(54 arviota, keskiarvo: 4,24 / 5 tähteä 5)
Ladataan... 37460 Näyttökerrat 187 Kommenttia
Magneettimedia-oikeudenkäynnin jälkipyykki
(54 arviota, keskiarvo: 4,24 / 5 tähteä 5)Ladataan...Magneettimedian artikkeleita käsitellyt oikeudenkäynti Ylivieskassa 30.9 sai runsaasti mediahuomiota, mutta lopulta aiheen uutisointi jäi harmillisen pinnalliseksi. Magneettimediaa koskenut kirjoittelu on liittynyt lähinnä tavarataloyhtiö J. Kärkkäinen Oy:n sisäiseen ilmapiiriin. Skandaalia yritetään kovasti leipoa, mutta samalla varotaan liian avointa tiedotusta – tavarataloyhtiötä pyritään epätoivoisesti leimaamaan ”juutalaisvastaiseksi”, ellei jopa ”natsistiseksi”, mutta Magneettimedian kirjoitukset sionismista ja äärijuutalaisuudesta joutuvat sensuurin hampaisiin.
Oikeudenkäynti lisäsi vettä jo yli vuoden jatkuneen mediasirkuksen myllyyn. Juutalaisten seurakuntien sionistiset johtajat, vihamieliset kristityt sionistit, liberaalit toimittajat ja poliittisen paineen alla kärsivä virkavalta ovat kaikki näytelleet osaansa sirkuksessa tunnollisesti. Viimeisin ohjelmanumero koski Kansallinen Vastarinta -nimistä kansallismielistä julkaisua, jonka toimittajat kirjoittivat uutisen oikeudenkäynnistä. Kansallisen Vastarinnan toimitus teki sen, minkä valtamediat jättivät tekemättä: Se kertoi oikeudenkäynnin kulusta totuudenmukaisesti, viileästi ja yksityiskohtaisesti.
Oikeudenkäynti oli osa julkisuuspeliä, jossa panoksena on muun muassa tavarataloyhtiön johdon maine. Juha Kärkkäinen puolusti Magneettimedian oikeutta kirjoittaa sionistisesta rikollisuudesta vetoamalla keräämäänsä laajaan lähdeaineistoon. Keskustelu artikkeleiden todenmukaisuudesta kesti tunteja, mutta valtamediat eivät vaivautuneet oikeudenkäynnin tärkeimmästä osiosta kirjoittamaan. Sen sijaan ylimalkaisen uutisoinnin tavoitteena oli leimata Magneettimedian päätoimittaja vihanlietsojaksi ja kansanryhmää vastaan kiihottajaksi, jonka mielipiteet eivät pohjaudu yhteiskunnalliselle tietoisuudelle, vaan järjettömälle vihalle. Magneettimedia tahdottiin lehdistössä valaa länsimaisen viihdeteollisuuden luoman ”antisemitismin” muottiin, jossa kaikki Israelia ja äärijuutalaisuutta vastaan kohdistettu kritiikki nousee synkästä ja tunneperäisestä kaunasta ”syytöntä” ja ”vainottua” juutalaista kansaa kohtaan.
Kohu Magneettimedian ympärillä ei liity todella siihen, mitä on kirjoitettu ja pitääkö se paikkansa. Kyse on tabuista ja median sekä valtakulttuurin ylläpitämien arvojen kyseenalaistamisesta. Suomalaiset, eurooppalaiset, yhdysvaltalaiset ja muutkin länsimaalaiset ovat kasvaneet Hollywood-kulttuurissa. Elokuvat ja tv-sarjat holokaustista sekä juutalaisvainoista eri vuosisadoilla kuuluvat jokaisen kansalaisen perusoppimäärään. Keski-Euroopassa pelkkä holokaustin uhrien lukumäärän tutkiminen johtaa vankeustuomioon, mikäli uhrimäärä jää tuloksissa pienemmäksi kuin kiveen hakatut 6 000 000. Suurempia lukuja saa kyllä esittää. Israel saa Saksalta edelleen huomattavia korvauksia ”holokaustista”, jotka se sitten käyttää palestiinalaisten vainoamiseen. Juutalaisvaltio on ainut kansakunta, joka saa kansainväliseltä yhteisöltä rauhassa toteuttaa rasistista politiikkaansa. Varakkaat juutalaistaustaiset lobbaajat, toimittajat, liikemiehet ja poliitikot länsimaissa ylläpitävät tasapainoa, jossa eurooppalaisia syyllistetään ”antisemitismistä”, jotta sionistivaltio voi jatkaa palestiinalaisten kansanmurhaa. Magneettimedia julkaisi sionisminvastaisia kirjoituksiaan tätä yhteiskunnallista taustaa vasten. Meitä eurooppalaisia käytetään hyväksi. Meidän varoillamme rahoitetaan vakavia ihmisoikeusloukkauksia. Ja kaiken lisäksi tästä kirjoittaminen voi johtaa syytteeseen!
Oikeudenkäynnissä ja Magneettimedia-vastaisessa mediakampanjassa ei siis ole kyse rasismin torjumisesta, moraalista tai edes laista. Kyse on ajojahdista, jonka kohteiksi ovat joutuneet lukemattomat länsimaalaiset toisen maailmansodan jälkeen. Huomattava osa heistä on vieläpä ollut juutalaisia, kuten Israel-kriitikko Norman Finkelstein, jota sionistit kutsuvat pilkallisesti ”itseään vihaavaksi juutalaiseksi”. Suomessa ajojahdin kohteeksi joutui hiljattain Pertti Salolainen. Juutalaisjohtaja Gideon Bolotowsky totesi pisteliäästi, että Salolaisen yöpöydällä taitavat komeilla Siionin viisaiden pöytäkirjat ja Hitlerin Mein Kampf. Miksi? Koska Salolainen sanoi, että Yhdysvalloissa on vahva Israel-lobby, joka estää uskottavan Israel-kritiikin valtiollisella tasolla. Kun Suomen vaikutusvaltaisimmat juutalaisjohtajat leimaavat maltillisen poliitikon ”Pöytäkirjoja” öisin lukevaksi ”antisemitistiksi”, pitäisi hölmömmänkin jo ymmärtää, kuinka vaikeaa asiasta puhuminen avoimesti Suomessa on. Loppukesästä Israelin Suomen-suurlähettiläs Dan Ashbel jatkoi rajua retoriikkaa ja kutsui Magneettimedian artikkeleiden kirjoittajia sumeilematta ”sairaiksi” ja ”mielipuoliksi”. Bolotowskyn ja Ashbelin takana on salamurhia politiikan välineenä käyttävä ydinasevaltio ja länsimaiden voimakkain poliittinen lobby, eikä heitä selvästikään kiinnosta keskustella omista poliittisista kannoistaan rakentavasti. Ikävä kyllä myös Suomen valtamedia syö heidän käsistään.
Magneettimedian artikkeleiden poliisitutkinta on paljastunut farssiksi. Poliisit eivät lainkaan tutkineet sitä, pitivätkö artikkelit paikkansa. Heitä ei kiinnostanut. Tärkeämpää oli selvittää, loukkaavatko ne Israelin saneleman politiikan pelisääntöjä. Tutkinnan taustalla hääräsi valtakunnansyyttäjä Mika Isidor Illman, ”kunniajuutalaisen” Karl-Johan Illmanin poika. Isidor Illman on todennut Hufvudstadsbladetissa, että hän tahtoo lähettää työllään selkeän viestin suomalaisille, jotka suunnittelevat ”kritisoivansa vallanpitäjiä”. Syytteiden ja oikeudenkäyntien tarkoituksena on pelotella suomalaiset ajatustensa ennakkosensuuriin, jotta yhteiskunnallinen konsensus ei järky.
Valtamedian mantra on seuraava: ”Israel-kritiikki on uuden sukupolven antisemitismiä eli juutalaisvastaisuutta. Antisemitismi taas on irrationaalista vihaa juutalaisia kohtaan. Sille ei ole mitään perusteltua motiivia”. Magneettimedian tässä numerossa on julkaistu yhdysvaltalaisen psykologian professori Kevin MacDonaldin teksti. Jokaisen äärijuutalaisuudesta ja sionismista kiinnostuneen tulisi tutustua MacDonaldin kirjaan The Culture of Critique. Se on evoluutiopsykologinen katsaus juutalaisen kansan historiaan ja selviytymisstrategiaan. Sen mukaan juutalaiset toimivat (joitain yksilöitä lukuun ottamatta) yhteen hiileen puhaltavana ryhmänä, joka on selviytyäkseen pyrkinyt heikentämään isäntäkansan kansallistunnetta, eli koheesiota. Tämä selittää monet juutalaisiin liitetyt historialliset kaunat. Kukaan ei voi väittää, etteivätkö juutalaiset olisi historiassa kunnostautuneet kiskomalla korkoa tai harjoittamalla orjakauppaa. Onkin kummallista, että Yhdysvaltojen orjamarkkinoiden historiallinen taakka on sälytetty kokonaan valkoisten eurooppalaisten harteille, eivätkä juutalaiset tapansa mukaan ole koskaan selvittäneet tai pyytäneen anteeksi omaa osuuttaan! Israeliin kuljetetaan vielä tänäkin päivänä Itä-Euroopasta valkoisia naisia seksiorjiksi. Kukaan ei voi myöskään väittää, etteikö Yhdysvaltojen ”venäläinen mafia” olisi todellisuudessa venäjänjuutalaisten maahanmuuttajien mafia. On myös mahdotonta kumota historiallista tosiasiaa, että kymmenien miljoonien ihmisten kuolemaan johtanut kommunistivallankaappaus Venäjällä oli alkujaan lähes täysin juutalainen. Nämä voivat olla kipeitä asioita myöntää, mutta niistä on puhuttava, koska ne ovat totta. Ehkä keskustelemalla niistä voimme oppia jotain!
Onko Magneettimedian oikeudenkäynnin jälkipyykissä mitään positiivista? Vaikka julkisuudessa on puhuttu suurista taloudellisista menetyksistä ja ostoboikoteista, ei kohu ole vaikuttanut tavaratalon asiakasmääriin. Muutama Magneettimedia-lehden mainostaja on kyllä säikähtänyt ja lopettanut yhteistyön, mutta kauppa käy kuten aina ennenkin. Keskiverto suomalainen arvostaa rehellistä puhetta, vaikka lähteenä olisikin kiistelty vaihtoehtomedia. Suurin osa törkypostista ja henkilökohtaisesta pelottelusta, jota yhtiön jäsenet ja heidän lähipiirinsä ovat joutuneet kokemaan, on tullut pieneltä, mutta järjestäytyneeltä ryhmältä kristittyjä sionisteja. He edustavat voimatonta, mutta sitäkin äänekkäämpää ryhmää vakaumuksellisia Israelin lakeijoita. He luottavat pelkoon ja ahdisteluun vaimentaessaan poliittisen kritiikin. He ovat pelkureita, eikä heille tule antaa minkäänlaista painoarvoa. On kuvaavaa, että suuri osa törkyviesteistä on tullut paikkakunnilta, joihin Magneettimedia-lehteä ei edes jaeta. Myös Pertti Salolainen sai samoilta piireiltä ahdisteluviestejä ja ihmetteli, miten ”uskovaisiksi” itseään kutsuvat alentuvat niin rumaan kielenkäyttöön. Kristittyjen sionistien lokakampanja sai uutta puhtia, kun Helsingin juutalaisseurakunnan johtaja Dan Kantor vaati tavarataloyhtiön ostoboikottia. Tämäkö on sionistien käsitys yhteiskunnallisesta dialogista?
Lopuksi tahdomme julkaista Kansallisen Vastarinnan oikeudenkäyntiä käsittelevän uutisen. Kaiken yllä kirjoitetun huomioon ottaen on täysin järjenvastaista, että kansallismielisen vaihtoehtolehden artikkelin julkaiseminen Magneettimedian verkkosivuilla sai Kalevan varpailleen. Ehkä Kalevan kannattaisi vaihteeksi keskittyä vaiettuihin rikoksiin, joita vaihtoehtomedioiden ei anneta käsitellä, mutta joista kärsivät sadattuhannet siviilit tälläkin hetkellä.
Lue myös: Kansallinen Vastarinta Magneettimedia-oikeudenkäynnissä
Jutun ingressissä sanotaan seuraavasti:
> tavarataloyhtiötä pyritään epätoivoisesti leimaamaan ”juutalaisvastaiseksi”, ellei jopa ”natsistiseksi”
Kansallinen Vastarinta, jota jutussa kovin kehutaan, oman verkkopalvelunsa mukaan ”tunnustaa kansallissosialistisen maailmankatsomuksen”, jota myös natsismiksi kutsutaan.
Nyt sitten Jaakko ottaa sanakirjan käteen ja tekee itselleen selväksi mitä tarkoittaa kansallis sosialisti ja mitä tarkoittaa natsi. Niillä on vissi ero.
Kansallis sosialisteista käytetään esim. Amerikan yhdysvalloissa nimitystä patriootti. Ja tätä taustaa vasten on helpompi ymmärtää ettei sillä ole mitään tekemistä Saksan kansallis sosialistisen puolueen kanssa.
Kansallis sosialistien tarkoitus maakohtiasesti on puolustaa omaa maataan ja sen kansalaisia. Sekä toimia oman maansa ja yhteisönsä parhaaksi.
Joskos sitten ensi kerralla otettaisiin selvää ennenkuin kommentoitaisiin.
> Nyt sitten Jaakko ottaa sanakirjan käteen ja tekee itselleen selväksi mitä tarkoittaa
> kansallis sosialisti ja mitä tarkoittaa natsi. Niillä on vissi ero.
Kiitos neuvosta, otankin heti sanakirjan käteeni.
Täällä sanakirjassa ”Kansallis sosialismi” on yhdyssana. Voi olla painovirhe.
Se on saksaksi ”Nationalsozialismus” mistä tulee sana ”Nazismus”, suomeksi natsismi. Kansallissosialismi ja natsismi ovat niinmuodoin samaa tarkoittavia sanoja eli synonyymejä.
> Kansallis sosialisteista käytetään esim. Amerikan yhdysvalloissa nimitystä patriootti.
Niinpä. Poistun nyt lyömään päätäni seinään koska aivoihini alkoi äkisti sattumaan.
Mitä jos sana nazi onkin lyhenne sanoista national ja zionism jossain mytologiassa josta emme ole vielä saanneet lukea?,Kun ei kerta ole olemassa absoluuttista totuutta mistään.
Kyllä ne Saksan kansallissosialistit olivat niitä parhaita (riippumattomimpia) ja oikeita patriootteja. Kaikki muut ovat niitä teeskentelijöitä, rapparihuijareita ja lampaita.
Kuka saa tästä jutusta vielä väännettyä antisemitismisen? Keskustelua pitää vaikeistakin asioista käydä vaikka se sattuukin
Jos maassa on laki, jonka mukaan mikä tahansa faktatietokin voidaan virkamiesharkinnan perusteella tuomita ”loukkaavana” ja sen perusteella lätkäistä sakkoja tai vankeutta tai yhteisösakkoja, niin järjestelmä on jo bolshevistinen ja keskustelu mahdollista hiljentää. Myös voidaan kuvitella hatusta virkamiehen taholta, mitä ovat kirjoittajan tai puhujan mahdolliset motiivit. Myös voidaan tuomita jonkin ihmeellisen ”kokonaiskuvaan” mukaan. Esim. jos kaikki kirjoitukset ovat kielteisiä juutalaisuuden ilmiöiden suhteen, on ”kokonaiskuva” ehkä liian kielteinen ja siten rangaistava. Kokonaiskuvaa ei juuri tarvitse perustella. Se vain mielletään.
On selvää, että oikeusvaltiossa ei tuollaisia lakeja säädetä ja sovelleta. Nämä lait ovat kansainvälisen juutalaisuuden tilaamia. Päättäjien on käsketty säätää lait ja lopettaa keskustelu ja vainota toisinajattelijoita. Poliitikkomme ovat orjia, jotka tottelevat sokeasti.
Niimpä. Sääliksi käy näita nuoleskelijoita, jotka pelaavat kaiken maalliseen eloon. Toivokaamme heille anteeksiantoa.
> Kuka saa tästä jutusta vielä väännettyä antisemitismisen?
Minusta juttu on räikeän antisemitistinen mutta se on ainoastaan minun vaatimaton mielipiteeni.
Jutussa ollaan kovasti huolissaan mielipiteen- ja ilmaisunvapaudesta, noista perusoikeuksista jotka erityisesti sinun edustamassasi aatteessa olivat aikoinaan todella korkealla tasolla, joten varmasti hyväksyt mielipiteeni vaikka se poikkeaakin omastasi.
Juuri mainitsemastasi asiasta, eli verkkopalvelun sisältöjen juutalaisvastaisuudesta, käydään tällä hetkellä oikeutta. Tulemme siis ennen pitkää saamaan tuohon meitä kaikkia askarruttavaan kysymykseen autoritatiivisen lainvoimaisen vastauksen, minkä varmaankin tulet lakia kunniottavana suomalaisena ottamaan vastaan suurta mielihyvää tuntien.
Reilu vuosi sitten säädettyjä vihapuhelakeja ei kukaan sivistynyt ihinen voi kunnioittaa kuten ei muitakaan Suomen perustuslain vastaisia paskalakeja. Suomen vääryyslaitoksen stalinistisia ihmiskunnan vastaisia tuomiota ei myöskään kukaan voi kunniassa pitää, joka itseään suomalaiseksi nimittää. EU on Neuvostoliitto, mistä tällaiset mielipidevainot ovat ensimmäisiä kouriintutuvia esimerkkejä. Jokaisen velvollisuus olisi nousta rikollista menoa vastaan. Kansan olisi pantava toimeen vallan vaihto. Tämän jälkeen oikeat rikoliset tuomiolle ja irti EU:sta. EU-perustuslaki kumoon etc.
> vihapuhelakeja ei kukaan sivistynyt ihinen voi kunnioittaa kuten ei muitakaan
> Suomen perustuslain vastaisia paskalakeja
Kiinnostavaa saada lukea millainen Suomen kansalainen olet.
Suomessa on koko itsenäisyyden ajan ollut voimassa valtiosääntö joka perustuu edustukselliseen demokratiaan.
Saksan kansallissosialistit sitävastoin vastustivat yli kaiken juuri edustuksellista demokratiaa, koska se on täydellinen vastakohta kansallissosialismin johtajaperiaatteelle (führerprinzip). Hitler itse kirjoitti Mein Kampf teoksessaan (koska olet ”sivistynyt ihminen” olet sen kai lukenutkin?) miten syvästi hän halveksi parlamentarismia. Eikä pelkästään parlamentarismia, vaan ylipäätään kaikkea äänestämällä tapahtuvaa päätöksentekoa jopa kokouksissa.
Asia lienee tulkittavissa niin että koska kerran kansallissosialismi pyrkii kumoamaan Suomen valtiosäännön kulmakiven, kansallissosialistit ovat eräänlaisia maanpettureta. Ei siis ole ihme että he eivät myöskään kunnioita Suomen lakeja.
Itse kunnioitan Suomen tasavallan lakeja. Vihapuhelaki on mielestäni hyvä asia. Kannatan myös EU-jäsenyyttä. Tulen äänestämään ehdokkaita jotka kannattavat näitä asioita. Katsotaan ensi eduskuntavaalien jälkeen kumman mielipiteet saavat enemmän kannatusta.
@jaakko oksa
Oletko tutustunut Punaisen ristin arkistoihin joissa kerrotaan 300 000 ihmisen
kuolemista leireillä.
Tuo 6 miljoonaa perustuu juutalaiseen profetiaan jota on uutisoitu moneen kertaan jo kauan ennen
natsi-saksaa.
Oletko miettinyt mikä syy oli pitää Hess vangittuna yli 40 vuotta ja miksi väitetyistä kaasukammioista
ole edes löydetty yhtään syaniidijäämiä?
> Tuo 6 miljoonaa perustuu juutalaiseen profetiaan jota on uutisoitu moneen kertaan jo
> kauan ennen natsi-saksaa.
Viittaatko tässä nyt New Yorkin kuvernöörin Martin Glynnin vuonna 31.10.1919 ”American Hebrew” nimisessä julkaisussa julkaistuun puheeseen?
Se ei kylläkään ollut mikään profetia, ja koska kirjoitit että tuo luku on esiintynyt ”moneen kertaan”, sinulla täytyy olla tiedossa useita lähteitä.
Mainitsepa käyttämäsi lähteet niin tutkitaan hieman asiaa.
Viittaan esim.tooraan josta löytyy profetia: Jewish prophecies in the Torah require that 6 million Jews must ”vanish” before the state of Israel can be formed.
Myös Venäjällä julkaistu jo ennen 2.maailmansotaa uutisia 6 miljoonasta juutalaista uhkaavasta tuhosta.
Erikoista ,että puolustat siionisteja ,mutta et edes perusasioita tiedä/osaa googlettaa?
Jo se, että tämän lehden asialliset artikkelit voivat johtaa syytteen nostamiseen tai yleensä tutkintaan, on merkki todella hälyttävästä tilanteesta. Suuri mullistus olisi toimeen pantava ja syyllisiä rangaistava ankarasti tämän jälkeen asianmukaisissa oikeusprosesseissa.
Näin juutalaiset vähän ennen Toisen maailmansodan alkamista:
”Germany is the enemy of Judaism and must be pursued with deadly hatred. The goal of Judaism of today is: a merciless campaign against all German peoples and the complete destruction of the nation. We demand a complete blockade of trade, the importation of raw materials stopped, and retaliation towards every German, woman and child.”
(Jewish professor A. Kulischer, October, 1937)
Kun sana Germany korvataan sanalla Freedom of speech teksti näyttää tältä:
Freedom of speech is the enemy of Judaism and must be pursued with deadly hatred. The goal of Judaism of today is: a merciless campaign against Freedom of speech and the complete destruction of it.
We demand a complete blockade of Freedom of speech, the importation of third world niggers to white Europe and retaliation towards every white man, woman and child.
Kun sana Germany korvataan sanalla Magneettimedia ja Kärkkäinen teksti näyttää tältä:
Magneettimedia is the enemy of Judaism and must be pursued with deadly hatred. The goal of Judaism of today is: a merciless campaign against the department store of Kärkkäinen and its newspaper Magneettimedia and the complete destruction them. We demand a complete blockade of trade, the importation of raw materials stopped, and retaliation towards all the department stores of Kärkkäinen and its personnel.
Näin juutalaiset tänään:
Israelin Suomen-suurlähettiläs Dan Ashbel jatkoi rajua retoriikkaa ja kutsui Magneettimedian artikkeleiden kirjoittajia sumeilematta ”sairaiksi” ja ”mielipuoliksi”. Helsingin juutalaisseurakunnan johtaja Dan Kantor vaati tavarataloyhtiön ostoboikottia.
Ei ole omena kauas puusta pudonnut.
Juutalainen on juutalainen vaikka voissa paistaisi.
Martti Luther on oikeassa.
”He ovat oikeita valehtelijoita ja verikoiria, jotka ovat koko Raamatun lakkaamatta alusta loppuun asti valheellisilla selityksillään muuttaneet ja vääristelleet.”
”Millekään verenhimoisemmalle ja kostonhaluisemmalle kansalle aurinko ei ole koskaan paistanut, kun he vielä kuvittelevat, että he muka sen vuoksi olisivat Jumalan kansa…”
Kun kerran viittaat tällaiseen epämääräiseen lähteeseen kuin ”Jewish professor A. Kulischer, October, 1937”,vastaapas seuraaviin kysymyksiin että voin tarkistaa lähteen paikkansa pitävyyden:
-mikä on miehen etunimi?
-minkä yliopiston professori?
-minkä oppiaineen professori?
-missä lehdessä on julkaistu etc?
Lopuksi miten tämä potentiaalinen yhden juutalaisen kommentti 80 vuotta sitten (30-luvulla ennen toista maailmansotaa mistä ei löydy mitään jälkeäkään alkuperäisistä lähteistä netistä) joka on julkaistu ties missä jos ollenkaan, liittyy mitenkään magneettimedian oikeudenkäyntiin? Arvioitko tosissaan 15 miljoonaa ihmistä maailmanlaajuisesti, 70-80 vuotta sitten lausutun mukaan? Suurin osa ihmisistä ei ollut edes syntynyt 70-80 vuotta sitten!
Ihan järjetön toi martin lutherin kommentti, mutta mitä odottaa mieheltä joka eli pimeinä aikoina jolloin ihmiset usko että maa on litteä ja kiertää aurinkoa. Huolestuttavaa jos sun eettiset arvot perustuu 400-500 vuotta sitten elänneen papin oppeihin!
Alexander Kulisher:
http://www.jta.org/1942/03/03/archive/prof-alexander-kulisher-noted-lawyer-and-zionist-died-in-french-camp
Nykyään taitaa olla ihmisillä tiedonhakutaidot hukassa.
Toiseksi juutalaisten vihapuheet ja -toimenpiteet ei-juutalaisia kohtaan eivät ole muuttuneet miksikään koko juutalaisen historian aikana eli on ihan sama miltä ajalta niitä siteeraa, niin asioiden yhteneväisyyden huomaa sokeakin.
Nyt löytyi henkilö kiitos.
Now my only quibble with arguing for the authenticity of this quotation from Kulisher is two fold: we don’t have an originating citation (so we don’t know when and by whom this alleged quotation was first cited) and we aren’t told any more detail other than Kulisher supposedly wrote or said this in 1937. Hunting down such a non-specific quotation from a jew in Paris is very difficult given the amount of periodicals published in Paris alone.
”On balance the quotation seems to be more likely than not at least partly genuine, but until I can find the original (if it exists) then it is difficult to use Kulisher’s words as there is no context to the statement and no true source.”
http://semiticcontroversies.blogspot.fi/2013/07/the-alexander-kulisher-quote-of-1937.html
Pitkä analyysi löytyy yllämainitulta sivustolta, jonka luotettavuutta en osaa arvioida.
toisessa linkissä ei puhuta artikkelista mutta mainitaaan että olisi oikeustieteen professori ja natsit murhasi kyseisen henkilön Noessa Ranskassa sijaitsevassa keskitysleirissä.
http://www.jta.org/1942/03/03/archive/prof-alexander-kulisher-noted-lawyer-and-zionist-died-in-french-camp
”Ihan järjetön toi martin lutherin kommentti, mutta mitä odottaa mieheltä joka eli pimeinä aikoina jolloin ihmiset usko että maa on litteä ja kiertää aurinkoa. Huolestuttavaa jos sun eettiset arvot perustuu 400-500 vuotta sitten elänneen papin oppeihin!”
… ja kuinkahan vanhoihin kirjoituksiin ja kuinkahan kauan sitten eläneiden pappien oppihin Sinun ettiset arvosi pohjautuvat? Se on Minusta huolestuttavaa.
Vaikka tuolloin uskottiin että maapallo on litteä ja juutalaiset vääristelevät totuutta, niin nyt ne tiedetään. En malta olla miettimättä, mitä tulevaisuudessa saadaan tietää, kun kaikki paljastuu koko raadollisuudessaan.
On muuten väärin sanoa että Toimitusjohtaja loi kansallis sosialismin. Sehän luotiin papiston keskuudessa jo 1800 luvulla kansallis sosialistiseksi yhdistykseksi, paljon ennen kuin Toimitusjohtaja liittyi yhdistykseen ja tuki sitä.
> Martti Luther on oikeassa.
Oletko edes vaivautunut lukemaan teosta mihin viittaat? Siis Lutherin kirjaa ”Von den Juden und ihren Lügen” vuodelta 1543.
Tuskinpa olet.
Itse olen sen lukenut. Tärähtänyt kirja jossa muunmuassa kehotetaan polttamaan synagogat ja käyttämään juutalaisia orjatyövoimana.
Mielenkiintoista kuulla että Luther oli mielestäsi oikeassa.
Koska mainitsemasi kirja on tärähtänyt ja ehkä mielivaltaan kehoittava, lienevät seuraavat säkeet kirjoitettu juutalaisuuden suojelemiseksi… mutta hetkinen, kumpikos kirjoitettiin ensin?
1. Keritoth 6b: Ei-juutalaiset eivät ole ihmisiä.
2. Kiddushin 68a: Ei-juutalaiset ovat eläimiä, aaseja.
3. Midrash Talpioth 225d: Jehova (Jumala) loi ei-juutalaiset ihmisen muotoisiksi, niin ettei eläinten muotoisten eläinten tarvitse palvella juutalaisia. Ei-juutalainen (esim. kristitty) on niin ollen ihmishahmon omaava eläin, jonka on palveltava juutalaista yötä päivää. Heitä ei voi koskaan vapauttaa tästä palvelusta.
4. Shene Lukohoth Haberith: Vaikka maailman kansat ulkonaisesti muistuttavat juutalaisia, he ovat varsinaisesti vain apinoita ihmisiin verrattuna.
5. Ketuboth 111a: Ei-juutalaiset ovat kansaa, joka on kuin aaseja – orjia, jotka katsotaan isännän omaisuudeksi.
6. Jebamoth 98a: Kaikki ei-juutalaisten lapset ovat oikeudellisesti äpäriä, koska ei-juutalaiset ovat vain eläimiä.
7. Niddah 45a: Rabbien mukaan naiset eivät voi tulla raskaaksi ennen kuin he saavuttavat 12 vuoden ja yhden päivän iän. Kysyttäessä, kuinka oli mahdollista, että ei-juutalainen tyttö oli tullut raskaaksi kuuden vuoden iässä, rabbi vastasi, että ei-juutalaiset eivät ole ihmisiä.
8. Berakoth 58a: Eräs rabbi ruoski juutalaista, koska tämä oli ollut seksuaalisessa kanssakäymisessä ei-juutalaisen kanssa. Juutalainen meni roomalaisten luo, jotka sitten kysyivät rabbilta, miksi hän oli tehnyt niin. Rabbi kertoi roomalaisille, että rangaistu juutalainen oli ollut seksuaalisessa kanssakäymisessä naaraspuolisen aasin kanssa. Roomalaiset vapauttivat rabbin sen jälkeen kun profeetta Elia oli tullut alas taivaasta ja sanonut, että rabbi puhui totta. Tämän jälkeen rangaistu juutalainen kutsui rabbia valehtelijaksi. Rabbi vastasi, ettei hän valehdellut, koska kaikki ei-juutalaiset ovat aaseja. Juutalainen lähti roomalaisten luo, mutta rabbi tappoi hänet, ja syystä.
9. Ketuboth 3b; Sanhedrin 74b: Ei-juutalaisen siemen(neste) on eläimen siemenen veroinen. Kristityn yhdyntä elukan yhdyntä.
10. Choschen Hammishpat 227: ”Raamattu sanoo: ’Älä huijaa lähimmäistäsi’, mutta ei-juutalaiset eivät ole lähimmäisiämme vaan, kuten sanottu, pahempia kuin koirat.”
Lainaus kadonneesta blogista:
”Michael Collins Piper on koonnut kirjaansa The Confessions of an Anti-Semite paljon mielenkiintoisia asioita. Tässä esim. juutalaisia lausuntoja 30-luvulta:
2 kk Hitlerin valtaannousun jälkeen juutalaisjärjestöt julistivat sodan Saksalle. The Daily Express of London esim. kirjoittaa 24.3.1933: “Kaikki juutalaiset ympäri maailman julistavat sodan Kolmannelle valtakunnalle. Israelin ihmiset ympäri maailmaa julistavat taloudellisen ja finanssisodan Saksaa vastaan. 14 miljoonaa juutalaista seisoo yhdessä yhtenä miehenä julistaakseen sodan Saksaa vastaan. Liikemies luopuu yrityksestään, pankkiiri osakekaupoistaan, tukkukauppias liiketoimistaan ja kerjäläinen mökistään liittyäkseen pyhään sotaan Hitlerin kansaa vastaan.” -Hitler oli tainnut jo sulkea pörssin ja uhmata muillakin talousratkaisuillaan talmudistien New World Orderin rakentamistouhuja. Mitään vainojahan ei ollut ollut. Kenties oli huomattu, että uusi Saksa ei sallisi maan luisumista juutalaiseliitin taskuun muun maailman mukana. Uudessa Saksassa ei pystynyt toimimaan kulisseissa ja lahjomaan päättäjiä. Taloussota uhkasi todellakin Saksan taloutta ja onnistuessaan se olisi aiheuttanut valtavan tuhon vähintään 1919 malliin.
16.6.1933 johtava sionisti Vladimir Jabotinsky kertoi juutalaiselle maailmalle: “Meidän (juutalaisten) täytyy tuhota, tuhota, tuhota heidät, ei vain boikotilla, vaan poliittisesti, ohjaten kaikkia olemassa olevia voimia heitä vastaan, jotta Saksa eristettäisiin sivistyneestä maailmasta…vihollisemme Saksa on tuhottava.”
Tammikuussa Jabotinsky jatkoi: “Taistelu Saksaa vastaan on jatkunut jo kuukausia maailman jokaisen juutalaisyhteisön, konferenssin, ammattiyhdistyksen ja yksittäisen juutalaisen kautta. On syytä olettaa, että osuutemme tässä taistelussa on ratkaisevan merkittävä. Meidän on aloitettava henkinen ja materiaalinen sota koko maailman toimesta Saksaa vastaan. Saksa haluaa tulla taas voimakkaaksi ja saada takaisin menettämänsä alueet sekä siirtomaat. Mutta meidän juutalainen intressimme on Saksan täydellinen tuhoaminen. Kollektiivina ja yksilöinä Saksan kansa on uhka meille juutalaisille.” -Millä tavalla uhka, ellei tavoitteena ole koko maailman saaminen juutalaiseen valtaan ja jos muu vaihtoehto (normaali ihmisyys muiden kansojen tapaan ja esim. rinnakkaiselo tasaveroisesti ja rauhanomaisesti) merkitsee henkistä kuolemaa.
Saksan vastaisen kampanjan vetäjä USA:ssa David A. Brown totesi tuolloin: “Me juutalaiset saamme aikaan sodan Saksaa vastaan.” Tällaista huudettiin joka puolella joukkokokouksissa. Kesäkuussa huomattava kirjailija Emil Ludvig Cohen kirjoitti Les Annalesissa suorasukaisesti: “Hitler tulee saamaan sodan – Hän ei halua sotaa – mutta me tulemme pakottamaan hänet sotaan, emme tänä vuonna, mutta pian.” Samanlaiset äänet jatkuivat kaikki rauhan vuodet. 1937 professori A. Kulischher kirjoitti: “Saksa on judaismin vihollinen ja sitä kohtaan tulee suunnata kuolettava viha. Judaismin päämäärä tänään on säälimätön kampanja Saksan kansaa vastaan ja kansakunnan täydellinen tuhoaminen. Vaadimme kaupan täydellistä saartoa, raaka-aineiden tuonnin pysäyttämistä ja kostoa jokaiselle saksalaiselle, naiselle ja lapselle.”-ilmeisesti Saksa oli menestyksellä päässyt koronkiskurien otteesta.
1938 kirjailija Pierre Creange soitti osaltaan globaalia trumpettia kirjassaan Epitres aux Jutifs: “Taistelumme Saksaa vastaan on vietävä äärirajoille. Israelia vastaan on hyökätty (minä: eikö pikemminkin ylivaltaa vastaan?). Puolustakaamme siis Israelia! Herännyttä Saksa vastaan asetamme heränneen Israelin. Ja koko maailma puolustaa meitä.” -Koko maailmaa siis komennettiin tietyltä taholta.”
Hiljattain linkittämäni ZCF-podcastin mukaan Raamatussa sanotaan, että ne kansakunnat, jotka eivät alistu juutalaisille, tulevat tuhoutumaan. Monet juutalaislausunnot toisen maailmansodan sytyttyä sanovat kyseessä olleen nimenomaan heidän pyhä sotansa. Jabotinsky muuten totesi jo 1932 romanialaisessa sanomalehdessä, että Saksan kansakunta oli sionistien nousun tiellä ja siksi se olisi hävitettävä.
Kuka on professori A. Kulischher??
Todella epämääräistä lähteiden käyttöä:
Et pysty edes varmentamaan kuka yllä mainittu henkilö on.
Ei löydy ketään David A. Brownia google haulla, joka sopisi tuohon aikaan!
Lainaat kolmen juutalaisen kirjoittajan fraaseja, joista kahden paikkansapitävyyttä et voi varmentaa ja kolmannen osalta lainaat 1930-luvun romanialaista sanomalehteä. Osaatko varmasti hyvällä romanian kielellä kertoa mitä lehdessä oikeasti luki ja mikä lehti oli nimeltään??
Kolmanneksi et edes osaa kirjoittaa Emil Ludwigin nimeä edes oikein. Tai jos haluat käyttää syntymänimeä niin sen on Emil Cohn.
En jaksa käydä läpi muita nimiä tekstissä mut jos oikein jaksaisin kaivaa kunnolla niin nekin osoittautuisi todennäköisesti huuhaaksi.
Miten kukaan voi ottaa sun kahden sivun mittaisestä esseetä todesta jos et edes tiedä mistä kirjoitat!??
Valehteleva spämmääjä. Nämä lähteet löytyvät takuulla googlesta, sillä nuo ovat tunnettuja lainauksia. Sinun kommenttisi tulisi siivota täältä pois. MC Piper on muuten tunnettu siitä, että lähteet ovat kunnossa.
Sen sijaan et olisit vastannut kysymyksiin vastauksilla kuten mistä lähteet on peräisin niin hyökkäät persoonaa vastaan.
Leikkasit ja liimasit useita kappaleita tekstejä ja kun sinulta kysyy et mistä tiedot oot löytänyt niin et osaa sanoa. Sinä niitä lainasit, en minä. Jos lainaukset on fiktiota niin ei siinä sitten mitään, mutta jos väität että ovat faktaa niin todista.
Jos olet niin varma faktoistasi niin kyllä olisit jo antanut lähteet. Ei riitä että sanot että asia on näin. Jos näin tosiaan on niin kerro kuka tuo proffa ketä lainaat on. Et edes tiedä minkä tiedekunnan proffa on.
Suurten massojen tietolähteet ovat melkoinen totuuden pokeripöytä, ja ilmeisesti juutalaiset on yksi pelaaja, jolla on isompi panos pelissä, mitä kestää hävitä.
Tämä näytelmähän on vain alkusoittoa siihen mitä ohjelmistoon on seuraavaksi kirjoitettu. Jos joku ei vielä tiedä mikä painajaismainen skenaario jenkeissä on menossa, niin kannattaa kuunnella infowars.com radiota. Meinaavat tunkea tännekkin sitä samaa…
Lähdekritiikki?
Tässä sinulle lähdekritiikkiä.
Martti Luther
Napoleon Bonaparte
Mark Twain
Charles Lindbergh
Henry Ford
John F Kennedy
George S Patton
Riittävätkö nämä?
Kaikki nämä suuret, todelliset vaikuttajat ovat yhtä mieltä juutalaisista:
Juutalaiset ovat viheliäin, kieroin ja saastaisin kirous mitä maan päällä on.
Kysymys on viime kädessä siitä kehen voi luottaa.
Luottaisitko sinä Israelin pääkaupungista kauko-ohjattavaan kosher kumileimasimeen, alias herra Suurlähettilääseen joka käy meidän suomalaisten oikeuksien kimppuun ja vaatii sananvapauden tukahduttamista? Eikö tämän suurlähettilään temput muistuta enemmänkin niitä murhanhimoisia
lynkkaajia jotka halusivat ottaa hengiltä taiteilijat jotka olivat piirtäneet pilakuvia islamin profeetasta.
Kukaan ylläolevista listan suurmiehistä ei vaadi että yhteiskunta muutetaan sellaiseksi että totuus on ehdollistettu juutalaisten hyväksynnälle.
Jokainen heistä taisteli omalla tavallaan juutalaista ylivaltaa vastaan.
Meidän kaikkien hyväksi.
Tämän taistelun on jatkuttava!
Onneksi olkoon että onnistuit kirjoittamaan pitkän listan ”suurhenkilöistä”, jotka todennäköisesti olet löytäny joltain äärioikeisto blogisivulta, kun nämä henkilöt tuntuvat toistuvan huonoissa argumenteissa ja eri nimimerkeillä tällä samalla sivustolla.
Onnistuit listaamaan 7 edesmennetty ihmistä, jolla ei ole mitään tekemistä lähdekritiikin kanssa. Voin vaikka listata sata ihmistä, jotka olivat paljon parempia ihmisoikeuden puolesta taistelevia kuten esimerkiksi Rosa Parks. Ei liity mitenkään minun argumentaatioon.
Paljon sanoja ei yhtään sisältöä. Pelkkää apokalyptistä hourailua.
Apokalyptinen on oikea sana, arvon lähdekritiikki.
Puhutaanpa siitä. Israelilla on ydinase. Mutta sen naapureilla ei saa olla ydinasetta. Mitä arvon lähdekritiikki on tästä mieltä? Tähän ei tarvita lähdekritiikkiä, ihan vain mielipide riittää.
Ja jos Israelilla on siihen ns. Valitun kansan oikeus niin pyyhitään sitten ydinaseiden rajoittamista koskevalla sopimuksella sitä itseään ja HANKITAAN KAIKKI YDINASE. Sitten voidaan puhua apokalyptisesti. Ja sitten kaikki, ml. juutalaisten valtio, saavat ansionsa mukaan.
Historia tulee toistamaan itseään ja ne, jotka nyt ylentävät itsensä, tullaan alentamaan.
Siinä pelissä pelataan pokeria suurilla panoksilla ja eräs Lähi-Idän valtio tulee saamaan raskaasti turpiinsa. 😉
Vaihdoit aihetta lähdekritiikistä johonkin muuhun. Mitä mieltä oon ydinaseista? Ainakin yhdeksällä maalla on ydinaseita. Millään valtiolla ei pitäisi olla minkäänlaisia joukkotuhoaseita. Oli ne sitten kemiallisia-, biologisia tai ydinaseita. Riittikö vastaus?
Voin mennä vielä astetta pidemmälle, omasta mielestäni kansalaisilla ei pitäisi olla minkäänlaisia käsiaseita, haulikoita, konekivääreitä tai puukkoja omistuksessa. Viime aikaiset kouluampumiset ja puukottamistapahtumat Suomessa puhuu sen puolesta.
”Ja jos Israelilla on siihen ns. Valitun kansan oikeus niin pyyhitään sitten ydinaseiden rajoittamista koskevalla sopimuksella sitä itseään ja HANKITAAN KAIKKI YDINASE. Sitten voidaan puhua apokalyptisesti. Ja sitten kaikki, ml. juutalaisten valtio, saavat ansionsa mukaan.
Historia tulee toistamaan itseään ja ne, jotka nyt ylentävät itsensä, tullaan alentamaan.
Siinä pelissä pelataan pokeria suurilla panoksilla ja eräs Lähi-Idän valtio tulee saamaan raskaasti turpiinsa. 😉 ”
Tota noin!?? Henkilökohtaisesti ei kiinnosta mitä uudessa tai vanhassa testamentissa puhutaan kansoista tai fantasiatarinoista, kuten veden päällä kävelystä tai kävelevistä zombeista. Itse elän 2010-lukua. Kommentoija joka antaa itsestään pasifistisen mielikuvan puhut paljon sodankäynnistä kuin se olisi toivottavaa.
Olen samaa mieltä. Mielestäni kansainvälisen yhteisön pitäisi uhata siionistista valtiota ( The Zionist regime) välittömällä totaalisella kauppasaarrolla ja sittemmin, tarvittaessa kansainvälisellä, voimakkaalla sotilaallisella väliintulolla.
On todella tärkeätä, että Israelin kaltainen pariah-valtio pakotetaan noudattamaan kansainvälisiä sääntöjä.
Hyvä, etä olemme samaa mieltä. 🙂
@ h.e.bolla
Samalla logiikan mukaan haluat varmaan myös Englannin, Yhdysvallat, Kiinan, Intian, Pakistanin ja Ranskan kauppasaartoon. Onnea yritykseen.
Uudenmaan läänin kokoinen valtio, jossa asuu 7 miljoonaa ihmistä on sun suurin huolenaihe verrattuna ylempänä mainittuihin valtioihin, jotka omistaa kasapäin ydinaseita??
Tai sitten olet huolestunut suomenjuutalaisista sionisteista joita on suomen väestöstä (jos lasket kaikki juutalaiset ”sionisteiksi”) 0,03-prosenttiyksikköä (=1500/5 000 000) ? Ja tuosta osuudesta otat pois vielä ateistit ja muut jotka ei usko valittuiin kansoihin tai muuhun hölynpölyyn niin määrä on todella mitätön.
Jos taas lasket koko maailman juutalaisväestön niin luku on noin 0,23 -% yksikköä mistä merkittävä osa on ateisteja.
Älä maalaa piruja seinille.
Vaihtoehtoisia mielipiteitä ydinaseista, haulikoista ja puukoista:
Puukko on kovasti näppärä ja tarpeellinen työkalu. Se, että sellaiset kalut, jotka purevat puuhun, kankaaseen, kiveen ja metalliin pystyvät myös lihaan ja luuhun, on fysikaalinen ja fysiologinen välttämättömyys. Jos ihminen haluaa korkeamman elintason kuin paviaani, sellaisia kaluja on osattava ja maltettava käyttää järjellisesti.
Haulikon (ja metsästyskiväärin) avulla pidetään sekalaisia eläinkantoja sopivan suuruisina ja mm. vaimennetaan kannankasvu-ylikansoitus-kulkutauti ja/tai nälkä-kannanromahdus sykliä. Lisäksi saadaan mainion makuista ruokaa, kuten sorsapaistia ja hirvimakkaraa ..
Se, että ydinaseita on ollut 2. maailmansodan jälkeisen ajan vain muutaman kohtalaisen vastuullisen suurvallan hallussa (mm. Hiroshimassa ja Nagasakissa hankittu näyttö näyttää tehneen myös Pohjois-Koreasta, Intiasta, Pakistanista ja Israelista riittävän vastuullisia), on ainakin tähän asti ollut lähes optimaalinen tilanne. Ilman ydinaseita suurvallat olisivat ottaneet tosissaan mittaa toisistaan useamman kerran – Korean sodan jatkoksi 3. maailmansota, energiakriisin takia 4. maailmansota joskus vähän ennen 1900-luvun loppua ja ympäristöongelmien takia 5. joskus näihin aikoihin .. ?
Mielenkiintoinen nettikommentti 1,5 vuotta sitten: ”Perussuomalaisten tärkein tehtävä on ärsyttää “suvaitsevaistoa” niin paljon, että ihmiset haluaa vihapuhelakeja. Olihan tämä jo nähtävissä Erkkomediassa (Erkko on siis siionisti ja juutalaista sukuhaaraa, istunut mm. Murdochin hallituksissa vuosia) että persut aukoivat päätään (puolueeseen on hankittu tahallaan suunsoittajia) ja siitä kirjoiteltiin sitten mediassa ja ihmeteltiin. Nyt sitten on varmaan vihapuhelakeja viilaamassa Soini ja Hallis etunenässä. Nämä kaksi näen jotenkin kaikkein pahimpana petturina. Soini on aivan samanlainen kuin Vennamo (Fennander) jonka uskon olleen jonkin sortin vapaamuurari tai siionisti. Elkeet on täysin samat!
Ai niin, puolustusministerin Wallin vs perussuomalaiset oli näytelmää! Wallin laitettiin tahallaan tekemään likainen työ ja samalla siitä tehtiin syntipukki ja saatiin aikaiseksi vastakkainasettelua suomenkielisten ja ruotsinkielisten välille. Todellinen ongelma jäi taustalle, eli puolustusvoimien alasajo. Nyt sitten Wallin eronnee ja tuleekohan tilalle ministeriksi siionistinen persu, eli Israelin nukke? Tämä on todellista pellentouhua koko eduskunta ja demokratia.”
Todellakin Soini ja Halla-aho ovat huijareita, jotka äänestivät bolshevistisia sananvapauden tuhoamislakena (vihapuhelait) ja koko PS yksimielisesti kannatti niitä. Persujen vaaliohjelmassa suorastaan vaadittiin niitä, mikä ji monelta huomaamatta. Puolueesta annettiin päinvastainen käsitys. Halla-aho on järjeestellyt tuomioita, jotka ilmeisesti yritetään kuvitella jonkinlaisiksi ennakkotapauksiksi.
Halla-ahon ja Soinin lienee kuitenkin turha pelätä kansan vihaa. Jos kansasta jotkut käsittäisivät, millaisia huijauksia he ovat, niin koskaan kansat eivät saa aikaan minkäänlaisia kapinoita ja vallankumouksia. Kaikki kumoukset ovat lähes järjestään olleet eräällä sylttytehtaalla jäsrjestettyjä ja sieltä rahoitettuja ja ohjelmoituja.
Itse näen persut selvänä valeoppositiona, jonka yksi tehtävä on ollut juuri näytellä pellen osaa asiassa kuin asiassa, järjestellä kohuja ja ”täkyjä Illmanin Mikalle”. Homman foorumi on kuulemma ollut täydellisen hiljaa Magneettimedian oikeudenkäynnistä. Eikö muilla tule oksennusreaktiota jo tällaisen paskamaisuuden ja törkeän huijauksen perusteella? Selvä ja todella naurettava sionistivedätys koko islam-vihaajien foorumi. Kuten aina ennenkin.
Demokratiasta lisää, kun sitä tässä äskettäin ylistettiin Oksan toimesta. Lainaus muualta netistä on vastaus kirjoittajalle, joka muistutti fasismin olevan yksipuoluejärjestelmä, kysyi poliittisista vangeista ja siitä, löytyykö suosiota:
”Fasismi on Saksassa ja Italiassa perustunut suureen suosioon. Jos vain juutalaisen ohjailemat juutalaispuolueet sallitaan ja muut kielletään kuten Golden Dawn tai Suomessa jo rauhansopimuksen perusteella, on kyseessä vain huijaus ja siis pinnan alla vapaamuurarit hallitsevat juutalaiseliitin ohjeiden mukaan. Ei ihme, että demokratia on johtanut kommunistiseen Eurostoliittoon, jossa tuntematon taho päättää kaikesta ja päätökset ajetaan läpi valtavalla propagandakoneistolla ja bolshevikkityylisellä hallinnolla.
Valitettavasti poliittisia vankeja on alkanut olla koko ajan enemmän. Saksassa jatkuvasti sodan jälkeen. Hitler joutui laittamaan vaaralliset bolshevikit uudelleenkoulutukseen. Ei ollut kyse oikeastaan poliittisesta vankeudesta, koska bolshevismi oli vaara ja he olivat riehuneet.
Joka vuosi nyky-Saksassa lähes 20 000 ihmistä saa tuomion vihapuheesta tai liiasta rehelisyydestä hitorian suhteen. Esim. lauseesta ”kaikki Saksan puolesta” puheen lopuksi voi tulla tuomio. Illman sääti samat lait Suomeen ja on aloittanut vainot.
Jos puoluetta ei kannateta? Ei eliitti anna edes perustaa mitään puoluetta. Joko murhataan tai vangitaan tai ei hyväksytä. Näkihän sen Golden Dawnista, että kannatusta tulee ilman muuta koska fasismi on ihmisyyttä
…
Tänä pänä on kiellettyä. On selvää, että esim. Hitlerin kannatus kasvoi nopeasti vaalivoitosta pilviin. Hän laittoi heti asiat kuntoon ja maan kukoistukseen keskellä yleismaailmallista lamaa ja kun se oli palasina, veloissa ja tuhoutumassa.
Nytkin olemme vastaavaan tapaan tuhoutumassa niin kultuurisesti, rodullisesti kuin elintason ja omaisuuden/laadun ja moraalin suhteen. Koko Euroopan tulisi siirtyä fasismiin, joka on ainoa pelastus.”
Eli demokratia on ollut länsimaissa koko ajan raha-aatelin huijaus ja fasadi, kuten esim. Walter Rathenau on suoraan sanonut kirjoituksissaan. Mielenkiintoinen toteamus Suomesta: vain juutalaispuolueet ovat periaatteessa mahdolisia rauhansopimuksen nojalla. Näinhän sen täytyy olla, koska NL oli juutalaisjohtoinen ja kommunismi monen juutaöaisslähteenkin mielestä juutalaisuutta. Kuinka moni tajuaa kuvion? Onko tässä vaadittu liian syvällistä tajuamista maailman tilasta? Ihmiset eivät siis saa perustaa puolueita, vaan kaikkien on itse asiassa vain palveltava kv. juutalaisuutta ja kannatettava sitä. Fasismi, Hitlerismi ym. tarkoittavat ei-juuutalaisuutta. Demokratia tuntuisi holokaustvalheineen ja saksalaisvihaamisineen perustuvan joka asiassa järjestelmälliselle valehtelemiselle. Se on huijaus.
Ainakin sodan jälkeinen demokratia on siis Suomessa ollut huijausta. Tämä paljastui tai tehtiin selväksi juuri hiljattain käsimerkkikohulla. Myös käsimerkkikohun laukaisija pyyteli anteeksi ja sanoi sitä loukkaavaksi. Isänmaallinen tervehdys kuulemma loukkaa Eduskuntaa ja uhemiehen mukaan todella vakavasti. Kyseessä on kuitenkin aitojen isänmaallisten puolueiden hiljattain kansainvälisesti omaksuma tervehdys. Suomessa sitä esittivät talonpoikaismarssijat eduskunnan edessä ja IKL myöhemmin. Mielenkiintoista oli kuulla perussuomalaisilta kansallissosialismin olleen ”ihmisyyden vastaista”.
Huonosti sanottu tuossa ”syvällisesti ajatelluksi” tilannetta. Kyllähän kuvio on selkeästi tämä. Juutalainen taikatemppu on vain onnistunut ja monikaan ei näe, miten asiat on. Vasta kun silmät aukenevat, niin siinähän kaikki on päivänselvästi eli silmät oli käännetty totuuden edestä. Nykymaailman meno ja tapahtumien vyöry kiihtyvään tahtiin pitäisi auttaa kyllä tään avautumiseen. Ja nettilähteet.
Kanadassa on taas jossain konferenssissa vaadittu Israelin suurlähettilään suulla netin sensurointia ”juutalaisvastaisuudesta”. Sionisteja kehtetaan raportoimaan Israelin, juutalaisuuden ja sionismin vastaisesta sisällöstä ja koettamaan saada se pois. Mutta kyllähän nämä lait ja oikeudenkäynnit kielivät, että kovat ajat ovat ovella. Jos meidän valistajien viesti saa kuulua ja sivuja tulee koko ajan lisää, juutalaisvaltaa uhkaa niskurointi. Mutta ei hätää, poliitikkomme ovat kaikki juutalaisleiitin lakeijoita ja käyvät vähän väliä saamassa määräyksiä. Milloin EU:ssa ja milloin Bilderberg-pippaloissa ja tietenkin suoraan ilman mitään juoksemisia saavat. Mitään Suomea ei ole ollit aikoihin. Joka maassa sama meno.
Siionistien sisin on MYRKYNKYLVÄJÄ.
Heidän suhteellinen menestyksensä perustuu aina tähän. Ryhmänä juutalaiset (ryhmän evolutionäärinen strategia) kylvävät aina myrkkyä kilpailevien ryhmine välille.
Katsokaa Lähi-Itää nyt: Vahvojen, siionisteja uhkaavien valtioiden vahvat johtajat (Saddam Hussein, Gaddafi jne.) tapettiin ”demokratian” nimissä. Länsi hurraa, kun tilalle tulivat itsemurhapommittajat ja totaalinen kaaos. Siionisti myhäilee ja mielessään pilkkaa meitä, hyväuskoisia tomppeleita, jotka rahoitamme tämän kaaoksen ja otamme vastaan kaaoksesta syntyneitä pakolaisia. Ottaako Israel? Ei yhtäkään. Onko Israelin rannoilla pakolaisveneitä merihädässä? Ei ole, sillä ne ammutaan upoksiin, jos ne sinne ilmaantuvat.
Katso aina mitä siionisti tekee, ja ota opiksi.
Koko länsimaisen historian juutalainen on kylvänyt myrkkyä: katolisten ja luterilaisten jatkuvat sodat, bolshevistinen vallankumous. Vain muutaman mainitakseni. Bolshevistinen vallankumous oli suurin saavutus ja nykyinen USA:n valtaus on samanlainen saavutus. Molemmissa tapauksissa saavutus perustuu myrkynkylvämiseen. Venäjällä köyhä vastaan rikas ja sitten siionisti tappamaan aateliset. Simsalabim! Kilpaileva ryhmä hävisi.
USA:ssa saatiin aikaan USA vastaan islamilainen maailma ja simsalabim! USA pommittaa islamilaisia.
Juutin venom…
Haastat viisaita! Ihan todella asia on juuri noin kuin kirjoitit!!
Lisää siionistien ominaisuuksista.
Katsotaanpa Hollywoodia. Ensinnäkin, jopa äärimmäisin siionistien nuorassa juokseva tomppeli joutuu myöntämään, että Hollywood on Jewwood. Totaalisesti ja täysin siionistien omistama. KAIKKI tuotantoyhtiöt ovat juutalaisten hallussa.
Mutta ei se mitään sinänsä, mutta katsotaanpa heidän tuottamiaan elokuvia. Tarkkaan ja rauhallisesti, avoimin silmin.
Huomataan monta myrkyllistä asiaa.
Löytääkö kukaan YHTÄKÄÄN siionistien tuottamaa elokuvaa, jossa on ILKEÄ JUUTALAINEN hahmo? Lyön vetoa, ei löydy. Niitä EI ole. Hollywoodin maailmassa ei KERTAKAIKKIAAN ole ilmiötä PAHA JUUTALAINEN.
Sen sijaan ei ole YHTÄKÄÄN siionistien tuottamaa elokuvaa, jossa ei olisi PAHAA VALKOISTA hahmoa. Ei yhtäkään.
Otetaanpa muutama esimerkki: ”Hiljaiset sillat”. Tiedän, tiedän, Clint Eastwood (goyim) ohjasi. Ei pitäisi olla juutin venomia. Mutta on. Juutalaisten omistamat studiot EIVÄT salli elokuvan levitystä, jollei jollain tavalla saada esiin valkoisen ihmisen ilkeyttä. Ja nimenomaan maalla asuvat ovat aina pahoja. Niin tässäkin: Eräässä kohtauksessa sankari itse kohtaa sen kahvilassa, jossa ilkeät, suorastaan natsistiset (heh-heh) ihmiset kohtelevat huonosti hairahtunutta naista. Tämä tällainen kohtaus pitää aina olla. Aina. Tämä on siionistien evolutionäärisen strategian kantava voima. Aina pitää n…a valkoista. Ja nauraa päälle.
Tosiaan, huomatkaa myös, että MAASEUTU on PAHASTA Hollywoodin tuotannosa, sillä juutalainen on kaupunkilainen. Siksi maaseudulla kaikki ovat hitaita, takapajuisia ja natseja.
Vielä: Pahaa mustaa ei tahdo oikein löytää, sillä siionistien strategiaan kuuluu aina lyödä kiilaa valkoisen ja mustan välille. Varmuuden vuoksi, tällaista siionisti tekee, se auttaa, jos valkoinen taas nousee, kuten Saksassa 1930-luvulla. Ei, Hollywoodissa paha on aina valkoinen (ja japanilainen), sillä japanilainen oli kimpassa saksalaisten kanssa. Näin se menee. Siionistien juonet ovat monimutkaisia ja satoja vuosia pohjustettuja. Sanalla sanoen pirullisia.
Me valkoiset olemme heihin verrattuna vilpittömiä ja viattomia, hyväuskoisia tomppeleita.
Kannattaa seurata mm. näitä sivuja:
The Corbett report.
Global Research.
Strategic Culture Foundation.
Occidental Observer.
Counter-Currents.
Jobbik.
Golden Dawn.
Veli! Sisko !
Et ole yksin. Liekki palaa, se vahvistuu! Eräät saavat vielä totisesti ansionsa mukaan… 🙂
Lähdekritiikille.
Ehdottomasti. Ydinasevapaa maailma on suositeltava tavoite ja mielestäni sen tavoitteleminen pitää aloittaa ns. rosvovaltioista, kuten Israel.
Miksi? Koska Israel rikkoo muitakin kansainvälisiä sopimuksia ja toimii kuten klassinen rosvovaltio.
Annan esimerkkejä:
Israel ei ota vastaan pakolaisia.
