Valtioneuvoston kanslian päätöksellä 23. tammikuuta Suomi siirtyi käyttämään 27. tammikuuta 2024 alkaen vainojen uhrien muistopäivästä kansainvälisen käytännön mukaista nimitystä holokaustin uhrien muistopäivä. Asiasta uutisoi Valtionneuvosto [1] 25.1.2024. Päätöksellä ylennetään väitetyn juutalaisiin kohdistuneen joukkotuhon erikoisasema ”pyhänä” ja ”loukkaamattomana”, mikä on kaiken tieteellisen tutkimuksen ja kriittisen tarkastelun ulkopuolella. Täten unohdetaan ja häpäistaan kaikki muut maailman todelliset kansanmurhat, jota parhaillaan juutalaisvaltio – Israel toteuttaa Gazan kaistan asukkaita kohtaan. Mitkään eettiset moraalilait eivät häiritse Yhdysvaltojen raskaasti aseistamaa Israelin hirmuhallintoa pysäyttämään verenhimoista kansanmurhaa.
Valtioneuvoston päätös
Valtioneuvosto määritti eduskunnalle 31. elokuuta 2023 luovuttamassaan tiedonannossa yhdenvertaisuuden, tasa-arvon sekä syrjimättömyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa, että vainojen uhrien muistopäivää ryhdytään viettämään kansainvälisen käytännön mukaisesti.
Valtionneuvosto tiedottaa, että päätös nimen muuttamisesta holokaustin uhrien muistopäiväksi ottaa huomioon valtioneuvoston tiedonannon linjauksen, kansainvälisen muistopäivän nimityskäytännön ja Euroopan parlamentin sekä Yhdistyneiden kansakuntien päätöslauselmat, joita Suomi tietyistä syistä haluaa noudattaa. Vainojen uhrien muistopäivä kirjattiin suomenkielisiin kalentereihin ensimmäistä kertaa vuonna 2003.
Holokaustin uhrien muistopäivää vietetään nykyisin useissa maissa. Erityisesti läntisessä sekä keskisessä Euroopassa päivän vietto on näkyvä poliittinen tapahtuma. Euroopan parlamentti antoi vuonna 1995 päätöslauselman yleiseurooppalaisesta käytännöstä, jonka mukaisesti jokaisessa Euroopan unionin jäsenmaassa täytyy viettää 27. tammikuuta holokaustin muistopäivää. Myös Euroopan unioni käyttää päivästä nimitystä holokaustin uhrien muistopäivä.
Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous antoi hyväksyntänsä vuonna 2005 päätöslauselman kansainvälisen holokaustin uhrien muistopäivän (engl. International Holocaust Remembrance Day) viettämiseksi vuosittain 27. tammikuuta. Suomi äänesti päätöslauselman hyväksymisen puolesta.
Kysymys on juutalaisverkostojen vallasta
Holokaustin uhrien muistopäivä on saanut sanoin kuvaamattoman kansainvälisen tunnustuksen ja sympatian. Kuitenki mantereella on tapahtunut todellisia kansanmurhia, kuten holodomor, jonka taustatekijöinä olivat Neuvosto-Venäjää hallinnoimat juutalaiset virkamiehet ja poliittiset johtajat. Unohtamatta jo johdannossa mainittua kansanmuraa, jota Israel parhaillaan toteuttaa palestiinalaisia kohtaan. Huomioitavaa on, että tuskin ketään meistä jättää kylmäksi ”juutalaisten” eli kasaarimafian hallinnoima ja johtama Neuvostoliitto, joka oli todellinen hirmuvalta, mikä Nobel-kirjailija Solženitsyn arvion mukaan murhakoneistoineen otti hengiltä ainakin 30 miljoonaa ihmistä (Solženitsyn 1974).
Lukuisat tutkijat ovat päätyneet pitämään holokaustia suurena petkutuksena. Näitä ulkomaisia tutkijoita ovat muutamia mainitakseni esim. Arthur Butz, Ernst Zündel, Pedro Varela, Robert Faurisson, Richard Verrall, Bernhard Schaub, Germar Rudolf, Mark Weber, Gerald Fredrick Töben, Wilhelm Stäglich, Horst Mahler ja Raul Hilberg. Historian mukainen massiivinen joukkotuho on täysin epäuskottava tarina, sillä holokaustista ei jäänyt minkäänlaisia jälkiä eikä johtolankoja. Ei mitään oikeuskäsittelyn kannalta välttämättömiä todisteaineistoja, kuten esimerkiksi luita, hampaita, tuhkaa ja dokumentteja – ei kertakaikkiaan mitään. Hilberg (1961) antaa ymmärtää teksessaan Die Vernichtung der europäischen Juden, että ….
”Lisäksi meidän pitäisi vakuuttautua, että liittoutuneet, joilla oli varsin mittava tiedusteluverkosto kaikkialla Euroopassa sekä lisäksi vakoilija Saksan johdossa (amiraali Canaris Saksan tiedustelupalvelun johdossa), saivat tiedon tästä jättiläismäisestä kansanmurhasta vasta sodan jälkeen, sillä mikäli he olisivat tienneet joukkomurhasta, he olisivat ryhtyneet toimiin sen lopettamiseksi.”
Holokaustin julistaminen lakisääteisesti korkeimmalle jalustalle humanitäärisen kärsimyksen vakioksi ja samalla loukkaamattomaksi kaiken arvostelun sekä tieteellisen tutkimuksen ulottumattomiin tarkoittaa kahta kansaivälisen politiikan oleellista asiantilaa.
Ensinnäkin se merkitsee sitä, että juutalaisverkostot nauttivat nykyisin estotonta maailman laajuista valtaa. Holokaustin koskemattomuuden takaaminen lakisääteisesti ei olisi mitenkään onnistunut ilman juutalaisverkostojen musertavaa poliittista, mediallista ja taloudellista valtaa.
Toisena asiantilana on, että holokausti on julistettu kansainvälisesti sekularisoituneen uskonnon asemaan. Holokausti on jo vuosikymmeniä ollut tabu ja uskonnollisesti latautunut määrite. Mutta nyt vuonna 2024 holokausti on saanut lakisääteisen sinetin – holokaustia voidaan pitää nykyisin uutena uskontontona. Holokausti uskovaiset kieltävät sisäisesti Jumalan, sillä kiihkomielisten talmudistien mukaan juutalainen kansa on saavuttanut kollektiivisen jumalan aseman, juutalaisten kokeman ”joukkotuhon” ansiosta, mielikuvituksellisessa holokaustissa.
Markku Juutinen
Lähteet
Valtioneuvosto [1] (25.1.2024). Saatavissa:https://valtioneuvosto.fi/-/10616/vainojen-uhrien-muistopaivan-nimi-muutetaan-holokaustin-uhrien-muistopaivaksi [1]
Hilberg, Raul (1961). Die Vernichtung der europäischen Juden.
Solsjenitsyn, Alexander (1974). Gulag-arkipelagen Fängelseindustrin. Del 1 och 2. Wahlström & Widsrand Stockholm.