Kanada: Harperin hallitus hävittää vanhoja tiedejulkaisuja

Kanadan pääministeri Stephen Harperin konservatiivihallitus on ollut tuhoisa maan tiedeyhteisön kannalta. Harperin aikakaudella on lakkautettu lukuisia tiedekirjastoja. Mittava määrä tieteen aikakausijulkaisujen paperipainoksia on päätynyt jätteenkeräykseen. National Observer –verkkojulkaisun artikkelisarja käsittelee aihetta.

 

Harper on sulkenut 16 tutkimuskirjastoa hallituskautensa aikana. Vaikka tapaus on herättänyt median mielenkiinnon ja ollut uutisoinnin aiheena, varsinaiset toimenpiteet ovat jääneet heikommalle huomiolle.

Tapaus Leitbridgen kirjasto

Ensialkuun kirjaston sulkeminen vaikutti normaalien käytäntöjen mukaiselta. Henkilökunta sai tiedon sulkemisesta heinäkuussa. Elokuun puolivälin jälkeen tapahtumat etenivät odottamattomalla tavalla: opiskelijat raahasivat kaikki tutkimukset ja aikakausijulkaisut suuriin jäteastioihin. Erään tutkijat kerrotaan hypänneen roskien sekaan pelastaakseen osan julkaisuista. Tapauksen johdosta ahdistunut henkilökunta päätti pelastaa yhä suuremman osan painetusta materiaalista.

Anonyymi tietolähde lähestyi National Observer –lehden toimitusta ja tarjosi selonteon sisäpiiriläisen näkökulmasta. Negatiivisten seurauksien pelko on vaientanut monet työntekijät ja liittovaltiolle työskentelevät tutkijat.

Sisäpiiritiedosta huolimatta monet kysymykset ovat jääneet vaille vastausta. Mitä kokoelmalle tapahtui? Mitä on päätetty säilyttää ja mitä hylätä? Onko tiedot siirretty digitaaliseen muotoon, joko osittain tai kokonaan, ja onko tutkijoilla pääsy näihin tallenteisiin?

”Kokoelma vakiinnutetaan”

Heinäkuussa kirjaston henkilökunta sai sähköpostiviestin, jossa tiedotettiin “kokoelman vakiinnuttamisesta”.

Sähköpostiviestin mukaan kirjaston ydinpalvelut ja sähköiset tietokannat keskitetään Knowledge Services –kirjastopalveluun (entinen Kanadan maatalouskirjasto).

Sähköpostiviestin mukaan hallitus on yhdistämässä kaikkia fyysisiä kokoelmia. Useita vastaavanlaisia tapauksia on työn alla. Vakiinnuttamistoimien tarkoituksena on arvioida kaiken uniikin ja oleellisen materiaali ja tehdä uudelleensijoitus kirjaston keskuspaikkaan Ottawaan. Kaikista dokumenteista, mitä ei pidetä tarpeellisena tai kaksoiskappaleena, tultaisiin tarjoamaan henkilökunnalle “viralliset jäljennökset”.

Yhtä hyvin Lethbridgen kirjaston hallinto voisi harkita mahdollisuutta tarjota jäljelle jääviä materiaaleja ulkopuolisille järjestöille; ja paikallinen hallinto voisi hallinnoida jäljelle jäänyttä materiaalia.

Sähköpostiviestin päättyy: “Tulee huomata, että palvelut eivät katoa vaan ne tarjoamme ne eri tavalla.”

Viesti oli shokki henkilöstölle.

“Vaikka kokoelmien yhdistäminen on ollut käynnissä muissa tutkimuskeskuksissa viimeisten vuosien aikana, emme olleet tietoisia siitä että se tulee tapahtumaan Lethbridgessä”, tietolähde toteaa.

”Itse asiassa, kun näin kävi Swift Currentissa, he kertoivat ettei sillä olisi väliä, koska heillä olisi pääsy Lethbridgen aineistoon.”

Lethbridgen kirjasto oli osa Agriculture Canada –kirjastoverkostoa. Kirjastoilla oli yhteinen tietokanta, ne pystyivät tilaamaan kirjoja toistensa varastoista. Paikallisesti Lethbridge tarjosi palveluita Agriculture Canada:n henkilöstölle, Albertan provinssin henkilöstölle ja yleisölle. College- ja yliopisto-opiskelijat käyttivät laitosta, kuten myös paikallishistorioitsijat.

Kirjasto ei kyennyt ylläpitämään omistuksiaan, menettäen tilansa muutaman viimeisen vuoden aikana. Peruskorjaukset työnsivät kirjaston rakennuksen kellariin, samalla kun itse kirjasto muutettiin toimistotiloiksi. Kellarikirjaston vie noin 125 neliömetriä.

Kirjat pelastetaan

Elokuun 10. kirjaston henkilöstölle lähetettiin sähköpostiviesti, jossa neuvottiin että he voisivat valita haluamansa “viralliset jäljennökset” kokoelmasta, mukaan lukien mikä tahansa kappale hyllystä, kartasto tai yksittäinen kartta. Näihin lukeutuivat ranskan kielen kokoelma rakennuksen toisessa kerroksessa ja lukuisia muita kartastoja ja sanakirjoja.

