Lisää kasviöljyjä? Lisää sydänkohtauksia!

Joe Hibbeln on Yhdysvaltain Kansanterveyslaitoksen (NIH) ravintotieteen neurotieteiden osaston johtaja Kansallisessa Alkoholismin Instituutissa. Hän on jo pitkään ollut huolissaan virallisista amerikkalaisista suosituksista välttää kokonaan tyydyttyneiden rasvojen käyttöä ja lisätä monityydyttymättömien kasvirasvojen käyttöä.

Jo lähes puolen vuosisadan ajan viranomaiset ovat suositelleet monityydyttymättömien rasvojen kulutusta erittelemättä sen tarkemmin, minkälaisia näiden rasvojen pitäisi olla. Nämä suositukset perustuvat ruokavalion ja sydäntautien väliseen tutkimukseen Oslossa 1970, jossa käytettiin ruokavaliossa erilaisten kasvirasvojen sekoitusta. Jälkeenpäin on kuitenkin ilmennyt, että tässä tutkimuksessa annettiin potilaille runsaan omega-6-rasvahappojen lisäksi noin 6 grammaa päivässä myös omega-3-rasvahappoja. Myös Australiassa suoritettiin vastaava laaja tutkimus omega-6-rasvahapoista vuosien 1966 – 1973 välillä. Sydneyn tutkimuksessa verrokkiryhmä söi kuten aiemmin, mutta toinen tutkittava ryhmä karsi pois kaiken tyydyttyneen rasvan (voi, eläinrasvat) ja korvasi sen safloriöljyllä (väriohdake), joka on 75 % omega-6-rasvahappoja, eikä yhtään omega-3-rasvahappoja. Näitä tutkimuksia ja niiden tuloksia sydäntautien näennäisestä vähenemisestä omega-6-rasvahappojen suosimisella on käytetty laajalti ympäri maailman terveysviranomaisten taholta muokkaamaan ihmisten rasvankäyttötottumuksia.

Kuuluisa Ancel Keys-teoria osoitti monityydyttymättömien rasvojen käytön alentavan LDL- ja kokonaiskolesterolin tasoa, minkä piti vähentää sydän- ja verisuonisairauksia ja niistä johtuvia kuolemia. Tutkimus ei kuitenkaan seurannut loppuun asti, kuolivatko potilaat sydän- ja verisuonisairauksiin vai johonkin muuhun. Niihin aikoihin ei vielä ymmärretty kasvirasvojen eroja, kuten omega-3 ja -6 rasvahappojen merkitystä terveydelle. Vasta 1970-luvulla eskimoilla tehdyt seurantatutkimukset paljastivat, että heidän merenelävistä saadut omega-3-rasvahapot suojasivat tehokkaasti sydänsairauksilta. Sydneyn tutkimus suoritettiin silloisten tietojen ja ymmärryksen pohjalta, joka nojasi siihen että tärkeintä oli alentaa kolesterolia. Nykyään tiedämme, että sydän- ja verisuonisairauksien taustalla on todellisuudessa tulehdusreaktio.

Todellisia tutkimuksia, jotka seuraavat omega-3 ja omega-6 rasvahappojen kulutusta ja siitä seuranneita sydän- ja verisuonisairauksiin kuolleiden osuutta on ollut nykyaikanakin valitettavan vähän. Olemme keränneet kaiken mahdollisen tiedon ja tehneet meta-analyysin tutkimuksista, joissa eroteltiin omega-3 ja -6 rasvojen kulutus. Selvä tulos on että ne potilaat jotka jatkoivat voin ja eläinrasvojen syömistä, elivät keskimäärin pidempään ja kuolivat harvemmin sydän- ja verisuonisairauksiin kuin ne, jotka kuluttivat merkittävästi enemmän omega-6-rasvoja (kuten safloriöljy). Tulokset ovat melko uskomattomia, mutta samalla täytyy niitä tarkastella omassa viitekehyksessään. Emme voi olla lainkaan varmoja, että voisimme toistaa tutkimusten tulokset esimerkiksi vaihtamalla viljojen osuuden kasvirasvoihin, tai vaikuttiko tulokseen tyydyttyneiden rasvojen vähentäminen. Nykyään tiedämme kuitenkin, että omega-6-rasvahappojen liiallinen käyttö on vaarallista, kun taas niiden tasapainottaminen sopivassa suhteessa omega-3-rasvahapoilla on terveellistä.

