Jimi Joonas Karttusen huumeidentäyteinen rikoshistoria

Uutisoimme eilen Yle-toimittaja Jessikka Aron reaktiosta siihen, että Jimi Karttusen rikoshistoria tuotiin viimein julki. Koska valtamedia ei tule Karttusen taustoista uutisoimaan, julkaisemme Kansallisen Vastarinnan artikkelin kokonaisuudessaan.

Valtamedia on kirjoittanut palstametreittäin Asema-aukion yhteenotosta sekä Vastarintaliikkeen aktivistista, jonka epäillään osallistuneen siihen. Lehdistö on kuitenkin visusti suojellut toisen osapuolen yksityisyyttä. Kuka on ”runopojaksi” ja ”elämäntaiteilijaksi” mediassa kutsuttu Jimi Joonas Karttunen?

Vastarintaliikkeen aktivistit ja muiden kansallismielisten järjestöjen jäsenet ovat toisinaan joutuneet mediamyrskyn silmään yhteenotoista äärivasemmistolaisten ja suomalaisvastaisten henkilöiden kanssa. Kansallismielisten yksityiselämän kaivelu on yksi tavoista, joilla potentiaalisia jäseniä yritetään pelotella olemaan osallistumatta julkiseen toimintaan.

Esimerkiksi keväällä 2016 monet lehdet julkaisivat tietoja katupartiojärjestö Soldiers of Odinin jäsenten rikostaustoista. Vanhimmat julkaistut tapaukset olivat yli 15 vuotta vanhoja, eikä niillä ollut mitään tekemistä yhteiskunnallisen tai poliittisen toiminnan kanssa. Samaan aikaan Yle-toimittaja Jessikka Aro teki rikosilmoituksen Aron huumetuomioista uutisoineesta MV-lehdestä. Kaksinaismoralismia ei edes yritetä peitellä.

Valtamedia ei myöskään tuo koskaan julki äärivasemmistolaisten riitapukarien henkilöhistoriaa, vaikka se voisi valottaa motiiveja tai tekijöitä, jotka ovat voineet vaikuttaa aggressiivisten tilanteiden kehittymiseen. Päihtymystila tai pitkäaikaisen huumeidenkäytön laukaisema mielisairaus ovat mahdollisia syitä epäsosiaaliselle tai aggressiiviselle käytökselle. Kansallinen Vastarinta julkaisee tietoja Karttusen rikoshistoriasta tapauksen saaman julkisuuden ja yhteiskunnallisen merkittävyyden vuoksi.

Seuraavat tiedot on kerätty Suomen käräjäoikeuksien ja syyttäjävirastojen julkisista asiakirjoista. Kaikki langetetut tuomiot ja rangaistusmääräykset ovat lainvoimaisia. Luetteloon on merkitty rikosnimike, tekoaika ja tapauksesta laaditun asiakirjan diaarinumero. Mahdollisia vireillä olevia, syyttämättä jätettyjä, hylättyjä tai muista syistä keskeneräisiä tapauksia ei ole mainittu. Asiakirjat voi ladata klikkaamalla upotettua linkkiä.

• Näpistys 10.5.2010 (R 10/5992)
• Vahingonteko 22.4.2012 (R 13/5611), Vahingonteko 22.4.2012 (R 13/5611), Vahingonteko 22.4.2012 (R 13/5611)
• Näpistys 25.2.2012 (R 11/1395), Näpistys 28.2.2012 (R 12/1192)
• Näpistys 13.7.2013 (RV/11639/13) 1, 2
• Huumausaineen käyttörikos 24.8.2013 (RV/6832/13), Näpistys 24.8.2013 (RV/6832/13)
• Näpistys 20.1.2014 (RV/1092/14) 1, 2
• Lievä vahingonteko 28.3.2014 (R 14/1178)
• Näpistys 19.7.2014 (RV/12462/14)
• Näpistys 6.9.2014 (RV/15722/14) 1, 2
• Näpistys 27.9.2014 (RV/9464/14)
• Näpistys 17.10.2014 (R 15/453), Näpistys 22.8.2014 (R 15/453), Näpistys 16.10.2014 (R 15/453), Varkaus 22.10.2014 (R 15/453), Varkaus 31.10.2014 (R 15/453)
• Näpistys 17.10.2014 (RV/18461/14) 1, 2
• Näpistys 16.12.2014 (RV/22033/14) 1, 2
• Näpistys 20.1.2015 (RV/1033/15) 1, 2
• Näpistys 21.3.2015 (RV/4518/15) 1, 2
• Näpistys 23.3.2015 (R 15/1730)
• Näpistys 11.5.2016 (RV/3459/16)
• Huumausaineen käyttörikos 1.6.2016 (RV/4164/16)
• Näpistys 21.7.2016 (RV/11619/16) 1, 2
• Näpistys 21.7.2016 (RV/11631/16) 1, 2

