Valtakunnanministeri Joseph Goebbels oli huippupuhuja. Vaikka hänen puheensa saattoivat kestää tunteja, kuulijakunta keskittyi niihin ja osoitti haltioissaan suosiotaan. Puheet olivat hyvin valmisteltuja sekä perusteltuja. Niissä esitettiin tosiasioita lähteineen.
Tähän teokseen on koottu neljä tohtori Goebbelsin puhetta. Kolme ensimmäistä pidettiin valtakunnanpuoluepäivillä vuosina 1935, 1936 ja 1937. Ne ovat ilmestyneet suomeksi jo aiemmin. Neljäs puhe, ”Totaalinen sota” (tunnetaan myös nimellä ”Urheilupalatsipuhe”), on nykyisin ilmeisesti Goebbelsin puheista tunnetuin ja ilmestyy nyt suomenkielisessä painoasussa ensi kertaa. Neljännessä puheessa Goebbels innostaa Saksan koko kansaa edustanutta kuulijakuntaa ponnistelemaan voiton hyväksi.
Kirjaesittelyssä läpivalaistaan tiivistäen Goebbelsin Neljän puheen sanomaa ja pyrkimystä. Kolmessa ensimmäisessä puheessa varoitetaan juutalaisen bolševismin Euroopalle aiheuttamasta kuolemanvaarasta.
Kirja on tilattavissa osoitteesta: Neljä puhetta – Bunkkeri [1]. https://bunkkeri.eu/tuotteet/nelja-puhetta/ [1]
Kirjaesittely: Neljä puhetta
Ensimmäisenä mainitussa puheessa, jonka Goebbels piti Nürnbergissä 13. syyskuuta 1935, hän analysoi kommunismin ja kansallissosialismin eroja. Huomautan kuitenkin, että Neuvostoliiton poliittinen järjestelmä ei koskaan saavuttanut varsinaista kommunismia, vaan pysyi sosialistisena yhteiskuntana (Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto).
Tohtori Goebbels painotti, että bolševismi pyrki tietoisesti saattamaan kaikki kansat vallankumouksen tilaan, ja tämä tavoite muodosti sen toiminnan perustan. Siihen sisältyi aggressiivinen kansainvälinen pyrkimys. Kansallissosialismi sitä vastoin rajoittui Saksaan, eikä se ollut vientitavaraa missään muodossa.
Kansainvälinen bolševismi pyrki tuhoamaan kaikki luonnon jalostamat kansallis- ja rotuominaisuudet. Bolševismi perusteli hävitystoimintaansa sillä, että kapitalistinen tuotantotapa ja yksityisomistus olivat yhteiskunnallisen luokkajaon sekä eriarvoisuuden perimmäinen syy.
Kapitalismi on todellakin luonteeltaan juuri edellä kuvatun kaltainen. Vladimir Leninin johtaman kommunistisen internationaalin eli Kominternin (1919–1943) perustalle rakentunut kansainvälinen bolševismi ei kuitenkaan edustanut aitoa sosialismia, vaan sosialismi oli siinä totalitarismin väline (toim. huom.).
Goebbelsin mukaan bolševistinen järjestelmä pyrki tuhoamaan yksityisomaisuuden pakkoluovutusten avulla. Neuvostoliiton sosialismi johti joukkomurhaan, nälänhätään, uskonnon kieltämiseen, uskovaisten vainoamiseen, yksilöllisyyden ja kulttuuriarvojen raunioittamiseen. Juutalaishallinnon johtama Neuvostoliitto oli kymmenien miljoonien ruumiiden yli kävelevä kansojen vankila – varsinainen hirmuhallinto.
Juutalaisverkostot olivat suunnitelleet bolševismin Euroopan maiden ja Aasian valloittamiseen. Kansallissosialismin tavoitteena oli suojella Euroopan valtioita kansainvälisen bolševismin uhalta.
Goebbelsin puheesta voidaan tulkita, että Saksan kansallissosialismi kunnioitti yksityisomaisuutta ja yksilön persoonallisuutta. Lisäksi se näki kansan, rodun ja aatteellisuuden kaiken inhimillisen kulttuurin perustana ja sen perussävyn määrittäjinä. Toisin kuin bolševismi, kansallissosialismi suhtautui uskontoihin suvaitsevaisesti. Siinä jumaluskoinen ja yliaistillinen idealismi sisältyivät luonnostaan ja perustavanlaatuisesti kansan rotusieluun.