Omega-6 ja kolesteroli vahingoittavat verisuonia

Alan Lucas tutki Lancetin tutkimuksessa verisuonien seinämien plakkikerrostumien omega-3 ja omega-6 rasvahappopitoisuuksia ja huomasi, että omega-6 rasvahappojen ollessa vallitsevia plakkikerrostumat repeävät paljon todennäköisemmin. Omega-6-rasvahapon linolihappo muodostaa hapettuessaan vapaita radikaaleja, jotka vahingoittavat verisuonten seinämiä ja aiheuttavat tulehdusreaktioita. LDL-kolesterolia voisi pitää hiukkasena, jossa on kolesterolia ja rasvahappoja proteiinikääreessä. Kun rasvahapot ovat linolihappoa (omega-6), ne oksidoivat LDL-hiukkasen jolloin siitä tulee vahingollisempi verisuonten endoteelille. Sydneyn sydäntutkimuksessa erityisessä riskiryhmässä olivat miehet, jotka joivat ja tupakoivat paljon. Alkoholi ja tupakointi lisäävät merkittävästi elimistön vapaita radikaaleja, jotka oksidoivat LDL-kolesterolia.

Erityisesti kasvirasvojen sisältämä omega-6 vaikuttaa olevan yksinään elimistölle haitallista, mutta omega-3-rasvahappojen kanssa sopivassa suhteessa lopputulos on paljon terveellisempi. Eläinrasvoihin ei sinänsä tutkimuksissa otettu kantaa, joten meta-analyysimme ei pysty vastaamaan kysymykseen, ovatko ne yksistään paljon terveellisempiä kuin omega-6-kasvirasvat. Vakiintuneet suositukset tuntuvat kuitenkin olevan pielessä, sillä yletön omega-6-rasvojen suosiminen vaikuttaisi lyhentävän elinikää ja lisäävän sydän- ja verisuonisairauksien riskiä.

Kaikki kasvirasvat eivät ole samanlaisia. On vielä paljon tutkittavaa tyydyttyneiden eläinrasvojen ja monityydyttymättömien kasvirasvojen (niin omega-3:n kuin omega-6:n) terveysvaikutuksista ja niiden parhaasta yhdistelmästä. Suosituksia pitäisi tarkastaa maailmanlaajuisesti.

Useimmat ”kasvirasvat” sisältävät runsaasti omega-6:ta

Suurin osa amerikkalaisten käyttämistä rasvoista sisältää suuria pitoisuuksia omega-6 rasvahappoja ja hyvin vähän omega-3 rasvoja. Julkaisimme vuonna 2011 tutkimuksen, jossa tarkasteltiin amerikkalaisten 300 ruoan kulutusta vuosien 1909 ja 1999 välillä. Varsinkin soijaöljyn kulutus oli kasvanut räjähdysmäisesti. 1900-luvun alussa sen osuus energiasta oli vain 2 %, mutta nykyään jo yli 8 % ja joissain väestöryhmissä vielä suurempi. Soija sisältää runsaasti omega-6:ta ja näin huomattava kulutuksen lisääntyminen vaikuttaa maanlaajuiselta kontrolloimattomalta kokeelta. Emme usko, että kukaan on hyväksynyt tällaista muutosta amerikkalaisten ruokavalioon. Voi kirjaimellisesti katosi kouluruokaloista vuonna 1979 ja sehän tietysti korvattiin muilla rasvoilla, hyvin todennäköisesti kasvirasvoilla, sillä oliiviöljy on liian kallista. Maatalousministeriö ei pysty kertomaan koulujen ruokahankinnoista tarkasti, mutta todennäköisesti suurin osa terveydenhuollon ruokasuosituksista muodostuu omega-6-kasvirasvoista.

Omega-6:n vähentäminen vähentää myös omega-3:n tarvetta

Välimerellisen ruokavalion on huomattu olevan erittäin terveellinen, sillä siinä kasvirasvat on korvattu oliiviöljyllä, jossa on vähemmän omega-6-rasvahappoja, ja muutenkin ruokavaliossa suositaan omega-3-pitoisia ruokia, kuten punainen liha, kala ja juusto. Laajat ihmis- ja eläintutkimukset ovat osoittaneet, että vähentämällä energian saantia linolihapoista alle 4 %:n, vapautuu elimistön entsyymikoneiston kapasiteettia enemmän valmistamaan tarpeellisia omega-3-rasvahappoja. Emme tarvitse omega-3-kalaöljyvalmisteita, jos laskemme omega-6-rasvojen saantia samalle tasolle, missä se oli sata vuotta sitten. Elimistömme pystyy muodostamaan tarpeelliset pitkäketjuiset omega-3:t, jos sen ei tarvitse korjata omega-6:n aiheuttamia vaurioita. Monet kasviperäisistä omega-3-rasvoista ovat lyhyempiketjuisia kuin esim. kalaöljyistä löytyvät pitkäketjuiset omega-3-rasvat. Elimistössä omega-6 ja omega-3 rasvat kilpailevat samoista entsyymeistä muuttuakseen elimistön tarvitsemiksi pitkäketjuisiksi rasvahapoiksi.

