(30 arviota, keskiarvo: 3,67 / 5 tähteä 5)
Ladataan... 4867 Näyttökerrat 2 Kommenttia
Lääkärit nimeävät tauteja uusiksi, kun rokotteet eivät tehoa
(30 arviota, keskiarvo: 3,67 / 5 tähteä 5)Ladataan...
Lääkärit törmäävät kaikkialla maailmassa lapsiin, jotka ovat sairastuneet tauteihin, joita vastaan heidät on rokotettu. Sen sijaan että lääkärit tekisivät oikean diagnoosin, ovat ammattilaiset huomanneet lääkärien nimeävän näitä sairauksia uusiksi. Tämä viittaa laajaan salailuun ja osoittaa rokotusten, joiden uskotellaan meille olevan turvallisia ja tehokkaita, olevankin todellisuudessa hyödyttömiä.
Nykyään rokotuksia annetaan lapsille lähes jokaista ihmisen tuntemaa sairautta ja tautia vastaan. Kaikkeen näyttäisi olevan rokotus. Kuitenkin useat lääketieteen ammattilaiset uskovat rokotusten aiheuttavan sairauksia, joilta niiden pitäisi suojata.
Vaikuttaa siltä, että he saattavat hyvin olla oikeassa, sillä äskettäin paljastui uutinen, että Intiassa vuonna 2011 halvaantui 47.500 lasta poliorokotusten jälkeen. Kansallisen rokotusten asiantuntijaryhmän neuvonantaja ja elintarvike- ja lääkelainsäädännön työryhmän jäsen tri Jacob vahvisti, että lapsia halvaantui 47.500 poliorokotusten jälkeen, mikä on reilusti enemmän kuin normaali 2 lasta 100.000:sta ei polion aiheuttamasta halvauksesta (1).
Tri Viera Scheibner on eräs asiaan perehtynyt ammattilainen, joka ei hämmästyisi em. luvuista. Hän on jo vuosia uskonut vakaasti, että lasten taudeilta suojaamisen sijaan rokotukset aiheuttavat lapsille juuri niitä tauteja, joita vastaan heitä rokotetaan. Hän selittää asian erittäin hyvin vastikään BMJ:ssä julkaistussa kirjeessään (2). Hänen poliorokotuksia käsittelevä kirjeensä sisältää erinomaista tutkimustyötä ja nostaa esiin niin suuria ongelmia, ettei lääketeollisuus voi niitä enää kevyesti ohittaa. Vastauksena artikkeliin ”Polion hävittäminen rokotuksilla” hän kirjoitti:
”Polion hävittäminen rokotuksilla?
Lainaanpa erästä alkuperäistä uraauurtavaa lääketieteen tutkimusta.
Anderson kirjoitti ryhmänsä tutkimuksista artikkelissaan ”Polioon sairastuminen antigeenirokotuksen jälkeen” (Pediatrics, 1951): ”Viime vuonna useat tutkijat ovat raportoineet polioon sairastumisia pari viikkoa rokotusten jälkeen. Englannissa Martin totesi 25 tapausta, joissa yksi raaja halvaantui neljän viikon sisällä rokotuksesta juuri siihen raajaan ja kahdessa tapauksessa penisilliini-injektion jälkeen.
Lontoon vuoden 1949 poliotapauksia tutkinut Geffen näki 30 potilasta, joilla halvaantui neljän viikon sisällä nimenomaan se raaja, johon rokotus oli annettu.”
Tri Scheibner antoi lukuisia esimerkkejä tutkituista todisteista, jotka osoittavat rokotusten aiheuttaneen halvauksia ja poliota jo useiden vuosien ajan. Hän voi hyvinkin olla oikeassa, sillä jo poliorokotusten alkuaikoina nousi esiin lukuisia huolenaiheita.
