Kansalaisjärjestöt valtapolitiikan jatkeina

Kohu Amnesty International USA:n ja muiden kansalaisjärjestöjen ympärillä jatkuu.
 
Kansalaisjärjestöjen käyttäminen valtapolitiikan jatkeina tai muiden maiden sisäpolitiikkaan sekaantuvien organisaatioiden naamioiminen kansalaisjärjestöiksi on ollut viime aikoina tutkivien journalistien mielenkiinnon kohteena. Paljastuksia on alkanut tipahdella.

Voltaire Network kirjoitti tammikuun alussa Amnestyn Yhdysvaltain osaston uuden pään Suzanne Nosselin taustoista.
Suzanne Nossel, joka valittiin Amnesty USA:n uudeksi toimitusjohtajaksi, on Yhdysvaltain entisen YK -lähettilään Richard Holbrooken assistentti sekä Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clintonin apulainen kansainvälisten järjestöjen asioissa.

Journalisti Tony Cartalucci kuvaa Land Destroyer blogissaan Nosselin meriittejä: ”Hoitaessaan velvollisuuksiaan Yhdysvaltain ulkoministeriössä hän tunnollisesti loukkasi ihmisoikeuksia edistääkseen (Yhdysvaltain) imperialistisia ambitioita.”
 
Suzanne Nossel on työskennellyt myös Human Rights Watch- järjestössä, samoin kuin Bertelsmann Media Worldwidelle ja Wall Street Journalille strategiat ja operatiivinen toiminta -osastolla.

Nosselin nimityksen perusteluina Amnestyn johtokunta arvioi, että ”Nosselin omistautuminen Clintonin ja Obaman hallinnoille on riittävä näyttö hänen kyvyistään”, Cartalucci toteaa.

Cartalucci kirjoittaa Amnestyn päättäneen olla piittaamatta ”Nosselin rikoksista Jugoslaviassa, Afganistanissa, Irakissa ja Libanonissa…Neiti Nossel on järjestänyt useita Irania, Syyriaa ja Libyaa vastaan suunnattuja kampanjoita. Viime aikoina hän on hankkinut nimeä antamalla väärää tietoa Geneven ihmisoikeuksien neuvostolle tarkoituksena saada YK:n turvallisuusneuvostolta Libyan sotaan oikeuttava päätöslauselma.”

Nosselin ihmisoikeuksien neuvostolle antamat tiedot on sittemmin osoitettu vääriksi.

Mathaba News puolestaan kertoo Amnesty Internationalin lakkauttaneen online -äänestyksen Vuoden 2011 Ihmisoikeussankarista ja muuttaneen äänestyksen sääntöjä varhain tammikuussa, kun Libyan johtaja Muammar Gaddafi siirtyi äänestyksessä ylivoimaiseen johtoon.

Kyseessä tuskin oli äänestäjien kollektiivinen pila, joka olisi ollut syynä Amnestyn kyselyn lakkauttamiseen. Kun Gaddafi kaappasi vallan 1969, Libya oli maailman köyhimpiä maita. Vuoteen 1977 asiat olivat muuttuneet Gaddafin alla niin, että Libyaa kutsuttiin Afrikan Sveitsiksi. Myöhemmin kansalaisten elintaso ohitti kansainvälisillä mittareilla mitattuna mm. Yhdysvaltain ja Iso-Britannian.

Gaddafi toi käyttöön myös paikallisneuvostot, lähidemokratian ja suoran demokratian.

25. lokakuuta 2011 Amnesty International tuotti 36-sivuisen raportin Health Crisis: Syrian Government Targets the Wounded and Health Workers, joka oli koottu pääasiassa lehtien artikkeleista ja tuntemattomista lähteistä peräisin olevista videoista, kertoo Felicity Arbuthnot artikkelissa ´Syria. The Pretext to Wage a ”Just War”: How ”Humanitarian Organizations” Provide a ”Human Face” to War´.

”Neljä päivää myöhemmin raportin julkaisemisen jälkeen Amnesty järjesti Lontoossa Syyrian lähetystön ulkopuolella mielenilmauksen: Ei enää verta – Ei enää pelkoa.”

Chris Doyle, arabien ja brittien välisen yhteisymmärryksen neuvoston johtaja, lipsautti mielenilmausta kommentoidessaan vahingossa valaisevan tiedon vaatiessaan, että ihmisoikeusjärjestöt on päästettävä Syyriaan.

”Jos Amnesty oli nojannut toisen käden lähteisiin raportissaan, kuinka luotettava raportti mahtaa olla?” kysyy Arbuthnot.

Amnesty International saa rahoitusta mm. miljonäärisijoittaja George Sorosin Open Society -instituutilta samoin kuin Iso-Britannian kansainvälisen kehitystyön (UK Department for International Development) osastolta sekä Euroopan komissiolta.

Amnesty Internationalin omilla kotisivuilla kerrotaan järjestön rahoituksen tulevan ”omistautuneilta yksityisiltä tukijoilta sekä säätiöiltä, jotta varmistettaisiin Amnestyn objektiivisuus sekä se, että Amnestyn tekemä tutkimustyö ei ole hallitusten tai korporaatioiden rahoittamaa.”

Open Society on ajettu Kiinasta ulos sen epäiltyjen CIA -kytköksien takia.

Itä-Euroopassa Open Society on tehnyt menestyksekästä työtä ”perheneuvonnassa” aborttiklinikoiden muodossa, ja saanutkin aikaan sen, että Itä -Euroopan maiden demografinen rakenne on kokenut tuntuvan vääristymän.

Artikkeli julkaistu myös Verkkomedia.org.

———-