John F. Kennedyn puhe salaseuroista

Kennedyn pitämää puhetta “salaseuroista” 27. huhtikuuta 1961, American Newspaper Publishers Associationin kokouksessa Waldorf-Astoria-hotellissa, on usein pidetty salaliittoteorioiden lähteenä. Tätä puhetta voidaan pitää tietynkaltaisena vedenjakajana, joka hallituksien kulisseissa on käynnissä. Tässä esiintyy dynamiikkaa kohti ihmiskunnan orjuuttamista rahan vallan ikeeseen ja vastavoimaisesti tavoitetta ihmiskunnan pelastamiseksi tuolta orjuuttamiselta. JFK:n tavoitteena oli vapaus, jonka pyrinnön hintana hänet salamurhattiin marraskuussa 1963. Huomioitavaa on Kennedyn kehotus lehdistölle kuudennessa kappaleessa, noudattaako aikamme valtamedia sitä? 

Tämä Kennedyn puhe kaikui totuuttaan aiempaakin kirkkaampana vuonna 2022 ja vuonna 2023 sitäkin selkeämpänä totuuden välttämättömyydestä. Antoisia hetkiä lukemiselle ja pohdinnalle. 

[Kennedyn Israel-politiikka oli kuitenkin paljon kriittisempää kuin hänen edeltäjillään, ja myös hänen jälkeensä saapuneilla virkaveljillään. USA:n tiedustelupalvelu oli saanut vihiä Israelin ydinpommihankkeesta. Vaikka Dimonan väitettiin palvelevan rauhanomaisia tavoitteita, kutsuttiin Israelin johtaja Ben Gurion Washingtoniin. Presidentti J. F. Kennedy pelkäsi varustelukilpailua Lähi-idässä ja vaati tarkastuskäyntiä Dimonaan. Kun vihdoin tarkastajat saapuivat toukokuussa 1961, heitä huijattiin täydellisesti. Tarkastajille nimittäin oli näytetty pohjakerroksen valevalvomo. He eivät tienneet maanalaisista kerroksista, joissa plutoniumia tuotettiin. Petkutus onnistui, sillä sisäänkäynnit, ja jopa hissikuilut muurattiin umpeen sekä rapattiin, joten kukaan ei voinut päästä alakerroksiin (Ostrovsky 1991). Kennedy ei voinut hyväksyä täysin Israelin sotilaallista kasvua, ja suhtautui Lähi-idän politiikkaan Israelin kannalta ajoittaen hyvinkin arvostelevasti. Tästä johtopäätöksenä voidaan esittää, että Israelia johtaneen kasaarimafian toimeksiantona presidentti Kennedyn salamurhattiin Dallasissa, Texasissa 22. marraskuuta 1963. Toim. huom.] 

Tämä John F. Kennedyn puhe on ohessa videolla:

PUHE 

… Tämän illan aiheeni on selvempi, ja se koskee sekä kustantajia että päätoimittajia. Haluan puhua yhteisestä vastuustamme yhteisen vaaran edessä. Viime viikkojen tapahtumat ovat ehkä auttaneet valaisemaan tätä haastetta joillekin, mutta sen uhan ulottuvuudet ovat näkyneet horisontissa jo vuosia. Olivatpa toiveemme tulevaisuudesta, tämän uhan vähentämisestä tai sen kanssa elämisestä millaisia tahansa, emme voi välttyä sen vakavuudelta tai kokonaisvaltaisuudelta, joka haastaa selviytymisemme ja turvallisuutemme, vaatimukselta, joka kohtaa meidät tavanomaisesti kaikilla ihmisen toiminnan aloilla. Tämä tappava haaste asettaa yhteiskunnallemme kaksi edellytystä, jotka koskevat suoraan sekä lehdistöä että presidenttiä. Kaksi ehtoa, jotka saattavat vaikuttaa lähes ristiriitaisilta, mutta mitkä ovat sovitettava yhteen ja täytettävä, jos aiomme vastata tähän kansalliseen vaaraan. 

