Jemenin huthikapinallisilla oli motivaatiota iskeä Saudi-Arabian öljyntuotantoa vastaan; Iran ei voi olla syyllinen

Saudi-Arabian öljyntuotantolaitoksiin kohdistuneista iskuista syytetään Yhdysvaltojen ja sen tiettyjen liittolaisten taholta spontaanin röyhkeästi Irania, vaikka Jemenin huthikapinalliset ovat ottaneet vastuun iskuista. Saudi-Arabian koalitio on käynyt jo vuosikausia hyökkäyssotaa huthikapinallisia vastaan, joissa hyökkäyksissä on tuhoutunut myös Jemenin siviilejä. Nyt S-Arabia yrittää provosoida sotatilan Yhdysvaltojen ja Iranin välille.

Iskut Saudi-Arabian öljyntuotantolaitoksia vastaan

Viime viikon lauantaina iskettiin kahdella lennokki-iskulla Saudi-Arabian öljyntuotantolaitoksiin niin tuhoisasti, että Yhdysvallat joutui avaamaan öljyn varmuusvarastonsa. Miltei spontaanisti Yhdysvallat ja sen liittolaiset syyttivät näistä droonehyökkäyksistä Irania. Luonnollisesti Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo on tuominnut Saudi-Arabian öljyntuotantoon tehdyt iskut ja kutsunut niitä Iranin sotatoimiksi.

Iskut ovat jo hiukan vaikuttaneet polttoaineiden myyntihintoihin.

Jemenin huthikapinalliset ovat ottaneet vastuun iskuista

Jemenin huthikapinalliset ovat ilmoittautuneet iskujen tekijöiksi Saudi-Arabian öljyntuotantolaitoksiin.

Nykyisin Jemenissä sotivat hallitus ja huthikapinalliset. Konflikti kiihtyi entisestään Saudi-Arabian johtaman liittouman alettua tukemaan hallitusta keväällä 2015. YK:n mukaan Jemenissä on käynnissä maailman pahin humanitaarinen katastrofi. Näin ollen huthikapinallisilla on ollut motiivia iskeä Saudi-Arabian öljyntuotantolaitoksiin.

Jemenin huthikapinallisten hyökkäys Saudi-Arabian (S-A) öljyntuotannon kimppuun lennokkeineen ja risteilyohjuksineen oli suunnitelmallinen vastaus Saudi-Arabian, Saudi-koalition kautta tapahtuneeseen vuosia kestäneeseen Jemenin hallituksen tukemiseen, ja suoranaiseen hyökkäyssotaan Jemenin huthikapinallisia vastaan. Nämä Saudi-Arabian sotilaalliset funktiot ovat pitkittäneet Jemenin sisällissotaa pahentaen maan katastrofaalista tilaa.

Kuitenkaan S-A:n hyökkäysota ei ole kohdistunut vain huthikapinallisiin, vaan myös yleensä Jemeniä vastaan: Esimerkiksi huhtikapinallisten mukaan vuonna 2017 iskut osuivat Dhamarin kaupungissa sijaitsevaan vankilaan surmaten ainakin 52 ihmistä, josta myös uutistoimisto AP raportoi.¹

Saudi-Arabia johtaa sunnimuslimien liittoutumaa, joka on pyrkinyt jo vuodesta 2015 lähtien palauttamaan Jemenin johtoon länsimaiden tukeman hallinnon.¹

Saudi-arabia iski jälleen huthikapinallisten asemiin

Saudi-Arabia iski liittoumineen varhain 20.9.2019 huthikapinallisten asemia vastaan Hodeidan kaupungin pohjoispuolella. Tämä oli ensimmäinen isku sen jälkeen, kun Saudi-Arabian öljyntuotantolaitoksia vastaan iskettiin viikonloppuna viikkoa aiemmin.

– Saudi-Arabian johtama liittouma on vastuussa (tilanteen) kärjistymisen seurauksista. Seuraamme tarkkaan YK:n kantaa asiaan, sanoi huthikapinallisten johtajiin lukeutuva Mohammed Abdessalem.

Miksi Iran ei voi olla syyllinen lennokki-iskuihin?

Iran on ilmoittanut, että syytökset sen osuudesta Saudi-Arabiaan öljynjalostamoihin ovat perättömiä, ja niitä on mahdoton hyväksyä, kertoi maan televisio. Aiemmin yhdysvaltalainen viranomainen oli syyttänyt hyökkäyksistä Irania.

