Laskiainen tuo onnea tulevalle vuodelle

Laskiainen on monelle mieluinen perinne pullineen ja mäenlaskuriehoineen. Sana laskiainen ei kuitenkaan alun perin merkitse mäenlaskua, vaan laskua paastoon.

Tänä vuonna laskiaissunnnuntaita vietetään 6. maaliskuuta. Laskiaistiistai osuu samalle päivälle kuin kansainvälinen naistenpäivä, 8.3.

Laskiaisen vietto on perua katolilaisesta kulttuurista. Juhla liittyy pääsiäisen odotukseen, joka alkaa laskiaissunnuntaista. Varsinaiseksi laskiaiseksi katsotaan laskiaistiistai. Sen jälkeinen tuhkakeskiviikko merkitsee katolisessa perinteessä neljäkymmentä päivää kestävän pääsiäispaaston aloittamista, jota on noudatettu 600-luvulta saakka.

Paaston vaatimus hävisi suomalaisesta kulttuurista uskonpuhdistuksen myötä 1500-luvulla. Paastonaikaan liittyvät uskomukset ja kiellot eivät kuitenkaan kadonneet kansan mielistä, vaan yhdistyivät luontevasti uusiin perinteisiin. Laskiaisesta kehittyi talonpoikainen työnjuhla, jonka uskottiin vaikuttavan suotuisasti seuraavaan vuoden satoon.

Laskiaisen aikana oli voimassa työkieltoja, jotka olivat myös perua katolilaiselta ajalta. Useat kielloista koskivat naisten töitä. Ne kotiaskareet, joita laskiaisenakin oli pakko tehdä, lopetettiin mahdollisimman varhain iltapäivällä. Tällä pyrittiin varmistamaan töiden joutuisa sujuminen loppuvuonna.

Aikaisin lopetettu aherrus palkittiin illalla runsailla syömingeillä. Ruuan määrässä ei säästelty, vaan sitä oli riitetttävä kaikille. Ruoka oli erittäin rasvaista, jotta ravinnon riittävyys ja karjaonni olisivat taattuja seuraavanakin vuonna. Ruuan runsauden jatkuminen koko vuodelle pyrittiin varmistamaan jättämällä ruuat pöydälle koko päiväksi.

Vanhat laskiaisherkut, kuten rasvarieskat, läskipannukakut ja siansorkat eivät nykyistä laskiaispöytää korista. Hernerokka ja laskiaispullat muistuttavat kuitenkin edelleen katolisen ajan paastoon laskeutumisen ruuista. Hillomunkit, jotka nykyään yhdistetään vappuun, ovat alun perin laskiaisleivonnaisia nekin.
Suomalaiseen talonpoikaislaskiaiseen kuului olennaisesti mäenlaskurieha. Perinne on säilynyt vahvana näihin päiviin saakka. Seuraavan kesän pellavan ja hampun kasvua ennustettiin siitä, kuinka pitkälle mäki laskijaa kuljetti. Mäenlaskun lomassa huudettiin kotitaloon pitkiä pellavia, hienoja hamppuja ja lautasenkokoisia nauriita.