Viittaan yhtäältä siihen, että julkista tietoa on lisättävä huomattavasti ja toisekseen siihen, että virkasalaisuutta on lisättävä huomattavasti. Jo sana salassapito on vastenmielinen vapaassa ja avoimessa yhteiskunnassa, ja me kansana vastustamme luonnostaan ja historiallisesti salaseuroja, salaisia valoja sekä salaisia menettelyjä. Päätimme jo kauan sitten, että asiaankuuluvien tosiseikkojen liiallisen ja perusteettoman salaamisen uhat ovat paljon suuremmat kuin ne vaarat, joihin vedotaan salaamisen oikeuttamiseksi. Vielä nykyäänkin on vain vähän hyötyä siitä, että suljetun yhteiskunnan uhkaa vastustetaan jäljittelemällä sen mielivaltaisia rajoituksia. Vielä nykyäänkin on vain vähän hyötyä kansakuntamme selviytymisen varmistamisesta, jos perinteemme eivät selviä sen mukana. Ja on olemassa hyvin vakava vaara, että ne, jotka haluavat laajentaa sen merkityksen virallisen sensuurin ja salailun äärirajoille, tarttuvat ilmoitettuun turvallisuuden lisäämisen tarpeeseen. Sitä en aio sallia siinä määrin kuin se on minun vallassani, eikä kenenkään hallintoni virkamiehen, olipa hänen arvonsa sitten korkea tai matala, siviili- tai sotilasvirkailija, pitäisi tulkita sanojani täällä tänä iltana tekosyynä sensuroida uutisia, tukahduttaa eriäviä mielipiteitä, peittää virheitämme tai salata lehdistöltä ja yleisöltä tosiasiat, jotka he ansaitsevat tietää. 

Pyydän kuitenkin jokaista kustantajaa, jokaista päätoimittajaa ja jokaista maamme uutismiestä tarkastelemaan uudelleen omia periaatteitaan ja tunnustamaan maamme vaaran luonteen. Sota-aikana hallitus ja lehdistö ovat tavallisesti yhdistäneet voimansa, jotka perustuvat pitkälti itsekuriin, estääkseen arkaluontoisen tiedon leviämisen viholliselle. Selvän ja välittömän vainon aikana tuomioistuimet ovat katsoneet, että jopa ensimmäisen lisäyksen mukaiset etuoikeudet on annettava periksi yleisen kansallisen turvallisuuden tarpeelle. Nykyään sotaa ei ole julistettu, ja vaikka taistelu olisi kuinka kiivas, sitä ei ehkä koskaan julisteta perinteiseen tapaan. Elämäntapamme on hyökkäyksen kohteena. Ne, jotka tekevät itsestään vihollisemme, etenevät ympäri maailmaa. Ystäviemme eloonjääminen on vaarassa, mutta silti sotaa ei ole julistettu, marssivat joukot eivät ole ylittäneet rajoja, ohjuksia ei ole ammuttu. Jos lehdistö odottaa sodanjulistusta, ennen kuin se määrää itsekuria taisteluolosuhteisiin, voin vain sanoa, että mikään sota ei ole koskaan aiheuttanut suurinta uhkaa turvallisuudellemme. Jos odotatte selvän ja välittömän vaaran toteamista, voin vain sanoa, että vaara ei ole koskaan ollut selvempi eikä sen läsnäolo ole koskaan ollut välittömämpi. 

Se edellyttää muutosta näkemyksissä, muutosta taktiikassa, muutosta tehtävissä hallitukselta, kansalta, jokaiselta liikemieheltä tai työväenjohtajalta ja jokaiselta sanomalehdeltä. Mutta meitä vastassa on kaikkialla maailmassa monoliittinen ja häikäilemätön salaliitto, joka luottaa ensisijaisesti peiteltyihin keinoihin laajentaakseen vaikutusvaltaansa, soluttautumiseen hyökkäyksen sijaan, kumouksellisuuteen vaalien sijaan, pelotteluun vapaan valinnan sijaan, yöllisiin sissijoukkoihin päivällä toimivien armeijoiden sijaan. Se on järjestelmä, joka on käyttänyt valtavia inhimillisiä ja aineellisia resursseja rakentaakseen tiukasti kudotun, erittäin tehokkaan koneiston, jossa yhdistyvät sotilaalliset, diplomaattiset, tiedustelu-, taloudelliset, tieteelliset ja poliittiset operaatiot. Sen valmistelut ovat salattuja, niitä ei julkaista. Sen virheet on haudattu, ei otsikoitu. Sen toisinajattelijoita vaietaan, ei ylistetä. Menoja ei kyseenalaisteta. Huhuja ei paineta lehdissä. Mitään salaisuutta ei paljasteta. Se käy kylmää sotaa lyhyesti sanottuna sellaisella sotakurilla, jota mikään demokratia ei koskaan toivo tai halua saavuttaa. 

