Kommentti: Irti tuhon kierteestä

Yhdysvaltain osavaltiot ovat nyt valinneet kansalaistensa edun ja päättäneet irtautua keskuspankista. Mikään ei estäisi Suomen valtiota tai kuntia toimimasta samoin. Kyseessä ovat poliittiset päätökset, poliittiset valinnat, ei mikään ”ei ole vaihtoehtoja”-pakko.

Miksi ihmeessä Yhdysvaltain osavaltiot haluavat perustaa omia pankkeja? Siellä on oivallettu rahan luonne: raha on velkaa. Liikepankit kirjaavat rahan ”olemassaolevaksi” tyhjästä: liikepankit kirjaavat tätä tyhjästä luotua rahaa osavaltion konttorin tilille osavaltion konttorin velkakirjoja vastaan. Veloista maksetaan pankeille korkoa, mutta korkoon tarvittavaa rahaa ei luoda vaan se otetaan oikeasta työstä. Tästä seuraa, että velkaa ei koskaan pystytä maksamaan takaisin. Ei, vaikka joku ihmisryhmä menettää rahansa velkojen takia ja putoaa pelistä. Yhteiskunnan ja yksilöiden kannalta velkaan perustuva raha on tuhoisa, kun korko menee yksityisille eikä palaa julkisyhteisölle.

Täysin sama rahamekanismi toimii Suomessakin. Kuitenkin koko rahanluontioperaatio olisi tehtävissä ilman välikäsiä, Suomen Pankissa. Näin sekä lyhennykset että korko menisivät Suomen Pankille ja palautuisivat suoraan valtion kassaan. Saman voi tehdä myös kunnissa ja lääneissä perustumalla kunnan tai läänin omistaman pankin, jolloin luotu ”raha” palaa julkisyhteisölle, jää kiertämään omalle alueelle eikä virtaa ulos. Rahan ulosvirtaus ulos kunnista tai Suomesta on suuri syy velkaantumisen jatkumiseen. Talousveturi Kiina onkin pitänyt oikeuden rahan luontiin itsellään, valtiolla.

Pankki ei tarvitse paljon pääomaa luodakseen rahaa. EKP:n kotisivujen mukaan vähimmäisvaranto on 0-2% lainapääomasta. Julkisyhteisöä varten pääomaa lainan luontiin vaaditaan 0 prosenttia. Tyhjästä luodun rahan vipukerroin on luokkaa 160-165/1. Tämä tarkoittaa sitä, että pankki luo tyhjästä esimerkiksi miljoona euroa, ja ansaitsee siitä korkoina takaisinmaksun yhteydessä kahdesta kolmeen miljoonaan euroa korkotasosta riippuen. Sen lisäksi, kun lainattu raha siirtyy maksuna toiselle henkilölle, ja tämä henkilö vie rahan toiseen pankkiin, tämä toinen pankki voi luoda näin saamastaan rahasta lisää ”rahaa”.

Tästä velkaan perustuvasta rahajärjestelmästä, ja rahan luomisesta yksityisissä liikepankeissa johtuu, että viimeisten 25 vuoden aikana on koettu 96 pankkikriisiä ja 176 finanssikriisiä. Maailmanpankin mukaan 1980- ja 90- lukujen aikana koettiin systemaattisia finanssikriisejä ainakin 93:ssa eri maassa.  Kuitenkin finanssikriisien – tyhjän rahan – kustannukset maksetaan reaalitaloudesta, verorahoista. Pankkikriiseissä on tavalla tai toisella aina kyse liian suurista velkamääristä ja liian pienistä pääomista. Pankkikriiseissä käy aina kalpaten, yleensä ensin pankeille ja usein heti perään kaikille muille. Myös pankkien kotivaltioille.
Toistuvilla pankkitakauksilla pidetään yllä finanssikuplaa, jonka puhjetessa reaaliomaisuutta siirtyy kuplan aiheuttajien omistukseen.

Maailman talousviisaat ovat olleet koolla Davosissa. WEF (World Economic Forum) on päässyt ratkaisuun: maailma tarvitsee lisää velkaa! Kymmenen vuotta sitten maailman valtioilla, yrityksillä ja kotitalouksilla oli yhteen laskien velkaa noin 57 000 miljardia dollaria. Viime vuonna velkaa oli WEF:n mukaan 116 000 miljardia dollaria. Maailman velka on siis kaksinkertaistunut. Velkaa on WEF:n arvion mukaan hieman yli 180 prosenttia maailman yhden vuoden bruttokansantuotteen verran. 180 prosenttia koko maailman bkt:sta on astronominen summa. Nyt WEF haluaa maailman ottavan lisää velkaa 100 000 miljardia dollaria. Jos talous ja velkamäärä kasvavat samaa tahtia, pysyy suhteellinen velkaantumisaste ennallaan. Jos… ja vain ennallaan. Tämä velkaantumistahti tekee huikean lisän yksityisille liikepankeille maksettavien korkojen määrään: he saavat korot, mutta maailma pysyy edelleen velallisena.

Taloussanomat kirjoitti taannoin kansantaloutta käsittelevässä osiossaan Suomen todellisesta velkatilanteesta. Pankkien pääoman ja annettujen lainojen suhde on yksiselitteinen: Suomella, Suomen pankeilla ja suomalaisilla on liikaa velkaa. Ei tarvita kummoistakaan systeemistä kriisiä, kun sekin kupla puhkeaa ja veronmaksajille tarjoillaan taas uusi kierros pankkitakauksia. Koska joka kriisikierroksella veronmaksajien määrä vähenee, se tarkoittaa myös leikkauksia julkisiin menoihin, yleensä sosiaalisektorilla ja koulutuksessa. Se tarkoittaa julkishallinnon omistuksien yksityistämistä. Se tarkoittaa, että valtiossa hallitsee pankki. Tässä pelissä pankeilla on aina voittokortit.  Ellemme päätä muuttaa sääntöjä.

Lue lisää:

Washingtonin osavaltio liittymässä julkisten pankkien perustajiin