Aikamme länsimaiset valtiot ovat monisyisessä murroksessa. Geopoliittinen asetelma lännen ja idän välillä on muuttunut ongelmalliseksi, taloudellinen ja teknologinen hegemonia on siirtynyt kansallisvaltioilta ylikansallisille jättiläisyhtiöille tai yhtiö ryhmille sekä on tapahtunut yhteiskunnan sisäistä polarisaatioitumista, missä monikansalliset arvot törmäävät kansallisiin perinteisiin kulttuuriarvoihin. Edellä esitettyyn viitaten on asiallista esittää kysymys siitä, että millaisen valtiomuodon haluaisimme? Kuinka rakentaisimme turvallisen, oikeuden mukaisen ja vapautta kunnioittavan valtion? Artikkelin tarkoituksena ei ole esittää pedanttisesti eri yhteiskunta sektoreiden kehittämistä ja rakentamista, vaan muodostaa yhteiskunnallisfilosofisen näkemyksen valtiomuodosta, joka saattaa olla yhtäältä utopistinen ja toisaalta realistinen tai ainakin suuntaa antava. Tässä yhteydessä viittaamme Platonin, Aristotelesin ja Swedenborgin ajatuksiin ideaalivaltion suhteen. Tuomitaanko ihannevaltion idea diktatuuriseksi vai löydämmekö siitä kansanvaltaisuuden piirteitä?
Platonin valtiomuoto ja sen kritiikki
Filosofit ovat yrittäneet suunnitella ideaalista valtiomuotoa jo antiikin ajoista alkaen.
Muiden muassa Platon esittelee teoksessaan Valtio täydellistä ja oikeudenmukaista ihannevaltiota, joka olisi pieni kaupunkivaltio. Kyseisessä valtiossa yhtenäisyyden säilyttämiseksi oli ihmiset
jaettu kolmeen kastiin: työläisiin, jotka ainoastaan olivat oikeutettuja omistusoikeuteen, mutta
he eivät voineet osallistua politiikkaan, alempiin vartijoihin (sotilaat), jotka toteuttivat
vartijoiden ohjeita sekä hoitivat valtion yleisiä hallintotehtäviä, ja valtiota johtaviin
vartijoihin eli todellisiin filosofeihin, joiden löytäminen sekä kouluttaminen oli tärkein
valtion toiminnan päämäärä.1
Platonin mukaan aistimin havaittava maailma ei ole todellinen, vaan että tosiolevaisuus on aistimaailman takana, mikä siis paljastuu käsitteiden eli ideoiden kautta. Havaitessamme kauniita olioita, jotka ovat kauneuden ideoina vain ajattelun kautta tajuttavissa. Joskin aistein havaittava kauneus on muuttuvaista, mutta kauneuden idea on muuttumatonta ja ikuista. Tähän ikuiseen maailmaan yhdistyy myös ihmisen sielu, joka siten on kuolematon.2
Filosofit ovat usein kritisoineet Platonin teorian sisältöä paikoin ongelmaliseksi. Muiden muassa tosiolevainen, jonka ymmärtämisellä viisaat oikeuttavat valtansa. On herättänyt kummeksumista. Platonin mukaan viisaat pystyvät hallitsemaan yleisen edun mukaisesti.