Jokainen demokratia tunnustaa kuitenkin kansallisen turvallisuuden asettamat välttämättömät rajoitukset. Kysymys kuuluu, olisiko näitä rajoituksia noudatettava tiukemmin, jos aiomme vastustaa tämänkaltaisia hyökkäyksiä ja suoraa hyökkäystä? Tosiasia on nimittäin se, että kansakunnan viholliset ovat avoimesti kehuskelleet saavansa sanomalehtien kautta tietoja, joita he muuten palkkaisivat agentteja hankkimaan varkauden, lahjonnan tai vakoilun avulla. Yksityiskohdat tämän kansakunnan salaisista valmisteluista, vihollisen salaisia operaatioita koskevat tiedot ovat olleet jokaisen sanomalehden lukijan, niin ystävän kuin vihollisenkin, saatavilla, kun joukkojemme ja aseidemme koko, vahvuus, sijainti ja luonne sekä suunnitelmamme ja strategiamme niiden käyttämiseksi on kaikki ilmoitettu lehdistössä ja muissa uutismedioissa siinä määrin, että se riittää tyydyttämään minkä tahansa vieraan vallan. Ja että ainakin yhdessä tapauksessa yksityiskohtien julkaiseminen salaisesta mekanismista, jolla satelliitteja seurataan, vaati sen muuttamista huomattavan ajan ja rahan kustannuksella. 

Sanomalehdet, jotka painoivat näitä juttuja, olivat lojaaleja, isänmaallisia, vastuullisia ja hyvää tarkoittavia. Jos olisimme käyneet avointa sotaa, ne eivät epäilemättä olisi julkaisseet tällaisia juttuja. Mutta avoimen sodankäynnin puuttuessa ne tunnustivat vain journalismin vaateet eivätkä kansallisen turvallisuuden vaatimuksia. Ja kysymykseni tänä iltana on, eikö nyt pitäisi ottaa käyttöön uusia vaateita? Kysymykseen on teidän yksin vastattava. Kenenkään virkamiehen ei pitäisi vastata siihen puolestanne. Mikään hallituksen suunnitelma ei saisi asettaa rajoituksia vastoin tahtoanne, mutta laiminlöisin velvollisuuteni kansakuntaa kohtaan, kun otamme huomioon kaikki ne velvollisuudet, joita meillä nyt on, ja kaikki keinot, joita meillä on käytettävissämme näiden velvollisuuksien täyttämiseksi, jos en suosittelisi tätä ongelmaa huomionne kohteeksi ja kehottaisi teitä harkitsemaan sitä huolellisesti. 

Olen monissa aiemmissa yhteyksissä sanonut, ja sanomalehtenne ovat jatkuvasti sanoneet, että nämä ajat vetoavat jokaisen kansalaisen uhrautuvaisuuteen ja itsekuriin. Ne kehottavat jokaista kansalaista punnitsemaan oikeuksiaan ja mukavuuksiaan suhteessa velvollisuuksiinsa yhteistä hyvää kohtaan. En voi nyt uskoa, että ne kansalaiset, jotka työskentelevät sanomalehtialalla, katsovat olevansa vapautettuja tästä vetoomuksesta. Minulla ei ole aikomusta perustaa uutta sotatiedotustoimistoa ohjaamaan uutisvirtaa. En ehdota uusia sensuurin muotoja tai uudenlaisia turvallisuusluokituksia. Minulla ei ole helppoa vastausta asettamaani dilemmaan, enkä pyrkisi määräämään sitä, jos minulla olisi sellainen, mutta pyydän sanomalehtialan ammattikunnan ja teollisuuden jäseniä tässä maassa tarkastelemaan uudelleen omaa vastuutaan, miettimään tämänhetkisen vaaran astetta ja luonnetta ja noudattamaan itsehillinnän velvollisuutta, jonka tämä vaara asettaa meille kaikille. 

Jokainen sanomalehti kysyy nyt itseltään jokaisen jutun kohdalla. Onko se uutinen? Ehdotan vain, että lisäätte siihen kysymyksen, onko se kansallisen turvallisuuden etujen mukaista? Ja toivon, että jokainen ryhmä Amerikassa, ammattiliitot, liikemiehet ja julkiset virkamiehet kaikilla tasoilla, kysyvät saman kysymyksen pyrkimyksistään sekä alistavat toimintansa tälle samalle tarkalle testille. Mikäli Amerikan lehdistö harkitsee ja suosittelee tiettyjen uusien toimenpiteiden tai koneiden vapaaehtoista käyttöönottoa, voin vakuuttaa teille, että teemme yhteistyötä koko sydämestämme näiden suositusten kanssa. Ehkä suosituksia ei saada. Ehkä ei ole mitään vastausta siihen ongelmaan, jonka vapaa ja avoin yhteiskunta kohtaa kylmässä sekä salaisessa sodassa. Rauhan aikana kaikki keskustelut tästä aiheesta ja kaikki niistä johtuvat toimet ovat sekä tuskallisia että ennakoimattomia, mutta nyt on rauhan ja vaaran aika, jolle ei ole historiassa ennakkotapausta. 