Vuonna 1954 tri Bernice Eddy (3) testasi passivoitua poliorokotusta 18 apinalla. Hän huolestui kovasti nähdessään rokotettujen apinoiden halvaantuvan. Hän kirjoitti: ”Apinoita oli 18 ja rokotimme ne jokaisella saamallamme poliorokotteella. Ja sitten apinat alkoivat halvaantua.”
Hädissään hän otti välittömästi yhteyttä esimieheen ja lähetti valokuvia apinoista. Odottamiensa kiitosten ja rokoteohjelman lopettamisen sijaan hän koki yllätyksen, kun Yhdysvaltain Terveysviraston (NIH) johtaja William Sebrell poikkesi käymään eläinkeskuksen luona. Hän ei kuitenkaan kiittänyt Bernicea tämän havainnoista ja hälytyksestä, vaan kysyi sen sijaan haluaisiko hän tai työtoverinsa rokottaa lapsensa tällä rokotteella, sillä sen saatavuus oli rajoitettua. Lienee tarpeetonta sanoa, ettei hän tai hänen tutkijaryhmänsä pitänyt rokotetta riskin arvoisena.
Pian Eddyn havaintojen jälkeen Jamassa julkaistiin Petersonin ryhmän tutkimus (4), jossa myös huomioitiin rokotusten aiheuttama polio, tällä kertaa Idahossa Salkin injektiorokotteen kokeilussa. Tämänkin tutkimuksen tri Scheibner liitti kirjeessään BMJ:lle mainitsemiinsa tutkimuksiin.
Polio saa uuden nimen rokotteen puutteiden salaamiseksi
Useiden ammattilaisten mielestä sairauksia nimetään uusiksi, jotta voidaan edelleen teeskennellä tautien kadonneen, kun rokotteet eivät toimikaan odotetusti. Greg Beatie kirjoitti (5):
”Terveysviranomaiset vakuuttivat kiinalaiset nimeämään suurimman osan poliotapauksistaan Guillain-Barren oireyhtymäksi (GBS). Erään tutkimuksen mukaan uusi sairaus (kiinalainen halvausoireyhtymä) ja GBS olivatkin todellisuudessa poliota. Vuoden 1971 joukkorokotusten jälkeen poliotapausten määrä väheni, mutta Guillian-Barren oireyhtymän tapausmäärät 10-kertaistuivat. Maailman Terveysjärjestön poliorokotekampanjassa Amerikoissa oli alkuun 930 halvaustapausta – kaikki poliota. Viisi vuotta myöhemmin, kampanjan loppuvaiheessa, halvaustapauksia oli noin 2000, mutta vain 6 nimettiin polioksi. Halvaannuttavien sairaustapausten määrä kaksinkertaistui, mutta taudinmääritys oli muuttunut niin radikaalisti, ettei juuri mitään niistä enää nimetty polioksi.”
Vaikuttaa siltä, että Kiina ei ollut ainoa maa, joka omaksui tällaisen käytännön. Tri Anla raportoi ryhmänsä kera, että useita lapsia diagnosoitiin Guillain-Barren oireyhtymään sairastuneiksi heti poliorokotusten jälkeen Turkissa. Neurology India –lehdessä julkaistussa artikkelissa (6) Anla kertoi viiden lapsen sairastuneen GBS:ään kansallisen suun kautta otetun rokotekampanjan jälkeen Turkissa: ”Turkin poliorokotekampanjan seurauksena GBS:ään sairastuneiden lasten määrä kasvoi, mikä viittaa syy-seuraus-suhteeseen. Kaikki näkemämme sairastapaukset olivat alle 5-vuotiaita lapsia. Kaikilla lapsilla yhtä lukuun ottamatta GBS liittyi suun kautta annettuun poliorokotteeseen ja tällä yhdellä lapsella oli tavattu virusperäinen ruoansulatuskanavan tulehdus, jonka tiedetään altistavan GBS:lle. Vuoden 1999 aikana oraali-poliorokotteen ollessa katkolla klinikallamme diagnosoitiin vain 2 alle 5-vuotiasta lasta GBS:ää sairastaviksi. Vaikka tulokset vaihtelevat ja todisteet eivät ole vankkoja, on tärkeää pohtia oraali-poliorokotteen olevan yksi mahdollinen GBS:n aiheuttaja lapsissa, erityisesti maanlaajuisen kampanjan aikana, ja lapsien terveydentilaa tulisi seurata tarkasti rokotusten jälkeen.”