Israel julistaa olevansa ”juutalaisten valtio”. Tämä on avoimen rasistista ja ennenkuulumattoman törkeätä. Onko maailmassa ”kristittyjen valtiota”? Miksi ei ole, jos on juutalaisten valtio? Minä haluan valkoisten kristittyjen valtion, jos Israel julistaa olevansa juutalaisten valtio.
Israelissa ei esim. muslimi ja juutalainen voi mennä laillisesti naimisiin. Rasismia.
Israel rakenta aitoja/muureja eristääkseen juutalaiset ja arabit. Kuka muu tässä maailmassa toimii samalla tavalla? Vastaus: Ei kukaan. Sanalla sanoen: pariah-valtio, jolla on ydinase ja jolla on kemiallinen/biologinen ase.
Jos joku maa tässä maailmassa pitäisi eristää ja tuomita, se on Israel. Pohjois-Koreakin on kuin lastentarha verrattuna näihin psykopaatteihin.
Yhtäkään mainitsemistani törkeistä ihmisoikeusloukkauksista ei suvaittaisi esim. EU:ssa.
Israel on yksinkertaisesti paha ja sen johto pitäisi viedä Nurnberg-tyyppiseen näytösoikeudenkäyntiin.
Jos kysyt että pitäisikö israelin ihmisoikeuksia parantaa. Vastaus on kyllä.
Olet siis ihmisoikeuksien, kuten pakolaisten puolestapuhuja.
Kysymys:
Kun kerran puhut pakolaisten ja muiden vähemmistöjen asemasta niin pitäisikö Suomen ottaa lisää pakolaisia vastaan?
Mittapuuna on viereinen valtio nimeltä Ruotsi joka ottaa vuosittain enemmän pakolaisia vastaan kun Suomi.
Kun kerran otit aviooikeudet puheeksi niin pitäisikö samaa sukupuolta olevilla olla oikeus mennä naimisiin Suomessa? Tai adoptoida lapsia?
Haluan tietää mitkä sun todelliset motiivit on näiden ihmisoikeuskysymyksien esittämiselle.
En usko että sinua kiinnostaa hetkeäkään pakolaisten tai vähemmistöjen ihmisoikeudet ellei se liity jotenkin Israeliin. Voin olla väärässä.
Mutta se mitä mahdollisesti vastaat esittämiini kysymyksiin paljastaa paljon. Jos väistät kysymykset vaihtamalla aiheen israeliin tiedän että sinua ei yleisesti vähemmistöjen ihmisoikeudet kiinnosta.
MInä olen kaikkien ihmisten ihmisoikeuksien puolestapuhuja. 🙂
Aivan eriyisesti minua kiinnostavat palestiinalaisten ja valkoisten ihmisten ihmisoikeudet. Olen suorastaan erikoistunut Israelin tilanteeseen ja katson olevani suorastaan Harvard-tasoinen ihmisoikeusasiantuntija siinä asiassa.
Meitä on moneen junaan. Siionisti ajaa juutalaisen asiaa. Minä en. Minä ajan palestiinalaisten ja valkoisten asiaa. Siinä kaikki. Se, mitä Sinä siitä ajattelet, on Sinun asiasi. 🙂
Pakolaisista: Suomen ja Ruotsin ei pidä ottaa yhtäkään pakolaista Lähi-Idästä ennenkuin rikkaiden juutalaisten juutalaisvaltio avaa ovensa selkoselälleen. Miksi me täällä olemme vastuussa siionistien sotkuista, kun siionisti provosoi ja aiheuttaa kaaosta ja lähettää provokaatioiden tuloksen meille maksettavaksi? Ei käy. Riittää jo. Upporikkaan juutalaisyhteisön on jo alettava kantamaan vastuutaan. Ja piste. Vapaamatkustaminen on loppu.
Salliiko Israel homoliitot ? Say no more.
Saako israelilainen adoptoida muslimeja?
Riittää jo tämä nyhjääminen. Upporikkaat meille paasaavat juutalaiset kantamaan vastuuta. 🙂
Väistit kaikki tärkeät kysymykset, kuten arvasinkin vaihtamalla aiheen Israeliin.
Joko kannatat ihmisoikeuksia tai sitten et. Kuten arvasin, ei sinua kiinnosta palestiinalaisten tai muslimien oikeudet ellei ne liity israeliin.
Heh, et varmasti ole puolustamassa muslimien tai samaa sukupuolta olevien oikeuksia suomessa.
”Minä ajan palestiinalaisten ja valkoisten asiaa.”
Ei ole mitään valkoisia, mustia, vihreitä, keltaisia tai punaisia. Mikä ihmeen valkoinen??? On vaan ihmisiä. Huolestuttavaa jos joku vetoaa vielä rotuopppeihin 2010-luvulla. Rotuopit on todistettu vääriksi moneen kertaan. Varsinainen ihmisoikeuksien puolustaja.
Yksikään tunnettu ihmisoikeuksien puolustaja ei jaa sinun valikoituja ”valkoisen kansakunnan” ihmisarvojasi.
Myrkynlevittäjä spämmää tätä sivustoa. Ei kannata vastata juutalaistrollille. Selvää myskynkylvöä, josta juuri puhuit.
YLE valehteli Erich Priebkestä. Se vöitti Priebken ”piilotelleen” Argentiinassa, vaikka tämä esiintyi siellä omalla nimellään avoimesti eikä peitellyt menneisyyttään muutenkaan. Hänhän ei ollut syllistynyt mihinkään rikolliseen ja kaikki muut hänen kumppaninsa oli vapautettu oikeudenkäynnissä, johon hän ei osallistunut, mutta oli koko ajan Etelä-Tirolissa saatavilla 1948 ja syyttäjä tiesi olinpaikan.
Täällä on kommenttiosastolla kolme hyvää tietoiskua Priebkestä:
http://totuusbloki.wordpress.com/2013/09/22/lucifer-ja-illuminismi-lansimaisessa-kulttuurissa/
Paljastuu paljon siitä, mikä on pelin henki asiassa kuin asiassa.
Do not feed thr troll. Hänen tarkoituksensa on täyttää sivu joutavalla suunsoitolla. Todella surkeaa argumentointia ja inttämistä.
Suosittelen edelleen yllä olevan linkin Priebke-kirjoituksia. Siis kommenteissa.
Tässä on järkyttävä uutinen alati laajempien kansainvaellusten kohteeksi joutuvasta Euroopasta:
http://www.dailystormer.com/catalonia-two-and-a-half-years-in-prison-for-statements-that-rejected-immigration-and-multiculturalism-on-the-internet/
2,5 vuotta vankeutta nettikirjoituksesta, jossa vastustettiin monikulttuurisuutta ja immigraatiota. Kommenteisa on kiteytetty hyvin uusi bolshevikki-Eurooppa. Sama tahti on siis myös muualla. Näiden sotien yksi tarkoitus oli kai alusta alkaen täyttää Eurooppa ulkomaalaisilla pakolaisilla. Tuleehan niitä muutenkin koko ajan Kalergi-suunnitelma etenee. Ja koska ihmiset eivät suostu risteytymään,kantaväestö kai tapetaan sitten kun se on vähemmistö. Ainakin vastaan panijat piakkoin.
Suomi ja EU kuuluvat kaikille. Maahanmuutto on muka joku oikeus. Kantaväestöllä ei ole mitään oikeuksia. Etenkään valkoisilla ei ole saati johonkin kulttuuriin ja kansallisvaltioon. Koska kultttuurit ollaan tuhoamassa. Ja kansat murhaamassa. Valkoisia ei ole edes olemassa, vaikka he kuitenkin ovat muka kaikeen pahaan syyllisiä. Valkoiset eivät oel oikeutettuja vaalimaan mitään, vain kaikki vähemmistöt ja muut kulttuurit.
Se on ihan sama kuin monta kertaa argumentoit samaa asiaa. Se ei todeksi muutu vaikka kuinka paljon kopioit ja liität tekstejä. Mitä odottaa salateoreetikolta, jonka ”lähteissä” käytetään Disneyn piirrettyjen kuvakaappauksia. Linkki minkä postasit on täynnä potaskaa mitä vaan mielenterveyspotilas voi pahimmillaan kuvitella. Sivusto oli suoraan sanoen aivojen raiskausta. En tiedä itkeäkö vai nauraa.
Eipä hätiä mitiä. Ihan hyvin tässä menee, kiitos vaan myötätunnosta.:)
Roduista: Arvon lähdekritiikki, tutustupa Likud-puolueen kantaan Israeliin muuttavien ihmisten DNA-testaamisesta. Uskon tässä asiassa Nobel-voittajia. He tuntuvat vahvasti uskovan rotuun, jopa niin, että se on selkeästi testattavissa.
Juutalaisilla tuntuu olevan sellainen kanta tässä asiassa, että goyimit ovat kaikki roduttomia, eräänlaista muokattavissa olevaa massaa ja valittu kansa taas on selkeästi DNA-testeillä erotettavissa.
Kuten sanon: Seuraa aina siionistia. 🙂
Ei kiinnosta mitä israelin puolue sanoo roduista. Ihon pigmentti ei määrittele ihmistä.
Tunnut tuntevan mitä juutalaiset ajattelevat. Kuinka monta tunnet henkilökohtaisesti? Vastaukseksi ei riitä nettisiteeraukset.
@ Päpy
Ootko tosissaan tuon linkin kanssa???!!! Vetoat näkymättömiin voimiin, 2000 vuotta sitten eläneeseen juutalaiseen puuseppään ja Luciferiin.
Pohjanoteeraus on linkin takana Disneyn Pienestä Merenneidosta otettu kuvakaappaus!! ”Kirkon vastaista propagandaa Pieni Merenneito piirretyssä: papille piirretty erektio”
Herranjestas. Hah hah.
Minua sen sijaan se kiinnostaa kovasti, sillä juutalaisvaltion johtava puolue tuntuu lujasti uskovan rotuihin ja etenkin oman rotunsa paremmuuteen.
Tunnen henkilökohtaisesti ehkäpä parikymmentä juutalaista. En ole laskenut.
Heitä yhdistää armoton kotiinpäinveto, sisäpiirinomainen toiminta ja Israelin asettaminen ykkössijalle (”IsraelFirsters”). En ottaisi heitä komppaniaani, jos olisi kyseessä ydinaseista pakolla luopuminen ja kohteena Israel.
Rahantekeminen yhdistää heitä kaikkia, suorastaan pakonomainen sellainen. Menestystä on tullut, mutta harvoin he ovat tyytyväisiä, aina jotakin puuttuu. Toisella on aina enemmän ja se rassaa.:)
Juutalainen on se koulun hikipinko. Se, jonka on pakko onnistua. Hän on myös lähes aina nyhrääjä. Jos katsoo heidän Nobel-palkintojaan niin ne tulevat aina nyhräämisestä. Isillä ja mamilla on ollut rahaa tarjota paras mahdollinen koulutus pikkupinkolle ja sisäpiiri junailee myöhemmin professuurit ja siitä alkaa nyhrääjän ura. Se on helppoa näin.
Heitä ei juuri saa juomaan pubissa ja paljastamaan sisintään. Ehei, he ovat pienen piirin poikia. Valittuja.
Eipä siinä mitään, mutta kun me muut pelaamme reilua peliä. Ja toinen porukka käyttää sisäpiiritietoa ja vetää aina ja joka asiassa julkeasti kotiinpäin.
Se onkin se, mihin siionismi kaatuu. Se on sen voima ja se on sen tuho. Niin on aina ollut ja niin on oleva. Seuraavalla kerralla voi vain tulla holokaustien holokausti eli ydinsodan jälkeinen ydinsotatalvi. Mutta erään tunnetun israelilaispoliitikon sanoin: ”He saavat ansionsa mukaan.” 🙂
”Heitä yhdistää armoton kotiinpäinveto, sisäpiirinomainen toiminta ja Israelin asettaminen ykkössijalle (“IsraelFirsters”). En ottaisi heitä komppaniaani, jos olisi kyseessä ydinaseista pakolla luopuminen ja kohteena Israel.”
Jokainen tuntemani suomenjuutalainen on käynyt suomen armeijan. Ei sinne ole pakko mennä. Aseista voi aina kieltäytyä tai mennä sivariin. Mitään isänmaallisempaa en tiedä.
Juutalaisia sotilaita kaatui enemmän talvisodassa ja jatkosodassa kuin mitään muuta vähemmistöjä. Et varmaan pidä suomenjuutalaisia kaatuneita sotilaita isänmaallisina?
Mieti nyt itse tilannetta rintamalla kun joudut taistelemaan rinta rinnan natsien kanssa kun ne samaan aikaan lahtaa sun sukulaisia muualla euroopassa. Sen takia monet suomenjuutalaiset sotilaat kieltäyty natsien mitaleista. Mannerheim ylisti suomenjuutalaisia maanpuolustushalukkuudesta.
”Rahantekeminen yhdistää heitä kaikkia, suorastaan pakonomainen sellainen. Menestystä on tullut, mutta harvoin he ovat tyytyväisiä, aina jotakin puuttuu. Toisella on aina enemmän ja se rassaa.:) ”
Todella epäuskottava väite. Ikään kuin juutalaisilla olisi geneettisesti taipumus raha-ahneuteen. Suorastaan valhe. Haiskahtaa rasismilta.
”Juutalainen on se koulun hikipinko. Se, jonka on pakko onnistua. Hän on myös lähes aina nyhrääjä. Jos katsoo heidän Nobel-palkintojaan niin ne tulevat aina nyhräämisestä. Isillä ja mamilla on ollut rahaa tarjota paras mahdollinen koulutus pikkupinkolle ja sisäpiiri junailee myöhemmin professuurit ja siitä alkaa nyhrääjän ura. Se on helppoa näin.”
Oletko kateellinen toisen menestyksestä? Mikään ei sinua estä toteuttamasta itseäsi. Älä syytä muita omasta toimettomuudestasi.
Suomessa on ilmainen koulutus! 🙂 Kuka tahansa voi hakea opiskelemaan. Suomi jopa maksaa jokaiselle halukkaalle opiskelijalle tukea satoja euroja kuukaudessa. Itse olen ylpeä Suomen järjestämästä mahdollisuudesta!!
Ymmärtäisin jos suomenjuutalaiset istuisi perseellään ja nostaisi Kela-tukia, mutta argumentoit että he oikeasti hakevat töitä ja osallistuvat yhteiskuntaan! Eli tilanne olisi parempi jos nämä sinun tuntemasi juutalaiset istuisi työttömänä kotona, tai baarissa oluella ja nostamassa kela-tukia??
Mitä ihmeellistä siinä on, ettähe ovat käyneet armeijan? Kaikki kunnon miehet käyvät sen, ei siitä numeroa tehdä. Ja mitä ihmeen vähemmistöjä? Eivätkö he olekaan suomalaisia? Ovat vai eivät ole? Juutalaiset kehuvat itseään vallan merkillisiksi, jos he tekvät sen, jonka jokainen suomalainen mies tekee ilman kehumistakin.
Jos olet suomalainen, taistelet Suomen riveissä. Kummallista logiikkaa Sinulla. Juutalaiset tekivät sen, jota heiltä odotetiin suomalaisina. Ja piste. Ja enpä vielä ole nähnyt tilastoja niistä kaatuneista….
Kyllä he rahalle persoja ovat. 🙂
En ole kateelinen, otean vain selvän asian. Olen vihainen siitä, että esim. USA:ssa vaahtoavat tasa-arvosta ja vähemmistöjen oikeudesta ns. kiintiöpaikkoihin yliopistoissa, mutta unohtavat, että juuri heidän pitäisi luopua näistä paikoista, sillä heillä on yliedustus.
Suomenjuutalaiset ovat se viides kolonna. Hiljaisia nyhrääjiä, jotka ovat toki heti valmiina osoittamaan seinän paikan, jos valta vaihtuu. Tämä on evolutionäärinen strategia. 🙂
http://www.magma.fi/tema/suomen-juutalaiset
@ h.e.bolla
Väitit että suomenjuutalaiset eivät ole isänmaallisia. 23 juutalaista kaatui rintamalla, mikä on aika paljon otten huomioon koko väestön silloisen määrän.
”Mitä ihmeellistä siinä on, että he ovat käyneet armeijan? Kaikki kunnon miehet käyvät sen, ei siitä numeroa tehdä. Ja mitä ihmeen vähemmistöjä? Eivätkö he olekaan suomalaisia? Ovat vai eivät ole? Juutalaiset kehuvat itseään vallan merkillisiksi, jos he tekvät sen, jonka jokainen suomalainen mies tekee ilman kehumistakin.
Jos olet suomalainen, taistelet Suomen riveissä. Kummallista logiikkaa Sinulla. Juutalaiset tekivät sen, jota heiltä odotetiin suomalaisina. Ja piste. Ja enpä vielä ole nähnyt tilastoja niistä kaatuneista….”
Sitten ollaan samaa mieltä että suomenjuutalaiset on ainakin viime sotien perusteella ollut isänmaallisia. Puolustivat maata rintamalla kuten muutkin. Silti väität että eivät ole isänmaallisia.
Miksi käytät niin paljon aikaa mustamaalaamalla Suomen kansalaisia, jotka ovat kantaneet kortensa kekoon?? Itse oot tusinalla kommentilla tehnyt pesäeroa juutalaisten ja muiden suomalaisten välillä mustamaalaamalla heitä milloin milläkin nimityksillä ja nyt agumentoit päinvastoin??
Miten Yhdysvaltojen koulujen kiintiöpaikat, josta et varmaan itsekään tiedä juuri mitään liittyvät mitenkään Suomeen. Pysytään nyt yhdessä aiheessa. 🙂
”Kyllä he rahalle persoja ovat. :)”
Kymmenet tuhannet suomalaiset lottoavat joka viikonloppu. Johtopäätös-> Suomalaiset ovat raha-ahneita. Kaikki suomalaiset.
Jos kaatui rintamalla niin puolusti isänmaata. Vähintä, mitä isänmaallisen ihmisen piti tehdä. Ei mitään erikoista. Huomattava on myös, että vastassa oli bolshevistisen (lue: juutalaisten luoman) vallankumouksen hirviö. Eli saivat omaa lääkettään. Mutta kyllä, nämä olivat isänmaallisia, kuten suomalaiset olivat.
Luin myös tekstin tästä ”vähemmistöasiasta”. En ymmärrä. Mikä on tämä assimilaatiouhka? Kuinka juutalaisilla on tällainen uhka? Eikö se uhka sitten koske meitä suomalaisia?
Jos koet juutalaisten kärsivän assimilaatiouhasta niin miksi suomalaiset eivät kärsi siitä? Miten voit hyväksyä monikulttuurisuuden meille suomalaisille kirkkain silmin, mutta toisaalta näet painajaisia siitä, kuinka juutalaiset assimiloituvat? Outoa, suorastaan rasistista.
Joko ollaan monikulttuurisia ja assimiloidutaan tai sitten ei. Kumpi se on? Ja muista, se on sitten sama kaikille, jumankauta. Enää herraskaiset eivät k..eta aamusta iltaan. 🙂 Eli miksi juutalaiset eivät salli palestiinalaisten assimiloitua, kun meidän pitää sallia koko maailman assimiloitua tänne? Vaadin juutalaisten tekevän niin kuin he saarnaavat meille.
Ja Yhdysvaltojen koulujen kiintiöpaikat totisesti kuuluvat meille, sillä Yhdysvaltojen yliopistoissa on tolkuton juutalaisten yliedustus. He paasaavat valkoisille ”white privilege”-synnistä, mutta eivät näe kirveen kokoista malkaa omassa silmässään. Pitäisikin puhua kovalla äänellä ”Jewish privilege”-ilmiöstä. Siinä olisi aihetta seuraavaan vallankumoukseen. Hmm… Loistava idea. Päästäisiin ottamaan mallia bolshevikkivallankumouksen opeista. Hmmm…
Laitetaan myös tänne:
http://totuusbloki.wordpress.com/2013/09/22/lucifer-ja-illuminismi-lansimaisessa-kulttuurissa/#comment-530
”Erich Priebke on kuollut. Traaginen kohtalo, vaikka onneksi löytyi hyväntekijä Italiasta, joka tuki miestä ja mahdollisti kotiarestin. YLE väitti uutisessaan Priebken “piilotelleen” Argentiinassa ja tulleen heti vangituksi, kun “paljasti itsensä” haastattelussa. Totuus on toisenlainen. Mies esiintyi omalla nimeään alusta lähtien eli 40-luvun lopusta Argentiinassa. Hän oli kunnioitettu kansalainen eikä salannut menneisyyttään. (Voisi lisätä, kuten tekstistä ilmenee, että 1948 hänen kaikki toverinsa ja muut upseerit ylintä johtajaa lukuun ottamatta vapautettiin Italiassa oikeudenkäynnissä näistä partisaaniteloituksista, joista nyt tuomittiin. Priebke oli Etelä-Tirolissa ja syyttäjä tiesi hänen olinpaikkansa tuolloin, mutta ei vaatinut Priebkeä sinne). Lienee paikallaan muistorkirjoituksena kerrata vanhat bloggaukset:
Der Fall Erich Priebke
Jaahah, televisiosta alkaa näemmä tulla paskaa joka tiistai tuutin täydeltä nyt kesäkuussa, kun Teemalta alkaa sarja “natsien metsästäjistä”. Ohjelman mainoksessa esiintyy Erich Priebkeä esittävä vanhus. Voin vain kuvitella, mitä törkyä hänestäkin ohjelmassa kerrotaan, kuten muistakin ohjelmassa vainotuista henkilöistä ja heidän vainoojistaan. Olen lukenut jo aiemmin koko tarinan tiivistettynä teoksesta Der Grosse Wendig 2, sivut 741-748 (Rolf Kosiekin artikkeli Der Fall Erich Priebke). Luin viimeisen parin viikon aikana myös 1997 ilmestyneen Gernot (Günter) Gyseken kirjan Der Fall Priebke-Richtigstellung und Dokumentation. Nuo teokset ovat tämän kirjoituksen lähteinä.
Kommunistit tekevät suuren joukkomurhan-saksalaisten vastatoimet
Vuonna 1944 talvella rintama läheni Roomaa. Mussolinin kukistuminen ja Italian puolen vaihto oli johtanut maan miehittämiseen Saksan toimesta osittain. Tämä oli laukaissut Italiassa laajan partisaanisodan ja tosiasiassa maassa käytiin myös sisällissotaa tuon ajankohdan jälkeen. Partisaanit olivat lähinnä kommunisteja, joiden sodankäynti oli erittäin raakaa. Koska Rooma oli paitsi siviilikohde, niin korvaamattomia kulttuuriarvoja omaava kaupunki, saksalaiset olivat julistaneet sen avoimeksi kaupungiksi sen strategisesta merkityksestä huolimatta ja vetäneet sieltä taistelujoukkonsa. He tahtoivat siis pitää kaupungin erillään sodasta. Kaupunkiin jäi sairaaloita ja hallintoelimiä, joita vartioi heikot poliisivoimat. Niiden oli määrä vartioinnin lisäksi estää levottomuudet Obersturmbannführer Herbert Kapplerin johdolla. Moskovasta kommunisteja johtamaan tulleella Togliattilla ei ollut aikomustakaan kunnioittaa saksalaisten aloitetta, vaan he käyttivät tilannetta välittömästi hyväkseen. On moneen kertaan selvitetty, että kommunistien tavoitteena oli kaikkialla saada aikaan saksalaisten vastatoimia, jotka olisivat herättäneet katkeruutta ja saaneet väestön mielialat heitä vastaan. Muitakin syitä sanoin kuvaamattomalle väkivallalle ja raakuudelle oli. Täysin rikollinen ja kansainvälisen oikeuden vastainen partisaanisota aiheutti kolmessa kuukaudessa koko Italiassa 7000 saksalaisen sotilaan kuoleman terroristien eri tavoin salakavalasti murhaamina.
23.3.1944 yksikkö poliisirykmentistä Bozen marssi pitkin katua Via Rasella Roomasta. Äkkiä räjähti kadunlakaisijoiden roskakärryihin piilotettu pommi heidän juuri kulkiessa ohitse ja heidän päälleen heitettiin vielä tykistön kranaateista tehtyjä pommeja. 32 Etelä-Tirolista kotoisin ollutta vanhempaa perheenisää (poliisijoukkoihin oli sijoitettu lähinnä vanhempaa väestöä. Se, että uhrit olivat italiansaksalaisia, haiskahtaa myös kansalliskiihkolta) sai välittömästi surmansa ja myös 8-10 italialaista siviiliä. Joukossa ainakin yksi 13-vuotias lapsi. Vammoihinsa kuoli vielä iskun jälkeen 10 poliisimiestä lisää. Iskun tekijänä oli ryhmä kommunisteja Bentivegna-järjestöstä. Iskua seurasi laukaustenvaihto, jossa kuoli pari terroristia. Kommunistit siis eivät piitanneet samaan aikaan kadulla kulkeneista sivullisista kaupunkilaisista ja koko mielipuolisen terroriteon tavoitteena olivat nimenomaan saksalaisten vastatoimet, joista he saivat tehdä propagandaa sodan jälkeenkin, kuten olivat suunnitelleet. Saksalaisten käytäntö oli ollut varsin selvä-he olivat teloittaneet ennen tätä iskua 10 todennäköistä syyllistä jokaista terrori-iskuissa kuollutta saksalaista kohti ja he olivat myös uhanneet teloituksilla, mikäli terrori-iskuja tapahtuisi. Tietysti terroristit olisivat toivoneet paljon rajumpia ja täysin viattomiin kohdistuneita kostotoimia. Rooman arkistoissa on säilynyt kaupunkilaisten salakuunneltuja puhelinkeskusteluja, joista ilmenee, etteivät väestön sympatiat tietenkään olleet kommunistien puolella. Keskusteluissa ilmenee raivoa terroriteon järjettömyyttä kohtaan, sillä ei ollut minkäänlaista sotilaallista merkitystä, paitsi tietysti tietty saksalaisten toimintaa haittaava ja heidän mielialoihinsa aikaansaatu vaikutus. Väestö paheksui sivullisten kuolemaa ja myös saksalaisten rikollista murhaamista terrori-iskuilla. Lisäksi tiedettiin kommunistien vain suunnittelevan vallankumousta, jota he yrittäisivät saksalaisten peräytymistä seuraavassa valtatyhjiössä, jolloin he myös tekisivät murhia ja aiheuttaisivat sekasortoa luodakseen edellytyksiä vallankaappaukselle ja suunnittelemalleen kommunistiselle hirmuvallalle. Puhelinkeskusteluissa jopa sanotaan rangaistustoimien olevan oikeutettuja ja pikemminkin kommunisteja olisi voitu teloittaa enemmänkin kuin vain suhteessa 1:10, jotta “terroristit eivät jäisi heidän vaivoikseen”.
Kaupungin komendantti, ilmavoimien kenraali Mälzer raivostui ja vaati välittömästi 1000 panttivangin teloittamista. Everstiluutnantti Kappler sai hänet rauhoittumaan ja odottamaan käskyä ylempää (Myös Kesselring ja turvallisuusjoukkojen kenraali Harster pitivät lyhytnäköisenä mielivaltaisia teloituksia ja halusivat Kapplerin valitsevan etupäässä jo tuomittuja partisaaneja tai vangittuja sellaisia ym.) Führerin päämajasta saapuikin käsky, jonka mukaan päivän kuluessa olisi valittava panttivankeja suhteessa 1:10 uhreihin nähden ja teloitettava heidät. Armeija oli jo saanut käskyn muutettua suhteesta 1:50 suhteeseen 1:10, joka oli tavanomainen ja itse asiassa melko alhainen teloitussuhde. Alin Euroopan tuolloisissa armeijoissa. Eri armeijan osastot kieltäytyivät suorittamasta teloittamista ja panttivankien valitsemista, joten se jäi terrori-iskun kohteeksi joutuneiden poliisien tehtäväksi. Saksalaiset vaativat teon tehneitä kaduilla kuljetetuista kovaäänisistä sekä seinäjulisteilla ilmoittautumaan tai muutoin teloitettaisiin 10 panttivankia jokaista uhria kohti. Kukaan roistoista ei tietenkään ilmoittautunut. Kappler vastasi täysin panttivankien valinnasta (2012: Itse asiassa kenraali Harster vastasi ehdottomalla käskyllään 50 henkilöstä italialaisista vankiloista valittuja vankeja). He koostuivat sellaisista, joita uhkasi kuolemantuomio muutenkin tai sitten saksalaisia vastaan toimineista muista jo valmiiksi pidätetyistä. Ennen kaikkea siis vakoojia, ryöstömurhaajia, terroristeja ja sabotöörejä ym. 50 teloitettavaa hän pyysi italialaisilta poliiseilta vastaavien tapausten joukosta. Italialaiset lähettivät 55 ihmistä, mitä Kappler ei tiennyt. Toisaalta hän olisi ollut käskyn mukaan velvoitettu 420 panttivangin teloittamiseen (saksalaisia kuoli kaikkiaan 42), mutta hän oli tähdännyt 330 teloitukseen 32 poliisimiehen ja päivän kuluessa kuolleen poliisimiehen lisäksi. Listat toimitettiin Erich Priebke-nimiselle poliisiupseerille, joka pyyhki ylitse teloitettujen nimet listoista (2012: itse asiassa hän pyyhki puolet nimistä eli ensin teloitetut ja päästettiin sitten lepäämään). Teloituksiin 24.3. osallistui koko Gestapo-yksikkö eli 70 henkilöä. Kappler käski kaikkien upseerien näyttää esimerkkiä miehille, joten myös Priebke teloitti kaksi panttivankia. Huomioitavaa on, että Kapplerin käsky kuului nimenomaan niin, että siitä kieltäytynyt olisi joutunut teloitettavaksi. Vastaavasti Führerin käsky oli laki Kapplerille, sillä siitä kieltäytyminen olisi merkinnyt kuolemaa. SS-joukoissa näihin asioihin suhtauduttiin vielä tiukemmin kuin armeijassa, vaikka Kappler on myöhemmin kertonut (1974 haastattelussa), että olisi suhtautunut ymmärtävästi kahteen teloituksista kieltäytyneeseen. 2012: Korostettakoon tässä vielä, että mitään syytä ei tietenkään olisi ollut kieltäytyä laillisesta ja oikeasta käskystä (vaikka Kappler ei olisi sitä Piebken mukaan itse antanut). Ehkäpä kaiken jälkeen kieltäytyneillä oli ylitsepääsemättömiä henkisiä esteitä.
Sodan jälkeen Kappler ei halunnut paeta esim. Argentiinaan, sillä hän ei mielestään ollut tehnyt mitään väärää. (2012: Lisäksi hän halusi, ettei hänen alaisiaan ruvettaisi syyttämään hänen sijaansa, kun voittajat olivat osoittautuneet sellaisiksi kuin olivat). Vuonna 1948 italialaiset vaativat Kapplerin englantilaisten sotavankeudesta tuomiolle Italiaan (koska partisaaniterroristeja edustaneet kommunistit olivat muodostaneet hallituksen). Entisessä fasistimaassa nämä asiat olivat herkkiä, joten kommunistien voimakkaan painostuksen aikana pidetty prosessi johti Kapplerin tuomitsemiseen elinkautiseen vankeuteen. Tuomiota on pidetty häpeällisenä myös Italiassa ja sitä yritettiin muuttaa. Jos Saksa olisi vaatinut Kapplerin vapauttamista, siihen olisi varmasti suostuttu ainakin jonkun ajan kuluttua. Hänen tuomionsa oli monen mielestä kommunisteja vastaan käydyn poliittisen taistelun tulos ja se liittyi maan tilanteeseen. Tuomio perusteltiin sillä, että Kappler olisi murhannut viisi uhria, koska hän olisi muka vastoin käskyä teloituttanut Adreatinisissa luolissa viisi ylimääräistä uhria. Priebke ja Kappler huomasivat erehdyksen vasta teloitusten tapahduttua, mutta kyseessä oli oikeasti Kapplerin oma käsky ja ratkaisu alun perin. (2012: Itse asiassa tuomiota perusteltiin Kapplerin itse lisäämäänsä 10 uhriin sairaalassa kuolleen polisin vuoksi saamansa käskyn mukaisesti. Oikeuden mukaan tulkinta oli erheellinen ja omavaltainen. 5 henkilön erehdyksestä tehtiin tapaus ja sitä yritettiin vierittää Priebken syyksi 90-lluvulla, mikä oli järjetöntä valehtelua. Priebke oli jo lähtenyt toimistolle ennen kuin 55 italialaisten määräämää ammuttavaa tuotiin 50 sijaan. Italian viranomaiset olivat laatineet listan.) Perustelu on todettu oikeudellisesti kestämättömäksi. Itse panttivankien teloitus oli oikeuden mielestä siten moitteetonta ja se oli tapahtunut sen mielestä pakon edessä eli käskyn noudattamatta jättäminen olisi merkinnyt Kapplerin kuolemaa (2012: Siis käskyn noudattaminen. Kommunistioikeudella oli otsaa väittää teloituksia laittomiksi). Samasta syystä samassa prosessissa syytettyinä olleet viisi muuta Kapplerin alaista, joukossa kolme upseeria, vapautettiin (2012: Joukossa oli kapteenin arvoista Priebkeä korkeampia upseereita. Oikeus katsoi heidän “luulleen käskyä lailliseksi”). Kommunistit riemuitsivat tuomiota eivätkä protestoineet vapautuksia. Jos Priebke ei olisi paennut englantilaiselta sotavankileiriltä 1947, hän olisi ollut samassa prosessissa ja vapautettu tuolloin syytteistä. Mitään näytösoikeudenkäyntiä 90-luvulla ei olisi tullut. Prosessin aikana hän tosin eli omalla nimellään Sterzingissä Etelä-Tirolissa, joten mitään tarvetta saada koko miehistöä ja muita upseereita oikeuteen ei näyttänyt olevan (Kappler-prosessin asiakirjoista ilmenee, että englantilaiset olivat toimittaneet oikeudelle Priebken osoitteen, mutta hänelle ei edes ilmoitettu koko oikeudenkäynnistä tai yleensä oltu yhteydessä. Priebke luki siitä sanomalehdistä). Mainittakoon, että Kapplerin vaimo Anneliese Kappler vapautti omin luvin miehensä vankilasairaalasta tämän ollessa vakavasti sairas 1977 ja salakuljetti hänet Saksaan, jossa tämä pian kuoli. Hän on kirjoittanut miehensä toiminnasta ja vapauttamisesta kirjan Ich hole Dich heim. Die Affäre Kappler. Mainittakoon myös, että kun italialaisten Abessinian joukkojen komentaja murhattiin terrori-iskussa, italialaiset hirttivät julkisesti (saksalaiset olivat teloittaneet panttivangit luolissa ja yleisöltä piilossa) 2000 umpimähkään valittua etiopialaista ja polttivat heidän talonsa. Vastaavanlaista toimintaa italialaiset harjoittivat laajasti myös Libyassa (2012: ja Kreikassa ym. Ainiin, kyse oli fasisteista. No kommarithan tunnetusti julistivat ihan kaikki keinot sallituiksi ihan virallisestikin, kunhan ne tehtiin oikealla puolella. Ja myös puolta vaihtanut Badoglio pyysi soanjulistuksen yhteydessä väkeä taistelemaan kaikin keinoin saksalaisia vastaan. Tämä ei yllätä, sillä samat talmudistihirviöt johtivat Länttä ja kommunisteja). Saksalaisten menettely oli täysin kansainvälisenoikeuden mukaista. Kaikki käskyvalta asiassa oli Kapplerilla. Kommunisteja yritettiin haastaa oikeuteen 50-luvulla tästä kammottavasta joukkomurhasta, mutta syytettä ei nostettu. Maassa ei ole syytetty käsittääkseni juuri ketään fasistista tai kommunistista sotarikollista (viranomaiset päättivät, että italialaisia rikollisia ei syytetäisi muutaman vuoden kuluttua sodasta). Sodan jälkeen on poliittinen tilanne pakottanut myötäilemään usein kommunisteja ja samasta syystä Kappler tuomittiin aikoinaan. Osa järjestön johtajista nousi huomattavaan asemaan, jopa maan presidentiksi asti (attentaatin päävastuullisista yksi oli Sandro Pertini, Italian presidentti 1978-85). Attentaatin vastatoimista ei syytetty käskyt antaneita ja vastuullisia kenraaleja Mälzer, Mackensen ja Kesselring.
Erich Priebke
Priebke syntyi 29.7.1913 Berliinin Henningsdorfissa. Isä kaatui I maailmansodassa (2012: itse asiassa kaasuhyökkäyksen aiheuttamaan vatsasyöpään 1919) ja hän jäi 7-vuotiaana täysin orvoksi ja sukulaisten perheen kasvattamaksi. Sen vuoksi hän ei voinut opiskella pitkälle, vaan hän joutui siirtymään hyvin nuorena työelämään. Hän pääsi hotellialalle ja toimi ennen 2. maailmansotaa useissa hotelleissa, esim. monta vuotta Lontoossa hotelli Savoyssä lähinnä tarjoilijana. Koska hänen ei onnistunut päästä kokiksi ja Ranskaan alaa opiskelemaan ja koska hän oli mennyt kihloihin, hän palasi Berliiniin ja kouluttautui poliisialalle. Hotelleissa hänen kielitaitonsa oli kohentunut ja hän osasi monta kieltä, erityisesti kuitenkin italiaa. Poliisivoimissa hänen pääasiallinen toimialansa olikin aluksi tulkkaus. Sodan aikana hän toimi poliisijoukoissa Italiassa, jossa hänen tehtävänsä olivat hallinnollisia ja edustusluonteisia. Hän toimi eskorttina esim. Mussolinin ja korkeiden italialaisten sekä saksalaisten valtiomiesten vierailuilla kummassakin maassa. Hän oli toiminut jo vuonna 1938 samoissa tehtävissä Hitlerin valtiovierailun aikana. Vuodesta 1940 hän oleskeli pysyvästi Roomassa ja oli sikäläisen saksalaisen poliisihallinnon yhdysyksikön kakkosmies (Gestapolla oli kumppanuustoimintaa ja yhdysmiehiä eri maissa. Samalla toimittiin siis maan edustustehtävissä). Myöskään Italian tultua miehitetyksi ei Priebke koskaan osallistunut kenenkään henkilön kuulusteluihin ja oli mukana vain yhdessä pidätyksessä, jossa haavoittui (Hänen tehtäviinsä kuului tulkkausta, raporttien laadintaa ja käännöstehtäviä, tiedusteluluonteisia matkoja ja vankien sekä muiden henkilöiden saattamistoimintaa). Kun Kapplerin osasto määrättiin partisaanien vastaiseen teloitusoperaatioon, oli se ainoa kerta, kun Priebke varsinaisesti osallistui sotatoimiin. Tämä oli poikkeustapaus ja osasto oli protestoinut käskyä muiden tavoin. Tällöin heitä oli uhattu teloituksella, jos he eivät Johtajan käskyä olisi noudattaneet. Muutoin hän oli yleensä saattamassa esim. Mussolinin sukulaisia tai joitain muita ihmisiä näiden matkalla Saksaan yms. Oikeudenkäynnissä Priebkeä yritettiin syyttää esim. ay-johtaja Buozzin surmaamisesta, mutta puolustusasianajaja Velio di Rezze osoitti hänen olleen juuri silloin Mauthausenissa Hauptsturmführer (majuri) Karl Hassin kanssa matkalla tapaamaan marsalkka Badoglion poikaa Mariota (15.5.-4.6.1944). Prosessissa ei kyetty siis juuri muuhun kuin mustamaalaamaan Priebkeä. Hän itse sanoi omanneensa Berliinissä monta juutalaista ystävää ja hänen vaimonsa paras ystävä oli juutalainen. Hän ei ollut koskaan ollut antisemiitti.
Sodan jälkeen Priebkeä kuultiin kyllä sekä englantilaisten että italialaisten toimesta ja hän ilmoitti pitävänsä kiinni kaikista tuolloin esittämistään lausunnoista (1946 Afragolassa Napolin lähellä Priebkeä kuulusteltiin). Priebke joutui englantilaisten vankileirille 13.5.1946 Bozeniin ja pakeni 31.7.1947 vankileiriltä Riministä. Kapplerin prosessin aikana hän siis asui Italiassa Etelä-Tirolissa avoimesti omalla nimellään. Koska Berliinin asunto oli tuhottu ja Saksa oli raunioina, Priebke päätti muuttaa perheensä kanssa Argentiinaan. Kyse ei ollut mistään pakenemisesta, vaan paremman elämän etsimisestä. Saksassa hänellä ei ollut enää sukulaisiakaan jäljellä, joihin tukeutua. Häntä ei auttanut muutossa Vatikaani tai mikään “syntinen“ fasistihallitus, vaan hän saapui Buenos Airesiin mukanaan vain pari dollaria. Matkarahat hän oli saanut myymällä huonekalunsa vaimonsa kanssa. Italialainen ystävä oli mahdollistanut maahan siirtymisen (Priebke oli Italian vuosinaan ystävystynyt monen italialaisen kanssa) hankkimalla maahantuloluvan (2012: Ystävä oli varmuudeksi hankkinut luvan väärällä nimellä, mistä ilmeisesti aiheutui vain hankaluuksia, koska syntymäpaikaksi oli merkitty Riika. Kun Priebken täti Elsa saapui kaksi vuotta myöhemmin tarvittavien dokumenttien kanssa, Priebke pystyi esiintymään omalla nimellään ja hankkimaan tarvittavat henkilöllisyyspaperit ym.) Onnekseen hän sai heti töitä ensin astianpesijänä ja pian taas tarjoilijana. (2012: Pian hän pääsi vastuullisempiin tehtäviin ja kohta hotellinjohtajaksi hotellissa Barilochessa ja jo 50-luvun puolella hän osti elintarvikekaupan, jota laajensi ja josta hän teki laadukkaan erikoiskaupan, joka menestyi hyvin.) Argentiinassa Priebke oli aktiivinen jäsen Barilochen automobiiliklubissa ja 40 vuoden ajan saksalais-argentiinalaisen kulttuuriyhdistyksen toiminnassa ollen (seuran ainoa) kunniajäsen tämän johdosta. Hän oli hyvin arvostettu henkilö Patagoniassa ja etenkin saksalaisten maanmiestensä parissa toimien em. yhdistyksen puheenjohtajana ja siis maanmiestensä edusmiehenä. Hän ei todellakaan salannut taustaansa ja eli avoimesti omalla nimellään, sillä hän luuli Kapplerin oikeudenkäynnin vapauttavan tuomion merkitsevän sitä, että häntä ei syytettäisi mistään. Mitään vääräähän hän ei ollut tehnyt, vaan pikemminkin elänyt nuhteettoman ja moitteettoman elämän ja oli saavuttanut arvonantoa yhteisönsä silmissä. Hän organisoi Barilochen saksalaiseen kouluun vaihto-oppilastoiminnan ja toimi yhteistyössä Argentiinan saksalaisen lähetystön kanssa edesauttaen jatko-opintomahdollisuuksia ja hankkien tukea. Lähetystö myönsi passin Priebkelle 11 Saksan matkaa varten. Lisäksi Priebke matkusteli avoimesti omalla nimellään turistina kahdesti Italiassa ja kahdeksan kertaa USA:ssa ilman että kenelläkään olisi ollut jotain sanottavaa asiaan. Priebke ei ajatellut, että häntä vastaan voitaisiin ryhtyä mihinkään (Italiassa oli vastaavat tapaukset vapautettu 1948 ja Argentiinassa murhakin olisi vanhentunut jo 15 vuoden kuluttua eikä kyseessä tietenkään ollut murha, vaan kansainvälisen oikeuden mukainen sotatoimi, jossa hän oli mukana tottelemassa sotilaana käskyä) ja siksi hän jopa antoi avomielisen haastattelun 1993 ABC-televisioyhtiölle. Tämän ohjelman avulla sitten osaltaan tehtiin propagandaa ja mahdollistettiin kohu ja viimein luovutus Italiaan. Hän oli pidätyshetkellä 9.4.1994 juuri tuolloin kovasti huolissaan sairaasta vaimostaan ja hoiti tätä.
1989 kouluneuvos Fritz Küper kirjoitti kirjeen 26.4.1989 rva Beate Clarsfieldille Pariisiin ja “ilmiantoi” siinä Priebken tapauksen (2012: Wiesenthal-keskukselle. Sille oli ehdottanut jo eräs juutalainen kohukirjailija häväistyskirjan kerakampanjaa Priebkeä vastaan. Jo ennen ABC-ohjelmaa Italian ja Argentiinan johto oli saanut Wiesenthal-keskukselta eli kv. juutalaiseliitiltä määräyksen tuhota Priebke). Saatuaan kuulla Priebkestä puuttui asiaan ja otti yhteyttä 1994 Italian hallitukseen vaatien tätä järjestämään oikeudenkäynnin Priebkeä vastaan. Tällä propagandakeskuksella olemme todenneet jo olevan paljon valtaa ja se pystyy Simon Wiesenthalin tapaan nostamaan oikeusprosessin ketä vastaan hyvänsä lähes missä päin maailmaa hyvänsä. Amerikkalais-israelilainen imperiumi hallitsee osaltaan tämän rasistisen propagandakeskuksen kanssa ja siksi ei ilmeisesti pitänyt olla kenellekään yllätys, että nämä roistot saivat CIA-marioneteista koostuneen Italian hallituksen vaatimaan Priebken luovuttamista. Tämä onnistui sen vuoksi, että Saksan hallitus vaati myös Argentiinaa luovuttamaan Priebken Italiaan. Maailman henkinen tila oli muuttunut huomattavasti sitten 70-luvun, jolloin Mossadin satelliittimaa Länsi-Saksa oli sentään ollut luovuttamatta Kappleria takaisin Italiaan (2012: Priebken entinen toveri Domillzaff arvelei 80-luvulla, että Italian ja Saksan hallitukset ehkä jopa sallivat Anneliesen järjestää kaappauksen ja olivat sen takana. Priebke sanoo kuitenkin tulleensa toiseen näkemykseen tavattuaan kaappauksessa muana olleen miehen). Näin se sai pisteet ja ilmeisesti kyse oli ollut siitä, että hänen tiedettiin pian kuolevan. Jo tuolloin oli jo ilmapiiri muuttunut osaltaan järjettömämpään suuntaan, sillä liittokansleri Schmidt rinnasti Kapplerin kaappaamisen vapauteen RAF:n terroritekojen rinnalla yhtä lailla paheksuttavaksi teoksi. Luovutus ei kai olisi onnistunut myöskään ilman maailman median tuttua tyyliä valehdella CIA:n ja Mossadin käskystä koko Priebken tapaus maailman kansoille aivan vääristellen.
Wiesenthal-keskuksella oli otsaa levitellä jopa väitettä, että Priebken koulussa oppilaat istuivat hakaristiliput seinillä yms. Priebkellä ei tietenkään ollut tuomarinkaan mukaan ollut mitään yhteyksiä uusnatseihin eikä hän ollut toiminut poliittisesti tämänsuuntaisesti lainkaan. (2012: Maailman media levitti kuvaa puisesta koulurakennuksesta 1930-luvulta, jolloin hakaristilippu liehui. Kuvan väitettiin esittäneen Priebken ja kumppanien pitämä koulua, joka oli kivirakennus eikä tietenkään esittänyt hakaristilippuja) 20.11.1995 Priebke luovutettiin Argentiinasta Italiaan. Tämä oli täysin laitonta, sillä Italia vaati Priebkeä murhasta tuomiolle. Argentiinassa tämä rikos vanhentuu 15 vuoden jälkeen. Siksi Argentiina perusteli luovutuksen kansanmurhalla (2012: ei Argentiinan laissa ennen vuotta 1948), mutta tämä taas tuli Italian lakiin vasta 1962 ilman säännöksiä tapahtumiin ajankohtaa edeltävinä aikoina, minkä vuoksi Priebkeä syytettiin murhasta.
Näytösoikeudenkäynnit
Tyypilliseen tapaan oikeudenkäynti oli iso mediatapahtuma muiden vastaavien näytösoikeudenkäyntien tapaan. Yleisö ja media olivat hyvin vihamielisiä ja painostivat rajusti tuomioistuimia. Oikeussalissa oli voimakas vihan ilmapiiri ja sinne oli järjestetty häväistysten ja vihapuheiden huutelijoita. Kaduilla järjestettiin mielenosoituksia, joissa kommunistit ja vihreät osoittivat mieltään. Vihaa lisäsivät varhaiset merkit vapauttavasta tuomiosta. Kummallista on se, että roskaväen sallittiin estää kerran tuomareiden asiointi wc:sää, joten he joutuivat tekemään tarpeensa muovipussiin (käsittääkseni vasta tuomion julistamisen jälkeen. Kuitenkin väkivaltaiset hyökkäykset, metelöinti ja solvaukset salllittiin huligaaneille, jotka oli järjestetty saliin normaalien Wiesenthal-oikeudenkäyntien tapaan). Kerran Priebkeen ja puolustusasianajajaan uhkasi rynnätä kourallinen miehiä, jotka onnistuivat pahoinpitelemään karabinieerin. Ensimmäisen oikeudenkäynnin tuloksen selvittyä tapahtui räjähdys. Oikeudenkäynti päättyi Priebken välittömään vapauttamiseen johtavaan tuomioon, sillä rikos oli Italian lakien mukaan vanhentunut ja lisäksi kyseessä oli lieventäviä asianhaaroja. Oikeus määräsi Priebken välittömästi vapautettavaksi. Tämä johti siihen, että väkivaltaiset mielenosoittajat saartoivat oikeustalon ja estivät oikeuden jäseniä ja Priebkeä poistumasta rakennuksesta. Ilmeisesti paikalla oli lähinnä Euroopan nykyisten natsien (osuva ilmaus Saksan parlamentista vuodelta 1987) eli vihreiden aktiivisia edustajia ja muuta “amnestyläistä” väkeä. Paikalla oli juutalaisjärjestöjen aktiiveja ja kommunisteja sekä uhrien sukulaisia. Mielenosoituksiin osallistui myöhemmin myös lukuisia poliitikkoja, mm. pääministeri Romano Prodi, joka siis paljastuu melkoiseksi rikolliseksi. Hänen mukaansa “holokausti ei vanhene”, joten “hän toivoi, että tapausta voitaisiin käsitellä vielä uudemman kerran”. Oikeusviranomaiset ja etenkin tuomarit saivat siis kokea sekä katuväkivallan että järeän luokan mahtimiesten painostusta. Tietenkin levottomuuksien järjestäjänä ovat olleet viime kädessä tiedustelupalvelut ja poliitikkoja on myös painostettu maailman korkeimman eliitin taholta suoraan sekä erinäisten arvovaltaisten järjestöjen kautta. Samana päivänä ensimmäisen vapauttavan päätöksen tultua julki Argentiinan juutalainen sisäministeri julisti Priebken “persona non grataksi” maassaan eli esti hänen paluunsa takaisin kotiinsa.
Hallitus ei pannut kuriin katugangstereita, vaan taipui ja oikeusministeri Maria Flick määräsi Priebken samana iltana odottamaan vangittuna uutta oikeuskäsittelyä. Hän myönsi toimineensa miellyttääkseen paikalla ollutta väkijoukkoa, joka vaati rangaistusta. Tämä tapahtui 1.8.1996. Italian perustuslakituomioistuin on todennut myöhemmin oikeusministerin toimet lainvastaisiksi. Prosessi oli alkanut toukokuun 8. päivä. Tutkinta 7.12.1995. Prosessissa olivat kantajina myös uhrien omaiset ja vastaavien repressioaliuhrien omaisten ja jälkeläisten järjestö, Rooman kaupunki, provinssi, Rooman juutalainen yhdistys ja Italian juutalaisjärjestöjen keskusjärjestö. Syytteenä oli ollut joukkomurha. Jo ensimmäisessä prosessissa oli ollut poikkeuksellista, että yli 70-vuotiasta oli pidetty vangittuna. Perusteena oli karkaamisen uhka tms. Asiaa olisi saattanut pystyä perustelemaan myös Priebken turvallisuudella. Kyseessä oli kassaatio-oikeus, joka toimi sotaoikeutena. Päätuomarina toimi Agostino Quistelli. Oikeudenkäynnin aikana sattui mielenkiintoinen episodi. Syyttäjän tähtitodistajaksi oli värvätty em.ss-Sturmbannsführer Karl Hass, tiedustelupalvelu Abwehrin mies Kapplerin luona. Tällä oli ollut monia yhteyksiä eri maiden tiedustelupalveluihin myös sodan jälkeen, minkä tarmokas puolustusasianajaja oli pystynyt osoittamaan. Hän kertomansa mukaan oli näyttänyt Hassille dokumentin, mikä oli saanut tämän vaihtamaan todistuksensa syytetyn puolustukseksi. Välittömästi tämän tapahduttua Saksa vaati Italiaa luovuttamaan Hassin ja häntä vastaan nostettaisiin vastaava syyte kuin Priebkeä vastaan. Priebken kanssa aivan samoista teoista “kanssasyylliselle” Hassille oli luvattu nimenomaan koskemattomuustakuu, jos hän todistaisi Priebkeä vastaan. Hass oli juuri ennen todistustaan “pudonnut” hotellihuoneestaan ja vammautunut vakavasti. Häntä kuultiin sairaalasta. Hassin todistus oli sekava ja hänen putoamisensa syyksi väitettiin pakoyritystä. Hassin outo käytös ja onnettomuus voidaan selittää joko tiedustelupalveluiden murhayrityksenä tai Hassin pakoyrityksenä välttääkseen todistusta. Ikään kuin dokumentti olisi muuttanut jotain. ( 2012: Wiesenthal-keskukset ja media alkoivat levittää huhua, että entisten SS-miesten Odessa-järjestö olisi pitänyt miestä petturina. Perkele, että laitoin tuon Odessa-höpön tähän, vaikka tajusin tietysti jo vime vuonna heti, että koko järjestö on silkkaa satua, Wiesenthal-paskaa. Gyseke vatvoi asiaa, mutta myös tajuten sen. Wiesenthal-järjestön kirje syyttäjälle puhuu puolestaan. Se julkaistiin italialaisessa lehdessä. Syyttäjää kehotetaan vaatimaan Hass syytettyjen penkille, koska tämä ei todistanut ja “rikkomaan sopimuksen”). Kolmas vaihtoehto on se, että hän ei pystynyt valehtelemaan dokumentin näyttämisen jälkeen tai muutenkaan ja siten koko pirullinen valhetodistuksen esittäminen kuivui kokoon. Tällaiseen siis Saksan vallanpitäjät alentuivat jälleen kerran.
5.8. järjestetyssä suurmielenosoituksessa oli siis paikalla poliitikkoja, joukossa Prodi ja Saksan suurlähettiläs Kastrup. Kun vangitseminen oli vahvistettu, puolustusasianajaja Di Rezze kollegansa Carlo Taorminan kanssa valituksen Flickiä vastaan viranomaisaseman väärinkäytöstä ja vaativat rangaistusta. He valittavat myös vangitsemisesta. 12.8. Saksa vaatii Priebkeä luovutettavaksi Saksaan ja aikoo järjestää hänelle uuden oikeudenkäynnin, mitä ilmeisimmin siksi, että hänet saataisiin tuomittua elinkautiseen vankeuteen, kuten CIA/Mossad ovat määränneet. Italia kieltäytyy ja tuomitsee itse Priebken ja Hassin. 15.10.1996 Kassaatiohovioikeuden I jaos julistaa ensimmäisen oikeudenkäynnin mitätöidyksi tuomari Quistellin esteellisyyden takia käsiteltyään Italian juutalaisjärjestöjen keskusjärjestön valituksen asiasta. Gyseken kirja keskittyy ensimmäiseen oikeudenkäyntiin. Jo sen lopputulema on ilmeisen väärä ja tuomari on ollut kirjailijan mielestä pelkuri. Hän katsoo Priebken syylliseksi mm. siksi, että ei kieltäytynyt teosta ym. Asiantuntijana on käytetty mm. fanaattista saksalaista “historioitsijaa” (ns. oikeaoppista sellaista eli valehtelijaa) Schreiberia, joka oli kerännyt kokoelman teloituksista kieltäytyneitä Wehrmachtin jäseniä, joita ei tuomittu kuolemaan. Täysin laillinen repressaalitoimi oli väännetty Quistellin tuomiossa laittomaksi ja koston piirteitä sisältäväksi jne. Gyseke on aivan oikeassa. Koska siviilioikeus ei huoli juttua, revisio-oikeus käsittelee jutun uudelleen sotaoikeudessa.10.2.1997 -22.7.1997 istuu uusi oikeus tavattoman paineen alaisena. Tuomio on 15 vuotta vankeutta vankeusaikaa lyhennettynä syytetyn korkean iän vuoksi. Uusi vihakampanja ympäri maailmaa vaatii taas uutta prosessia liian lyhyen tuomion vuoksi. Valituskäsittely alkaa 27.1.1998 ja toisen asteen vetoomustuomioistuin tuomitsee viimein 7.3.1998 halutun elinkautisen vankeusrangaistuksen. Vaikka media Italiassakin on ollut enimmäkseen poliittisesti korrekti tai ainakin kaiken hullutuksen asiallisesti nielevä, myös siellä kuullaan toisenlaisia ääniä. Mediassa Italian journalismin “grand old man” Indro Montanelli paheksuu koko Priebken vainoamista. Monet yksityishenkilöt puhuvat avoimesti skandaalista. Italian ylin sotaoikeuden tuomari Garino vaatii uutta prosessia ja vankeusrangaistuksen kumoamista. Ylin vetoomusoikeus torjuu valitukset syksyllä 1998. Myös korkein oikeus torjuu hakemuksen amnestiasta vuonna 2000. EIT ei myöskään halua kumota tuomiota, mikä ei yllätä, sillä se on hyväksynyt kaikki karkeimmatkin oikeudenloukkaukset esim. revisionisteja vastaan.
Yleistä
Oikeudenkäyntien ajan media valehteli kaiken Priebken menneisyydestä, ja vääristeli kaikkea hänen sanomaansa. Aivan kuin Saksan lisäksi kaikissa muissa maissa jokin voima olisi määrännyt valehtelemaan tässäkin asiassa kaikki voittajien sodanjälkeisen propagandan mukaiseksi saduksi. Täysin lailliset partisaanien vastaiset toimet muuttuivat joukkomurhiksi ja täysin sääntöjen mukaan ja moitteettomasti toimineet saksalaiset joukot muuttuivat natsipedoiksi. Priebkestä luotiin kuva rikollisena, joka olisi teloittanut monta ihmistä. Kuitenkaan hänellä ei ollut koulutusta pidätyksiin ja kuulusteluihin, joten hän ei sellaisiin osallistunut. Gestapon kuulustelut eivät olleet silti millään tavalla erilaisia länsimaiden poliisilaitoksiin verrattuna. Lisäksi oli sota-aika. Kaikkien maiden vastavakoilu on valitettavasti turvautunut kidutuksiin. Gestapo ei kuitenkaan syyllistynyt kidutuksiin kuin erittäin pienissä määrin. CIA on paljon julmempi ja esim. Mossad. Priebken vainoamisessa on kysymys CIA:n ja Mossadin harjoittamasta aivopesusta. Saksalaisvastainen propaganda kaikissa maissa vaatii tällaisia näytösoikeudenkäyntejä ja historiakäsitysten väärentäminen. Em. järjestöjen taustavoimien harjoittama maailman alistaminen totalitarismiin. Tuomion jälkeen vuodesta 1946 Berliinissä asunut propagandafilmien tuottaja Artur (Abraham Atze) Brauner julisti, että “Priebkellä oli sotarikollisena kymmeniätuhansia ihmisiä tunnollaan.” Tällaiset valheenlevitykset saksalainen oikeusistuin tuomitsi “sallituksi mielipiteen esittämiseksi”. Asianajaja Pemselin haaste hylättiin ja Priebke määrättiin maksamaan oikeudenkäyntikulut. Tietysti koko prosessin tarkoitus on levitellä valheita Priebkestä kaikille kansoille, joten lopputulos ei yhtään yllätä. Syytön upseeri vankilassa ei voi puolustautua ja hänelle ei anneta mitään suojaa häväistyksiä vastaan. Kunniaa ei tietenkään tuollainen alhainen rikollisuus voi viedä, vaan pikemminkin lammasmaisten ja rikollisten oikeusviranomaisten kunnia on mennyttä ja samoin jo ammoin Saksan maine oikeusvaltiona. Valheiden levittäjät ajavat kai jotain juutalaisnatsien diktatuuria maailmaan. Lisättäköön tähän kappaleeseen, että sain juuri tilaamani dvd:n Priebken tapauksesta ja yli tuhat-sivuisen omaelämäkerran. Dvd on katsottu ja siinä sentään selviää, että Italiassa on pantu rajaa valehtelulle. Tosin Priebke on joutunut itse haastamaan valheiden levittäjät oikeuteen. Priebken häpäisijät ovat saaneet lukuisia tuomioita, mm. kommunistipartisaanien omaiset sekä useat lehdet, joukossa juutalaisyhteisön lehti Roomassa. Videolla esitettiin myös Wiesenthal-keskuksen väärennöksiä, joiden perusteella miestä vaadittiin Argentiinasta. Kaikki väitteet massamurhista ja murhista sekä osallisuus juutalaisten kuljetuksiin olivat pötyä. Tällaisista tarinoista on tuomioita tippunut Priebken häpäisynä (2012: viimeinkin, oikeudenkäynnit kertoivat kyllä Italiankin vajonneen paskakasaksi oikeusvaltion sijaan. Blohggaan niistä pian Kolmanteen näkemykseen). Myös kidutusväitteistä. Oikeudenkäynnin aikana monet syyttivät kidutuksista Priebkeä ym, mutta tällaiset normaalit Wiesenthalin ja kommunistien petokset ovat siitä naurettavia, että oikeudenkäynnissä 1948 mistään kidutuksista ei puhuttu mitään. Vasta 90-luvulla ne keksittiin. Myös tuomioita on tullut väitteistä Priebken rikollisuudesta Argentiinassa. Wiesenthal-keskus esitti kaiken aloittaneessa ohjelmassaan valokuvan argentiinalaisesta saksalaisesta koulusta hakaristilippuineen 30-luvulta ja väitti kuvan olleen 60-luvulta Priebken johtoajoilta. Todellisuudessa Priebke oli erittäin arvostettu koko maakunnassa ja tunnettiin myös Buenos Airesissa. Mutta kun B’nai B’rth määräävät, niin kaikki lait venyvät ja poliitikot toimivat (2012: ilmeisesti juuri arvostus sai aikaan päätöksen voimannäytöstä).
