Ilmastorealismia: Greenpeacen neljä ilmastotarinaa. Tyhjää täynnä!

Käyn silloin tällöin lukemassa Greenpeacen (GP) sivuja. Se on mielestäni hyödyllistä ainakin yhdessä mielessä. Nimittäin järjestö kertoo melko avoimesti aivoituksistaan.

Jos pidät sen tavoitteita vahingollisina ja ehkä koko järjestöä yhteiskuntavihamielisenä, saat melko nopealla luvulla käsityksen siitä, miten Sinun ehkä kannattaa oma käsityksesi muodostaa. Yleensähän se on lähes päinvastainen GP:n kanssa.

Kirjoituksen tarkoituksena on tarkastella GP:n juttua ”4 tarinaa alkuperäiskansojen ilmastokamppailuista”. Olen ottanut lainauksia tuosta kamppailujutusta. Ne ovat sisennettynä ja kursiivilla.

Kaivosyhtiöt, rasismi, kolonialismi, öljyteollisuus – alkuperäiskansat ympäri maailman joutuvat kamppailemaan monia asioita vastaan saavuttaakseen oikeudenmukaisuutta ilmastoasioissa. Kanadasta Hondurasiin, Brasiliaan ja Suomeen, alkuperäiskansat ovat puristuksissa hallitusten politiikan ja suuryritysten ahneuden välissä. Nopea ilmastonmuutos kasvattaa haasteita entisestään. Kun koko elämä, olemassaolo ja kulttuuri ovat uhattuina, ei ole mahdollisuutta juosta pakoon. Ainoa keino selvitä on pitää ääntä. Maailman alkuperäiskansojen päivänä neljä aktivistia kertoo kamppailuistaan.

Minun korvissani ingressi kuulostaa samankaltaiselta kuin 1970-luvun äärivasemmiston möykkä. Mutta sana ilmastonmuutos on sentään mainittu kerran. Ihan tuon muutoksen toteamiseksi hain kaikkien neljän aktivistin kotiseuduilta kaksi keskeisintä ilmastokuvaajaa, siis keskilämpötilan ja keskimääräisen sadannan. No niistä myöhemmin. Lähdetään tarinoihin.

Arnaldo Kabá Munduruku – Päällikkö – Cacique

Amazonin sademetsään, Tapajós-joen alueelle suunnitellut padot uhkaavat ajaa Munduruku-heimon heidän kodeistaan, tuhoten satoja vuosia vanhan kulttuurin, elämäntavan ja elinkeinot. Yli miljoona ihmistä on jo osoittanut tukensa Munduruku-heimon pyrkimyksille estää Amazonin tuhoisa patoaminen. Päättäjät ovat vihdoinkin alkaneet kuunnella heitä: ensimmäisen patohankkeen rakennusluvat peruttiin viime viikolla! Munduruku-heimo jatkaa kuitenkin taistelua, sillä vireillä on useita muitakin patohankkeita. Heimo pyrkii myös viimein saamaan virallisen tunnustuksen asuinmailleen, mikä pitäisi sademetsän turvassa tuhoisilta hankkeilta.

Hmm… Mundruku-heimon päällikkö ei todistanut ilmastosta tai sen muuttumisesta mitään. Eikä hänellä ole syytäkään, sillä sen paremmin Tapajós-joen alueen lämpötila kuin sadantakaan eivät näyttäisi mittaustietojen mukaan olennaisesti muuttuneen viimeisen 36 vuoden aikana (Kuva 2). Päällikön murheena näyttäisi olevan lähes hiilidioksidivapaan sähköntuotannon torjuminen.

“Sademetsä ja joki antavat meille kaiken, mitä tarvitsemme. Ruoan, juomaveden, lääkkeet. Jos joelle rakennetaan pato, joki kuolee. Samalla kuolevat myös heimoni jäsenet, koko kulttuurimme. Lastemme tulevaisuutta uhkaa yritysten ja hallituksen kunnianhimo. Sademetsä on tärkeä myös muille ihmisille eri maista, sillä se kuuluu kaikille.”

Ymmärrän Mundruku-päällikön huolen, vaikka ilmastosta tässä ei nyt ollut kysymys. Viimeinen virke kuitenkin mietityttää. Nimittäin jos sademetsä ja sen myötä joki kuuluvat kaikille, mikseivät muut brasilialaiset sitten saisi siihen vesivoimalaitosta rakentaa? No, oli miten vaan, päällikkö näyttää vastustavan ”vihreää” sähköntuotantoa.

Tarkistetaan vielä, miten viime aikojen ilmastonmuutos näkyy Tapajós-joen alueella.

Ylemmässä kuvassa on keskilämpötilan muutos asteina viiden vuoden liukuvana keskiarvona (paksu punainen viiva) ja sen laskettu ”normaali” vaihteluväli. Ne on laskettu kuukausikeskilämpötiloista. Alemmassa kuvassa on sadanta (millimetriä päivässä) vastaavasti. Mitään tilastollisesti merkitsevää tai katastrofaalista et noista kuvaajista löydä. Mutta toisaalta eihän päällikkö Arnaldo Kabá Munduruku sellaista väittänytkään. GP vain yritti luoda yhteyden ilmastonmuutokseen.