Iran ei voi olla syyllinen mainittuihin iskuihin S-A:n

Miksi ihmeessä Iran olisi iskenyt Yhdysvaltojen liittolaisen kimppuun aikana jolloin Iranin ja Yhdysvaltojen väliset välit olivat alkaneet hiukan lämmetä jopa diplomatian suuntaan? Olihan Yhdysvaltojen presidentillä Donald Trumpilla sovittu tapaaminen Iranin presidentin Hasan Ruhanin kanssa New Yorkissa YK:n yleiskokouksen yhteydessä, mutta tapaaminen kuitenkin peruuntui S-A:n öljyntuotantolaitoksiin kohdistuneiden iskujen takia.

Kuten aikaisemmin olemme kirjoittaneet, sota ei ole Iranin etujenmukaista, eikä se missään tapauksessa halua sotaa kenenkään kanssa. Ennen muuta Iran haluaa välttää konfliktia Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten kanssa, jo siitä syystä, että läntinen liittouma olisi sille erittäin haastava vastus ja ilmeisen ylivoimainen vihollinen. Iranin johto, kuten läntinen liittoumakin tietävät sen, että sota Irania vastaan sysäisi Lähi-idän täydelliseen sekasortoon. Iran ei halua, että palestiinalaisten ja Syyrian tilanne epävakautuisi entisestään, johon suursodalla olisi suora vaikutus.

Sotatoimet ehdottomasti sytyttäisivät Lähi-idän jälleen liekkeihin. Jo tietoisuus siitä vaikuttaa Iranin päätöksiin rauhanomaisesti, vaikka Israel sekä Yhdysvallat eivät Lähi-idän rauhasta mitään välittäisikään.

Lisäksi Iran tietää, että sota läntisen liittouman (koalitio) kanssa laajentaisi katastrofin maailmanlaajuiseksi konfliktiksi.

Iran suosii politiikkaa, joka ei kannata sunnimaiden ja Israelin hegemonia-asemaa Lähi-idässä. Kaikista varteenotettavin vastustaja sunnimaista lienee Iranille Saudi-Arabia. Vielä 1960- ja 1970-luvuille saakka Iran ja Saudi-Arabia olivat muodollisesti liittolaisia, joiden kautta Yhdysvallat näyttivät pyrkivän hillitsemään Neuvostoliiton valta-asemaa Persianlahden alueella. Mutta 1970-luvulla Saudi-Arabia alkoi pyrkiä tiukkaan sunnilaisuuteen ja täten pitämään šiialaisuutta harhaoppisena. Kuten tiedämme, Iran julistautui vallankumouksensa saattelemana vuonna 1979 šiialaisuuden johtajaksi. Näistä tapahtumista alkaen maiden välit ovat olleet tulehtuneet.²

Tätä yllä mainittua S-Arabian ja Iranin välistä tulehduspistettä ovat Israel ja sen läntiset liittolaiset vaurioittaneet vieläkin syvemmälle. Yhdysvalloilla tässä on ollut ainakin osittain srateginen johtajuus. Avoin sota läntisen liittouman ja Iranin välillä voisi horjuttaa Iranin uskonnollista, poliittista ja taloudellista tasapainoa Lähi-idässä, joten Iran ei halua sotaa Yhdysvaltojen kanssa, eikä Iran ole siten voinut syyllistyä hyökkäyksiin S-Arabian öljyntuotantolaitoksia vastaan, kuten ei myös muihinkaan aseellisiin operaatioihin, joista maata on syytetty koalition taholta esimerkiksi viime kevään ja kesän kuluessa.

Huomionarvoista myös on, että Iranin poliittinen käyttäytyminen Lähi-idässä johtuu vain, ja ainoastaan Israelin sekä Yhdysvaltain aggressiivisuudesta Irania kohtaan. Koska Yhdysvallat pyrkii epävakauttamaan Iranin valtiota, on Iranin tietysti pakko reagoida siihen. Siten Iranin on pidettävä yllä eräänlaista suojelevaa geopoliittista kilpeä. Tämä Yhdysvaltojen suhtautuminen Irania kohtaan on yleisesti havaittavissa.

Iran ei halua sotaa rajoilleen, minkä se sai kokea joutuessaan puolustamaan itseään Irakin hyökkäyksiä vastaan vuosina 1980–1988.

