Kolumni: Hevosenlihaa piilossa sähkökaupassakin

Pidän hevosista elävinä, mutta pidän myös hevosenlihasta ravintona. Olen joskus nauttinut erinomaisista hevospihveistä, ja erilaisia metvursteja meillä on aina jääkaapissa. Mutta mielestäni ruokapakkauksissa hevosenlihan täytyy näkyä selvästi pakkausmerkinnöistä. Hevosenlihan myyminen naudanlihana ei ole hyväksyttävää, vaikka tuolla erolla ei olisi merkitystä ko. tuotteen ravintosisältöön, hintaan tai makuun.

Sähkökaupassa on samankaltaisia ilmiöitä. Sain tänään sähköpostiini mainoksen, josta on kopio vieressä. Nordic Green Energy -niminen markkinointiyhtiö väittää siis olevansa valmis myymään minulle joko vesivoimalla, tuulivoimalla tai muuten uusiutuvilla (bioenergia) energialähteillä tuotettua sähköä.

Otinpa selvää, millä tavalla minulle Fortumin jakeluverkossa toimitettu sähkö tehdään. Selvisi, että suomalainen sähkö tehdään aika ympäristöystävällisesti. Pääosa niin minulle kuin muillekin tulevasta sähköstä tehdään ydinvoimalla (33%), vesivoimalla (25%), biomassaa (käytännössä puuta) polttamalla (15%), kivihiiltä polttamalla (10%), maakaasua polttamalla (9%) ja turvetta polttamalla (6%). Loput sähkön tuotantomuodot, joiden osuus on yhteensä alle kolme prosenttia, ovat suuruusjärjestyksessä jätteenpoltto, tuulivoima ja öljynpoltto.

Lihakauppaan rinnastaen kyseessä on siis melkoinen gulassi tai karjalanpaisti. Juu, pikkuisen noihin minun töpselistäni tulevan sähkön tuotantosuhteisiin vaikuttaa tuontiensähkön osuus, mutta ei sekoiteta sillä nyt itse asiaa. Tosiasia kuitenkin on se, että päivittäin käyttämäni sähkö on vähintään kolmasosaltaan ydinsähköä, ja siinä on noin viidesosa fossiilisilla polttoaineilla tuotettua sähköä. Minun sähkötauluni ei osaa erotella noita eri tuotantotapoja. Se päästää läpi kaikilla tavoilla verkkoon tuotetut sähköenergiat. Minä siis saan tuota gulassia tai karjalanpaistia, halusinpa sitä tai en. Ja sitä samaa saa myös jokainen citypunavihreä kuluttaja, joka ostaa sähkönsä valtakunnalliseen siirtoverkkoon kytketystä jakeluverkosta.

Nordic Green Energy ja moni muukin sähkön myyjä markkinoi sähköään hiilijalanjäljellä tai hiilidioksidipäästöjen vapaudella. Saahan sitä niin markkinataloudessa tietysti markkinoidakin, mutta kyllä tässä silti asiakkaan harhauttamisesta on kyse. Vastaavasti vähintään kolmasosan sianlihaa, viidesosan hevosenlihaa ja pikkuisen vielä kananmunia, rottaa ja käärmettä sisältävää seosta voitaisiin myydä vaikkapa kasvistuotteena. Myyjä sähkökaupassa vetoaa tietysti omaan tuotantotapaansa. Miksi valmisruokatalot eivät voisi sekoittaa samoin perustein lasagneihinsa tai gulasseihinsa pikkuisen hevosenlihaa, joita ne eivät itse tuota? No valmisruoan tuotanto ei ole samalla tavalla valtiomonopolin suojeluksessa tai holhouksessa kuin on sähköntuotanto. Suomen valtio itse asiassa suosii tuota harhautusta sähkömarkkinoilla, mutta vastustaa vastaavanlaista harhautusta lihamarkkinoilla. Sataprosenttisesti esimerkiksi tuulivoimalla tuotettua sähköä töpselistäsi ei siis tule, vaikka maksaisit siitä hölmön hinnan.

Valtiomme suosii sähkömarkkinoilla tapahtuvaa harhautusta ilmastopolitiikkansa vuoksi. Tuo harhautus on tavallaan moninkertainen verrattuna lihamarkkinoihin. Einestuotannossa hevosenlihaa sisältävä lasagne ei maksa naudanlihaa sisältävää enempää. Sähkömarkkinoilla tuulivoimaa sisältävät markkinaratkaisut maksavat tavanomaisia enemmän, kuten voit ylimmästä kuvastakin havaita. Mutta se iso harhautus ylimmän kuvan tuuli- ja ekoenergiaratkaisuissa liittyy siihen, että niitä tilaamalla voit nostaa paitsi omiasi myös naapureidesi sähkökustannuksia. Nimittäin tuuli- ja biosähkön tuottajille maksetaan markkinoilla vallitseviin sähkön tuotantokustannuksiin verrattuna kaksin- tai kolminkertaista tuottajahintaa, jonka kulut kerätään Vanhasen ja Kiviniemen hallitusten päätösten mukaisesti kaikilta sähkön kuluttajilta. Naudan- ja sianlihan hinnoissa ei ole balkanilaisen hevosenlihan ylihintaa piilotettuna.

Miten hevosenliha tai sähkön markkinointi liittyy ilmastoon, joka on tämän blogin pääasiallinen aihealue. No hevosenliha ei siihen liitykään, ellei joku cityvihreä haluaisi laskea hevosen elinaikanaan piereskelemiä metaanipäästöjä maailmantuhoon johtaviksi synneiksemme. Ehkä meille pitäisi vihreästi markkinoida hevosenlihan sijasta varsanlihaa, jonka hiilijalanjälki on varmasti pienempi verrattuna Romaniassa 20 vuotta rattaiden ja auran edessä raataneeseen kaakkiin. Itse ilmastoon sen paremmin hevosenlihan syönnillä kuin valtion epärehellisellä sähkömarkkinoinnin suosimisella ei taida olla vaikutusta, vaikka jälkimmäisestä poliittisissa ohjelmissa yhtä puoluetta lukuun ottamatta muuta väitetään. Ilmastoon ja hevosiin nämä asiat liittyvät siksi, että valtio sääntelijänä hyväksyy huijauksen toisessa asiassa ja torjuu toisessa. Sitä kutsutaan kaksinaismoralismiksi.