1900-luvulla vaikuttanut filosofi Karl Popper (1945) onkin arvostellut kirjassaan Avoin yhteiskunta ja sen viholliset Platonin teorian samankaltaisia ihannevaltioita. Popperin mukaansa tällaiset teoriat mahdollistavat totalitarismin jonkin eturyhmän noustessa diktatoriseksi hallitsijoiksi vetoamalla yhteiseen hyvään ja yleiseen etuun, mistä tuolloin vain viisailla olisi tietoa.3
Aristoteles, joka oli Platonin oppilas, ei näyttänyt kannattavan opettajansa ajatuksia metafyysisesti eikä valtioteorian osalta. Hänen mukaansa paras tapa tehdä päätökset on politeia, eli kansalaisvalta, jossa vapaat, täysi-ikäiset miehet tekevät enemmistöpäätöksin koko yhteiskunnan edun mukaisia ratkaisuja. Aristoteleen mielestä demokratia, eli kansanvalta on politeiaa huonompi valtiomuoto, koska siinä enemmistö hallitsee omaksi edukseen eikä kokonaisuuden eduksi.4
________________
1. Asmus 1978, 104-116
2. Linkomies 1961, 297-303
3. Popper 1945
4. Mamun 27.10.2025; Vlachos 24.10.2025
Platonin valtiomuoto ja Swedenborgin maailmankuva
Voidaan päätellä, että filosofit hallitsivat ihannevaltiota juuri Platonin korkeimman olennon
ohjaamana. Platon kirjoittaa korkeimmasta olennosta siten, että mikä on ensimmäinen, se on syntymätöntä eli siis ääretöntä. Siitähän täytyy kaiken syntyvän syntyä, mutta sen itsensä ei mistään, toteaa Platon Sokrateen suulla.5 Tässä mielessä Platonin ja Emanuel Swedenborgin (1688-1772) maailmankuva voidaan olettaa olevan yhtäläisyyksiä siinä suhteessa, että myös Swedenborgin maailmankuva ja siitä päätelty valtiomalli perustuu Jumalallisen järjestyksen kaitselmukseen.6 Tämä oli enemmän henkisiin lähtökohtiin perustuva valtiomalli. Muistamisen arvoista on, että Platon vaikutti (427–347 eKr.)7 ja Swedenborg 1700-luvulla. Tämä historiallinen aikaero vaikuttaa mainittujen filosofien näkemykseen toimivasta valtiomallista materiaalisella tasolla, mutta ei niinkään henkisellä tasolla. 1700-luvulla feodalismin aikakausi oli loppumaisillaan, ja maaorjuus oli hiipumassa. Feodalismin aikanahan kuningas ja ylimystö omistivat maat.
Swedeborg ei suoraan käsittele valtiomallia, mutta hänen laajan uskonnonfilosofisen
kirjoitustensa mukaan on pääteltävissä, että taivaan yhteiskunnat, ja niin muodoin
ideaaliset maailman yhteiskunnat perustuvat hyötyjen tuottamiseen. Ainakin taivaan
yhteiskunnat olivat hänen mukaansa tällaisia ja helveteissä vääryydet sekä pahuudet alistettiin
palvelemaan hyvyyksiä ja totuuksia. Swedenborgin filosofisen kirjallisuuden
kokonaisuuden kuvauksesta saadaan sellainen käsitys, että ihanteellisia maailman yhteiskuntia
ylläpitäisivät henkisesti jalostuneet ihmiset, jotka olisivat kehittyneet spirituaalisesti
vastavuoroisesti Herran avulla eli he olisivat toimineet kehitysprosessissaan myös itse
aktiivisesti. Ideaalisesti valtion päänä olisi kuningas, ja muuta valtion vartalon toimintaa
asteittain palvelisivat hyötyjensä mukaisesti erilaiset yhteiskunnan sektorit, tuottaen
yhteishyvää, totuutta, oikeudenmukaisuutta ja lähimmäisen rakkautta. Olennaista on, että
ideaalivaltiossa kukin tuottaisi hyvää, hyvyyden itsensä vuoksi ja totuutta, totuuden itsensä
tähden. Täten vääryydet ja pahuudet alistettaisiin hyvän sekä toden palveluun.8
___________________
5. Linkomies 1961, 174
6. Swedenborg 1749-56, nrot 1-10837
7. Nelimarkka 2007, 2
8. Swedenborg 1749-56, nrot 1-10837
Platonin valtiomuodon ja Swedenborgin maailmankuvan moderni versio
Swedenborgin laajojen uskonnon filosofisten kirjoitusten mukaan spirituaalinen toden ja hyvänvirtaus Ensimmäisestä (Jumalasta) aiheuttaa virtauksen vastaan ottajaan oikeudenmukaisuuden, vapauden, lähimmäisen rakkauden ja älykkyyden. Tämä siksi, että Ensimmäinen on itse oikeudenmukaisuus, vapaus, rakkaus, älykkyys ja viisaus. Hän on näiltä ominaisuuksiltaan ja kaikilta toimintakyvyltään ääretön. Henkisesti jalostuneet valtion johtajat olisivat siis mainitun virtauksen positiivisia kohteita, mitkä eivät kääntäisi toden ja hyvän virtausta pahuudeksi ja vääryydeksi, kuten nykyisin lähes kaikki sen kääntävät.
Täten yllä olevaan viitaten Platonin tosiolevaisen ymmärtävien viisaiden oikeudellisuus valtion johtoon, ja ennen muuta Swedenborgin kirjoitusten mukaiset spirituaalisesti jalostuneet kuninkaat tai muuta johtajat hallintoineen eivät olisikaan diktatuuri, vaan hallintona kansan palvelija, joka muodostuisi Swedenborgin uskonnonfilosofisten kirjoitusten mukaisista henkisesti uudestisyntyneistä älykkäistä ja viisaista valtiomiehistä.
