Demokratia toimii jälleen hyvin kulissina, jonka suojaan Ranskan presidentti Macron kätkee kolonialistiset unelmansa. Pirkko Turpeinen-Saari kirjoittaa artikkelissaan Macronista kuoriutui siirtomaaherra Syyrian sodan neljän suurvallan koplasta tai mafiasta, jotka vuorollaan operoivat Syyrian hajottamista ja Assadin hallinnon nujertamista. Sionistivaikutteinen länsimainen valtamedia salaa systemaattisesti Syyrian hallinnon rauhanomaisuuden ja humanitäärisyyden johtavat pyrkimykset sekä toimenpiteet. Kirjoittaja toteaa, että läntinen valtamedia ei haastattele vapautettujen alueiden väestöä heidän kokemuksistaan ja suuntautumisestaan jälleenrakennukseen.
Joskin Magneettimedia korostaa sionistien, kuten esimerkiksi juutalaisvaltio Israelin [1] osuutta Syyrian sodassa. Israelilaisministeri Yoav Gallant on jopa vaatinut [2], että Syyrian johtaja Bashar al-Assad täytyy murhata, jotta he voivat keskittyä Iranin tuhoamiseen. Lisäksi Isis-järjestö [3], joka on terrorisoinnut [4] Syyrian hallintoa vastaan, on sionistien etujärjestö.
Israelin valtiolla, joka syntyi sionistinen eliitin suorittamien petoksien, murhien, lahjonnan ja arabeihin suunnatun terrorismin avulla1, ei ole rauhansopimusta Syyrian kanssa. Israel miehittää Syyrialle kuuluvaa Golania sekä sen välttämättömiä vesilähteitä.
Huomion arvoista on, että Israelin aktiivinen rooli Syyrian poliittisen epävakauttamisen prosessissa, tarkoittaa sodan välityksellä ja sen seurauksena tavoitetta ”pilkkoa Syyria osiin [5]” Yhdysvaltain sponsoroimana ja Israelin avulla.
Toimitus
Macronista kuoriutui siirtomaaherra
Ranskan presidentti Emmanuel Macron puhuu demokratiasta mutta käyttäytyy kuin kansainvälisistä laeista piittaamaton siirtomaaherra.
Syyrian sodan neljän kopla; Saksa, USA, Iso-Britannia ja Ranska toimivat Syyrian hajottamisen vetureina kukin vuorollaan. Kaikkien päämäärä on ollut sama: Syyrian hajottaminen ja presidentti Assadin kaataminen.
Kaikki nämä maat ovat suurelta osin julkisuudelta salassa ja valtamedian suosiollisella avustuksella rahoittaneet eri terroristi-/kapinallisryhmiä sekä tukeneet näiden tiedotusta SOHR:n ja Valkokypärät- järjestön avulla. Kapinallisten vallan seurauksena Syyriasta muodostuisi saria-lakia toteuttava muslimivaltio.
Syyria oli ensimmäisestä maailmansodasta lähtien aina vuoteen 1946 Ranskan ”siirtomaa”. Ranska oli jakanut maan useisiin lähinnä uskontopohjaisiin alueisiin. Mikään näistä alueista ei suhtautunut suopeasti Ranskan sotilaalliseen läsnäoloon, alawiittien valtio pääkaupunkinaan Latakia ehkä kaikkein kielteisimmin.
Syyria on ollut eri kulttuurien ja uskontojen sekoitus. Ortodoksi -kristityt armenialaiset päätyivät Turkin suorittaman holokaustin jäljiltä myös Syyriaan. Esimerkiksi Aleppon kaupungissa on perinteisesti ollut kristittyjen, juutalaisten ja muslimien rikasta kulttuuria. Syyria on virallisesti sekulaarinen. Uskonto ei ilmene esimerkiksi henkilökortissa.