Voiko olla mahdollista, että nämä lapset kärsivät todellisuudessa rokotteen aiheuttamasta poliosta, joka on vain nimetty GBS:ksi sen tosiasian salaamiseksi, että rokote oli aiheuttanut lapsille sairauden sen sijaan, että olisi suojellut heitä siltä? Ainakin se on hyvin mahdollista.
Hämmästyttävää kyllä Guillain-Barren oireyhtymä ei ole ainoa uusi nimitys poliorokotteesta aiheutuneelle poliolle. Kirjan ”The Case Against Vaccine” kirjoittaja Beddow Bayly (7) kirjoitti:
”Rokotteen käyttöönoton jälkeen aseptisen meningiitin (steriili aivokalvontulehdus) tapaukset raportoitiin poliosta erillisenä sairautena, vaikka ne oli laskettu polioksi ennen rokotteen tuloa. Terveysministeriö myönsi, että potilaan rokotuksella on merkitystä diagnoosin laatimisessa. Jos rokotteen saanut sairastuu tautiin, kirjataan sairaus yksinkertaisesti toisella nimellä.”
Tästä seuraa kysymys, onko polio ainoa sairaus, joka on kokenut yllättävän nimenmuutoksen. Valitettavasti vastaus on vahva ”EI”, sillä muitakin sairauksia on yllättäen raportoitu eri nimillä.
Isorokko saa jatkoaikaa
Jo kauan on uumoiltu isorokon olevan edelleen olemassa, mutta se on vain saanut uuden nimen, jotta huijaus voi jatkua, että rokote on pelastanut meidät isorokkoepidemioiden kynsistä. Susan Claridge kirjoitti artikkelissaan ”Isorokko – uusi uhka” (8):
”Rokotusten kannattajien keskuudessa suosittu taktiikka on nimetä tauti toisella nimellä rokotettujen sairastuessa, jotta tilastot eivät paljastaisi todellisia sairastuneiden määriä ja pitäen salassa sen tosiasian, että rokotukset eivät yksinkertaisesti toimi.
George Bernard Shaw oli Lontoon kaupunginneuvoston terveyskomitean jäsen vuosisadan vaihteessa: ”Sain tietää, miten rokotusten ansiot pidettiin merkittävinä tilastollisesti diagnosoimalla kaikki rokotettujen isorokkotapaukset märkiväksi ihottumaksi, varioloidiksi ja vastaaviksi – mitä tahansa muuta kuin isorokkoa.””
Susan Claridge ei ole ainoa, joka näin uskoo. Tri R. Obomsawin (9) on hänen kanssaan samaa mieltä kirjoittaessaan:
”Tarkasteltaessa tunnettuja ihmisen virologian ja selkärankaisten virusten oppikirjoja havaitaan, että 1970-luvulta lähtien on kiinnitetty huomiota tautiin nimeltä ”apinarokko”, jonka sanotaan olevan kliinisesti mahdotonta erottaa isorokosta. Näitä sairaustapauksia on löydetty Kongon demokraattisesta tasavallasta, Kamerunista, Nigeriasta, Norsunluurannikolta, Liberiasta ja Sierra Leonesta (toukokuuhun 1983 mennessä oli havaittu 101 tapausta). Asiantuntijat sanovat, että tällaisen viruksen olemassa olo, joka voi aiheuttaa kliinistä isorokkoa, herättää levottomuutta ja tilannetta seurataan tarkasti.”