Saksan kansallissosialismin kivijalan muodosti rotu ja kansakunta. Yleinen valtion etu oli tärkeämpi kuin itsekkyyteen perustuva yksilön etu. Kansakunta toimi siinä yhtenäisenä yhteisen hyvän eteen.
Kansallissosialismiin ei kuulunut kansainvälinen työväenliikkeen solidaarisuus ja luokkataistelu.
Tästä huolimatta kansallissosialismi ajoi työväenluokan asiaa edistäen työllisyyttä, palkansaajien erilaisia etuuksia ja työympäristön parannuksia. Lisäksi kontrolloitiin pääomatuloja ja kiellettiin keinottelu sekä koronkiskonta. Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue (NSDAP) arvosteli rajusti ja vastusti kansainvälistä finanssipääomaa ja porvaristoa (Hitler, 1925).
Finanssipääoman toiminta ymmärrettiin johtuvan juutalaistoimijoiden kansainvälisestä ja korollisesta velkarahajärjestelmästä, joka oli jo silloin kansakuntien näivettäjä. Työväenpuolue piti perinteistä porvaristoa ja vanhaa eliittiä lepsuna, kyvyttömänä ja epäisänmaallisena ratkaisemaan Saksan yhteiskunnallisia ongelmia (Hitler, 1925).
Noustessaan valtaan puolue (NSDAP) ei kuitenkaan kansallistanut teollisuutta, vaan yksityisti valtion omistamia yhtiöitä. Suuret saksalaiset teollisuusyritykset, kuten Krupp, IG Farben ja Siemens tekivät yhteistyötä puolueen kanssa (GUG, 2025).
Yllä esitetyt kolme kappaletta eivät suoraan sisälly Goebbelsin Neljään puheeseen, (toim. huom.).
Puhe Nürnbergissä 10. syyskuuta 1936: Bolševismi teoriassa ja käytännössä
Puheessaan Goebbels painotti bolševismin juurtuneen Länsi-Euroopan maiden poliittiseen ajatteluun tietynlaisena henkisen elämän ilmentymänä ja poliittisena realiteettina, jonka kanssa kulttuuri-ihmiskunnan sekä henkisesti että poliittisesti täytyi yrittää sopeutua elämään. Kansainvälisen bolševismin todellista luonnetta ja olemusta ei oltu ymmärretty ainakaan Länsi-Euroopassa. Tästä muodostui uhkatekijä Euroopalle.
Valtakunnanministeri Goebbels tiivistää:
Bolševismi on sairaaloista, rikollista hulluutta, jonka juutalaiset ovat todistettavasti keksineet ja jota he johtavat päämääränään Euroopan sivistyskansojen tuhoaminen ja kansainvälis-juutalaisen maailmanvaltiuden pystyttäminen.
Goebbels mukaan bolševistisessa ja marxilaisessa teoriassa luvattiin houkuttelevasti sosiaalisesta oikeudenmukaisuutta ja työläisten vapauttamisesta, mutta Neuvostoliitossa nämä lupaukset muuttuivat pelkiksi huijaukseksi. Marxilaisen teorian mukaan kapitalistinen järjestelmä salli, työnantajien ja yms., anastaa työläisten tuottaman lisäarvon. Mutta Goebbelsin mukaan Neuvostoliitossa kapitalismin korvannut valtion ja kommunistisen puolueen eliitti oli kapitalismia julmempi riistäjä.
Goebbelsin puheen perusteella bolševismi oli osoittautunut käytännössä yhdeksi veriseksi näyttämöksi. Siinä ruumisvuoret* olivat osoituksena bolševismin käytännöstä ja koko Neuvostoliitto lainehti veressä, jota laimennettiin kyynelillä.
Terrori, murhat ja petomaisuus olivat jokaisen bolševistisen vallankumouksen luonteenomaisia tunnusmerkkejä. Ne johtivat menestykseen Venäjällä, mutta torjuttiin Unkarissa, Baijerissa, Ruhrin alueella ja Berliinissä. Tuolloin taisteli Espanja mainittua terroria vastaan, totesi puheessaan Goebbels.
_______________________
*) Politologi R. J. Rummel [2] on arvioinut Neuvostoliiton syyllistyneen noin 61,9 miljoonan ihmisen kuolemaan vuosina 1917–1987.
