Ilmastorealismia: Aika hankkia toppatakki ja huopatossut

Teologiaa ehkä lukuun ottamatta tieteessä ei ole lopullisia totuuksia. Esimerkiksi Takuro Kobashin tutkimus (2017) osoitti, että lähes kaikki mitä Grönlannin sulamisesta kerrotaan on joko liioiteltua tai väärin. Napapiirin seudut ovat ilmastollisesti maapallon äärevimpiä paikkoja. Siellä voi olla kesällä 40 asteen helle ja talvella 70 astetta pakkasta. Pelkästään luonnon suunnaton, normaali vaihtelu pudottaa ilmaston ennustamisyritykset tarot-korttipovaamisen tasolle.

Grönlannin lämpötila on hieman laskenut vuodesta 2005 lähtien. Saaren huipun normaali heinäkuun lämpötila on ollut noin -10 astetta, mutta kesällä 2017 saavutettiin uusi kylmyysennätys, -33 astetta. 8000 – 7000 vuotta sitten Grönlannissa oli 3 – 5 astetta nykyistä lämpimämpää. Jääpeitteen pinta-ala saavutti kaikkien aikojen minimin 5000 – 3000 vuotta sitten. Skandien vuoristojäätiköt hävisivät tuolloin kokonaan. Huippuvuorilla oli jopa kuusi astetta ja Baffininsaarella Kanadassa viisi astetta lämpimämpää kuin nyt.

Arktinen alue oli myös kesäisin jäästä vapaa, mitä ei ole tapahtunut nykyisen ilmastovaiheen aikana. Merijään laajuus Islannin pohjoispuolisilla vesillä oli myös roomalaisella lämpökaudella (200 eKr. – 400 jKr.) ja keskiajan lämpökaudella (900 – 1400 jKr.) huomattavasti suppeampi kuin nyt.

Jäätiköistä irtoavat lohkareet eivät ole sulamisen merkki. Jäätiköt lohkeavat jatkuvasti ja riippumatta siitä, ovatko ne kutistumassa vai laajenemassa. Grönlannin jäätiköiden muutoksia on seurattu vuodesta 1870 lähtien. 80 prosenttia niiden perääntymisestä tapahtui jo ennen vuotta 1946. Maailmansodan päätyttyä ihmiskunta on päästänyt ilmakehään suunnattoman määrän hiilidioksidia, minkä olisi teorian mukaan pitänyt johtaa huomattavasti nopeampaan jäätiköiden sulamiseen.

Ilmastomallien mukaan arktisen alueen olisi pitänyt myös lämmetä muita alueita paljon voimakkaammin, mitä ei ole kuitenkaan tapahtunut. Grönlannin länsi- ja itäpuolen yli sata vuotta pitkissä lämpötilasarjoissa ei näy lämpenemistä, mikä on erikoista, kun kyseessä pitäisi olla ”yksi maailman nopeimmin lämpenevistä alueista”.

Sodankylän yhtä pitkästä sarjasta erottuu 1900-luvun alun lämpeneminen ja noin 80 vuotta pitkä sykli. Jakson lämpimin vuosi on 1938. Kun koko mittausaineisto analysoidaan oikeaoppisesti aikasarjamenetelmillä, jotka huomioivat lämpötilanmuutoksen rytmisyyden, yleiselle lämpenemissuuntaukselle ei löydy tukea.

Lämpenemisennusteet perustuvat ilmastomalleihin, jotka ovat ristiriidassa mittausten kanssa. Sadan vuoden perspektiivillä arktisen jään ja lumen häviäminen on fysikaalisesti mahdotonta, kuten Darko Butina on tutkimuksessaan todennut. Tietokonemallit ovat apuvälineitä eivätkä tieteellistä todistusaineistoa. Todennäköisesti 1800-luvulla alkanut jäätiköiden perääntyminen on johtunut maapallon ilmaston vähittäisestä palautumisesta normaalille tasolleen pitkän ja piinaavan pikkujääkauden (noin 1450 – 1850) hellitettyä.

