Kolumni: Kolesterolikeskustelu hakoteillä

Kolesterolikeskustelu on ollut sivuraiteilla jo pitkään ja on edelleen.

Pohjois-Karjala-projektissa todettiin, että veren korkea kokonaiskolesteroli korreloi lisääntyneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin. Tilannetta voidaan parantaa puuttumalla ruokavalioon ja ennen muuta vähentämällä eläinrasvojen käyttöä. Pohjois-Karjala-projektissa saatiin merkittäviä tuloksia. Sydänkuolleisuus väheni.

Mutta oli tutkittu vain yhtä mahdollista syyn aiheuttajaa, korkeaa kolesterolia. Tästä tehtiin hätäiset johtopäätökset. Laskemalla veren kolesteroliarvoja voidaan positiivisesti vaikuttaa kansanterveyteen.

Tästä tuli dogmi, jonka nimeen vannottiin ja vannotaan edelleen. Tämä dogmi sai uutta vauhtia, kun lääketeollisuus kehitti kolesterolia alentavia lääkkeitä. Näiden lääkkeiden mainontaan ja markkinointiin uhrattiin valtavia rahasummia, mutta panostus kannatti. Kun statiinilääkkeiden markkinointiin saatiin mukaan lääkärit, niin statiinikaupasta tuli lääketeollisuuden ehkäpä isoin busines.

Tälläkin hetkellä sadat tuhannet suomalaiset syövät statiineja, useimmiten turhaan ja kalliisti. Heti alusta lähtien kolesteroli-kysymystä on tarkasteltu vain kansanterveyden näkökulmasta. Keskustelussa on syrjäytetty, luultavasti vähäisen tiedon takia, kolesteroliaineenvaihdunnan perussyyt sekä kolesteroliaineenvaihdunnan monitahoinen solubiologinen ja endokrinologinen tausta. On keskitytty seurauksiin, ei syihin.

Kolesterolikiihkossa on unohdettu kolesterolin keskeinen merkitys kaikkien solujemme rakennusaineena ja aineenvaihdunnassa. Ilman kolesterolia solumme kuolevat ja niin myös mekin.

Kolesterolin pahat vaikutukset korostuvat ja hyvät vaikutukset unohdetaan, kun liian korkeita kolesteroliarvoja pyritään statiineilla ja ruokavalioilla laskemaan. On myös unohdettu, että matalat kolesteroliarvot altistavat muun muassa syövälle. Kolesteroleja muodostetaan maksassa. Tämä tarkoittaa, että vain osan kolesterolista saamme ravinnosta. Sisäsyntyisen kolesterolin määrä on paljon suurempi kuin ravinnosta saadun kolesterolin.

Sisäsyntyisen kolesterolin muodostus on paljolti perinnöllistä. Se on täysin hormonaalisesti säädeltyä. Sitä säätelevät ennen muuta kilpirauhashormonit.
Mikäli kilpirauhanen toimii laiskasti, kolesteroliarvot nousevat. Kilpirauhasen vajaatoiminnan paras mittari on juuri veren kolesteroli. Se on huomattavasti luotettavampi mittari kuin kilpirauhasarvojen verimittaukset. Puuttumalla kilpirauhasen ja lisämunuaisten toimintaan ja korjaamalla nämä puutteet, voidaan laskea kokonaiskolesteroliarvoja paljon tehokkaammin kuin statiineilla.

Kolesterolikeskustelu on mennyt jo vuosia hakoteille juuri tässä. Keskitytään ravinnosta saadun kolesterolin vähentämiseen ja kemiallisilla statiinilääkkeillä lasketaan kokonaiskolesterolia. Todelliseen syyhyn eli kolesteroliaineenvaihdunnan hormonaalisiin vikoihin ei puututa tai osata puuttua. Mikäli nämä endokrinoliset heikkoudet korjattaisiin, niin statiinilääkkeet voisi viedä apteekkiin hävitettäviksi.

Marssijärjestys on selvä. Ensin hormonit tasapainoon, sitten vasta ruokavaliot. Statiinilääkkeitä käytettävä harkitusti. Eikä kuten nyt, huiskimalla niitä lähes jokaiselle suomalaiselle.

Kirjoittaja on lääketieteen ja kirurgian tohtori.  Kolumni julkaistu alun perin Luontaisterveys-lehdessä, www.karprint.fi