Kolmannessa puheessaan 9. syyskuuta 1937 tohtori Goebbels paljasti bolševismin hegemoniset suunnitelmat Espanjan kautta laajemmalle Eurooppaan. Juutalaisverkostojen organisoiman marxistisen-leninismin valhekaapuun kiedottu sosialismi oli valinnut Espanjan valloitettavakseen tukikohdaksi ja ”sosialistiseksi” kokeilukentäksi. Espanjan kautta haluttiin eskaloida bolševismia Eurooppaan.
Tarjotessaan apuaan Espanjalle bolševismin hyökkäystä vastaan, Saksa halusi osoittaa myötätuntoa kansalliselle Espanjalle ja varmistaa luotettavan valtiovallan, ja sen järjestyksen sekä rakennustyön jatkumisen.
Historian mukaan espanjalaisen kenraali Francisco Francon (1892–1975) Kansallisen nousun tuloksena Espanja pelastettiin juutalaiselta bolševismilta, mihin kuului myös taistelu vapaamuurareita vastaan. Franco hallitsi Espanjaa valtionpäämiehenä vuosina 1939–1975 eli kuolemaansa saakka (Jenness, 2025).
Jo alussa mainittiin, että neljännessä puheessaan (Totaalinen sota) 18. helmikuuta 1943 Goebbels kannusti Saksan koko kansaa edustanutta kuulijakuntaa ponnistelemaan voiton hyväksi. Puhe heijasti suoraan Saksan joukkojen tukalaa tilannetta Stalingradissa, sillä maan kuudes armeija oli antautunut taistelun päätteeksi helmikuun alkupäivinä 1943. Muut saksalaisjoukot jatkoivat kuitenkin sotatoimia muilla rintamalohkoilla vuoteen 1945 saakka.
Lopuksi
Adolf Hitler ja Joseph Goebbels olivat puheen virtuooseja. Hitler aloitti puheensa matalalla äänellä ja rauhallisesti, mutta nopeutti tempoa ja korotti ääntään loppua kohti. Myös kehonkieli ja teatraalisuus olivat vaikuttavia keinoja hänen puheissaan.
Goebbels puolestaan käytti puheissaan intellektuaalisuutta ja terävää retoriikkaa. Tähän sisältyi taitava ironian, sarkasmin ja nasevan vastakkainasettelun käyttäminen.
Hitlerin ja Goebbelsin retoriikka perustui tietoiseen, selkeäkieliseen viestintästrategiaan. Kansalle puhuttiin kansankielellä ilman tarpeettomia korulauseita ja poliittista korrektiutta. Hyvin perustellut puheet tempaisivat kuulijat mukaansa.
”Nykyisin poliitikot kuorruttavat puheillaan mädäntyneen yhteiskunnan rakenteita.”
Sitä vastoin aikamme poliitikkojen puheet ovat puoluekannasta riippumatta ylikansallisen pääoman ja globaalin poliittisen eliitin ylistysvirsiä. Aikamme valtioiden henkisen rappeutumisen tunnusmerkkejä ovat niiden poliittisen, puolustuksellisen ja taloudellisen itsenäisyyden menetys, järjetön monikulttuurisuuspolitiikka ja yhteiskunnassa vellovat perverssit ja äärimmäisen liberaalit sukupuolineutraalit ilmiöt. Näitä selviä yhteiskunnan sisäisiä turmeltuneisuuden syitä eivät nykyiset länsimaiset poliitikot uskalla sanallakaan arvostella, vaan arvoliberalistinen retoriikka kukoistaa puheissa. Todellisuudessa nämä puheet eivät kuitenkaan puolusta yksilön vapautta eivätkä kansojen kulttuurin eloisaa kirjavuutta.
Markku Juutinen
Lähteet
Goebbels, Joseph (2026). NELJÄ PUHETTA. Suomennos on painettu Euroopassa 2026.
Hitler, Adolf (1925). Taisteluni (Mein kampf). Suomentanut Lauri Hirvensalo (WSOY, 1941).
GUG (2025). Gesellschaft für Unternehmensgeschichte [3]. https://unternehmensgeschichte.de/EN/NS-Aufarbeitung [3]
Rummel, R. J. (1990). USSR–Genocide and Mass Murder [4]. https://www.hawaii.edu/powerkills/NOTE4.HTM [4]
Jenness, Rachael f. (2025). Friend, Foe, or Franco? Judeo-Masonic-Bolshevik Propaganda in World War II Spain. file:///C:/Users/kalev/AppData/Local/Temp/MicrosoftEdgeDownloads/6a5b1ddb-9cc4-4dd5-870c-c436288c4590/Friend,+Foe,+or+Franco_.pdf [5]