Nykyinen napa-alueiden lämpeneminen on pientä verrattuna useisiin aikaisempiin lämpöjaksoihin, jolloin ihmisen vaikutus ilmastoon oli mitätöntä. Jos edelliset hyvin lämpimät jaksot eivät olleet ihmisen aiheuttamia, niiden on täytynyt johtua luonnon normaalista vaihtelusta. Mikä on nykyisessä lämpenemisessä poikkeuksellista? Ei mikään.

Historian kertaaminen vähentäisi ihmisten ahdistuneisuutta kauhukuvien edessä: viimeisten satojen vuosien aikana esimerkiksi Grönlanti on lämmennyt ja kylmennyt noin 40 kertaa noin 30 vuoden välein ja lämpeneminen on ollut usein nykyistä voimakkaampaa.

Väitettiin, että 2010 olisi ollut kaikkien aikojen lämpimin vuosi. Noin 10 500 vuoden aikana jääkauden päättymisen jälkeen on ollut ainakin 9 100 lämpimämpää vuotta. ”Asiantuntijat” hehkuttivat 2007, että arktinen alue olisi jäästä vapaa 2013. Tämä ja lähes kaikki muut tietokonepeliennusteet ovat menneet pieleen. Katastrofeja ei ole tullut. Jään määrä ja jääkarhukanta ovat pysyneet vakaina tai kasvaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. 50 vuodessa viisinkertaistunut jääkarhukanta alkaa olla jo ympäristön kantokyvyn rajoilla.

Etelämantereella jäätä on tullut koko ajan lisää. Etelämantereesta lohkesi 2017 kaksi kertaa Luxemburgin kokoinen jäälohkare, joka uutisoitiin huolestuttavana merkkinä ilmaston lämpenemisestä. Tiedeihmiset ja media eivät kerro, että 1927 samalta alueelta lohkesi kahdeksan kertaa ja 1956 jopa 12 kertaa Luxemburgin kokoinen lohkare. Vuonna 1927 oltiin myös huolestuneita ilmaston lämpenemisestä, mutta 1956 päinvastoin ilmaston kylmenemisestä.

Muutokset merivirtarytmeissä, pohjoisten merien viileneminen, tuulten vaihtelut ja Auringon aktiivisuuden heikkeneminen viittaavat pikemminkin planeettamme jäähtymiseen kuin lämpenemiseen. Sekä vanhat että uudet tutkimukset tukevat päätelmää. Ilmaston kylmeneminen olisi lämpenemistä vakavampi ongelma varsinkin, jos energiantuotantomenetelmämme olisivat epäluotettavia, tehottomia ja kalliita. Tarot-kortit povaavat, että varmuuden vuoksi on aika hankkia toppatakki ja huopatossut.

Kirjoittaja on professori ja Kilpisjärven biologisen aseman johtaja, Antero Järvinen.

Lähde: Ilmastorealismia

Lue myös:

Ilmastorealismia: Greenpeacen neljä ilmastotarinaa. Tyhjää täynnä!
Ilmastorealismia: Ovatko lintumme Suomen ensimmäiset ilmastopakolaiset?
Ilmastorealismia: Hesari todistaa ilmastonmuutoksen ihmisperäisyyden
Ilmastorealismia: Suomen hölmöin professori nyt Helsingissä?
Ilmastorealismia: fyysikkokuohuja Pilsenissä
Lämpenemisen viivästystä ihmetellessä
Oppia Australiasta ilmastonmuutoksen torjumiseksi?
Kummallisia justeerauksia suomalaisten sääasemien mittauksiin
Ennakkoa ilmastovuoden 2014 tilastoista ja ilmastorealismia 2015
Pingviiniarviointi Yleisradion Antarktika-journalismista
Tuulivoimayhdistys ei tykännyt Hesarin artikkelista
Lennart Bengtsson ja kiistelty ilmastontutkimus
Kepeät vihreät mullat lepakoille
Rahan tekoa ilmastonmuutoksella taaleritehtaassa
Ville Niinistön tärkeä asia ja tabut
Toukokuun ilmastoraivari
Ilmatieteenlaitoksen pääjohtajan suuri kansankusetus
Jouluaaton brittiläinen ilmastosalaisuus: Ei lämpene