Tämä kaikki kertomani ja lukemani on äärettömän vastenmielistä. Tässä korostuu kaikki vääryys, mitä sodan jälkeen on harjoitettu. Rikollisilla on kaikki valta ja he julistavat törkeitä valheitaan omistamissaan medioissa. He nostattavat näytösoikeudenkäynnin mallikansalaista vastaan ja panettelevat jälleen kerran Saksaa ja saksalaisuutta (arvokkaasti esiintynyt Priebke loi melkoisen vastakohdan ympärillään pyörineeseen ilveilyyn ja alhaisuuteen). Nykyiset saksalaiset on alistettu säälittäviksi orjiksi, joiden avulla kaikki käy ja joiden maanpetturijohtajat antavat kaiken mahdollisen kansan varallisuuden ulkomaille. Lähinnä Israelille ja myös naapurimaille. Kuvaavaa on, että Saksan valtio myönsi 1969 Italian “vastarintataistelijoille” 40 miljoonaa D-markkaa ilman vastasuorituksia omasta aloitteestaan (Kappler jäi virumaan vankeuteen. Saksa on antanut sotakorvauksia esim. Kreikalle 31 miljardia ja muille Euroopan maille myös suunnattomia summia. Mutta siis koko ajan myös “oma-aloitteista” lahjoittelua, esim. Saddamin ohjusten tuhojen korvaamiseen Saksaa vuosia kupanneelle Israelille. Saksan johtajat ovat voittajien kätyreitä, joiden tehtävä on ryöstää maa 100 %). Näitä terroristeja ja murhaajia vastaan taistelleet maanmiehet joutuvat vainotuiksi ja vainoihin osallistutaan tai vangittuja ei auteta. Italia vapautti Saksasta huolimatta kolmannen tunnetun näytösoikeudenkäynnin uhrin (majuri Reder Marzabotton olemattomasta joukkomurhasta, tuomittiin 1951 ja -54) 1985. On ymmärrettävää, että “vastarintataistelijoiden” omaiset saattavat olla katkeria. Etenkin niiden, joiden teot johtivat teloitusryhmän eteen suurempien rikollisten asemasta. Tämäkin on kuitenkin näiden suurrikollisten syytä. Lisäksi uhrit olivat syyllistyneet miehittäjän vastaisiin toimiin. On tietoja, että italialaisten poliisijoukot olisivat käyneet kauppaa vakavampien syyllisten edustajien kanssa ja korvanneet lievemmillä tekijöillä heitä korruption vaikutuksesta. Silti kuvio on äärettömän vastenmielinen. Maailman kaapannut eliitti on saman eliitin seuraaja, joka tuki kaikissa Euroopan maissa kommunistisia väkivaltaihmisiä ja murhaajia sodan aikana. He määräsivät idästä ja lännestä kommunistit hirmutekoihin. Partisaaneista tuli ihmiskunnan likaviemäri, jossa vaikutti mitä kuvottavimmat voimat. Esim. Mussolinin rakastajatar raiskattiin ennen kuin hänet tapettiin miehensä viereen. Eivät omaiset mitään prosessia saaneet aikaan eikä heillä olisi ollut siihen mahdollisuuttakaan. Vain eliitti, joka siis kannusti näitä joukkomurhaajiaan mielettömiin rikoksiin. Tämän kammottavan attentaatin taustavoimat ovat siis samoja tahoja, jotka järjestivät nyt näytösoikeudenkäynnin syytöntä miestä vastaan.
Samat roistot tekevät aivopesuohjelmia, jota televisiosta nytkin alkaa joka tiistai tulla. Nämä “natsien metsästäjät” eivät ole sankareita, vaan useimmat ovat rikollisia Simon Wiesenthalin tapaan. Tämän sivun linkissä on Gerd Honsikin paljastuskirja hänestä. Mies on paljastunut patologiseksi valehtelijaksi ja viattomien ihmisten vainoojaksi. Kirjan motto on osuva: Voit huijata kaikkia jonkin aikaa ja joitain kaiken aikaa, mutta et voi huijata kaikkia ihmisiä kaiken aikaa. Ensimmäisten natsienmetsästäjien aikoihin asiat toimivat helpommin. Wiesenthalin otteista tuli lopulta natsienmetsästäjille ongelma. USA:n OSI:n eli oikeusministeriön “natsijahti” -osaston päällikkö Eli Rosenbaum totesi 1996, että “Hän on epäpätevä, egomaani, väärän tiedon levittäjä. Hän on pettänyt (keskitysleireiltä) selviytyneet. Hän on pettänyt meidät kaikki”. Tiedämme, että OSI ja Rosenbaum ovat syyllistyneet itse moniin rikoksiin, valheisiin ja näytösoikeudenkäynteihin. Toimistoa voidaan pitää Mossadin elimenä USA:n oikeusministeriön sisällä. Myös Wiesenthal oli Mossadin agentti. Kun hän oli kuollut 2005, alkoi ilmestyä muitakin kirjoja, joissa hänen lukuista valheensa ja väärinkäytöksensä on paljastettu (esim. Guy Walters: Hunting evil). Koko “natsienmetsästys” on osa propagandakoneistoa ja se on täysin rikollista, sillä nimenomaan on hirmuista vääryyttä määrätä jotkut rikokset sellaisiksi, että ne eivät vanhene ja sitten syyttää syyttömiä ihmisiä valheoikeudenkäynneissä. Samalla murenee koko oikeuslaitos ja kaikki moraali. Valtiot paljastuvat totalitaarisiksi ja USA demokratian vastakohdaksi. Valheen suurvallaksi ja jotain kaiken ihmisyyden lakkauttavaa väkivaltasysteemiä rakentavaksi sionististen natsien hirmuvalaksi.
Miksi Suomessa lähetetään vuodesta toiseen näitä kammottavia valheohjelmia? Miksi eurooppalaiset ihmiset alistuvat katsomaan moisia ohjelmia.? Miksi eri maiden ihmiset sallivat rikollisten johtajiensa olevan vallassa ja palvelevan vain USA:n keskustiedustelupalvelua ja polkevan kansojensa edut? Mm. halventamalla demokratiaa tällaisilla näytösoikeudenkäynneillä, oikeusmurhilla ym? Voivatko ihmiset olla enää niin tietämättömiä? Amenstyn johtajat eivät ole, mutta ovatko sen rivijäsenet vain hyväuskoisia hölmöjä? Minusta he näyttävät nykyajan natseilta vihreän liikkeen “antifa”-joukon ja kommunistien vastaavan kanssa. Voidaan puhua roskaväestä, oli sitten kysymys tietämättömyydestä tai sikamaisuudesta. Muta tajuavatko ihmiset, että tuollaiset natsienmetsästys-ohjelmat ovat kammottavaa valehtelua alusta loppuun? Jos he ajattelevat, että jokin osa on totta, saattaa paljon mennä läpi hyväuskoisellekin mielelle. Mutta jos ihmiset tietävät kaiken ja sulattavat silti rikolliset ohjelmat ja johtajat, he ansaitsevat tulla nimitetyksi apinoiksi ja roskaväeksi. Fasisteiksi ja roistoiksi. Näiden rikollisten ohjelmien ei tule antaa vaikuttaa. Toisenlaista tietoa on netissä ja vaikka media on pääosin tiettyä ajatusta edustava ja poliitikot yrittävät teeskennellä, että asioissa pitäisi kaikesta huolimatta olla poliittisesti korrekti, niin tämä on totalitarismin ja sivistyksen lopun tie. Italiassakin esim. Gyseken tavannut upseeri, joka tarkkaili prosessia ja joka järjesti tapaamisen tuomarin ja puolustusasianajajan kanssa, paheksui järkyttyneenä kaikkea. Saksassa on National Zeitung puolustanut järkähtämättä totuutta. Sekään maa ei ole täysin fasistinen niin kauan kuin esim. tuo lehti voi ilmestyä (myös muutama muu ääni muutamassa lehdessä, jopa Frankfurter Allgemeinessa edustivat kirkasta järjen ääntä. Prosessi nähtiin kostona ja ihmeteltiin, miksi selvät etniset puhdistukset esim. Tshestheniassa tuohon aikaan olisivat olleet lievempiä kuin natsien oikeutetut vastatoimet). Siellä julkaistaan myös hyvin toisenlaisia kirjoja kuin vain sellaisia, joita suuri raha ja poliitikot suosivat. Kaikissa maissa on laaja toisinajattelijoiden joukko ja ihmiset siirtyvät totuuden puolelle silloin, kun saavat oikeaa tietoa asioista.
Toivon, että Erich Priebke eläisi niin pitkään, että ennättäisi nähdä muutoksen ja maineen palautuksen Euroopan ja maailman fasismiin vajoamisen sijaan. Mies saattaa elää pitkään, sillä hän on ollut nuorena armeijan huipputason palkintoja voittanut urheilija. Amnestyläisellä roskaväellä oli otsaa vapauttamisen sijasta vaatia hänelle tiukennuksia vankeusoloihin. Esimerkiksi protestoitiin hänen oikeuttaan tehdä työtä vastaan. Toivon työväenliikkeen sanoutuvan joskus ilmi tällaisista prosesseista ja kommunistipartisaanien rikoksista ja sotapropagandasta. Myös muista perinteisistä synneistään, joihin kansainväliset juonittelijat sen ovat erehdyttäneet.
EDIT 5.6.2011: Ohjelmasarjasta vielä sen verran, että mainoksen perusteella kyseessä on nimenomaan kuvaus siitä, kuinka “natsirikolliset saatiin kiinni”. Kyseessä lienee vastaava mitä perkeleellisin, rituaalinomainen sadistinen rikollisuuden orgia kuin mitä ovat esim. Wiesenthalin teokset. Gerd Honsik kertoo kirjassaan Fiend and felon (linkki kirjaan tällä sivulla), kuinka tämä sadistinen roisto kertoo uhriensa vaanimisesta. Hän mässäilee esim. sillä, kuinka kertoo uhrin perhe-elämästä ja huolenpidostaan lapsiaan kohtaan. Kuitenkin kyseessä ovat lisäksi syyttömät ihmiset tai joka tapauksessa ihmiset, joille tehdään rikos. Eichmannkaan ei tainnut olla sen syyllisempi kuin mitä hän väitti “oikeudessa”. Häntä ei kai olisi kidnapattu laittomasti ja viety näytösoikeudenkäyntiin, mikäli hän olisi ollut jotain muuta kuin rasistisen väestönsiirron junanlähettäjä. Paul Rassinier toteaa kirjassaan The Real Eichmann Trial (löytyy netistä), että oikeastaan Eichmann murhattiin. Mutta siis valtaosin urhit ovat syyttömiä, esim. Walluksen tapauksessa eivät edes millään tavalla natsismiin liittyviä (puolalainen sotavanki Saksassa) tai sitten ovat vartijoita tms, jotka on jo kertaalleen tai useammin tuomittu tms, jopa aivan kelpo sotilaita kuten Piebke, joiden tekoon ei liity edes mitään rikosta ja jotka sitäpaitsi tottelivat käskyä ilman määräysvaltaa. Silti Wiesenthal määräsi prosessin pidettäväksi ja päästi valhetodistajansa aina kunkin uhrin kimppuun. Hän nautti selvästi kuvaillessaan rikollista ihmisjahtia, uhrin tuskaa esim. vankilassa tai oikeudessa tuomion kuullessaan. Kyseessä on sadistisen rikollisen nautinto saadessaan laillisesti koko maailman yhteiskuntien voimin tehdä rikoksia uhreilleen. Hän mässäilee rikoksellaan ja myös toisella rikoksella eli ihmisten petkuttamisella. Mikä nautinto onkaan tälle sadistille varmasti ollut, kun media on 100 % hallussa ja se orjamaisten hallitusten avulla on valehdellut ihmisille viattomat vainotut hirvittäviksi natsirikollisiksi. Yleisö hyväksyy ja tukee lähes yksimielisesti rikollista ihmisjahtia ja stalinistisia näytösoikeudenkäyntejä ja rikolliset vielä rikastuvat saadessaan rikoksistaan kertovat ohjelmat ja kirjat kaupaksi. Niissä siis herkutellaan rikoksilla ja julistetaan kuitenkin rikokset oikeutetuiksi ja viattomista uhreista kerotaan ties mitä valheita. Aivan vastaavasti tällainen ohjelmasarja on miljoonabisnes tekijöilleen. Tässäkin “natsien metsästäjät” ovat sankareita ja kaikki esitetään oikeutettuna ja mitä oikeudenmukaisimpana ja tärkeimpänä toimintana. Hirvittävät roistot kertovat, kuinka he “löysivät” uhrinsa tai muuten saivat heidät liemeen. Kaikella rikollisella vainoamisella ja viattomien malli-ihmisten kiusaamisella mässäillään ja herkutellaan. Tekijöiden sadistisessa rikollisuudessa on ilmeisesti osa jotain uskonnollista, kuten “natsien metsästäjien” toiminnassa. He nauttivat saadessaan rakentaa amerikkalais-israelilaista hirviömäistä maailmanimperiumia ja tehdä rikoksia. Vastaava rituaalinomainen rikos on petkuttaa kaikki uskomaan, että kyse on oikeamielisestä toiminnasta ja rikollisten oikeuteen etsimisestä. Suuri yleisö aivopestään uskomaan viattomista ihmisistä kaikenlaisia valheita ja se opetetaan tyyliin ajattelemaan halutulla (naurettavalla) tavalla historiasta ja esim. tällaisesta toiminnasta. Natsismista on tehty hirveä mörkö, joka oikeuttaa jopa 100-vuotiaiden ihmisten jahtaamiseen symbolisesti, vaikka nämä eivät olisi oikeastaan mitään rikosta edes tehneet, mikä selvisi esim. Priebken tapauksessa. Myös tällä maailman kansojen petkuttamisella ja aivopesemisellä varmasti “metsästäjien” ym. keskuudessa mässäillään lähes uskonnollisesti hekumoiden suorastaan tällä konnantyöllä. Lisänautintoa on tässä Priebken tapauksessa varmaankin tullut siitä, että uhrina on vihatun ja ilmeisesti murhatuomion (eurooppalaisuuden lisäksi) saaneen saksalaisuuden edistäjän (koulu, kulttuuri- ja ystävyysyhdistys ja opiskelijavaihto jne) murskaaminen.
Tällaisten rikollisten ohjelmien esittäminen on mielestäni häpeällistä. Jos valtiojohtomme ja puoluekoneistomme osallistuvat tällaiseen aivopesuun lähettämällä tällaisia ohjelmia, on kyse rikollisista. Tällaisten ohjelmien esittäminen Suomen televisiossa asiallisina historiaohjelmina on rikollista petkuttamista. He, jotka ohjelman esittämisestä vastaavat, ovat mielestäni lähinnä saastaa.
2012: Herbert Kappler piti turhana “holokaustia” eli Italian juutalaisväestön siirtämishankkeita, koska suhteet olivat Italiassa erilaiset eikä juutalaisista ollut ollut vastaavia ongelmia valtiolle ja suhteisiin muun väestön kanssa kuin muualla. Lisäksi Kappler ei pitänytpinehkön juutalaisyhteisön toimintavapautta uhkana. Koko juttu olisi voimien uhrausta eikä voimia ollut. Himmler halusi kuitenkin italialaisten tekevän pidätykset. Kappler sai estetyksi pitkään pidätykset ja siirrot, esim. hankkimalla Kaltenbrunnerin vakoojaverkolle kultaa juutalaisilta. Kun Himmler sitten kaikesta huolimatta viimein määräsi ratsiat ja käski myös Kapplerin polisiyksikköä osallistumaan sen suunnitteluun, Kappler joutui suunnittelemaan asiaa. Juuri tällöin hän santoi Priebkelle kahden viikon loman ja pienensi yksikkönsä henkiklökunnan lukumäärää. Siten Priebke ei joutunut osallistumaan millään tavalla pidätyksiin, jotka italialaiset poliisit suorittivat Rooman ja maan juutalaisväestöä vangitakseen.
Nettipalstoilla ammattitrollit aina väittävät Priebken ja kumppaneiden touhua laittomaksi, koska teloitettujen joukossa oli myös viimein Himmlerin määräämän ratsian perusteella pidätettyjä juutalaisia (tietysti myös partisaanien joukossa olleet juutaaiset ovat jo nykyaikana aivopesun seurauksena kauhistus monelle). 75 juutalaista eivät sisältyneet italialaisten listaan, johon italialaiset olivat laittaneet 55 nimeä pyydetyn 50 sijaan. Nimiä ei ollut numeroitu ja niitä oli vaihdeltu. Schütz huomasi asian todistuksensa notaarille 1951 mukaan vasta jälkeenpäin ja Kappler sai kuulla asiasta seuraavana päivänä. Koska partisaaneja ym. ei ollut tarpeeksi, kenraali Harster oli määrännyt Kapplerin ottamaan loput juutalaisten joukosta. Tätä ei kuitenkaan voida pitää rikollisena, sillä keskeiset juutalaisjärjestöt olivat julistaneet sodanjulistukset ja niissä sanottiin kaikkien miehitysalueiden juutalaisten olevan vastarinta-armeijaa. Lisäksi vastarintaliikkeessä oli paljon juutalaisia. Myös epäiltyjen italialaisten partisaanien joukossa oli varmasti syyttömiä (Priebke toteaa, että juutalaisten perusteella ratkaisujen tekeminen olisi siten ollut heidän suosimistaan) ja partisaanisodan vastatoimet tarjosivat ajan lakien mukaan mahdollisuuden myös sivullisten rankaisemiseen ikään kuin kollektiivisena rangaistuksena. Varmasti pidätettyjen joukosta valittiin ainakin ensin kaikki epäilyttävimmät tapaukset. Priebke sai kuulla juutalaisista vasta 80-luvulla, sillä ei osallistunut listojen laadintaan mitenkään. Hän sanoo, että olisi tietysti noudattanut käskyä, vaikka olisi asian tiennytkin, sillä hän kertoo juutalaisten teloitusten olleen siis kv lakien mukaisia ja niin ne olivatkin (ks. bloggaus “Valheet Barbarossasta”). Kaikissa hastatteluissa ja kirjassa Priebke sanoo teloitusten olleen legitiimi sottoimi (, vaikka myös omasta mielestään kohtuuton). Tämä (täysi legitiimiys) on kaikkien ei-rähmällään olevien asiantuntijoidenkin mielipide. Tätä asiaa on tietysti nykyisen keskiverto eurooppalaisen mahdotointa aivopestynä holokaustiuskovana kommunistina ymmärtää, kun kerran “sahibbejakin”on teloitettu. Koska juutalaiset eivät kattaneet pääosaa uhreista, oli turhaa puhua mistään etnisestä puhdistuksesta. Kun Wiesenthal-keskuksen ja median valheet alkoivat paljastua, yritettiin luovutusta perustella julkisuudessa pian näillä todellisilla tapahtumilla ja niiden vääristelyllä.
Se, että Kappler sanoi kuulusteluissa 1946 joko Schützin tai Priebken kertoneen hänelle 5 ylimääräisestä ammutusta, johtui Priebken arvelujen mukaan siitä, että Kappler suojeli Clemensiä, jolla lista ilmeisesti oli viimeksi. Clemens oli läsnä oikeudessa ja syytettynä toisin kuin Priebke.
Kommentteja: TN: Kenraali Harsterin “synnit” eivät italiaanoja kiinnostaneet. Hän oli 2 vuotta englantilaisten sotavankeudessa, sitten 7 vuotta hollantilaisten ja sen päälle 2 vuotta saksalaisesa vankilassa. Sen jälkeen vapaa mies kuolemaansa asti 1991.
Huhhuh. Lonely Planetin matkasarja Argentiinasta oli konsultoinut Wiesenthal-keskusta ja kertoi Priebken kotikaupungin Agrgentiinassa olleen uusnatsismin keskus ja Priebken määränneen koko teloitusoperaation Roomassa. Lisäksi häntä kutsuttiin “natsijohtajaksi”. Vastaavat valheet opetettiin Italiassa vuosituhannen vaihteeessa partisaanien vastatoimien osalta oppikirjoissa”
”Der Fall Erich Priebke 2
Lähde: Erich Priebke (+Paolo Giachini): “Vae Victis “/Autobiographie
Kerrataanpa vielä tilanne 1994-95. Erich Priebke oli osallistunut lailliseen sotatoimeen, jossa oli joutunut teloittamaan kaksi partisaani-iskun vastatoimena määrättyä valikoitujen pidätettyjen ryhmän jäsentä. Sotajoukot eivät olleet luovuttaneet sotilaita ja poliisijoukot saivat määräyksen suorittaa annettu tehtävä. Kyseessä oli kansainvälisen sotaoikeuden mukainen reaktio rikolliseen joukkomurhaan kommunistien taholta. Vastaavia vastatoimia tehtiin lukemattomia niin voittajien kuin häviäjienkin puolella. Vaikka Italian kommunistinen hallitus oli vaatinut silti oikeudenkäyntiä tapahtumista ja oikeus oli väittänyt toimia laittomiksi, vain listat laatinut everstiluutnantti Herbert Kappler oli tuomittu ja vain sillä verukkeella, että oli teloittanut 15 ihmistä enemmän käskyn hengen mukaisesti kuin alkuperäisen käskyn sisältänyt uhrimäärä. Priebken upseeritoverit olivat saaneet vapauttavan tuomion. Asia oli siten periaatteessa käsitelty hänenkin osaltaan. Oikeus ei vaatinut Priebkeä paikalle, vaikka tiesi olinpaikan. Kaikki tapahtumat oli vatvottu perusteellisesti. Tämän jälkeen Erich Priebke oli asunut Argentiinassa omalla nimellään ja kohonnut Barilochen kaupungin yhdeksi arvostetuimmista asukkaista ja tunnetuksi myös saksalaisperäisissä piireissä koko maassa. Ketään ei ollut kiinnostanut kapteeni Priebken edesottamukset missään. Eivät edes “natsien metsästäjät” olleet esittäneet mitään. Mutta sitten Los Angelesin Wiesenthal-keskus oli laatinut häväistysohjelman, jossa lauottiin mielikuvituksellisia väitteitä ja solvattiin Priebkeä kaikin tavoin. Italian hallitus esitti välittömästi televisio-ohjelman jälkeen luovutuspyynnön Argentiinalle. Siellä viranomaiset alkoivat tutkia asiaa ja puhua luovutuksesta. Vaikka Wiesenthal-keskusten taholta myönnettiin eräässä lehtijutussa, että “ilman kohua medioissa eivät hallitukset yleensä ole valmiita toimimaan”, niin tässä tapauksessa oli asioista sovittu Wiesenthal-keskusten ja toisaalta Saksan, Argentiinan ja Italian hallitusten välillä jo aikaisemmin. Sen vuoksi ne alkoivat menetellä välittömästi halutulla tavalla. Em. Wiesenthal-keskuksen lausunto antaa selvän kuvan osaltaan vallitsevasta tilanteesta. Hallitukset ovat nihkeitä toimimaan sen tahdon mukaan, ellei joku käske niitä. Jos mediakampanja pyörii, niiden on toimittava, mutta todellisuudessa tämä on merkki siitä, että erinäiset suuren vallan haltijat ovat määränneet niitä toimimaan.
Joku taho oli määrännyt, että Priebke joutui jo Argentiinassa odottamaan luovutusprosessin lopputulosta vangittuna. Yleensä tällaisissa tapauksissa, kun kyseessä on nuhteetonta elämää elänyt ja iäkäs ihminen, menetellään toisin (yleensä ei syytettäisi yli 70-vuotiasta saati vangittaisi vanhojen ja vanhentuneiden asioiden perusteella). Laittomaan prosessiin osallistui Saksan hallitus, joka osaltaan mahdollisti vangitsemisen jatkamisen taktisella luovutusvaatimuksella. Komentokeskus oli jakanut ohjeet ja koneistot pyörivät. Aiemmassa bloggauksessa on ollutkin jo puhetta, kuinka Argentiinan hallitusta kiristettiin mahdollisella oikeudenkäynnillä italialaisten sotilasjuntan uhrien murhaajia vastaan. Kummankin maan lakien vastaista oli syyttää Priebkeä, sillä jutut olivat niiden lakien mukaan vanhentuneita joka tapauksessa, vaikka syytteissä olisi ylipäänsä ollut mitään perää. Siten luovutusprosessi oli täysin laiton. Ankaran painostuksen jälkeen Argentiinan korkein oikeus päätti luovuttaa Priebken ja seurasi Priebken mukaan hänen elämänsä surullisin päivä, kun hänen oli jätettävä omaisensa rikollisten vainoojien vuoksi 20.11.1995. Asianajaja Pedro Bianchi ei voinut käsittää tapahtumaa. Hän tunsi kuin hänen vanhan lakimiehensä kunnia olisi loattu. Kaikki Perustavaa laatua olevat asiat, joihin hän oli ikänsä uskonut, oli tallottu jalkoihin. Mitään lakeja ei noudatettu eikä oikeusperiaatteita. Tähän voisin sanoa, että goyimeille ei talmudistien mukaan kuulu minkäänlainen oikeus saati oikeusvaltio, vaan hänen tulee elää mielivallan alla. Siksi kai kaikkialla maailmassa vapaamuurarit ovat korruptoineet kaiken niin, että mikään laki ja oikeus eivät enää ole voimassa missään. Mutta myös Suomen media ja kaikki äänessä olijat lauloivat samoja lauluja kuin Wiesenthal-keskus. Täällä kaikki ihmiset tuntuvat myös jo sisäistäneen, että Wiesenthal-keskus ja sen takana olevat voimat määräävät ja vastaan ei saa sanoa. Lakia ja oikeuslaitosta ei tarvita, vaan juutalaisen sana on laki eikä sitä saa epäillä. Vasurit nyt ovat aina olleetkin tällaisia. He suorastaan haluavat uskoa kaiken, kun jostain syystä “oma väki” suoltaa myös samoja valheita. Nytkin tietysti kaikki on johtunut “pahoista natseja sympatisoivista Latinalaisen Amerikan diktaattoreista”. Vaikka heillä on erinäisiä syntejä tilillään, tuo “natsien suojelu” on kyllä niin surkuhupaisa satu myös muiden saksalaisten osalta, että ei voi kuin sääliä. Mutta kun joku on sanonut, että kuuluu ideologiaan ja lisäksi näillä jutuilla saa lyötyä porvareita ja USAa niin….
Pelin henki ilmeni viimeistään Italiassa lopullisesti, kun Priebke kiskottiin rasittavan matkan jälkeen aikaeron vaikutuksista huolimatta kahden tunnin päästä maahantulosta (kalliilla suihkukonelennolla vain häntä varten) kuulusteluihin (ensimmäisessä tutkintotuomari ja syyttäjä). Kahden päivän aikana “kuulustelut” jatkuivat syyttäjän ja “uhrien omaisten” edustajien taholta. Kyse oli lähinnä solvauksien ja vihanpurkausten kuuntelemisesta ja Priebkeä yritettiin saada selvästi puhumaan sivu suunsa ja sanomaan jotain sopimatonta, minkä jälkeen olisi voitu laatia lisää syytteitä. Vanhan miehen kiusaaminen jatkui vastedes aina uudistetulla päätöksellä vangitsemisen jatkamisesta. Mitään syytä ei kuitenkaan ollut pitää Priebkeä vangittuna tuomioon asti, sillä vain erityiset syyt vaativat yli 80-vuotiaan tutkintavankeutta, etenkään kuulustelujen jälkeen. Italian lakikin olisi määrännyt jo Priebkelle mahdollisuuden vapaalta vastaamiseen, sillä hänen kohtelunsa asetti hänet eriarvoiseen asemaan lain edessä. Yleensä perusteena oli karkaamisvaara tai lääketieteelliset syyt. Todellisuudessa oli erittäin katkeraa kuulla, että vangitseminen olisi ollut muka Priebken omaksi parhaaksi (juuri yli 70-vuotiaiden vangitseminen näin oli laitonta Italiassa). Todellisuudessa kyse oli kiusaamisesta ja kidutuksesta, kuten tulemme näkemään. Suuren vallan haltijat olivat määränneet Italian virkakoneistoa rikkomaan lakia tässäkin asiassa. Karkaamisvaara ei oikeasti ollut, sillä Argentiina oli julistanut Priebken ei-toivotuksi eikä muuallekaan olisi noin vain päässyt. Yli 80-vuotias tuskin pystyi pakenemaan. Mutta kun lehdistössä puhuttiin paljon ja viranomaisten taholla ns. Odessa-järjestöstä, joka olisi entisten natsien toistensa tueksi ja uusnatsismin levittämiseksi perustama järjestö. Se muka olisi saattanut tuoreiden uusnatsivoimien avulla muka kaapata Priebken maan alle. Tällaisesta järjestöstä ei kuitenkaan ole olemassa mitään todistetta, vaan se on median keksimä ja se esiintyy elokuvissa ja romaaneissa. Lisäksi Italian lain mukaan olisi syyn vapauden tai kotiarestin epäämiselle tullut olla syytetyn itsensä luoma uhka, esim. todisteiden hävittäminen tms. Media jauhoi muiden valheiden ohella väitteitä Priebken muka pyörittämästä uusnatsitoiminnasta ym. Kotiarestikin siis evättiin hyvin pitkään, vaikka Paolo Giachini tarjosi lähes heti oikeudelle ja Priebkelle mahdollisuutta asumiseen kotonaan. Oikeuslaitos ja media pyörivät saman käskyttäjän tahdissa.
Näin siis Priebke joutui sotilasvankila Forte Bocceaan vahvan karabinieerivartion alaisuuteen. Sieltä hän joutui pakotettuna olemaan läsnä jokaisessa 1. oikeudenkäynnin istunnossa vastoin tahtoaan. Hän ei olisi halunnut alkaa räyhäämään eikä terroristeista koostunut yleisö olisi edes antanut hänen puhua. Hän jätti kirjelmän oikeudella ja oli hiljaa. Monet kansalaiset yrittivätkin neuvoa häntä olemaan alentumatta näytösoikeudenkäynnin kiistoihin. Hän ei alentunut, mikä sitten jätti medialle mahdollisuuden julistaa hänet “tunteettomaksi ja kylmäksi teloittajaksi”, elokuvista tutuksi natsihahmoksi. Saliin oli kuljettava sankan toimittajajoukon ohitse. Myös yleisön, joka syyti solvauksia ja kirouksia ja yritti toistuvasti hänen kimppuunsa. Vain noin 20 % yleisöstä oli teloitettujen jälkeläisten ja sukulaisten ja muiden marttyyrien uhrien yhdistyksen jäseniä. Lähinnä yleisöön oli koottu erinäisten järjestöjen aktiiveja eli Rooman juutalaisen seurakunnan ja Italian juutalaisten yhteisöjen keskusjärjestön jäseniä. “he muodostivat väkivaltaisen manööverimassan, jota johtivat Rooman sionismin ääriryhmien päälliköt. Monet ryhmät oli julistettu vaarallisiksi itse juutalaisyhteisöjen virallisten edustajien taholta. Näiden ryhmien johtajalla oli huomattava valta sotaoikeuden valtakunnansyyttäjään Intelisanoon, Rooman pormestariin Rutelliin, kuten myös muihin poliittisiin henkilöihin, ja järjestysvalta tunsi pyhää pelkoa heitä kohtaan. He nauttivat korkeaa arvonantoa kaikkien Wiesenthal-keskusten edustajien taholta, jotka olivat näiden prikaatien todelliset taustavoimat (s. 342).” Todellinen vallankäyttäjä maailmassa oli siis Wiesenthal-keskusten käskytyksellä Los Angelesista käsin pystynyt järjestämään Stalinin näytösoikeuksien kaltaisen Wiesenthal-oikeusenkäynnin myös Italiaan. Näiden keskusten asiamiehet otettiin aina vastaan poliitikkojen taholta ja he pystyivät poliitikkojen kautta määräämään koko näytelmän aina televisiolähetyksestä Barilochessa elinkautisen vankeusrangaistuksen langettamiseen, joka oli heidän vaatimuksensa alusta lähtien ja ilmeisesti sovittu poliitikkojen kanssa heti alussa. Ilmeisesti lopputulos oli jo ratkaistu viimeistä piirtoa myöten, sillä Italian juutalaisyhteisöjen johtaja rabbi Toaff sanoi, että tuomion jälkeen Priebke voisi suorittaa rangaistuksen kotiarestina, jotta eläisi pitempään ja kärsisi pitempään. Vaikka lausunto erottui yleisestä kuorosta ja aiheutti mielenosoituksia, se on melko karu. Sama tyyppi esitti vastoin tosiasioita medialle, että em. vastatoimissa olisi teloitettu naisia ja lapsia. Tämä johti siihen, että hänelle muistutettiin Sabran ja Shatilan murhatuista naisista ja lapsista, jotka hän kiisti.
Kuten muulloinkin siirroissa, Priebke kuljetettiin 25 oikeusistuntoon panssariautolla, jonka edessä ja takana ajoivat poliisiautot sireenit ulvoen ja jota saattoivat myös moottoripyöräpoliisit. Lehtimiesten lisäksi televisiokamerat pyörivät jokaisella kerralla. Priebke hämmästeli välillä kysyen isteltään, oliko enää järjissään. “Miten on mahdollista, että sivistyneessä maassa oikeutta voidaan tällä tavoin halventaa? Miksi minun ja asianajaja di Rezzen täytyi vain muutaman karabinieerin suojaamana pelätä koko ajan, että joutuisimme metelöitsevien huligaanien hyökkäysten kohteeksi? Miksi todistajien väitteitä ja syytöksiä väkivallasta ja kidutuksista ei tutkittu lähemmin? Miksi selviä valheita esittävien todistajien annettiin esiintyä vain minun demonisoimisen vuoksi? (s. 405)” Tuomari oli ensin ärtynyt, sitten epävarma ja lopuksi pelokas. Hänkään ei yrittänyt hillitä yleisöä, joka koostui joka kerta samoista ammattirettelöitsijöistä. Vastapuolen asianajajat olivat kutsuneet siis tyypillisiä valhetodistajia latelemaan mitä mielipuolisimpia tarinoita koko maailman edessä (esim. puhuttiin kotkista ja pääkallotunnuksista, vaikka niitä ei ollut. Priebken poliisikokelasajan valokuva vuodelta 1937 oli ollut lehdissä, mutta voi: sota-ajan univormu olikin ollut poliiseilla sinivihreä eikä musta ym. ym. Nämä ristiriidat eivät tuntuneet haittaavan ketään eikä myöskään se, että kaikki mielikuvitukselliset tarinat oli kaivettu esiin vasta nyt, 50 vuoden hiljaisuuden jälkeen) Media kuulutti yhteen ääneen joka maassa todistajien valheet ja keksi itse lisää. Osan lehdistä ja todistajista Priebke sai vuosia myöhemmin vastuuseen kunnianloukkauksista. Kaiken kaikkiaan Italian valtio oli luopunut täysin normaalista oikeudenkäyntimenettelystä ja rikkoi lähes jokaista lakipykälää ja oikeusvaltion periaatetta jatkuvasti. On uskomatonta, että tällainen mielisairas oikeudenkäynnin irvikuva voidaan järjestää länsimaissa toistuvasti ja monet eivät edes käsitä, että kyse ei ole muusta kuin juutalaiseliitin vallan demonstroimisesta. Mikään ei merkitse mitään, koska natsit. Koska Wiesenthal. Koska holokausti. Koska juutalaiset. Koko maailma pitää käskytettynä kaikkea normaalina, jokaisella keskustelupalstalla täälläkin. Millainen totalitarismi onkaan vallinnut koko ajan ja siis jo 90-luvulla! Priebke toteaakin demokratian kulissin alla melko selvästi vallitsevan juutalaisen diktatuurin (no se kulissikin nyt on vain läpensä korruptoitunut puoluekoneisto ja puolue-eliitti, joka käyttää valtaa, ei siis mitään kansanvallan näköistäkään paljon paskapuheen ohella).
Puolustus oli kutsunut Anneliese Kapplerin todistajaksi, mutta hänen ei annettu todistaa. Juutalaisterroristit esiintyivät niin uhkaavasti, että Kappler pääsi pois talosta vain ovelan juonen avulla. Myös Priebke oli joutua tuolloin hyökkäyksen uhriksi ja karabinieeri pelasti hänet saaden itse kolhuja. Muistamme vanhasta Priebke-bloggauksesta Karl Hassin, jota yritettiin pakottaa todistamaan Priebkeä vastaan. Vanha sotilas ei siihen suostunut, joten hänet asetettiin Wiesenthal-keskuksen vaatimuksesta (asia paljastuu kirjassa julkaistusta kirjeestä) syytteeseen Priebken rinnalla. Tässä oli tietysti oma logiikkansa, sillä mies oli korkeampi upseeri kuin Priebke ja oli ollut myös teloittamassa vankeja Kapplerin määräyksestä. Osoittautui kuitenkin, että kaksi muutakin teloittajaa oli hengissä, mutta heidät jätettiin rauhaan. Mielenkiintoista oli se, kuinka syyttäjä Intelisano politisoi prosessin alusta lähtien ja puhui Priebkelle kuin kommunisti entiselle viholliselleen. Myös lopullisen tuomion antanut tuomari suhtautui erittäin tylysti puolustusasianajajaan eikä juuri kuunnellut tätä. Hän teki muistiinpanoja vain syyttäjäpuolen esiintyessä ja suhtautui erittäin ymmärtävästi tällöin. Hän oli tunnettu kovan linjan vasemmistoideologian miehenä. Mutta tähän palaamme siis myöhemmin.
Muistamme myös pelkurimaisen tuomarin väittäneen Priebken tomintaa (kaksi teloitusta aivan laillisen käskyn mukaan) laittomaksi, mutta kuitenkin tuomion tultua istutuksi ja korkean iän puolesta kuukauden kuluttua Priebken vapaaksi (Yhteiskunta kosti tuomari Quistellille nostamalla häntä vastaan jutun tämän “väärän” tuomion vuoksi, mutta sen vuoksi, että se oli lian lievä). Tällöin oikeussali puhkesi mellakoimaan ja mellakkaan osallistui myös Wiesenthal-keskusten edustaja Shimon Samuels sekä monia esim. tv-kameroiden tallentamia tunnettuja henkilöitä. Karabinieerejä loukkaantui Priebkeä puolustaessaan (taas oli hengenlähtö lähellä). Hieman yli sata etupäässä juutalaiskortteleista värvättyä katutaistelijaa saartoivat oikeustalon. Viranomaiset eivät nytkään suinkaan vanginneet mellakoitsijoita, vaan oikeusministeri Flick “neuvotteli” näiden kanssa. Oikeasti ei ollut kyse neuvotteluistakaan, vaan juutalaisyhteisön johtohahmot välittivät Flickille Wiesenthal-keskuksesta saapuneet vaatimukset, joihin tämän oli mukauduttava. Giovanni Flick väitti tosin lehdistölle mielenosoituksen olleen “merkki italialaisten emansipoitumisesta ja vahvistuneesta demokratian sisäistämisestä”. Todellisuudessa niin hallitus kuin mielenosoittajat olivat vain marionetteja, joiden toiminnasta maailman korkein eliitti määräsi. Il Messaggeron haastattelussa juutalaiset nuorisojohtajat Dario Coen (B’nai B’rithin johtajan tärkeä alainen) ja Riccardo Pacifici (juutalaisten opiskelijoiden entinen johtaja, juutalaisyhteisöjen neuvoston toimija) kertoivat “neuvotteluista”. He olivat soittaneet piirityksestä pormestari Rutellille, joka ilman muuta oli heidän tukenaan. Ministeri Flick oli luvannut lähettää Priebken takaisin sotilasvankilaan, mutta mielenosoittajat vaativat hänen siirtämistä siviilivankilaan, joten Flick teki näin. Hän oli jo sopinut Intelissanon kanssa pidätyksestä, koska Saksa oli esittänyt luovutuspyynnön oman oikeudenkäyntihankkeensa kanssa (tämä on todettu naurettavaksi verukkeeksi, sillä mikään maa ei luovuta kesken prosessin syytettyä toiseen maahan). Haastattelijan kysyessä juutalaisilta, pelkäsivätkö syytettä oikeustalon saartamisesta ym. vastaus oli selvä: “Kukaan ei nosta kannetta meitä vastaan. Ehkä tuomari..ei, ei hänkään. Tulette näkemään, en usko siihen (tulee mieleen Radzinskin kirjasta Stalinin vastaus eräälle alamaiselleen taiteilijalle puhelimessa, joka ei tuntenut ääntä ja oli epäillyt, toteutuisiko soittajan visio eli Stalinin käsky: “minä luulen, että he tulevat tekemään niin”).” Lehden mukaan kaikesta tästä huolimatta Coen selitti Bnai Brithin olevan “eräänlainen Rotary-klubi”.
Seuraavina päivinä siis poliitikot olivat valjastaneet koneistonsa avulla 10 000 roomalaista osoittamaan mieltään tuomiota vastaan. Mukana siis Romano Prodi ja muita poliitikkoja. Amnestyn väki löytyi täältä, vaikka turhaan sieltäkin oli Priebken puolustus apua anonut. Media oli kaivanut taas kaikki mahdolliset natsijutut naftaliinista ja latoi valheita. Suuri koneisto pyrki perustelemaan, miksi yli 80-vuotias vanhus tuli julistaa oikeudettomaksi. Flick ja muut mahtimiehet onnistuivatkin mitätöimään koko ensimmäisen oikeudenkäynnin mukamas tuomarin esteellisyyden perusteella ja siksi seurasi uusi oikeudenkäynti. Valtionsyyttäjä Scandurra lupasi julkisesti esim. lehden Il Messaggero mukaan, että “hän tulee huolehtimaan siitä, että tämä prosessi nollataan” Radikaalisionistisen Maurizio Molinarin artikkelissa on kiintoisaa sisäpiiritietoa (Panorama 15.8.1996 s. 55). Ryhmä Per Israel oli erittäin aktiivinen Roomassa. Artikkelin mukaan 1. ja 2.8. välisen yön tapahtumat ja ratkaisu olivat Simon Wiesenthalin ansiota. Shimon Samuels Pariisin Wiesenthal-keskuksesta sanoi tuomion julistamishetkellä Intelisanolle, että “nyt täytyy prosessi järjestää Saksassa”. Hän lisäsi valtion sotilassyyttäjälle sen, jonka Simon Wiesenthal oli jo kaksi päivää aiemmin saattanut tiedoksi. Pian saapui myös alivaltiosihteeri Massimo Bruzzi tuoden tiedon, että hallitus näytti vihreää valoa menettelylle. Siis yksimielisyys löytyi: “Saksalainen ratkaisu” tarjoaisi tien ulos kriisistä. Wiesenthal oli ehdottanut sitä. Riccardo Pacifici kertoi: “me olemme ehdottaneet tätä ratkaisua”. Hän sanoi käyneensä neuvotteluja Dario Coenin ja juutalaisyhteisön neuvoksen Victor Magiarin kanssa vastapuolena ministeri Flick “Wiesenthal-keskuksen Erich Priebken vapauttavan tuomion varalta laatiman ehdotuksen hengessä”. Koko mellastava lauma siis vaati tätä ja kas, Saksa oli toiminut Wiesenthalin ehdotuksen mukaan ja myös Italian hallitus ja ministeri Flick ja siis mitään neuvotteluja ei ollut, vaan ministerille saneltiin ratkaisu, joka oli jo tehty.
Näin Priebke siis vietiin siviilivankilaan Regina Coeliin. Täällä hän joutui kokemaan yli 4 kuukautta ennennäkemätöntä piinaa lämmittämättömässä sellissä. Hänen oli usein liikuttava itsensä lämpöä (sellissä seinästä toiseen. Hän ajatteli: Berliiniläinen ei muuta lämmitystä tarvinnut). Hänellä ei ollut käytössään lämmintä vettä eikä hän päässyt ulkoilemaan pitkään aikaan. Pahinta oli kai, että koska Priebke oli niin vaarallinen oikeusviranomaisten mielestä, osasto karabinieereja vartioi häntä koko ajan samassa huoneessa. Koska he rupattelivat koko yön, ei Priebke saanut unta lähes koskaan, vaan eli jonkinlaisessa horroksessa. Kaiken päälle turvatarkastus tehtiin keskellä yötä joka yö, kuten myös vähän väliä päivisin. Tällainen yötarkastus oli häirinnyt Priebkeä myös sotilasvankilassa (tarkastus oli selvää terroria ja myös mu kiusaaminen. Priebken turvallisuus ei myöskään vankilan muurien sisällä vaatinut ylimääräistä vartiointia). Nyt kuitenkin valo paloi koko ajan ja myös vankilan ulkopuolella ollut valonheitin häiritsi. Vankilasta kuului koko ajan meteliä ja sellin ovi oli auki. Jonkun ajan päästä sallittiin kävelyitä lyhyen aikaa, tietysti tiukassa karabinieerivartiossa. Jostain syystä eristyksen vuoksi paikassa, jossa haisi rikki mennyt ulkokäymälä. Vanhusta selvästi koeteltiin tai myös katsottiin, päästäisiinkö hänestä helposti vaikuttamalla terveydentilaan. Niin tai näin, Priebken rautainen terveys ja urheiluharrastukset elämänsä aikana olivat pitäneet terveyden sangen vahvana ja pään kunnossa. Kuka kohtelusta olikaan määräykset antanut, se ei murtanut miestä, jos sellainen oli ollut tarkoitus. Hän voimisteli täälläkin harjan kanssa ja totutteli olemaan minuuttikaupalla kylmässä suihkussa, mikä oli terveellistä miehen käsityksen mukaan. Asiaan kuului täälläkin Priebken kirjeenvaihdon lähes täydellinen estäminen. Hän ei vuosikausiin saanut puhua kuin muutaman kerran puhelimitse vaimonsa kanssa ja myös vierailut olivat hyvin hankalia järjestää. Lupia tuli kysyä ja usein tapaamisoikeus evättiin. Perheenjäsenet ja asianajajat saivat vierailla hankalan lupamenettelyn kautta, mutta perheenjäsenet asuivat kaukana ja kävivät harvoin. Kaikissa vankiloissa Priebken terveydellisiä ongelmia salattiin lääketieteellisiltä viranomaisilta, raadilta, jotka määräsivät hänen kohtelustaan. Luottolääkärit ja viranomaiset salasivat aivovaurion ym. lausunnot esim. keskellä yötä herättämisen vaikutuksista iäkkään ihmisen terveyteen. Priebke ei kuitenkaan koskaan halunnut sairaalahoitoon, vaan halusi mieluummin vankilaan kuin sairaalaan, ellei ollut oikeaa tarvetta. Priebke puri hammasta yhteen ja päätti, että ei käyttäydy arvoaan alentavalla tavalla. Valhekaruselli mediassa lisäsi tahtoa puolustautua. Hän pelkäsi taantuvansa avuttomaksi dementikoksi tms. Ilmeisesti hänen vainoojansa olivat aliarvioineet hänen voimansa.
Ehkäpä osa kohtelusta saattoi olla juuri tähdätty myös jonkinlaisen yhteistoiminnan aikaansaamiseksi. Priebkelle tarjottiin pariin otteeseen mahdollisuutta “katumukseen”, vaikka ilmeisesti juuri mitään ei luvattu sen palkkioksi. Tietenkään mies ei lähtenyt häpäisemään itseään ja ihmisyyttä valehtelemalla lapsenmurhaaja- ja joukkomurhaajapartisaanien ja talmudistien valheita itsestään ja saksalaisista ym. Myös viimein em. luostarin tarjous kotiarestista ja tämän hyväksyminen viranomaisten taholta saattoi olla juoni, sillä kohta Priebken saavuttua luostariin ja saatua inhimillisempää kohtelua luostarin johtaja isä Andrea teki tarjouksen katumuskirjelmästä, ikään kuin Priebkellä olisi ollut jotain kaduttavaa! Teeskennellen pyhää yksinkertaisuutta Andrea lähetti myös mielikuvituksellisia sovintoehdotuksia suurille juutalaispäälliköille ja sotilassyyttäjälle! Luostari oli täynnä karabinieerejä (40) koko ajan ja heidän radiopuhelimensa ja kännykkänsä ja metelinsä häiritsivät tavattomasti luostarin elämää. Luostariasuminen taisi silti olla vain episodi ja juoni, sillä ennen lopullista tuomiota luostari vaati joko karabinieerien tai Priebken poistumista. Luostarissa Priebken kirjeenvaihtokieltoa helpotettiin ja hän sai avata satoja evättyjä kirjeitä ja paketteja. Yölliset “turvatarkastukset” kuitenkin jatkuivat.
Niin luostarissa kuin vankilassakin Priebke usein puhui karabinieerien kanssa ja kaikki tuntuivat pitävän oikeudenkäyntiä järjettömänä ja olivat Priebken takana. Myös argentiinalaiset vierailijat vakuuttivat, että presidentti Menem ja sisäministeri Chorac olivat ihmisten mielestä “kaksi roistoa”. Mutta oikeastaan juutalainen ylivalta onkin perustunut aina silkkaan valtaan ja väkivaltaan, vaikka juuri mitään ei sanoita suoraan taattuun bolshevikkityyliin. Valtakoneisto pyörii ja ihmisten on alistuttava. Kaikki mahdollinenhan jo rahoitetaankin tutuista lähteistä länsimaissa. Ihmiset eivät kapinoi ja hännystelijät ja myötäjuoksijat valitsevat kommunistisen tai liberaalin lakeijan osan ja tuskin vasuritkaan likimainkaan kaikki ovat oikeasti niin tyhmiä kuin he esittävät. Priebken puolesta oli viritelty myös erinäisiä tilaisuuksia Argentiinassa ja Italiassa, jossa toimi em. Paolo Giachinin ihmisoikeusjärjestö Uomo e Libertà. Argentiinassa maata rakensivat sodan jälkeen rinta rinnan voittaneet ja hävinneet sotilaat ja juuri se, että Priebke nousi eräänlaiseksi kunniakansalaiseksi ilmeisesti herätti juutalaiseliitin vihan. Erinäisissä medioissa edelleen väitetään Priebken pyörittäneen “uusnatsitoimintaa” ja että “Bariloche olisi uusnatsikeskus, jossa vanhat ja uudet natsit punoivat juoniaan” (Lonely Planet ym.) jne. Samoin vasemmiston sekapäiset massat ajetaan toistamaan Argentiinan “natsisympatioita” ja “rikollisten suojelua”. Kauheaa, kuinka sodan jälkeen on kymmeniä vuosia yleisesti otettu totuutena näiden valehtelijoiden sadut ja kaikki voittajien propaganda.
Ennen lopullista tuomiota oli siis kuitenkin uusi sotilastuomioistuimen alioikeustason oikeudenkäynti, jossa Priebken ei tarvinnut sentään olla läsnä kuin avausistunnossa. Tuomari Flaminin ja kollegion tuomio oli myös melko suopea ja kangastukset vapaudesta elivät hetken ajan sotilassyyttäjänkin ehdotellessa sovintoratkaisua. Hänet kuitenkin korvattiin uudella ja tehtiin valitus tuomiosta, mikä ei luvannut hyvää. Ehkä mielipuolinen tuomio, joka ikään kuin miellytti kaikkia osapuolia, oli rakennettu sopivaa vankeusaikaa silmälläpitäen valitusta ja ylempää astetta. Priebke olisi vapautunut pian ja Hass välittömästi. Asumisessa oli yksi episodi myös jo ennen luostaria, kun Priebke asui vähän aikaan vankilapoliklinikan pihalla olleessa rakennuksessa oikein asunnossa. Ilmeisesti tämä oli liian miellyttävä paikka, kun samaan aikaan ruokahuolto lakkasi ja Priebke joutui olemaan nälässä. Eri instanssit muka kiistelivät ruoan toimittamisesta. Yksi paha episodi täytyy myös nostaa esiin lukuisista kiusanteoista viranomaiskoneiston taholta. Tuonnempana esitetty kotiaresti toteutui jo hieman ennen lopullisen tuomion julistamista ja Priebke asui hetken aikaa Giachinin luona. Ystävä Paolo Giachini oli matkoilla ja Priebkelle tuli tarvetta päästä hammaslääkäriin. Viranomaiset vetkuttelivat mm. tavoittamattomuusongelmien kautta lupaa lääkäriin pääsemiseksi kaksi viikkoa, mikä aiheutti kovat hammaskivut ja terveydentilan vaarantumisen. Oli myös hankalaa saada esim. jotain klinikkaa palvelemaan Priebkeä, sillä pelättiin mielenosoittajia ja myös poliitikkojen rangaistusta esim. yhteiskunnan tukien menetyksen muodossa. Yhteiskunta tietysti osoitti tietyn lääkärin Priebkelle ja tämän oli vakuuteltava vihamieliselle yleisölle, että oli tehtävään yhteiskunnan määräämä. “Natsia” ahdistettiin roskajoukon taholta, koska prosessi oli kesken.
Kuten edellä on esitetty, valitus johti viimeiseen oikeuskäsittelyyn sotaväenoikeuden valitusportaassa, jossa vihamielinen tuomari Giuseppe Monica veljeili syyttäjien ja uhrien omaisten asianajajien kanssa. Hän väärensi törkeästi tapahtumien kulun kuin stalinismin ajan tuomioistuimissa ja langetti elinkautisen vankeusrangaistuksen, kuten odotettua. Vielä Priebkeä kovisteltiin, kun hänet vietiin uudelleen kaameaan Regina Coeliin yli kuukaudeksi. Itse asiassa häntä virallisesti tutkittiin poliklinikalla, mutta hän joutui tosiasiassa samaan lämmittämättömään sairaalasiipeen kuin ennenkin. Siellä hän joutui samaan selliin kuin Karl Hass, mikä oli oikeastaan ihan miellyttävä kokemus sikäli, että miehet olivat vanhoja asetovereita ja molemmat vielä olivat kestäneet koettelemukset vanhoina miehinä (Hass oli vuotta vanhempi Priebkeä). Kaiken kidutuksen lisänä Priebkeä kuitenkin masensi sellin haju. Hassilla oli pidätysongelmia ja vaikka Priebken hajuaisti oli lähes nolla, hän murehti mahdollisia vierailuja, jotka toteutuisivat siis ulosteiden hajussa. Priebken elinvoimat olivat hupenemassa ja näytti siltä, että sittenkin oli kysymys nopeahkosta kuolemanrangaistuksesta kiduttamalla. Kuolemantuomioltahan elinkautinen tuntui muutenkin.
Viimein kuitenkin toteutui rabbi Toaffin esittämä ajatus ja ilmeisesti kaikki oli päätetty jo alusta lähtien ja haluttu suuri mediaspektaakkeli vuosiksi 80-luvun Demjanjuk-oikeudenkäynnin tapaan. Priebkelle annettiin mahdollisuus sovittaa rangaistus kotiarestina hänen “suojelusenkelinsä” Paolo Gianchinin asunnossa, jonne paluu tuntui jo kuin kotiinpaluulta uuden kovistelun jälkeen. Ikävää lupamenettelyä kuitenkin täytyi jatkaa esim. ostoksilla käyntiä varten eli ihan normaali kotiaresti ei ollut kyseessä. Karabinieerijäkin vahtii Priebkeä alueella yhä veronmaksajien iloksi. Koko prosessi oli vienyt 7 miljoonaa euroa veronmaksajien rahoja ja siinä ei ole mukana jättiläismäinen karabinieerien käyttö vartiointiin. Tietysti normaali kuvio toteutui ilmeisesti tavan vuoksi ja asukkaita alueella kannustettiin mielenosoituksiin Priebken asettumista vastaan. Aluksi kadulla häiritsivät myös jatkuvasti päivystävät mielenosoittajat solvaamassa. Kuvaan kuului, että nimenomaan haluttiin Priebken olleen “ristikoiden takana” koko loppuikänsä. Siksi Paolo Giachinin asunto oli joutunut murron kohteeksi ja hän oli joutunut ottamaan ristikot ikkunaan ilkivallan vuoksi. Kotiarestiin suostumisen perusteena olikin se, että ikkunassa oli ristikko “turvallisuussyistä” (nämä tapahtumat sattuivat ennen lopullista tuomiota). Paremmat elinmahdollisuudet mahdollistivat tämän hienon teoksen kirjoittamisen ja myös oikeudenkäynnit herjaajia vastaan. Hän kokeili myös kannetta mellakkaan osallistuneita tärkeitä juutalaisyhteisöjen vaikuttajia vastaan, mutta kuten oli oletettua, heitä suojeli eräänlainen koskemattomuus viranomaisten taholta. Toaffin hyytävä lausuma antaa ymmärtää, että helpot olot ja lisäelinvuodet eivät välttämättä olleet mikään myönnytys Priebken vainoojien ja vihollisten taholta. Toinen urhea vanhus Karl Hass joutui istumaan loppuelämäänsä erääseen vanhainkotiin, jota hän kutsui “hullujenhuoneeksi”, koska suurin osa asukeista oli jo dementoitunut.