[6]Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten tuhottua Irakin, jonka seurauksena syntyi ISIS, suuri määrä pakolaisia saapui Syyriaan. Saksa kehuu Syyriaan verrattuna nelinkertaiseen väestömääräänsä saapuneiden pakolaisten taakasta, kun heitä tuli miljoona. Syyrian 17 miljoonan väestön hoidettavaksi saapui 1,5 miljoonaa Irakin pakolaista, joille Syyria tarjosi turvan, ilmaisen terveydenhoidon ja koulunkäynnin lapsille. Sen lisäksi Syyriassa oli jo ennestään 0,5 miljoonaa Palestiinan pakolaista. Kävin Damaskoksessa 1983 tapaamssa palestiinalaista kummilastani, joka asui erinomaista huolta lapsista pitävässä sisäoppilaitoksessa.
Libanonilainen tutkiva journalisti sai käsiinsä tiedon, jonka mukaan USA, Saksa, Iso-Britannia ja Ranska olivat keskenään päättäneet vaieta Venäjän aktivoimasta Astanan ja Sotsin rauhanprosessista. Valtamedia on käytännössä noudattanut tätä vaikenemista.
Suuri yleisö ei ole tietoinen kymmenistä aseleposopimuksista, aseista luopumisesta, Syyrian hallituksen mahdollistamista armahduksista ja kapinallisten mahdollisuudesta integroitua normaaliin yhteiskuntaan. Syyrian armeijan vapauttaessa kaupunki- ja maaseutualueita Venäjän, Iranin ja Hitzbollahin tuella läntinen media puhuu vapautettujen kaupunkien ”menettämisestä”. Läntinen valtamedia ei haastattele vapautettujen alueiden väestöä heidän kokemuksistaan ja suuntautumisestaan jälleenrakennukseen.
[7]Yhdysvaltojen presidentti Trumpin ilmoitettua halustaan vetäytyä Syyriasta Ranskan presidentti Macron aktivoitui. Ennen Trumpin valintaa vallinnut neljän koplan yhteistyö oli vaarantua. Saksa ja USA olivat hoitaneet keskeiset Syyrian hajottamisen auguurit Feltmanin ja Perthesin YK:n korkeisiin virkoihin vaikuttamaan YK:n kautta. Kaikki olivat kantaneet kortensa kekoon Venäjän demonisoinnissa, jotta Venäjän merkittävä rooli rauhan saamiseksi Syyriaan ei saisi ansaitsemaansa myönteistä huomiota.
Iso-Britannian viimeisin panos Venäjän demonisointiin ja sivustatuen antamiseen Syyria-propagandaan tuli Skripal-myrkytysjupakasta, jossa syyllinen löydettiin ilman tutkimuksia vain minuuteissa, ilmeisesti huolellisen valmistelun seurauksena. Ranska tarjosi heti solidaarisuuttaan Britannialle ikään kuin poliittinen solidaarisuus korvaisi tutkimus- ja oikeusprosessin.
Macron astui sitten ”isojen poikien” peliin lähettämällä Syyrian pohjoisosaan ranskalaisia sotilaita toimimaan yhteistyössä Yhdysvaltojen joukkojen kanssa. Molemmat, Yhdysvallat ja Ranska, osallistuvat kansainvälisten lakien vastaisesti Syyrian sotaan. Sodan aloittaminen on pahin mahdollinen sotarikos, josta pitäisi seurata tuomio kansainvälisessä rikostuomioistuimessa.
Seuraava liike oli väitetty, ilmeisen hyvin valmisteltu kaasuiskuprovokaatio Doumassa, Syyrian Ghoutassa. Ison-Britannian rahoittamat valkokypärät toimivat provokaattoreina ja The Guardian sanomalehti palveli neljän koplaa kiitettävästi. Sen sijaan The Independent-lehden pitkäaikainen kolumnisti, Lähi-Idässä asuva ja hienon Lähi-Itää käsittelevän The Great War for Civilization -kirjan tekijä Robert Fisk haastatteli paikan päällä asukkaita ja lääkäreitä todeten väitteet iskusta paikkansa pitämättömiksi.
