Kiistelty kuksa

Pieni tutkimusretki internetissä ja Lasse Harjun käsitys on vahvistettu: kuksa on kiistelty. Sen valmistusmetodit ja -materiaalit poikkeavat, käyttöönotosta liikkuu jos jonkinlaista tarinaa eikä tietoa etsivä voi välttyä maagisiltakaan ohjeistuksilta.

Kuksa on moniulotteinen, ja Kaustisella asuvan tekijänsä mielestä astialle annetut monet vivahteet ovat tehneet sille hallaa.

-Kuksa on yksi historiamme parhaista juoma-astioista, mutta vain harva osaa sitä oikeaoppisesti käyttää. Kaupallisuus on pilannut paljon.

Voimakas yhteys Lappiin

Kuksantekijä Lasse Harju puhuu ammatistaan intohimoisesti – vaikkakin takana on jo yli 22 vuotta yhteistä historiaa. Hän on elättänyt itsensä ja perheensä pahkatöitä valmistamalla ja myymällä, mutta ei edelleenkään koe itseään käsityöläiseksi.

-En ollut seppä syntyissäni. Etenkin alkutaivaltani ajatellen täytyy sanoa, että ennakkoluulottomuutta ja kokeilunhalua on löytynyt rutkasti taitoa enemmän, hän toteaa.

-Ammattitaito on appiukolta saamani opin ja tekemieni erehdysten summa. Käyttämäni työkalut olen kehittänyt ja rakentanut pitkälti itse.

Parikymmentä vuotta taaksepäin Lasse Harju oli ravintoloitsija Pellosta. Vaimon isä oli innokas pahkatöiden tekijä ja Harjukin eksyi oppia ottamaan. Mies innostui uudesta taidostaan niin paljon, että myi omistamansa ravintolan ja osti liki 500 000 markan työstölaitteet pahkatöiden tekoa silmällä pitäen.

Lasse Harju on yksi monista suomalaisista kuksantekijöistä. Hänen kaltaisiaan yhden miehen kuksapajoja löytyy Pohjois-Suomesta paljon ja etelämpääkin jonkin verran. Harjun verstas muutti vuosi sitten tunturin juurelta Pohjanmaan pelloille.

-Rakkauden perässä, mies nauraa.

Yhteys Lappiin on silti voimakas. Ylläksen laskettelukeskuksen juurella tehdään kauppaa talvisesongin ollessa kuumimmillaan. Paitsi kuksia, tiskiltä löytyy jos jonkinlaista pahkasta valmistettua taidonnäytettä.

Tuo pahka on kotoisin niin ikään Lapista. Harju ostaa joka kevät pahkaa useamman kuution, josta hän sitten syksyn pimetessä valmistaa myytävää talven varalle.

-Pahkan saanti ei ole itsestäänselvyys, sillä metsään pääsy vaatii hyvät hankikelit. Tänä vuonna hanki kantoi hienosti ja sain pahkaa haluamani määrän.

Suomesta löytyy myös pari suurempaa kuksia valmistavaa yritystä. Lasse Harju tietää, että moni näistä ostaa pahkansa Venäjän puolelta.

-Omat kuksani haluan valmistaa suomalaisesta Lapin koivupahkasta. Se on periaatekysymys. Kaupoissa näkee usein suorasta puusta valmistettuja puukuppeja, joita kuitenkin myydään kuksa-nimellä. Aito kuksa on kuitenkin aina pahkasta valmistettu, Harju napauttaa.

Kaupallisuus johtaa harhaan

-Monen mielestä niin sanottu revitty kuksa on se ainoa oikea. Niitä minäkin teen, kun siihen soveltuvan pahkan käsiini saan. Ikävä kyllä revittyyn kuksaan soveltuvan materiaalin saaminen on sen verran harvinaista, että toimeentuloaan ei sen varaan voi jättää.