Tuomari Monica ja ministeri Flick palkittiin korkeilla viroilla rottamaisuudestaan. Tämä on pelin henki joka paikassa nykyisin. Myös muita palkittiin, jotka vainosivat Priebkeä. Presidentti Scalfaro ei suostunut armahdukseen, mikä varmistettiin lupailemalla hänelle jatkopestiä. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään. Kaikki mahdolliset valitukset ja anomukset järjettömien tuomioiden kumoamiseksi on tietysti hylätty. Onhan nyt jo koko prosessi niin järjetön ja törkeä, ettei voi kuvitella vastaavaa. Lukuisia mitä törkeimpiä rikoksia ja skandaaleja sekä Argentiinassa että Italiassa. Koko Italia tuntuu pelkältä vitsiltä ja banaanitasavallalta. Mutta myös muut maat (eräs toteamus suomalaisesta nettikeskusteluista tuntuu osuvalta maailman tilanteeseen nähden: “ei ole enää mitään valtakuntia tai kansoja, on vain juutalaisia ja orjia”. No jonkin juutalaislahkon eliitti todellakin määrää ja muut juoksevat). Asiaan kuuluu, että maassa tähän törkeään terrori-iskuun Roomassa osallistunut mies nousi myöhemmin maan presidentiksi ja iskuun osallistuneille on jaettu korkea kunniamerkki. Tämä tosin sai monen oikean sotasankarin palauttamaan omat mitalinsa, kun samanlainen siis myönnettiin pomminheittämisestä oman maan siviilien joukkoon (etelätirolilaisten poliisien lisäksi kuoli kaksi lasta ja yhteensä viisi sivullista. Poliisien kiväärit eivät olleet ladattuja muutamaa miestä lukuun ottamatta). Kommunistipartisaanit tavoittelivat nimenomaan sitä, että saksalaiset murhaisivat suuren joukon italialaisia, etenkin vanhan valtaeliitin. Isku tehtiin silloin, kun kommunistipartisaaneja oli vankilassa tuskin yhtään. Kommunisteilla oli suhteita poliisiin ja tärkeitä vankeja autettiin pakoon juuri sopivalla hetkellä myös. Oli tarkoitus, että saksalaiset tappaisivat paljon muiden vastaliikkeiden edustajia ja merkkimiehiä. Näin ei tapahtunut. Partisaanit tavoittelivat tyytymättömyyden aiheuttamaa kapinaa, mutta myös sisällissotaa. He halusivat oman maan tuhoa ja valtavaa verenvuodatusta. He toimivat toisaalta Moskovan käskyjen mukaan. Moskova taas talmudistieliitin mukaan. Kaikki tavoittelivat suurta tuhoa ja monen italialaisen kuolemaa ja kommunistiorjuutta tilalle. Sodan jälkeen valtavalla panostuksella kommunisteista tuli suuri voima Italiassa ja muuallakin. Todellisuudessa kyse oli sairaasta ja pienestä vähemmistöstä, jos siitäkään. Valtava panostus siis synnytti vastaavan kaamean voiman kuin Neuvostoliitossa Lännen vastapainoksi. Länttä taas johti vastaava eliitti USA:ssa ja Englannissa. Partisaanit murhasivat 50 000 italialaista kommunistisessa puhdistuksessa sodan aikana ja sen jälkeen. Badoglion junankaatopuheesta huolimatta ei-kommunistinen vastarinta ei halunnut lietsoa turhaa vihaa saksalaisten taholta ja oli varsin pidättyväinen. Kommunististen partisaanien toiminta ei ollut urheaa, vaan se oli juuri salamurhaamista, terrorismia ja vastaavaa. Tosin eräs pommitehtailija, jonka Priebken kollegat olivat pidättäneet, meni kyllä urheasti hirteen paljastuttuaan varomattomien vartijoiden silmien alla.
Sodan jälkeen esiintyi vastaavia oikeudenkäyntejä, joissa esim. kommunistista vaikuttajaa vastaan todistamaan yrittäneet ja kantajat saatettiin pahoinpidellä puolikuoliaaksi ja hukuttaa Tiberiin. Wiesenthal-oikeudenkäynnit ovat täysin Stalinin näytösoikeudenkäyntejä vastaavia ihmisyyden halventamisen ja vihaamisen orgioita, joista huomaa länsimaiden vajonneen barbarismiin. Vastaava koettiin äsken Demjanjukin prosessin kanssa. Siellä ilmeisesti kaiken ratkettua mies murhattiin kylmästi lisää ongelmia tuottamasta. Wiesenthal-keskusten taustavoimat saivat tahtonsa läpi ja valtansa näytettyä.
Priebken jutun alettua pyöriä aloitettiin ikäloppujen sotilaiden oikeudenkäyntien sarja. Yhteistä niille oli se, että syytetyt olivat juuri näitä partisaanien teloittajia. usein jopa juuri vain kiväärin takana olleita sotilaita. Osa tuomittiin poissaolevana. Tässä näkyy juuri, kuinka pitkälle tauti on jo edennyt. Esim. henkilö, joka oli juuri saanut teloitettavat Torinossa vähennettyä 60:stä 15 henkilöön ja vapauttanut monta vastarintataistelijaa. Mutta olihan Herbert Kapplerkin vapauttanut Roomasta vetäytymisen yhteydessä kaikki vangit ja jättänyt teloituttamatta sellaiset, jotka Himmlerin käskyn mukaan oikeastaan olisi kuulunut teloittaa.
Kommentti: Kolmannen näkemyksen puolella puhuin myös Priebkestä. Tässä ei siksi ole muistettu kerrata, kuinka 2000-luvulla paljastui Berlusconin hallituksen juutalaisen oikeusministerin ja Argentiinan presidentin ja juutalaisen sisäministerin sopimus. Argentiina painostaisi korkeinta oikeuttaan luovuttamaan Priebken Italiaan ja vastineeksi Italia ei syyttäisi argentiinalaisia sotilaita italialaisten katoamisista tuoreen sotilasjuntan aikana. Keskustelukin Italiassa asiasta vaiennettaisiin:
Malliesimerkki siitä, kuinka jyrän alla koko maailma alkaa olla, on tapaus Erich Priebke. Verkkomedian käskyttäjä eli Simon Wiesenthalin perustama Wiesenthal-keskusten verkosto aloitti lokakampanjan Priebkeä vastaan ja oli tiedottanut asiasta poliitikoille jo ennen sitä. Italian hallitus Berlusconin (Ilmeisesti Mossadin Italian johtoon tuntemattomuudesta nostama) johdolla halusi ilman muuta vaatia Priebken luovuttamista Argentiinalta ja piti tätä myös avoimesti syyllisenä kaikkeen mahdolliseen. Eri maiden poliitikoilla ei ole mahdollisuutta kuin totella, kun Wiesenthal-keskuksen taustavoimat käskevät sen johtajien kautta. Heillä ei ole tällaisen ihmisjahdin määräyksen saatuaan oikeutta kyseenalaistaa mitään, mitä Wiesenthal-keskus lausuu. Kuinka ollakaan, Argentiinan oikeuslaitos ei ollut heti valmis luovutukseen, vaikka maa on jo tänään pisimmällä melkein kuin mikään muu NWO-kehityksessä, kun tavallinen kansa ei omista juuri mitään. Myös tuolloin ja luovutuksesta päättänyt sisäministeri Carlos Corach oli juutalainen (ja joka ajoi asiaa pressan kanssa voimakkaasti ja painosti oikeutta ym.) Presidentti Carlos Menemin, italialaisten ja saksalaisten poliitikkojen ja juutalaisjärjestöjen painostama Argentiinan korkein oikeus luovutti Priebken vasta 1,5 vuotta kestäneen väännön jälkeen. Vasta 2000-luvulla luovutuksen taustat ovat vuotaneet julkisuuteen. RAI TG1:n tiimi julkisti salaisen sopimuksen Argentiinan ja Italian hallituksen välillä. Sen mukaan jos Menem pystyisi painostamaan Argnetiinan korkeinta oikeutta päätökseen, että Priebke luovutettaisiin huolimatta siitä, että se olisi Argentiinan lakien vastaista vanhentumissäännösten ja keskeisten oikeusperiaatteiden (luovutussyy oli “kansanmurha”, vaikka siitä oli säädökset vasta vuodelta 1948, luovuttamisen vaatiminen ja luovutus/syyte/tuomio olivat laittomia myös Italian lakien mukaan), Italian hallitus tekisi kaikkensa, jotta Argentiinassa sotilasjuntan aikana kadonneiden italialaisten ja italialaisperäisten asiasta ei enää viriäisi julkista keskustelua eikä katoamisista nostettaisi mitään prosessia. Juuri ennen kuin Italian valtakunnansyyttäjä Marini antoi päätöksen 55 kadonneen omaisten nostamassa kanteessa 40 argentiinalaista upseeria vastaan (5.4.1995), ulkoministeri Susanna Agnelli oli käynyt Argentiinassa. Kun Priebke oli luovutettu ja ensimmäinen käsittely alkanut 7.12.1995, 27.12. luopui Marini lopullisesti mahdollisesta prosessista Argentiinassa kadonneiden kohtaloiden selvittämiseksi ja syyllisten rankaisemiseksi.
Priebken luovuttaminen vastoin maan lakeja ja kaikkia oikeusvaltion periaatteita (prosessissa 1948 teot, joihin osallisuudesta syytettiin Priebken kanssa partisaaneja teloittaneita miehiä ja Priebkeä korkeampia upseereita, nämä syytetyt vapautettiin. Vain osaston johtaja sai tuomion, koska oli lisännyt saamansa käskyn hengen mukaisesti 10 teloitettavaa uuden sairaalassa kuolleen johdosta tällaisiin soveltuvien vankien joukosta. Tämäkin tuomio oli erittäin väärä, sillä partisaanien iskun rankaisutoimet olivat täysin laillisia. Priebkellä ei ollut osuutta uhrien valintaan eikä määräysten antamiseen. Upseerit ylin johtaja määräsi ampumaan myös osan teloitettavista, koska oli näytettävä esimerkkiä. Koska käskyt olivat laillisia, mitään syytä kieltäytymiseen ei ollut) paljastaa osaltaan, että Euroopassa määrää juutalaiseliitin mielivalta, joka voi polkea kaikki lait ja ihmisyyden periaatteet eli sivistyksen jalkoihinsa. Italialaisten henki ei ole minkään arvoinen, vaan näiden vanhentumattomien rikosten selvittämisestä luovutaan, mikä osaltaan oli em. eliitin etu (uhrit olivat käytännössä Kissingerin taustavoimien uhreja ja toisalta taas yhdestä ei-juutalaisten vastoinkäymisestä vaiettiin holohölön sijaan). Italialaisten kärsimykset uhrataan, jotta voitaisiin toteuttaa Wiesenthal-keskusten vaatimus uudesta laittomasta näytösoikeudenkäynnistä. Koska Priebke -prosessissa ei ollut oikeasti kyse rikollisten kommunistien asiasta, on tässä vaihtokaupassa kyse vain juutalaiseliitin maailman alistamisen tukemisesta ja samalla italialaisten ihmisarvon polkemisesta. Italian johtohan ajaa muun euroeliitin tavoin Italian kansan ryöstämistä eurokriisin verukkeella ja kriisi peitteenä ja kansan alistamista ja syöksemistä kurjhuuteen. Kun asiaa oli väännetty aiemminkin, oli ilmeisen selvää, että Priebke oli myös täysin syytön mies eikä ollut tehnyt mitään rikosta.
Mikä voisikaan olla parempi todiste siitä, että kaikki ovat juutalaiseliitin vasalleja, kuin se, että kukaan ei kritisoi 70-100 -vuotiaiden vanhusten jahtaamista ja julistamista natsirikollisiksi. Ensinnäkin miehet ovat olleet kaikki syyttömiä ja toiseksi minkään muun asian yhteydessä ei pateettiseen tyyliin jahdata vanhuksia, vaan rikokset vanhentuvat ja jos holokausti- ja natsipropagandan takia on säädetty vnhentumattomuus murhille, muut murhat jätetään käytännössä tutkimatta ja ainakaan silminnäkijätodistusten perusteella ei tuomita ketään. Tässähän mitään murhaa ei ollut edes ja siis yleensäkin kaikki syytökset ovat järjestään satua tai miehet täysin syyttömiä, esim. Wallus oli ollut koko sodan ajan sotavankina Saksassa, Demjanjuk taas vankina ja sitten Waffen-SS:n alaisuudessa rintamalla. Valhesatuihin ladattu paatos muka oikeuttaa tällaisen laittomuuden ja sikamaisuuden. Kuitenkin satuja vastaavia asioita on tapahtunut maailmassa, etenkin kommunistien rikokset ovat totta. Kaikki kidutukset ja siviilien massamurhat totta myös Israelissa tänä päivänäkin kuten aina. Terroripommituksia eri aikoina unohtamatta.
Se, että Priebken tuomiota vaativat “ihmisoikeusjärjestöt”, kuten Amnesty ja samat järjestöthän vaativat holokaustivalheen paljastajille ankaria vankeustuomioita, osoittavat osaltaan kaikkien järjestöjen olevan pelkkiä talmudistien välineitä. Amnesty noiden otteidensa perusteella saastaa. Kauhistuttavia näytelmiä olivat myös mielenosoitukset Priebken ensimmäisen vapauttavan tuomion jälkeen. Vasemmisto ja em. sankarit juutalaisjärjestöjen lisäksi vaativat uutta oikeudenkäyntiä ja elinkautista. Joukossa esim. Romano Prodi. Voiko ihmiskunta enää alemmaksi vajota? Jotkut vasemmistolaisista mielenosoittajista kai luulivat olleensa jopa oikealla asialla, mikä todistaa suuresta aivottomuudesta ja valtavasta aivopesusta, ihmisten taantumisesta barbaarisiksi ja elukkamaisiksi bolshevikeiksi jne. Vasemmisto on aina ollut vain juutalaiseliitin keksintö ja luomus, myös sen väline.”
Argentiinan juutalainen johto tekee vielä kiusaa ruumiillekin eli omaisille. Priebkeä ei sallita haudattavan vaimonsa viereen:
http://www.patriootti.com/erich-priebkea-ei-haudata-vaimonsa-viereen/
”Perjantaina menehtyneen Erich Priebken asianajajan mukaan Priebke aiotaan haudata Argentiinaan vaimonsa haudan viereen.
Argentiina on kuitenkin asiasta eri mieltä. Maan ulkoministeri Hector Timerman antoi käskyn, jonka mukaan Argentiina ei salli ruumiin tuomista maahan.
Erich Priebke eli Argentiinassa yli 50 vuotta, ja viimeiset 15 elinvuottaan hän vietti kotiarestissa Roomassa. Hän oli maailman vanhin elinkautista suorittava vanki.”
”Erich Priebke ja holokausti ym.
Olen tässä kahden viikon verran lukenut Erich Priebken vankilassa kirjoittamaa (Paolo Giachini on kirjoittanut osan teoksesta ja lopuksi pohdintaa, valtaosan on kirjoittanut Priebke) teosta Autobiographie (omaelämäkerta), jonka toinen otsikko kuuluu Vae Victis (Voi voitettuja) vuodelta 2003. Tämä saksankielinen versio on vuodelta 2005 ja sen on kääntänyt Jürgen Graf. Teos on varsin masentava, mutta erinomainen. Miehen järjenjuoksu on kirkas, vaikka ikä julkaisuvuonna on ollut 90. Teos on melkoinen isku nykyiselle menolle länsimaissa ja paljastaa Priebken hirviömäisen kohtelun ja vainon sekä samalla juutalaisten vallanpitäjien vallan lähes jokaisen maan poliitikkojen, oikeuslaitoksen ja muun virkakoneiston ylitse. Toisin kuin juutalaisen median tarjonta antaa ymmärtää, Priebken elämä oli nuhteetonta ja hän sai aikaan paljon sodan jälkeen huonoista lähtökohdista. Kummallista, että nämä ihmiskunnan puolesta esimerkillisesti sodan aikana toimineet erinomaiset saksalaiset miehet joutuvat vielä 90-vuotiaanakin vastaamaan lähes kaikesta taistelusta totuuden ja oikeuden puolesta roskaväkeä ja rikollisia vastaan ja muut ovat pelkurimaisesti hiljaa tai aivopestyjä pellejä. Tässä voisin ensin tarkastella Priebken sodan aikaista toimintaa ja hänen näkemyksiään tuosta ajasta.
Kirja oli bestseller Saksassa monessa revisionistisessa kirjakaupassa pitkät ajat. Myös muissa maissa myynti olisi voinut jäädä kokonaan nollaksi, mikäli Priebke selkeämmin ilmaisisi kantansa holokaustista. Tai aika suoraan ilmenee, että mies ei viralliseen versioon usko tippaakaan. Hän sanoo sen lähes suoraan, mutta ratkaisevasti rivien välistä. Kun tuli puhetta siitä, että häntä syytettiin osallisuudesta holokaustiin, hän totesi syytteen valheeksi niin monen valheellisen syytöksen lisäksi. Samalla hän halusi sanoa pari sanaa aiheesta. Ne kuuluivat sillä tavalla, että koska esitys aiheesta, joka olisi ristiriidassa virallisen linjan kanssa, oli mm. hänen synnyinmaassaan kriminalisoitu, hän ei halunnut esittää näkemyksiään siitä. Hän sanoi asioiden tilan vastanneen tavallaan nuoruutensa Saksaa, jossa ei sallittu omia näkemyksiä ratkaisevista asioista (pidettiin esim. epäisänmaallisena ja puolustuskykyä murentavana defaitismina erinäisiä mielipiteitä, joista seurasi vankeutta). Priebken linjaa kunnioittane myös Giachini pidättäytyy lopun pohdinnoissaan käsittelemästä holokaustitarinan ydintä. Hän kuitenkin esittää toivomuksen, että tutkijat saisivat tutkimusvapauden aiheen suhteen ja että asia selvitettäisiin kunnolla. Hän kertaa paljastavasti oudot ilmiöt, kuten esimerkiksi sen, että revisionistien esittämiä tutkimuksia vastaan ei puolustauduta asia-argumentein, vaan vaientamalla ja vainoamisella sekä keskustelun kieltämisellä.
Muutamat seikat viittaavat selvästi kerettiläisyyteen. Priebke kertoo ihmetelleensä sodan jälkeen Saksan johtoa vastaan esitettyjä syytöksiä. Sotavankileirillä hämmästeltiin väitteitä, sillä kukaan ei ollut huomannut pienintäkään merkkiä siitä, että väitettyjä rikoksia olisi ollut tapahtumassa. Priebken toimistoon ei ollut saapunut mitään tietoa tai edes varovaista huhua mistään sellaisesta, mitä sodan jälkeen nimitettiin holokaustiksi. Sotaa ennen ja sen aikana oli Priebken mukaan aina Saksassa puhuttu juutalaisten karkottamisesta pois Saksasta ja sitten Euroopasta. Myös käsite loppuratkaisu oli esiintynyt julkisuudessa ja vain tässä merkityksessä. Juutalaisia siirrettiin keskitysleireille töihin ja uudelleenasutettiin. Mitä Priebke oli nähnyt Dachaussa, antoi ymmärtää työläisillä olleen hyvät olot. Jokin joukkotuho olisi ollut täysin vastoin tuolloista selvää tavoitetta hyödyntää juutalaisia työvoimana. Amerikkalaiset olivat suorittaneet juuri aiemmin suuren vastaavan operaation maansa japanilaista ja saksalaista sekä tällaista alkuperää olevia amerikkalaisia kohtaan. Reinhard Heydrich oli kansainvälisen tason miekkailija ja vanha sotasankari monen muun asian lisäksi (esim. taitava lentäjä, I ja II luokan rautaristillä palkittu ja myös viulisti. Hän käyttäytyi alaisiaan kohtaan sydämellisesti. Priebkeen tekivät vaikutuksen korkean tason lukeneisuus ja kultturellius. Sivistys ja luonteenpiirteet sekä kyvyt puhuivat puolestaan ja siksi Priebken mukaan voittajien ja heidän lakeijoidensa väitteet Heydrichin pahoista teoista eivät olleet yhtään uskottavia. Heydrichin murha ei ollut tragedia vain saksalaisille, vaan myös kymmenettuhannet tshekit, etenkin työläiset, joille Heydrich oli järjestänyt erinomaisen ja edistyksellisen sosiaalisysteemin, ryntäsivät kaduille ja osoittivat mieltään murhaa vastaan (esim. Ray R. Cowdry ja Peter Vodenca: Reinhard Heydrich Assasination/Lakesville, Minnesota, USA 1994)
Myös on selvä vihjaus tähän suuntaan sivujuonne Adolf Eichmanniin. Tosin kansainvälisten juutalaisjohtajien käskyttämä media oli alkanut levittää väitettä siitä, että Frascatin luostari olisi tarjonnut turvapaikan Adolf Eichmannille tämän paetessa. Vihjailut liittyivät siihen, että luostari tarjosi mahdollisuutta Priebkelle asua siellä kotiarestissa vankilan sijaan oikeudenkäynnin ajan. Lehtimiesten tavanomaiset saatanalliset valheet loppuivat lyhyeen, kun televisioväittelyssä luostarin johtava fransiskaanimunkki isä Andrea totesi amerikkalaisten pommittaneen luostarin jo 1943 niin pahoin, että ko. ajankohtana siitä oli 2/3 täysin palasina ja toimintaa ei ollut (1500 kuollutta pommitusuhria). Tämän yhteydessä Priebke esittää kaksi kirjettä. Toisen Roberto Roccalta Indro Montanellille ja Montanellin vastauksen (molemmat julkaistu lehdessä Corriere Della Serra 21.4.1997) Rocca kertoo ystävyydestään kahteen juutalaiseen italialaisen uutistoimisto Ansan työntekijään (isä ja poika Foà). Foàt olivat ortodoksijuutalaisia ja Rocca shefardilainen ja maallistunut. Kaikki olivat erittäin omistautuneita juutalaisuuden historian tutkimiselle pohjia myöten. Eräänä iltana pariskunnan luona oli ollut nuoren Foàn kanssa puhetta Mossadin tunnetusta kaappauksesta. Roccan innostunut ja ihaileva asenne koki kylmän suihkun, kun vanhempi Foà kertoi rauhallisesti, että Mossad oli vuosia tiennyt, että Eichmann asui Argentiinassa eikä tämä ollut koskaan ajatellut, että hänen olisi tullut kätkeytyä. Foà selitti tarkemmin, että koko natsin hirttämiseen päätynyt jupakka oli ollut tosiasiassa vain melodramaattinen näytös, jotta upporikkaat juutalaiset USA:ssa olisivat lahjoittaneet tunnekuohun voimasta enemmän rahaa Israelille, sillä valtio tarvitsi kipeästi rahaa jatkaakseen olemassaoloaan. (minä: Ilmeisesti näytöksellä perusteltiin myös uusia sotakorvauksia Saksalta, joita USA vaati Saksan johdon maksamaan Israelille. Ennen kaikkea kyseessä oli Auschwitz-prosessin tapaan Saksan kansan lisäksi myös koko maailman ihmisten nykymuotoiseen holokaustiuskontoon vaivuttamisen lähtölaukaus) Rocca kertoi tiedon herättäneen nakertavia epäilyksiä. Epäilyt olivat heränneet uudelleen Priebken tapauksen tultua maailman tietoisuuteen. Myöskään Priebke ei ollut piilotellut…
Montanellin vastauskirjeessä tämä kertoo tunteneensa Foàt Eichmannin kaappausta edeltäneenä aikana ja siksi ei tiennyt heidän kantaansa ja tietojaan. Hän kuuli ensi kertaa, että koko juttua sanottiin keinotekoiseksi/lavastukseksi (“Inszenierung”) rikkaiden juutalaisten kukkaronnyörien höllentämiseksi. Hän oli puolestaan keskustellut kaappauksesta aikoinaan pääministeri Ben Gurionin kanssa, joka ei ollut erityisemmin innostunut jutusta. Hän oli kertonut, että kaappaus oli järjestetty sen vuoksi, että Israelissa alkoivat näkyä ensimäiset merkit siitä, että holokausti oli alkanut unohtua uudelta sukupolvelta. Heille oli tarvittu prosessi, jossa heille voitiin opettaa, mitä holokausti oli. Montanelli sanoi, että Ben Gurion ei olut ikinä valehdellut hänelle. Mutta myös vanhempi Foá oli tiennyt paljon ja hänen tyylinsä oli ollut myös kertoa tietojaan ilman mitään (ei myöskään uskonnollisia) ennakkoluuloja. (Minä: Eli siis Ben Gurion sanoi peitellysti, että israelilaiset tuli aivopestä myös holokaustiuskontoon entistä järeämmin ja että prosessin syy oli lähinnä vain tämä).
Priebken ei olisi tarvinnut viitata Eichmanniin, koska Priebke tuomittiin lopulta nimenomaan vain sen vuoksi, että oli totellut oikeuden laittomaksi tulkitsemaa käskyä ja osallistunut (todellisuudessa täysin legitiimiin sotatoimeen) partisaani-iskun vastatoimena suoritettuun panttivankiteloitukseen. Hänestä levitetään valheita, mutta niihin ei ole kenenkään velvollisuus uskoa. Eichmannista kerrotut valheet taas ovat holokaustiuskonnon yksi peruskivistä. Mutta miksi Priebke rajoittuisi pelkurimaisesti myötäilemään holokaustiuskontoa ja sen vaalijoita? Onhan koko paise syytä puhkaista, sillä niin naurettavasta valehtelustahan on kysymys. Valehtelusta ja silkasta väkivallasta, jolla ihmiset pakotetaan levittämään valheita tai olemaan hiljaa. Loistavasti kirjasta ilmenee aikamme valheellisuus ja toisaalta tämä uusi uskonto ja koko kuvio, eli juutalainen ylivalta ja puolijulkinen diktatuuri, sen keinot ja opit sekä vasalliensa käskyttäminen ovat aiheuttanut myös Priebken vainon. Vainoajat ehkä toivoivat Priebken tarttuvan muutaman kerran esitettyyn syöttiin ja yrittävän miellyttää rikollisia ryhtymällä valehtelemaan heidän valheitaan.
Kovasti vasemmisto muuten levittelee näitä syytöksiä Vatikaania ja paavi Pius XII:tä kohtaan. On jo vuosikymmeniä uskottu kaikki, mitä juutalaiseliitti sanoo sodasta. Mikä tahansa valhe uppoaa. Todellisuudessa Pius XII vastusti sotaa ja pyrki estämään sen ja sitten ajoi rauhaa. Vatikaani ei osallistunut holokaustiin. Se suojeli vastarintaliikeen jäseniä, jopa vasemmistolaisia pyhissä paikoissa, jonne saksalaiset eivät päässeet, koska se olisi loukannut Vatikaania ja uskovia. Koska holokaustista 99 % on valhetta, sen vuoksi vatikaanin tiedustelu ei siitä voinut saada selvää sellaisena kuin sen on väitetty tapahtuneen. Yhtä järjettömiä ovat lukemattomat väitteet Vatikaanin ylläpitämästä “rottalinjasta”, jota pitkin olisivat “natsirikolliset” paenneet Etelä-Amerikkaan. Vatikaani on liitetty touhuun aivan turhaan ja toisaalta mitään rikollisia ei ollut. Pakenijoita kyllä, mutta he pikemminkin pakenivat juuri rikollisia eikä Vatikaani osallistunut pakenemiseen. Kaikki syytökset tulisi nähdä talmudistisena hyökkäyksenä kristinuskoa vastaan. Kuten myös yli 50 pommituslentoa Roomaan. Tuhoisassa pommituksessa 19.7.1943 270 lentävää linnoitusta hävittivät mm. San Lorenzon korttelin. 14.8.1943 uuden tuhoisan pommituksen jälkeen Badoglio-hallitus julisti Rooman avoimeksi kaupungiksi ja saksalaiset hyväksyivät asian 10.9. sopimuksella. Kaikki joukot oli vedetty pois nimenomaan kaupungin ja sen kulttuuriaarteiden suojelun tähden Tuhoisat hyökkäykset eri kaupunginosiin jatkuivat. 20.3.1944 Saksan armeija julisti Rooman virallisesti avoimeksi kaupungiksi.
Jenkit siis pommittivat antaumuksella kaupunkia ja tuhosivat arvorakennuksia, monta uskonnollista mukana ja murhasivat täällä kuten muuallakin, etenkin Pohjois-Italiassa näin tuhansia ja taas tuhansia italialaisia. Miehiä, vanhuksia, naisia ja lapsia. Kyse oli tuhoamisesta, joka myös liittyy talmudismiin. Tuhotaan kaikki toisilta ja muodostetaan uusi järjestys, kun on itse siirrytty johtoon ja alistettu toiset mitättömiksi orjiksi. Muita halveksitaan ja heidän kulttuurinsa halutaan hävittää. Vasemmisto puolestaan on juutalaisen illueliitin luomus alusta lähtien ja aina ollut vain sen väline. Siksi se jo lähtökohtaisesti opeiltaan on uskonnonvastainen ja kansainvälinen, kansakuntiin aggressiivisesti suhtautuva aate, jolla siis on hyökätty etenkin kristinuskoa ja kansallisvaltioita vastaan. Vasemmiston Israelin arvostelu on osa kylmän sodan suurta petosta. Se alkoi arvostella Israelia vasta kauan sodan jälkeen. Arvostelu perustuu juurikin “anti-siionismille” ja USA:n arvosteluun. Israelin projektia pidetään siis lähinnä länsimaiden ja USA:n juttuja, jossa juutalais-parat on lähinnä välineenä, käytetään hyväksi. Tässä on vasemmiston (ja Verkkomedian) täysin talmudistien ohjauksessa pyörivä Israelin arvostelu. vasemmisto on aina jauhanut blokkina valheita ja halunnut korvata käsitykset esim. historiasta valehtelulla. Se on myös aina halveksinut lakeja ja asetuksia ja vaatinut niiden ylikävelyä, jos ne ovat olleet vaatimusten tiellä. Valheet ja vaatimukset ovat aina tulleet huippueliitiltä eli talmudisti-illulahkon johdosta.
Mielenkiintoinen on Priebken kertomus lounaasta Jerusalmin suurmuftin kanssa (Hadsh Amin Husseini). Tämä kertoili kansansa kärsimyksistä sionistisen invaasion jaloissa (juutalainen maahanmuutto oli mahdollista monitahoisen järjestöverkoston ja näiden avustajien avulla kaikkialta maailmasta). Priebken tehtävänä oli lähinnä hymyillä ja kuunnella ja sitten raportoida Berliiniin keskustelun sisältö. El Husseini oli johtanut kylien puolustusta sionistien salaisen kattojärjestön johtamien aseellisten joukkojen aseellisen joukkojen suorittamia ryöstöjä ja murhia vastaan. Ensimmäisen palestiinalaiskapinan aikana 1920 hänet oli vangittu englantilaisten toimesta. Maaliskuussa 1921 hän oli pyytänyt siirtomaaministeri Churchilliltä kirjallisesti vaalien järjestämistä ja parlamentin muodostamista alueen asukkaiden itsehallintoa varten sekä laittoman maahantulon pysäyttämistä. Churchill ei vain torjunut ehdotusta, vaan ilmoitti brittien tukevan sionisteja. Keväällä 1936 suurmufti oli organisoinut maailmanhistorian pisimmän yleislakon (174 päivää). Englantilaiset olivat regoineet rajusti. Toukokuusta marraskuuhun arabeja kuoli 2400 ja 8000 vammautui. Lähes 2000 ihmistä pidätettiin ja asetettiin sotaoikeuteen. 120 palestiinalaista tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin. Yli 60 tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Seuraavina vuosina 1938 ja 1939 englantilaiset tekivät sarjan ehdotuksia, joiden mukaan palestiinalaisten olisi tullut luovuttaa puolet alueistaan sionisteille. Sionistit vaativat puolestaan koko Palestiinaa. Usein palestiinalaiset kapinoivat ja kylä toisensa jälkeen liittyi kansannousuun. Sionistit olivat hyvin aseistettuja ja heidän järjestönsä suorittivat verisiä hyökkäyksiä. He heittelivät pommeja palestiinalaisten markkinoille ihmisten sekaan, jolloin uusia uhreja tuli paljon ja palestiinalaisten viha nousi. 10 000 arabia sai surmansa sionistien ja englantilaisten kuulista ja 30 000 vangittiin 2 vuodessa. 100 tuomittiin kuolemaan. Suurmufti pakeni Libanoniin ja sitten Irakiin, jossa yritti järjestää kapinan akselivaltojen eduksi. Sittemmin hän oli paennut Roomaan.
Sotaa edeltävältä ajalta Priebke kertoo mielenkiintoisesti taas kerran totuuden Wehrmachtin päällikön Blombergin erojupakasta. Kukaan ei ole pystynyt osoittamaan, että takana olisi ollut jotain syvempää, kuten myöskään ei seuraajaehdokkaan kenraalieversti von Fritschin tapauksessa. Von Blombergin puolison menneisyys prostituoituna ei ollut ajan kunniakäsitysten mukaisesti hyväksyttävää, joten asian paljastuttua kenraalin oli erottava. Se, että 60-vuotias aateliskenraali oli nainut 34 vuotta nuoremman tytön tavallisen kansan parista oli jo ollut poikkeavaa, mutta kansallissosialistisen ideologian hyväksymää ja Hitler oli ollut läsnä häissä. Puolison menneisyys oli paljastunut vasta häiden jälkeen. Ilmiantaja Otto Schmidt oli kertonut von Fritschin olevan homoseksuelli tai itse asiassa yrittänyt kiristää tätä. Juttu oli tullut Hitlerinkin tietoon. Koko juttu oli lakaistu maton alle, mutta päätetty uusi nimitys vaati sen vetämistä pöytälaatikosta. Kiristäjä oli kiristänyt häntä erään nuoren miesprostituoidun kertomuksen perusteella. Kiristäjää kuulusteltiin ja hän jopa tunnisti Fritschin. Valheet kuivuivat kokoon, kun kunniatuomioistuimen puolustusasianajaja oli järjestänyt paikalle aidosti homoseksuaalin Fritschin sukunimikaiman kapteeni Fritschin ja tämä kertoi tulleensa kiristetyksi. Hänen rahojaan oli siirretty kiristäjän tilille. Asiaa oli pahentanut se, että von Fritsch oli naimaton. Kunnianpalautus seurasi, mutta eläkepäivät olivat koittaneet. Juttu oli hänelle liikaa ja hän halusi päästä rintamalle tavallisena sotilaana 1939 sen sijaan, että olisi ollut esikunnissa reserviarvonsa mukaan. Hän kaatui Puolan sodassa ja kaatumista pidettiin yleisesti itsemurhana. Gestapon päällikön Müllerin avustajaksi päässyt Priebke oli perillä asioiden kulusta ja mukana tunnistuksessa ym.
Edellä oli puhetta jo Priebken tutustumisesta Dachaun keskitysleiriin. Hän joutui italiankielen hallitsevana tulkkaamaan ja toimimaan eskorttina italialaisperäiselle korkealle brasilialaiselle vieraalle Miranda Correalle, joka tutustui ison kv poliisikonferenssin yhteydessä 1937 Saksan rikospoliisin toimintaan ja vankilasysteemiin ym. Tunnollinen tulkki pääsi hätätilanteessa tähän erikoistehtävään ja pääsi tätä kautta poliisin palvelukseen ja tätä kautta myös SS-järjestöön, sillä poliisit siirrettiin siihen. Correan matka jatkui monta viikkoa ja hän tutustui Dachaun keskitysleiriin. Tuolloin kyseessä oli huippumoderni rangaistuslaitos, jossa kävi sen avantgardistisen luonteen vuoksi useita vierailijoita. Uudessa ajattelussa hylättiiin kokonaan käsitys rangaistuksenomaisesta vankeudesta ahtaassa kopissa. Sen sijaan haluttiin rakentaa suuria laitoksia, joissa vangit elivät yhteisössä, jonka perusajatuksena oli työnteko. Dachaussa vankeja kohdeltiin epäilemättä paljon inhimillisemmin kuin aiemmin lohduttomissa vankiloissa. Tuolloin vankeja oli 2000, joista enemmän kuin 2/3 olivat poliittisia vankeja. Rikosvangeista heidät erotti vaateparren perusteella. Vierailu oli perusteellinen ja kaikkiin rakennuksiin tutustuttiin. Keittiöön, jätehuoltolaitokseen, spitaali- ja sisätautisairaalaan, kuten myös kone- ja puuseppien työpajoihin. Alueella, jossa vangeille oli järjestetty vapaa-ajan toimintoja, sijaitsi uimala, kanttiini ja kirjasto. Priebke muisti hyvin, kuinka hämmästynyt Correa oli siitä, että vangit saivat ottaa osaa vaaleihin ja äänestyksiin.
Kristalliyön mellakoitsijoiden henkilöllisyyteen ja niiden syyllisiin ja alkuunpanijoihin Priebke ei ota kantaa, mutta toteaa mellakoiden olleen vakava uhka Saksan taloudelle ja sen maineelle ulkomailla. Himmler organisoi SS-joukoista miliisejä ja ne lähetettiin suojelemaan historiallisia arvokohteita. Ase kädessä ne pelastivat juutalaisen teatterin Berliinin Kommandantenstrassella. Keskellä yötä Heinrich Müller jakoi kaikille piiripäälliköille Rudolf Hessin kautta annetun Hitlerin käskyn lopettaa levottomuudet. Berliinissä Hitler itse määräsi juutalaisille liikkeille suojavartiot sekä Bernheimerin antiikkihuoneelle myös. Priebke toteaa kansan enemmistön tulleen siihen tulokseen, että juutalaisväestön oli tuon jälkeen parasta lähteä Saksasta. Levottomuudet olivat seurausta pitkällisestä katkeruudesta eikä tiedetty, mihin mahdollinen uusi provokaatio voisi johtaa. Toisin kuin H Kappler omassa lausunnossaan Priebke ei ota kantaa juutalaisten siirtojen puolesta. Pikemminkin hän kuvaa juutalaisten siirtämistä itään ja pois Euroopasta hyvin radikaalina. Hän tosin sanoo, että teko suoritettiin aikana, jolloin Saksaa vastaan käytiin tuhoamissotaa ja toisaalta USA:ssa oli tehty vastaavasti saksalaisille ja japanilaisille sekä tällaista alkuperää oleville (japanilaisperäisten ja japanilaisten määrä oli Giachinin yhteenvedon mukaan 125 000). Lisäksi hän toteaa siis asiasta käydyn maassa paljon väitelyitä ja siis enemmistön ymmärtäneen ajatuksen 1939. Hän esittää myös Kapplerin kirjallisen lausunnon (saatan kääntää sen jossain välissä) 1940-luvun prosessissa.
SS-poliisiupseeri eli kapteeni Priebke oli sitten sodan jälkeen monella englantilaisella vankileirillä. Nälkä oli kova, mutta nälässä pitämisessäkin oli eroja. pahimman nälkäleirin jälkeen Priebkeä onnisti, kun hän pääsi keittiökomennuskuntaan. Heti ensimmäiseltä vankileiriltä kirjoittamassaan kuvauksessa hän kertoi, kuinka amerikkalaiset sotilaat nöyryyttivät vankeja laittamalla heidät voimistelemaan tai ryömimään piikkilankoihin tupakantumppeja metsästämään (Priebke tosin halveksi entistä esimiestään, joka alentui tupakanhimossaan moiseen). Kuitenkin tällainen vihaan perustuva nöyryytyskulttuuri vihollissotilaita kohtaan on ah niin tyypillistä anglosaksien armeijoille. Sotilaat ovat kuin jotain alkulimaa monesti, kun he kohtelevat huonosti milloin mitäkin epäinhimillistettyä vihollista. Oli kyse siten intiaaneista tai saksalaisista. Veronica Clarken kirjoista tehdyissä bloggauksissa ei vielä päästy tapahtumiin amerikkalaisella maaseudulla USA:n osallistuttua I maailmansotaan. Välittömästi ei vain lopetettu kouluissa saksankielistä opetusta, vaan väkijoukko ryntäsi kouluun ja poltti kaikki saksankieliset kirjat. Saksankieltä oli syytä olla käyttämättä. Kristalliyön kaltaisia ja pienempiä kahakoita ja levottomuuksia syntyi, kun väkijoukot järjestivät saksalaisvastaisia pogromeja. Tietenkin ne oli järjestetty yleensä ylemmältä taholta. Saksalaisia pahoinpideltiin ja surmattiin etenkin II maailmansodan yhteydessä. Saksalaiset tietysti käyttäytyivät moitteettomasti niin I kuin II sodassa ja kohtelivat vankejaan asiallisesti. Kristalliyö oli juutalaiseliitin käskyttämä provokaatio. Saksalaiset eivät tietenkään sellaista tehneet, joten se oli tehtävä siis itse omaa väkeä kohtaan. Englantilaiset ja amerikkalaiset oli pumpattu täyteen vihapropagandaa ja Euroopan ensimmäinen sivistyskansa saksalaiset olivat virallisesti pelkkiä hunneja, jotka olivat alempaa ja saatanallista kulttuuria ja vieläpä parantumattomia. Vankitoverit kertoivat myös muilla vankileireillä suoritetuista kidutuksista, teloituksista ja nälällä tuhoamisesta. Yleensäkin vankileirien henkilökunta ja vartijat olivat juutalaisia. Etenkin kiduttajat ja kuulustelijat, mutta usein myös vartijat. Osuva on Prieben kommentti uutisista Japaniin pudotetuista atmipommesta. Siis kesken mielipuolisten syytösten syyttäjät olivat suorittaneet hisvittävät joukkomurhat jälleen kerran: “Jos meillä oli ollut jonkinlaisia epäilyjä siitä, millaisten ihmisten kanssa olimme tekemisissä, nämä epäilyt katosivat viimeistään nyt”. Himmlerin väitettyyn itsemurhaan Priebke suhtautui myös hämmästellen. SS-upseeri ei saanut kunniallista hautausta, jos teki itsemurhan. Teko olisi ollut vastoin Himmlerin kaikkea opetusta. Kanadalainen Joseph Bellinger onkin kääntäjä Grafin huomautuksen mukaan osoittanut Himmlerin tulleen murhatuksi englantilaisten taholta, koska häntä ei haluttu esiintymään Nürnbergissä (hänen kirjansa luen varmaankin ennen joulua).
Tässä on aiemmin kirjoittamani kokonaisesitys Priebken jutusta ja teloituksista 1944: Bloggaus Priebkestä 2011 . Erittäin kauhistuttavaa oli, että tuo mainittu tv-sarja oli Wiesenthal-keskuksen valehtelojiiden ympärille tehty. Siis silkkaa paskaa. Se on muuten pyörinyt nähdäkseni nyt kesällä yöuusintoina.
Jotain samaa kuin Priebken kohtelussa oli Herbert Kapplerin vankeusajan ensimmäiset neljä vuotta. Kappler joutui olemaan täysin eristettynä 6 neliömetrin täysin kylmässä sellissä. Lähes puolet sellistä vei suuri kivipöytä. Tarkasti sensuroituja kirjeitä hän sai lähettää ja vastaanottaa yhden viikossa ja vain sukulaisilta tai heiltä. Priebke antaa melko hyvän kuvan esimiehestään ja tietysti tämä SS-poliisijoukkojen everstiluutnantti kesti urheasti myös kaikki nämä sikamaisuudet loppuun asti (syöpä vei 1978).”
Tähänhän sopii niin tämän Suomen mielipidevainon ja Priebken kuoleman vuoksi muitakin vstaavan oikeudenkäytön esimerkkejä. Lainattu netistä:
”Der Fall Demjanjuk
Päivitetty ja nostettu John Demjanjukin poismenon johdosta (17.3.2012)
Tilasin takavuosina Honsikin Wiesenthal-kirjan vinkistä innostuneena Hans Peter Rullmannin kirjan Der Fall Demjanjuk vuodelta 1987. Luinkin sen, koska aihe oli ajankohtainen Saksassa alkaneen uuden Demjanjuk-prosessin vuoksi. Jo edesmennyt Rullmann oli v. 1933 syntynyt journalisti, joka on kansantalousopintojensa jälkeen työskennellyt eri tiedotusvälineille. Hän on etenkin Jugoslavian tuntija ja ollut Spiegel-lehden vastaava siellä, kuten myös muiden lehtien ja radioasemien. Vuodesta 1971 Saksan hallituksen Ost-Dienstin riippumaton lehdistöavustaja. Toimitti tuolloin myös lehtiä, jotka käsittelivät lähinnä kommunismia. Tämä saksalais-kroatialaisen seuran tuolloinen puheenjohtaja ei ole mitenkään katsottavissa äärioikeistoon kytkeytyväksi henkilöksi millään tavalla.
USA:n oikeusministeriön alainen ns natsien metsästysosasto OSI eli Office of Special Investigations on laitos, jonka tehtävänä on etsiä lähinnä USA:n alueella oleskelevia entisiä natsirikollisia tai rikostovereita eli ihmisiä, jotka ovat vaikuttaneet 1933-1945 Saksan valtakunnan tai sen joukkojen vaikutuspiirissä ja jotka ovat syyllistyneet rikoksiin. Michael Collins Piperin tutkimukset ovat paljastaneet (kirja The New Jerusalem), että yksikkö on Mossadin kaappaama ja että sen sisällä toimii vakoiluelin Israelin laskuun. Myös Rullmann suhtautuu toimistoon erittäin kriittisesti ja näkee sen toiminnan paitsi Israelin laskuun propagandatoimintaa ja kyseenalaista ihmisvainoa harjoittavana, niin myös oikeastaan KGB:n käsivartena USA:n hallinnon sisällä. Toimiston tehtävänä on pitää silmällä tehtävästään johtuen ilman muuta itäeurooppalaisia ja tuolloin kommunistisesta Itä-Euroopasta paenneita ja sieltä emigroituneita henkilöitä, jotka ovat asuneet alueella sodan aikana. OSI teki tiivistä yhteistyötä kommunistien kanssa ja oli siis USA:n yhteistoimintasuuntauksen edustaja. Sionistithan ovat aina veljeilleen kommunistien kanssa tunnetuista syistä, mutta myös USA:lla on syynsä tietyissä asioissa puhaltaa yhteen hiileen ja kylmä sotahan on joidenkin mielestä jopa teatteria ja sitä se oli ainakin yhä enemmän ja enemmän Neuvostoliiton hajoamisen lähentyessä ja Demjanjukin ajojahdin loppuaikoina oli alkanut jo avoin lähentyminen. Rullmann näkee Demjanjukin ajojahdin olevan sionistis-bolshevistinen yhteisprojekti, jonka tarkoitus oli venäläisten puolelta tukahduttaa ukrainalaisten itsenäisyyspyrkimyksiä mustamaalaamalla emigrantteja eli ulkomailla asuvia kansallismielisiä voimia ja toisaalta Israelille mediatapahtuma, jolla holokaustia propagoitaisiin ja lisättäisiin uusia kansoja syyllisiksi sen suorittamiseen korvausten ja muiden etujen tähden. Molemmat halusivat siis lietsoa ukrainalaisvihaa omien pyrkimystensä tähden. Vastaavia yhteisiä vihakampanjoita Israelilla ja Venäjällä on ollut 90-luvulla Baltian maita kohtaan. Rullmannin mukaan kyseessä on selvä syyttömän miehen näytösoikeudenkäynti ja hyvin hän näkemyksensä perusteleekin.
Ivan Demjanjuk syntyi itäukrainalaisessa kylässä 3.4.1920. Juuri tuolloin oli Neuvostoliitto joutunut kärsimään nälänhädästä ja ukrainalaisia jo tuolloin alistettiin estämällä kansainvälinen apu sinne pitkän aikaa, kun Hoover-apua virtasi muualle maahan ja myös viljaa otettiin pakolla muihin osiin. 5 miljoonaa uhria vaatineesta nälänhädästä ukrainalaisia kuoli pääasiassa 1921 kolme miljoonaa. Ehkäpä Ivanin pelasti NEP-politiikka, johon Lenin joutui peräytymään koko maan uhatessa hajota käsiin. Myös Ukrainassa oli kuohunut, mutta siellä kaikki tukahdutettiin kovin ottein. Teloituksin ja esim. kieltämällä ukrainan kielen puhuminen (sellainen johti välittömään teloitukseen miliisin yms taholta ilman oikeudenkäyntiä). Ukrainaan ei perustettu edes omaa kommunistista puoluetta. Koko neuvostovallan ajan Ukraina oli pahasti sorron alla ja esim. loppuaikoihin asti 60 % Siperiaan karkotetuista oli ukrainalaisia. NEP-kausi päättyi 1929 ja nyt kaikki yksityisomistus lakkautettiin. Koko maassa tuhottiin talonpoikaisluokka, mutta Ukrainassa yritettiin koko kansakunnan tuhoamista tahallisella nälänhädällä. Yhtenä ainoana nälkätalvena 1932-33 7 miljoonaa ukrainalaista murhattiin takavarikoimalla elintarvikkeet ja joko viemällä ne maasta tai antamalla pilaantua varastoihin. Robert Conquest on kirjoittanut asiasta dokumentteihin perustuvan järeän tiedekirjan Harvest of Sorrow. Se on lähde Rullmannin kuvauksille nälänhädästä ja vainoista. Joka puolella oli ruumiita, joita heikot omaiset eivät jaksaneet haudata. Bolshevikkien murhakaartit ampuivat ihmisiä ja kävivät taloissa ruumiidenkin yli hyppien ja veivät ammuttuaan ehkä isännän, viimeisetkin elintarpeet itkevien lasten ja naisten nälkäkuoleman varmistaen. Toimistaan tällaisissa murhakaarteissa on kertonut esim. juhlittu kirjailija Saksassa Lev Kopelev (näin siis suhtaudutaan miljoonien ukrainalaisten tappamiseen ihan oikeasti osallistuneeseen). Lisäksi 2 miljoonaa tapettiin muuten vuosina 1930-34. Rullmannin mukaan juuri tämä juutalaisten suuri osuus murhakaarteissa ja Ukrainan bolshevikkihallinnossa (Lev Kopelev oli juutalainen kommunisti) on asia, jota Israel yrittää peittää pakottamalla muun maailman rummuttamaan ukrainalaisten “mustaa menneisyyttä“ natsien apureina. Ukrainan teurastuksen aikainen johtaja Kaganovitsh oli juutalainen ja myös 90 % ensimmäisen keskuskomitean jäsenistä samoin kuin kaikista Tshekan/GPU:n/NKVD:n/KGB:n johtajista Uritskistä Andropoviin. Kyse olisi siis juutalaisvenäläisten raskaiden rikosten salaamisesta yhteisellä operaatiolla ja niiden sijaan maailman ihmisten mielten täyttämisestä holokaustitarinoilla. Ukrainalaisten syyllisyydessä ei ole mitään perää, vaan Ukraina pettyi pahasti itsenäisyyden epäämiseen ja kovaan natsihallintoon. Johtajat pidätettiin melkein heti ja lopulta 200 000 ihmistä taisteli maan alla sekä natseja että venäläisiä vastaan. Vankileireillä on esiintynyt tapauksia, että ukrainalaisvangit ovat antaneet aseita maksua vastaan juutalaisvangeille tai että ukrainalaisvartijat ovat tehneet kapinan yhdessä juutalaisvankien kanssa. Siksi saksalaiset eivät juuri luottaneet heihin ja juutalaiset muistavat todellisuudessa harvat kontaktit ukrainalaisvartijoihin hyvällä.
Mutta nuori Demjanjuk ei kuulunut Stalinin vastaisiin kapinallisiin voimiin, vaan oli mitä ilmeisimmin lojaali johdolle ja saaden ajaa kolhoosissa traktorimiehenä traktoria. Kun 2. maailmasota alkoi, Ivan oli puna-armeijassa ja joutui 1942 keväällä vangiksi saksalaisten vallattua Kertsin niemimaan toukokuussa. Oman ilmoituksensa mukaan hän oli Chelmissä vankileirillä tammikuuhun 1944, jolloin leiri siirrettiin Saksaan. Siellä hän alkoi hiwiksi eli Hilfswilligeksi ja päätyi Waffen-SS:n vasta perustettuun ukrainalaisosastoon kenraali Schandrukin joukoissa. Veriryhmätatuointi osoittaa miehen olleen ainakin jossain vaiheessa rintamajoukoissa, sillä vartijoille ei laitettu veriryhmätatuointia. Maaliskuussa 1945 Himmler halusi riisua aseista Schandrukin pitäen häntä epäluotettavana. Tämä alisti itsensä panssariarmeijalle ja sai lykättyä aseistariisuntaa. Samalla hän otti yhteyttä brittijoukkoihin, jotka lupasivat ottaa joukon huostaansa, jos nämä pitäisivät asemansa Titon joukkoja vastaan siihen asti, kun he saapuvat paikalle. Juuri tämä yksikkö, jossa Demjanjuk oli, ei joutunut sodan jälkeen heti luovutettavaksi venäläisille ja jugoslavialaisille, kuten sadattuhannet neuvostolaista ja jugoslavialaista alkuperää olevat luovutettiin, joukossa monia jo ennen sotaa emigroituneita. Tämä häpeätahra on edelleen kunnolla käsittelemättä. Mutta luovutus uhkasi pian uudelleen. Demjanjuk oli yksi 250 000 ukrainalaisesta, jotka väärensivät henkilöhistoriansa ja syntymäpaikkansa ja etenkin saksalaisten puolella olleista sotilaista sellainen, joka pystyi salaamaan asian voittajilta. Näin häntä ei luovutettu, vaan hän oli ensin kaksi vuotta Landshutissa Itävallassa pakolaisleirillä ja sitten pari vuotta amerikkalaisten joukkojen autonkuljettajana Regensburgissa Saksassa. Hän avioitui ja sai lapsia. 1952 hän anoi USA:n kansalaisuutta ja sai sen, kun unohti sopivasti olleensa Saksan armeijassa sodan aikana. Nimeään hän ei kuitenkaan vaihtanut, mikä oli erehdys, sillä vaihto olisi pelastanut hänet kaikilta vaikeuksilta melkoisen todennäköisesti. Vaihtamattomuus kertoo osaltaan, että hän ei varmaankaan ollut tehnyt sellaista, josta häntä syytettiin myöhemmin.
Neuvostoliitto toimi jatkuvasti kaikkia emigrantteja vastaan ja laati syytöksiä ja väärennöksiä yhteistoimintamiestensä avulla. Esim. Clevelandissa, jossa Demjanjuk toimi naapurien kunnioittamana ja mallikelpoisena perheenisänä tunnettuna pidettynä kansalaisena autotehtaassa työskennellen, lähes kaikkia ukrainalaisyhteisön kansallismielisiä ja ei-kommunistisia jäseniä syytettiin venäläisten taholta sotarikoksista ja natsismista ym. Yksin Ohion alueella oli 70 ukrainalaista, joita Neuvostoliitto vaati tilille natsirikoksista. OSI ei siis aina ole tarttunut pyyntöihin. On vaadittu yhteisymmärrys ja tarve luovutuksille. Monta syytöntä ihmistä on kuitenkin luovutettu Rullmannin mukaan Jugoslavian ja Neuvostoliiton hirttäjille. Myös israelilaiset natsienmetsästäjät luovuttivat 30 000 nimen listan saksalaisviranomaisille vielä Demjanjukin oikeudenkäynnin aikana lisätutkimuksia varten henkilöistä, joita väitettiin todennäköisiksi natsirikollisiksi. 1975 Kgb:n toimija Michael Hanusiak esitti erään todistuksen, jonka mukaan John Demjanjuk olisi ollut Sobiborin keskitysleirillä vartijana ja syyllistynyt siellä hirmutekoihin. Tämän todistuksen antanut henkilö oli kuulemma juuri kuollut. OSI kiinnostui kuitenkin Demjanjukin maahantuloon liittyneistä epäselvyyksistä ja hätä alettiin pitää potentiaalisena ihmisjahdin uhrina. 1976 tehtiin ensimmäinen pidätys ja 1977 alkoi media kirjoittaa Demjanjukista natsirikollisena. Pian sionistien kontrolloiman USA:n ja länsimaiden median mukaan tämä 21-vuotias nuori sotavanki olisi muutaman kuukauden päästä ollut Treblinkan keskitysleirin päällystöä ja joka olisi omin käsin väännellyt kaasukammion koneistoa käyntiin harjoittaen vielä mielipuolista ja sadistista väkivaltaa ja kidutuksia onnettomille uhreille. Todistajat olivat nähneet kaiken ja tiesivät miehen nimeltä (miksi vangeille olisi kerrottu vartijoiden koko nimi ja miten he olisivat päässeet todistamaan kaasutuksia elävänä?). Yksi oli pitänyt kirjaa kaikista kaasutuksiin viedyistä vangeista ja laskenut kaikkiaan yli miljoona uhria. Media risti Dejanjukin “Iivana Julmaksi”. Pian OSI pyysi todisteita venäläisiltä lisää ja sai näytille vähäksi aikaa kopion Ivan Demjanjukille kirjoitetusta henkilötodistuksesta, jossa tämä laskettiin pois Trawnikin koulutusleiriltä ja joka oikeutti miehen toiminaan Sobiborin seudulla eri tehtävissä. Kortti oikeutti miehen kuitenkin liikkumaan missä vain, mikä oli poikkeuksellista ja epäilyttävää. Media esitti kortista vain osan ja peitti osat, joista paperin olisi heti tunnistanut asiantunteva ihminen KGB:n väärennökseksi. Onkin ihmeellistä, miksi KGB suoritti niin karkean väärennöksen kuin se suoritti. Oliko koko jutun valheellisuus liian ilmeistä? Kaikkiko sen käsittivät oikeudettomaksi vainoamiseksi? Joka tapauksessa oikeusjuttu Demjanjukia vastaan USA:ssa oli median kampanjoinnin jälkeen selviö.
Oikeudella ei ollut oikein muuta perustetta syytöksille kuin tuo venäläisten esittämä dokumentti. Em. todistajat oli todettu epäluotettaviksi varsinaisissa Treblinka -prosesseissa 60-luvulla ja hylätty. Erinäisiä vartijoita oli kuitenkin saatu syyllisiksi ja tarina Treblinkasta laadittu. Siihen oli saatu erinäisten prosessien aikana sisältöä vähän kuin inkvisition tutkimuksista noidiksi epäiltyjä kiduttamalla (minun vertaukseni, katolisella kirkolla oli kuitenkin hyvät tiedot siitä, mitä Kyöpelinvuorella tapahtui) . Nyt oli kuitenkin kidutusten sijaan kuulusteltu pitkä rivi hengissä selvinneitä ja vartijoita. Erään vartijan tunnustus eli Otto Hornin oli varsin kuvaava. Hän myönsi kaiken, minkä syyttäjä halusikin kuulla ja myös syyti tämän toivomuksesta tovereitaan osallisuudesta teloituksiin Horn vapautettiin, vaikka oli kertonut kantaneensa pois ruumiita (syyttäjän mukaan se nopeutti joukkomurhaamista) ja oli ennen Treblinkaa toiminut muka eutanasiaohjelmassa “sairaanhoitajana” (=murhaajana). Toiset joutuivat tuomiolle, mutta myönnettyään kaiken osallisuutensa satojentuhanisen murhaamiseen kaasutuslaitteiston käynnistäjänä ”pahimman tapauksen” tuomio oli 12 vuotta ja josta vain 8 täytyi istua. Silminnäkijöiden ja vartijoiden kertomuksissa oli esiintynyt useimmiten myös ukrainalaisia, joko yksi tai kaksi tai jopa kuusi. Puhuttiin Ivan Boschista tai Borschista. Ensimmäisten todistajien mukaan käytettiin kaasukammiota, jossa olisi tapettu ihmiset vesihöyryllä. Vartijat puhuivat isokokoisesta Nikolaista, mutta vain yksi lempinimeltään Ivanista, joka oli kaikkien venäläisten ja ukrainalaisten yleinen lempinimitys. Toiset taas puhuivat pienikokoisesta ukrainalaisesta (mutta ei Demjanjukin pituisesta). Toisten kuvausten hän oli isokokoinen ja käytti konetta ja vangit olivat alistuneita ja toisten mukaan hän oli hyvin pienikokoinen. Olennaista on, että Ivan julmasta tai Ivan Demjanjukista ei ole kukaan puhunut koskaan ennen Demjanjukin oikeudenkäyntiä. Lisäksi päätodistajien Rosenbergin ja Epsteinin kertomuksista 1947 alkaen on toistunut tarina, jonka mukaan vangit tekivät kesällä 1943 kapinan, joka johti joukkopakoon ja leirin tuhoutumiseen maan tasalle. Tällöin heidän esityksissään paljon esiintyvä ja pahamaineinen Ivan olisi tapettu kapinan aikana. Tämä tarina toistui useimmissa vankimuistelmissa sodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Em. todistajien kertomuksiin perustuu lähes koko sodanjälkeinen käsitys Treblinkasta, vaikka ne ovat selvästi mielikuvituksellisia. Olisi ollut 30 m kauhan omanneita maansiirtokoneita ja vastaavankokoisia vaatekasoja. Kaasukammioihin mahtui muka 12000 ihmistä kerralla. Kerran julkaistiin valokuva, jossa leiri paljastui hyvin erilaiseksi. Sitten kuvan sanottiin olleen erehdys ja julkaistiin toinen kuva, jossa olisi ollut SS-miehiä Treblinkassa vartioimistehtävissä. Kun eräs tarkkasilmäinen juomasi, että tässä Yad Vashemin kuvassa oli sotilailla venäläiset univormut, selitettiin, että kyse oli kuvasta, jolloin venäläiset olivat juuri vapauttaneet leirin. Tätä juttua ei enää oikaistu, vaikka oikeasti leiri lakkautettiin 1943 väitetyn kapinan jälkeen ja siitä ei jäänyt mitään jäljelle, koska saksalaiset muka peittivät kaikki joukkomurhan jäljet. Siten paikalla oli vain peltoa venäläisten tullessa eikä tuhkaakaan jäljellä. Oikeus kuitenkin vei Demjanjukilta USA:n kansalaisuuden ja luovutti hänet Israeliin. NL ei ollut vaatinut luovutusta eikä myöskään Puola.
