Kolumni: Asuntomessuilla

Kävin pitkästä aikaa asuntomessuilla.

Ei ole ollut vuosiin tarvetta käydä, mutta nyt sattuvat olemaan sen verran lähellä, että tuli lähdettyä. Haistelemaan rakentamisen trendejä ja viimeisintä hottia. Komeasti sinne oli rakennettukin. Sen verran on Kokkolassa tonttimaa tiukassa, että oli pitänyt sekin tehdä, ajamalla rompoolia mereen. Siitäköhän tuo sitten johtui, että talojen kustannusarviot huitelivat taivaissa. Tosin olivathan lukaalitkin varsin hulppeita. Luulisin tavallisen työmiehen kukkarolle tuollaiset yli puolen miljoonan euron huushollit olevan vain toiveunta. Tai maksajalle painajaista.

Mainosmiesten mukaan ”alueen pyöreä muoto suojaa mereltä puhaltavalta tuulelta”. Maalaisjärjellä ajatellen pyöreä muoto päinvastoin mahdollistaa sen, että tuuli tulee lähes aina mereltä. Jokainen meren rannalla käynyt tietää mitä se tarkoittaa. Taloihin rustatut satojen neliöiden terassit merelle päin tulevat olemaan tyhjän panttina lähes aina. Viime viikollakin, vaikka lämmintä oli parikymmentä astetta, tuuli oli kylmä. Toppatakkia olisi tarvittu terassilla istuessa. Mutta onhan näköala komea. Kun tuuli talvella piiskaa lunta vaakana jään pintaa pitkin, on mukava katsella suurista ikkunoista ulos ja lisätä puita pesään.

Toinen silmäänpistävä asia oli ”rantasaunat”. Ajatuksena mahtava, jokaista suomalaista kiehtova. Kun itse talokin on niin lähellä rantaa, että ikkunoita pestessä on vaarana tipahtaa mereen, erillisen rantasaunan rakentamisen tarve hämärtyy. Ainakin silloin, kun talossa on toinen samoilla ominaisuuksilla varustettu laitos. Kaksi samanlaista saunaa muutaman metrin säteellä!

Kun lisätään vielä joukkoon poreallas ja ulkopalju, onkin jo jokaiselle perheenjäsenelle oma hygienialaitteisto olemassa. Lisäksi tietysti talossa on vielä suihkut sekä ylä- että alakerrassa. On siinä kerran viikossa navetan päässä karjakeittiön vieressä saunoneelle sukupolvelle ihmettelemistä. Hautovat ihonsa piloille. Toki saunominen on mukavaa. Rannassa eritoten. Onhan joillakin seitsemänkin saunaa. Ymmärrän senkin, jos niissä jokaisessa on joku idea, erikoisuus. Se, että on viisi metriä lähempänä rantaa, ei riitä. Ovathan märät neliöt talon kalleimpia neliöitä.

Energian säästöön oli myös panostettu. Moni taloista oli ns. passiivitaloja. Tarkoittanee sitä, että taloon ei tarvita paljoakaan ulkopuolelta tuotavaa energiaa. Se on hyvä trendi. Ison talon ylläpitokuluissa se näkyy. Siksi maa- ja ilmalämpöpumppujen sekä aurinkoenergian hyödyntäminen on hyvä suuntaus.

Talojen sisustuksista en sano mitään. Olen sisustusasioissa vain toteuttaja, en suunnittelija. Toki kauneuden- ja ennen kaikkea mukavuudentajua minullakin on. Sohvan ulkonäkö merkitsee aika vähän, istumalla ja makaamalla sen voi parhaiten todeta. Siihen eivät messutaloihin viritellyt köydet antaneet mahdollisuutta.