Israel kutsuu USA:n mukaan Iranin vastaiseen sotaan

Israelin johto näyttää uskovan hetkensä tulleen lähteä sotaan Irania vastaan. Strategiset, sotilaalliset, diplomaattiset ja poliittiset olosuhteet näyttäisivät olevan otolliset, kunhan Yhdysvallat saadaan mukaan.

Israelin ja Yhdysvaltojen johtajat tuntuvat olevan samaa mieltä siitä, että Iran on tuhottava, kuten piti tuhota Irak, Libya ja Afganistan. Eri mieltä ne ovat kuitenkin siitä, miten asiassa pitäisi edetä. Yhdysvallat haluaisi lisätä taloudellista ja diplomaattista painetta, höystettynä peiteoperaatioilla Syyriassa, kunnes Assadin hallitus romahtaa, jonka jälkeen voitaisiin hoidella Iran. Israel haluaisi hyökätä yhteisrintamana Iraniin täydellä sotilasmahdilla heti paikalla.

Viime viikon intensiiviset keskustelut päämiehien välillä olivat hyvin mielenkiintoisia, mutta lopullista päätöstä ei vielä saatu aikaan. Edellisellä viikolla Israelin presidentti Shimon Peres ja äärioikeistolainen ulkoministeri Avigdor Lieberman olivat Washingtonissa painostamassa Yhdysvaltojen johtoa vaatien välittömiä sotatoimia Irania vastaan. Maanantaina presidentti Barack Obama toivotti Israelin pääministerin Benjamin Netanyahun tervetulleeksi Valkoiseen Taloon vakuuttaen, että ”Yhdysvallat tulee aina tukemaan Israelia” ja vaikka Yhdysvallat ”tulee estämään Irania hankkimasta ydinasetta”, hän lisäsi vielä, että ”uskomme vielä olevan mahdollista löytää tähän tilanteeseen diplomaattinen ratkaisu.”

Kahden maan välillä oleva jännitys on ollut korkealla jo pitkään. Yhdysvaltojen kenraali Martin Dempseyn peräänkuuluttaessa malttia Iranin suhteen ansaitsi se hänelle herra Netanyahulta syytöksen ”Iranin palvelija”.

Mitä ikinä lopulta tapahtuukaan, pitää sen tapahtua nopeasti, sillä niin Israel, Yhdysvallat kuin Englantikin kaikki tietävät, että sadun pojan tavoin, joka huusi ”Susi” liian monta kertaa, kunnes häntä ei enää uskottu, eivät hekään voi jatkaa uhittelua ”kaadetaan Iran niiden ydinaseiden takia” ja olla sitten tekemättä mitään. Edellisen viikon tapaamiset Yhdysvalloissa olivat erityisen tärkeitä. Presidentti Obama vieraili ties kuinka monennen kerran Israel-mielisessä AIPACin toimistossa. ”American Israeli Public Affairs Committee” on erittäin vaikutusvaltainen Yhdysvaltojen ja Israelin julkisten suhteiden komitea, jolla on sidoksia politiikkaan, talouteen, pankkeihin, mediaan ja jopa asevoimiin. Toisinaan vaikuttaa jopa siltä, että monimutkainen sionistijärjestöjen verkosto, ja AIPAC osana sitä, hallitsee koko maata. AIPAC on juuri se kanava, jonka kautta Israel määrätietoisesti painostaa Yhdysvaltain hallitusta toimimaan sen tahdon ja toiveiden mukaisesti.

Jokainen, joka rohkenee arvostella AIPACia, saa tuta sen hirmuisen vallan ja yllensä antisemitistin leiman, mikä on pahinta mitä voi tapahtua vaikutusvaltaisessa tai näkyvässä asemassa olevalle Yhdysvalloissa. Tällaisia Israelin huomion kohteeksi joutuneita ja antisemitismistä syytettyjä ovat olleet presidentti Jimmy Carter, hänen neuvonantajansa Zbigniew Brzezinski sekä akateemikot Stephen Walt Harvardin yliopistosta ja John Mearsheimer Chicagon yliopistosta. Presidentti Carter kirjoitti vuonna 2006 kirjan: ”Palestine: Peace not  apartheid” (ei suomennettu), jossa toi korostetusti esiin räikeät rotuerottelun yhteneväisyydet Israelin tämän päivän etnisissä puhdistuksissa Palestiinassa ja Etelä-Afrikan toimet apartheidin aikaan. Sen takia hän joutui AIPACin tähtäimeen.

