Uusliberalismi on oppi, joka pyrkii tulkitsemaan ja toteuttamaan yhteiskunnalliset ongelmat markkina-ajatteluun liittyvien tehokkuus-, vapaus- ja oikeudenmukaisuusihanteiden välityksellä. Uusliberalismin kannattajien mukaan pulmat ovat ratkaistavissa itseään ohjailevilla sekä kilpailevilla markkinoilla. Lähestulkoon kaikki asiat yhteiskunnassa tulisi heidän mukaansa niputtaa yksityisomistukseen ja kauppatavaraksi.1
Uusiliberalismi tavoittelee demokratian korvaamista kilpailuun tähtäävillä yksityisillä markkinoilla, mutta se voi silti käyttää nimitystä demokratia nimellisesti, siis hämätäkseen ympäristöä.
Tämä on valtion itsenäisyyden, hyvinvoinnin ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kannalta erittäin tuhoisa suuntaus.
Uusliberalismin kausi
Jo vuodesta 1970 alkaen Suomessa on portaittain lisätty uusliberalistisen talouspolitiikan vahingollista vaikutusta. Tuolloin käynnistyi asteittain itseään voimistava uusliberalisaatio. Paluuta sodan jälkeiseen Bretton Woods –järjestelmän kauteen, jolla sanotaan tarkoitettavan kansainvälisen talouden hallintajärjestelmää maailmantalouden ja erikoisesti valuuttakurssien vakaana pitämiseksi, ei enää näytä olevan. Nykyisin alistutaan negatiivisen globalisaation vaikutukselle.1
Uusliberalismi filosofisena käsitteenä
Paavo Löppönen kuvailee laajan lähdeaineiston välityksellä, Vapauden markkinat –teoksessaan uudenliberalismin (UL) koostuvan yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, jolla ovat itsenäiset ideologiansa, organisaationsa ja rahoituskanavansa. Lisäksi UL nojautuu voimakkaasti hegemoniselle aatteelle.2
Voidaan päätellä, että tämän hegemonisuuden aatteellisuus ilmenee jo siinä, että UL:än dogmit dominoivat ennen muuta negatiivista globaalia taloutta, ja sen vaikutus on laajentunut vuodesta 2008 alkaen Itä-Eurooppaan, Latinalaiseen Amerikkaan ja Venäjälle. UL:än edustajat ovat joutuneet puolustelemaan ideologista epäjohdonmukaisuuttaan, sillä UL-oppi on edustavinaan demokratiaa ja paljon puhuttua tasa-arvoa, vaikka se alistaa valtiot yksityisten rahoitusmarkkinoiden korkoa korolle maksaviksi ”torppareiksi”. UL-edustaa modernia ylikansallista omistajaluokkaa, jotka muodostuvat globaaleista rahoitusmarkkinoista, monikansallisia suursijoittajista ynnä muista sellaisista henkilöimättömistä instituutioista. Tämä juuri tarkoittaa negatiivista globalisaatiota. Nykyisin esimerkiksi persoonattomat ylikansalliset sijoittajat ovat yrityksien todellisia omistajia, mutta näiden ei koskaan tarvitse olla yhteydessä asiakkaisiinsa, sillä varsinaisen palvelun tai yritystoiminta voidaan tuottaa muualla tai ne tuotetaan vierailijan tai ulkomaisen yrityksen kautta.
Juuri uusliberalistisen talouspoliittisen suuntauksen kautta kansallisvaltiot ovat menettäneet poliittista vaikutusvaltaansa ylikansallisille instituutioille, kuten Maailmanpankille, Maailman kauppajärjestö WTO:lle ja Kansainväliselle valuuttarahasto IMF:älle, ja monikansallisille jättiyrityksille. UL:än dogmeihin sisältyy kansallisvaltioita suojelevien säätelyiden purkaminen.
