Kiinan juutalainen historia

Havaintoja ja kommentteja Istvan Bakonyn kirjasta ”Chinese communism and chinese jews, Library of political secrets 4” (1969).

Kirjassa käydään läpi juutalaisten historiaa Kiinassa sekä kommunismin ja juutalaisuuden kytkentöjä. Ensimmäisten juutalaisten väitetään saapuneen Kiinaan jo 200 jKr. tienoilla Intian kautta. Maahanmuuttajat sulautuivat seka-avioliittojen johdosta ajan myötä valtaväestöön niin, että näitä Kiinan ns. muinaisjuutalaisia ei pysty erottamaan tavallisista kiinalaisista ulkonäön tai pukeutumisen perusteella. Vain uskonnon harjoittaminen ja sen traditiot ovat säilyneet ja kertovat tämän kansanosan alkuperästä.

Kirjan mukaan juutalaisilla oli selvää poliittista valtaa Kiinassa jo useiden vuosisatojen ajan muodostaen viidennen kolonnan valtion sisällä. Myös Kiinan juutalaisten merkittävä osallistumien kommunistisen puolueen toimintaan on itsestään selvää. Sen sijaan kirjassa väitetään virheellisesti, että kommunistisen puolueen ja armeijan juutalaiset juonittelivat kommunistisen puolueen puheenjohtajaa Mao-Tsedongia vastaan ja pyrkivät luomaan Kiinasta Neuvostoliiton vasallivaltion sekä täten luomaan yhtenäisen maailmankommunismin. Aiemmin on jo kuitenkin ollut selvää, että lännen juutalaiset ovat tukeneet Maota alusta asti. Kirja antaakin ymmärtää, että Neuvostoliitto olisi ollut kommunismin päämaja vaikka todellisuudessa se oli koko ajan Britannia ja USA.

Kiinan juutalaisjohtoisuutta on selvästi pyritty peittelemään vuosikymmenien ajan. Väkisinkin tulee mieleen, että erehtyikö Arthur Cherep-Spiridovich puhuessaan juutalais-mongolisesta vaarasta USA:lle ja länsimaille, viitaten tällä Japanin aiheuttamaan vaaraan. Ehkä kyseessä oli alusta alkaen Kiina ja Kiinan maailmanvallan kasvua olisi jo silloin suunniteltu 20-luvulta lähtien.

Kirjassa mainitaan hyvin Jewish Encyclopediasta, että se on juutalaisten vääräuskoisille tarkoitettu teos ja yksi juutalaisen imperialismin työkaluista. Vääräuskoisille annetaan paljon tietoa juutalaisista, mutta vain sellaista tietoa, joka sopii juutalaisen imperialismin tarkoitusperiin. Arkaluontoista tietoa puolestaan pyritään salaamaan sekä vääristelemään totuutta sen osalta. Tämän vuoksi puhuttaessa kiinalaisesta juutalaisuudesta, encyclopedia puhuu lähinnä vain juutalaisista yhteisöistä, jotka ovat toimineet julkisesti Kai-Fung-Foo kaupungin alueella.

Vuonna 1850 rikas juutalainen kauppias, Elias David Sassoon asettui Mumbaihin Intiaan ja perusti yrityksensä sivuliikkeen Shanghaihin. Baghdadissa syntyneen Sassoonin isä oli kaupungin turkkilaisen kuvernöörin pankkiiri ja varainhoitaja.

Elias David Sassoon erikoistui omien sanojensa mukaisesti oopium kauppaan ja hänen myötään Shanghaihin saapui myös toinen suuri juutalainen kapitalisti, Kadoorie. Yhdessä heidän suuret yrityksensä rakennuttivat synagoogan Shanghaihin muodostaen alueeelle uuden yhteisön, joka oli vuoteen 1905 asti sefardijuutalainen. Yhteisön perustanut Sassoon oli siis miljonääri ja suuri kansainvälinen oopiumdiileri. Tästä voidaankin vetää se johtopäätös, että Britannian oopiumsodat Kiinassa (1840-1842 ja 1856-1860) olivat juutalaiseliitin junailemia, sillä sotien tarkoitus oli mahdollistaa oopiumin myynti Kiinaan, jota silloinen Kiinan hallitus, Qing-dynastia, oli pyrkinyt estämään. Sassoonin poika oli myös miljonääri ja käytti musliminimeä Abdula toimiessaan Baghdadissa ja kristittyä nimeä Albert toimiessaan Lontoossa. Hänen juutalainen nimensä oli David. Castilian Jewish Encyclopedia sanoo hänestä näin: Sassoon, Albert Abdula David, pankkiiri ja filantrooppi. Syntynyt Baghdadissa 1817, kuoli Brightonissa, Englannissa v.1897. David Sassoonin vanhnin poika ja perheen kaupallisten ja teollisten yritysten johtaja. Perusti yhden suurimmista tekstiilialan yrityksistä Mumbaihin (entinen Bombay), lahjoitti kaupungille suuren modernin padon ja perusti useita kouluja. Lainsäädäntöjohtokunnan jäsen vuosina 1867-1871 ja yksi merkittävimmistä ihmisistä Mumbaissa. Hän vieraili usein Englannin kuninkaan luona ja hänet aateloitiin vuonna 1872.