Kaustisen verstaalla syntyykin niin sanottuja leikkokuksia. Isosta koivunpahkasta leikataan pienempiä, noin 8 cm leveitä aihioita. Lasse Harju valmistaa kuksansa koneellisesti kovertamalla. Lopputulos on siisti ja sileä, mutta samalla aina yksilöllinen. Harjun kuksat eivät toista täysin samaa kaavaa vaan esimerkiksi sormenreiät ”tulevat minne tulevat”.

Ehkä tärkein vaihe kuksan valmistuksessa on pahkasta sahatun raaka-aihion keittäminen suolavedessä. Suola estää veden imeytymisen puun sisään ja vähentää siten valmiin astian halkeilua.

-Kuksa muotoillaan märkänä. Valmiin, hiotun ja kuivan kuksan keittäminen ei enää onnistu, Lasse Harju tietää.

Harju viimeistelee kuksansa unikköljyllä.

-Tästäkin liikkuu monenlaista ohjetta. Olen nähnyt liian monta käyttöohjetta, jossa neuvotaan  vihkimään kuksa kaatamalla se täyteen alkoholia. Siinä saa onnellinen kuksanomistaja ihmetellä revontulien loisteessa haljennutta kuksaansa. Sillä viina on uuden kuksan pahin vihollinen, se tulee kyljistä läpi muutamassa minuutissa.

-Valmistajana ja kuksan puolestapuhujana minua suututtaa suunnattomasti tällaiset tyhmyydet. Miksi ihmisiä ei neuvota alusta pitäen oikeaoppiseen kuksan käyttöönottoon?

Toki Harju myöntää, että hänen valmistamiaan kuksia on joskus haljennut siinä kuin muidenkin.

-Jos kuksassa on tekovika, halkeaa se yleensä jo ensimmäisellä käyttökerralla. Toisinaan pahka on niin tiivistä, että suolavesi ei yksinkertaisesti pääse siitä läpi.

Pois kirjahyllyjä koristamasta

Oikein käytettynä kuksa on pitkäikäinen juoma-astia.

-Itse olen tavannut neljännessä polvessa matkaavan kuksan, Lasse Harju muistelee.

Erityisen tuttu kuksa on erämiehille ja -naisille. Harju kuitenkin kannustaa muitakin kahvinystäviä siirtymään kuksan käyttäjiksi. Sitä kun ei tarvitse pestä eikä virutella.

-Kuksa on ainoa todella ekologinen vaihtoehto. Se on valmistettu uusiutuvasta luonnon materiaalista eikä sen puhdistus kuormita luontoa lainkaan.

Kuksan hygieenisyys syntyy oikeanlaisen käyttöönoton seurauksena. Tämä niin sanottu kahvirasvakäsittely tekee astian pinnasta täysin kuivan jo 10 sekuntia juoman loppumisen jälkeen. Näin ollen epäpuhtaudet eivät pääse saati ehdi puun huokosiin. Kuivassa ja suolaisessa puupinnassa bakteerit eivät elä.

-Kuksaa ei saa huuhtoa eikä pestä koskaan. Sen hygieenisyys perustuu juuri tähän, Harju tähdentää.

Kuksa on miellyttävä vaihtoehto perinteiselle kahvimukille myös lämmönjohto-ominaisuuksiltaan. Koska puu ei luovuta lämpöä, säilyy kahvi kuumana pidemmänkin kahvipaussin ajan. Samasta syystä juoman voi tarvittaessa juoda kuumana huuliaan polttamatta.

-Toki kuksasta voi juoda muutakin kuin kahvia. Astian makua voi muuttaa hetkellisesti hyvin pienellä alkoholimäärällä. Kuksaan kaadetaan noin korkillinen alkoholia ja sitä pyöritellään kupin pohjalla ja reunoilla, kunnes neste on täysin haihtunut.

-Puolet Suomen kuksista koristaa kirjahyllyjä, koska niitä ei osata käyttää tai niistä juotu juoma maistuu pahalta. Nyt kehotankin kaikkia tekemään kuksalleen kahvirasvakäsittelyn ja ottamaan sen ahkeraan käyttöön. Sillä tämä parempaa kuppia ei olekaan!

 

Lue myös:

Kuksa käyttöön

Kuksan tekovaiheet