[1]UL:än kannattajat eivät tietenkään nimeä talouspoliittista suuntaustaan nimellä ”uusliberalismi”, sillä se taitaa olla enemmän tai vähemmän haukkumasana. Mieluummin nämä kannattajat puhuvat esimerkiksi globaalista talousjärjestelmästä, joka negatiivisena globalisaationa tarkoittaa taloudellista vapautta ja luottamusta markkinoiden itseohjautuvuuteen. Näitä ajatuksia painottivat uusliberalismin merkittävimmät teoreetikot Friedrich von Hayek (1889–1992) ja Milton Friedman (1912–2006).3
Mikäli globaali talousjärjestelmä on sellainen, että se selvästi ei tavoittele häikäilemättömästi taloudellista tehokkuutta, ei tällaista talousjärjestelmää voidakaan nimittää todellisuuden perusteella uusliberalismiksi. Tällöin kansallisilla instituutioilla on keskeinen asema globaalin talouden ohjaajina sekä rajoittavina toimijoina, jolloin valtiollinen säännöstely ja maiden oma talousjärjestelmä keskuspankkeineen sekä omine valuuttoineen ovat voimassa. Mutta esimerkiksi ”Sipilöiden” ihanteekseen omaksuma globaali talousjärjestelmä ei ole tällainen kansallisten toimijoiden hallitsema talousjärjestelmä.
Uusliberalistinen ”vapaus”
Uusliberalistinen ajattelu perustuu negatiiviseen vapauden käsitteeseen eli yksilön vapaudesta toimia oman tahtonsa mukaan ilman, että kukaan estää tätä toimintaa. Uusliberalistien mukaan vapaassa markkinataloudessa toteutuu parhaiten tämän kaltainen vapaus [2].
Tämä vapaus ei kuitenkaan ole oikeata vapautta, sillä kaikki eivät voi toimia uusliberalismin suosimassa ”viidakon lakeihin nojaavassa” vapaassa markkinataloudessa. Jotta tässä vahvemman voimaan perustuvassa ympäristössä pystyttäisiin toimimaan, tulisi yksilön syntyä tähän sopivaan sosiaaliseen ympäristöön rikkauksien keskelle sekä ”kultalusikka suussaan”. Sitä paitsi yhteiskunta tuhoutuisi miltei välittömästi, jos kaikki sen jäsenet itsepintaisesti omistautuisivat UL:än suosimalle vapaalle ja häikäilemättömän julmalle markkinatalouden kilpailulle.
Luonnollisesti terveelle ja oikeudenmukaisille arvoille perustuvaa markkinataloutta täytyy olla olemassa.
Uusliberalismin vaikutukset
Uusliberalismin nimenomaiset negatiiviset vaikutuksia voidaan esittää seuraavasti:
Globaalien pankkiirien tuhoisa vaikutus
Professori Heikki Patomäki kirjoittaa teoksessaan Eurokriisin anatomia siitä, kuinka EMU riisti jäsenmailtaan mahdollisuuden lainata rahaa suoraan keskuspankeilta. Maastrichtin sopimus nimittäin kielsi maiden oman keskuspankkirahoituksen. Siten euromaista tuli valuutan liikkeelle laskijoiden asemasta valuutan käyttäjiä. Maastrichtin sopimuksen mukaan euromaiden pitää ottaa velkaa yksityisiltä markkinoilta, millä alistetaan maat korkotason nousulle. Siten valtioiden ja kuntien lainojen korot sekä velkakirjojen hinnat määräytyvät rahoitusmarkkinoilla, jossa globaalit liikepankit säätävät lainoille ehdot omien voitontavoitteidensa mukaisesti, huomioiden kunkin euromaan lainoittamiseen kuuluvat riskialttiudet.4
Yllä esitetty liittää kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden ja euron tuhoisat seuraukset yhteen.
Yksityisten monikansallisten rahoituslaitosten toimintaan liittyen on syytä vielä tarkentaa, että globaalit rahoituslaitokset lainaavat rahaa maailman valtioille ottaen korkoa ja vielä koron korkoa. Kansainvälinen [3] pankkitoiminta on laillistettua jättiläismäistä pankkirosvousta. Uutta rahaa ilmestyy kiertoon, kun asiakkaat velkaantuvat yksityisille pankeille. Velkaa ei ikinä pystytä maksamaan takaisin kokonaan.