Swedenborgin kirjoitusten, ja jossakin määrin Platonin Valtio -teoksen mukaan edellä mainitut filosofiset johtajat eivät sitoutuisi virkansa suomaan valtaan itserakkaudestaan ja kunnianhimostaan käsin, vaan siksi että voisivat tehdä suurta hyötyä kansalle ja isänmaalleen. Asema valtaapitävinä olisi heille vain menetelmä toteuttaa altruismia. Kuten Swedenborg (1763-64) osoittaa teoksessaan Enkelten viisaus Jumalallisesta kaitselmuksesta (Angelic Wisdom concerning Divine Providence), että Jumalallinen kaitselmus ohjaa kaikkea,9 tällöin myös ideaalivaltiossa kaitselmus ohjaisi johdon virkaansa esim. määräajaksi.
Myös Platon (300-luvulla eKr.) kirjoittaa Seitsemännessä kirjeessään tajutessaan, että kaikkien silloisten valtioiden hallintojärjestelmät olivat kehnoja, ja niiden lakien tila olisi korjattavissa vain erityisen onnistunein toimenpitein sekä hyvän onnen avulla. Hänen mukaan tähän oli ratkaisuna todellinen filosofia, jolloin todelliset ja oikeat filosofit ottaisivat valtioissa johdon käsiinsä ja jumalallinen johdatus saisi valtioiden johtajiston toden teolla harrastamaan filosofiaa.10
Platonin ihannevaltion ja erikoisesti Swedenborgin maailmankuvan mukaan utopistisen valtion henkisenä ”energian” lähteenä olisi Ensimmäinen. Tämä virtaava energia laskeutuisi spirituaaliselta tasolta rationaalisluonnolliselle tasolle eli yhteiskunnan arkielämään.
Ideaalivaltiossa valtionkirkon ja valtionhallinnon johtajat olisivat henkisesti uudestisyntyneitä.
Lyhyesti uudestisyntymisellä tarkoitetaan tässä ihmisen parannuksen tekoa hän tutkiessaan omia syntejään ja pyytäessä niitä anteeksi Jeesukselta eli Jumalalta (Ensimmäinen) sekä elämistä sen jälkeen Kymmenen Käskyn mukaan tekemättä syntiä. Tämä tapahtuu siten kuten Jeesus on itse opettanut näitä asioita maanpäällisen vaelluksensa aikana.11
Tällöin ajatuksena olisi, että korkeatasoinen uskonnon filosofia leviäisi valtiovartalon päästä myös muihin vartalon osiin, aina varpaisiin saakka. Tämähän onnistuisi, sillä papistolla ja valtion filosofisella johdolla olisi joukkotiedonvälitys ja koulutusmaailma kokonaisuudessaan hallinnassaan.
Mitä vapauteen sisältyy, niin esim. englantilainen John Locken (1632-1704) kirjoittaa, että yksilöiden luonnollinen vapaus ja samanveroisuus eivät ole arvoja, joita poliittisen yhteisön pitäisi laajasti toteuttaa. Ne ovat moraalisia faktoja, jotka määrittävät ihmisten välistä kanssakäymistä luonnontilassa, ennen kuin he suostuvat jonkun entiteetin poliittiseen valtaan.12
Tämä Locken luonnonoikeusperinteen ja klassisen liberalismin ydinteesi tarkoittaa myös sitä, että ihmisellä on jo luonnon tilassa, ja myös suvereenin hallitsemassa valtiossa, luonnolliset oikeudet vapauteen, elämään, tasa-arvoon, omistusoikeuteen ja yleensä oikeuteen sekä velvollisuuteen yhteiseen hyvään tähtäävään toimintaan. Yhteiskuntasopimuksen ja sen muodostaman valtiokoneiston tehtävänä on parhaillaan suojella ihmisten vapautta, henkeä ja omaisuutta sekä myös korkeatasoisia henkisiä arvoja.
Ihannevaltiossa kansalaisten oletetaan etsiytyvän henkiseen uudestisyntymisen prosessiin, joka on täysin yksilöllistä, eikä mikään massaliike. Toisin sanoen henkinen jalostuminen pohjustaa myös materialistista kehittymistä. Myös mainittujen luonnollisten oikeuksien ja moraali faktojen oletetaan toteutuvan tällaisessa ideaalivaltiossa esteettömästi.