Iran ei muodosta uhkaa kenellekään

Yhdysvaltain sotilastiedustelu laati vuonna 2010 kongressille raportin Iranin muodostamasta uhkasta. Raportti paljastaa, että Iranin sotilaalliset menot ovat bruttokansan tuotteeseen suhteutettuna selvästi alhaisemmat Lähi-idän muihin valtioihin nähden. Raportin mukaan Iranin sotilaallinen strategia on luonteeltaan puolustuksellinen.

Yhdysvaltain puolustusministeriön erillisen kongressille laatimansa vuoden 2010 esityksen mukaan Iranilla on vähäinen kyky voimankäyttöön rajojensa ulkopuolella. Näiden molempien raporttien viesti on selvä: Iran ei ole sotilaallinen uhka.

Lisäksi New York Times raportoi helmikuussa 2012, että kaikki Yhdysvaltojen kuusitoista tiedustelupalvelua ovat yhtenäisesti vakuuttuneet siitä, ettei Iranilla tuolloin ollut aktiivista ydinaseohjelmaa.

Miksi Yhdysvallat epäröi hyökätä Iraniin?

Ensinnäkin Yhdysvaltojen ote itseään muistuttavan ”vapaan maailman” taloudellisesta johtajuudesta on lipsumassa. Taloudelliset blokkit tekevät paluutaan. Yhdysvallat näyttävät hiipuvan taloudellisesti BRICS-maiden, etenkin Kiinan varjoon. Siten, ehkä Yhdysvalloille suuremman huolen aiheuttaa USA:n ja Kiinan välinen kauppasota kuin Lähi-idän nykyiset tapahtumat. Nimittäin kauppasota Kiinan kanssa on syöksemässä Yhdysvaltojen talouden taantumaan.^{3; 4}

Globaalia talousjärjestelmää ovat siis ensisijaisesti haastamassa Kiina ja Intia. Nämä poliittiset, sotilaalliset ja taloudelliset blokkiintumiset aiheuttavat muun muassa Lähi-idän sijaan muuta ajattelemisen aihetta Yhdysvalloille.

Toisaalta Yhdysvallat eivät voi noin vain hyökätä sotilaallisesti Iraniin, sillä Trump, kuten muutkin Washingtonin ulkopolitiikan toimijat tietävät 100 prosenttisen varmasti, että Iran ei ole syyllinen S-Arabian öljytuotantolaitoksiin kohdistuneisiin iskuihin. Jotta iskut Iranin kohteisiin olisivat mahdollisia, pitäisi Yhdysvaltojen löytää erittäin ”aidoilta” näyttäviä tekijöitä Iranin syyllistämiseksi hyökkäyksistä S-Arabian kohteisiin. Näiden valheellisten todistusaineistojen pitäisi olla vieläkin todentuntuisempia, kuin olivat todistusaineistot, joiden katsottiin oikeuttavan Yhdysvaltojen johtaman liittouman hyökkäämään Irakiin vuonna 2003.

S-Arabia tosin yrittää provosoida Jemenin huthikapinallisia iskemään entistä innokkaammin S-Arabian kohteisiin, jotta tilanne saataisiin eskaloitua täydelliseksi sodaksi Iranin kanssa.

Miksi Yhdysvallat terrorisoi Irania?⁵

Israel ja Yhdysvallat ovat Iranin arkkivihollisia, jotka toivovat Iranin nykyisen hallinnon kukistumista. Israel haluaa tuhota Iranin omavaraisuuden ja itsenäisyyden Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten avulla. Öljy ja maakaasuputket näyttelevät tässä tärkeää roolia.

Syynä Yhdysvaltojen aggressioon Irania kohtaan on Washingtonin politiikkaan voimakkaasti vaikuttavissa sionistisessa neokonservatiivien liikkeessä, USA:n Israel-lobbyn sekä muiden ”juutalaisjärjestöjen” painostuspolitiikassa, etenkin poliittisen Lähi-idän tilannetta koskevassa ulkopolitiikassa.

Yhdysvallat ja sen tietyt liittolaiset eivät syyllistyisi veriseen globaaliin valtapolitiikkaan poliittisessa Lähi-idässä, eikä muuallakaan maailmassa, ilman ”juutalaisen” eliitin massiivista painostuskampanjaa länsimaihin, ja ennen muuta Washingtonin ulko- ja sisäpolitiikkaan. Luonnollisesti tämä painostustoiminta kytkeytyy Israelin valtion hegemoniatavoitteisiin Lähi-idässä.⁵

Kuten olemme aikaisemminkin vastaavissa artikkeleissa todenneet, Yhdysvaltojen mieletön vihamielisyys Irania kohtaan johtuu ainakin seitsemästä syystä:

Iran ei ole antautunut globaalien rahoitusmarkkinoiden ryöstettäväksi, ja sen talous on itsenäistä.