Koron takia velan osuus on aina suurempi kuin raha, jolla velkaa lyhennetään. Velkakierteestä hyötyvät globaalit mafian kaltaiset yksityiset pankit, jotka kahmivat korkorahat ja lainanpääoman ilmaisena rahana. Valtiot, pk-yritykset ja yksityiset taloudet eivät pääse koskaan vaurastumaan kansainvälisten pankkiirieliitin ja pääoma imperiumien kuristuksessa.
Pankkien valta [4] nykyisessä Euroopassa perustuu sille, että ne päättävät, ketkä saavat lainaa ja millä ehdoilla. Talousdemokraattien mukaan järjestelmä on riskaabeli, sillä se alistaa valtiot ja demokraattisen päätöksenteon pankkiirien kontrolliin.
Jo merkantilismina ajan talous- ja yhteiskuntateoreetikot, kuten esimerkiksi Adam Smithinkin ajatteluun merkittävästi vaikuttaneet englantilaiset filosofit John Locke ja David Hume, pitivät rahaa hyödykkeenä ja kehittivät talousteoriansa tämän näkemyksen varaan.5
Rahan pitäisi ilmentää vain myyjän ja ostajan välisen kaupan suhdetta vaihdonvälineenä eikä finanssispekulaation instrumenttina olevana itsetarkoituksena.
_______________
a) Merkantilismi eli merkantiilijärjestelmä oli monarkian ajan kauppa- ja teollisuuspolitiikkaa, jota harjoitettiin 1500-luvulta 1800-luvulle. Pyrkimyksenä oli ylijäämäinen kauppatase, eli viennin oli oltava tuontia suurempi. Tämä saavutettiin monopoleilla, tulleilla ja kauppakielloilla, jotka estävät merkantilismin mukaan haitallista kilpailua.
Rahan endogeenisuus5
Rahataloudessa ei ole muuta rahaa kuin velkarahaa ja luottoa, mikä tarkoittaa rahan olevan vain merkki velkasuhteesta. Täten rahavarallisuudeksi arvioidun pääoman koostuminen edellyttää aina velkasuhteen solmimista.
Kapitalistinen pääoma muodostuu vain velan tai luoton ansiosta.
Olennaista on huomioida rahan endogeenisuus, koska se osoittaa, miten raha syntyy kapitalistisessa talousjärjestelmässä. Käytännössä yksityisten pankkien kykyä solmia uusia velkasopimuksia ja siten luoda uutta rahaa ei endogeenisen rahan tarjonnan oloissa voida rajoittaa mitenkään. Raha siis syntyy talouteen tyhjästä, pankkien kirjanpitomerkintänä.
Euroopan keskuspankki asettaa ohjauskorot, joilla se lainaa rahaa euroalueen [5] liikepankeille. Tässä tapauksessa voidaan puhua keskuspankin ohjauskorkotavoitteesta, jolloin Rahatalous haltuun -teoksen (Ahokas & Holappa 2014) mukaan rahan tarjonnasta tulee väistämättä endogeenista eli sisäsyntyistä. Tällä tarkoitettaisiin sitä, että yksityisestä taloudesta riippumaton auktoriteetti (eli tässä tapauksessa keskuspankki), ei kykenisi välittömästi määrittämään kierrossa olevaa rahan määrää, vaikka vieläkin lukuisten uusklassisten ekonomistien suosimassa eksogeenisen rahan teoriassa niin väitetään.
Tulee muistaa, että rahan ollessa endogeenista on silloin korko eksogeeninen (eli keskuspankin asettama).
Hyvinvointivaltion alas ajaminen
Uusliberalistisen talouspoliittisen suuntauksen tavoitteet palvelevat EMU-alueen vaatimuksia.