Jenni Laiti – Saamelainen – Taiteilija ja aktivisti – Suohpanterror

Saamelainen Jenni on taitelija ja aktivisti. Hän on ilmastosoturi, jonka loppumaton tahto tekee kaikesta mahdollista. Saamelaiset ja heidän perinteiset elintapansa ovat uhattuina. He ovat taistelleet oikeuksiensa puolesta aiemmin ja aikovat tehdä niin vastaisuudessakin.

En yleensä viitsi referoida vahingollisina pitämiäni GP:n juttuja, mutta tämän Jenni Laitin osa ”kamppailussa” herätti mielenkiintoni. Jennin esittelyn perässä oleva sana ”Suohpanterror” muuten tarkoittaa suopunkiterroria.

“Meitä ei oteta mukaan, meiltä ei kysytä eikä meille vastata. Emme ole asialistalla. Tilanne on sama kaikessa politiikassa Ruotsissa, Norjassa, Suomessa ja Venäjällä. Me käytämme maitamme kestävästi, perinteisten saamelaisten tapojen mukaan, mutta samaan aikaan elämme kolonialistisissa maissa, heidän lakiensa ja järjestyksensa alla. Omaa saamelaista tapaoikeuttamme ei tunnusteta. Perintömme, kielemme ja tietomme heikkenevät niin kauan, kuin elämme uudisasukkaiden kulttuurin varjossa.”

“He näkevät Lapin ja sen viimeisen eurooppalaisen erämaan kolonialismin kautta: tyhjänä periferiana, jonka he voivat yhä valloittaa. Jonka he voivat viedä meiltä, ja jota he voivat hyväksikäyttää kuten haluavat. Joku kysyi minulta kerran “Mitkä alkuperäiset asukkaat?”. Me! Emme taistele vain kolonialismia ja kapitalismia, vaan myös ilmastonmuutosta vastaan. Näemme, että elämämme ovat uhattuina ja seisomme reunalla. Jotta voimme selvitä, ei ole tilaa kolonialismille, eikä mitään annettavaa kapitalismille. Olemme jo nyt nurkkaan ajettuja. Koen että minä, perheeni, kansani ja alueeni olemme uhattuina.”

Jenni sentään on saanut kaksi ilmastoaiheista yhdyssanaa tekstiinsä. Niistä toinen jopa on ilmastonmuutos. Mutta ”ilmastosoturi-Jennillä” on toivoton tehtävä suopungin kanssa tai ilman sitä. Ilmasto on aina muuttunut, eikä Jennin anarkismilta ja kommunismilta haiskahtava manailu taida siihen mitään vaikuttaa. Ettei Jennin pohdinta jäisi aivan tyhjäksi, esitän hänelle seuraavia kannanottoja varten kysymyksen: Taisteleeko Jenni 18 000 vuotta sitten alkanutta ilmastonmuutosta vai viime aikojen pientä ilmastollista vaihtelua vastaan? Molemmat nimittäin ovat yhdessä länsimaisen tieteen, teknologian ja hallintomallien lisäksi helpottaneet saamelaisten elämää merkittävästi.

Miten saamelaiset ovat kärsineet ilmastonmuutoksesta?

Täällähän näkyy jo isompaaa vaihtelua, kuten pohjoisessa yleensäkin. Valitsin Pohjois-Lapin sarjat eri tietokannasta, sillä meillä sääaikasarjat ovat pidemmältä ajalta kohtalaisen luotettavia verrattuna moniin muihin maailman kolkkiin. Tosiasia on se, että kaikki graafeissa näkyvä muutos mahtuu hyvin luonnolliseen vaihteluun. Kiistämätöntä on kuitenkin Crutem-aikasarjan mukaan se, että Pohjois-Lapissa on hitusen lämmennyt sitten 1960- ja 1970-lukujen kylmien vuosien, ja sillä on käsitykseni mukaan ollut lähinnä elämää vahvistava vaikutus alueen eliöiden, ml. saamelaiset, selviytymiseen. Tähän pätee sama kuin edellä olevaan Amazonasiinkin: Luonnollinen ilmastollinen vaihtelu selittää kaiken.

Gaspar Sanchez – COPINH – Honduras

Gaspar kuuluu Lenca-nimiseen alkuperäiskansaan ja on jäsen Lencan alkuperäiskansajärjestö COPINH:ssa, jota oli perustamassa Berta Cacerés. Alkuperäiskansan asuinalueille on myönnetty 51 toimilupaa patohankkeille. COPINH on tehnyt 49:sta niistä valituksen. Heidän kamppailunsa on vienyt joidenkin aktivistien hengen.

Gaspar ei onnistunut lausumaan ilmastosta mitään, joten en häneltä paljoa viitsinyt lainata. Selvää kuitenkin on, että hänkin vastustaa vesivoimaa.

Katsotaan kuitenkin, miten pahasti ilmastonmuutos on runnellut Gasparin Hondurasia.