Juutalaiset saivat säännöllisesti aatelisarvoja, erityisesti kuningatar Victorian aikakaudella. Juutalaisia aateloitiin niin paljon, että nykyisellään lähes kaikki arvonimet, kuten jaarli, markiisi, varakreivi ja lordi kuuluvat Englannissa juutalaisille tai muinaisille englantilaisille aatelissuvuille, jotka ovat linkittyneet juutalaisiin sukuihin. Herttuan arvot ovat päätyneet heimolle juutalaisten naisten ja alunperin englantilaisten herttuoiden välisten avioliittojen myötä ja liitossa syntynyt vanhin poika, eli uusi herttua on tutustutettu judaismiin äidin ja voimakkaan juutalaisen yhteisön toimesta. Tässä valossa ei siis olekaan mikään yllätys, että kansainvälisellä juutalaisella imperialismilla ei ole ollut mitään kiirettä syrjäyttää Englannin monarkiaa.

Venäjän ja Japanin välinen sota ja syytökset saivat alkunsa, kun juutalaiset epäonnistuivat kommunistisessa vallankumouksessa Venäjällä vuonna 1905. Venäjän hallituksen juutalaisia kohtaan esitetyt syytökset vallankumouksen lietsomisesta johti lukuisten venäjänjuutalaisten pakolaisten saapumiseen Kiinaan. Vuonna 1917 Mantsurian Jarbinista ja Mukdenista käsin toimineet venäjänjuutalaiset saivat valkoisten venäläisten vihat ja syytökset niskaansa Venäjän punaisen terrorin toteuttajina. Japanin Kiinan valloituksen aikana vuonna 1931 useat venäjänjuutalaiset joutuivat pakenemaan Tientsiniin, Hankowiin ja Shanghaihin, sillä japanilaiset tiesivät heidät kommunisteiksi. Näillä alueilla venäjänjuutalaiset vahvistuivat Puolasta ja Romaniasta saapuvilla juutalaisilla maahanmuuttajilla.

Vuonna 1928 ashkenasijuutalainen yhteisö liittyi yhteen sefardijuutalaisen yhteisön kanssa juutalaisen vapaamuurariloosin B’nai B’rithin ohjauksessa, joka oli alkanut saada yhä enemmän otetta Kiinassa. Itsenäisesti toimivien ja kunnianhimoisten johtajien hallitsemien eri juutalaisyhteisöjen välille saattoi välillä muodostua taloudellista ja poliittista kiistaa ja kilpailua. B’nai B’rithin yksi salaisista tehtävistä onkin ollut eri juutalaisyhteisöjen välisten konfliktien selvittely sekä juutalaisten yhteisöjen vallan harmonisointi ja yhtenäistäminen, kuten tapahtui juuri Shanghaissa sefardijuutalaisen ja ashkenaasiyhteisön välillä. Juutalaisten seuraava maahanmuuttoaalto Kiinaan alkoi vuonna 1933 juutalaisvastaisen toiminnan alkaessa Saksassa ja Itävallassa. Mukana muutti mm.Tohtori Bernhard Weiss, joka oli toiminut Berliinin poliisin varajohtajana. Jewish Encyclopedian mukaan useat Saksasta lähteneet juutalaiset upseerit liittyivät Tsiang Kai-Sekin armeijaan Kiinassa.

Vuonna 1940 B’nai B’rithiä Kiinassa johti englanninjuutalainen Mendel Brown. Juutalaiset ovat käyttäneet Kiinassa myös naisiaan saadakseen hallintaansa vaikutusvaltaisia johtajia samoin opein, kuin kuvaillaan Raamatussa Esterin kirjassa, jossa Ester salaa juutalaisen alkuperänsä ja uskontonsa. Kiinassa Tiao-Kiu-Kiaou juutalainen Songin perhe saavutti suurta menestystä samalla periaatteella. Yksi Songin siskoksista meni naimisiin vallankumouksellisen ja Kiinan tasavallan ensimmäisen presidentin Sun Yat-Senin kanssa. Toinen Songin siskoksista meni puolestaan naimisiin nationalistisen Kiinan johtajan Tsian Kai-Sekin kanssa. Sun Yat-Senin leskestä tuli Maoisti ja kansainvälisen juutalaisuuden palvelija pitäen huolta siitä, että Tiao-Kiu-Kiaou juutalainen tai ainakin helposti hallittavissa oleva Kiinalainen jatkaisi Kiinan johdossa Maon kuoleman jälkeen.

Artikkeli on julkaistu alunperin Totuusblokissa.