Demjanjukin prosessi kai oli luotava pian entisissä kirjoituksissa mainitun Franz Wallusin syytteen kaaduttua. Mies oli itse puolustuksensa avulla kaivanut dokumentit, jotka osoittivat miehen olleen koko sodan ajan 1040-1944 Saksassa maatiloilla pakkotöissä ja hänellä oli näyttää jopa sairasvakuutukset. Lisäksi natsienmetsästäjien yllätykseksi olivat löytyneet miehen entiset työnantajat, jotka olivat elossa ja jotka tunnistivat vuosien jälkeen “Franzelinsa” ja sydämellisen jälleennäkemisen jälkeen olivat joukolla tulossa todistamaan Walluksen puolesta. Siten julkisuus USA:ssa sai ensimmäisen kerran laajalti selvää, mistä kaikesta OSI:n ja Wiesethalin natsienmetsästyksessä oli kysymys. Monta todistajaa Wallusta vastaan oli paljastunut valehtelijoiksi. Koko holokausti oli vaarassa Rullamnnin mukaan. Demjanjukin prosessi alkoikin pian Walluksen syytteen kaaduttua. Amerikkalaiset ja israelilaiset oikeusviranomaiset totesivatkin avoimesti, että olisi sääli, jos Demjanjukia ei tuomittaisi. Median käyttäytymisen lisäksi tämä tuntui aika puolueelliselta. OSI oli esimerkiksi salannut kaikki 17 todistajaa, jotka eivät tunnistaneet Demjanjukia Sobiborista tai Teblinkasta ym. Se oli “kadottanut” niitä koskevan aineiston. Vain tunnistaneet todistajat noteerattiin ja julkistettiin. Israelilaiset oikeusviranomaiset taas todistetusti johdattelivat juutalaisia todistajia ja suorastaan pakottivat heidät tunnistamaan pitämällä riittävän kauan valokuvaa heidän edessään ja painostamalla tunnistamiseen. Oikeudenkäynti Jerusalemissa kuitenkin lykkääntyi monta kertaa, koska todisteiden keräämisessä ilmaantui suuria vaikeuksia. Esim. Neuvostoliitto ei suostunut luovuttamaan alkuperäistä dokumenttia, vaikka sitä kävivät henkilökohtaisesti pyytämässä monet lähetystöt, mm. pääministeri Peres. Viimein USA:n neuvostomielisin liikemies tri Armand Hammer, losangelesilaisen öljyfirman omistaja ja jo Stalinin ystävä ja liikekumppani ja joka oli aina ollut avoimesti Neuvostoliiton ystävä, sai kontakteillaan venäläiset luovuttamaan dokumentin oikeudenkäynnin ajaksi.
Tämä dokumentti oli monilla tavoin kummallinen. Luettelen raskauttavimmat puutteet. Siinä ei ollut myöntämisajankohtaa eikä voimassaoloajankohtaa, vaikka uskollisimpienkin ja luotetuimpien natsien kortit myönnettiin vuodeksi. Lisäksi puuttui tunnusnumero ja maininta, missä tarkkaan ottaen kortti oli voimassa. Demjanjukin kortti olisi ollut voimassa joka puolella. Demjanjukin äidiltä oli takavarikoitu kaikki merkittävä vasta hiljattain Demjanjukin tultua USA:ssa pidätetyksi ja prosessin lähdettyä käyntiin. Siihen asti hän oli saanut eläkettä, jota ei yleensä maksettu kollaboraattorien äideille. Passin kuva saattoi olla hänen omaisuuttaan. Toisaalta kuvaa oli käytetty aiemmin toisin, koska siinä oli niitin jäljet. Nyt se oli liimattu, vaikka Saksassa kuvat nidottiin passeihin. Todistuksessa oli monta kertaa nimi eikä vain yhden kerran. Vastaavanlaisia todistuksia ei ollut mistään löydetty, vaikka niitä olisi pitänyt olla paljon myös Trawnikissa, jos niitä olisi siellä myönnetty. Leirin näistä asioista vastaava hallintopäällikkö Rudi Bittner sanoi, että ei ole koskaan allekirjoittanut tällaista paperia eikä leimannut kuvia koskaan sinetillään. Sinettiään hän puolestaan varjeli kuin silmäteräänsä eikä antanut sitä kenellekään ja piti sen aina lukitussa arkussaan, jos ei sitä käyttänyt. Trawnikissa koulutettiin kyllä ukrainalaisia vartiointipalvelukseen, mutta heille ei annettu minkäänlaisia kortteja. Vastaavanlaiset kortit muualla olivat myös ihan erilaisia. Selvitysten mukaan ukrainalaiset koulutettiin vain ruoka- ja muiden varastojen sekä siltojen yms vartiointiin, mutta ei keskitysleireille. Muutoinkin ukrainalaiset olivat niin halveksittuja ja heitä pidettiin niin epäluotettavina, että heitä ei kovin tärkeisiin asemiin päästetty vankileireillä, Treblinka mukaan lukien. Henkilökortissa on myös muita kummallisuuksia, joita ei missään muussa saksalaisessa vastaavassa dokumentissa ollut. Kiväärin vastaanottoa ja yleensä aseen tyyppiä ja numeroa ei mainittu varustelistassa, mutta sukat kyllä. Varustelista ei ollut koskaan henkilökortin kanssa samassa dokumentissa. Myös saksalaisen oikeinkirjoituksen kanssa on ongelmia. SS on kirjoitettu eri tyyleillä kuten muutenkin kirjaintyypit vaihtelevat. Vaikuttaa kuin asiakirjaa olisi täydennelty käsin. Kirjan sisäkanteen on ennättänyt uutinen 2.9.1987 tutkimuksesta yhdysvaltalaisessa McCrone-instituutissa, jossa todetaan valokuvan passissa olleen 1965 jälkeiseltä ajalta, koska titaniumoksidia ei ollut valokuvapaperissa aiemmin. Kirjassa on jo kerrottu passia tutkittavan saksalaisessa rikoslaboratoriossa, jossa se Honsikin kirjan mukaan siis osoittautui karkeaksi väärennökseksi. Joka tapauksessa paperi todisti vain Demjanjukin väitetyn Sobiborin oleskelun suuntaan, mutta vain samalle alueelle kuin vankileiri. Treblinkaan ei viitannut mikään dokumentti.
Em. Otto Hornia aiottiin todistajaksi ja OSI:n syyttäjäin edustajat kävivät hänen luonaan menestyksellisesti: Mies tunnisti Demjanjukin ja vaikutti yhteistyökykyiseltä. Demjanjukin puolustuksen vierailtua miehen luona hän perui kaiken ja kielsi tuntevansa Demjanjukia. Kun Israelissa kuultiin tämä, syyttäjä saapui henkilökohtaisesti Hornin luokse virkamiestensä ja parin saksalaispoliisin kanssa. Pian Horn oli valmis taas todistamaan Demjanjukia vastaan. Olisiko miestä uhattu vähintään vastaavalla syytteellä? Vastaava huojuntaa oli parin muun saksalaistodistajan kohdalla. Yksi oli todistaja oli Heinrich Schäfer, joka oli ollut Trawnikissa koko leirin ajan ja jolta OSI oli saanut tunnustuksen, että leirissä oli jokaisella henkilökortti. Hänen korttinsa on kuitenkin hyvin erilainen (kirjassa on kuva siitä) ja huijatuksi itsensä tuntenut Schäfer esitti valaehtoisen todistuksen siitä, miten Demjanjukin kortti ei voinut olla oikea (osa em. luetelluista syistä). Hänet oli johdateltu lausumaan jotain erehdyttäen ja hän on vastannut erilaiseen kysymykseen. Hän ei ollut tajunnut, että syytöntä miestä tuomitaan lausunnon perusteella. Israelilaissaksalainen lähetystö vieraili Schäferin kotona ja vaati perumaan valaehtoisen todistuksen. Trawnikin hallinnossa ollut todistaja Leonhardt sanoi sanoi myös jälleen tunnistavansa henkilökortin tarkasti. Tällainen näytelmä sai uuden käänteen, kun varsinainen oikeus vieraili Israelista molempien ensiksi mainittujen luona. He romahtivat ja peruivat taas kaiken. Leonhardt horjui ja sanoi, että ei ollut pitänyt kovin usein kädessään tuollaista todistusta (vaikka niitä olisi tuolloin pitänyt hänen antaa vähintään 5000). Israelin oikeusistuin luopui saksalaistodistajien käytöstä tämän jälkeen. Treblinkan johtaja Kurt Franz ei tunnistanut Demjanjukia ja oli muutenkin vaarallinen todistaja, koska kielsi kaasukammiot. Elinkautisessa vankeudessa häneltä oli kuitenkin kysytty asiaa. Todistajaksi ei tietenkään häntä huolittu. Samoin ei Streubelia, Trawnikin johtajaa, joka antoi valaehtoisen todistuksen, jossa esim. todettiin Trawnikin kaikkien ukrainalaisten olleen vain maataloustuotteiden vartiointitehtävissä ja sen jälkeen palanneen takaisin Trawnikiin. Mies kuoi vasta 1986. Häntä ei koskaan tuomittu mistään. Eikä todistajaksi haluttu August Mieteä, joka oli saanut 24 vuoden vankeustuomion Treblinkan toiminnastaan. August Miete sanoi, että ei koskaan ole nähnyt Demjanjukia (syytetty Müntzberger tosin sanoi Mieten olleen vain vaatteiden lajittelija, mutta ilmeisesti henkeään vastaan hän oli myöntänyt osallistuneensa teloituksiin myös “kuolemanleirissä“ eli leirissä II).
Mielenkiintoista, kuinka holokaustin sotienjälkeisissä kuvauksissa melko keskeisen paikan eli Treblinkan tarinaa voidaan muuttaa niin kokonaisvaltaisesti tarpeen mukaan kuin mitä nyt tapahtui. Rachel Auerbachin kirjassa Aus den Feldern von Treblinka puhutaan kyllä todistajien luomasta Ivanista eli Ivan Broschista. Hän olisi ollut kaasutuskoneen käyttäjä. Kun Demjanjukia alettiin syyttämään, kirjan englanninkielisestä käännöksestä pudotettiin pois sukunimi ja pelkkä Ivan jäi. Tämä oli tietysti pientä siihen verrattuna, että päätodistaja ja Treblinkan legendan isä Rosenberg selitti erehtyneensä, kun oli aiemmin kertonut kymmeniä vuosia Ivan kuolleen kapinan aikana. Tuviah Friedmann oli kirjoittanut tarinan Rosenbergiltä 1947. Hän kertoi, että jos hän vahvistaisi nyt, mitä Rosenberg tuolloin hänelle sanoi, “juutalaiset uskonveljeni uhkaavat henkeäni” (eli että Ivan on kuollut). Tällä tavalla siis nämä muista prosesseista sivuutetut todistajat tarinoivat uudet tarinansa, joissa ei draamaa puuttunut. Demjanjukista tehtiin ihmishirviö, joka raiskasi ja kidutti. Yksi todistaja oli nähnyt, kuinka 12-vuotias tyttö oli ollut hengissä kaasutuksen jälkeen ja kömpinyt oven auetessa äitiä huutaen. Tämä huuto olisi lopetettu mitä kauheimmalla tavalla. Sitä rataa. Oikeussali eläytyi kaikkeen ja kun Demjanjuk erehtyi tarjoamaan kättä yhdelle todistajalle tämä sai vihakohtauksen muun oikeussalin kanssa. Näistä todistajista kuitenkaan kukaan ei ole voinut päästä oikeasti seuraamaan väitettyjä teloittamisia leiri II:een, joka oli erotettu kaikissa kuvauksia ja satavan tiedon mukaan varsinaisesta vankileiristä maavalleilla ja aidoilla. Siten kukaan ei ole voinut edes nähdä kaasukammioita, mikäli sellaisia olisi ollut. Kansainvälinen media esitti hyväntahtoisen Demjanjukin muka teoilleen naureskelleena ja osa lehdistöä intoutui väittämään miehen käyneen myös muilla leireillä ympäri Eurooppaa yms. Pian kuitenkin monet mediat vaihtoivat nämä mielikuvitukselliset tarinat Kurt Waldheimin parjaamiskirjoituksiksi ja tämän “natsimenneisyydestä” tuli ykkösaihe. Kerran Demjanjukilta vain pääsi “valehtelija”, mutta muuten hän oli kohtelias ja rauhallinen sekä varma syyttömyydestään ja vakuutti, ettei koskaan ollut ollut millään keskitysleirillä.
Näin siis vaikutti hirttotuomio varmalta prosessissa Jerusalemissa 1987, kun kirja meni painoon. Rullmann on hyvin pessimistinen, sillä hän oletti, että kaiken jälkeen mikään ei voi enää muuttaa supervaltojen kurssia, koska koko holokaustin uskottavuus olisi vaarassa. Ukrainalaisen ihmisoikeusjärjestön kirjeeseen tuli todella vihainen vastaus presidentti Ben-Meiriltä, jossa tämä suoraan sanoi, että “meillä juutalaisilla on vielä esitettävänä iso lasku ukrainalaisille jo Bogdan Chelmnitskyn ajoilta asti” (huom 1648!) ja sitten toistuivat syytökset natsiyhteistyöstä ja syyllisten pakenemisesta sekä siitä, että ei yhtään sanaa ollut saatu hyvitykseksi. Mielipuolisia ja rasistisia sanoja täynnä vihaa. Oikeussalin edessä ja muualla ympäri maailmaa oli ukrainalaisten vastaisia mielenosoituksia, ei Demjanjukin. Tämä kertoo prosessin tavoitteista ja eräästä salatuista todellisista motiiveista. Tosin kirjassa on paljon viisaita kirjoituksia, jotka olivat tulleet Israelista Ben-Meirille, kun hänen shokeeraava kirjoituksensa oli tullut julki. Ilmeisesti suurin osa Israelissakin ajatteli varsin eri tavalla kuin rasistinen sionistijohto. Rullmannin mukaan vain narrit voisivat uskoa enää oikeudenmukaisuuteen kaiken vilpin ja väärinkäytösten jälkeen. Tosin Demjanjuk vaikutti Rullamnnin mukaan tällaiselta narrilta niistä kirjeistä päätellen, jollaisia hän omaisilleen kirjoitti sellistä. Hän toivoo “Demjanjukin hyvän sydämen vaikuttavan tuomareihin ja saavan heidät käsittämään, että oikeudenmukaisuus, totuudenrakkaus ja ihmisyys löytyvät pikemminkin narrien luota eikä vallankäyttäjien kylmästä laskelmoinnista.” Kirjassa Rullmannin käsitykset koko prosessista tulevat sekä suoraan että rivien välistä ilmi ja hän uskookin yhdessä kohtaa eräiden ilmiselvien valheiden ja juuri tämän selkeän valheiden hyväksikäytön esittämisen jälkeen, että ne saavat ajattelemaan, että “totuus Treblinkasta ja Holokaustista tulee vielä muuttumaan eli että sitä ei ole kerrottu. “Saksan holokaustilakeja tiukennettiinkin v. 1990 tienoilla ja sen jälkeen pariin kertaan (1995 ja 2005) ja tuskin tuollaista kirjaa enää voi siellä kirjoittaa ainakaan joutumatta häpeäpaaluun ja pois journalistin työstä.
Sittemmin Demjanjuk vapautettiin, koska todisteet eivät riittäneet siihen, että hän olisi ollut Treblinkan kuuluisa teloittaja. Tähän vaikuttivat osaksi myös Israelissa toimineet kansalaisjärjestöt. Sittemmin olen lehdistä lukenut jatkuvaa taistelua miehestä ja väitteitä, joiden mukaan hän olisi ollut vain jonkinlainen rivivartija. Sittemmin mies taas luovutettiin uuteen oikeudenkäyntiin, jonka ensi istuntoon hänet kannettiin paareilla ilmeisesti tiedottomassa tilassa. Saksan menneisyydenhallinta on mennyt koko ajan tiukkapipoisemmaksi ja taas kai uudet “todistajat” väittävät hänen tehneen jotakin. Tietysti tuomio ilmeisesti tulee, kun kerran Saksa on ilmeisesti käskystä alkanut prosessin, niin kuinka montaa enää vakuuttaa tällainen tuomio? (osuus kirjoitettu prosessin alettua) Uskottavampaa olisi myötää, että tässä on toimittu väärin ja syytetty syytöntä. Nytkin kuuluu kritiikin sanoja sentään todisteiden puutteesta ja ihmettelyä yleisiin oikeusperiaatteisiin muissa asioissa verraten. Mutta nämä ovatkin alusta lähtien selviä näytösoikeudenkäyntejä. Sellaiset medioissa esillä olevat holokaustioikeudenkäynnit eivät tunnu juuri koskaan päättyvän vapauttavaan tuomioon, kuten sentään monissa vastaavissa on käynyt, joista media ei ole suurta numeroa tehnyt. Juuri näytösoikeudenkäyntien perusteet tuntuvat täysin väärämielisiltä ja uhrit usein täysin syyttömiltä, kuten näissä Honsikin luettelemissa tapauksissa. Usein aiemmissa lukuisissa prosesseissa on sentään ollut kyse oikeista vartijoista ja keskitysleireistä tms. Demjanjukin ensimmäisestä oikeudenkäynnistä esim. Saksan valtionsyyttäjä näissä asioissa (Rückerl) sanoi, että ei olisi nostanut syytettä noilla perusteilla (mutta entä jos käsky olisi käynyt?). Hänen asiantuntemustaan käytettiin nimikirjoituksen tunnistamiseen kuitenkin nytkin ja se riitti, että passissa oli keskitysleirin komendantin nimikirjoitukseksi tunnistettu nimikirjoitus. Kuitenkin näiden asioiden tuntijat tietävät, että sellainen voidaan väärentää, joten paljon tarkempi tutkimus olisi vaadittu. Mikään muu ei kortissa näyttänytkään oikealta ja siksi mitään muuta eivät OSI eikä Israelin oikeus vaatineet passin tiimoilta. Clevelandissa esitettiin ohjelmia jopa televisiossa, jossa Demjanjuk esitettiin syyttömäksi.
Netissä on esiintynyt viime aikoina kirjoituksia Demjanjukin SS-kortin oikeellisuuden puolesta. On syytä lainata Germar Rudolfin kirjaa “Lectures on the Holocaust” aiheen tiimoilta (tiedot sivuilta 98-105). Saksan liittovaltion BKA tutki korttia Wiesbadenissa. On esitetty, että kortista olisi heillä ollut vain kopio. Joka tapauksessa lopputulema oli vahva epäily väärennöksestä. Kuitenkin tutkimus käytännössä piti korttia väärennöksenä. Rullmannin kirja kertoo sen, miksi asiasta oltiin tätä mieltä. Saksan lehdet tiesivät kertoa 1992 (Stern ja Münchener Merkur -lehtien jutut esitetty), että puolustukselta salattiin koko BKA:n raportti. Rullmann siis kertoo kirjassaan nimenomaan näistä samoista asioista, kuin BKA, mutta tutkija Dieter Lehnerin esittämänä. Valitettavasti asiaan liittyy tyypillistä toimintaa eri maiden viranomaisten taholta, kun on kyseessä holokausti ja Israelin harjoittama ihmisjahti. Laboratorio antoi oikeudessa vain osan tutkimuksen tuloksista (lausunnon valokuvan kopiosta, josta siis ei voitu päätellä, nko aito vai ei) ja BKA:n lausunnon antajan tri Wernerin lausunnosta sai aivan päinvastaisen vaikutelman kuin mikä 1992 julkistettu koko lausunto esittää. Tutkimus siis salattiin, vaikka siitä oli informoitu Israelin viranomaisille (he salasivat raportin). BKA:n edustaja luonnehti esiintymistään oikeudessa ja siis saksalaisten viranomaisten toimintaa seuraavin sanoin samaan aikaan kirjoittamassaan muistiossa: “Ammatilliset esitykset mitä ilmeisimmin on alistettu poliittisille tarkoitusperille”. Saksan hallintoviranomaiset olivat määränneet raportin salaiseksi oikeudenkäynnissä. Siinä väitettiin tutkitun vain kuvaa.
En tiedä, mikä on amerikkalaisen laboratorion tutkimus, joka oli ennättänyt Rullmannin kirjaan 1987. Se päätteli siis kortin kuvan olleen 60-luvulta. Rudolfin kirjan mukaan on selvinnyt, että kortin kuva on vuodelta 1947 ja peräisin USA:n maahanmuuttoviranomaisten kuvastosta. Siten Demjanjukin kotona suoritetun etsinnän tuloksia ei ollut käytetty kortin väärentämisessä, mutta siis paljastui, että kortin väärentämiseen on siis melko varmasti osallistunut USA:n hallinto tai Mossad (OSI) yhdessä venäläisten kanssa. Olisiko sitten käytetty tekniikkaa myöhemmiltä ajoilta tai sitten USA:ssa suoritettu tutkimus on erheellinen (vaiko kopiosta suoritettu BKA:n tutkimus, jos 1947 kuvaa on muunneltu tms.). Rullmannin kirjasta siis selvisi, että OSI ja Israelin viranomaiset yrittivät saada todistajia vannomaan korttia aidoksi. Sekä Israelin, USA:n, Neuvostoliiton ja Saksan viranomaiset ovat juonitelleet totuutta vastaan, jotta syytön mies saataisiin teloitettua näytösoikeudenkäynnissä! Liitän loppuun myös Junge Freiheit-lehden artikkelin, joka paljastaa FBI:n todenneen kortin väärennökseksi jo ennen Demjanjukin luovutusta Israeliin ja kansalaisoikeuksien riistoa siis. FBI:n käsitys oli raportin mukaan, että venäläiset olivat todennäköisesti väärentäneet kortin. Friedrich Paul Bergin sivuilla on sama asia ja tarkempi tieto, mm. viittaus väärennöksen tyyppiin. Siis taas yksi uusi tieto siitä, että viranomaisilla oli melko varma käsitys syyttömyydestä ja väärennöksestä jo ennen oikeudenkäyntiä niin USA:ssa kuin Israelissa. Demjanjukin lakimiehet yrittivät esittää tämän tosiasian uudessa oikeudenkäynnissä, mutta tätä ei hyväksytty. Saksan täydellinen marionettihallitus oli selvästi luvannut tuomita Demjanjukin vankeuteen.
Tosiasiassa ensimmäisen oikeudenkäynnissä Demjanjukin pelastivat USA:ssa noussut kohu ja paljastukset, joita siivittivät esim. em. James Trafficantin uurastus ja esim. Pat Buchananin tylyt lausunnot koko prosessista. USA:n yleinen mielipide voimisti kritiikkiä Israelissa. Em. saksalaislehtien rohkeat asiajutut olivat hyvin poikkeuksellisia. Myös Yad Vashem-museon asiantuntija Krakowski sanoi hyvin suorasanaisesti oikeudenkäynnin todistajista, että osa ei varmaan ollut edes ollut paikalla jne. Buchanan puhui ns holokausti-syndroomasta, mikä on mielestäni varsin kohtelias näkemys em. todistajista. Tämä kaikki johti siis tuomion jättämiseen täytäntöön panematta 1993 todisteiden puutteen vuoksi. Mainittakoon myös 1. prosessin valitusoikeudenkäynnistä seuraavaa: Demjanjukin ensimmäinen lakimies Dov Eitan “putosi” asunnostaan Jerusalemissa 20. kerroksesta kuolemaan. Toisen lakimiehen Yoram Sheffelin kimppuun käytiin Eitanin hautajaisissa kaksi päivää myöhemmin. Hänen kasvoilleen heitettiin happoa ja mies lähes sokeutui. Hurjaa touhua.
Mutta nyt siis on Saksan liittovaltion BKA:n vahvan epäilyn sijaan tullut Baijerin BKA, joka on päätynyt pitämään SS-korttia aitona. Se on ainakin nettitaistelijoiden mukaan saanut tarkasteltavakseen aidon kortin liittovaltion BKA:n sijaan. Mikä lienee totuus lausuntojen takana, myös sen, mitä on tutkittu, niin tähän varmaan voimme todeta em. Wernerin sanoin, että poliitikot ovat määränneet Baijerin BKA:n antamaan tällaisen lausunnon eli asiantuntijat on pakotettu valehtelemaan poliitikkojen määräyksestä. Asiasta oli hyvä saada tällainen lausunto asioihin perehtymättömien lukijoiden vuoksi. Sama valheellisuus on ollut nähdäkseni kyseessä myös Anne Frankin päiväkirjojen osalta BKA:n tutkimuksissa 80-luvulla ja myös Hollannin samoja päiväkirjoja analysoineen tutkimuslaitoksen tutkimuksissa (piti kirjoittajana Annea jne). Kortista on voitu laatia parempi väärennös ja vastaavia kortteja, mutta asia ei miksikään muutu, sillä sisältö ja kuva ovat siis väärennöksiä (kuva varmuudella eri ajalta). Kuten Andreas von Bülow on todennut, niin Euroopan maat ja poliitikot ovat CIA:n sätkynukkeja. Myös media ja yleisö on pantu kuriin, koska Demjanjukin uusi oikeudenkäynti ei ole herättänyt juuri kohua medioissa (oma käsitys. Kyllähän Demjanjukin luovuttamista Saksaan oli USA:n sionistien omistama ja kontrolloima media seuraamassa. Esim. MC Piper on päivitellyt, miksi poliisit eivät jääneet kotiin tuollaisena häpeän päivänä, kun sairas ja vanha ja täysin syytön mies riistetettiin omaisiltaan sionististen rikollisten sadismin ja mielisairauden tähden. Poliisimiehillä olisi olut täysi mahdollisuus olla tuona päivänä “sairasvuoteella”) ja kansalaisten tuki ei ole murtautunut internetin ulkopuolelle. Teksteistäni voi jo päätellä, että uusi oikeudenkäynti kaiken jälkeen on todella järkyttävä uusi rimanalitus länsimailta. http://www.jungefreiheit.de/Single-News-Display-mit-Komm.154+M58e53efe7d0.0.html?&tx_ttnewsswords=Demjanjuk Kannattaa lukea muuten uuden Grafin ja Mattognon kirja Sobiborista. Vaikk Demjanjuk ei siellä ole ollutkaan, niin tiedän jo ennestään, että leirillä ei juuri kuoltu ja että se oli siirtoleiri. Demjanjukin syyttämisellä ei siten ole perusteita, vaikka mies olisi Soiborissa ollut (mutta ei ollut).
17.3.2012. Sain juuri tiedon ZDF:n uutisista, että Demjanjuk on kuollut. Koska tuomio ei ollut laillistunut ja tämänkin ihmisjahdin vääryys herättää yhä voimakasta liikehdintää ja toisaalta kun Saksa oli saatu viimein tuomitsemaan Demjanjuk, ei olisi mikään ihme, jos Demjanjuk olisi murhattu Mossadin ja saksan rikollisen hallinnon toimesta. Näitä outoja kuolemiahan on riittänyt Saksan vankiloissa varsinkin näiden natsismista syytettyjen parissa. Ehkäpä olisi tullut vaatimuksia, että vanhusta ei voisi laittaa vankilaan. Mutta koska “holokaustiuskonto” vaatii kaikille natseille elinkautista vankeutta, prosessille päätettiin kai julkisesti laittaa piste. Olihan viimein saatu kyseenalainen voitto ja Saksa tuomitsemaan syytön mies vastoin kaikkea faktatietoa, sionistien vallan vuoksi ja puukko kurkulla. Siis toisin kuin Suomen teksti-tv sanoo, Demjanjuk olisi joutunut vankilaan valitusajan mentyä umpeen. Häntä ei korken iän vuoksi vapautettu. Hän vain poikkeuksellisesti sai olla vapaana hoitokodissa tuomion laillistumiseen asti. Tekstistäni pitäisi ilmetä, että sekä Saksan että Suomen TV uutisoi erittäin törkeästi kaiken tämän jälkeen, että JD olisi ollut keskitysleirilllä vartijana (saati että olisi jotenkin osallistunut joukkomurhiin, sillä sellaisia ei Sobiorissa ollut).”
”Laitanpas tähän vielä lähteet, joissa on siis varsinaiset lähdeviitteet. kaikki ovat näiltäsivuilta ilmaiseksi luettavissa:
Rullmannin kirja: http://www.vho.org/D/dfd/
Rudolf: Lectures on Holocaust: http://holocausthandbooks.com/index.php?page_id=15
Graf/Mattogno: Sobibor: http://holocausthandbooks.com/index.php?page_id=19
”
”Tuo viittaus Bogdan Chelmnitskin johtamaan talonpoikaiskapinaan on mielenkiintoinen. Puola oli antanut juutalaisille jo 1246 täydet oikeudet, jotka rnastuivat aristokratian oikeuksiksi. Ukraina oli läänitety heille ja he hallitsivat siis nykyisen Ukrainan länsiosaa ja verottivat sitä. Juutalaisten hallinto oli niin kamalaa, että alistetut ukrainalaiset nousivat sitä vastaan. Siten ei tunnu ihan tuulesta temmatulta antisemitismiltä, jos talnpojat nousevat riistäjäänsä vastaan. Takapajuisen Puolan imperiumin kuohunta johtikin sitten lopulta Kaarle X:n hyökkäykseen takapajuisen imperiumin kimppuun. 1700-luvun lopulla ukrainalaiset kapinoivat taas, länsiosa puolalaisia vastaan ja itäosa venäläisiä vastaan. Tavoiteena oli vapaus ja torjua myös kummankin uskontokunnan pakkokäännytystä. Sittemmin olivat konfliktit 1918-1945, jolloin ukrainalaiset itsenäisyysmiehet olivat nimenomaan hyvin vapaamielisiä ja sallivat juutalaislle täydet oikeudet. Kommunusteissa oli taas paljon juutalaisia ja etenkin Ukrainan hallinnossa. Toisen maailmansodan alettua 1941 useat ukrainalaiset toivottivat tietysti sakslaiset tervetulleiksi. NKVD (juutalaisten osuus 37 % koko maasa) tappoi kaikki poliittiset vangit lähtiessään pakoon saksalaisia. Tällöin paikalle jääneitä kommunistihallinnon edustajia murhattiin paikallisten vihan vuoksi jopa satoja. Saksalaiset joutuivat menemään väliin. Antisemitismiäkin varmasti esiintyi ja osa tapetuista oli juutalaisia, jotka miellettiin sortovallan edustajiksi murhaajien mielessä. NKVD:n murhaamien määrä oli kyllä koko läntisessä Neuvostoliitossa aivan hirvttävä. Ruumiskasojen kuvia on esitetty usein saksalaisten julmuuksien uhreina.”
”Dmejanjuk on meyt nälkälakkoon
http://www.jungefreiheit.de/Single-News-Display-mit-Komm.154+M5d48313bfb1.0.html
Syynä tuttu juttu. Hänen puolustuksensa hankkimia todisteita ei haluta tutkia eikä todistajia kuulla. Näytösoikeudenkäynti ei onnistuisi, jos oikeusvaltion periaatteita kunnioitettaisiin.”
”Tässä sanotaan. että Baijerin rikospoliisi pitää Demjanjukin korttia aitona. BKA esitti aikoinaan vahvoja epäilyksiä. No sekä valtakunnan että osavaltion BKA nyt tekee mitä Mossad käskee Merkelin kautta eli kun käsky käy valehdella, vlehdellaan.
http://www.jungefreiheit.de/Single-News-Display-mit-Komm.154+M54aef061755.0.html
”
”Target: Trafficant
marraskuu 20, 2010
Jim Traficantin taustat ja toiminta
Tämä teksti perustuu Mchael Collins Piperin kirjaan Target: Trafficant (2008). Suositun edustajainhuoneen kansanedustajan Jim Traficantin ajojahti on todella järkyttävää luettavaa. USA:n asiat ovat kauhealla tolalla. Traficantin tapaus on törkeimpiä rikollisia operaatioita, mitä USA:ssa on ikinä tehty valtion viranomaisten toimesta ja siinä paljastuu massiivinen korkeiden vallanhaltijoiden korruptio, johon USA:n oikeusministeriön voidaan todeta jatkuvasti syyllistyvän.
Mutta aloitetaan alusta. Jim Traficant oli suosittu sheriffi Ohiossa, jossa hän sai mainetta suoraselkäisenä lainvalvojana ja kansanmiehenä. Jo tuolloin paikalliset juutalaiset mahtimiehet vihastuivat häneen. Hän vastusti ennen kaikkea talouspolitiikkaa, joka vei työpaikat amerikkalaisilta ja aiheutti korkean tason työttömyyden hänen kotiseudullaan. Jotain miehen luonteesta kertoo, että hän meni mieluummin vankilaan, kuin suostui toteuttamaan epäoikeudenmukaisiksi kokemiaan häätömääräyksiä, jotka olivat seurausta tästä globaalikapitalistien tavallisia kansalaisia kurjistavasta politiikasta. Jo tuolloin hän joutui napit vastakkain myös veroviranomaisten kanssa, sillä hän koki heidän olevan osa rikollista ja korruptoitunutta järjestelmää. Vuonna 1983 häntä vastaan järjestettiin ensimmäinen ajojahti oikeusministeriön ja verohallinnon miesten taholta. Hän voitti jutun kaikkien yllätykseksi ja sai entistä suuremman kansansuosion kotikaupungissaan ja -maakunnassaan. Yksi osa syytteistä koski suurta summaa, jonka sheriffi muka olisi ottanut lahjuksina, vaikka kyseessä oli ns valheostos osana poliisioperaatiota, jonka tuloksena useita tärkeitä pidätyksiä tehtiin. Mutta kun Traficant sai oikeuden vakuuttuneeksi, että oli toimittanut rahan eteenpäin osana poliisioperaatiota, verohallinnon miehet kuitenkin katsoivat, että Traficantin oli katsottava saaneen tuloa tuon summan verran, vaikka kyse oli poliisioperaatiosta ja jossa Traficant joutui toimimaan eräänlaisen valheostoksen välikappaleena. Joka tapauksessa verottaja vaati Traficantilta suurta veroa tuosta rahamäärästä ja kun Traficant valittiin kongressiin pian voitettuaan jutun, niin hänen oli maksettava iso osa palkastaan veroviranomaisille joka kuukausi vuosien ajan, jotta hän saisi onnistuneen poliisioperaation osana käsissään käyneestä summasta vaaditut verot maksettua. Siksi hän joutui asumaan halvassa vanhassa veneessä Washingtonin satamassa, kun toiset kongressiedustajat asuivat paljon pientä veneasuntoa laadukkaammin.
Kongressissa hänen toimintansa toi mieleen Markku Uusipaavalniemen toiminnan Suomessa. Hän puhui suoraan asioista ja otti reippaasti kantaa näkemystensä mukaisesti. Muut kansanedustajat reagoivat puheisiin yleensä täydellisellä hiljaisuudella. Vallanpitäjille Traficant oli kauhistus ja he vihasivat tätä, koska hänen kovaäänisesti ilmaisemansa käsitykset olivat pahasti ristiriidassa lähes kaiken heidän politiikkansa kanssa. Traficant oli ainoa poliitikko, joka on uskaltanut viime vuosikymmeninä uhmata vaikutusvaltaista Israel Lobbyä, vaikka hän oikeastaan lähinnä kritisoi USA:n kansallisten etujen vastaista yksipuolista “erityissuhdetta” Israeliin ja Israelin tukemista mielettömän suurilla summilla. Tietysti Traficantista tuli väkisin kuuluisa, vaikka hän olikin sionistien kontrolloima valtamedia vihasikin häntä kovasti. Piperin mielestä Traficant oli merkittävimpiä miehiä koko kongressin historiassa. Kirjassaan Piper osoittaa, että mitään rikoksia ei Traficantin toimista voitu löytää. Hän pitääkin Traficantin todellisina “rikoksina” juuri toimintaa kongressissa, jossa hän siis asteli valtaeliitin varpaille monessa asiassa. Oikeus- ja veroviranomaiset olivat jo ennestään katkeria miehelle ja vannoivat kostoa. On kuitenkin selvää, että liittovaltiotason toimijan murskaaminen vaati uusia vihollisia. Merkittävin saavutus toiminnasta kongressissa oli paitsi toisinajattelijan äänen antaminen koko maan medioiden jyräämiin ainoisiin oikeisiin totuuksiin, niin ehkä vielä tärkeämpänä ratkaiseva vaikutus verohallinnon perintätoimien muuttamisessa. Traficantin ansiosta säädettiin laki, jonka mukaan veroviranomaisten oli todistettava veronkierto, josta syytettyä syytettiin. Aiemmin oli ollut periaatteena Suomen käytäntö, jossa veroviranomaisten syyttämän henkilön oli itse todistettava syyttömyytensä tai maksettava kiltisti summa, jonka veroviranomaiset vaativat lisäverona. Myös arvokkaan omaisuuden takavarikkoon tuli saada lupa alioikeudelta, esim. asunnon takavarikoimiseen ja asukkaan häätöön kodistaan. Lain seuraus oli, että verohallinnon suorittamien asuntojen takavarikointien ja pakkohuutokauppojen määrä putosi dramaattisesti yli kymmenestä tuhannesta viiteenkymmeneenseitsemään vuodessa. Palkasta pidättämiset vähenivät 3,1 miljoonasta 540 000 tapaukseen. Muut takavarikot 688 000 tapauksesta 60 000 tapaukseen. Ja jos veroviranomaisen todettiin tehneen väärin, siltä voitiin uuden lain mukaan periä oikeudessa miljoona dollaria vääryyttä kärsineen toimesta. Harkinnanvaraista lisäveroa yms oli USA:ssa selvästi käytetty ihmisten ryöstämiseen ja toisinajattelijoiden murskaamiseen, kuten Suomessa on kautta aikojen ollut tapana.
Muut Traficantin rikokset olivat lukuisten veronmaksajien veroviranomaisten mielivallalta suojaamisaloitteiden seuraavat: Mies vastusti NAFTA-sopimusta eli vapaakauppaa ja muuta vastaavaa globaalikapitalismia, joka merkitsi työpaikkojen siirtymistä ulkomaille ja työttömyyttä sekä ansiotulojen pienenemistä/työehtojen huononemista kotimaassa. Hän vastusti maailmankauppajärjestöä ja siis tuki protektionistista politiikkaa, joka olisi suojannut amerikkalaisia ja antanut etusijan amerikkalaisille yrityksille ja tuotteille kotimaassa. Totuus onkin ottamatta kantaa muutoin, että ainakin tuolloin Japanille ja Kiinalle ym. sallittiin protektionistinen politiikka, josta USA yksipuolisesti kieltäytyi. Hän syytti Al Gorea presidentinvaalien varastamisyrityksestä vuonna 2000 (Al Gore onkin jäänyt käsittelemättä edellisissä bloggauksissa. Hän on naimakaupoilla liittänyt perheensä Schiffien sukuun ja hän on USA:n kommunistisimman liikemiehen Armand Hammerin läheinen yhteistyömies. Ehkäpä hänen presidenttiytensä olisi ollut omalla tavallaan erittäin vaarallinen ilmastovalheiden lisäksi Venäjän uhan ja muun bolshevismiin perinteisesti liittyvän kannalta). Traficant esitti myös vahvoja syytöksiä korruptiosta FBI:n ja Oikeusministeriön sisällä ja syytti etenkin entistä syyttäjää Janet Renoa. Hän syyti Wall Streetin rahamiehiä USA:n rahajärjestelmän pyörittämisestä omaksi edukseen ja kaiken salaamisesta kansalta. Vastaavasti hän syytti Maailmanpankin ja IMF:n toimintaa vain rahaeliitin intressien ja rikastumisen ajamiseksi ja kritisoi niiden politiikkaa rajusti. Mies vaati USA:n joukkojen vetämistä pois maailmalta kotimaahan ja vieraiden maiden asioihin sekaantumisen lopettamista. Joukkojen olisi tullut valvoa pikemminkin Meksikon vastaista rajaa, josta tuli koko ajan huumeita ja muuta rikollisuutta sekä laittomia siirtolaisia maahan. Hän syytti avoimesti myös korkean tason poliitikkoja tärkeiden sotasalaisuuksien ja ydinteknologian luovuttamisesta Kiinan kommunistihallinnolle. Tärkein oli varmasti Israel Lobbyn uhmaaminen ja yksipuolisen Israelin tukemisen arvostelu. Tämä uhkasi USA:n turvallisuutta Traficantin mielestä ja myös pilasi suhteet muihin maihin. Israelin tukeminen yksipuolisesti ja jättiläisavustuksin oli yksinkertaisesti USA:n etujen vastaista. Hän vaati muissakin toiminnoissa “Amerikka ensin” -ajattelua ja vastusti esim. kommunististen maiden tai Venäjän tukemista suurilla summilla. Hän oli ainoa kongressin jäsen, joka 11.9.2001 terrorihyökkäyksen jälkeen uskalsi todeta osasyyn niihin olleen tämän erityissuhteen Israeliin. Myös syytä oi lepsussa rajavalvonnassa (tahallaan lepsussa?). Esim. Wacon teurastuksen epäselvyyksistä ym. hän ei myöskään kaihtanut puhua. Hän totesi suoraan olevan erittäinkin epäilyttävää, että tutkija Carl Chigliotti, joka oli todennut FBI:n ampuneen palavaan kylään ääninauhojen perusteella, oli murhattu ja nauhat sattuneet tuhoutumaan. Samojen nauhojen perusteella oli Englannin Vector Data Systems todennut päinvastaista ja saanut isoja tilauksia FBI:ltä. Ensin ei ollut muka käytetty kyynelkaasua ja sitten olikin. Myös koreshilaisen lahkon väitetyt lasten hyväksikäyttötapaukset ovat osoittautuneet lavastuksiksi. Agenttien on kuultu puhuvan rynnäköstä jo viikkoa ennen lahkolaisten tuhoamista (83 kuoli, jopa 20 lasta joukossa, palaen poroksi). Vastaavia epäselvyyksiä hän otti esille myös muista oudoista tapauksista, joissa amerikkalaisia oli teurastettu ilman rangaistusta FBI:n toimesta. Hänelle sanottiin suoraan, että hänen tulisi vaieta ja että hän puhuu liian kovaäänisesti ja liian aroista asioista.
Sekä Piper että Traficant uskovat, että John Demjanjukin puolustaminen oli uroteko, joka “katkaisi kamelin selän” vastustajien leirissä eli heidän mittansa tuli luultavasti täyteen tästä sankarillisesta ja suoraselkäisestä toiminnasta. Traficant tietysti huomasi heti, että syytöntä miestä alettiin vainota. Kun Jerome Brentar esitteli asian hänelle, he aloittivat yhteistoiminnan, joka heidän mukaansa pelasti Demjanjukin. Pelastuminen jäikin arvoitukseksi minulle, kun olen lähinnä Rullmanin kirjasta asiaan tutustunut. Kun Demjanjuk luovutettiin Israeliin ja häntä odotti kuolemantuomio, Traficant etsi lisää todisteita ja viimein pystyi osoittamaan, että oikea “Ivan the Terrible” oli ollut 10 vuotta vanhempi ja eri niminen. Vain sellainen ukrainalainen oli lähteiden mukaan ollut leirissä (muistamme myös, että yksi “Iivana Julma” on teloitettu Neuvostoliitossa ja toisaalta kaikki todistajat väittivät 70-luvun loppuun asti hänen kuolleen vankilakapinassa). Joka tapauksessa kun Traficant toimitti aineiston Israeliin, Israelin korkeimman oikeuden oli jätettävä tuomio täytäntöön panematta todisteiden puutteen vuoksi. Lisäksi aineistosta ilmeni, että OSI ja Israelin syyttäjäviranomaiset olivat tienneet jo ennen kuin Demjanjukilta vietiin kansalaisuus, että hän oli syytön (heillä oli sama aineisto). Tämä kaikki oli erittäin ikävää oikeusministeriön maineen kannalta ja ainakin pitäisi olla koko holokaustiteollisuuden ja sen lobbaajien ja muiden toimijoiden kannalta, koska nyt paljastui, että holokaustipropagandan alttarille haluttiin uhrata syytön mies. Samoin Neuvostoliiton hirmuhallinnon etujen vuoksi. Valokeilaan saatiin tosiasia, että voimakkaat juutalaisjärjestöt USA:ssa kollaboroivat KGB:n kanssa mm. tässä asiassa. Ilmeisesti kongressimies sai asialla paljon julkisuutta, jota sillä muutoin ei olisi ollut. Tosin Demjanjukilla oli paljon tukijoita jo muutenkin. Erityisen häpeällistä oli, että ilmiselvässä asiassa kukaan muu kongressin jäsen eikä juuri muukaan merkittävässä asemassa ollut henkilö uskaltanut vastustaa OSI:n rikollisia hankkeita. Asia oli kuulemma “liian arka” eli holokausti oli niin pyhä, että sitä rikollisesti hyväksikäyttäneet OSI, ADL ym saivat kirjaimellisesti tehdä mitä hyvänsä. Traficant kävi itse hakemassa Demjanjukin takaisin kotiin. Hänen Helmut Kohlin kanssa käymänsä keskustelun pätkät netissä ovat aika mielenkiintoisia.
Ajojahti
Kuten sanottua, veroviranomaiset sekä oikeusministeriö ovat jahdanneet USA:ssa toisinajattelijoita. Tämä on todistettu monet kerrat ja asiasta on kirjoitettu lukuisia kirjoja. Oli siis selvää, että Traficantille koituisi ikävyyksiä, kun hän toistuvasti laukoi mielipiteitä asioista, joihin muut eivät kajoaisi pitkällä tikullakaan. Tällainen ajojahti ei tapahdu USA:ssa ilman vaikutusvaltaisten juutalaisjärjestöjen siunausta. Muistamme, kuinka vahvasti heillä ja Israeliin voimakkaan myötätuntoisesti suhtautuvilla on tukeva edustus Oikeusministeriön huipulla jo vuosikymmeniä. Näillä virkamiehillä oli salainen yhdistys Nesher eli kun se paljastui, kävi ilmi, että siis lojaalisuus Israeliin vaikuttaa näiden virkamiesten itsensä mukaan heidän päätöksiinsä. OSI:n edustaja sanoikin juuri Traficantin tuomion jälkeisiissä tunnelmissa haastattelussa(Eli Rosenbaum The Plain Dealerille), että vain yksi kongressiedustaja on heidän toimiaan koskaan vastustanut ja hän on nyt joutunut oikeuteen. Viesti oli selvä: “Jos olette tiellämme, me tuhoamme sinut”. Oikeusministeriötä johti tuolloin uskonnollisesti vahvasti Israelia tukenut John Ashcroft. Ajojahdin kantava voima oli kuitenkin juutalainen apulaisjohtaja Michael Chertoff, Israelin tukimiesten verkoston USA:ssa johtavia voimia ja myös Oikeusministeriössä jo New Yorkin virkakausiltaan. Hän oli William Kristolin johtaman neokonservatiivisen verkoston mies ja tämä verkosto dominoi hallintoa Bushin aikavakaudella ja ohjasi heikon presidentin Bushin toimia siis. Chertoff nimitettiin myöhemmin Homeland Securityn johtoon. Rothschildien ja Bronfmanien rahoilla luotu Robert Murdochin likudistinen ja neokonservatiivinen mediaimperiumi ylisti jatkuvasti Chertoffia ja hän oli todellakin Kristolin suojatti. Chertoff vei prosessin loppuun eli nosti syytteen ja hänen aikanaan tuomio tuli. Itse ajojahti oli kuitenkin aloitettu ennen häntä. Yli neljä vuotta 100 lakimiestä ja FBI:n agenttia keräsi tietoja Traficantista, mutta varmasti hänestä on kerätty tietoja jo paljon kauemmin. Itse asiassa jokaisesta kongressin edustajasta oli jo Edgar Hooverilla oma kansionsa, jonka tietojen perusteella olisi voitu käynnistää mahdolliset painostustoimet tai uhkailut, jos kongressiedustaja olisi joutunut korkean vallan kanssa liian kovasti eri linjoille. Tällaiset kansiot eivät ole mihinkään hävinneet Hooverin kuoltua. Nyt kuitenkin oli selvä päämäärä: Get Traficant.
Mitä tutkinnasta löytyi? Ilmeisesti ei mitään, sillä yhtään videokuvaa, ääninauhaa tai kirjallista todistetta ei löytynyt, jossa Traficant ottaisi lahjuksia, pyytäisi sellaisia tai tekisi ylipäänsä mitään väärää. On kuitenkin selvää, että FBI:llä oli Traficantista “enemmän nauhoja kuin NBC:llä”. Jäljelle jäi todistajien hankkiminen. Lukuisia ihmisiä olikin kuultavana. Ennen kaikkea pyrittiin löytämään henkilöitä, jotka itse olivat syyllistyneet rikoksiin tai joiden perheenjäsenet olivat tai saattaisivat olla. Heille sanottiin, että he ovat kiikissä. Mutta mitä he voisivat kertoa Traficantista? Tämä oli kysymys ja ennen kaikkea udeltiin, olisiko Traficant tehnyt jotain väärin, ottanut lahjuksia tms. Viimein tällaisiin todistuksiin pyrittiin painostamaan ihmisiä uhkailemalla muuten syyttää heitä tai heidän puolisoitaan, lapsia tms. Lukuisat henkilöt ovat todistaneet jälkeenpäin tällaisesta. Toisaalta luvattiin lyhyitä tuomioita tai syyttämättä jättämisiä, jos ahdistettu henkilö suostuisi valehtelemaan Traficantista oikeudessa. Toiset suostuivat, toiset eivät. Liikemies Detore kieltäytyi ja vältti silti tuomion omassa jutussaan. Hän kertoi kaiken, mitä häneltä oli vaadittu ja millä uhattu. Hän sanoi, että hänestä USA tuntui kommunistiselta Kiinalta ja että hän olisi ampunut itsensä, jollei hänellä olisi ollut perhettä. Loppujen lopuksi alettiin syytteistä rakentaa kolmen tapahtuman ympärille. Traficant oli pyytänyt alaisiaan talkoisiin rappaamaan maalit vanhasta asuntolaivastaan. Kyse oli ollut vapaaehtoisesta talkootyöstä, jossa oli juotu olutta ja puhuttu samalla mukavia. Traficant oli suosittu seuramies. FBI väitti hänen painostaneen alaisiaan työskentelemään hänelle työaikana. Yksi onneton saatiin väittämään näin kauhean painostuksen jälkeen, mutta muut todistivat toisin. Vastaava tapahtuma oli työskentely farmilla, joka ei edes ollut Traficantin oma, vaan sukulaisen. Osanottajat vakuuttivat osallistuneensa, koska kokivat maatöiden olevan virkistävää vapaa-ajanviettoa ja päälle oli illanvietot viikonloppuna hyvässä seurassa. Kyse oli Traficantin ystävistä. Yksi tapaus oli, että farmille oli tuotu betonia ilmaiseksi ja tämä olisi ollut muka lahjus. Oli kuitenkin niin, että kyse oli vastapalveluksesta työstä, jonka Traficant oli tehnyt erään naisen maatilalla, koska tämän veljet eivät olleet pystyneet auttamaan tätä. Lisäksi syytettiin kongressiedustajan oman piirin firmojen suosimisesta lahjuksia vastaan. Kuitenkin kyse oli vaalirahasta ja oman alueen yritysten edistämisestä työpaikkojen ym. n-vuoksi, mitä kaikki edustajat tekevät päivittäin. Kun nämä firmat joskus edustivat itseään Washingtonissa, niin he söivät Traficantin kanssa eräässä tavallisessa ruokaravintolassa, jossa oli Washingtonin kova hintataso, mutta oikeasti perin kohtuullinen hinta hyvälle ruoalle. Ilmeisesti nämä edustajat kohteliaasti maksoivat Traficantin lounaan. Piper itse söi samassa paikassa ja näki Traficantin vierailujen tiheyden, koska näki lähes aina Traficantin joko yksin tai muussa seurassa. Prosessissa puhuttiin jopa hevosen ostosta 80-luvulla. FBI löysi vain tuon hevoskaupan käteisellä ostetuksi, kun Traficant oli tehnyt kaikki muutkin kauppansa shekeillä tai luottokortilla maksaen.
Kun FBI:n tutkimukset virallisesti alkoivat ja Traficant siis oli päämaali ja koko operaation ainoa kohde, maan sionistien käsissä totaalisesti oleva valtamedia alkoi uskomattoman valhe- ja parjauskampanjan, jossa Traficant yhdistettiin em. asioiden perusteella lahjuksiin, veronkiertoon ym. “rikollisuuteen”. Rikollisuudesta tuli pian järjestäytynyt rikollisuus eli media väitti Traficantilla olleen kytköksiä siihen. Kyseessä oli selvästi ohjeistettu ajojahti ja mustamaalaus. Tavallinen ihminen ei tietenkään tajunnut, että miten paljon hänelle oikein voitiin valehdella yhteiskunnan taholta. Valtamediaan uskotaan usein ainakin osaksi länsimaissa, vaikka useimmat kuitenkin tietävät sen voivan valehdella täysin jostain asioista eli se voi antaa aivan väärän kuvan. Tällainen hirveä pauhu tietysti antoi aiheen olettaa, että “ei savua ilman tulta”. Ajatustapa, jonka vuoksi useat älykkäänä itseään pitävät ihmiset voivat tulla huijatuksi esim. dopingsyytösten kohdalla (muistanemme Saksan ampumahiihtomaajoukkueen osan kohtaamat syytökset, kun väärät ihmiset sponsorien ja bisneseliitin kannalta menestyivät. Tuolloinkin koko operaatio oli jotain niin uutta, etteivät ihmiset tajunneet sen luonnetta. Yleensä dopingsyytökset median taholta olivat todellakin olleet ennen tätä erilaisia). Useimmiten juuri uraa uurtava ja ennennäkemätön valhe on tietysti klassinen “suuri valhe”, josta Hitlerkin puhui juuri juutalaismedian taktiikkana. Ihmiset eivät ymmärrä, että valhe voi olla niin suuri. Siksi he uskovat siihen, koska se on liian suuri. Ennen ei ollut syytöntä miestä jahdattu koko median ja poliisiministeriön voimin. Poliisiministeriö teki myös uskomattomia manöövereitä. FBI otti erään naisen suojelukseensa ja väitti Traficantin suunnittelevan hänen murhaamistaan. Nainen kertoi pelänneensä niin, että todisti siksi Traficantia vastaan. Hän sanoi, että häntä petkutettiin ja hän oli hyvin peloissaan. Neiti Ferrantelle oli soitettu ääninauha, jossa toinen Traficantin työntekijä puhui murhajuonesta. Mutta Traficantin ääntä ei nauhalla tietenkään ollut. Ferrante pyysi anteeksi ja tarjoutui todistamaan Traficantin puolesta (aineisto oli hankittu ennen oikeudenkäyntiä).Yksi agentti vaati toiselta Traficantin alaiselta naiselta seksiä ja sai, jotta tämä olisi voinut pelastaa lapsensa vankilalta. Hän oli sanonut Trafficantille: “Jim, hän ei sentään paiskannut minua lattialle. En halua 87-vuotiaan äitini tietävän tästä mitään“. Vain Spotlight-lehti ja sen lakkauttamisen jälkeen seuraaja American Free Press (Liberty Lobbyn lehtiä) kertoi asiat Traficantin kannalta ja niin kuin ne olivat. AFP onkin ainoa lehti, jolle Traficant on vankilassa ollessaan myöntänyt haastatteluita. Monet juutalaiset mediat ja vaikuttajat sanoivat suoraan, että Demjanjuk-tapauksen ym. jälkeen juutalaisyhteisö ei kyyneliä vuodata, jos Traficant tuomitaan. Ohion juutalaiset äänestäjät olisivat vieraantuneet hänestä myös. Monissa lehdissä Traficantia verrattiinkin suoran Arafatiin ja jopa Hitleriin. Demjanjukin pelastamista ja neuvostolaissionistisen propagandan tuhoamista kuvattiin ilmentymäksi Traficantin “natsisympatioista”.
Oikeudenkäynti ja tuomio
Tuomariksi nimitettiin sionistijuutalainen Leslie Wells, joka oli koko ajan ja alusta lähtien erittäin vihamielinen Traficantia kohtaan. Hän oli myös selvästi jäävi ja kyseessä oli selvä eturistiriita, kun Wellsin aviomies toimi johtavana lakimiehenä Cafaro-yrityksen palveluksessa. Tämä yritys oli oikea rötösfirma, jolla oli kytköksiä mafiaan ja jonka ketku johtaja kiristettiin todistamaan Traficantia vastaan lahjusten ottamisesta. Traficant ei myöskään voinut tehdä selvityksiä ja esityksiä valamiehistön jäsenistä, mikä oli normaalin oikeudenkäynnin sääntöjen mukaista. Valamiehistössä olikin raivoisa sionisti, joka painosti ja kiusasi muita valamiehiä niin kauan, että he suostuivat nimeämään syylliseksi Traficantin. Traficantin olisi pitänyt voida saada tutkia, kuuluiko valamiehistöön taustaltaan hänen kanssaan vihoissa olevien tahojen edustajia. Koko oikeudenkäynti oli siirretty kauas Traficantin kotiseudulta alueelle, jossa suosittua poliitikkoa ei tunnettu ja jossa Juryyn voitiin vaikuttaa siksi, ettei tämä tuntenut asioita. Tämä oli sääntöjen vastaista, sillä yleensä oikeus istui aina tekopaikkakunnalla tms. Valittiin alue, jonka valamiehistö olisi väkisin vähiten koulutettua ja kun sitten valamiehiin kuului yksi psykologi ja yksi musiikin opettaja, nämä yritettiin korvata vielä kouluttamattomammilla jäsenillä. Tuomari ei laskenut valamiesten kuultavaksi kuin yhden Traficantin puolustuksen todistajan. Hän komensi aina valamiehistön pois ja kuunteli itse todistukset. Sitten hän hylkäsi ne. Yhtään nauhaa ei myöskään annettu valamiehistön kuultavaksi, joita Traficantin puolustus oli hankkinut. Näissä oli oleellista aineistoa ja puolustuksentodistajat olisivat osoittaneet syytteet perättömiksi. Siksi tuomio tuli em. tavoin painostettujen raukkojen todistusten perusteella, vaikkakin vaikeuksien kautta silti. Esim. yksi alainen Allen Sinclair väitti Traficantin vaatineen 2500 dollaria kuussa tältä maksuksi pimeästi siitä hyvästä, että oli ottanut tämän töihin. Traficantin tieliltä ei summia löytynyt. Mitä ilmeisimmin FBI oli määrännyt miesparkaa nostamaan summan tililtään toiselle tilille ja juttu oli suunniteltu. Nyt kuitenkin Traficantin palkkaama etsivät oli saanut selville, että miehellä oli viisi eri tiliä ja että aina kun summa oli siirtynyt pois toiselta tililtä, se oli tullut toiselle tilille. Etsivän todistusta ei sallittu. Traficantin sormenjälkiä ei voitu löytää Sinclairin kirjekuorista, joten FBI ei oikeasti pystynyt todistamaan juttua. Valamiehistä pari on todennut julkisesti jälkeenpäin, että jos olisi saanut kuulla puolustuksen evätyn aineiston, he olisivat äänestäneet syyttömyyden puolesta. Sanottakoon vielä, että oikeudenkäynti järjestettiin alueella, jonka mediailmasto oli kaikkein vihamielisin Traficantille ja jossa media vaikuttaisi juryyn mahdollisimman negatiivisesti. Kyseessä oli siis täydellisen laiton Stalinin näytösoikeudenkäynnin kaltainen “oikeudenkäynti”. Mainitakoon vielä, että vaikka yleensä tällaisissa tapauksissa tuomiota ei panna täytäntöön, vaan valitusiaka ollaan vapaana takuita vastaan, niin nyt tuomari määräsi Traficantin suoraan tyrmään.