Loppuvatko huijaukset ja petos tähän? Ei tietenkään. Seuraavana nimeään vaihtavien tautien listalla on hinkuyskä.
Hinkuyskä saa uudet vaatteet
Myös hinkuyskä on vaihtanut nimeään. Hinkuyskää on raportoitu uudestaan ja uudestaan täysin rokotetuilla lapsilla. Eräässä raportissa itse asiassa todettiin, että rokotteen epäonnistuminen on täysin tunnustettu tosiasia. Natural News raportoi (10):
”Reutersin uutisoiman uuden tutkimuksen mukaan hinkuyskäepidemiat ovat yleisempiä rokotettujen lasten kuin rokottamattomien lasten keskuudessa. Tutkimusta johti tartuntatautien asiantuntija, tri David Witt San Rafaelin Kaiser Permanente lääkäriasemalta Kaliforniasta.”
Lääkärit ovat tienneet tästä jo hyvin pitkään ja tapauksia voi olla paljon enemmän kuin osaamme kuvitellakaan. Lääkäreiden on havaittu diagnosoivan hinkuyskää krupiksi, eli kuristustaudiksi! Viera Scheibner kertoo:
”Tartuntatautien lehdessä vuonna 1994 kerrotaan 10-vuotisesta seurantatutkimuksesta (Age Specific Incidence of Bacteriologically Confirmed Pertussis 1981-1991, ten year follow-up) (11). Suurin osa tapauksista ilmeni kaikkein herkimmässä ikäryhmässä alle 1-vuotiailla ja eniten rokotettujen ryhmässä. Itse asiassa enemmistö sairastuneista lapsista oli alle 4-kuukautisia. Rokotus aiheuttaa hinkuyskää. Monet lapset saavat rokotteesta hinkuyskän, mutta silloin se diagnosoidaan ”krupiksi”.”
Australialainen rokoteasiantuntija Bronwyn Hancock (12) puoltaa tätä näkemystä:
”Rokotteiden yleistyessä lääkärien ohjeet sairauksien diagnosoimiseksi korvattiin yksinkertaisella ”Ei rokotushistoriaa”. Lääkäreille opetetaan läpi koko koulutuksen luottamaan rokotteiden tehokkuuteen. Siksi lääkärin kohdatessa lapsella oireita sairaudesta, jota vastaan tämä on rokotettu, diagnoosi on jotain muuta, jolloin oikea sairastapaus ei päädy kirjoihin ja kansiin.
Esimerkiksi hinkuyskä onkin rokotetussa lapsessa ”kruppi” ja kurkkumätä on jotain muuta, kuten kurkunkannen tulehdus (epiglottitis) tai henkitorven bakteeri-infektio, kuten tapauksessa Wendy Lydallin kirjassa ”Raising a Vaccine Free Child” (2005):
”Hänen tätinsä oli hoivannut kurkkumätäpotilaita 1950-luvulla Britanniassa ja tämä totesi tytöllä olevan kurkkumädälle ominaiset oireet. Tyttö lennätettiin helikopterilla isompaan sairaalaan Aucklandiin, jossa hänen nielustaan otettiin näyte ja todettiin bakteeriviljelmässä kurkkumätä. Lääkäreiden kuullessa tytön olevan täysin rokotettu yksi lääkäreistä sanoi tytön äidille, että ”Sitten se ei voi olla kurkkumätää” ja he muuttivat diagnoosin henkitorven bakteeri-infektioksi.”
Näin ollen lääkärien mantra siitä, että rokotukset vähentävät sairastapauksia, on itseään toteuttava ennustus, sillä lääkärit itse jättävät todellisia sairastapauksia ilmoittamatta oikeilla nimillä. Todellisuudella ei ole siis mitään tekemistä asian kanssa.”