EMU:n kriteerejä sen kandidaattimaille oli saada valtioidensa velan, inflaation, budjettialijäämät sekä pitkäkestoiset korot tietyn EMU-alueen vertailuarvon alapuolelle. Monissa maissa nämä vaatimukset toteutettiin leikkaustoimilla, jotka suuntautuivat sosiaali-, terveys- ja koulutussektoriin sekä palkkojen kontrollointiin sekä yksityistämiseen. Sanomattakin lienee selvää, että Sipilän hallitus, ja sen päätöksiä vastaanottava eduskunta, ovat toteuttaneet hyvinvointivaltion hävittämistä kasvottomien monikansallisten pääoman haltioiden hyväksi hyvin innokkaasti: kansakunnan on jakanut kahtia iljettävä railo.
[6]Yksityistäminen ja yhtiöittäminen
On syytä vielä tarkentaa, että poliittinen valtakoneisto on valjastanut yritykset, palkansaajat ja kotitaloudet eli reaalitalouden kansainvälisen pankkiirieliitin ja globaalien megayhtiöiden lypsettäväksi. Nämä vaikuttavat kohoavaan energian hintaan kuluttaen kokonaiskysyntää sekä yritysten kilpailukykyä. Yksityistäminen ja yhtiöittäminen tuovat runsaita voittoja, mutta ne liukuvat reaalitaloudesta erilaisille rahoitusmarkkinoille sekä monikansallisille sijoittajille, jossa ne esimerkiksi kohottavat osakkeiden arvoa vaurastuttaen pientä globaalia suursijoittajien eliittiä.6
Lyhyesti sanoen, UL:n dogmin tunnusmerkkeinä voidaan pitää tiukkaa talouskuria, valtion omaisuuden yksityistämistä, yksityisen sektorin toiminnan kannattavuuden parantamista sekä sääntelyn karsimista. Uusliberaali talouspolitiikka tavoittelee myös taloudellista toimintaa säätelevien normien vähentämistä ja tulonsiirroilla rahoitetun hyvinvointivaltion purkamista.
Juutalainen rahoitusimperiumi
Voidaan sanoa, että käytännössä investointipankkitoiminnan aloittajat olivat Isossa-Britanniassa sekä Manner-Euroopassa juutalainen Rothschildien suku Nathan Mayer Rothschildin johdolla, ja Yhdysvalloissa tämä toiminta sai alkunsa juutalaisen John Pierpont Morganin luomasta rahoitusimperiumista.5
Morgan on täysin sionistien ja Israel-lobbyn vaikutuksen alainen rahoitusinstituutio. JP Morganin nykyinen johtaja on juutalainen Daniel Pinto [7].
JP Morgan oli jo 1900-luvun alkupuolella liittynyt aktiivisesti sionistien tavoitteisiin. Niinpä J.P. Morgan ja John D. Rockefeller järjestivät massiivisen sanomalehtikampanjan juutalaisvaltion perustamiseksi Palestiinaan.7
Morganin rahoitustoiminnan laajentuminen oli tärkein vaikutin yhdysvaltalaisen kapitalismin synnyssä. Esimerkiksi Rothschildien ja Morganin rahoitusimperiumeista noihin aikoihin yksittäisiä valtioita keskeisimpiä vallankäyttäjiä. Koska laajenevassa kapitalistisessa rahataloudessa rahoituksesta tuli entistä merkittävämpää, kapitalistisen talousjärjestelmän peruslogiikan läpikotaisin sisäistäneiden rahoituksen asiantuntijoiden yhteiskunnallinen hegemonia karttui vääjäämättä.8
Nykyisin juutalaisen eliitin kansainvälinen vaikutus myös rahoitusmarkkinoilla on paljon suurempi kuin esimerkiksi sata vuotta sitten. Tästä on oivana esimerkkinä Yhdysvaltojen keskuspankki, Federal Reserve System [8] (FED). FED:in johto on koostunut jo 30 vuoden ajalta ainoastaan henkilöistä, joiden tausta on ”juutalainen”.