Ei siis ollut mitään järjestäytynyttä rikollisuutta, joka siis yleensä tuo ihmisten mieliin esim. pelikasinot ja ilotalot. Jäi vain valheelliset syytteet lahjuksista ym, jotka siis olivat edellä mainitut tapaukset. Koska syytteet olivat perättömiä, ei niiden perusteella voi syyttää verojen maksamisen laiminlyöntiä “lahjusten” ym. muodoissa saaduista tuloista. Siis ei mitään veronkiertoakaan. Valheita, valheita, valheita. Veronmaksajien varoja on palanut uskomaton määrä vuosien vakoiluun ja tutkimuksiin sekä syytteiden kasaamiseen, kuulemisiin ja oikeusprosessiin. Joka merkiksi uutta naulaa oikeusvaltion arkkuun. Traficant tuomittiin 8 vuodeksi vankeuteen ja hänen pitäisi olla juuri päässyt pois. Mitähän hänelle nyt tapahtuu? Hän sai vankilassa ollessaan vielä 15 % äänistä alueensa kongressivaaleissa. Hän ei suostunut mihinkään sovitteluun, koska ei katsonut itseään syylliseksi. Hän ei halunnut myöntää syyllisyyttään rikoksiin, joita ei ollut tehnyt. Kyse oli periaatteesta, sillä tuomio olisi tietysti lyhentynyt melkoisesti (ehkä). Rohkea veto, kuten myös hänelle tuomiota julistamassa olleelle ilkkuvalle juutalaiselle tuomarille suorien sanojen sanominen puolueellisuudesta ja laittomuuksista, poliittisesta ajojahdista ja oikeudenkäynnistä. Asiallisesti tietysti. Buddy Dwyerhän tunnetusti sai 55 vuoden tuomion ja ampui itsensä julkisesti 1987 lehdistötilaisuudessa. Hän oli vastaavan ajojahdin uhri. Tietysti Traficant erotettiin edustajainhuoneesta ennen tuomiota. Hänet oli prosessin alussa vielä valittu sinne ja huomattavalla äänimäärällä. Eropuheessa (tai 30 minuutin mitättömässä ajassa, jolloin hänen oli määrä puolustaa itseään erottamista vastaan) Traficant vielä mainitsee erään Henry Nimitzin, joka oli todistanut häntä vastaan. Nimitz oli tullut pyytämään anteeksi ja sanonut tuntevansa itsensä pelkuriksi. Hänet oli kiristetty todistamaan näin. Mutta Traficant antoi valaehtoisen vakuutuksen kolmannen kautta ja kutsui Nimitzin tyttöystävän todistamaan ja niin yksi syyte jouduttiin hylkäämään (150 000 dollarin lahjuksesta, muutoin Nimitziltä oli uhattu viedä 500 000 $, jos ei valehtelisi Traficantia vastaan. Em. Deteron todistus on nauhoitettu. Tämä oli kieltäytynyt todistamasta, että olisi kuullut Cafaron tarjonneen lahjuksia Traficantille ja että Traficant olisi hyväksynyt lahjoman vastaanottamisen. Hänellä on myös Harry Manganaron puhe nauhalla, jossa hän kertoo FBI:n vierailusta. Hänelle oli sanottu, että jos hän ei todista käsketyllä tavalla, hänet ja koko hänen perheensä (vaimo ja lapset) tuomitaan. Em. Sinclair oli taas menestynyt yllättävänhyvin pienellä palkallaan. Ostanut ison talon ym, vaikka oli muka joutunut antamaan 2500 $ pimeää rahaa kuukausittain Traficantille. Toinen väitti lahjoneensa Traficantia sen jälkeen, kun olisi FBI:n mukaan muuten joutunut vankilaan ja menettänyt 10-15 miljoonaa.
Vankilassa Traficantia rangaistiin, kun hän “kieltäytyi keittiöpalvelusta”. Todellisuudessa hän kieltäytyi siitä ennen kuin on hänen vuoronsa eli etuoikeuksista muihin vankeihin nähden. Muiden vankien ja Traficantin välille pyrittiin näin kylvämään epäsopua suosimalla kuuluisaa kansanedustajaa. Kun se ei onnistunut, seurasi rangaistus ja häväistyskirjoitukset sionistien kontrolloimassa valtamediassa. Traficantin syyttämiseen ja ahdistamiseen osallistuneet on ylennetty, myös syytteistä vastannut apulaissyyttäjä Graig Morford Traficantin perheen ahdistelu on jatkunut vankeusaikana ja heidän väitetään pimittävän Traficantin omaisuutta. Jo eropuheessaan Traficant tiesi, että tuomion lisäksi koko hänen vaimonsa kanssa omistamansa omaisuus tultaisiin ryöstämään ja häntä nylkemään koko loppuelämän ajan. Mutta saammeko me kuulla hänestä vielä?. Em. Dwyer oli Pennsylvanian osavaltion valtionvarainministeri. Hän oli joutunut kuvernööri Dich Thornburghin epäsuosioon ja tämä oli vannonut tuhoavansa Dwyerin. Kyseessä oli uskonnollinen ja hyvin idealistinen mies, joka joutui kelmin valtaeliitin tuholistalle. Ero oli siinä Traficantiin verrattuna, että kyseessä ei ollut täysin poliittinen ajojahti, vaan kyseessä oli henkilökohtaista kostoa enemmän kuin myöhemmässä tapauksessa. Täysin perätön syyte, jota valtaeliitti ja media ajoivat. Syytön Dwyer ei halunnut plea bargainia, joka olisi suonut 5 vuoden tuomion, joten tuomioksi tuli 55 vuotta. Lahjuksista syytetty Dwyer järjesti lehdistötilaisuuden, jossa ampui itsensä. Hän luuli, että se saisi median tonkimaan asian ja esittämään sen. Hän erehtyi. Vain Spotlight selviti asian, kun valtamedia pitää miestä edelleen syyllisenä. Thornburgh kuului Reaganin ja Bushin ajan puolue-eliittiin ja em.presidenttien lähipiiriin, joka nousu liittovaltiotason politiikan huipulle pian selkkauksen jälkeen. Päätodistaja Smith puhkesi itkuun ja sai sydänkohtauksen oikeudenkäynnin aikana. Hänen kuultiin sopertavan, että hän oli vain halunnut suojella vaimoaan. Smithin vaimo uhattiin laittaa elinkautiseen vankeuteen, jos hän ei todistaisi Dwyerin ottaneen lahjuksia.”
”Der Fall Weise
Gottfried Weise liittyi 17-vuotiaana Waffen-SS:n joukkoihin vapaaehtoisena. SS-armeijassa hän koulutuksen jälkeen taisteli 1941 rintamalla ja sai 1.9.1941 pahan päävamman kiväärinluodista menettäen silmänsä. Sotainvalidi Weise ei kelvannut edes vartijaksi keskitysleiriin, kuten virheellisesti ilmoitin aiemmassa kirjoituksessa. Lokakuussa hän oli jo pioneeriyksikössä Dresdenissä ja sitten kouluttajana alokkaille kaksi kuukautta tammi-helmikuussa 1942. Sitten hän meni Radolfzellin aliupseerikouluun ja sai koulutuksen hallintotehtäviin. Jatkokurssi raha-asioiden hoidossa Dachaussa päättyi 29.5. Sen jälkeen hän toimi SS:n keskushallinnon talousosastolla Berliinissä, kunnes 28.1.1944 sai lyhyen rintamakoulutuksen Oranienburgissa Marschissa. Sen jälkeen hän palveli taas “Rechnungsführerinä” 1. vartiokomppaniassa. Toukokuun alussa hän joutui unterscharführerinä taas I Totenkopf -vahtipataljoonaan Oranienburgiin. Sieltä hänet vaihdettiin Auschwitziin, jossa hän toimi toukokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin vankien raha-asioiden hallinnon tehtävissä. Tämä selviää myös Auschwitz-museon paperista. 15.9.1944 lähtien mies oli kolme kuukautta valvontatehtävissä, jolloin hän joutui tekemisiin myös vankien kanssa. Tämän jälkeen Weise toimi Ravensbrückin keskitysleirissä sen evakuoimiseen asti.
Sodan jälkeen Weise harjoitti poikkeuksellista etsintä- ja tutkimustoimintaa. Häneen oli tehnyt vaikutuksen keskitysleirijärjestelmä ja vankien kohtelu. Esim. se, kuinka heidät oli yleensä erotettu perheenjäsenistään. Hän halusi ottaa selvää, mitä niille vangeille ja näiden perheille oli käynyt, joiden kanssa hän oli ollut tekemisissä. Etenkin Ravensbrückin leirin vankien, mutta myös Auschwitzin, jossa mies siis oli ollut kolme kuukautta tekemisissä Effektenkammer II:n eli ns. Kanada-parakin (Birkenau) vankien kanssa. Tämä kertoo poikkeuksellisesta suhteesta vartiointihenkilökunnan ja vankien välillä. Kyseessä SS-aliupseeri ja juutalaiset vangit. (Toimintaan oli myös hyvä syy, koska kylmä sota ja muut kurjuudet todella hajottivat vankiperheitä ja useat elivät vuosikymmeniä jopa tietämättä siitä, olivatko muut perheenjäsenet hengissä ja missä he asuivat.) Tämä myös kertoo jo siitä, että tuskin mies kovin paha oli ollut, koska hän loi tällaiset kontaktit vankeihin. Tässä huomaamme taas yhtymäkohdan toiseen Wiesenthalin noidanmetsästysoperaatioiden uhriin eli puolalaiseen vankiin Walus, joka oli ystävystynyt maatilojen väen kanssa, jossa oli ollut renkinä. Ilmeisesti tällainen yhteystoiminta oli angloamerikkalais-israelilaisen imperiumin propagandatarinoiden vastaista ja herätti mm. sen takia vihaa OSIn ja Mossadin natsienmetsästäjien keskuudessa. 1962 oli eräs monessa maassa etsintäkuulutettu rangaistusvanki Herbert Tischler antanut lausunnon Richard Baeria vastaan käydyssä oikeudenkäynnissä. Hän oli kertonut tarinan näkemästään ammuskelusta keskitysleirillä, jossa vartija olisi ampunut peltipurkkia vangin pään päällä, kunnes oli osunut myös vankiin ja tämä oli kuollut. Ajankohtaa hän ei muistanut, mutta tekijäksi tähän ja muihin rikoksiin hän oli maininnut upseerin nimeltä Weiser. Tämä todistus oli hylätty ja miehen todistukset epäluotettaviksi todettu mm. etsintäkuulutuksen perusteella. Tämän tarinan perusteella natsienmetsästäjät alkoivat kuitenkin suunnitella Weisen nitistämistä, kun jo 1958 täysin epäluotettavaksi todettua Tischleriä kuultiin Johann Beyeriä vastaan käydyssä tutkinnassa 1980.
1985 oli oikeudenkäynti edessä ja Weise pyysi apua juutalaisilta vangeilta, joihin oli pitänyt yhteyttä. Ja he tulivat Israelista, USA:sta, Alankomaista ja Puolasta. 20 juutalaista todistajaa antoivat todistuksensa miehen puolesta. Mutta tuomari ei halunnut kuulla heitä. Neljää puolustuksen todistajaa kuultiin, mutta heidän todistustaan ei otettu mitenkään huomioon. Yhden mukaan Weise pelasti nuoren tytön hengen kantaen tätä selässään läpi venäläisten tykistökeskityksen alaisen pellon Ravensbrückin leirin evakuoinnin viime vaiheessa. Myös muualla oli annettu lausuntoja. Näiden kaikkien perusteella oli selvästi nähtävissä, että mies oli syytön ja syyttäjän järjestämät todistukset eivät voineet pitää paikkaansa tai tarkoittaa Weisea. Weisea ei ollut nähty parakissa ennen syyskuuta. Weisen ei koskaan oltu nähty tekevän mitään pahaa ja hän oli aina ollut erittäin korrekti vankeja kohtaan. Hän oli tunnettu vankien keskinäisissä keskusteluissa “sinä hyvänä yksisilmäisenä ss-upseerina”. Jos leirillä olisi yleensä sattunut mitään sellaista, mistä syyllistävät todistukset ketoivat, sen olisi tiennyt koko parakki. Nyt ei sellaisia ollut nähty eikä Weisen tekemänä tiedetty. Itse asiassa ei ollut nähty yhtään teloitusta. Todistajiennimet ja todistukset on luettavissa Gerd Honsikin kirjasta Fiend and Felon ja Rüdiger Gerhardin kokoamasta kirjasta Der Fall Weise, jotka ovat tämän kirjoituksen lähteet. Oikeudenkäynnin aikana tuomari lausui suoraan, että ei laskenut todistamaan ketään, jonka arveli yhtäkkiä voivan ruveta puolustamaan tuomittua ja estämään tuomitsemisen.
Mikään arkistotieto ei tukenut syytteitä. Tischlerin kertomuksen perusteella nostetun murhaepäilyn lisäksi natsienmetsästäjät olivat hankkineet todistajia ja oikeudenkäynnissä miestä syytettiin seitsemästä murhasta, joista kaksi hylättiin. Tuomioksi tuli elinkautinen vankeustuomio viidestä murhasta. Keskitysleirin arkistot eivät kerro kuin yhdestä teloitetusta pakoa yrittäneestä vangista tuolloin, mutta se ei koskenut tätä yksikköä eikä Weisea. Muutenkin keskitysleirillä oli ankarasti kielletty lyömästä tai tappamasta vankeja. Mitään omavaltaisuuksia ei sallittu. Syyttäjän todistajat eivät kyenneet nimeämään uhreja eivätkä tekijöitäkään oikein. Tekijöiksi oli nimetty eri aikoina eri nimiä ja kutsumanimiä omaavia vartijoita. Päätodistajan (Lazar) 1972 todistus ei sopinut tapaukseen, joten hän antoi erilaisen todistuksen 1984. Oikeudenkäynnissä sitäkin muutettiin ja vielä oikeuden johdateltua todistajaa muuttamaan teon ajankohtaa. Muutenkin todistukset tuntuivat elävän koko ajan sen mukaan, mikä olisi raskauttavinta syytetylle. Todistukset, joiden perusteella tuomio tuli, olivat hyvin kummallisia ja epäuskottavia. Todistajat olisivat saaneet muka liikkua vapaasti ympäri leiriä. He olisivat nähneet metrien päästä tai auki unohtuneesta ovesta Weisen tekevän murhia ja kidutuksia eri puolilla leiriä. Hän olisi ammuskellut vankeja kivääreillä, pistooleilla ja konekiväärillä. Oikeusviranomaiset pyysivät vaihtamaan erään todistuksen mukaisen murha-aseen pistooliksi, kun automaattikiväärin käyttö olisi ollut mahdottomuus. Tällöin sitten se muuttui automaattipistooliksi. Teloituksia olisi ollut päivittäin ja koko parakki puhunut niistä tai niitä olisi tehty kaikkien nähden. Oikeus suhtautui ymmärtäväisesti siihen, että vankien muisti ei ollut tarkka pitkän ajan kuluttua tapahtumista. Se ei kuitenkaan epäillyt Weisen syyllisyyttä, vaikka mitä ilmeisimmin oli hyvin epäilyttävää, että vangit kymmenien vuosien päästä olisivat tunteneet Weisen tai että he olisivat yleensä puhuneet juuri hänestä. Suurin osa todistuksista on kaiketi silkkaa valhetta. Mitä ilmeisimmin juuri Josefin Lazarin, Tischlerin ja Jakob Freimarkin kokonaan (joiden perusteella tuomio tuli).
Oikeudenkäynti aloitettiin propagandafilmillä Auschwitzista. Tuomarin puheet eivät jättäneet yhtään epäselväksi, että hänen mielestään syyllisyys oli alusta lähtien ilmiselvä. Auschwitz olisi kauhea murhalaitos ja “todistajat” raukkoja, jotka olisivat selvinneet ihmeen kaupalla. Kukaan ss-mies ei voinut olla syytön eikä ainakaan tuon laitoksen työntekijä. Valitettavasti kyseessä oli ns valamiesprosessi, josta ei pidetä pöytäkirjoja (Schwurgericht). Tämä on vaarallinen muutos, joka Saksan oikeuslaitoksessa oli saatettu voimaan 60-luvulla. Murha oli myös täpärän äänestyksen jälkeen tehty koskaan vanhenemattomaksi 70-luvulla. Mitä ilmeisimmänjuuri siksi, että natsijahti saisi jatkua. Vanhenemissääntö eri maissa perustuu kuitenkin juuri siihen, että silminnäkijätodistuksia ei pidetä enää luotettavina kymmenien vuosien kuluttua tapahtumista. Nämä kaksi muutosta kuitenkin mahdollistavat melkoisen mielivallan. Jos oikeudenkäynnissä rikotaan sääntöjä tai ei huomioida todistuksia ym, valitusviranomainen ei saa tästä tietoa, vaan ylemmille oikeusasteille jää hyvin vähän mahdollisuuksia muuttaa tuomiota. Vuosien kuluessa ajankohdan aatteet ja asenteet saattavat johtaa oikeusmurhiin, kun vanhoja tapahtumia yritetään ratkoa ideologisten intohimojen mukaan ihmisluonnon lakeja vastaan silminnäkijätodistuksiin perustuen. Tässä oikeudenkäynnissä esim. tuomari väitti tuomiossa, että yksikään ss-mies ei ollut esittänyt syytetyn eduksi minkäänlaista todistusta, vaikka Werner Hahn oli todistanut, että Weise ei ollut käynyt Birkenaussa, vaan oli ollut Auschwitz I:sää dokumenttien mukaisesti rahastonhoitajana syyskuuhun 1944 asti. Hahn oli lähtenyt lokakuussa 44 eikä siihen mennessä ollut mitään tapahtunut, mitä syytteissä väitettiin eikä hän ollut nähnyt Weisea ikinä ase kädessä. Tuomari Klein myös muutti todistajan lausuntoa tuomioonsa eli hän toimi rikollisella tavalla monella tapaa. Mielenkiintoista muuten on myös se, että täysin samassa osastossa samaan aikaan toimineiden vartijaupseerien Grafin ja Wunschin syytteet oli hylätty Wienissä ennen tätä oikeudenkäyntiä, Kyseessä olivat kuitenkin itse vartijat ja kyseessä sama paikka, samat vangit ja sama ajankohta ja aika sitä ennen myös. Tähän oikeusprosessiin viittaaminen ei auttanut puolustusta, koska tuomari ei sitä halunnut käsitellä. Siihen tutustuminen olisi käytännössä merkinnyt syytetyn vapauttamista. Tai sen olisi pitänyt merkitä.
Herää kysymys, onko näille juutalaisille puolustuksen kutsumille todistajille jotenkin kostettu. Tiedämme Israelin lähettäneen Mossadin miehiä 1948 sodan aikoihin tappamaan arabiystävällisiä juutalaisia ulkomailla ja siten herättämään pelkoa muissa ja saamaan heidät pakenemaan Israeliin. Myös oli tarkoitus saada herätettyä vihaa näitä ulkomaalaisia kansoja kohtaan, koska heidät lavastettiin syyllisiksi. Niin ulkomainen kuin Israelin kansalaisten ja näiden pakolaisten silmissä. Tiedot ovat Michael Collins Piperiltä. Voidaan ajatella, että Wiesenthalin kaltaiset kovan linjan rasistifasistit ovat tehneet jotain näille rohkeille todistajille, kuten myös toisessa oikeudenkäynnissä Leo Bergerille, rohkealle juutalaiselle todistajalle Josef Schwammbergerin puolustukseksi, joka kaikesta huolimatta todisti Wiesenthalin vihatodistajia vastaan. Hän esitt kysymyksen oikeudelle: “kostoa, vihaa, vaiko oikeutta?” Wiesenthalin ammattivihaajat uhkailivat häntä jo oikeussalissa. Monia todistajia on painostettu rajustikin. Gerd Honsik ei ole päässyt käsiksi heidän tietoihinsa eli pääsy on estetty.Kukaan ei ole selvittänyt heidän kohtaloaan eikä tehnyt haastatteluita. Sellaisiakin todistajia on kuitenkin esiintynyt, jotka ovat syytettyjen puolustuksen lisäksi todistaneet myös holokaustin virallisen version kanssa ristiriidassa olevalla tavalla leirien oloista ja elämästä siellä yms. Toivotaan parasta. Tässä on kyllä kysymyksessä todella mahtava voima ja täysin kyyninen ja piittaamaton, kuten olemme näiden todellisten natsien teoista huomanneet. Sillä juuri juutalaiset natsithan johtavat tällaisia täydellisiä näytösoikeudenkäyntejä pyörittävää koneistoa painostusjärjestöineen ym.
Erittäin rumaa on ollut kansainvälisen median toiminta näissä prosesseissa. Tässäkin tapauksessa se alkoi kirkua “Auschwitzin Wilhelm Tellistä” välittömästi ja tämä iskevä otsikko auttoi saamaan propagandasatua ihmisten mieliin. Wiesenthalin ja hänen työnsä jatkajien jutut käynnistetään Honsikin mukaan tällaisilla mediakampanjoilla. Maailman media on paitsi vahvasti sionistisessa omistuksessa, niin myös USA:n valtaeliitin suuntaan rähmällään muilta osin (reaalipoliittisista ym. syistä). Vain syytteen perustana olevat tarinat ja prosessin aikana juuri mielikuvitukselliset kauhutodistukset esitetään täytenä totena ja syytettyä pidetään valmiiksi syyllisenä ilman että lukija tajuaa oikeudenkäynnin luonnetta (täysin, sillä kyllähän mielikuvitukselliset jutut ja kova ennakkoasenne herättänevät ainakin useissa epäilyksiä). Kun tuomio oli julistettu, niin lehdissä siihen vedottiin kaiken oikeutuksena ja syytetty oli syyllinen jo ennen kuin tuomio oli laillinen. Kuten aiemmasta huomaamme, kyse ei ollut kuitenkaan oikeusvaltiosta eikä oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä, vaan puhtaasta näytösoikeudenkäynnistä, jossa kaikki lait ja periaatteet sivuutettiin ja joka oli siten aivan täysin mielivaltainen ja väärämielinen syyttömän ihmisen ristiinnaulitseminen. Julkinen häpäisy ja valtavat korvaukset tulivat kaiken päälle. Omaiset joutuivat luopumaan Weisen itse rakentamasta talosta vuosikausien myllytyksen päätteeksi. Ylemmissä oikeusasteissa ei muutosta tuomioon tullut. Jo 90-luvulla Weise oli Honsikin kirjan mukaan dementoitunut. Hänen perheensä eli köyhyydessä ja valtavissa veloissa.”
”Gerd Honsik ja Simon Wiesenthal
Vuonna 1988 itävaltalainen revisionisti ja poliitikko Gerd Honsik julkaisi kirjan Freispruch für Hitler?, jossa 37 henkilöä kertoo mielipiteensä siitä, ovatko meille kerrotut esitykset kaasukammioista Kolmannessa valtakunnassa totta vaiko sotapropagandaa. Kyseessä ovat paitsi revisionistiset tutkijat, niin myös keskitysleirivankeja ja tunnettuja sotasankareita on mukana, koska he ovat perehtyneet asioihin ja eversti Schirmer myös joutunut rakentamaan kaasukammioita propagandamateriaaliksi sotavankina Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeillä. Kirja ei oikeastaan suoraan kiistä kaasukammioita, mutta useimmat kirjan henkilöistä eivät usko niihin tai eivät olleet niistä kuulleet sodan aikana, vaikka etenkin sodan jälkeisen propagandan perusteella Eichmannin lähimmän alaisen Brunnerin niistä olisi ehkä täytynyt tietää. Kirja oikeastaan pyrkii herättämään keskustelua asiasta ja kirjailija tekee esityksen uudeksi ja riippumattomaksi tutkimusta kaasukammioista ym. ja sanoo, että sellaisia ei ole tehty. Kirja tietysti paljastaa vastakkaisia käsityksiä virallista näkemystä vastaan.
Vuonna 1992 Gerd Honsik joutui oikeuteen Itävallassa kirjan johdosta. Vanha laki natsismin esittämistä edullisessa valossa otettiin käyttöön ja Szymon Wizenthalia kera johtavien sionistien Itävallassa käytettiin lainsäätäjien asiantuntijoina, kun lainsäädäntöä tiukennettiin ja lakia päätettiin parlamentin päätöksellä alkaa tutkia tiukemmin. Kyseessä oli siis Wizenthalin ja siis USA:n ja Israelin imperiumin aloitteesta säädetty laki Gerd Honsikin hiljentämiseksi. Kaasutusmurhia ei saanut kyseenalaistaa. Tuomio oli 1,5 vuotta vankeutta, mutta Honsik oli jo paennut sen istumista Espanjaan ja jatkoi kirjailijan ja kansalaisaktivistin toimintaansa siellä.
Itävalta oli kaksi kertaa pyytänyt Espanjaa luovuttamaan Honsikin ja vuonna 2007 mies luovutettiin Itävaltaan kärsimään tuomiotaan. Runoilija ja poliittinen aktivisti Honsik oli julkaissut kuitenkin kaksi uutta kirjaa, joista Itävalta tai oikeastaan sen isoveli USA ei pitänyt. Paljastuskirja Szymon Wizenthalista Schelm und Scheusal (englanniksi käännettynä Fiend and Felon) ja Rassismus Legal?, joka kertoo kreivi Coudenhove-Kalerqista ja hänen perustamastaan Pan-Eurooppa -liikkeestä ja millaisia tarkoitusperiä se kreivin omien näkemysten mukaisesti olisi ajanut. Honsik paljastaa miehen olleen rasisti, mutta juutalaisesta näkökulmasta ja hän mm. ajoi Euroopan kansojen perimän muuttamista kaavailemalla massiivisia siirtolaisvirtoja ulkomailta Eurooppaan. Honsik on ikänsä ollut ns. maahanmuuttokriitikko ja syyttänyt avoimesti nykypoliitikkoja Kalerqin visioiden toteuttamisesta vastoin kansan tahtoa ja pimeiden tarkoitusperien vuoksi. Luin juuri kirjan Fiend and felon. Sen voi kuka tahansa lukea netistä osoitteessa: http://radioislam.org/historia/honsik/honsik.htm
Tämä kirja on uusien tuomioiden pohjana. Honsik nimittäin tuomittiin 2007 neljäksi vuodeksi vankeuteen ja vuonna 2009 taas viideksi vuodeksi vankeuteen uusien syytteiden nojalla. Tuomio lyheni maaliskuussa 2010 neljään vuoteen, mutta uudet syytteet luettiin taas elokuussa ja äskettäin oikeus rapsautti kaksi vuotta lisää. Tällaista syyterumbaa ja tuomioiden moninkertaistamista harjoitetaan ilmeisesti yleisesti toisinajattelijoita vastaan EU:n alueella. Monesta eri lauseesta saat uuden tuomion. Tuomioita on tullut myös Honsikin Halt-lehdestä sekä hänen artikkeleistaan eri julkaisuihin. Halt-lehteä voi lukea hänen sivuillaan. Tuomiosta on valitettu ja syyttäjä haluaa 20 vuoden tuomion.
Mitä Honsik sitten kertoo? Hän paljastaa esim. lukemassani kirjassa, kuinka Wiesenthal on oikeasti ollut vain kahdella keskitysleirillä vuoden 1944 lokakuusta alkaen. Mediassa väitettiin usein miehen olleen 14 keskitysleirillä. Eri dokumenteista Honsik kertoo, mitä Wiesenthal on kertonut voittaneiden tahojen eri kuulusteluissa ym. selvityksissä toiminnastaan sodan aikana. Ne tuntuvat muuttuvan koko ajan. Mies oli vuodesta 1941 em. ajankohtaan Saksan rautatielaitoksen palveluksessa vaimonsa kanssa. pakkotöissä, mutta hän sai palkkaa siitä. Viimeisimmän versionsa mukaan häntä ei edes lyöty kertaakaan tuolloin. Hän kertoo myös Wiesenthalin väärentäneen sodan jälkeen kansalaisuutensa ja muita tietoja saadakseen rahaa Länsi-Saksan valtiolta tekeytymällä karkotetuksi saksalaiseksi. Hän kertoo myös siitä, kuinka Wiesenthal osallistui vankien kuulusteluihin heti sodan jälkeen eli keskitysleirivartijoiden ja SS-sotilaiden yms. kuulusteluja varten perustetuissa kidutuskeskuksissa. Hänen omien kirjojensa perusteella SS-miehet kuulemma vapisivat pelosta, kun heitä tuotiin hänen eteensä.
Honsik kertoo myös siitä, kuinka Wiesenthal on syyttänyt selvästi syyttömiä ihmisiä. Kirjailija ja sodanaikainen johtaja Verleben vapautui kuitenkin, kun esitettiin todisteet miehen olinpaikasta väitetyn rikoksen aikana. Tuolloin ensimmäisen kerran Wiesenthalin ihmisjahti koki takaiskun. Hänen oikeuteen kutsumansa silminnäkijätodistajien lauma osoittautui siis väärien todistusten esittäjiksi. Syyte oli kirjan mukaan nostettu sen jälkeen, kun Verleben oli kieltäytynyt kirjoittamasta kaasukammioista halutulla tavalla. Kustantaja, joka ainoana julkaisi tämän jälkeen kirjailijan kirjaa, murhattiin. Liikuttavampi on keskitysleirivartija Weisen tapaus. Kv. media väitti mm. miehen ammuskelleen vankien päiden päältä tölkkejä ja muutenkin olleen murhaaja. Kuitenkin mies tunnettiin hyvänä miehenä ja hänen kutsustaan entisiä vankeja saapui todistamaan hänen puolestaan. Oikeus ei kuitenkaan hyväksynyt heitä kuultavaksi ja tuomitsi miehen elinkautiseen vankeuteen ja mittaviin korvauksiin. Kuitenkin hän erään vangin kertomuksen perusteella oli pelastanut juutalaisen tytön hengen kuljettamalla häntä selässään venäläisten tykistökeskityksen alta leiriä evakuoitaessa. Vangit väittivät oikeuden hyväksymien todistajien kertomusten olevan hölynpölyä. Erästä puolalaista vankia syytettiin, vaikka hän oli ollut saksalaisilla maatiloilla pakkotöissä. Syyte oli nostettu USA:ssa ja tästä syytteestä luovuttiin, kun maatilojen väkeä oli tulossa kyläkaupalla Saksasta miestä puolustamaan. Miksi juuri tätä miestä (Walus) syytettiin, vaikka juuri hän oli pitänyt yhteyttä maatilojen isäntiin ja ystävystynyt heidän kanssaan? Mitään korvauksia mies ei saanut maineensa menetyksestä ja kuluistaan. Hullusti kävi sen sijaan naiselle (Hermine Braunsteiner), joka oli jo ollut kolme vuotta vankina sodan jälkeen, koska oli lyönyt vankejaan. Häntä alettiin yhtäkkiä vainota USA:n medioissa “hirviönä, joka elää normaalia kotirouvan elämää USA:ssa”. Nuoriso alkoi osoittaa mieltään naisen kodin edessä. USA vei kansalaisuuden ja nainen passitettiin Saksaan oikeuteen. Huolimatta entisten vankien todistuksista ja naapurien ja aviomiehen vetoomuksista, oikeus tuomitsi naisen elinkautiseen 70-luvulla. Vastaavia prosesseja esitellään kirjassa ja näytösoikeudenkäynneiltä ne vaikuttavat.
Edellä mainitut dokumentoituihin faktoihin perustuvat paljastukset ja kuvaukset ovat tietysti kiusallisia joillekin tahoille. Mediassahan ovat esillä vain Wiesenthalin järjestämät, kauhutarinoita kertovat todistajalaumat. Alussa kerrottuihin syytteisiin liittyen kirjassa todetaan, että kaasukammioista ja muista rikoksista ei ole suoritettu koskaan mitään rikosoikeudellista tutkimusta, joka normaalisti murhatutkimuksissa tehdään (Minä: Mutta eihän NL sellaisia sallinut). Mitään todisteita ei hänen mukaansa ole tukittu rikosoikeudellisissa laboratorioissa, paitsi kahta asiakirjaa. Wiesenthal alkoi syyttää Jörg Haiderin ostaneen metsää, joka olisi saatu kyseenalaisin keinoin sodan aikana gauleiter Rainerin omistukseen. Myyjä oli Rainerin poika. Isä ja poika Rainer olivat kuitenkin varsin pidettyjä hahmoja ja Friedel Rainer tiesi liittoutuneiden murhaaman isänsä olleen kunnian mies sodan aikana. Rainerin poika haastoi Wiesenthalin oikeuteen. Tämä oli ilmeisesti yllätys ja myös se, että puolustus joutui esittämään dokumentaatiota syytöstensä perusteeksi. Tämä dokumentti osoittautui karkeaksi väärennökseksi laboratoriotutkimuksissa. Ilmeisesti takaisku oli natsijahtaajien mafialle niin kova isku, että jutun voittanut Rainer sattui kuolemaan pian tämän jälkeen. Toinen tutkittu dokumentti kaikesta holokaustiaineistosta on kirjan mukaan John Demjanjukin ss-henkilökortti. Tämä on myös osoittautunut karkeaksi väärennökseksi rikospoliisin laboratoriossa. Honsik syyttää kirjassaan Wiesenthalia ja hänen taustavoimiaan väärennösten tilaamisesta KGB:n väärennöstehtailta.
Tuo kaikki on ilmeisesti ollut Itävallan viranomaisten mielestä “holokaustin kieltämistä”. Hiljattain paljastui, että Wiesenthal oli Mossadin palkkalistoilla. Tämä ei ole yllätys, sillä mies on selvästi tehnyt yhteistyötä Mossadin ja natseja jahtaavan CIA:n osaston OSI:n kanssa. Honsikin mukaan mies on sekaantunut Eichmannin kidnappaukseen ja Syyriassa asuvan Eichmannin lähimmän miehen Brunnerin salamurhayrityksiin (koska siteeraa uhkauskirjettä, joka Itävallasta lähti kirjepommin mukana. Kirje tuhoutui räjähdyksessä ja sen sisällöstä tietää Mossadin lisäksi vain Syyrian poliisi). Wiesenthal tuntui omaavan suuren vallan. Hän pystyi käynnistämään lokakampanjan missä päin maailmaa hyvänsä ja oikeusistuimet eivät tunnu uskaltavan tuomita häntä vastaan. Samanlaiset oikeudenkäynnithän ovat jatkuneet hänen kuolemansa jälkeen. Hän tuntui komentelevan kuvernöörejä (Kennedy) ja presidenttejä vetoomuksillaan. Hän onkin ilmeisesti ADL:n eli Mossadin ja B’nai B’rthin (juutalainen vapaamuurariloosi) mies ja niiden operaatioiden keulakuva. Juutalaisvastaisiksi katsottiin kai kirjassa esitetty näkemys USA:n ja Israelin imperiumin vallasta, esim. näkemys, että kukaan ei nouse valtaan nykyään ilman konsultoimista tämän vaikutusvaltaisen loosin kanssa, jolla on kirjan mukaan pysyvän tarkkailujäsenen asema YK:ssa. Vaikuttava on salamurhien ja outojen kuolemien luettelo, joka antaa vaikutelman siitä, että Wiesenthalilla olisi yhteys niihin. Niitä sattui Honsikin mukaan hänen syyttämilleen henkilöille lähes aina, kun heitä ei saatu pidätetyksi ja tuomiolle tai joku maa ei luovuttanut heitä pyynnöistä huolimatta. Myös sellaiset, jotka tiesivät paljon kolmannen valtakunnan asioista ja tiesivät totuuden kaasukammioista tai heidän olisi pitänyt tietää, tuntuvat kuolleen oudosti jo ennen oikeudenkäyntiä. Myös sellaiset, jotka olisivat oikeudessa kaasukammiot lujasti kiistäneet. Eräs todistaja kuoli juuri kun oli ryhtynyt todistamaan. Sodan jälkeen Wiesenthal teki yhteistyötä erään Friedmannin kanssa vuosia. Tämä Friedmann johti tuolloin yksikköä, joka tappoi epäiltyjä natsirikollisia ilman oikeudenkäyntiä. Hassahtaneelta vaikuttanut ja usein täyttä tuubaa puhunut koominen vanha herra ei siis suinkaan tehnyt työtään lähes yksin ja omin päin, kuten media usein väitti, vaan hänellä oli valtavat voimavarat takanaan. Oikeudenkäynnit ovat maailman eliitin mielestä olleet erittäin tärkeitä monestakin syystä ja itse ADL:n johtaja on joskus nähty Wiesenthalin vieressä näissä oikeudenkäynneissä. Vuosien vieriessä Wiesenthal oli välillä vaikeuksissa etenkin Kreiskyn aikana Itävallassa ja hänen valheensa alkoivat viedä häneltä uskottavuutta. Siten esim. eräs Mossad-pomo otti etäisyyttä ja sanoi (tiedot National Zeitungin artikkelista), että Wiesenthal ei ole saanut mitään aikaan ja että hän ei koskaan puhunut totta jne. Ehkäpä tämä oli kuitenkin tarkoituskin, sillä mies oli Mossadin luomus.
Rullmannin kirjaan Der Fall Demjanjuk ym. tietoihin perustuen Honsik luo kuvan ammattimaisesta valhetodistajien käytöstä. Tästä ei Wiesenthalia ja muita koskaan ole syytetty, kuten ei muistakaan selvistä laittomuuksista. Kerran Israelissa toisinajattelijoiden ansiokkaan toiminnan perusteella vapautettua Demjanjukia syytetään nyt Saksassa puolikuoliaana samojen todistusten perusteella. Hiljattain vastaava prosessi oli Sobiborin vartijaksi syytettyä henkilöä vastaan. Honsik myös luo hyvin vastenmielisen kuvan Wiesenthalin luonteesta esittelemällä tämän toimintatapoja ja lausuntoja. Tämä on tietysti paha asia USA:n alistuspropagandan kannalta. Miehestä kun on tehty sankari. Etenkin hän osoittaa miehen teokset patologiseksi valehteluksi lukuisin esimerkein. Tämä on tietysti luonnollista, kun koko maailma tuntu pitävän miehen sanaa lakina. Silloin ei tarvitse kiinnittää huomiota siihen, mitä puhuu ja kirjoittaa, kun media toistaa kaiken eikä lausuntoja ole lupa epäillä oikeastraan missään maassa ainakin maineenmenetyksen yms uhalla. Myös valhetodistajien todistusten tasolla ei siten ole niin paljon väliä. Honsikin mukaan on taktiikkaa, että vuosien kuluttua sodista kaikkia syytettiin sadistisiksi murhaajiksi. Näin paitsi saatiin luotua mielikuvia mielikuvituksellisesta pahuudesta, niin myös murhasyytteiden perusteella ihmisiä telkien taakse oikeudenkäynneissä, joita Honsik pitää rituaalisina ja propagandistisina. Wiesenthal määräsi Hans Josef Straussin muuttamaan rikoslakia 70-luvulla siten, että murha ei vanhenisi rikoksena. Saksan maanpetturijohtajat alistuvat nyt siis 100-vuotiaiden natsien näytösoikeudenkäynteihin. Honsik korostaa, että todellisuudessa Saksan laki kielsi ankarasti kaiken vankeihin kajoamisen omin päin ja vankien kiusaamisesta jaettiin ankaria tuomioita pienistäkin syistä. Tämä ei ehkä ole ollut raskauttavaa, mutta Honsik esittää kirjassaan laskelmia normaalit väkivähennykset aikojen kuluessa arvioiden laskelmia holokaustista selvinneiden määristä niiden tietojen perusteella, joita hänellä oli elossa olevien holokaustista selvinneiden määristä Israelissa, USA:ssa ja Euroopassa (NL mukaanluettuna). Niiden perusteella virallinen uhriluku olisi vahvasti yläkanttiin. Honsik vaatii lukuisten juttujen avaamista Mengelestä ja Eichmannista alkaen ja kertoo todellakin hämmentäviä tosiasioita heihin liittyen (Eichmann todellakin oli juutalaisten lähettäjä, mutta oli kyllä Wannseen konferenssissa, mitä siellä sitten lopulta päätettiinkään. Mengele on saattanut olla vain lääkäri eikä ehkä ole tehnyt julmuuksia). Moni käsitys keskitysleireistä perustuu juuri näihin oikeudenkäynteihin ja em. todistajiin.
Kaiken kaikkiaan kun etsin tietoja oikeudenkäyntien tuloksista, hämmästyin siitä, mitä lehdet kirjoittelevat syytteistä ja miehen toiminnasta. Koko ajan puhutaan natsismista, rasismista, juutalaisvastaisuudesta ja uusnatsismista (Honsik on erään lehden mukaan Euroopan uusnatsijärjestöjen jonkinlkainen ylipäällikkö. Kuinka sikamaista valehtelua!). Kaikki tuntuvat olevansuuressa ristiriidassa sen kanssa, mitä näissä kirjoissa oikeasti on. Ja mistä mies kirjoittaa. Antisemitismiä en kirjoista huomannut. Juutalaisten sionistien suuri vaikutusvalta tulee tosiasioin kerrottua tuossakin kirjassa ja Israelin sekä USA:n välinen erityissuhde on kai jokaisen tiedossa. Paljastukset vapaamuurarien ja Israelia lähellä olevien piirien toimintaan liittyen Itävallassa ovat oikeastaan toteamuksia tosiasioiden perusteella. Itävalta näyttäytyy miehitettynä maana, jota on amerikkalaistettu dokumentoidun suunnitelman mukaisesti. Miten ihmeessä tällaisesta kirjoittelusta voidaan ajaa 20 vuoden vankeusrangaistusta? Yleensä mitään rangaistusta? Em. median esittämät kovat syytöksetkään eivät oikeuttaisi mielestäni minkään lain perusteella niin kovaa tuomiota, mikäli ne olisivat totta. Miksi media valehtelee karkeasti miehen toiminnasta ja kirjoituksista?
Mielestäni on kauhistuttavaa, että holokaustin virallisen version epäilemisestä perusteella joutuu pian vankilaan myös Suomessa, koska Holokaustin virallisen version epäileminen on tulossa myös Suomessa viharikokseksi. Nämä ns. viharikoslait ovat USA:sta juuri ADL:n (Mossadin oikea käsi USA:ssa, eräänlainen ajatuspoliisi Anti Defamation League) lobbaamia lakeja, joiden tehtävänä on lähinnä saada toisinajattelu vaiennettua rasismin vastustamisen varjolla. Ilmeisesti juuri tärkeimpänä päämääränä on kanonisoida holokausti, kunnes USA on täydessä diktatuurissa. Näitä lakeja säädetään samaan aikaan myös EU:ssa Saksan mallin mukaisesti. Vuonna 2008 on solmittu puitesopimus, jonka perusteella Suomikin kieltää holokaustin “vakavan epäilemisen” kahden vuoden sisällä vankeustuomion uhalla. Ns. viharikoksista puhuminen alkoi saman tien eli päätarkoitus on juuri sananvapauden lakkauttaminen holokaustin osalta. Tämä on tietysti väärin. Nyt jo on tilanne, että media suoltaa vain Wiesenthalin ym. sanoja ja yliopistot on sensuroitu myös. Siten mielestäni jokaisen olisi syytä lukea kirja Fiend and Felon, jotta tästä toiminnasta (myös muiden kuin Wiesenthalin) saisi toisenlaisenkin kuvan ja samalla selville monta muualla vaiettua asiaa. Pian on kai viharikos laittaa linkki Suomessa jos nyt ei tuohon kirjaan, niin revisionististen tiedemiesten sivuille. Vuosien vankeustuomion uhalla. Tämä johtaa siihen, että esim. kovan linjan sionistien johtaman Wiesenthal-keskuksen lausunnoista tulee jumalan sanaa, jota ei saa kyseenalaistaa. He voivat laukoa esim. medioissa mitä tahansa ja epäilijä vangitaan tai on ainakin hylkiö. Tällainen kehitys on hyvin huolestuttavaa. Oikeastaan voi todeta, että pian elämme täysin Neuvostoliiton kanssa identtisessä systeemissä.
Euroopan oikeuslaitoksissa vallitsevaa mielivaltaa kuvaa hyvvin se, mitä kävi syyrialaiselle miehelle, joka avusti tätä kirjaa (Fiend and Felon) tehtäessä kirjailijaa kääntämällä ja hankkimalla dokumentteja. Miestä syytettiin terrorismista eli kirjepommien lähettelystä ja hänet lähes tuomittiin Honsikin mukaan puhtaassa näytösoikeudenkäynnissä em. kaltaisten todistajien lausuntojen perusteella.
2011: Honsik luo kuvan psykopaatista esittäen patoligisen valehtelun, valtavan tarpeen itsensä esille tuomiseen ja tunteettoman julmuuden sekä taipumuksen sadismiin. Oli jo puhe syyttömien tuomitsemisesta ja kidutuskuulusteluihin osallistumisesta. Toisaalta voidaan olettaa, että mies on esiintymistään myöten Israelin salaisen palvelun luomus, jolla on tietty rooli, jota hän esittää. Korkea-arvoinen tiedustelumies on tietysti varmaankin luonteeltaan kylmäverinen ja piittaamaton. Ehkäpä työ vaatii jotain vastaavia ominaisuuksia kuin psykopaatilla on. On totta, että jos psykopaatti ei saa tahtoaan läpi, hän kostaa. Silti aiemmin kerrotut murhat eivät varmaan ole mitään psykopaatin reaktiota, vaan kyseessä täytyy olla Mossadin ja CIA:n strategia ja murhat ovat varmasti osa suurta suunnitelmaa. Esimerkki pirullisesta julmuudesta ja häikäilemättömästä toiminnasta on tunnettu kolmen kidutetun piirros, jonka etevä pirtäjä Wiesenthal oli laatinut. Hän väitti kuvan esittävän kidutettuja juutalaisia, joita hän olisi nähnyt keskitysleireillä ollessaan. Kuitenkin paljastui, että ruumiit oli piirretty selvästi käyttäen mallina erästä valokuvaa, jossa oli kolme surmattua saksalaista vankia. Tämä on vain yksi esimerkki. Wiesenthalin toimet ovat varmaankin olleet uskomattoman järkyttäviä tovereineen sodan loppuvaiheessa ja sen jälkeen kidutuskeskuksissa. Esimakua oli Mauthausenin vapautus, josta hän on kertonut puristaneensa komendantin viimeisiksi sanoiksi tunnustuksen miljoonista uhreista. En tiedä, mitä on oikeintunnustettu, mutta komendanttia kidutettiin kolme päivää ja hänen kuoltuaan hänet ripustettiin alastomana roikkumaan kaikkien nähtäväksi paljaaseen ruumiiseen viillettyä viestiä kertomaan. Rikokset syyttömiä kohtaan, valehtelu ja jatkuvat petokset, joista on edellä annettu tietoja, vaativat kyllä melkoisesti pahuutta. Voidaan sanoa, että tämä kommunistien ym. sankarina palvoma henkilö on todellisuudessa ollut äärimmäisen paha ja rikollinen ihminen.”
Toisella taholla on referoitu kirjaa Wolfgang Hackertin kautta:
”Kerrataanpas Honsikin kirjasta Lurjus ja vihollinen-Väärä vala, valta ja murhat Simon Wiesenthalin elämässä:
Saatuaan vapauttavan tuomion Robert Verlebenin (hollantilainen kirjailija, jota oli syytetty sotarikoksista) onnistui luoda nimeä menestyvänä kirjailijana. Hän kirjoitti lähinnä vakoiluromaaneja. Ne olivat kielellisesti loistavia ja hänen asiantuntemuksensa oli suuri. Menneisyys iski takaisin eräänä päivänä tietyn paroni von Winkelin hahmossa. Tämä kutsui Verlebenin illalliselle hotelli Intercontinentaliin Wienissä, ylisti hänen kirjojaan ja kuinka hänestä pidettiin lukijoiden keskuudessa Flanderissa. Hän tarjosi sen jälkeen ei vain Verlebenin kirjojen kustantamista, vaan myös halusi ostaa elokuvaoikeudet niihin kuvakirjoja varten. Verleben kysyi hintaa. Paroni vastasi: “Tehän olitte poliisipäällikkö..ja sellaisena teidän täytyi toki tietää, mitä kaikkea keskitysleireillä on tapahtunut. Verleben sanoi, että ei ollut koskaan ollut keskitysleirillä eikä voi todellakaan vahvistaa, mitä siellä on tapahtunut, jos on tapahtunut, koska ei sitä voinut tietää.
Verleben oli lopulta katkaissut keskustelun. Hyvästiksi paroni oli kohteliaasti hymyillen sanonut uhkaavat ja salaperäiset sanat: “Te ette siis todellakaan halua? Te torjutte meidän hyvää tarkoittavan apumme? Tällöin te esitätte meille haasteen. Ettekö tiedä, mitä se tarkoittaa? Meillä on pitkä käsi, herra kirjailija!”
Lyhyen ajan kuluttua kaikki Verlebenin kirjat katosivat lukuisista kirjakaupoista. Lukuisat ulkomaiset kirjakaupat lähettivät anteeksipyynnön siitä, että eivät enää voineet enää ostaa hänen kirjojaan. Hän sai myös tietää, että kirjakaupat olivat saaneet uhkauksia, jotka vaativat Verlebenin kirjat pois näyteikkunoista. Erään ranskalaisen yrityksen “Presse de la Cite” yhteistyökumppani sanoi hänelle: “Vahinko! Mutta meillä on ylittämätön este edessämme, monsieur Verleben. Olette haastaneet paholaisen-ette sen vuoksi, mitä olette kirjoittaneet, vaan sen vuoksi, mitä te ette ole kirjoittaneet (TN: miten hitossa tuo asiakin voi olla noin selvä? Kuuluiko tuo mies sisäpiiriin?) Yksi ainoa yritys osti yhä Verlebenin kirjoja. Kyseessä oli “Brabants-Vlaams-Bock-Bedrijv”, hollantilainen kustantamo, jota johti tarmokas ja nuori kustantaja Mijnheer Van Roei. Juuri kun kirja “Kissa naukuu keskiyöllä” oli saavuttanut tähän asti suurimmat myyntiluvut Verlebenin kirjoista, hänen uransa oli ohitse kuin leikaten. Juuri niin kuin paroni oli kertonut. “Kustantajani löydettiin hotellihuoneesta kuolleena. Hirttäytyneenä. Muutamia päiviä aiemmin hän oli soittanut minulle:”Hyvin menee, olemme yhteistyössä Antwerpenissä toimivan yhtiön Walter Soethoudtin kanssa, jota voimme laajentaa tuotantokykyämme.” On vaikea uskoa, että kustantaja, joka juuri on kertonut kirjailijalle iloisia uutisia menestyksestä, pian sen jälkeen riistää itseltään hengen.””
Verlebenillä oli tuossa oikeushankkeessa amerikkalainen CIA-kontakti, joka ensi kertaa tärveli Wiesenthalin hankkeen. Todistaja pystyi osoittamaan, että Verleben oli syytösten perustana olevien tekojen aikana merellä palveluksessa. Ilmeisesti tätä ei voitu niellä, vaan jonkinlainen kosto oli saatava.
Sattumaa?
Bolshevistinen vallankumous. Sydän,sielu ja pyöveli siionismi. Valkoinen eliitti tuhotaan.
Saksa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Koko lehdistö, teatterit ja pankit siionistien käsissä. Weimarin tasavalta, taloudellinen romahdus. Tavoitteena valkoisen eliitin tuho. Hitler…
USA. Hollywood, pankit, kaikki valtalehdet, joka ainoa TV-asema siionistien käsissä. FED siionistien johdossa jo vuosikymmeniä. USA velkaantuu katastrofaalisesti. USA autaa massiivisesti Israelia. USA sotii kaikkia Israelin naapureita vastaan.
Samaai aikaan Lähi-Idässä. Juutalaisvaltio perustetaan. Miljoona palestiinalaista häädetään väkivalloin kodeistaan ja ajetaan maasta. Israel hankkii ydinaseen. Kaikki naapurivaltiot palavat. USA pommittaa niitä järjestemällisesti.
Sattumaa, sattumaa, kaikki vain sattumaa.
Ilkeää panettelua. Tottakai.
Lähdekritiikki kommentoi:
”Onneksi olkoon että onnistuit kirjoittamaan pitkän listan “suurhenkilöistä”, jotka todennäköisesti olet löytäny joltain äärioikeisto blogisivulta, kun nämä henkilöt tuntuvat toistuvan huonoissa argumenteissa ja eri nimimerkeillä tällä samalla sivustolla.”
Ei näitä henkilöitä tarvitse kerätä äärioikeistosivulta. Ne ovat yleisesti ihmisten tiedossa.
Otetaan listan loppupäästä USAn yksi ansioitunein ja kuuluisin upseeri, kenraali Patton. Tämä henkilö on tosiaan hyvin ihmisten tiedossa, mutta se mitä hän koki ja sanoi ja oli aikeissa tehdä Toisen
maailmansodan loputtua on jäänyt monelle hämärän peittoon. Patton murhattiin koska hän ei enää halunnut palvella kansainvälisen juutalaisyhteisön ylivaltaa.
The plot to assassinate General George S. Patton, Target: Patton, Robert K. Wilcox.
Kun Patton ymmärsi että Amerikka oli sotinut väärää vihollista vastaan ja huomasi minkälaisia eläimiä juutalaiset ovat hän totesi mm. seuraavaa:
(Kenraali Pattonin päiväkirjamerkinnöistä huom! ei muistelma vaan päiväkirja)
”Most of the Jews swarming over Germany immediately after the war came from Poland and Russia,
and Patton found their personal habits shockingly uncivilized.
He was disgusted by their behavior in the camps for Displaced Persons (DP’s) which the Americans
built for them and even more disgusted by the way they behaved when they were housed in German
hospitals and private homes. He observed with horror that…
”these people do not understand toilets and refuse to use them except as repositories for tin cans, garbage, and refuse . . . They decline, where practicable, to use latrines, preferring to relieve themselves on the floor.” He described in his diary one DP camp,
”where, although room existed, the Jews were crowded together to an appalling extent, and in
practically every room there was a pile of garbage in one corner which was also used as a latrine.
he Jews were only forced to desist from their nastiness and clean up the mess by the threat of the
butt ends of rifles. Of course, I know the expression ’lost tribes of Israel’ applied to the tribes which
disappeared — not to the tribe of Judah from which the current sons of bitches are descended.
However, it is my personal opinion that this too is a lost tribe — lost to all decency.”
Patton’s initial impressions of the Jews were not improved when he attended a Jewish religious
service at Eisenhower’s insistence. His diary entry for September 17, 1945, reads in part:
”This happened to be the feast of Yom Kippur, so they were all collected in a large, wooden
building, which they called a synagogue. It behooved General Eisenhower to make a speech to
them. We entered the synagogue, which was packed with the greatest stinking bunch of humanity I
have ever seen.
When we got about halfway up, the head rabbi, who was dressed in a fur hat similar
to that worn by Henry VIII of England and in a surplice heavily embroidered and very filthy, came
down and met the General . . . The smell was so terrible that I almost fainted and actually about
three hours later lost my lunch as the result of remembering it.”
These experiences and a great many others firmly convinced Patton that the Jews were an especially
unsavory variety of creature and hardly deserving of all the official concern the American
government was bestowing on them.
http://www.scribd.com/doc/19054120/General-George-S-Patton-on-the-Jews
Edelleen Lähdekritiikki kommentoi:
”Onnistuit listaamaan 7 edesmennetty ihmistä, jolla ei ole mitään tekemistä lähdekritiikin kanssa. Voin vaikka listata sata ihmistä, jotka olivat paljon parempia ihmisoikeuden puolesta taistelevia kuten esimerkiksi Rosa Parks. Ei liity mitenkään minun argumentaatioon.”
Vaikka nämä ihmiset eivät nyt ole enää elävien kirjoissa, ei se mitenkään tee heistä vähäpätöisempiä auktoriteetteja, relevantteja henkilöitä käsiteltävään asiaan liittyen. Päinvastoin. Meidän täytyy nimenomaan mennä ajassa taaksepäin satoja vuosia jotta huomaamme ja ymmärrämme että kyse ei ole mistään yhden sanomalehden tai tavaratalon päähänpistosta kun käsitellään juutalaiskysymystä.
Eikä pidä tuijottaa lukuja tiettyjen valtioiden tai kaupunkien sisällä esiintyvien juutalaisten määrästä. Se vie harhaan itse asiasta. Venäjän vallankumous oli käytännössä juutalaisten vallankumous. USAn presidentit Woodrow Wilson ja Franklin D Roosevelt olivat käytännössä juutalaislobbyn otteessa toisin sanoen juutalaisten vallassa.
http://vanguardnewsnetwork.com/lettersOct-Nov03/102803wsifdrandjews.htm
Atlantin takaa saattoi juutalainen vaatia koko Saksan kansakunnan tuhoamista ja saksalaisten eliminoimista.Theodore N. Kaufman vaati kirjassaan ’Germany must perish!’ että Saksa tuhotaan kansakuntana. Eli nk. Final solution ei ollutkaan saksalaisten operaatio juutalaisten tuhoamiseksi vaan juutalaisten operaatio saksalaisten tuhoamiseksi!
http://www.ihr.org/books/kaufman/perish.html
Hei kaikki, jotka ovat sitä mieltä että juutalaiset ovat ihania lutusia ja kaikkeen syyttömiä. Katsokaapas tämä:
http://areena.yle.fi/tv/1950690
Ja kertokaa sitten uudestaan kuka on rikollinen ja kuka ei
http://www.ts.fi/uutiset/ulkomaat/547842/Natsin+hautajaisista+tuli+ongelma
”Natsien sotarikoksista tuomittu Erich Priebke kuoli Roomassa viime viikolla satavuotiaana. Nyt kiistellään, mitä ruumiille pitäisi tehdä.
Priebke eli Argentiinassa lähes 50 vuotta sodan jälkeen, mutta maa kieltäytyy vastaanottamasta entisen SS-upseerin ruumista.
Vatikaani torjuu kirkolliset hautajaiset, eikä sopivaa hautausmaatakaan ole löytynyt. Yhtenä mahdollisena paikkana oli pidetty sodanaikaista saksalaista hautausmaata läheisessä Pomeziassa. Alueen viranomaiset eivät kuitenkaan halua ruumista, koska haudalle voisi tulla uusnatseja.
Vain yksi pappi, Antonio Curcio, on luvannut huolehtia hautajaisista, jos ne järjestetään yksityistiloissa.
– On todettu, ettei Priebken hautajaisia voida järjestää kirkossa. Jos perhe pyytää yksityistä seremoniaa kotioloissa… ei sitä voida kieltää keneltäkään kristityltä, hän sanoi Il Messaggero -lehdelle.
Priebke pidätettiin Argentiinassa 1990-luvulla ja luovutettiin Italiaan oikeudenkäyntiä varten. Hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen osallisuudesta Roomassa vuonna 1944 tehtyyn joukkomurhaan, jossa kuoli 335 ihmistä. Heistä 75 oli juutalaisia.
Priebke kärsi rangaistustaan kotiarestissa, johon hänet oli päästetty ikänsä ja heikon kuntonsa takia.
Priebken talon luokse on tuotu kukkia kuoleman johdosta. Lisäksi läheiseen seinään on piirretty hakaristi ja kirjoitettu ”Priebken muistolle”.
Natseja jäljittävän Simon Wiesenthal -keskuksen mukaan ruumis pitäisi toimittaa Saksaan, jossa lait estäisivät uusnatseja kokoontumasta, ja tuhkata. Uhrien omaiset ovat samaa mieltä.
– Tuhkat tulisi päästää tuulen vietäviksi, ja hänet pitäisi unohtaa. Jos hänet haudattaisiin Roomaan, haudalle tulisi fanaatikkoja, sanoi isänsä joukkomurhassa menettänyt Amedeo Tedesco Il Messaggero -lehdelle.
Priebken asianajaja Paolo Giachini uhkasi puolestaan järjestää hautajaiset vaikka Villa Borghesen puistossa tai kadulla, ellei kirkko hyväksy muuta ratkaisua.
