Iltaopiskelusta elämänsisältöä ja väylä jatko-opintoihin

– Suosittelen kyllä kaikille lämpimästi, on tämä niin mukavaa!

Näin toteaa vihantilainen Helena Talus rakkaasta harrastuksestaan ja tavoitteestaan. Talus opiskelee iltalukiossa Raudaskylän Kristillisellä Opistolla; menossa on neljäs syksy ja keväällä alkaa ylioppilaskirjoitusurakka.

Kun Helena Talus kävi reilut viisi vuotta sitten tutustumassa tyttärensä kanssa Raudaskylän lukioon ja iltalukioon, alkoi äidinkin ajatuksissa herätä haave opiskelusta. Vuoden päästä vierailusta iltalukiolaisten luokassa istui Helena itse.

– En uskaltanut ensin kenellekään sanoakaan, että olin aloittanut opiskelun! Siitä on 40 vuotta, kun olen koulua käynyt, tuntui, että matalalla profiililla pitää mennä.

Talus on miehensä kanssa tehnyt pitkän työn maanviljelijänä. Kun tila tyhjeni jokin vuosi sitten, tuli elämään tyhjiö. Jotakin piti keksiä. Helena Talukselle uutta sisältöä ja mielekkyyttä päiviin toi opiskelu. Tokihan ensin jäyti epävarmuus opinnoista suoriutumisesta; varsinkin kielten opiskelu jännitti. Mutta kun onnistumisia alkoikin tulla, lisääntyi rohkeuskin.

– Opiskelu lähti menemään yllättävän hyvin, olen ollut hirveän innostunut. Elämänkokemuskin on auttanut, esimerkiksi reaalissa. Oon kyllä toisaalta aina lukenut paljon. Nyt tahtoo olla, että siellä sängyn vieressä iltalukemisena on aina jokin opiskelukirja! Talus nauraa.

Raudaskylää Talus pitää mukavana opiskelupaikkana. Iltaopiskeluryhmässä saa paljon vertaistukea ja kanssakäyminen on välitöntä niin kurssikavereiden kuin opettajienkin kanssa.