Talousdemokratian reformi uusliberalistisen dogmin korvaajana
Kansainvälisen pankkijärjestelmän orjuudessa oleva valtio pystyy investoimaan velkarahallaan, kuten kotitaloudetkin kykenevät lainarahalla sijoittamaan. Mutta korkoa korolle velkarahalla investointi ei tuota sitä hyötyä reaalitaloudessa, mikä koituisi, jos esimerkiksi valtiolla olisi oikeus keskuspankkinsa kautta luoda omaa rahaa ja käyttää sitä investointeihin ilman korkoa. Tällainen itsenäinen talouspolitiikka eli talousdemokratia kartuttaisi hyvinvointivaltiossa valtion vaurauden astetta yhteiseksi hyväksi.
Suomen on ärsytettävä kansainvälisten pankkiirien sisäpiiriä vallankumouksellisella toiminnalla, luomalla oman rahan ja sen luontioikeuden.
Jotta talousdemokratian reformi voitaisiin aloittaa, Suomen tulisi erota sekä Euroopan unionista että eurosta. Nämä toimenpiteet eivät ole mahdollisia nykyisen hallituksen ja eduskunnan aikana. Mainitut funktiot eivät voi myöskään toteutua nykyisten valtapuolueiden kuten kokoomuksen, keskustan ja sosiaalidemokraattien kaudella.
Talousdemokratia lopettaisi uusliberalistisen kauden, jolloin hyvinvointivaltion jälleenrakentaminen olisi mahdollista. Yhteiseen hyvään tähtäävä valtiomalli mahdollistaisi muun muassa julkisten palveluiden turvallisuuden, korkean laadun ja toimivuuden maassa. Täten julkiset palvelut pitäisi kansallistaa ja samalla turvata korkeatasoinen perus-, ammatti-, korkea- ja yliopistokoulutus.
Mikäli Suomen keltaliiveistä kehittyisi tulevaisuudessa vakavasti otettava vallankumouksellinen kansanliike, yllä esitetyt asiat voivat soveltua muutamiksi tavoitteiksi.
Markku Juutinen
Lähteet
- Patomäki, Heikki (2007). Uusiliberalismi Suomessa. Saatavina: https://patomaki.fi/Uusliberalismi_Suomessa.pdf [9] (Dark Oy).
- Löppönen, Paavo (2017). Vapauden markkinat – uusliberalismin kertomus. Vastapaino. https://www.aarnenorberg.com/blogi/files/82278a38e2df0a4a7096f2337a1409eb-5.html [10]
- Hayek, Friedrich von (1960). The Constitution of Liberty. University of Chicago Press, Chicago; Friedman, Milton (1962). Capitalism and Freedom. University of Chicago Press, Chicago
- Patomäki, Heikki (2012). Eurokriisin anatomia. into
- Ahokas, Jussi & Holappa, Lauri (2014). Rahatalous haltuun. Like Kustannus Oy.
- Positive Money (22.9.2015). Overt Monetary Financing – dangerous drug or miracle medicine? (Lord Adair Turner) [11]
7. Karlsson, Ingmar (2012). Bruden är vacker men har redan en man: Sionismen – en ideologi vid vägs ände? W & W.
8. Veblen, Thorstein (1923). Absentee Ownership and Business Enterprise in Recent Times: The Case of America. New York: B. W. Huebsch.
Viittaukset
http://filosofia.fi/node/7006 [2]
Rollingstone. Saatavina: http://www.rollingstone.com/politics/news/the-great-american-bubble-machine-20100405 [3]
DW. Saatavina: https://www.dw.com/en/debate-over-monetary-system-grows/a-18100679 [4]
Euroopan keskuspankki. Saatavina: http://www.ecb.europa.eu/euro/intro/html/map.fi.html [5]
Euroopan keskuspankki (EKP). Saatavina: https://europa.eu/european-union/about-eu/institutions-bodies/european-central-bank_fi [12]
Kauppalehti (2018). Saatavina: https://www.kauppalehti.fi/uutiset/suurpankki-jp-morganin-johtaja-markkinoille-tulossa-jopa-40-prosentin-pudotus/928b9257-1409-35f1-9b69-1c4a75cd993e [7]
Adrian Salbuchi (27.12.2013). Saatavina: http://www.asalbuchi.com.ar/2013/12/%E2%80%8Bfed-up-hundred-years-of-manipulating-the-us-dollar/ [8]