Lämmennyt on Hondurasissa, muttei viimeisen 20 vuoden aikana, jolloin asiasta GP:kin on möykännyt. Ylemmässä kuvassa jo lähestytään tilastollisen merkitsevyyden rajoja, mutta muutos on 36 vuoden aikana kuitenkin vain pari asteen kymmenesosaa. Kaikki nykyiset eliölajit ovat viimeisten kymmenientuhansien vuosien aikana selvinneet yli 20-kertaisista muutoksista, ja monet joutuvat päivittäin selviämään kahta kertaluokkaa suuremmasta vaihtelusta. No Gasparhan ei ilmastoa syytellytkään vaan lähinnä ilmastopolitiikkaa ja -bisnestä.

Clayton Thomas-Müller – Mathais Colomb Cree -alkuperäiskansa

Clayton kuuluu Mathais Colomb Cree -alkuperäiskansaan (Pukatawagan), Pohjois-Manitobassa Kanadassa. Hän on Cree-aktivisti, joka ajaa alkuperäiskansojen itsepäätäntävaltaa ja ympäristöllisiä oikeuksia.

Olen hämmästellyt Pohjois-Amerikan intiaanien kykyä omaksua tuotu kulttuuri. Claytonin nimikin on tästä todiste. Kun minä pienenä poikana luin kaikki kirjastosta löytämäni intiaanikirjat, nimet olivat Harmaakarhuja, Viekaskettuja ja Puhdaspulmusia. En löytänyt niistä Claytoneita, Thomaseja tai Müllereitä kuin korkeintaan viinatrokareina tai roistoina.

“Olen hyvin vakaasti sitä mieltä, että useimpien Kanadassa elävien alkuperäiskansojen edustajat jakavat ajatukseni siitä, mikä on ratkaisu kansainväliseen kriisiin ilmastonmuutokseen puuttumisessa ja sopeuttamisohjelmien kehittämisesssä. Ratkaisut piilevät syvällä kolonialismiin ja tunnustamiseen liittyvissä asioissa. Jotta Kanadan nykyinen talousmalli olisi menestyksekäs, täytyy heidän toteuttaa politiikkaa, joka siirtää alkuperäiskansat mailtaan ja vie näiltä oikeudet niihin. Näin alueilta voidaan kiskoa irti kaikki luonnonvarat, jotka sitten myydään eniten tarjoaville kansainvälisillä markkinoilla. Tämän täytyy muuttua.

Nonniin, Claytonilla sentään on ratkaisu. Kolonialismista, teollisuudesta, kaupasta ja globalisaatiosta on päästävä eroon, ja ilmastonmuutoskriisi ratkeaa. Clayton on selvästi Jennin lailla lukenut Marxinsa ja Lenininsä.

Alkuperäiskansojen mailla tapahtuva luonnonvarateollisuus on uuskolonialismia – se on kaksiteräinen miekka. Yritysten toimet ja ilmastonmuutos vaikuttavat meihin suhteettoman paljon ja uhkaavat laissa säädettyjä oikeuksiamme metsästää, kalastaa ja käyttää pyydyksiä. G8-maat haluavat hyötyä ilmastokriisistä. Kanada rahastaa erilaisilla päästökompensaatiohankkeilla. Niiden turvin Kanada voi istuttaa miljoona öljypalmupuuta kehittyviin etelän maihin, ja kuitata näin kyseenalaiset öljyhiekkateollisuuden laajennukset pohjoisessa. Alueellamme on maailman toiseksi suurimmat luontoon sitoutuneet hiilivarannot, joten meillä on valtava vastuu pitää öljy maan sisällä. Jos Kanadan öljyhiekkateollisuus kehitetään sen täyteen mahtiin, ihmiskunta kohtaa loppunsa.”

Clayton on neljästä ilmastokamppailijasta selvästi taitavin, sillä häneltä löytyi yhtä monta ilmastoaiheista sanaa kuin kolmelta edelliseltä yhteensä. Mutta Claytonkaan ei oikeastaan protestoinut ilmastoa tai sen muuttumista vastaan. Häntä närästää energiapolitiikka, päästökompensaatioihin tähtäävä ilmastopolitiikka ja ehkä luonnonsuojelukin.

Katsotaan vielä Pohjois-Manitoban ilmastoa. Sehän meitä suomalaisia kiinnostaa, sillä elämme samoilla leveysasteilla.

Sanoisin, että vähän ilmasto Creek-kansan alueillakin vaihtelee, mutta kummempaa paniikkia en noista graafeista saisi lietsottua. Veikkaan Viina-pirun olevan ilmastonmuutosta paljon suuremmaksi uhaksi kaikille em. kansoille.

Greenpeacen ”neljä ilmastotarinaa” on analysoitu ja tarkistettu. Tyhjää täynnä! Tai ei sentään. Täynnä kolonialismia, kapitalismia, teollisuutta jne. Uusi vasemmistoradikalismi tai anarkismi näyttää kasvavan hyvin GP:n hoidossa.

 

Artikkeli julkaistu alunperin Ilmastorealismia-verkkosivuilla.