Lisäksi Karttusella on yksipuolinen velkomustuomio maksamattomasta pikavipistä. Karttunen on tuomittu maksamaan yli 400 euron edestä saatavia Vivus Oy:lle. Hänen julkiset verotietonsa kertovat paljon hänen elämäntavoistaan: 2009, 2010, 2011, 2012, 2013, 2014

Karttusen omaisuusrikoksissa nousee esille selvä trendi. Yleensä mies on yrittänyt varastaa alkoholipitoisia juomia sekä pikkupurtavaa, mutta toisinaan mukaan on myös tarttunut arvokkaampaa omaisuutta.

27.9.2014 Karttunen laittoi reppuunsa 324,05 euron arvosta tuotteita ja poistui liikkeestä maksamatta. 21.5.2015 Karttunen otti Helsingin Anttilan hyllystä 36,98 euron arvosta CD-levyjä, laittoi levyt reppuunsa ja poistui liikkeestä maksamatta tuotteita. Tapaus oli yli kymmenes omaisuusrikos vuoden sisään. 21.7.2016 Karttunen otti Forumin Stadiumista kahdet aurinkolasit yhteisarvoltaan 31,80 euroa ja poistui maksamatta.

Lisäksi Karttunen on tuomittu kahdesta varkaudesta. Suomalaisen oikeuskäytännön mukaan omaisuusrikos on varkaus, jos anastetun omaisuuden arvo on yli 500 euroa.

Vahingonteot ja lievät vahingonteot ovat kohdistuneet Pohjola Vakuutus Oy:n ja VR:n omaisuuteen. Karttunen muun muassa tärveli VR:n lähijunan ikkunan maaliskuussa 2014, mistä hänet tuomittiin sakkoihin ja maksamaan vahingonkorvauksia.

Karttunen on jäänyt kaksi kertaa kiinni huumausaineiden hallussapidosta ja käytöstä. Elokuussa 2013 Karttunen otettiin kiinni näpistyksen vuoksi, ja henkilöntarkastuksen yhteydessä taskuista löytyi kannabiksen jäämiä. Karttunen kertoi polttaneensa aiemmin päivällä 1 gramman marihuanasätkän, jonka hän oli ostanut tuntemattomalta henkilöltä. Rangaistusvaatimuksen mukaan Karttusen huumeidenkäyttö on jatkuvaa eikä hän halua hoitoa.

Kesällä 2016 Karttunen jäi jälleen kerran kiinni. Hänen hallustaan löytyi injektioneula, jolla hän oli omien sanojensa mukaan piikittänyt subutexia hetkeä aikaisemmin. Karttusen hallusta löytyi myös yhdeksän kappaletta alpratsolaamipillereitä. Karttusella ei ollut reseptiä lääkkeisiin, eikä hän halunnut hakeutua tarjottuun hoitoon. Tilastojen mukaan jopa 70–80 prosenttia suonensisäisten huumeiden käyttäjistä kantaa C-hepatiittivirusta.

Poliisi epäilee Karttusen sylkeneen Vastarintaliikkeen mielenosoittajia kohti ennen kuin hän joutui ”pahoinpidellyksi”. Monet ovat myöhemmin kritisoineet ”pahoinpitelystä” epäillyn aktivistin toimintaa. Mutta mitä kritisoijat itse tekisivät, mikäli 70–80 prosentin varmuudella C-hepatiittivirusta kantava narkomaani sylkisi kohti? Kääntäisivätkö he toisen poskensa? Millaisen viestin toisen posken kääntäminen antaisi vihollisille?

Karttusen huumetausta on myös erittäin tärkeä tieto kuolinsyytutkimuksen kannalta. Koska Karttunen oli jo kotiutettu sairaalasta ennen kuolemaansa, on paljon todennäköisempää, että hän kuoli johonkin muuhun kuin viikkoa aiemmin tehtyyn potkuun. Kovien huumeiden suonensisäinen käyttö on erityisen riskialtista toimintaa, minkä vuoksi monet ovat epäilleet Karttusen kuolleen päihteisiin.

Miksi uutisoimme Karttusen rikoshistoriasta?