Ihmisen elimistöön on kertynyt elämän aikana monta kiloa linolihappoa omega-6-rasvojen muodossa. Kattavia tutkimuksia ei ole vielä saatu siitä, miten kauan kestää ennen kuin elimistön omega-3 / -6 rasvojen tasapaino palautuu normaaliksi ja mikä olisi terveyden kannalta ihanteellinen arvo rasvojen suhteelle. Useimpien elimistö hyrrää vielä pitkään omega-6-rasvoista rasittuneena korjailemassa niiden aiheuttamia vaurioita, vaikka niiden osuuden ruokavaliossa olisi saanutkin karsittua.

Korkea omega-6 rasvojen määrä aiheuttaa hiirissä lihavuutta

Teimme hiirillä kokeen, jossa ruokavalion energian saanti muodostui 60 % rasvoista, linolihapon omega-6:n osuuden energiasta vaihdellessa sata vuotta vanhasta 1 prosentista 8 prosenttiin, mikä vastaa nykypäivän amerikkalaista soijaöljystä muodostuvaa ruokavaliota. Linolihapon osuuden noustessa 1 prosentista 8 prosenttiin hiirten arakidonihapon taso nousi kolminkertaiseksi, kuten myös arakidonihapon johdannaisen, eräänlaisen kehon oman kannabinoidin, joka luo samanlaisen vaikutuksen kuin marihuana. Omega-6-rasvahapot siis tuottavat aivoissa kehon omaa marihuanan tyyppistä molekyyliä, jonka pitoisuus kolminkertaistui maksassa ja nousi 20 % aivoissa, pelkästään muuttamalla linolihapon osuutta ruokavalion rasvoissa. Kun tuo yksi molekyyli poistettiin ruokavaliosta, hävisi hiirten taipumus ylipainoon. Sama vaikutus oli myös ruokavalioissa, joiden energian saanti muodostui 35 % rasvasta tai 12 % rasvasta. Hiirten lihavuus riippui siis omega-6:n osuudesta rasvoissa, eikä ruokavalion energian lähteenä olevan rasvan osuudesta.

Halusimme meta-analyysin ja erikoistuneen kokeen kautta selvittää, onko linolihappojen vähentäminen turvallista, sillä se edellyttäisi monityydyttymättömien rasvojen vähentämistä, mikä ei ole ollut suositusten mukaista 40 vuoteen. Useissa muissa tutkimuksissa on saatu viitteitä omega-6-rasvahappojen vähentämisen terveysvaikutuksista esimerkiksi lihavuudessa, psyykkisissä ongelmissa (masennus) ja tulehdusoireissa. Tämä tutkimus vahvisti sen, että linolihappojen vähentämisestä ei ole haittaa.

Tyydyttyneet rasvat ovat sittenkin terveellisempiä

Näiden em. tutkimusten perusteella ei voi muodostaa suoranaista johtopäätöstä tyydyttyneiden (eläin)rasvojen terveellisyydestä. Tulokset olisivat saattaneet olla erilaisia, jos linolihapot olisivat korvanneet energianlähteenä tyydyttyneiden rasvahappojen sijaan esimerkiksi viljatuotteet tai sokerit. Rasvoja on erilaisia ja ne sisältävät kaikki saman verran energiaa, mutta niiden vaikutukset terveyteen ovat erilaisia. Päivittäisestä energiasta vain kolmannes kannattaa hankkia rasvoista ja silloin kannattaa välttää transrasvoja ja omega-6-rasvahappoja. Tyydyttyneitä rasvoja on aiemmin pidetty epäterveellisinä, mutta verrattuna omega-6-rasvahappoja sisältäviin monityydyttymättömiin ne ovat kuitenkin parempi vaihtoehto. Erikoinen havainto tutkimuksissa oli se, että kolesterolitason laskiessa sydän- ja verisuonisairauksien riski kasvoi. Toisaalta transrasvat myös kohottavat sydänsairauksien riskiä. Samalla nousee myös kolesteroli, mikä viittaa siihen, että syyllisenä ei olekaan itse kolesteroli, vaan ”pahat rasvat”.

Alkuperäisestä artikkelista lyhennelty: http://www.meandmydiabetes.com/2013/03/10/vegetable-oil-associated-with-more-heart-deaths-nih-scientist-joe-hibbeln/