Enemmän praktisen katsannon mukaan mikään ei estäisi ideaalivaltioon ajateltavan soveltuvan ainakin seuraavaa: Työväenluokan asian ajamisessa edistettäisiin työllisyyttä ja myös yritysvoittojen jakoa työntekijöille, pääomatulojen kontrolloimista, keinottelun ja koronkiskonnan kieltämistä, suuryrityksien sosialisoimista, yksityishenkilöt saisivat omistaa omaisuutta ja harjoittaa yritystoimintaa tietyissä rajoissa, pääoman herruuden lakkauttamista sekä vapaakaupan sijaan omavaraistaloutta. Lyhyesti sanoen pidettäisiin yllä sääntelevää valtiovaltaa, työnarvon antikapitalistista korostusta ja plutokratian rajoittamista sekä poistamaan koron ja ulkomaanvelan vaikutusta kansallisessa talouselämässä. Valtiolla olisi keskuspankki ja oma raha, jota se käyttäisi korottomasti investointeihin. Ulkomaisessa vaihtokaupassa maksuvälineenä soveltuisi sekä raha että tavaroiden vaihto.
Täten valtiomuodoksi voitaisiin kehitellä yhtenäisyyden, jossa kansakunta kokonaisuutena ponnistaisi yhteisen hyvän eteen.
_______________________
9. Swedenborg 1763-64
10. Platon 300-luvulla eKr.
11. Joh. 3: 3-7
12. Koikkalainen & Korvela 2012, 245-265
Loppupäätelmä
Platonin ihannevaltion ja Swedenborgin maailmankuvan filosofinen soveltaminen ei johda totalitarismiin. Ensinnäkin näiden kahden filosofin synteesi osoittaa yksilöiden sisäisen eli henkisen vapauden ja yhteisöllisen sopeutumisen toteutuvan yksinvaltiuden sijaan. Toisaalta spirituaalisesti uudestisyntyneet papiston ja valtion filosofiset johtajat ajattelevat kaikessa kansan oikeusturvan, vapauden, Jumalan edessä toteutuvan tasa-arvon ja yleisen hyvinvoinnin toteutumista. Tällöin toteutuu aidommin demokratiaa kuin nykyisessä ylikansallisessa totalitarismissa, jossa kansallisvaltiot ovat alistettu palvelemaan kasvotonta taloudellisen ja poliittisen negatiivista globalisaation koneistoa.
Markku Juutinen
Lähteet
Asmus, Valentin, Platon. Kansankulttuuri oy Helsinki. Satakunnan Yhteisvoima oy Pori
1978.
Koikkalainen, Petri & Korvela, paul-Erik (2012). Klassiset poliittiset ajattelijat. Vastapaino, Tampere. 245-265.
Linkomies, Edvin, PLATON: VIISI TUTKIELMAA, SOKRATEEN PUOLUSTUSPUHE;
KRITON, PIDOT, FAIDROS ja FAIDON. Suom. Päivi Oksala & amp; J. A. Hollo. Werner
Söderström Oy. Kirjapaino, Porvoo 1961.
https://archive.org/details/pltnv/page/ii/mode/2up?view=theater [1], 8.4.2022.
Mamun, Al (27.10.2023). Madium. Plato vs Aristotle: From the world of ‘Forms’ to the world of individual ‘Substance’. Medium [2] https://medium.com/@philomun/plato-vs-aristotle-from-the-world-of-forms-to-the-world-of-individual-substance-2a68e525e3fe [2]
Nelimarkka, Matti, Platon: Valtio, Poliittisen ajattelun perusteet (2007).
(https://www.mv.helsinki.fi/home/mnelimar/material/platon_valtio.pdf [3]).
Platon (300-luku eKr.). Platonin Seitsemäs kirje(Epistula VII).
Popper, Karl (1945). Avoin yhteiskunta ja sen viholliset. Suomentanut Otava 2000.
Raamattu (1933/38). Evankeliumi Johanneksen mukaan 3 [4]. (Joh. 3: 3-7). https://www.nic.funet.fi/pub/doc/bible/finnish/1933,38/Joh.3.html [4]
Swedenborg, Emanuel, Arcana caelestia (1749-56). Eng. John Elliott. London The
Swedenborg society. Osat 1-12, (nrot 1-10837), 1983-99.
Swedenborg, Emanuel, Angelic Wisdom concerning Divine Providence (1763-
1764).Kääntänyt latinasta, William F. Wunsch. STANDARD EDITION SWEDENBORG
FOUNDATION West Chester, Pennsylvania 2009.
Vlachos, George (24.10.2025). Science Open. Plato and Aristotle on Politics: Justice, Constitutions, and the Limits of Ideal Theory [5]. https://www.scienceopen.com/hosted-document?doi=10.14293/PR2199.002209.v1 [5].