Vuonna 2007 professorit Walt ja Mearsheimer julkaisivat kirjan: ”The Israel Lobby and US Foreign Policy”, jossa keskityttiin AIPACin tapaisten Israel-mielisten järjestöjen suureen vaikutusvaltaan Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa. Siitä he ansaitsivat Israelin raivon. He kuvailivat Israelin ”Lobbya” ”etujärjestöjen kimppuna, jonka ainoana tarkoituksena on rohkaista ja painostaa Yhdysvaltain hallitusta ja kansalaisia avustamaan Israelia ja sen hallituksen tavoitteita materiaalisin avuin sekä vaikutusvaltaisilla yksilöillä, joiden tärkein päämäärä on näiden tavoitteiden saavuttaminen.” Tähän he lisäsivät vielä näiden järjestöjen liittoumalla olevan erittäin paljon vaikutusvaltaa korkeimpia portaita myöden. Heidän mukaansa ”AIPACilla on kirjaimellisesti kuristusote Yhdysvaltain kongressista johtuen sen kyvystä palkita sen tahtoa toteuttavia lainsäätäjiä ja rankaista sitä vastustavia.” Vaikka sionismi on pääasiassa poliittinen ideologia, kirjailijoiden mukaan suurimman osan tästä Israelin etujärjestöjen liittoumasta muodostavat juutalaiset amerikkalaiset ja osin kristityt sionistit, mutta on olemassa paljon amerikanjuutalaisia, jotka eivät ole mukana toiminnassa.

Walt ja Mearsheimer selittävät, ”ettei yksikään etujärjestö ole pystynyt kääntämään ulkopolitiikkaa kovin kauaksi siitä, mitä kansallinen etu sanelee. Kuitenkin Israelin etujärjestöt ovat poikkeuksellisen tehokkaita vakuuttaessaan, että Yhdysvaltojen ja Israelin tavoitteet ovat tismalleen samat.” Heidän päätelmänsä on, että Israelin Lobbyn saatua Yhdysvaltojen ulkopolitiikan Lähi-Idässä haluamaansa malliin ”Israelin viholliset heikkenevät tai kaatuvat, Israel saa vapaat kädet palestiinalaisten suhteen ja amerikkalaiset hoitavat taistelemisen, kuolemisen, rakentamisen ja rahoittamisen.”

Viimeisissä keskusteluissa Yhdysvaltojen ja Israelin välillä pääministeri Netanyahu painotti vielä, että ”Israelilla on oltava kyky puolustaa itseään, yksin, mitä tahansa uhkaa vastaan.” ja kiitti presidentti Obamaa sanoistaan AIPACille: ”Israelilla on yksinoikeus tehdä omat päätöksensä.” Viime maanantain New York Timesin mukaan Israelin johto tulkitsi tämän tarkoittavan, ettei Yhdysvallat yrittäisi estää Israelin mahdollista ennalta ehkäisevää iskua.

Onko siis tulossa sota? Toivotaan ettei, mutta taivaanrantaan keräytyy tummia ja raskaita pilviä. Saattaa olla vain sattumaa, mutta mielenkiintoisesti viime vuosina Israelin viholliset ovat kaatuneet Yhdysvaltojen ja Englannin toimesta päivinä, jotka ovat sattuneet juutalaisten Purim-juhlaan adar-kuun 14. päivän kohdalle. Vanhan testamentin Esterin kirjan mukaan Purim-juhlalla juhlitaan 75 000 vihollisen teurastusta koko vanhassa Persiassa (nykyinen Iran!)

Purim osuu länsimaisessa kalenterissa eri kohtaan eri vuosina. Vuonna 1991 se oli maaliskuun 1. päivä (itse asiassa se alkoi 28.02. auringonlaskun aikaan), mikä sattui olemaan päivä, jolloin Bush I julisti Irakin sodan voitetuksi. Vuonna 2003 Purim osui maaliskuun 19. päivään, jolloin Bush II hyökkäsi Irakiin. Viime vuonna se oli jälleen maaliskuun 19. päivä, jolloin NATO-joukot hyökkäsivät voimalla Libyaan.

Tänä vuonna Purim osui maaliskuun 8. päivään. Mitä silloin sovittiin? Lähtevätkö Israel ja Yhdysvallat sotaan?

Adrian Salbuchin alkuperäinen artikkeli RT:n sivuilla:

http://rt.com/news/israel-military-strike-iran-957/