Asema-aukion tapahtumien jälkeen Suomen valtamedia ja äärivasemmisto ovat alkaneet tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä rakentaakseen ”antifasistisen rintaman” maahanmuuttovastaista liikettä vastaan. ”Rintaman” vihollisia eivät suinkaan ole vain Vastarintaliikkeen aktivistit vaan kaikki suomalaiset, jotka uskaltavat avoimesti vastustaa Euroopan väestönvaihtoa.

Vastarintaliikkeen julkisesta aktivismista turhautunut äärivasemmisto ja maahanmuuttovastaisuuden yleistymisestä turhautunut valtamedia ovat pyrkineet tekemään liikkeellemme imagohaittaa valehtelemalla, että Jimi Karttunen olisi ollut 15-vuotias runopoika, joka joutui ilman kunnollista syytä ”uusnatsien uhriksi”.

Asema-aukiouutisointi on perustunut siihen, että Karttusen pahoinpitelystä epäilty mies on leimattu jo ennen kuolinsyyn selviämistä ”tappajaksi”. Valheellista mielikuvaa vahvistaakseen media on tehnyt Karttusesta pyhimyksen, jonka huume- ja rikostaustaa on pimitetty viimeiseen asti.

Apunaan valtamedialla on nykyään myös Esa Henrik Holappa, joka on kommentoinut Karttusen tapausta lehdistössä ja joka itsekkäistä syistä valehtelee Vastarintaliikettä käsittelevässä kirjassaan tiedotustoiminnastamme. Kirjassaan Holappa esimerkiksi väittää, että Vastarintaliike valehtelee tietoisesti leimatessaan aktiivisia antirasisteja huumeidenkäyttäjiksi:

”Vastarintaliikkeen jäsenille – myös minulle – viholliskuva oli keinotekoisuudestaan huolimatta todellinen ja me uskoimme siihen. Mitä mielikuvituksellisemmilla sanankäänteillä kuvasimme vihollisia vastenmielisiksi salajuonittelijoiksi, sitä onnistuneempana propagandaa pidettiin.

Kun esimerkiksi väitimme rasismin vastustajien olevan rikollisia, huumeidenkäyttäjiä tai työskentelevän juutalaisen maailmansalaliiton hyväksi, se ei mielestämme ollut valehtelua vaan totuuden kertomista. Samaan sävyyn puhuimme maahanmuuttajista, jotka kuvasimme laiskoina ja ’yhteiskunnan siivillä elävinä loisina’. En uskonut minun tai kenenkään muunkaan valehtelevan.”

Toisin kuin valtamedia hännystelijöineen väittää, me emme leimaa huumeidenkäyttäjiksi ketään muita kuin ne, jotka ovat todistettavasti syyllistyneet huumausainerikoksiin. Karttusta ennen kirjoitimme Jyväskylän kirjastokahakkaan osallistuneesta äärivasemmistolaisesta Arto Savolaisesta, jolla on taustallaan tuomioita muun muassa huumausaineiden laittomasta hallussapidosta, myymisestä ja käyttämisestä.

Kun puhumme rasisminvastaisen liikkeen huumeongelmasta, emme siis luo valheellisia mielikuvia vaan tuomme esiin poliisin ja tuomioistuimen pöytäkirjoja, joita valtamedia ei koskaan julkaisisi.

On joka tapauksessa harmillista, että joudumme kaivamaan esiin kiusallisia tietoja kuolleesta ihmisestä. Teemme sen siksi, että lehdistö ja Karttusen lähipiiri ovat viikkojen ajan levittäneet valheita aktivististamme ja järjestöstämme. Mikäli Karttusta ei olisi alettu käyttää monikulttuurisen propagandan keppihevosena, ei tätä artikkelia olisi tarvinnut julkaista.

Suomessa on lisääntyvä määrä kansallismielisiä vaihtoehtomedioita, jotka ovat kyllästyneet valtamedian yksipuoliseen ja valheelliseen tiedottamiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että kun kansallismielisistä valehdellaan tulevaisuudessa, tulemme varmasti tarjoamaan vastineen, vaikkei vastine olisi kaunis. Toisin kuin valtamedia, me kuitenkin pitäydymme totuudessa.

Kansallinen Vastarinta on saanut tietoonsa, että Karttusen lähipiiri kerää tällä hetkellä oikeusjuttua varten listaa Facebook-kirjoituksista, joissa Jimiä ”panetellaan”. Mikäli olet kutsunut Jimi Karttusta esimerkiksi narkomaaniksi ja saanut poliisit siksi perääsi, voit todistaa syyttömyytesi vetoamalla tässä artikkelissa julkaistuihin pöytäkirjoihin.

Julkaistu alunperin Kansallisessa Vastarinnassa.