Tämän haasteen ennennäkemättömyys synnyttää myös toisen velvollisuutenne, johon minäkin yhdyn, ja se on velvollisuutemme tiedottaa ja varoittaa Yhdysvaltojen kansaa, varmistaa, että heillä on hallussaan kaikki tarvittavat tosiasiat, ja että he ymmärtävät myös vaarat, näkymät, ohjelmamme tavoitteet ja edessämme olevat valinnat. Yhdenkään presidentin ei pitäisi pelätä ohjelmansa julkista tarkastelua. Sillä tuosta tarkastelusta syntyy ymmärrystä, ja tuosta ymmärryksestä muodostuu tukea tai vastustusta, ja molemmat ovat välttämättömiä. En pyydä sanomalehtiänne tukemaan hallintoa, vaan pyydän apuanne siinä valtavassa tehtävässä, joka koskee tiedottamista ja yhdysvaltalaisten varoittamista, sillä luotan täysin kansalaistemme reaktioon ja omistautumiseen, kun he saavat virheetöntä tietoa. 

En voisi vain tukahduttaa kiistaa lukijoidenne keskuudessa, vaan toivotan sen tervetulleeksi. Tämä hallinto aikoo olla rehellinen virheistään, sillä kuten eräs viisas mies kerran sanoi, virheestä ei muodostu virhettä ennen kuin kieltäytyy korjaamasta sitä. Aiomme ottaa täyden vastuun virheistämme, ja odotamme teidän osoittavan ne, kun meiltä jäävät ne huomaamatta. Ilman keskustelua ja kritiikkiä mikään hallinto ja mikään maa ei voi menestyä eikä yksikään republikaani selvitä hengissä. Tämän vuoksi ateenalainen lainsäätäjä Solon määräsi, että kullekin kansalaiselle muodostuu rikokseksi vältellä kiistoja, ja tämän vuoksi lehdistöä suojellaan ensimmäisellä perustuslain lisäyksellä. Se on ainoa asia Yhdysvalloissa, jota perustuslaki nimenomaan suojelee, eikä sen ensisijaisena tehtävänä ole huvittaa ja viihdyttää, ei korostaa toisarvoisia ja sentimentaalisia asioita, ei yksinkertaisesti antaa yleisölle sitä, mitä se haluaa, vaan tiedottaa, herättää, pohtia, tuoda esiin vaarojamme ja mahdollisuuksiamme, osoittaa kriisejämme ja valintojamme, ohjata, muovata, kouluttaa, ja joskus jopa suututtaa yleistä mielipidettä. 

Tämä tarkoittaa sitä, että kansainvälisiä uutisia käsitellään ja analysoidaan enemmän, sillä ne eivät ole enää kaukana ja ulkomaisia vaan lähellä ja paikallisia. Se tarkoittaa suurempaa huomiota uutisten ymmärtämisen parantamiseen ja niiden välittämisen tehostamiseen. Ja se tarkoittaa vihdoinkin sitä, että hallitusten on kaikilla tasoilla täytettävä velvollisuutensa antaa teille mahdollisimman täydellistä tietoa, kansallisen turvallisuuden asettamien kapeimpien rajojen ulkopuolella. Ja me aiomme tehdä sen. Francis Bacon huomautti 1600-luvun alkupuolella kolmesta äskettäisestä keksinnöstä, jotka olivat jo muuttamassa maailmaa: kompassi, ruuti ja kirjapaino. Nyt kompassin ensin luomat kansojen väliset yhteydet ovat tehneet meistä kaikista maailman kansalaisia. Yhden toiveista ja uhkista on tullut meidän kaikkien toiveita ja uhkia. Tuon yhden maailman pyrkimyksessä elää yhdessä ruuti on kehittynyt äärimmilleen ja varoittanut ihmiskuntaa epäonnistumisen hirvittävistä seurauksista. 

Täten etsimme voimaa ja apua kirjapainosta, ihmisen tekojen tallentajasta, hänen omantuntonsa vartijasta, hänen uutistensa lähettiläästä, luottaen siihen, että teidän avullanne ihmisestä kehittyy se, miksi hän on syntynyt, vapaa sekä riippumaton. 

J. F. Kennedy

Lähde 

JFK 27.4.1961(JFK 27.4.1961 pitämä puhe salaseuroista) 

Muut lähteet 

Lepistö, Petri (2018). Sisäiset ristiriidat ja kilpailu neuvonannosta John F. Kennedyn Israel-politiikan muodostamisesta käyty keskustelu 1961–1963. Saatavina: urn_nbn_fi_uef-20180626.pdf 

Ostrovsky, Victor (suom.: 1991). Petoksen kautta: Sisäpiirin hätkähdyttävä raportti Mossadista, Victor Ostrovsky, Claire Hoy, suomentanut Jorma-Veikko Sappinen, Book Studio Hyvinkää 1991, 409 sivua, ISBN 951-611-399-0 sid., Ostrovsky Victor. Englanninkielinen alkuteos: By way of deception