa vuonna 1991 sai 248 HIV-positiivista
   potilasta HIV-negatiivisiksi otsoni/painekammioterapiallaan 60 päivässä.
   Tulos todistettiin oikeaksi suuressa sairaalassa ja riippumattomissa
   laboratorioissa. Häntä syytettiin ”luvattoman lääketieteellisen laitteen
   käytöstä” (otsonigeneraattori). Boyce luopui lääkärinvirastaan ja ryhtyi
   maanviljelijäksi. Hänen entiset potilaansa pelkäävät julkisuutta.

   Kaksi amerikkalaista lääkäriä vuonna 1991 sai
   otsoni/dimetylsulfoksidihoidolla 9 potilasta HIV-positiivisista
   HIV-negatiivisiksi 30 päivässä. Kumpikaan lääkäri ei ilmoita
   yksityiskohtia eikä nimiään kostotoimenpiteiden pelosta.

   John Burdick, yksi ensimmäisistä otsonilla parannetuista
   AIDS-potilaista, kuoli kovan hermopaineen alla Arizonassa kesäkuussa
   1993. Burdick kärsi jatkuvaa viranomaisten painostusta, koska hän
   omistautui tiedon levittämiselle otsonista. Burdick ei kuollut
   AIDS:siin, vaan hän pysyi kuolemaansa asti HIV-negatiivisena.

   Runsas vuosi sitten kehitettiin ns. ”moniatominen poistoyksikkö”, jossa
   potilaalta lasketaan toisesta kädestä verta, joka otsonoidaan pienessä
   ylipaineessa ja pumpataan sitten toiseen käteen. Käsittelyä annetaan 1-8
   tuntia ja tulokset ovat olleet erittäin lupaavia. FDA ei kuitenkaan pidä
   keksinnöstä, vaan takavarikoi välittömästi kaikki yksiköt, joista se saa
   vihiä. Esimerkiksi tri Frank Shallenberger sai tällaisella laitteella
   hyviä tuloksia AIDS-potilailla Nevadassa Yhdysvalloissa. 15.3.1993 FDA
   teki ratsian hänen klinikalleen ta takavarikoi häneltä kaksi laitetta,
   jonka seurauksena hänen AIDS-potilaansa jäivät ilman hoitoa.

   Konekiväärein aseistetut poliisit lopettivat vastaavan klinikan Cebun
   kaupungissa Filippiineillä myös maaliskuussa 1993. Klinikalla oli
   hoidossa 20 AIDS-potilasta ja kolme syöpäpotilasta, kaikki Australiasta.
   Kun yksi kuolemansairas potilas menehtyi saavuttuaan klinikalle, joutui
   hoitomuoto kovan hyökkäyksen kohteeksi australialaisten
   tiedotusvälineiden taholta. Huolimatta siitä, että potilaiden kunto
   parani dramaattisesti, lääketieteellistä näyttöä ei jäänyt. Kaikki
   muistiinpanot hävisivät mukaanlukien tutkimusta kuvanneen amerikkalaisen
   televisiotoimittaja Sue Ann Taylorin videonauhat.

   Yhdysvalloissa taktiikka näyttää olevan seuraavanlainen: FDA takavarikoi
   kaikki otsonilaitteet ja lääkärien tekemät potilaskertomukset ym.
   todistusaineiston. Jos sitten joku tiedustelee julkisesti otsonista, FDA
   sanoo hoitomuodon olevan huijausta, koska mitään lääketieteellistä
   näyttöä ei ole olemassa. Samaan aikaan FDA on hyväksynyt huippukalliita
   kokeellisia ja tehottomia AIDS-lääkkeitä, joilla on ollut vakavia
   sivuvaikutuksia. Myös rokotteiden kehittäminen AIDS:is vastaan on aivan
   turhaa, koska on olemassa triljoonia geneettisiä yhdistelmiä, miksi
   virus voi muuntautua.

   http://www.tiede.fi/keskustelut/laaketiede-ja-terveys-f11/hiv-aids-t49274.html

   (0)(0)

   Vastaa