Iran on voimakas sotilaallinen mahti Lähi-idässä, ja siten se on täysin ylivoimainen sotilaallisesti suhteessa Israeliin (mikäli emme huomioi Israelin ydinaseita). Israel pyrkii ehdottomaan valta-asemaan Lähi-idässä Suur-Kurdistanin muodostamisen kautta.⁶

Iranin tukemana myös Syyria voi säilyttää itsenäisyytensä ja taloudellisesti riippumattomuutensa valtiona.

Iranilla on maailman suurimmat maaöljy- ja maakaasuvarat .⁷

Iran käy kauppaa Syyrian, Pohjois-Korean⁸, Venäjän ⁹  ja Kiinan⁹ kanssa.

Jo vuonna 2017 Iranin, Syyrian ja Libanonin tavoitteena oli muodostaa vastarinnan akseli vastavoimaksi länsimaille ja Israelille.¹⁰

Sota Irania vastaan palvelisi aseteollisuuden intressejä. Eräiden arvioiden mukaan USA:n asekauppiaat hyötyivät 1,5 miljardia dollaria Lähi-idän tilanteen kiristymisestä.

Lopuksi huomioitakoon, että S-Arabiaan kohdistuneiden hyökkäysten siivittämänä Yhdysvallat saavat tekosyyn kiusata Irania asettamalla sille entistä rankempia taloudellisia pakotteita.

Markku Juutinen

Rinnakkaisjulkaisu:  Vainovalkea

Lähteet

BBC (18.9.2019). https://www.bbc.com/news/world-middle-east-49746645

Aftonbladet (26.3.2015).  https://www.aftonbladet.se/nyheter/a/9mxlml/saudiarabiens-attack-mot-rebeller-i-jemen

Globalis (11.9.2018). https://www.globalis.se/Konflikter/Asien/Jemen

https://www.di.se/live/saudisk-attack-mot-hamnstad-i-jemen/

VA (19.9.2019). https://www.va.se/nyheter/2019/09/19/iran-konsekvens-av-attack-blir-fullt-krig-enl-minister—cnn/

The New York Times (16.9.2019).  https://www.nytimes.com/2019/09/16/world/middleeast/trump-iran.html

Armed Service (2010). http://armed-services.senate.gov/statemnt/2010/04%20April/Burgess%2004-14-10.pdf

UNCLASSIFIED REPORT ON MILITARY POWER OF IRAN April 2010. Saatavilla: https://fas.org/man/eprint/dod_iran_2010.pdf

The New York Times (25.2.2012).    https://www.nytimes.com/2012/02/25/world/middleeast/us-agencies-see-no-move-by-iran-to-build-a-bomb.html?_r=4&mtrref=undefined&gwh=D2F957B4AEA9AA713389E65943DD15F6&gwt=pay&assetType=REGIWALL

………

1. Reuters, AFP, AP
2. Niemeläinen, Jussi. Miksi Saudi-Arabia ja Iran ovat valmiita välirikkoon?
3. Schwengel, Herman (2008). Emerging powers as fact and metaphor: Some European ideans. Future 40 : 767-776
4. Pieterse, Jan Nederveen (2008). Globalization the next round: Sociological perspectives. Futures 40 707-720.
5. John Mearsheimer and Stephen (2006). London Review of Books; Walt The Israel Lobby. Lunastettavissa: https://www.lrb.co.uk/v28/n06/john-mearsheimer/the-israel-lobby

1. Global Research. Suur-Kurdistan. Saatavina:  http://www.globalresearch.ca/hidden-us-israeli-military-agenda-break-syria-into-pieces/31454
2. Fars News agency (18.12.2018). Saatavina: http://en.farsnews.com/newstext.aspx?nn=13970927000189
3. Pohjois-Korean Kimille kutsu Iraniin (4.5.2010). Saatavina: https://yle.fi/uutiset/3-5556355
4. Haaretz (25.8.2018). Saatavina; https://www.haaretz.com/world-news/remaining-powers-of-nuclear-deal-looking-to-save-trade-ties-with-iran-1.6495264
5. Yle (23.3.2017). https://yle.fi/uutiset/3-9794405