Huolimatta provokaation todennäköisyydestä Ranska julisti suureellisesti punaisen viivan tulleen ylitetyksi ”Syyrian hallituksen iskiessä kaasulla omia kansalaisiaan vastaan”. Macron tuki presidentti Trumpia, voi kai sanoa yllytti, hyökkäykseen, joka oli sitten USA:n, Ranskan ja Iso-Britannian yhteisisku ohjuksilla, ilman YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta. Israel, jolla ei ole rauhansopimusta Syyrian kanssa ja joka miehittää Syyrialle kuuluvaa Golania ja elintärkeitä vesilähteitä, liittyi ohjusiskujen suorittajiin. Israel, jolla ei ole rauhansopimusta Syyrian kanssa ja joka miehittää Syyrialle kuuluvaa Golania ja elintärkeitä vesilähteitä, liittyi ohjusiskujen suorittajiin.
Viimeisin Macronin suureellinen, siirtomaaherran esitys on se, että hän vaatii, että USA Trumpin johdolla ei vetäytyisikään Syyriasta vaan jäisi sinne muodostamaan ”uutta Syyriaa”. Siis Ranska yhdessä USA:n kanssa muodostaisi neljän koplan valmiiksi suunnitteleman Syyrian eikä Syyrian kansa. Feltman ja Perthes kyllä esittelivät jo vuosia sitten Bilderberg- ryhmässä kaavailun ”päivä Syyrian antautumisen jälkeen”, jossa määriteltiin askelmerkit hallituksen vaihdokselle, perustuslain kumoamiselle, etc
Ehkä Macron haluaa siirtomaaherran ehdotuksillaan päästä mukaan kaikkeen siihen, mitä Saksa, USA ja Iso-Britannia ovat yhdessä jo pitkään tavoitelleet.
Balkanin haltuunoton alkuaikoina Ranskalla oli vielä joitakin ihmisoikeuksiin liittyviä periaatteita, jotka nopeasti karisivat ahneuden ja joukkoon kuulumisen halun tieltä. Silloin vastaan hangotteleva Italian ulkoministerikin saatiin taivuteltua siviilikohteiden pommituksiin lupaamalla pääsy päivittäisiin keskeisten NATO-maiden johtajien palavereihin.
Tulee oleman mielenkiintoista nähdä, ovatko ranskalaiset tämän uuden siirtomaa-buumin takana. Mielistelemällä presidentti Trump jatkamaan Obaman viitoittamalla tiellä irroittautumisen sijaan voi olla kauaskantoiset seuraukset Syyrian rauhan kannalta.
Tiedonvälitys on nyt nopeampaa ja tehokkaampaa kuin Jugoslavian hajottamisen aikana. Silloin valtamedialla ja Ruder-Finn -markkinointitoimistolla oli ylivalta ihmisten mielen manipuloinnissa. Nykyisin provokaatiot paljastuvat twitterin ja Facebookin välityksellä muutamissa tunneissa vaikka valtamedia ei paljastaisi mitään. Toinen asia on se, että nykyisin aseet puhuvat tiedosta huolimatta. Aseiden käytöstä tulee kunniakysymys, vaikka substanssissa iskun tekijät olisivatkin väärässä. Neljän kopla tuskin myöntää virheitään, ei myöskään valtamedia – Yle ja HeSa mukaan luettuna.
Pirkko Turpeinen-Saari
Alkuperäinen artikkeli: https://www.turpeinen-saari.net/ [8]
Johdannon viitteet
https://yle.fi/uutiset/3-10069624 [1]
http://www.timesofisrael.com/israeli-minister-the-time-has-come-to-assassinate-assad/ [2]
http://www.businessinsider.com/its-not-too-late-to-empower-the-moderate-rebels-of-syria-2014-10?IR=T [3]
http://www.electronicresistance.net/2014/09/israel-fears-hezbollah-offensive-drones/ [4]
http://www.globalresearch.ca/hidden-us-israeli-military-agenda-break-syria-into-pieces/31454 [5]
- New York Times 26.-30.11.1947. Sit. Niemi, Pertti (2001). Johdatus Emanuel Swedenborgin filosofiaan. Turku: TAB-kirjat.
Rami, Ahmed (1988). Vad är Israel? Stockholm: Kultur förlag.