– Hänen lapsensa haluavat katoliset hautajaiset. He haluavat, että heidän isänsä – joka oli aina kristitty mies – toiveita kunnioitetaan.
TS-STT”
Meneeköhän tämäkin moderointiin:
”Vatikaani torjuu kirkolliset hautajaiset, eikä sopivaa hautausmaatakaan ole löytynyt. Yhtenä mahdollisena paikkana oli pidetty sodanaikaista saksalaista hautausmaata läheisessä Pomeziassa. Alueen viranomaiset eivät kuitenkaan halua ruumista, koska haudalle voisi tulla uusnatseja.”
Uskomatonta törkeyttä. Mutta mitä muutakaan voi odottaa kirkolta, jonka edellinen päämies jo alisti koko kirkkonsa Nooan laeille eli juutalaisten orjiksi. Viranomaisilla on jokseenkin sama laulu nyt yleismaailmallisesti. Elikkäs on tullut selvät ohjeet. Lähinnä mieleen tulee tässä viha ja kiusanteko. Tietenkin kyse on myös uuden totalitarismin rakentamisesta ja sionistien sodasta goyimeja vastaan.
”Priebken talon luokse on tuotu kukkia kuoleman johdosta. Lisäksi läheiseen seinään on piirretty hakaristi ja kirjoitettu ”Priebken muistolle”.”
Hakaristi on kristinopin risti. Arvaan kuitenkin, että tässä tapauksessa sen on piirtänyt jokin apina / roska, jollaisia usein parveili järjestelmällisen toiminnan muodossa miehen talon edustalla hävyttömyyksiä huutamassa.
”Natseja jäljittävän Simon Wiesenthal -keskuksen mukaan ruumis pitäisi toimittaa Saksaan, jossa lait estäisivät uusnatseja kokoontumasta, ja tuhkata. Uhrien omaiset ovat samaa mieltä.”
Carolyn Yeager on paljastanut median valehtelevan näissä yhteyksissä. Esim. Hessin omaiset vastustivat hänen ja hänen perheensä haudan tuhoamista. Eräs heistä oli jo vakaasti päättänyt nostaa viranomaisia vastaan kanteita siviilioikeudessa. Heidät painostettiin alistumaan eivätkä he siis olleet viranomaisten kannalla. Tuskin tässäkään tapauksessa omaiset oikeasti ovat tuota mieltä eli haluavat jättää vainajan ilman normaalia hautaa tai kokonaan ilman hautaa. En usko, että heistä yksikään tuomitsee Priebken millään tavalla.
Yeager on myös osoittanut, että valtamedia valehtelee viranomaisaloitteista. Juutalaiset ja pienemmät mediat ovat oiva lähde näissä asioissa. Tässä sentään kerrotaan kaiken takana olevan Wiesenthal-järjestön, joka on lähellä juutalaisten korkeinta eliittiä tai ainakin edustaa tätä. Myös Hessin ja Hitlerin haudat määrättiin hävitettäväksi maailman ylimpien juutalaisjärjestöjen kv. toimielimestä käsin. Päätökset eivät siis edes syntyneet Saksassa, vaan saksalaisten annettiin ymmärtää keskusjärjestön sihteerin toivomus New Yorkista. Silti media valehteli saksalaisten paikallisviranomaisten ajaneen asiaa, virallisena selityksenä ”uusnatsien kokoontumiset”, kuten nyt näissä tapauksissa on alettu sanomaan. Kyseessä eivät siis olleet kuitenkaan edes Saksan maanpetturihallituksen jäsenet, jotka kai eivät itse keksi mitään, vaan Merkel ja kumppanit juoksevat joka päivä saamassa määräykset B’nai B’rithin edustajilta. Omaisia he kyllä olivat painostaneet rajusti.
”– Tuhkat tulisi päästää tuulen vietäviksi, ja hänet pitäisi unohtaa. Jos hänet haudattaisiin Roomaan, haudalle tulisi fanaatikkoja, sanoi isänsä joukkomurhassa menettänyt Amedeo Tedesco Il Messaggero -lehdelle.”
Hessin tapauksessa puhuttiin epämääräisesti jonkun sukulaisen ajaneen asiaa. Nyt siis ollaan viisaampia ja on tilattu lausunto perheeltä. Mikäli viestiä ei ole muutettu, voi silti olla kyseessä painostuksen tulos. Tietysti erinäiset natsijohtajien jälkeläiset ovat myös osaksi olleet aivopestyjä tai ainakin teeskennelleet uskovansa viranomaisten hyvään tarkoitukseen. Miksi ei tässäkin olisi kyse sellaisesta. Yleensä tällaisissa tapauksissa voi olla myös vielä suurempi pelko vastatoimista ja vihasta kuin tavallisella kansalaisella ja siten siis vain halu olla myötäkarvaan ja alistua yhteiskunnan tahtoon.
Hessin ja Hitlerin omaisten haudat saivat olla pitkään pystyssä. Ei siellä mitään uusnatsiongelmaa ollut. Kyse on aivan uudesta ilmiöstä ja se liittyy kulttuurimarxilaisuuteen, totalitarismin rakentamiseen. Em. perhehaudat hävitettiin yöllä ja yllätyksellisesti, kuten Landsberg am Lechin teloitettujen haudat. Rikolliset toimivat rikolliseen tapaan. He tietävät toimiensa kyseenalaisuuden. Kyseessä on kulttuurin tuhoaminen. Kommunismi. En ole kuullut edes äärivasemmiston riehunnasta, vaikka se on kunnostautunut sotilaiden muistomerkkien hävittämisessä. Viranomaiset suhtautuvat nihkeästi Saksassa niiden uusimiseen eli toiminta vaikuttaa tilatulta ja siis kyseessä on tällöinkin sama sodankäynti.
”Priebken asianajaja Paolo Giachini uhkasi puolestaan järjestää hautajaiset vaikka Villa Borghesen puistossa tai kadulla, ellei kirkko hyväksy muuta ratkaisua.
– Hänen lapsensa haluavat katoliset hautajaiset. He haluavat, että heidän isänsä – joka oli aina kristitty mies – toiveita kunnioitetaan.”
Todellakin juuri kansallissosialistit olivat oikeita kristittyjä. Israelia palvovat eivät mielestäni ole sellaisia. Vatikaani kieltää kansallissosialistilta kirkolliset hautajaiset, mikä on uskomatonta. Mutta siis Vatikaani on alistunut Israelille ja on siis osa kristinuskon vastaista sodankäyntiä. Talmudin mukaan kristinusko on yksi päävihollisista. Miksi ihmeessä Vatikaani suhtautuu kristilliseen kansallissosialismiin kuin mitä kammottavimpaan asiaan? Suhtautumiselle ei ole perusteita. Mikään holokaustisatuun uskominen ei kelpaa, sillä Priebken ei ole edes väitetty osallistuneen holokaustiin.
Kaiken kaikkiaan erittäin kuvottava uutinen ja kaikki nämä ilmiöt ovat järkyttäviä. Elämme todella saatanallisia aikoja. Nuhteeton mies ja oikeusmurhan uhri, joka on elänyt esimerkillisen elämän eikä mitään rikosta, harras kristitty, ei saa hautapaikkaa eikä kirkollisia hautajaisia. Vastaavasti kommunistiset lapsenmurhaajat, jotka häntä syyttivät omista rikoksistaan, saavat haudan ja pääsevät rangaistuksetta.
Ei ole totta, että äärioikeisto aiheuttaisi ongelmia hautausmailla. Pikemminkin vaikuttaa siltä, että yhteiskunta ei sietäisi ajatusta siitä, että hautausmaalla liikkuu ihminen kunnioittamassa vainajaa, jolla on väärät mielipiteet. Kommunisti saattavat riehua, mutta he eivät tee mitään ilman käskyä. Siten ongelma on jossain muualla. Kommunisteja käskevät samat voimat, jotka määräävät haudat hävitettäviksi. Jos joku on häiriöksi, niin yhteiskunnan on toimittava. Mutta tuskin siis tarvitsee. Eihän tähänkään asti ole ollut minkäänlaisia ongelmia. Ja tuskin olisi nyt, kun kyseessä ei ole korkea-arvoinen kansallissosialisti.
Siksi väistämätön johtopäätös tästä uudesta ilmiöstä on se, että kyseessä on totalitarismin rakentaminen ja kulttuurin tuhoaminen. Kyseessä on vastustajan eliminointi täydellisesti eli todellinen fanaattisuus. Sota kansallissosialismin ajatustakin vastaan. Tietysti myös sota valkoisia, Eurooppaa ja kristinuskoa vastaan. Vihamielisimmin suhtaudutaan nyt ainoaan ilmiöön, jossa juutalaiseliitin vallasta on vapauduttu. Saksassahan näin toimittiin ja nyt siis muistotkin ihmisistä, jotka tähän osallistuivat, on tuhottava.
Muutenkin ajatus siitä, että ideologinen vastapuoli ei ole oikeutettu hautaan tai kirkollisiin hautajaisiin on hyytävä. Fanaattisuus ja kiihkoilu ja totalitarismi alkavat olla huipussaan.
Carolyn Yeager huusi suorastaan närkästyksestä Hessin ja Hitlerin hautojen tultua tuhotuiksi. Hän sanoi, että: ”Tämä on sotaa, ihmiset”. Mutta ihmiset eivät tajua. Tuntuu siltä, että he alistuvat kaikkeen. En usko, että missään tulee vastaan raja, joka saa heidät nousemaan vastarintaan. Minusta sellainen olisi pitänyt ylittyä jo ajat sitten.
Uskomatonta!
(No miksä näissä viesteissä nyt on vikana?)
Välillä taas Israelista.
Eikö ole merkillistä, että Israelin rajanaapurit, Libanon, Egypti, Jordania, Saudi-Arabia ovat aitoa Lähi-Itää ja Israel haluaa identifioitua Eurooppaan.
Kuten aina, niin nytkin juutalainen haluaa vain noukkia marjat kakusta ja vähät välittää muusta.
Juutalainen on eurooppalainen, kun karsitaan jalkapallon MM-kisoihin, sillä mehän kaikki tiedämme, että juutalainen ei ole tervetullut naapurimaihinsa, koska hän yleensä vierailee siellä vain F16-hävittäjän ohjaimissa tuliaisinaan napalmia.
Juutalainen on myös ah niin eurooppalainen, kun hän saa esiintyä (juutalaisten mieliammatti) euroviisuissa. Voi kyllä, niin ollaan eurooppalaisia että.
Mutta onko juutalainen eurooppalainen, kun pitäisi ottaa vastaan pakolaisia. Vastaanko?
Taidanpa vastata. Ei ole, ei sinnepäinkään. Silloin hän on juutalaisvaltion juutalainen ja lähettää mieluummin kaikki ongelmat meille.
Juutin venom.
”Vatikaani torjuu kirkolliset hautajaiset, eikä sopivaa hautausmaatakaan ole löytynyt. Yhtenä mahdollisena paikkana oli pidetty sodanaikaista saksalaista hautausmaata läheisessä Pomeziassa. Alueen viranomaiset eivät kuitenkaan halua ruumista, koska haudalle voisi tulla uusnatseja.”
Uskomatonta törkeyttä. Mutta mitä muutakaan voi odottaa kirkolta, jonka edellinen päämies jo alisti koko kirkkonsa Nooan laeille eli juutalaisten orjiksi. Viranomaisilla on jokseenkin sama laulu nyt yleismaailmallisesti. Elikkäs on tullut selvät ohjeet. Lähinnä mieleen tulee tässä viha ja kiusanteko. Tietenkin kyse on myös uuden totalitarismin rakentamisesta ja sionistien sodasta goyimeja vastaan.
”Priebken talon luokse on tuotu kukkia kuoleman johdosta. Lisäksi läheiseen seinään on piirretty hakaristi ja kirjoitettu ”Priebken muistolle”.”
Hakaristi on kristinopin risti. Arvaan kuitenkin, että tässä tapauksessa sen on piirtänyt jokin apina / roska, jollaisia usein parveili järjestelmällisen toiminnan muodossa miehen talon edustalla hävyttömyyksiä huutamassa.
”Natseja jäljittävän Simon Wiesenthal -keskuksen mukaan ruumis pitäisi toimittaa Saksaan, jossa lait estäisivät uusnatseja kokoontumasta, ja tuhkata. Uhrien omaiset ovat samaa mieltä.”
Carolyn Yeager on paljastanut median valehtelevan näissä yhteyksissä. Esim. Hessin omaiset vastustivat hänen ja hänen perheensä haudan tuhoamista. Eräs heistä oli jo vakaasti päättänyt nostaa viranomaisia vastaan kanteita siviilioikeudessa. Heidät painostettiin alistumaan eivätkä he siis olleet viranomaisten kannalla. Tuskin tässäkään tapauksessa omaiset oikeasti ovat tuota mieltä eli haluavat jättää vainajan ilman normaalia hautaa tai kokonaan ilman hautaa. En usko, että heistä yksikään tuomitsee Priebken millään tavalla.
Yeager on myös osoittanut, että valtamedia valehtelee viranomaisaloitteista. Juutalaiset ja pienemmät mediat ovat oiva lähde näissä asioissa. Tässä sentään kerrotaan kaiken takana olevan Wiesenthal-järjestön, joka on lähellä juutalaisten korkeinta eliittiä tai ainakin edustaa tätä. Myös Hessin ja Hitlerin haudat määrättiin hävitettäväksi maailman ylimpien juutalaisjärjestöjen kv. toimielimestä käsin. Päätökset eivät siis edes syntyneet Saksassa, vaan saksalaisten annettiin ymmärtää keskusjärjestön sihteerin toivomus New Yorkista. Silti media valehteli saksalaisten paikallisviranomaisten ajaneen asiaa, virallisena selityksenä ”uusnatsien kokoontumiset”, kuten nyt näissä tapauksissa on alettu sanomaan. Kyseessä eivät siis olleet kuitenkaan edes Saksan maanpetturihallituksen jäsenet, jotka kai eivät itse keksi mitään, vaan Merkel ja kumppanit juoksevat joka päivä saamassa määräykset B’nai B’rithin edustajilta. Omaisia he kyllä olivat painostaneet rajusti.
”– Tuhkat tulisi päästää tuulen vietäviksi, ja hänet pitäisi unohtaa. Jos hänet haudattaisiin Roomaan, haudalle tulisi fanaatikkoja, sanoi isänsä joukkomurhassa menettänyt Amedeo Tedesco Il Messaggero -lehdelle.”
Hessin tapauksessa puhuttiin epämääräisesti jonkun sukulaisen ajaneen asiaa. Nyt siis ollaan viisaampia ja on tilattu lausunto perheeltä. Mikäli viestiä ei ole muutettu, voi silti olla kyseessä painostuksen tulos. Tietysti erinäiset natsijohtajien jälkeläiset ovat myös osaksi olleet aivopestyjä tai ainakin teeskennelleet uskovansa viranomaisten hyvään tarkoitukseen. Miksi ei tässäkin olisi kyse sellaisesta. Yleensä tällaisissa tapauksissa voi olla myös vielä suurempi pelko vastatoimista ja vihasta kuin tavallisella kansalaisella ja siten siis vain halu olla myötäkarvaan ja alistua yhteiskunnan tahtoon.
Hessin ja Hitlerin omaisten haudat saivat olla pitkään pystyssä. Ei siellä mitään uusnatsiongelmaa ollut. Kyse on aivan uudesta ilmiöstä ja se liittyy kulttuurimarxilaisuuteen, totalitarismin rakentamiseen. Em. perhehaudat hävitettiin yöllä ja yllätyksellisesti, kuten Landsberg am Lechin teloitettujen haudat. Rikolliset toimivat rikolliseen tapaan. He tietävät toimiensa kyseenalaisuuden. Kyseessä on kulttuurin tuhoaminen. Kommunismi. En ole kuullut edes äärivasemmiston riehunnasta, vaikka se on kunnostautunut sotilaiden muistomerkkien hävittämisessä. Viranomaiset suhtautuvat nihkeästi Saksassa niiden uusimiseen eli toiminta vaikuttaa tilatulta ja siis kyseessä on tällöinkin sama sodankäynti.
”Priebken asianajaja Paolo Giachini uhkasi puolestaan järjestää hautajaiset vaikka Villa Borghesen puistossa tai kadulla, ellei kirkko hyväksy muuta ratkaisua.
– Hänen lapsensa haluavat katoliset hautajaiset. He haluavat, että heidän isänsä – joka oli aina kristitty mies – toiveita kunnioitetaan.”
Todellakin juuri kansallissosialistit olivat oikeita kristittyjä. Israelia palvovat eivät mielestäni ole sellaisia. Vatikaani kieltää kansallissosialistilta kirkolliset hautajaiset, mikä on uskomatonta. Mutta siis Vatikaani on alistunut Israelille ja on siis osa kristinuskon vastaista sodankäyntiä. Talmudin mukaan kristinusko on yksi päävihollisista. Miksi ihmeessä Vatikaani suhtautuu kristilliseen kansallissosialismiin kuin mitä kammottavimpaan asiaan? Suhtautumiselle ei ole perusteita. Mikään holokaustisatuun uskominen ei kelpaa, sillä Priebken ei ole edes väitetty osallistuneen holokaustiin.
Kaiken kaikkiaan erittäin kuvottava uutinen ja kaikki nämä ilmiöt ovat järkyttäviä. Elämme todella saatanallisia aikoja. Nuhteeton mies ja oikeusmurhan uhri, joka on elänyt esimerkillisen elämän eikä mitään rikosta, harras kristitty, ei saa hautapaikkaa eikä kirkollisia hautajaisia. Vastaavasti kommunistiset lapsenmurhaajat, jotka häntä syyttivät omista rikoksistaan, saavat haudan ja pääsevät rangaistuksetta.
Ei ole totta, että äärioikeisto aiheuttaisi ongelmia hautausmailla. Pikemminkin vaikuttaa siltä, että yhteiskunta ei sietäisi ajatusta siitä, että hautausmaalla liikkuu ihminen kunnioittamassa vainajaa, jolla on väärät mielipiteet. Kommunisti saattavat riehua, mutta he eivät tee mitään ilman käskyä. Siten ongelma on jossain muualla. Kommunisteja käskevät samat voimat, jotka määräävät haudat hävitettäviksi. Jos joku on häiriöksi, niin yhteiskunnan on toimittava. Mutta tuskin siis tarvitsee. Eihän tähänkään asti ole ollut minkäänlaisia ongelmia. Ja tuskin olisi nyt, kun kyseessä ei ole korkea-arvoinen kansallissosialisti.
Siksi väistämätön johtopäätös tästä uudesta ilmiöstä on se, että kyseessä on totalitarismin rakentaminen ja kulttuurin tuhoaminen. Kyseessä on vastustajan eliminointi täydellisesti eli todellinen fanaattisuus. Sota kansallissosialismin ajatustakin vastaan. Tietysti myös sota valkoisia, Eurooppaa ja kristinuskoa vastaan. Vihamielisimmin suhtaudutaan nyt ainoaan ilmiöön, jossa juutalaiseliitin vallasta on vapauduttu. Saksassahan näin toimittiin ja nyt siis muistotkin ihmisistä, jotka tähän osallistuivat, on tuhottava.
Muutenkin ajatus siitä, että ideologinen vastapuoli ei ole oikeutettu hautaan tai kirkollisiin hautajaisiin on hyytävä. Fanaattisuus ja kiihkoilu ja totalitarismi alkavat olla huipussaan.
Carolyn Yeager huusi suorastaan närkästyksestä Hessin ja Hitlerin hautojen tultua tuhotuiksi. Hän sanoi, että: ”Tämä on sotaa, ihmiset”. Mutta ihmiset eivät tajua. Tuntuu siltä, että he alistuvat kaikkeen. En usko, että missään tulee vastaan raja, joka saa heidät nousemaan vastarintaan. Minusta sellainen olisi pitänyt ylittyä jo ajat sitten.
Uskomatonta!
(Tänään on muuten pari viestiä hävinnyt bittiavaruuteen, vaikka mielestäni kaikki on ollut oikein)
Erinomaista raportointia Päpy.
Sekä Eurooppa että USA kamppailevat talouskurimuksessa josta ulospääsy on mahdotonta ilman järeitä keinoja. Suurin ongelma on velka ja se että pieni juutalainen klikki omistaa ja kontrolloi käytännössä maailman rahanluonti koneistoa ja pankkijärjestelmää. Pitkälti samojen ongelmien kanssa kamppaili myös Saksa kunnes Hitler tultuaan valtaan tervehdytti maan talouden ja yhteiskunnan ennätysnopeasti.
Ottamalla oppia saksalaisesta taloudenhoidosta Hitlerin ohjauksessa voisimme nopeasti tervehdyttää kansantaloudet myös tänään.
http://www.dailystormer.com/the-miracle-of-hitlers-economic-recovery/
Erinomaista raportointia, todella.
Olen tismalleen samaa mieltä. Siionisti on kuin narkkari, hän ei saa koskaan tarpeekseen.
Tämä kulttuurisiionismi ilmenee tuhansin tavoin. Television valkoista kulttuuria halventavat ohjelmat kuuluvat tähän sarjaan. Nämä ”miljonääriäidit”-ohjelmat ovat muka-kiinnostavia-muka-hauskoja, mutta takana on aina juutalaisen halu ja suunnitelma pilkata meitä valkoisia. He kaivavat muka-hauskan nimissä esiin nämä noloimmat ja häpeällisimmät tyypit ja kun tätä jatketaan sukupolvesta toiseen niin valkoiset alkavat uskoa olevansa ääliöitä. Juutalainen toimii kuin narsistinen psykopaatti, suunnitelmallisesti tuhansia juonia punoen ja aina pitkällä janalla.
Valitettavasti saksalainen sanonta juutalaisista epäonnen tuojana on täyttä totta. Saadessaan otteen valkoisesta yhteiskunnasta he AINA tuovat tuhon mukanaan. Näyttöä päinvastaisesta ei ole. Esimerkkeinä Venäjä, Saksa ja USA. Näyttö on kivenkova. Aina tuho.
Jo on otsaa:
http://yle.fi/uutiset/natsiupseerin_hautajaisista_kaaos_roomassa_-_seremonia_keskeytettiin/6883950
Ei roskaväki edes hautajaisia kunnioittanut.
RIKOLLISET!
PASKALÄJÄT!
ULOSTEET!
ELUKAT!
Ja uutiset ovat apinoiden puolella ja väittävät sivistyneen menon suojelijoita ”äärioikeistoksi”!
Cliff Barnesin kommentti:
”YLE: “Hautajaiset saivat oudon käänteen sen jälkeen kun äärimielinen FSSPX-järjestö lupasi ne järjestää. Järjestö on erkaantunut Vatikaanista, joka on arvostellut sen toimintaa. FSSPX:n brittiläissyntyinen piispa Richard Williamson aiheutti kohun 2009 kiistäessään holokaustin.Järjestö perustettiin 1969 Vatikaanin toisen konsiilin jälkeen vastustamaan katolisen kirkon uudistuksia ja ennen kaikkea sen myönteisempää suhtautumista juutalaisia kohtaan.”
Millähän tavalla FSSPX on muka äärimielinen? Asenteellista kirjoitusta YLE:ltä. Tuo FSSPX on irtaantunut Vatikaanista niistä syistä, joista kirjoitin Vatikaani-artikkelissa:
http://totuusbloki.wordpress.com/2013/08/15/vatikaanin-tuho-ja-muuntautuminen-umj-kirkoksi/
Richard Williamson on puhunut juuri tästä asiasta. Juutalaiset ja vapaamuurarit ovat aiheuttaneet muutoksia ja korruptiota katolisessa kirkossa.”
Ajatela, että roskaväki saa estää hautajaiset. Jos poliisi ei suojele hautajaisia, vaan antaa keskeyttää ne ja käsittää asian jonain mielenosoituksena, niin silloin saman roskaväen edustajat määräävät valtion johdossa.
Kommunistielukoiden käskyttäjät tunnetaan.
Varokaa vain. Kohta ei ole enää kyse vain vanhoista kansallissosialisteista. Kyllähän aika jyrkästi jo koko yhteiskunta suhtautuu kaikkeen toisinajatteluun. Jos et ole juutalaisten orja ja siis kommunisti, pian et saa hautapaikkaa. No elukoitahan kaikki ”väärärotuiset” kommunistitkin ovat juutalaisen Talmudäopin mukaan, mutta ensin listitään toisinajattelijat. Pian kaikki, jotka eivät ole kommunisteja, ovat vapaata riistaa. Kasvavista mamuarmeijoista värvätään vielä eliitille ystäviä ja roskaväki alkaa riehua täälläkin.
Saksalainen nobelisti Günter Grass kuului Waffen-SS joukkoihin.
Tästä nousi kohu kun asia tuli julkisuuteen.
Voi tätä säälittävää, kyynistä, juutalaismaista roskamediaa.
Kuinka moni luulee oikeasti, että uusnatsit ym. häiriköisivät hautausmailla ym? Miksi muuten miljoonavahingot aikaansaavat homo-pride -kulkueet ym. eivät aiheuta vastatoimia, vaikka ovat huonoa esimerkkiä lapsille? Miksi siisti ja asiallinen hautausmaalla kävijä, jolla on väärät mielipiteet, olisi yhteiskunnalle ongelma? Vai halutaanko nyt vain valmistella täyttä totalitarismia ja totutella kaikenlaiseen? Eikä sanomalehtien lukijoilla ole aivoja? Ilmeisesti ei, sillä media on juutalaisten vallassa ja omistuksessa ja siksi siihen ei kannattaisi luottaa. Sanomalehdet tulisi jättää ostamatta ja televisio sulkea. Tai ainakin muistaa, että kaikki sisältö on vaarallista myrkkyä ja valehtelua.
Eli siis “uusnatsien äärioikeiston palvontapaikan syntymisen estäminen” tai yleensä väitteet uusnatsien ym. kokoontumisista ovat uusi valhe ja veruke tuhota kulttuuria ja hävittää hautoja ym. Mitään kokoontumisia ei ole ja jos ei ole häiriötä, on kyseessä vain aatteellinen vastenmielisyys. Kyse on aivan uudesta ilmiöstä ja siis New World Orderin kehittämisestä. kaikea ajetaan sisään petoksen ja valheiden kautta.
Juutalaisten juonet ovat narsistipsykopaateille tyypillisesti pirullisia. Psykopaattihan virittää aina monia juonia samaan aikaan ja toiset toimivat, toiset eivät.
Tässä kuvaamassasi asiassa vain yksinkertaisesti kokeillaan, kuinka pitkälle voi mennä. Aivan sama ilmiö on tämä juutalaismiljardööri Soroksen sponsoroima Femen-liike, jossa itäeurooppalaiset prostituoidut ilkkuvat (kristittyjen) kirkoissa. Pussy Riot kuuluu samaan ryhmään. Kohde on aina kristitty maailma. Koska näemme prostituoitujen halventavan synagoogaa? Jaa-a….
Homojen ihannointi ja jalustalle nostaminen kuuluu samaan ryhmään. Juutalainen pelkää valkoista yhteisöä, jossa vanhat miehiset arvot ovat kunniassaan. Sössöttävä homppeli on mainio esikuva tulevaisuuden kastroidulle valkoiselle miehelle. 🙂
Naisia rohkaistaan kaikin mahdollisin tavoin sekaantumaan värillisiin. Mutta kuka tietää juutalaisen, joka on naimisissa mustan kanssa? Edes yksi? Olkaa hyvä.
Sanalla sanoen: Kyseessä on psykopaattinen suunnitelma, jota viedään eteenpäin satojen vuosien tähtäimellä.
Tiedän, päpy, että uskot Venäjän olevan menetetty, mutta en näe missään muualla pienintäkään toivoa, vain Venäjällä. Mitä mieltä olet? Ja toisaalta, ehkäpä Japani, Korea. Siellä on tervettä nationalismia. Mutta surkea on tilanne. Koko läntisen maailman rakentanut valkoinen kulttuuri tuhotaan näiden mielipuolien toimesta. Lohdutonta.
Eniten toivoa on juuri Venäjän suunnalla. Ehkäpä jossain Aasiassa myös ja muslimimaailmassa. Mutta se toivo ei ole Putessa, vaan oikeissa nationalisteissa, joiden tulisi heittää Putin pois vallasta ja hänen juutalaiset oligarkkinsa. Minusta myös ei-valkoiset kelpaavat siis. Afrikkalaisetkin ovatg äijiä. Tosin heidät yleensä käännetään meitä vastaan. Nyt varsinkin kun Gaddafi ei ole vastapoolina ja voimien kokoajana.
Suurin vaara juuri on nähdä toivoa siellä, missä sitä ei ole. Putinin kanssa on huijattu paljon valkoisten ja ”antisemiittien” sydämet eli juurikin lopullisen tuhon puolelle. Eivät juutalaiset turhaan Putinilla huijaisi. Se on suuri viritys. Ja kaikki suoratsaan takertuvat putinin Venäjään, vaikka se on juutalaishuijaus.
Olet oikeassa. Juutalaiset ovat käsittämättömän juonikkaita ja todennäköisesti Putin on ostettu, kuten länsijohtajat yleensä.
Yksi toivo kuitenkin on: juutalainen itse. 🙂
Tämä porukka on niin perso rahalle, että he todennäköisesti ryssivät USA:n niin pahasti, että se romahtaa liian aikaisin. Siellähän on sentään NRA (National Rifle Association) ja kuten ólet varmaan huomannut niin siviilien aseistariisunta ei juurikaan etene. Haluan usko siihen, että rahanhimo voittaa taas.
Lisäksi Israel on suuri voitto siinä mielessä, että se paljastaa kaikessa karuudessaan juutalaisten totaalisen empatian puutteen. Mikään maa maailmassa ei käyttäydy niin tyypillisen ylimielisesti ja ahneesti kuin juutalaisten juutalaisvaltio. MOT. 🙂
Toki hinta on karmea ja tuho on laajaa, mutta eiköhän sentään käy kuin niin monesti ennenkin. Tämähän on jo toistunut tuhansia vuosia ja historia ei ole loppunut, vaikka meille niin uskotellaan. Ehei, Israel luo ympärilleen miljoonien ja taas miljoonien ihmisten vihan muurin ja lopulta aina joku onnistuu. Näin se vain on. Se on nähty. He löytävät vielä edestään sen minkä taakseen jättivät.
Kyllä tuo hautapaikan vieminen tältä kunnon mieheltä kaikkien törkeyksien jälkeen on jotain kai kokeilua. Tosin siis jo pohjat on saavutettu ja goyimien lammaslauma vain määkii ja uskoo kaiken olevan jotain aatteellista. vasemmisto tukee opportunistisesti ja maksetut terroristit riehuvat. Argentiinassa on ollut juutalainen johto jo kauan ja Vatikaani on täysin juutalainen. Ilmeisesti uusi paavi on juutalainen. Ainakin on paljastunut holohoax- homo- ja aborttipaaviksi ja on aina tukenut juutalaisia.
Ihmiskunta on nykyisin kuin lehmänpaska. Täysin lattiassa ja orjamielellä.
En näe mitään toivoa missään.
Tuota ne juuri haluavat, toivottomia ihmisiä, jotka eivät näe omaa suuruuttaan, vaan alistuvat ja menettävät voimansa.
Todellisuudessa jo pieni joukko ihmisiä pystyy suuriin tekoihin jo pelkästään ajatuksillaan ja aikomuksellaan, sillä jo pelkät ajatukset pystyvät luomaan todelllisia, vaikuttavia energioita. Eliitti on aina tiennyt sen ja se on ollut vallankäytön väline. Se selittää miksi shamaaneja, ”noitia”, yrteillä parantajia ja naisia on kautta historian vainottu ja halvennettu. Naisille intuitio on luontaisempi ja he ovat sikäli vaikeampi vastus eliitille kuin helposti kiihkoontuvat ja ohjailtavat miehet.
Miksi suomalaiset pärjäsivät talvisodassa? Eikö heidän olisi pitänyt masentua ja antautua ylivoimaisen vihollisen edessä? Yhtenäinen kansa pystyy pelkän aikomuksensa voimalla mihin vain.
Meistä yritetään tehdä riitaisia, jotta olemme helpommin hallittavissa. Puolueiden välinen kinastelu on meille tarkoitettua teatteria, jolla peitellään se, etteivät he aja suomalaisten asiaa, vaan ovat pienen kansainvälisen eliitin asialla.
Hyvin sanottu
Voi mitä natsiraukkoja täällä kirjoittelee oikein naurattaa ,oiskohan aika vaihtaa lääkitystä tai noh ei taida auttaa koska idiotismi on jo sillä tasolla ettei mikään auta, olen pistänyt merkille että islamista nämä raukat natsit/äärioikeistolaiset eivät uskalla puhua koska tietävät että siinä voi käydä huonosti mutta juutalaisuudesta uskalletaan koska se on vähemmän uhkaava.Voi pojat hankkikaa se elämä ihan oikeasti vaikka vahvasti epäilen!
Uskon että jokainen vähänkin järjissään oleva ihminen on kyllä tajunnut etteivät monikultuuriset izlamisti mamut jotka tulevat länsimaihin ole yleensä mitään suvaitsevaisia kultamunia.
Sen sijaan moni ei ole tajunnut että kenen ansiosta he ovat tänne tulleet ja ketkä suojelevat heitä silloin he esim joskus raiskaavat? keiden omistama media ei halua uutisoida aiheesta koska suvaitsevaisuus?
Tämän artikkelin kommentointi on niin rautaista ja totuutta, ettei maksetut juutalaistrollit edes uskalla yrittää puuttua, oikein mieltä lämmittää kun kerrankin totuutta, ja vain sitä saa lukea. Iso hatunnosto Päpylle ja h. e. Bollalle hyvistä kommenteista.
Päpy kommentoi:
”Vai halutaanko nyt vain valmistella täyttä totalitarismia…”
Hitler rakennutti autobahnit Saksaan. Luonnosteli Volkswagenin. Nosti kansakunnan ylös suosta.
Entä mitä tämän päivän sukupolvi on tekemässä.
Valmistelemassa täyttä totalitarismia!
Metrolehti 16.10.2013:
”Liikenne ja viestintäministeriön työryhmän puheenjohtajan Jorma Ollilan mukaan jokaiseen uuteen autoon tulee vuodesta 2015 pakollinen satelliittipaikannin…”
Tällainen on Suomi tänään. Yhden ministeriön työryhmän valtias ilmoittaa mitä seuraavaksi tapahtuu – ennen kuin lainsäätäjät ovat ehtineet edes painaa nappia.
YLE on muuten antanut paljon julkisuutta paitsi Pussy Riotille, niin myös Femen-ryhmän tempauksille. Ei vain siinä yhdessä dokkarissa, vaan monessa pääuutislähetyksessä on nöytetty ryhmän tempauksia jaesitetty nämä varteenotettavan tahon , ”kansalaisjärjestöjen” eli kansan yms. kritiikkinä. Erityisesti Femenin kohdalla ei tunnuttu edes ajateltavan kyseessä olleen jotenin kiistellyn jutun, vaan etenkin kristinuskon vatsainen sanoma oli uutisen hengen mukaan oikeutettua ja ”taantumuksen vastaista”, kun oli kuvaa tukimielenosoituksesta eli mielenilmauksesta Pussy Riotin ”liian kovaa kohtelua vastaan”, jossa ukrainalainen nainen sahasi rinnat paljaana ison ristin poikki moottorisahalla.
Kuten D. Duken kirjasta voimme lukea, sionistit katsovat omien sanojensa mukaan olevansa sodassa ei-juutalaisia vastaan. Armottomassa sodassa. Sama henki on Talmudissa eli kv. juutalaisuus käy sotaa ei-juutalaisia vastaan. On ilmeistä, että koska juutalaisia on niin vähän, sotaa on käytävä ovelasti ja ei-juutalaisten avulla.
Kun nyt juutalaiseliitti tuntuu määräävän kaikissa maissa ja kaikesta, vaikuttaa siltä kuin muu maailma olisi alistunut vapaaehtoisesti tuhoamaan itsensä. Niin sokeasti suurin osa maailmasta tuntuu tottelevan ja alistuvan ja olevan kuin hypnotiroitu tai kuin ei tajuaisi mistään mitään ja olisi ihmeissään sodista ym. ym.
Massat eivät tunnu tajuavan, että edellä kerrotun vuoksi koska kaikkea mahdollista tuntuisi nykyisin johtavan juutalainen taho ja kaikki tuntuisi suunnitellun sylttytehtaalla, lähes kaikissa ilmiöissä on ”koira haudattuna” eli lähes kaikki asiat maailmassa tuntuisivat olevan tähdätty ei-juutalaisia vastaan, heidän päänsä menoksi. Jos joku asia on yleisesti paheksuttu, niin melko varmasti juuri tämä asia olisi edullinen muulle ihmiskunnalle.
Carolyn Yeagerin kommentteja:
”Monty, Many underestimate the power of the Jew. Our Hadding Scott is one who does. There is the idea that if we think the Jew is invulnerable, we will be paralyzed. But most WN’s are paralyzed already. You are among a large group who think that God has a plan, so comfort yourself with this while waiting for the plan to unfold. This is just as big a mistake.
I think more people need to fully understand just how powerful the Jew is, and what his power consists of. Not Satan, by the way. (But they have got the Western world in a kind of hypnotized state.) Only then will they be upset enough to do something about it. The new Catholic Pope is just one more who is entirely in the Jews’ hands.”
Ja:
”The method of the Jew World Order is to keep the population from realizing they are being so tightly controlled and forced onto a certain path, because this realization brings with it resistance. If it appears that nothing is forced on us, but we are free to choose from a broad selection of personal possibilities, and to elect our political leaders, and talk and comment on shows from left to right … then people generally cannot complain. As long as the tightening is also done gradually so that the contrast from “then til now” is not so apparent. For example, major social changes have been introduced first on television programming.
So ultimately, the goal is to have a people totally controlled (to the extent of enslavement) but they don’t know it and thus cooperate with it. This is not a new idea, btw”
Lähde: http://thewhitenetwork.com/2013/10/08/can-adolf-hitler-be-criticized/
Spingolan ja Martinin keskusteluissa Martin totesi, että ihmiset voisivat vielä äänestää oikeita liikkeitä ja ihmisiä ja puhua suunsa puhtaaksi (ainakin USA.ssa siis). He voisivat sanoa ei juutalaiselle agendalle. Niin yksinkertaista se on. Muta he eivät ymmärrä tehdä sitä tai että he voisivat tehdä niin. Jos monet ihmiset toimisivat näin, kaikki voisi vielä kääntyä.
On uskomatonta, että ihmiset eivät näe nenäänsä pidemmälle tai edes sitä nenäänsä ja korruptio ym. lyhyen tähtäimen asiat saavat heidät toimimaan juutalaisen agendan mukaan ja siis oman itsensä tuhoutumisen puolesta. Sillä vähä vähäötä tai nopeasti liittyminen väärän puolen toimeen kostautuu näin. Mitään hyötyä ei lopulta ole. Mutta ilmeisesti pelätään seurauksia, sillä niitä on koko ajan enemmän ja tilanne tulee koko ajan vaikeammaksi.
Miten muuten juutalaiset voivat päättää siitä, voidaanko joku kristitty henkilö haudata kirkollisin menoin ja saada hautapaikan?
Die Juden sind unser unglück!
The Jews are our misfortune!
Juutalaiset ovat turmiomme!
Tohtori William Pierce kertoo miksi.
http://trutube.tv/video/11272/The-Jews-Are-Our-Misfortune-Ares-version
MagneettiMedia tekee hyvaa tyota seka suomessa etta ulkomailla yhdessa muiden vaihtoehto medioiden kanssa. Hienoa MagneettiMedia teette hyvaa tyota ,jatkakaa samaan malliin!!
Me Suomalaiset tarvitsemme kuulla totuuden ja Me kestamme sen!
ViVa alternative Media!!
Katsoin hiljattain dokumentin panttivankidraamasta Saksassa 1988. Kaksi rikollista kaappasi panttivankeja, kaksi tyttöä. Välillä vankeja oli bussilastillinen. Poliisin toiminta oli outoa, esim. toisen rosvoista olisi voinut tappaa kun toinen kävi weeceessä. Muutenkin tilaisuuksia oli. Rosvot oligvat sanoneet vapauttavansa vangit lopulta parin päivän paon jälkeen pimeän tultua, mutta poliisit tekiuvät jotain järjetöntä. Yhtäkkiä laitettiin moottoritie poikki ja auton pysähdyttyä alettiin kaksikkoa kukistaa. Toinen tyttö pakeni, mutta toinen ammuttiin.
En katsonut tarkasti, miten panttivankidraama alko, joten en puutu siihen. Kuitenkin koko juttu oli kultakaivos toimittajille ja he ottivat rosvoista ja tapahtumista kaiken irti. Välillä toimittaja-armeija piiritti auton eikä se päässyt siksi etenemään. Televisio haastatteli rosvoja monta kertaa.
On aina outoa, jos poliisin järjestelmä ”pettää lähes täydellisesti”, kuten dokkarissa sanottiin. Mieleeni tulee ajatus, että vapaamuurari poliisijohto sai käskyn toimia huonosti ja vuodattaa lisää verta (yksi ihminen oli jo ammuttu, kun weeceereissu kesti 20 sekuntia määräaikaa kauemmin.) Kenties haluttiin tapattaa yksi kaunis saksalaistyttö lisää. Ehkäpä jutulla tehtäisiin siinä tapauksessa rahaa median avulla tehokkaammin kuin muuten. Veri myy. Vastaavstihan media oli paljon valmiimpi kuin poliisi Breivikin iskujen aikana, kun pääsi ilmaan ja paikalle poliisia nopeammin ja otti kuvia ja ”kaiken irti”.
Tässä ei ole mitään outoa, kun on tutustunut Saksan falseflag-terrorismin hstoriaan. Koko RAF oli Mossadin huijaus ja lavastus. Saksan BKA, Verfassungschutz ja BND saavat kaikki koulutuksen Israelissa (erikosjoukkojensa osalta ilmeisesti myös BKA) ja ne tekevät yhteistyötä. BND oli CIA:n alaosasto jo syntyessään ja Mossad saa toimia vapaasti Saksassa. Em. poliisit ja palvelut ovat sen apuvälineitä ja vielä solutetuja. Poliitikot ovat taskussa ja media omistuksessa. Koko yhetiskunta määräysvallan alla. Saksa on miehitetty maa ja vapaamuurarien kautta muutenkin siis kyse on täydellisesti alistetusta orjavaltiosta.
Mutta siis koko Eurooppa alkaa olla näpeissä. Norjassa oli Breivik ja Suomessa Hyvinkää. Breivik oli aivan selvä tiedustelupalveluiden tekemä joukkomuha. Eri elimiä voidaan käskyttää miten vain. Venäjän mafia on esim. estänyt monen pedofiilin syytteet ja puuttumasta lapsiukauppaan Saksassa ja Euroopassa. Koko maailmassa (muistkaamme Belgian pedoskandaalit).Saksan poliitikot ja BKA suojelevat hirvittäviä rikoksia siis. Ja mafian ja siis kaikkien käskyttäjät tuntuvat nauttivan tällaisista tempauksista. Valtaa ikäänkuin koetellaan. Ja siis terrorismi on kaikki lavastettua ja sillä myydään.
Ilmeisesti panttivankidraama oli yksi falseflag ja vihailmiö lisää. Eurooppaa ja etenkin saksalaisia vihataan. Etenkin vaaleita saksalaisia.
Että minua etoo muu paitsi vaihtoehtomedia. Toimittajan ammatti on kurja. He joutuvat valehtelemaan ja vastaavat kansan aivopesusta ja harhauttamisesta.
Tänä vuonna tuli kuluneeksi 80 vuotta siitä kun Hitler tuli valtaan Saksassa.
Se kuva mikä Hitleristä on suurelle yleisölle muodostunut on kuitenkin yleisesti ottaen vääristynyt, valheellinen ja synkkä. Tämä johtuu siitä että media on takonut ihmisten tajuntaan, vuosikymmenten ajan, tahallaan vääristyneen mielikuvan hänestä. Kaikki kielteinen liitetään yleensä häneen.
Missä me sitten olemme tänään?
Etäiset, kasvottomat, petolliset päättäjät ovat viemässä meiltä vapauden viimeiset rippeet.
Hitleristä usein sanotaan että hän teki paljon pahaa. Mutta Hitler – joka kirjaimellisesti nosti Saksan ylös suosta – ja rakennutti Saksan perustalle joka loi vankan tulevaisuuden uskon, ei tehnyt sellaista omille maanmiehilleen jota tämän päivän päättäjät ovat tekemässä kansoilleen. Hitler rakennutti muun ohella kuuluisat autobahnit ja luonnosteli Volkswagenin tavallisille saksalaisille. Hitlerin ohjauksessa saksalaisilla meni hyvin. Maahan luotiin suuri ja vauras keskiluokka Saksan selkärangaksi, ja samalla estettiin pientä juutalaisklikkiä kähmimästä varallisuutta omiin taskuihinsa.
Hitlerin Saksassa ihmiset saivat mennä ja tulla vapaasti. Ihmisten vapaata liikkuvuutta ei rajoitettu tai valvottu. Ihmiset eivät olleet velvollisia ilmoittamaan joka vuorokausi ja joka hetki olinpaikkaansa. Jokainen tietää että näin oltaisiin tosin voitu menetellä – haluttaessa. Hitlerin Saksassa saksalaiset saivat
vapaasti liikkua paikasta toiseen ilman että joku viranomainen sitä valvoi. Toki sodan puhjettua tilanne muuttui ymmärrettävistä syistä.
Suomessa Liikenne ja viestintäministeriön työryhmä jota vetää ex. Nokian pääjohtaja esittää pakollista satelliittipaikannusta kaikkiin uusiin autoihin vuodesta 2015 lähtien. Tätä perustellaan sillä että näin saadaan verot oikeudenmukaisemmin kannettua autokohtaisesti ja että ympäristö pelastuu!
Kysymyksessä on ei enempää eikä vähempää kuin totalitarismi. Totaalinen ihmisten valvonta. Kaikki puhe jostain tietosuojan tai yksityisyyden varjelusta tässä yhteydessä on petollista huijausta. Me olemme käytännössä sotatilassa. Pieni klikki käy sotaa omaa kansaa vastaan. Jokaisen velvollisuus on
estää tavalla tai toisella tämä totalitaarinen järjestelmä.
Kun tätä elävää kuvaa ja valokuvia katselee huomaa miten vapautunut tunnelma on ja ihmiset ovat onnellisia. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Annetaan elävän kuvan ja valokuvien puhua Hitlerin ja hänen kansakuntansa puolesta.
http://trutube.tv/video/10822/Adolf-Hitler-My-heart-will-go-on-Banned-in-200-countries
http://trutube.tv/video/10500/Hitler-Tribute-How-Do-I-Live-Without-You
Tänään tuli päivälleen 100 vuotta (Yeager sanoi eilisessä ohjelmassaan) ADL-järjestön perustamisesta. Kyseessä on järjestäytyneen rikollisuuden lobbaus-, painostus- ja propagandajärjestöksi perustettu järjestö, joka perustettiin erityisesti sen vuoksi juuri tuolloin, että erään kaupungin / osavaltion B’nai B’rithin päällikkö oli jäänyt kiinni alaikäisen tytön raiskaamisesta, pahoinpitelystä ja murhasta. Järjestö vaati hänen vapauttamistaan ja maineen palauttamisen puolesta taistellaan yhä.
Jokos se tuomio on julistettu? Olen koittanut sitä etsiä muttei ole osunut silmiini.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288611883490.html?ref=rss
Miksi Yhdysvalloissa saa julkaista sellaista englanniksi – vaikka verkossa – mitä ei saa kääntää suomeksi Magneettimediaan suomalaisille.
Onko Suomessa jotenkin heikompi sananvapaus ja perustuslaki Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen perusteella kuin Yhdysvalloissa perustuslain perusteella?
Meidän ulkomaisille ystäville ja tukijoille englanninkielinen tiedote:
America and Europe are the jews whorehouses.
And whites dont even get it. They think its cool to be under the jewish sledgehammer
and watch day and night jews spitting on their face.
How much more miserable can this become…?
We are Debtslaves, Consumerslaves, TV addicts for the jew sodomite temple.
WAKE THE FUCK UP WHITE PEOPLE!
Jews are screwing you in the ass while you bend over for them.
Finlands Kangaroo Court sucks jew dick.
Onneksi on vielä toistaiseksi vapaa internetti, mistä löytyy tutkivien toimittajien ja lahjomattomien historiankirjoittajien tutkimustulokset hebrealaisista juutalaisista, khazarin juutalaisista, juutalaisesta uskonnosta, juutalaisista hyvin menestyneistä kauppiaista, pankkimonopoleista, ja erittäin tuottoisasta orjakaupasta. Koko historiankirjosta löytyy autenttisia asiakirjoja satojen vuosien ajalta.
Magneettimedian saama tuomio kääntyy juutalaisyhteisöä vastaan, koska suuri yleisö on entistäkin innokkaampi ottaamaan selvää mitä ”vihapuheitten ja yllyttämisten” taustalla itseasiassa on. Diktatuuriin pyrkivä eliitti on aina halunnut estää ikävien väärinkäytösten ja tottuksien ilmitulon keinolla millä hyvänsä.
Onneksi kansalaiset ovat heräämässä, ja näkevät nykyisen massamedian sumutuksen läpi aikuisten oikeasti mitä maailmalla on tapahtumassa. Kannattaa tutustua myös George Orwellin teoksiin ” NINETEEN EIGHTY-FOUR ” sekä varsinkin ” ANIMAL FARM ” (Filmatisoinnit kerrassaan onnistuneita).
Kuten tiedämme, totuus ei pala kremtoriossakaan!
Hommafoorumilla juutalaisten ja heidän tekojensa kritisoiminen on ankarasti kielletty koittakaa vaikka itse bänniä tulee luultavasti samantien 😀
Nythän on jo tiedossa, että sakkoja tuli. Kuka järjestäisi rahakeräyksen, jotta kaikki halukkaat voisivat avustaa rahalahjoituksella Kärkkäistä sakkojen maksamisessa? Haluaisin tukea hyvää asiaa!
Tavarataloyhtiö J. Kärkkäinen tuomittiin 45 000 euron yhteisösakkoon. Toivottavasti ymmärtävät viimeistään nyt tehdä oikeat ratkaisut.
Lahjoittajia varmasti löytyy! Allekirjoittanut on ainakin valmis tukemaan yhteistä hyvää vähistä rahoistaan. Toivottavasti joku uhraa aikaansa ja organisoi keräyksen.
Suomen tuomioistuinlaitos on poliittis-uskonnollinen hirmulaitos.
Tuomioistuinlaitos ei voi eikä saa päättää siitä mitä ihmiset ajattelevat ja mitä mielipiteitä heillä on.
Mitä tahansa voidaan lopulta pitää nk. vihapuheena tai vihakirjoituksena.
Mistä tahansa voi loukkaantua. Joku voi loukkaantua siitä että puhuu alentavasti pyöräilijöistä.
Joku voi loukkaantua siitä että joku toinen vihaa kissoja ja toivoisi että ne hävitetään sukupuuttoon.
Joku voi loukkaantua siitä että joku toinen ei siedä homoja ja sanoo että homot eivät ole tervetulleita
hänen asuinalueelleen. Joku voi loukkaantua siitä että kutsuu juutalaisia juutalaisiksi. Joku on perustellusti sitä mieltä että afrikkalaiset eivät ole samanarvoisia kuin valkoiset. Tästä voi joku
loukkaantua. Jne. jne.
Oli mikä tahansa ryhmä tai asia kyseessä aina joku voi loukkaantua jostakin.
Ihmisillä on oikeus kritisoida ja ajatella julkisesti esim. yllä olevista asioista, ilman että heitä aletaan vainoamaan mielipiteidensä takia.
Tuomarit ovat katsoneet oikeudekseen määrätä siitä mitä ihminen saa ajatella julkisesti. Tätä ei voida hyväksyä! Sellainen laki joka tekee vääryyttä, joka riistää ihmisen perusoikeudet ei voida pitää lakina.
Suomen tuomioistuinlaitoksesta on tullut poliittis-uskonnollinen hirmulaitos.
Keskisen vesaa (suomen suuri kyläkauppa) vainottiin sosialistien taholta jokunen vuosi sitten, ja nyt kärkkäistä. Kumpikin kasvavia kauppataloja jotka kaventavat S- ja K-liikkeiden tavaran myyntiä. K- ja S-liikkeissä on todella kattava joukko poliiikkoja johtoportaissa.
Tältä pohjalta herää kysymys onko keskistä ja kärkkäistä vastaan nostetut kanteet S- ja K-liikeiden yritys hävittää kilpailija markkinoilta? Kummankin tuomiot ovat poliitikkojen painostamia tuomioita.
Juha. Kirjoita vastedes asioista tyyliin, ”nimeltä mainitsemattomat tahot”, tai ”tunnetut tahot” tms. Kukaan ei voi syyttää vihjailusta mutta asia tulee kaikille selväksi.
Tai käytä termiä juutalais-sosialismi. Termi Juutalais-sosialismi on poliittinen termi samalla tapaa kuin kansallis-sosialisti, kristillis-sosialisti tai sosiaalidemoraatti.
Poliittisen termin kieltäminen tarkoittaakin sitten jo puhdasta fasismia, enkä usko että edes sosiaalidemokraatti on niin hullu (tai toivon) että siihen ryhtyy, sillä se vastaa ddr/neovostoliiton/pohjoiskorean/ym toimintaa.
Eikös tällaisten mielipuolisten vihapuhelakien olemassaolo ja nämä syytteet, illmanit ja pelletuomiot ole ihan jo siträ puhdasta ”fasismia” tai siis kommunismia? Luuletko, että voit jotemnkin kiemurrella, vaikka mielivalta on selvä?
Merkillepantavaa oli kuitenkin se että yhteisösakko pieneni puoleen, ehdollinen jäi tulematta ja päiväsakkojen määrä minimaalinen. Eli oikeus tuomitsi nimellisen tuomion, etteivät vapaamuurarit ja zionistit israelin pääministeriä myöten joutuisi kovin pillittelemään ja vetoamaan holokausti kusetuksiin.
Juutalaisille on kuitenkin hyvin tärkeää, että sanaa juutalainen ei mainita. Ilmeisesti siis se on hyvin tärkeää mainita. Ja kyllähän jokainen tajuaa, että käyttämättömyys merkitsee sitä, että alistutaan ja että suurin osa lukijoista ei koskaan herää. Silloin tätä osaa voidaan käyttää hyväksi ja tehdä siitä kommunistista yms.
Miksi kritisoijia leimataan natsisteiksi huomioiden että juutalaiszionistit olivat rahoittamassa hitleriä ja ajoivat hänen avustamanaan myös tuolloin uutta maailmanjärjestystä. Mm rahoittajat hylkäsivät hitlerin ja USA tuli länsirintaman tueksi vasta sen jälkeen kun saksa jäi alakynteen venäjän maaperällä. Nykypäivänä on täysin sama ilmiö saksan edesauttamana mutta vain rauhanomaisesti, vapaamuurariverkostolla asia toteuttaen.
juutalaiset nyt rahoittaa suurin piirtein kaikkea ympärillään olevaa.
http://www.youtube.com/watch?v=4dmdOHJMCbA
natsithan taistelivat juuri näitä vaapaamuurarijudeateistikommereita vastaan vai oliko kyseessä maailman laajuinen näytelmä ja kaikki olivat juonessa mukana???
Ahaa, jos joku komentoi kirjoittaessa, kaikki häviää taivaan tuuliin.
Eeli valehtelee. Sionistit eivät rahoittaneet hitleriä. Kyseessä on valeopposition valhe. Ihmisiä yritetään saada pysymään vasemmistolaisina tai sellaisiksi tulemaan.
Ei juhli tieto eikä ymmärrys Eelin päässä tai on susi lampaan vaatteissa. Tähän viittaisi huuhaa maailmansodasta ja N-liiton tukemisesta. NL sai valtavaa tukea koko ajan alusta lähtien. Ja ennen sotaa kaikki kiihtyi ja 30-luvulla.
Jos ihmiset tajuaisivat, mitä ooli kansallissosialismi ja mitenhistoria meni, ainakin salainen suosio olisi suuri Hitlerillä. Mutta juuri siksi tarjotaan Putinia Hitlerin sijaan ja kommunismia ja eltaantunutta vasemmistolaisuutta.
(Kannattaa tallentaa tekstit ennen lähettämistä ja pelkkä leikepöytä ei toimi!)
Todellakin rahoitti. Löydät siitä googlella tietoa niin paljon kuin haluat. Kuten myös siitä että Hitler bongattiin Saksan johtoon salaseurasta nimeltä ”pääkallo ja sääriluu”. Kenen järjestö se on? Otappa selvää. Saman järjestön jäseniä ovat mm Bill Clinton ja George W Bush. Näistäkin löytyy tietoa kunhan googlettaa.
Googlaamalla löytyy myös 6 miljoonasta uhrista, jotka ovat yhtä uskottavia kuin Clinton/Bush/natsit/whatever -salaliittoteoriat. Kirjailija vedättää dollarin kuvat silmissä hyväuskoisia hölmöjä, syöttäen 30-40-luvuilla neuvostoliitossa tuotettua propagandaa. Natsit siellä ja täällä myy hyvin. Kommunistit siellä ja täällä ei myy. Ketäpä kiinnostaisi Neuvostoliiton perustajien ja bolsheviikkien rapparitaustat, heimohegemonisuus, kansainvälinen rahoitus, poliittinen aatehistoria, maailmanvalloitus (globalisaatio), joukkoteloitukset,.. Natsit myy paremmin kun liitetään Neukkulan historia ja kommunismin pahat puolet ja teot heihin. Ei mikään uusi ilmiö.
onko kärkkeisen vielä mahdollista valittaa tuomiosta?
Israeli Prime Minister Benjamin Netanyahu receives standing ovations in Congress. Remember Ariel Sharon’s Words, “We, the Jewish people control America, and the Americans know it.” (Statement of Ariel Sharon, former prime minister of Israel, Oct. 3, 2001.)
Lausunto on vahvistettu, kute youtube-pätkästä voi itse kukin päätellä, kun US-hallituksen jäsenet osoittavat useaan kertaan seisaaltaan suosiotaan Israelin pääministeri Netanyahulle US Congressin istuntosalissa. Edustajista useat ovat US – Israel kaksoiskansalaisia.
Täysin käsittämätön päätös. Jos tämä ei murenna kansan käsitystä oikeuslaitoksen niin ei sitten mikään.
Voidaan siis vetää johtopäätös että Suomessa on sananvapaus, kunhan ei vain pahoita juutalaisten mieltä. Voi vapaasti kirjoittaa että katoliset papit hyväksikäyttävät kuoripoikia. Mutta ei saa kirjoittaa että juutalaiset rabbit hyväksikäyttävät alle seitsemän vuotiaita poikia ja alle kolme vuotiaita tyttöjä. Se ei ole sananvapautta vaan kiihottamista kansanryhmää vastaan.
Melkoinen farssi koko oikeus. Toivottavasti päätöksestä valitetaan.
Asiasta keskustellaan myös näillä linkillä
keskustelu suomi24 fi / node / 11800610
keskustelu suomi24 fi / node / 11799771
Ensimmäinen S24 posti on nyt poistettu, uusi linkki..
keskustelu suomi24 fi / node / 11801209
The Neocon / Zionist Coup, and Why It Matters to Americans (Dual Citizens)
www youtube com / watch?v=f_4YCp9mo7M
Eipä löytynyt enää: http://keskustelu.suomi24.fi/node/11800610
suomi24 taitaa olla nykyään tanskan juutalaisen yrityksen allerin omistuksessa jos en ole ole aivan väärässä joten ei pars paikka keskustelulle
tämän palstan lisäksi juutalais keskusteluja saa käydä anonyymina sensuuritta suomessa iltalehden keskustelu palstan yleinen keskustelu osastolla ja siihen se sitten jääkin….
http://portti.iltalehti.fi/keskustelu//forumdisplay.php?f=332
Lunkisti vaan, poijaat.
Magneettimedia saatiin ansaan, mutta kyllä maailmaan puhetta mahtuu.
