Isoveli valvoo tiemaksuilla

Yleinen tienkäyttömaksu alistaisi kansalaisten kaikki ajoneuvot viranomaisten jatkuvaan satelliittiseurantaan. Siitä voi tulla osa laajempaa kansalaisten tiukkaa valvontaa.

Kysymys oli alun perin ruuhkamaksuista, joilla piti helpottaa Helsingin keskustan liikennesumaa.  Malli tulee Tukholmasta, jonka keskustaan saapuvilta autoilta peritään maksu vilkkaimpina aikoina vuorokaudesta. Ruotsalaiset arvioivat leikanneensa maksulla Tukholman ruuhkaliikennettä 20–25 prosenttia.

Tukholman malli kiinnostaa Helsingissä, jossa työmatkalaisten autot tukkivat sisääntuloväylät ja kantakaupungin kadut kahteen kertaan, jokaisena arkipäivänä. Kun vielä ehdotettiin ruuhkamaksujen tuottojen käyttöä joukkoliikenteen parantamiseen, idea sai pääkaupungissa paljon kannatusta, yli puoluerajojen.

Ruuhkamaksu-idea muuttui kuitenkin kokonaan toiseksi viime vaalikaudella. Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmässä tavoitteeksi tulikin koko Suomen kattava tiemaksu, jota maksettaisiin jokaisesta ajoneuvosta ja -kilometristä Hangosta Utsjoelle. Tämän selitettiin lisäävän tasa-arvoa, koska se mahdollistaa liikenteen verottamisen ajokilometrien, eikä auton omistamisen perusteella. Ei ollut yllätys, kun työryhmä havaitsi satelliittipaikannuksen olevan halvin tapa kerätä maksu.

Nimi ruuhkamaksu jäi elämään, mutta oikea termi on tienkäyttömaksu. Se on kirjattu myös hallituksen ohjelmaan: ”Selvitetään satelliittipaikannukseen perustuvien tienkäyttömaksujen käyttöönottoa”.

Liikenneministeri Merja Kyllönen (vas.) asetti helmikuussa työryhmän laatimaan esityksen valtakunnalliseksi tiemaksuksi. Työryhmää vetää Jorma Ollila. Valtakunnallisessa maksussa on kuitenkin suuria ongelmia.

Väite siirtymisestä auton omistamisen verottamisesta ajokilometrien verottamiseen ontuu. Jo nyt suuri osa liikenteen veroista kertyy nimenomaan ajokilometrien mukaan. Näin toimii polttoainevero, joka on myös ympäristöystävällinen vero, koska se suosii polttoainepihin auton omistajaa ja rankaisee tuhlailijaa. Kilometrivero verottaisi samalla tavalla Hummeria ja säästöautoa, mikä ei vaikuta järkevältä.

Pahin ongelma on satelliittipaikannus. Se edellyttää jokaiseen ajoneuvoon asennettavaa seurantalaitetta, jonka avulla tunnistetaan auto, paikannetaan sen sijainti ja kirjataan liikkeet.  Järjestelmä siis seuraisi autoja reaaliaikaisesti ja tallentaisi tiedot. Viranomaiset pystyisivät seuraamaan kansalaisten jokaista ajoneuvoa, jokainen hetki.

Euroopan ihmisoikeussopimus (EIS) takaa kansalaiselle oikeuden yksityiselämään ja sen suojaan. Kansalaisten alistaminen viranomaisten tauottomaan satelliittiseurantaan ei ole sovitettavissa EIS:n periaatteisiin.  ”Ei kuulu viranomaisille, missä kenenkin auto kulloinkin on, ja tällainen urkinta loukkaa yksityisyyttä”, totesi tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio ministeriön esityksestä jo viime talvena.

Hanketta aluksi kannattanut edellinen liikenneministeri Anu Vehviläinen (kesk.) kääntyi vastustajaksi, monestakin syystä, ja sanoutui irti ministeriönsä mietinnöstä: ”Minua askarruttavat myös satelliittipaikannukseen liittyvät yksityisyydensuojakysymykset” (Helsingin Sanomat 4.2.2011).

Vahvimmin satelliittiseurantaa kannattaa vihreä liitto. Tienkäyttömaksu on hallitusohjelmassa sen vaatimuksesta, mitä puolue piti keskeisenä voittonaan kevään hallitusneuvotteluissa. On mielenkiintoista, ettei vihreissä pitkään tunnustettu asiaan edes liittyvän minkäänlaista ihmisoikeusongelmaa, vaikka eräissä muissa yhteyksissä puolue on pyrkinyt esiintymään ihmisoikeuksien puolustajana.

Yksityisyyden suojan ongelma myönnettiin vasta vaalien jälkeen, jolloin ratkaisuksi ehdotettiin, ettei ajoneuvojen sijaintitietoja tallennettaisi. Tätä on sittemmin lupaillut myös liikenneministeri Kyllönen. Tämä ei kuitenkaan ratkaise mitään, vaan parhaassakin tapauksessa luo uusia ongelmia.

Ensinnäkin, vaikka järjestelmä otettaisiin käyttöön ilman tietojen tallentamista, olisi helppoa ohjelmoida tietokoneet myöhemmin uudelleen ja aloittaa tallennus. Myös lakimuutos olisi yksinkertainen. On aina suuri kynnys ottaa käyttöön uusi järjestelmä, mutta kun se on kerran käynnistetty, on käytön laajentaminen vaivatonta.

Toinen, yhtä vakava ongelma on, miten varmennetaan tiemaksun oikeellisuus, jos ajoneuvon liikkeitä ei tallenneta? Kun valtio lähettää autoilijalle laskun vaikkapa 20 000 ajokilometristä, niin miten se todistaa väitteensä, jos omistaja ilmoittaa autollaan ajetun vain 5 000 kilometriä? Se on ilmeisen mahdotonta, ellei auton kulku ole tiedossa.  Jos taas auton liikkeet ja sijaintipaikat tallennetaan, loukataan yksityisyyttä.

Lue lisää: Rekisteri poliisille