Silloin kun sähköpostiviesti lähetettiin, monet henkilökunnasta olivat kesälomalla tai kentällä suorittamassa tutkimuksia.

Kokoelma hävitettiin elokuussa muutaman viikon aikana. Muutama kesäopiskelija pinosi julkaisut. Laatikot seisoivat kellarikirjaston ulkopuolella kuormalavalla muutaman päivän ajan. Tuolloin, seuraavan puolentoista viikon aikana, oppilaat täyttivät suurikokoisia roska-astioita aikakausijulkaisuilla ja vanhoilla raporteilla.

Kun ensimmäiset uutiset kirjaston tyhjentämisestä tulivat julki, roska-astiat tyhjennettiin välittömästi.

Alkuun henkilökunta ei tiennyt mitä on tekeillä. Vasta muutaman päivän päästä, kun ensimmäinen erä oltiin hävitetty, sana levisi.

“Väki oli vihaista ja suunniltaan”, lähde kertoo. “Tuossa vaiheessa ihmiset ryhtyivät toimeen ja pelastivat yhä useampia kirjoja. Tämä saattoi olla mitä Agriculture Canada tarkoitti mainitessaan ’arvokas materiaali otettiin talteen’.”

Pelastetut kirjat päätyivät yksityisiin toimistoihin, eikä ole tarkkaa tietoa minne. Lähteen mukaan tilanne on se, ettei kirjoista ole tällä hetkellä hyötyä muille kuin niiden pelastajille. Pelastus on parhaillaankin tilapäinen toimenpide, sillä kirjoja ei voi säilyttää missä tahansa. Kun tutkijat eivät enää tarvitse niitä tai he jättävät keskuksen, kirjat täytyy hankkiutua eroon asiaan kuuluvalla tavalla.

Yksi askel leikkausten tikkailla

Lakkauttaminen söi keskuksen tutkijoiden ja henkilökunnan motivaation. Kyse ei ole pelkästään siitä, että arvokkaita dokumentteja ja aikakausijulkaisuja heitettiin roskiin, vaan myös se, ettei niitä edes tarjottu muille instituutioille tai yleisölle.

”Ne tuotettiin verovaroin, ja niistä olisi voinut olla hyötyä monille ihmisille,” lähde kertoo. Kirjoissa oli yleisen kasvitieteen teoksia, jotka olisivat sopineet hyvinkin normaaliin kirjastoon; väitöskirjat lahjoitettiin kirjastolle; ja tieteellisen metodiikan kirjoista, joista on hyötyä, muille laboratorioille tai oppilaille.

Tämä on vain yksi askel leikkausten tikkailla, ja rajoitus tutkimukselle, jonka ihmiset kohtaavat – ihmiset ovat suoraan sanottuna masentuneita,” lähde kertoo.

Lähde tyrmäsi suorilta ajatuksen siitä, että liittovaltio olisi siirtämässä dataa digitaaliseen muotoon. Hallituksen edustajat ovat väittäneet näin useaan otteeseen. “Ei ole mitään suurta digitalisointiprojektia,” lähde kertoo.

“Kun asiaa ajattelee, ei ole mahdollista että Ag Canada olisi siirtänyt koko kokoelman digitaaliseen muotoon, paitsi loukkaamalla tekijänoikeuksia. Jatkosta olen kuullut, että kirjasto pyrkii hankkimaan digitaalisia kopioita kirjoista.”

Vaikka monet tiedejulkaisut ovat saatavilla verkosta tilaamalla, jos tilaus raukeaa, tutkijat menettävät pääsyn. Monet julkaisut ovat digitaalisessa muodossa alusta lähtien. Henkilöstölle on kerrottu, että mikäli he haluavat käyttöönsä kokoelmaan kuuluvan kirjan, heidän täytyy tilata se Ottawasta.

He eivät saaneet selkeää vastausta siihen, kuinka paljon tämä tulee maksamaan ja kuka maksaa. Tutkimuksen yhteydessä tieteilijät voivat käydä läpi lukuisia kirjoja, tai jopa koko hyllyn, joka käsittelee aihetta.

”Kirja, jota ei ole tarvittu 30 vuoteen, voi sisältää hipun verran vaadittavaa tietoa. Mutta jos kirjaa ei löydy hyllystä, se voi tarkoittaa että tuo hippu jää löytämättä.”

Sillä välin, kun tarina kirjaston sulkemisesta tuli ilmi elokuussa, kokoelman tyhjennysprosessi on laitettu jäihin. Kirjalaatikko toisensa jälkeen seisoo lavalla kellarin käytävällä tutkimuskeskuksessa, ja kirjat pysyvät hyllyissä.

Tietolähde esitti retorisen kysymyksen:

“Jos mitään väärää ei tehty, miksi se keskeytettiin?”

Agriculture Canada kieltäytyi kommentoimasta tapausta.

 

Lähde: National Observer