Todellisuudessa vanhemmille uskotellaan, että rokotukset suojaavat lapsia tappavilta taudeilta, kun ne eivät oikeasti suojaa lapsia laisinkaan. Totuus on se, että yhä useampia rokotettuja lapsia sairastuu tauteihin, joita vastaan heidät on rokotettu ja tutkimukset paljastavat lääkärien keksivän kieroja tapoja salata asia. Tämän lisäksi rokotusten aiheuttamat haittavaikutukset voivat olla pahempia kuin itse tauti. Vaikuttaa siltä että rokotukset ovat vain lääketeollisuuden juoni äkkirikastumiseen ja hallitukset antavat sille täyden tukensa. Tämä on rikollista ja törkeää huijausta, jolla viedään ihmisten terveys ja rahat.
Alkuperäinen artikkeli: http://vactruth.com/2012/04/25/change-names-of-diseases/
Lähteet:
2) http://www.bmj.com/content/344/bmj.e2398/rr/578260
3) http://www.whale.to/vaccine/eddy_h.html
4) http://jama.ama-assn.org/content/159/4/241.extract
5) http://www.whale.to/vaccine/polio1.html
7) http://www.whale.to/vaccines/bayly.html
8) http://www.archetypeltd.co.nz/Smallpox.htm
9) http://www.whale.to/vaccine/smallpox1.html
10) http://www.naturalnews.com/035466_whooping_cough_vaccines_outbreaks.html#ixzz1sYoBPd4W
11) http://www.consumerhealth.org/articles/display.cfm?ID=19990705002005
12) Bronwyn Hancock kirje BMJ:lle http://www.whale.to/vaccine/hancock9.html
Erinomainen artikkeli luettavaksi jälleen kerran. Tässäpä taas haiskahtaa se lääketieteellinen rahanahneus ja pahuus, ihmisten terveyden kustannuksella ratsastamisesta. Elikä rokotteilla saadaan se tauti ilmentymään mitävasten muka suojataan rokottamalla. Sama juttu kuin lääkkeilläkin, jos sairastat esim. sydämenvajaatoimintaa saat lääkkeen joka itseasiassa saattaa aiheuttaa sydämenvajaatoimintaa jne. Että oikein pölhölän touhua ja todellista tieteen harhaoppia ja kansa kumartaa sitä syvempään mitä sairaammaksi se tulee hoidoista. Montako miljoonaa vuotta pitää kulua ennenkuin todellinen herääminen tästä lääkemyrkkyteollisuuden helvetillisestä toiminnasta avautuu kaikelle kansalle. En voi ymmärtää moista alennustilaa mikä on astunut tieteentekijöiden saastuneisiin saappaisiin.
Hei. Ottamatta kantaa historiaan, kommentoin poliota ja poliorokotetta suomessa nykypäivänä. Mainittakoon, että suomessa käytössä oleva poliorokote ei sisällä eläviä taudinaiheuttajia, eikä täten voi aiheuttaa poliomaisia halvausoireita. Toisekseen guillan barren aiheuttaa 95% potilaista vain tilapäisen halvauksen, jonka voimakkuus vaihtelee aina pienestä raajojen heikkoudesta täys halvaukseen. Suurimmalle osalle taudin saaneista ei jää pysyviä vaurioita ja kuolleisuus on pientä, sillä akuutti halvausoire voidaan hoitaa. Poliolla tai poliorokotteella ei ole tekemistä guillan barren saamikseksi ja sitä tavataan aikuisillakin paljon. Lisäksi guillan barressa tulehdus sijoittuu keskushermoston ja ääreishermoston välitilaan joka aiheuttaa halvauksen, kun taas polio vaikuttaa itse ääreishermostoon. Polioon ei taas ole lääkettä sairastumisen jälkeen, jonka vuoksi potilaat kuolevat lopulta, eikä halvauksen hoitoa ole järkevää jatkaa, sillä halvausoireet eivät väisty.