Sivustoja tulee ja menee. Pitäkää liekki palamassa ja puhukaa asiasta eri yhteyksissä. On riemastuttavaa, kuinka ihan yksinkertainen sana ”juutalainen” herättää ihmisissä AINA reaktion. Ja useimmiten ymmärrettävän sellaisen: ahne, itsekeskeinen, ylimielinen. Kukaan ei koskaan yhdistä tätä sanaa näin: empaattinen, toisia huomioonottava, filantrooppi.
Ehei, käyttäkää siis sitä sanaa: juutalainen, juutalaisvaltio, juutalainen, juutalainen… Tehdään siitä arkipäivää.
Hänhän on juutalainen. Ai niin, tottakai, sehän on juutalaisvaltio. Juutalainen sitä, juutalainen tätä. Juutalainen, juutalainen, juutalainen…
Kyllä ihmiset heräävät. Muistuttakaa aina tällä sanalla: juutalainen. 🙂
Ja takaan sen: Lähivuosina näitä asiasta puhuvia, asiallisia sivustoja on riittävästi. Ja kaikesta voidaan puhua. Puhutaan oikeilla sanoilla: juutalainen ja juutalaisvaltio. 🙂
Ei tämä netissä räpätys mihinkään johda. Näkeehän sen Jenkkilästäkin. Sivustoja on pystyssä ja kansa herännyt, mutta mitä sitten?
Jotain tarvitsisi tehdä ja pian. Kohta on miljoona mamua ja päitä putoilee jo ja veri lentää. Puolueet ja puheet kielletään.
Paitsi että netti sensuroidaan pian näistä globaalisti. Ja sionismiakaan siis ei saa mainita. Kohta ei saa puhua ilman nimiä edes.
Asioista EI pidä kirjoittaa tyyliin “nimeltä mainitsemattomat tahot”, tai “tunnetut tahot”.
Miksi?
Koska silloin asia jää epäselväksi.
Maailmassa on satoja tuhansia, miljoonia eri järjestöjä ja firmoja. Viittaamalla epämääräisesti nimeltä mainitsemattomiin tahoihin asia jää takuulla epäselväksi suurelle yleisölle.
Ei voida ymmärtää kuka määrää ja kenellä on todellinen valta ellei osoiteta ketkä/mitkä tahot omistavat ja kontrolloivat tosiasiallisesti.
Suuri media(TV, radio, sanomalehdet) = juutalaiset omistavat/kontrolloivat
Internet(google, facebook, youtube ym.) = juutalaiset omistavat/kontrolloivat
CFR, Council on Foreign Relations = juutalaiset omistavat/kontrolloivat
Bilderberg = juutalaiset omistavat/kontrolloivat
Wall Street = juutalaiset omistavat/kontrolloivat
Hollywood = juutalaiset omistavat/kontrolloivat
Keskuspankit = juutalaiset omistavat/kontrolloivat
Maailman suuret liikepankit = juutalaiset omistavat/kontrolloivat
Huomattava osa maailman valtionpäämiehistä ja johtavista poliitikoista ovat juutalaisten talutusnuorassa.
He eivät ole buddhalaisten tai aboriginaalien talutusnuorassa, vaan juutalaisten.
Omistamalla ja kontrolloimalla maailman raha ja pankkijärjestelmän, huomattava osa maailman valtioista on juutalaisten liekanarussa.
salaliittoteoriaa CAPS LOCKILLA!!!
Tää on uskomatonta aivojen raiskausta. Salateorioita joiden perusteena on nykymaailman pahimpien rasistien mielipidekirjoituksia ja ”totuuksia”. Nämä kaikki väittämät voi falsioida sillä perusteella voiko niitä edes falsioida kuten mitä tahansa muuta teoriaa.Vähän samalla tavalla voin väittää että maapalloa kiertää näkymätön norsu. Jos et pysty todistamaan ettei kierrä ja kaikki faktat puhuu vastaan että sellaista ei todennäköisesti ole olemassa niin ihminen joka tunteellisesti uskoo siihen ei tule muuttamaan mielipidettä. Siis maapalloa kiertää näkymätön norsu sanoit mitä sanoit!!
Kaikille salateorioille on yhteistä se että näytät mitä tahansa faktoja niin salateoreetikko ei muuta mieltään. Varsinkin jos kyseessä on tunnetason asia kuten rasismi, mikä juontaa jostain muusta ongelmasta/ongelmista. Ei kukaan oo rasisti syntyessään.
Salateoria kuten ”juutalaiskontrolli” on kaikkea tai mitään. Määritelmä on ääretön. Keskiajalla juutalaisia syytettiin rutosta kun eivät sairastunut tautiin yhtä useaan kuin kristityt tai niin ainakin väitettiin. Kunnes lääketiede todisti väitteet vääräksi. Syytökset muuttaa muotoaan mutta syytösten perusrakenne on sama.
Sun pienessä aivokopassa juutalaiset on varmaan syyllisiä kaikkeen mitä maailmassa tapahtuu. Vaimo ei anna. Juutalaiset taas asialla. Palkka ei tullut ajallaan. Taas ne juutalaiset. Partateriä virtsatessa. Kaikkeen ne on syyllisiä, sano mitä sano.
Aika paradoksaalista että juutalaisia syytetään globaalista kapitalismista ja oman edun ajamisesta mutta sitten syytetään kommunismista. Raha-ahneita mutta kansalle tasan kuten kommunistit. Oksymoron eli itseristiriitaisia väitteitä. Kapitalistinen äärikommunisti. julkinen salaisuus. Koittakaa nyt ihmeessä päättää salateoreetikot!!
Vaikka juutalaiset omistais kaikki eurot, dollarit, yenit ja yuanit maailmassa niin miten sun elämä on täällä pohjoisessa suomessa erilaista. Kerro nyt. Avaudu. Miten sun elämä olis erilaista jos suomi olisi täysin vitivalkoinen? Mitä konkreettista. Jäisikö enemmän kuussa käteen.
Ennustan että samat rikokset tekis joku toinen. Kun rasisti näkee ihmisten pigmentoidun ihon läpi, niin
huomaat että samat geenit ja DNA meitä yhdistää. Kukaan meistä ei oo erikoinen. Samasta alkuapinasta ollaan polveutuneet 200.000 vuotta sitten.
Parhaat lähteet tiedoille ovat tosiaan juutalaiset mediat ja muut julkaisut.
Ne ovat myös saman eliitin omia. Mutta juutalaiseliitti tarkoittaa maailman pahimpia rasisteja Talmudin hengessä, joten siinä olet oikeassa.
Ja SALALIITTOTEORIA vaan laajenee ja kasvaa kuin lumipallo alamäessä.
Tulee mieleen Chewbacca Case Southparkista.
Why would a Wookiee, an eight-foot tall Wookiee, want to live on Endor, with a bunch of two-foot tall Ewoks? That does NOT MAKE SENSE! But more important, you have to ask yourself: What does this have to do with this case? Nothing. Ladies and gentlemen, it has nothing to do with this case! It does NOT MAKE SENSE! Look at me. I’m a lawyer defending a major record company, and I’m talkin’ about Chewbacca! Does that make sense? Ladies and gentlemen, I am not making any sense! None of this makes sense! And so you have to remember, when you’re in that jury room deliberatin’ and conjugatin’ the Emancipation Proclamation, [approaches and softens] does it make sense? No! Ladies and gentlemen of this supposed jury, it does NOT MAKE SENSE! If Chewbacca lives on Endor, you must acquit! The defense rests.
Niin typerä tuo sun Talmud argumentti on!! Mutta salateoreetikko kyllä jaksaa pyörittää ilmaa.
Red herring (”savusilli”, suoraan käännettynä ”punainen silli”) on englannin kielessä kielikuva, jolla tarkoitetaan helposti henkilön huomion vievää, mutta muilta osin täysin tarpeetonta tai hyödytöntä asiaa.
Tyypillinen salateoreetikon argumentointivirhe, savusilli.
80-luvun loppuun oli voimassa YYA-sopimus ja suomalaisen tuli pelätä ryssää.
90-luvulla suomi liittyi EU:hun.
2000-luvulla suomalaisen tulee pelätä juutalaista.
Milloinka saadaan itsenäinen suomi?
Mistä johtuu juutalaisten ja siionistien pakonomainen tarve tukkia kaikki itseensä ja Israeliin kohdistuva kriittinen keskustelu ?? Vastauksen antaa ystäväni George Orwell, joka sorvasi aikoinaan asiaa valaisevan oivallisen aforismin: ” Who controls past, controls the future, who controls the present, controls the past ” !
Siis, juutalaisten omistama korpporaatiomedia hallitsee tällä hetkellä nykyisyyttä, ja tällä tavalla pyrkii hallitsemaan Orwellin ajatuksen mukaan myös mennyttä. Pyrkiessään sulkemaan pois historian painolastit ihmisten tietoisuudesta, on siionistien helpompaa jatkaa unelmaansa maailmanvalloituksesta.
Tässä oikeudenkäynnissä vaadittiin korvauksia. Kenelle niitä vaadittiin? Kenelle ne pitäisi maksaa? Juutalaisyhteisällekkö vaiko valtiolle, koska yleinen syyttäjä lähti ajamaan asiaa?
Kenelle nuo 45 000e pitäisi maksaa?
Tukeaksemme Kärkkäistä, jatkossa siis keskitämme ostoksemme sinne. Niinhän se menee. Sorrettua tulee auttaa.
Kärkkäisen tukeminen on tarpeen. Tukeminen olisi vieläkin vahvempaa, mikäli Kärkkäisen liiketilat ja viranomaiset sallisivat myös jonkinmuotoisen elintarvikekaupan. S- ja K-monopolien väliin mahtuisi kyllä Kärkkäisenkin markkina.
Jahas, kommentit ovat nyt sillä tasolla että poliisillehan tästä lähtee ilmoitus.
Tämä oikeuden päätös meni ihan niinkuin ennalta ajateltiin ja täysimääräisenä vielä yhteisösakon määräkin. Aikaisemminkin jo spekuloin sitä, että mikä on JK:n motiivit lähteä julkaisemaan tällaisia kirjoituksia ilman ensimmäistäkään lähdettä ja nyt on sitten lähteitä alkanut löytymään kirjoituksissa. Salaperäinen kirjoittaja joka kommentoi valtakunnansyyttäjän tarkoitusperiä ja taustoja oli lähinnä surkuhupaisaa. Aivan älytöntä alkaa julkaisemaan tuomiota ennen kyseisiä tekstejä ja sen jälkeen TJ lähtikin uppoavasta laivasta. Kaveri oli kumminkin korkeasti koulutettu ja osasi käyttää järkeä, kun moraali ei antanut vetää itseänsä tällaiseen likakaivoon mukaan. Siinähän olisi tulevaisuuden urakin joutunut koetukselle. Edelleenkin toistan itseäni, todella huonoa bisnestä jos 45t sakkojen jälkeen vielä menettää myyntituloja. Se ei todellakaan ole sen väärti, että haluaa julkaista valtavirrasta poikkeavia tekstejä. Niiden tekstien hinnaksi muodostuu ennätyssumma. Ja se on huonoa bisnestä se.
Ei salaliittoteorioita vaan faktaa.
Vastenmielisen ja iljettävän näköiset juutalaiset hallitsevat suurta mediaa.
Sanotaan että nimi ei miestä pahenna mutta ei kyllä puku tässä tapauksessa
miestä paranna.
Of the twelve(12) senior executives of the “Big Six” media corporations, nine(9) are Jews or have Jewish spouses. This is a numerical representation of 75%. Jews are approximately 2% of the U.S. population.
Therefore Jews are over-represented among the senior executives of the “Big Six” media corporations by a factor of 37.5 times(3,750 percent).
http://thezog.wordpress.com/who-controls-big-media/
Yhdysvaltojen keskuspankki Federal Reserve jonka juutalaiset omistavat on myös heidän hallinnoima.
Of the seven(7) Federal Reserve Board governors, four(4) are Jews. This is a numerical representation of 57%. Of the twelve(12) Federal Reserve District Bank presidents, four(4) are Jews. This is a numerical representation of 33%. Jews are approximately 2% of the U.S. population.
Therefore Jews are over-represented on the Federal Reserve Board of Governors by a factor of 28.5 times (2,850 percent), and over-represented among the Federal Reserve District Bank presidents by a factor of 16.5 times(1,650 percent).
http://thezog.wordpress.com/who-controls-the-federal-reserve-system-part-1/
”Centralization of credit in the banks of the state, by means of a national bank with state capital and an exclusive monopoly.”
— Fifth plank of the Communist Manifesto, 1848
The Federal Reserve Bank is a consortium of 9 Zionist Jewish-owned & associated banks with the Rothschilds at the head:
$1. Rothschild Banks of London and Berlin.
$2. Lazard Brothers Banks of Paris.
$3. Israel Moses Seif Banks of Italy.
$4. Warburg Bank of Hamburg and Amsterdam.
$5. Lehman Brothers of NY.
$6. Kuhn, Loeb Bank of NY (Now Shearson American Express).
$7. Goldman, Sachs of NY.
$8. National Bank of Commerce NY/Morgan Guaranty Trust (J. P. Morgan Bank – Equitable Life – Levi P. Morton are principal shareholders).
$9. Hanover Trust of NY (William and David Rockefeller & Chase National Bank NY are principal shareholders).
http://rense.com/general85/feddrec.htm
”Some call it Marxism, I call it Judaism”.
— Rabbi Stephen Wise
Tunnetut juutalaiset itse toteavat että marxismi, kommunismi on sanalla sanoen juutalaisuutta.
Kansainvälinen juutalainen:
Nää sun väittämät on falsifoitavissa minuutissa. Pystyn debunkkaamaan jo sen perusteella että osa yhtiöistä on menny konkurssiin jo vuosia sitten ja ne on pörssilistattuja ja julkisesti omistettuja.
“Some call it Marxism, I call it Judaism”.
– Rabbi Stephen Wise
Yllä mainittu lause on tunnettu väärennös. Täysin tekaistu. Mutta mitä odottaa salateoreetikolta. Eivät osaa erottaa faktaa fiktiosta. Nämä ”totuudet” on kuin korttitaloja, edestä kivan näköisiä mutta kun meet pintaa syvemmälle niin osoittautuu väärennöksiksi, jotka pyörii netissä.
Seuraavassa vastaus salateoreetikon FIKTIOTTEORIAAN:
”It seems that a consistent practice of ”outrageous claim” sites is to repeat the same misinformation without research, then cross-link as though this is proof.
Let’s look at an example where several sites have revealed the long-held secret owners of the Federal Reserve. Only a little research into the list would uncover the flaws.
The Alleged owners
”Rothschild Bank of London”
No such bank exists today.
The Rothschild name is used a lot in international banking conspiracy theories. And there was a time when the Rothschold family did have signficant power in world banking.
But times change. Once considered one of the great fortunes of the world, the Rothschild empire is but a shadaw of it’s former self. ”Rothschild bankers of today being only a minor player in the global economy.” – ([http://en.wikipedia.org/wiki/Rothschild_banking_family_of_England])
Warburg Bank of Hamburg
Currently doing business as ”M.M. Warburg and Company” ([http://www.mmwarburg.de/en/bankhaus/adressen/] ) The Bank has not been owned or controlled by the Warburgs since the 1930s driven out by anti-semite practices in Nazi Germany.
”Reichsbank president Hjalmar Schacht told Max M. Warburg during a meeting in Berlin in September 1937 that he could no longer keep the bank…(it) was confiscated when the war broke out.” ([http://www.mmwarburg.de/en/bankhaus/historie/1938_1945.html])
”… Virtually all members of the Warburg family had fled to the United States or Great Britain by 1938.” ([http://en.wikipedia.org/wiki/Warburg_family])
Rothschild Bank of Berlin
There is no such bank. Rothschilds does not even have an office in Berlin ([http://www.rothschild.com/groupprivatebanking/?id=globallocations/Germany])
Lehman Brothers of New York
Exists but not quite the power house it is protrayed. It is currently listed as 46th largest bank. The last Lehman to lead it died in 1969. Today it is a publicly held firm so it’s major assets can be viewed in the annual report. And, no, ownership of a central bank is not listed as an asset.
Lehman Brothers went bankrupt in September 2008.
Lazard Brothers of Paris
No such firm exists. Lazard Ltd is a publicly traded firm with a market value of $2B which is rather small compared to other major banks. It’s major assets can be viewed in the annual report. http://www.nyse.com/about/listed/lcddata.html?ticker=LAZ
Kuhn Loeb Bank of New York
Has not exist since 1977 when it merged with Lehman. ([http://en.wikipedia.org/wiki/Kuhn,_Loeb_&_Co.]).
Israel Moses Seif Banks of Italy
A search for the existance of this bank did not turn up a single reliable source.
Goldman, Sachs of New York
Currently called Goldman, Sachs Group Inc, this is a real bank and a big one at that with $78B in market value. The annual report shows about $1B in assets but no Federal Reserve ownership. ([http://www2.goldmansachs.com/our-firm/investors/financials/current/annual-reports/2007-annual-report.html])
Warburg Bank of Amsterdam
No such bank could be found
Chase Manhattan Bank of New York
Merged and renamed to JP Morgan Chase
This one does exist and is pretty darn big. Since it is publicly traded, you can view the top shareholders and assets online.
So who does own the Federal Reserve?
The FRS is headed by the Board of Governor a Federal Agency with no mechanism of any sort for anything resembling private ownership.
The concept of ownership comes at the branch level which are organized similar to corporations. Member banks are compelled to subscribe to shares in their local Fed branch. These shares are very limited in their power. (For more detail, see [http://webskeptic.wikidot.com/federal-reserve-system])
Regardless of who the share owners are, the law is fairly clear about ownership of shares in a Fed branch:
Only member banks can own shares
All member banks must be domestic (i.e. a majority of the shares in a member bank must be owned by Americans)
Regardless of the number of shares a bank owns it has only one vote.
Regardless of the number of branches a bank has, it can only own shares and have it’s vote in a single branch.
So involvement and influence in Fed branches is spread over thousands of banks.
And, of course, no bank has any vote within the Board of Governors which oversees the entire system.
Bottom line: The above list of secret owners has been parrot for decades by gullible conspiracy theorists who accept it without question.
Closing
Note to any conspiracy theorists reading this and getting outraged:
Suppress your normal reaction to attack the author and the source.
Vielä lopuksi viesti salateoreetikoille!!!!!!!!!!!!!!!!
Instead, invest your energy in doing some original research and make your information iron-clad.
Yes, there are evil people out there wanting to do bad things. Stop diverting attention with this out-of-date nonsense and document something current and accurate.
Arvoisa lähdekritiikki se jaksaa ja jaksaa ja jaksaa… 🙂
Täytyy olla melkoinen tomppeli ja salaliittoteoreetikko, jos kiistää sen tosiasian, että juutalaiset hallitsevat länistä pankkimaailmaa ja etenkin sen angloamerikkalaista osaa. ”Banksters of Wall Street”. Ja älä nyt saappaisiisi sekoa, minä kyllä todistan tämän. Ole ihan rauhassa.
Mielenkiintoinen sattuma, että FED:in ykkösmies/nainen on ollut juutalainen jo 30 vai 50 vuotta putkeen. Olisikohan maailma yhtä välinpitämätön tällaisesta putkesta, jos ykkösmies/nainen olisivat vaikkapa mormoneja? Heidän osuutensa USA:n väestöstä lienee sama.
Juutalaisten osuus yliopisto-opiskelijoista on tolkuttoman suuri heidän väkimääräänsä nähden. Miksi juutalaiset vaahtoavat ”White privilege”-ilmiöstä, vaikka ”Jewish privilege”-ilmiö on moninverroin räikeämpi? Yritä todistaa tämä väite vääräksi. Yritäthän? 🙂
Lisää sattumia: Juutalaiset hallitsevat kaikkia Hollywoodin suuria tuotantotaloja. Kaikkia. He tunnustavat tämän itsekin. Samaan aikaan amerikkalaiset filmit ovat taantuneet kidutusta ja siviilien tappamista puolusteleviksi yököttäviksi tekeleiksi. Ja mukana pitää aina olla ah niin empaattinen musta mies/nainen ja aina yhtä hirveä valkoinen hahmo.
Aina vain satttumia: Mainitse yksi valtakunnallinen televisiokanava, joka EI ole juutalsiten kontrolloima. Edes yksi. Ole hyvä. Siis USA:ssa.
Ja edes yksi valtakunnallinen ns. ”valtalehti”. Edes yksi…
Jos mikä tahansa näin pieni vähemmistö hallitsisi yhteiskuntaa tällä tavalla niin haloo olisi hirveä, mutta vaikka silmässä on kirves niin kaikki etisvät heinäsuovasta sitä natsin pudottamaa neulaa… Voi, voi, kun on niitä natseja ihan joka paikassa. Voi, voi.
Voin antaa neljä suoralta kädeltä:
CNN. Konsernin emoyhtiö TimeWarner, joka on New Yorkin pörssissä eli julkisesti omistettu. Toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja Jeffrey Bewkes.
Täältä löytyy hallitus ja yhtiön johto, maksetut palkat, optiot jne. Kaikki julkista tietoa.
http://www.sec.gov/Archives/edgar/data/1105705/000119312513145911/d500447ddef14a.htm#toc500447_41
Fox News. Omistaja Rupert Murdoch. http://en.wikipedia.org/wiki/Rupert_Murdoch#Early_life
Religion:Christian
Associated Press. http://en.wikipedia.org/wiki/Associated_Press#Governance
Reuters. Thomson Reuters Corporation. Pörssissä. Yli puolet omistaa holding yhtiö The Woodbridge Company, jota hallinnoi Thomsonin perhe.
Ja nää on joko todella isoja mediataloja tai tai muuten merkittäviä.
Halusit vielä erikseen Jenkkien suurimpien sanomalehtien omistajat:
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_newspapers_in_the_United_States_by_circulation
The Wall Street Journal – News Corporation. Rupert Murdoch
USA Today-Gannett Company
Los Angeles Times-Tribune Company
San Jose Mercury News- MediaNews Group
New York Post -News Corporation
The Washington Post-The Washington Post Company, suurimmat omistajat pörssiyhtiössä
http://www.sec.gov/Archives/edgar/data/104889/000010488913000013/WPOProxy.htm
Saat itse käydä läpi tuon jakelultaan suurimman 100 sanomalehden omistajat. Tuossa on ainakin top 8.
Miksi juutalaiset haluavat peittää syntyperänsä? Ehkäpä seuraava lyhennelmä antaa valaistusta asiaan.
The Los Angeles Times reported on December 19, 2008…
HOW JEWISH IS HOLLYWOOD?
By Joel Stein
I have never been so upset by a poll in my life. Only 22% of Americans now believe ”the movie and television industries are pretty much run by Jews,” down from nearly 50% in 1964. The Anti-Defamation League, which released the poll results last month, sees in these numbers a victory against stereotyping. Actually, it just shows how dumb America has gotten. Jews totally run Hollywood.
How deeply Jewish is Hollywood? When the studio chiefs took out a full-page ad in the Los Angeles Times a few weeks ago to demand that the Screen Actors Guild settle its contract, the open letter was signed by: News Corp. President Peter Chernin (Jewish), Paramount Pictures Chairman Brad Grey (Jewish), Walt Disney Co. Chief Executive Robert Iger (Jewish), Sony Pictures Chairman Michael Lynton (surprise, Dutch Jew), Warner Bros. Chairman Barry Meyer (Jewish), CBS Corp. Chief Executive Leslie Moonves (so Jewish his great uncle was the first prime minister of Israel), MGM Chairman Harry Sloan (Jewish) and NBC Universal Chief Executive Jeff Zucker (mega-Jewish). If either of the Weinstein brothers had signed, this group would have not only the power to shut down all film production but to form a minyan with enough Fiji water on hand to fill a mikvah…
The Jews are so dominant, I had to scour the trades to come up with six Gentiles in high positions at entertainment companies. When I called them to talk about their incredible advancement, five of them refused to talk to me, apparently out of fear of insulting Jews. The sixth, AMC President Charlie Collier, turned out to be Jewish.
As a proud Jew, I want America to know about our accomplishment. Yes, we control Hollywood. Without us, you’d be flipping between ”The 700 Club” and ”Davey and Goliath” on TV all day.
”Ylpeä juutalainen kertoo ryhmänsä saavutuksista”.
This includes Louis B. Mayer, Samuel Goldwyn, Jack Warner, David O. Selznick and Harry Cohen. They gave orders to the numerous Jews they made ”stars” to change their Jewish names to Christian sounding ones. This has also included a lot of ”nosejobs” for both Jewish male and female stars. Here are but a few who followed this road to stardom.
Here are a list of many Hollywood actors and their real Jewish names . . .
Joey Adams ………………………….. Joseph Abramowitz
Eddie Albert …………………………… Eddie Heimberger
Woody Allen…………………………… Allen Konigsberg
Lauren Bacall ………………………… Joan Perske
Jack Benny ……………………………. Benny Kubelsky
Milton Berle ……………………………. Milton Berlinger
Ernest Borgnine ……………………… Effron Borgnine
George Burns ………………………… Nathan Birnbaum
Joan Blondell………………………….. Rosebud Blustein
Joyce Brothers ………………………. Joyce Bauer
Mel Brooks ……………………………. Melvin Kaminsky
Joey Bishop ………………………….. Joey Gottlieb
Charles Bronson ……………………. Charles Buchinsky
Rona Barrett ………………………….. Rona Burnstein
Cyd Chrisse …………………………… Tula Finklea
Tony Curtis ……………………………. Bernie Schwartz (daughter is Jamie Lee Curtis)
Joan Crawford ……………………….. Lucille Le Sueur
Dyan Cannon …………………………. Samile Friesen
Kirk Douglas ………………………….. Isadore Demsky (son is Michael Douglas)
Bob Dylan ……………………………… Robert Zimmerman
Rodney Dangerfield ……………….. Jacob Cohen
Douglas Fairbanks, Jr. …………….. Douglas Ullman
Joel Grey ………………………………. Joel Katz (father of Jennifer Grey)
Elliott Gould …………………………… Elliott Goldstein
Zsa Zsa Gabor ………………………. Sara Gabor
John Garfield ………………………… Jules Garfinkle
Judy Garland …………………………. Frances Gumm
Paulette Goddard …………………… Paulette Levy
Eydie Gorme…………………………… Edith Gormezano
Cary Grant …………………………….. Larry Leach
Lorne Green ………………………….. Chaim Leibowiz
Judy Holliday …………………………. Judith Tuvin
Leslie Howard ………………………… Leslie Stainer
Buddy Hackett ……………………….. Leonard Hacker
Jill St. John …………………………… Jill Oppenheim
Danny Kaye…………………………… David Kominsky
Alan King ………………………………. Irwin Kniberg
Larry King……………………………… Larry Zeiger
Tina Louise……………………………. Tina Blacker
Ann Landers…………………………… Esther Friedman (Abigail Van Buren is her sister.)
Dorothy Lamour …………………….. Dorothy Kaumeyer
Miehael Landon …………………….. Mike Orowitz
Steve Lawrence …………………….. Sidney Leibowitz
Hal Linden……………………………… Hal Lipsh**z
Jerry Lewis …………………………… Joseph Levitch
Karl Maiden …………………………… Maiden Sekulovitch
Paul Muni ……………………………… Muni Weisenfreund
Ethel Merman ……………………….. Ethel Zimmerman
Jan Murray …………………………… Murray Janofsky
Walter Matthau ……………………… Walter Matasschanskayasky
Lilly Palmer …………………………… Maria Peiser
Jan Pierce…………………………….. Pincus Perelmuth
Roberta Peters………………………..Roberta Peterman
Eleanor Parker……………………….. Ellen Friedlob
Joan Rlvers …………………………. Joan Molinsky
Tony Randall ……………………….. Sidney Rosenberg
Edward G. Robinson ……………… Emanuel Goldenberg
Dinah Shore …………………………. Francis Rose Shore
Shelly Winters ………………………. Shirley Schrift
Winona Ryder………………… ………Laura Horowitz
Gene Wilder…………………………. Jerome Silberman
Edellä oleva on pieni otos elekuvateollisuuteen liittyvistä nimensä vaihtaneista juutalaistaustaisista henkilöistä. Pienellä hakukonepyörittelyllä selviää kyllä USA hallintoonkin edenneet juutalaiset, sekä siionistit.
Mielenkiintoista.
Tutkin asiaa ja palaan siihen. No worries. 🙂
http://www.jewwatch.com/
Juutalaisten osuus USA:n eliitistä on niin häkellyttävä, että kukaan antisemitistejä etsivä ei koskaan kiistä näitä faktoja, vaan keskittyy syyttämään faktoja esittäviä ihmisiä.
Juutalaiset myöntävät itsekin ”omistavansa USA:n”. Tämä on fakta.
Asiahan onkin niinpäin, että nämä faktat kiistävät henkilöt ovat salaliittoteoreetikkoja.
Juutalaiset toimivat aina näin. Heidän tolkuton menestyksensä on aina myöhemmin heidän tuhonsa. He juopuvat vallasta ja sitten…
Erich Priebken viimeinen haastattelu:
http://www.dailystormer.com/final-interview-with-erich-priebke-july-2013/
Nostan hattua. Ryhdissä loppuun asti.
Jättiläinen moneen muuhun verrattuna. Mutta älkää verratko paaviin, joka on läjä paskaa keskiverto ihmiseenkin verattuna.
Juutalaiset ovat yliedustettuina kaikissa suurissa vallankäytön elimissä.
Nimet ja kuvat henkilöistä esitettiin edellä.
On yleisesti arvioitu että USAn väestöstä noin 2 prosenttia on juutalaisia.
Tämä on kuitenkin ilmeisesti väära arvio koska kukaan ei tiedä heidän tarkkaa määräänsä.
Viranomaiset ovat taipuneet juutalaisten painostuksen alla vaatimukseen, että heidän määrästä ei saa antaa tietoa väestölaskentaan.
Henry Ford alleviivaa kirjassaan The International Jew, Worlds Foremost Problem että juutalaiset aina haluavat hallita ja määrätä. Dominoida. Ellei tämä ole mahdollista he tuhoavat, sen sijaan että yrittäisivät tulla toimeen muiden kanssa.
Tämä pitää täysin paikkansa. Venäjän tsaarin koko perhe murhattiin, teloittamalla mukaan lukien pienet lapset. Venäjän kristillisiä ortodoksi kirkkoja hävitettiin räjäyttämällä tuhansittain joka puolella Venäjää. Kristillinen kirkkotoiminta kiellettiin kokonaan. Juutalaisten synagogat jätettiin kuitenkin rauhaan.
Saksa syöstiin syvään yhteiskunnalliseen rappiotilaan Ensimmäisen Maailmansodan päätteeksi. Kuten edellä jo on tuotu esille juutalaiset olivat tässä keskeisessä asemassa. Versaillesin häpäisykongressi oli juutalaisten kongressi. Mikään ei kuitenkaan riitä juutalaiselle. Atlantin takaa, pelkurimaisesti juutalaiset vaativat Saksan totaalista tuhoamista. Kaikkien saksalaisten, miesten, naisten, lasten hävittämistä sukupuuttoon. (lue Germany must Perish, Theodore Kaufman)
Presidentit ovat sätkynukkeja juutalaisille. He syövät heidän kädestä. Vaalikampanjat ovat täysin riippuvaisia juutalaisesta rahoituksesta. Joka muuta väittää puhuu vastoin parempaa tietoa .
”Every time we do something you tell me Americans will do this and will do that.
I want to tell you something very clear, don’t worry about American pressure on Israel, we,
the Jewish people control America, and the Americans know it.”
Ariel Sharon 3 October, 2001 (IAP)
”Aina kun me teemme jotain sinä sanot että amerikkalaiset tulevat tekemään sitä sun tätä.
Sanon suoraan sinule, älä välitä USAn painostuksesta Israelia kohtaan,
me juutalaiset hallitsemme USAta, ja amerikkalaiset tietävät tämän.”
Merkittävät, vaikutusvaltaiset juutalaiset itse toteavat että juutalaiset hallitsevat tosiasiallisesti USAta.
Meidän trolli haluaa kuitenkin olla eri mieltä, vaikka juutalaiset itse eivät sitä edes yritä peitellä.
Juutalaiset tuntuu olevan kaikkeen syyllisiä. Tyypillistä salaliittoteoriaa. Voisit listata edes mihin eivät ole syyllisiä. Sen listan luulis olevan lyhyt. Kaikki maailman vaivat tuntuu olevan listalla. Juutalaiset sen taas tekivät. Aivan uskomatonta sontaa.
Listaa nyt vähän lisää syytöksiä juutalaisia kohtaan kun kerran aloitit. Pakkaset vielä viipyy. Autonrenkaat pitää vaihtaa, unohtui. Perhana taas juutalaiset asialla.
Ja taas lainaat jotain mikä on kaikella todennäköisyydellä väärennös. Puhun tästä Ariel Sharonin kommentista, jonka Hamas aka IAP (slamic Association of Palestine), on mukamas lainannut Kol Israel-radiokeskustelusta.
”Ms. Geyer does indeed cite the same sources you note [an Islamic Association for Palestine press release that claimed Kol Yisrael radio reported the Sharon statement] on the Sharon quote. If you have a statement or confirmation from Kol Yisrael, I’d like to see it. As for the second point [concerning the alleged television ads], that is not a direct quote from an ad, but Geyer’s own interpretation of the nature of the content.
Informed that the Kol Yisrael reporter assigned to cover the Israeli Cabinet [where the Sharon statement was alleged to have been made] denied Sharon had made the attributed comment, Dold responded with a different story from Geyer. She now claimed that her sources were two anonymous Israelis. Finally, Geyer’s syndicate disseminated the following Editor’s Note which appeared on June 14 in the Chicago Tribune and Sarasota Herald Tribune and will likely be published by other papers that ran Geyer’s May 10 column.
Editor’s note: Georgie Anne Geyer’s May 10 column included a quote from Ariel Sharon, ’I control America.’ This quote was widely reported in the Palestinian press but cannot be confirmed in independent sources. Geyer and Universal Press Syndicate regret not having attributed the quote more specifically. ”
Anne Frankin päiväkirja väärennetty
A REPORT by the German Federal Criminal Investigation Bureau (BKA) indicates that portions of The Diary of Anne Frank had been altered or added after 1951, casting doubt over the authenticity of the entire work, the West German news weekly Der Spiegel has disclosed.
http://www.fpp.co.uk/Auschwitz/docs/controversies/AnneFrank/ballpoint1080.html
Anne Frank’s Diary – Some Honest Questions
http://rense.com/general65/aan.htm
Hasbaratti!
Dont feed the troll!
MOSSAD SUOMESSA kartoitaa J-vastaisia?
Tässä vähän kirjoittelen mitä on tapahtnunt viime päivänä, siis löysin tämä sivua vain sen takia että erällä keskustelu forumilla oli linki tuohon IL artikkelin joka koski MM oikeus jutusta, niin osallistuin tuolla forumilla ja kirjoitukset näköjään sai Z10 nettiarmeja ihan hulluksi ja useita posteja heiltä oli suoran mainittu että asian oli ilmoitettu poliisille, kamal uhkailu ja pelottelua.
Asia on nyt niin että viimeset päivät on tapahtunut jotakin hieman outoja juttuja mikä mielestäni on kummallisia ythensattumia, en halua tarkemmin manita tarkoja aikoja mutta tämä on tapahtnut ainakin viikkon sisällä. Elän muuten hyvin rauhallinen elämä enkä ole mitään aktiivinen missään forumissa ja viellä harvemin olen kirjoittanut jostain J-laista, mutta yhdenä päivänä soitti eräs ”puhelin myyjä” joka esitteli olevansa eräs puhelnoperaatorista (numero osoitti olevan joku muu firma, ei puh.operaattori), myyjä ei esittelyt nimen vaan alkoi kysyä millainen netti yhteys mulla on mutta kuitenkin tiesi minkä operattori liittymä mulla on.
Seuravana päivänä tuli joku soitteleman ovikellolla, en avanut oven mutta veikkaan että nuori mies oli kirkosta kun naappuri avasi oven ja kuulin heidän lyhyt keskustelu, kyllä näitä kirkko ihmisä on käynyt tääällä ennen soitteleman ovikelloa mutta hyvin harvoin.
Tässä meidän pienessä yhteiskunnassa on useita tällaisia vapaakirkoja ja yksi näistä jonka olen vierallut pitää Israelin lippua koristeena.
Ken ties jos Z10mozzad käyttää näitä kirkkoja vakoilu-verkostona koska niitä on kaikkialla suomessa.
Asiaa tosian vähän pelottaa koska M0zzad on laaja ja tukeva verkosto koko eurooppassa joten haluan kuula onko muita ihmisiä saanut viime aikana ”puhelin myyjän” soittoja ta jotain muuta? Kannattaa olla valpana vaikka näyttää olla ihan ”tavallista” arkipäivää juttuja.
ps. en osa kirjoita niin hyvin suomeksi, olen venäläinen.
Janus Putkosen näkemys Magneettimedia oikeudenkäynnistä:
”Magneettimedian ja Kärkkäisen oikeustuomio huolestuttaa: mikä olikaan se rikos?”
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=1&id=9010
Hieman outoa miksi Putkonen nyt niin kaveeraa Kärkkäisen kanssa. Hänhän siteeraa jatkuvasti Alex Jonesia/Infowarsia, jotka levittävät valheita esim. NSDAP:stä jne. Tietysti jokaisella on omantunnon vapaus ja oikeus olla pitämättä siitä edes puhtaaksi pestyssä, totuudellisemmassa muodossa ja monet sen nyky-ymmärtäjistäkään eivät sen kaikkia radikaaleimpia historialliseen kontekstiin sovitettuja toimia nykytilaan sellaisenaan hyväksyisi kuten en itsekään, mutta suoranainen tietoinen ja jatkuva valehtelu on merkki jostain. Putkosella on, ellei suoraa rahoituksellista(jonka on kiistänyt), niin ainakin ideologinen yhteys Bäckmaniin ja tämän tausta joukkoihin Boris Spiegeliin, venäläiseen *piip* oligarkkiin.
Verkkomedia puffaa erinäisiä kommunisti johtajia ihan kritiikittä, kuten Chavez, mutta eurooppalaisessa kontekstissa tyyli on aina valtamediasta tuttua ”natsit sitä ja tätä” ja tietoista uusnatsismin sekoittamista vanhan koulukunnan versioon.
http://www.youtube.com/watch?v=WBiBhRiswEY
.. vaikka juuri joku nykyaikaan moderoitu ja uudelleen brändätty kansallissosialismin muoto(jota ei tarvitsisi edes kutsua tuolla nimellä) voisi tarjota elementtejä nykytilan korjaamiseen ja yhteiskuntien alasajon estämiseen. Sellaisia elementtejä oli Gaddafin Libyassakin jota Vekkomedia on käsitellyt toisaalta ihan hyvin.
Miten Vekkomedian väki oli ajatellut muutosta saada aikaiseksi? Parlamentaarisen demokratian ja monikulttuurisuuden ja Zeitgeist maailmankommunismin tukemisen avullako? Ei ihme, että sitä joissain piireissä kutsutaan ns. valeoppositioksi. 90% totta, 10% valhetta. Tässä Verkkomedialaisille luettavaa
http://justice4germans.com/
http://idiotiantyranniasta.wordpress.com/2013/07/20/jotain-yleista-saksan-talousihmeesta-mefo-vekselit-ym-1933-45/
http://totuusbloki.wordpress.com/
http://nukku.net/no/distr.html
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288613438698.html
Tuossa epäillään, että uusista kirjoituksista pukkaa uutta rikosilmoitusta. Ilmeisesti yhdestä tuomiosta ei sitten vielä otettu opiksi?
Luulisi suomalaisilla keittävän ja kaikkien nousevan yhtenä miehenä Kärkkäisen tueksi. Kuinka ihmeessä he sallivat rikollisten päättäjien säätävän tuollaisen lain, jolla nyt voidaan kenet tahansa hiljentää väkivalloin ja korruptoitunut oikeuslaitos tukena vääntää tuomio mistä hyvänsä?
Eikö suomalainen osaa sanoa ei tietyille tahoille? Se riittäisi. Illman voitaisiin vaikka huutaa pois virastaan ja nämä tällaiset lehtiyritykset kuten Sanoma-konserni kaataa ostoboikotilla ja muuten.
Kun lukee tuohon iltasanomien juttuun tulleita kommentteja, niin veikkaan loppujenkin suomalaisten tekevän ostoksensa jatkossa jossain muualla kuin Kärkkäisellä.
IS ja Hesari ovat kuuluisia siitä, että toimittajat kirjoittelevat puolet kommenteista, koska kansa ei kirjoita halutulla tavalla. Pönttö kansa ei älyä huijausta ja jonkin verran uskoo muiden pönttöyteen.
Maksettuja räpättäjiäkin on netti täynnä kuten sinä. Tämä on selvää jokaiselle. Sensorit sensuroivat pois kaiken liian viksun.
Usarissahan kaikki blogistit ovat jotain maksettuja agentteja. Pari hassua aitoa on mukana, mutta usein he saavat lähdön jossain vaiheessa.
Saa nähdä tosiaan, meneekö kaikki loppuun asti näin. Kansan kuuluisi kapinoida, koska poliitikot ovat vihollisagentteja ja siksi tuho väistämätön. Mutta kansa ei hiffaa kaikkea ja puuttuu väylät alkaa toimia. Mutta kansan petkuttamisellakin luulisi olevan rajansa. Vai onko? Haluavatko ihmiset muuttua kommunisteiksi ja sitten joksikin orjamössöksi, vai alkaako tapahtua? Ja käännetäänkö tapahtuminen konnien eduksi, kuten tavallista?
http://blogit.iltalehti.fi/perttu-hillman/2013/10/26/kansan-talous/
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11810490
ym blogeissa
Hitler liittyi siis thule järjestöön 1919 joka on pk&sl rinnakkaisjärjestö.
Käsittääkseni Hitler ei ollut koskaan Thulen jäsen.
Netistä löytyi kerran myös tällaista:”Tieteellisissä teoksissa ei Thule-seuraa ole pidetty juurikaan isona tekijänä Saksassa sen toiminta-aikana 1918-1926. Joskus olen nettikeskusteluissa törmännyt väitteeseen seuran suuresta merkityksestä, mutta merkitystä ei lähemmin ao. heitossa esitelty. Sittemmin olen kuullut myös seuran merkityksen kiistäviä kommentteja. Teoksessa Der Grosse Wendig 3 luin kevättalvella Detlev Rosen artikkelin seurasta (s. 134-141) ja havaitsin seuran merkityksen olleen jokseenkin olematon periaatteessa, sillä siinä ei selvitetty sen vaikutuksia vallankumouksen kukistumiseen Baijerissa. Saksan luisuminen neuvostovaltaan olisi tietysti ollut iso juttu. Koska havaitsin Jan Rossin aikovan kirjoittaa kirjassaan seurasta mielikuvituksellisia tarinoita, ostin Rosen kirjan Die Thule Gesellschaft. Legende, Mythos, Wirklichkeit 3. laajennetun painoksen vuodelta 2008 (Grabert-kustantamo). Kirja on nyt luettu ja kai tästä pitää oikein bloggaus vääntää, vaikka aihe ei olekaan niin merkittävä kuin muut tämän blogin aiheet. Tosin seurasta keksityillä väitteillä on iso merkitys Saksan vastaisessa propagandassa. Sillä lopulta siitä on kysymys niin okkultismijutuissa kuin tuossa väitetyssä kv vapaamuurarien eli maailmaneliitin ohjauksessa seuran kautta. Natsien ja Hitlerin sekä yleensä kansallismielisten voimien arvonnousua pelätään kai kaiken propagandan alta. Rossi lienee sortunut siten oikeaan maailmaneliitin juoneen uskoessaan Hitlerin ja natsien olleen täysin vapaamuurarien ja kv rahaeliitin suunnittelema ja rahoittama juttu. On laskettu selvästi liikkeelle salaliittoteorioita ja suosittu tällaisia salaliittoteorioita, jotta vasemmisto ja muu vastaava väki ei luopuisi uskostaan ja rakentaisi maailmankuvaansa edelleen perinteisille natsisaduille. Halutaan hämmentää mieliä, jotta kokonaiskuva säilyisi vääristyneenä ja totuus piilossa. Ravenscroftin ja Van Helsingin ym. luoma myytti Hitleristä ja natseista okkultismin väkevinä harjoittajina ja salatieteisiin taikauskoisesti uskovina on myös osaltaan propagandaa ja esim. 90-luvulla muistankin vasemmistolaisten pilkanneen natisen väitettyä uskoa ties mihin hömppään esim. vitsailemalla tappionkin hetkellä muka pidetystä yhteydestä Tiibettiin tms. Tätä kautta kaikki he, jotka halveksivat kaikkea parapsykologiaan, okkultismiin ja ties mihin näkyihin uskomista (Ravenscroft esim. väittää ihmisten retkeilleen aikakonemaisesti paitsi muilla linnunradoilla, historiassa katsomassa, miten tapahtumat ovat sujuneet ja siten uskoo enemmän tällaisten matkaajien versioihin historiasta) halveksivat tietysti voitettua Saksaa sen seurattua tällaisia johtajia (vaikka siis itse herkkäuskoisesti tällöin uskovat mitä hyvänsä propagandaa mediasta). Tietysti etenkin salatieteistä kertova hömppäkirjallisuus on muutenkin iso bisnes ja sillä on valtava suosio. Siten esim. em. kirjailijat eivät välttämättä ole propagandisteja ainakaan tietoisesti, vaan tietysti heidän huuhaassaan historian osalta natseilla on keskeinen osuus, kuten heillä on keskeinen osuus myös oikeasti maailmanhistoriassa. Ihmiset lukevat paljon näitä magiajuttuja ja siten Thule-seuran merkitys on paisunut valtaviin mittoihin yleisessä tietoisuudessa. Samoin käsitykset natsien taikauskoisuudesta ovat paisuneet ylitse sen, minkä verran asialla on ollut todellisuutta (todistettua tai yleensä vähääkään todennäköistä) takana. On siis syytä minunkin kantaa korteni kekoon ammuttaessa alas myyttejä ja satutarinoita Thule- ja Vril -seuroista sekä natsien Tiibet-retkistä. Aiemmin mainittu Herman Rauschningin väärennetyt keskustelut Hitlerin kanssa ansaitsevat myös tulla otetuksi “luupin alle”.
Thule-seuran edeltäjä oli ns. Germaaniveljeskunta. Kaikki alkoi kansallisromanttisista aatteista 1800-luvulla ja nationalististen voimien piiristä syntyneestä antisemitistisestä liikkeestä. Sen perustajaksi voidaan katsoa Theodor Fritsch, joka syntyi 1852. Antisemiitit järjestäytyivät mm. puolueeksi ja julkaisivat lehtiä ym. He katsoivat Saksan vajonneen juutalaisten valtaan ja muutenkin olevan vaarassa. Liikkeen parissa oli keskeistä erityisesti rotuajattelu. Katsottiin uuden ajan tuoneen rappiota ja turmiollisia tapoja. Etenkin turmiollista oli erirotuisten väliset avioliitot, joiden kautta ns. arjalainen tai pohjoinen rotu heikkenisi alempien rotujen tapaiseksi ja menettäisi loputkin jumaluudestaan. Koko historia nähtiin usein rotujen kautta, etenkin ylempien ja alempien rotujen taisteluna tai muuna kanssakäymisenä. Ajateltiin esim, että saksalainen kansa oli menettänyt jo osan kyvyistään, esim. kosketuksen jumaliin tai riimujen ymmärryksen siksi, että oli rodustaan huonontunut. Toiset ajattelivat, että asian voisi korjata jalostustoiminnalla eli avioliitoilla oikeiden rotujen edustajien välillä sekä tietysti elämällä tiukasti siveellisten elämänohjeiden mukaan. Nykyihminen huomaa huvittuneena antisemiittien ajattelun muistuttavan hyvin suuresti sionistista ajattelua juutalaisen rodun ainutlaatuisuudesta ja muiden alhaisuudesta. Tärkeää on kuitenkin tajuta, että vaikka kansallinen ajattelu oli kunniassa Saksan keisarikunnassa, antisemiitit olivat sivuraiteella ja melko vähäisen merkityksen omannut fanaatikkojen joukko. Parlamentissa heillä oli tosin jopa kourallinen edustajia 1900-luvun alkupuolella. Vielä tärkeämpää on todeta antisemiittien vastustaneen periaatteellisimmin vapaamuurariliikkeitä ja katsoneen vapaamuurarien olleen juutalaisuuden ohjauksessa ja sitä kautta ajetun esim. marxilaisuutta, jota pidettiin juutalaisena juonena. Tämä väki ei kovin helposti ryhtyisi maanpetokselliseen toimintaan kansainvälisten voimien kanssa. Sillä ns. Germaaniveljeskunta oli ns germaaniloosi, jonka tarkoitus oli toimia vastavoimana oletetulle juutalaiselle ym. konspiraatiolle. Se perustettiin 1912 vaalimaan rotua ja edistämään terveitä oppeja, harrastamaan em. vastarintaa ja myös kansallista tutkimusta. Samassa yhteydessä perustettiin jo kauan suunniteltu ns. saksalaiskansallinen yleisesikunta, ns. Hammer-liitto. Germanorden toimi kyllä vapaamuurarien tapaan ja sen salaiset riitit oli osin matkittu vapaamuurareilta, esim. jäseneksi vihkimisseremoniat sekä jäseneksi hyväksymisen vaikeus. Tarkoitus oli olla eräänlainen valiojoukko. Johtajana toimi Leipzigista kotoisin ollut Hermann Pohl. Liike hajosi 1917 ja varsinainen Thule-seura syntyi Pohlin johtoon jääneen haaran pohjalta. Lienee selvää, että järjestön merkitys ei päätä huimannut. Onhan sitä saatettu melko varmasti tarkkailla.
Antisemiittien ja muiden kansallisten voimien ajatteluun kuului paljon mystiikkaa ja taikauskoakin. Johan aate arjalaisesta valiorodusta ja tarinat Atlantiksesta ym. ovat melkoisia näkemyksiä. Samoin muut rotuopit ja rotujen suhde kansallisuuteen. Hengen ja materian heijastuminen rotuihin ja yleensä materialismin vastustaminen vs henkisyys on myös uskonnollisuutta. Näin oli myös Thule-seuran johtavan nimen Rudolf von Sebottendorffin kohdalla, joka harrasti riimukirjoitusten tulkintaa ja haihattelua niiden pohjalta sekä uskoi kyllä parapsykologiaan ja okkultismiin ja oli aiheesta hyvin kiinnostunut. Hän oli matkustellut nuorena ja asunut joitakin vuosia Turkissa rikkaiden ihmisten ystävänä ja omaisuudenhoitajana. Hän on ilmeisesti ollut myös mukana Turkin vapaamuurariliikkeessä tai tutustunut sen toimintaan. Vapaamuurariliike toimi tuolloin nuorturkkilaisten Sulttaanin vastaisten voimien salaseurana. Ainakin hän kirjoitti myöhemmin kirjan Turkin vanhoista vapaamuurariseremonioista ym. Palattuaan Saksaan hän solmi rikkaan naisen kanssa avioliiton ja saattoi täten rahoillaan panostaa paljon ensin Germaaniveljeskuntaan ja sitten Thule-seuraan. Aatelisarvonimensä von Sebottendorff mies oli saanut hänet aikuisiällä adoptoineelta aatelismieheltä ja sen oikeellisuus kyseenalaistettiin myöhemmin (syntymänsä jälkeen 9.11.1875 hänen nimensä oli ollut Adam Alfred Rudolf Glauer). 1917 hän löysi riimuharrastuksensa kautta Germaaniveljeskunnan ja liittyi siihen. Jäseniä oli muutamia satoja muutamassa suuressa kaupungissa, Sebottendorffin mukaan 1918 alussa 1500 koko Baijerissa ja 250 Münchenissä. Kirjassaan hän nimeää 239 henkilöä, joista vain osa varsinaisia jäseniä.
Vallankumouksen syntyessä veljeskunta katsoi parhaaksi toimia maan alla ja sen naamioksi perustettiin Thule-seura, jonka nimen tosin jo piti selvittää asiaa tuntevalle, mistä oli kysymys. Varsinainen Thule-seura oli nimellisesti germaanien historiaa ym. tutkivien opiskelijoiden yhdistys. Todellisuudessa seura oli jo henkisesti valmistautunut myös kauhuskenaarioon, jossa keisarin valta oli kaatunut ja “juutalainen hallitsi”. Tosin vielä ei ollut koittanut neuvostovalta Baijerissa, vaan Kurt Eisnerin vasemmistososialistit hallitsivat kaappauksen jälkeen melko demokraattisesti. Itse asiassa kyse oli eri ryhmien kansalliskokouksesta, joka järjesti vaalit. Thule-seura ryhtyi kuitenkin kokoamaan aseita mahdollista sisällissotaa varten ja kouluttamaan miehiä. Se kokoontui hotellissa nimeltään Neljä vuodenaikaa ja von Sebottendorff sai siitä muodostettua paljon Germaaniveljeskuntaa laajemman, eräänlaisen kattojärjestön Münchenin ja lähiympäristön kansallismielisille liikkeille, jotka valmistautuivat myös mahdolliseen taisteluun kommunisteja vastaan. Kirjassa todistetaan melko vakuuttavasti, että seuralla ei ollut mitään tekemistä Kurt Eisnerin murhan tai vallankaappausyrityksen kanssa. Yhdistyksellä oli kyllä ollut suunnitelma kaapata Eisner. Kuten von Seebottendorff toteaa, vaalit hävinneen Eisnerin murhassa ei ollut mitään järkeä, sillä hänestä tuli marttyyri. Thule-väki selvästi myös pelkäsi mahdollista neuvostovaltaa eikä halunnut provosoida taistelua. Eisner oli juuri puhunut uudesta vallankumouksesta ja neuvostovallasta, kun hänet murhattiin. Joko teko oli yksittäisen intoilijan tai sitten todennäköisemmin kommunistien oma teko, ainakin eräästä oudosta ilmiannosta päätellen ja siitä, että Eisnerin murhan jälkeen kommunistit perustivat Baijeriin varsinaisen neuvostotasavallan ja ottivat tiukan johdon. Tämä johti pian Thulen asevarastojen paljastumiseen. Sen verran taitamatonta neuvostovallan touhu oli, että suurin osa väestä ennätti paeta Münchenistä pois ja varsinaiset taisteluosastot olivatkin harjoitelleet kaupungin ulkopuolella. Muutama vähäpätöinen tekijä pidätettiin ja 10 neuvostovallan murhaamasta ihmisestä jupakan selvittyä 7 oli Thule-väkeä. Mukana sihteerinä toiminut kreivitär Heila von Westarp. Pian Thule-väen sotilaat vyöryivät vapaajoukkojen mukana kaupunkiin ja kukistivat neuvostotasavallan. Ennen neuvostovaltaa oli 3 sosialidemokraattista ministeriä pyrkinyt muodostamaan spartakistien huhutun kaappauksen pelossa Thule-väen kanssa “kansalaiskaartin”, mutta suunnitelma epäonnistui sitten vasemmiston puolelta. Thule oli suunnitelman kannalla.
Vallankumouksen jälkeen Thule-seura toimi edelleen jonkinlaisena äärioikeistolaisten ja ansallismielisten voimien “skenen” kohtaamispaikkana ja eräänlaisena kattojärjestönä. Hotellissa Neljä vuodenaikaa järjestettiin juhlia ja seminaareja sekä kulttuuritapahtumia. Mistään okkultismin harjoittamisesta ei ole mitään todisteita. Aihetta sivuavista aiheista pidettiin muutama luento. Ei myöskään ole todisteita järjestön jäsenten yhteyksistä kansainvälisiin vapaamuurareihin tai amerikkalaisiin pankkiireihin. Ei ole olemassa mitään viitteitä edes tällaisesta eikä siis minkäänlaista pohjaa millekään spekulaatioille. Kaikki alueen kansallisesti ajattelevat ja antikommunistiset ryhmät eivät olleet mukana järjestössä. Ei esim. Julius Streicher järjestöineen. Ei voida osoittaa, että seuran jäsenet olisivat ohjanneet esim. kansallissosialisteja. Pikemminkin seura teki osaltaan poliittista toimintaa tukemalla järjestöjä DSP (Saksalainen sosialistipuolue) ja Deutsche Schutz und Trutzbund (Saksalainen hyökkäys- ja puolustusjärjestö, kiellettiin 1921). Kirjassaan Bevor Hitler kam von Sebottendorff esittelee DSP-puolueen tukemista ja osallistumista sen ohjelman laatimiseen. Koska kirja pyrki nimenomaan ottamaan kunniaa tien tasoittamisesta Hitleriä varten, hän olisi kai kertonut ansioistaan DAP:n perustajana ym, jos niitä olisi ollut. Sodan aikana jo ja sodan jälkeen oli tarkoitus voittaa työväen piiristä kannattajia kansalliselle asialle, mistä osaltaan on tuloksena DSP-puolueen tukeminen.
Saksan työväenpuolueen (DAP) perusti Thuleen kuulunut Adolf Drexler, jonka kokoukseen Reichswerin tiedustelmies Adolf Hitler määrättiin tekemään raportti puolueesta. Hitler liittyi puolueeseen ja omi sen johdon pian itselleen. Hän kirjoitti ensimmäisen puolueohjelman Drexlerin kanssa ja puolue tuntui olleen lähinnä Drexlerin oma viritys, vaikka oli saanut Thulesta tukea idealleen. 5.1.1920 Thuleen kuulunut Karl Harrer erosi puolueesta, koska olisi halunnut sen toimivan salaseuran tapaan. Pikemminkin Reichswehr-tuttavuudet, kuten Ernst Röhm vaikuttivat enemmän puolueen alkuaikojen toimintaan. Hitler erosi 21.3.1920 Reichswehristä alkaen poliitikoksi uudessa puolueessa. Kun Drexler ja muut jäsenet olivat sopineet samanmielisten ryhmien kanssa yhteistyöstä hänen selkänsä takana, Hitler uhkasi erota puolueesta. Lopputulos oli se, että heinäkuusta 1921 Hitler johti puoluetta diktaattorin valtuuksilla. Hän oli ollut jo selkeä johtohevonen ja kannattajien kokoaja sitä ennen. Von Sebottendorff oli järjestänyt suuren keräyksen ja ostanut Münchener Beobachter -lehden, josta tuli Völkischer Beobachter, mutta kun kansallissosialistit ostivat sen 17.12.1920 lehden talousvaikeuksien jälkeen, ei Thule-seuralla ollut siihen enää mitään yhteyksiä. Hakaristi oli jo kauan ollut kaikkien alan miesten tunnussymboli ja suosikkimerkki. Hitlerin valitsema hakaristi on eri suunnassa kuin Thuleen kuuluneen miehen valinneen tunnuksen hakaristi. Kun aiempi hakaristi oli valittu puolueen tunnukseksi, Hitler ei vielä ollut jäsen. Thule-seuran hakaristi oli taas pyöreä.
Von Sebottendorff joutui pian syytettynä petoksesta lähtemään maanpakoon vallankumouksen jälkeen ja Thulen toiminta alkoi hiipua hiljaa. 1923 ei järjestöllä ollut mitään merkitystä ja jäseniä ei enää 1925 ollut kuin 30. 1926 vain muutama ja toiminta loppui. Kun Sebottendorf palasi 1933 hän julkaisi kirjansa, jossa yritti esittää itsensä mahdollisimman merkittävänä hahmona. Hän alkoi myös viritellä Thulen toimintaa uudelleen ja kuolleiden muistojuhlaa vietettiin syyskuussa 1933. Koska uudet vallanpitäjät eivät pitäneet siitä, että joku yritti ottaa kunniaa liikkeen perustamiseen johtaneissa tapahtumissa, kirjan toinen painos takavarikoitiin 1934 ja Sebottendorf pidätettiin. Hän joutui lopullisesti maanpakoon ja toimi Turkissa sodan aikana Saksan tiedustelun tehtävissä. Toisten tietojen mukaan Britannian tiedustelupalvelun myös. Saksan antautumispäivänä mies teki itsemurhan, mutta toisten tietojen mukaan huhutaan tiedustelumiesten murhanneen hänet. Kirjaepisodi paljastaa, että mies ei ainakaan ollut mikään amerikkalainen emissaari, vaan myös hän kansallismielinen saksalainen ja vieläpä mitätön tekijä, joka yritti saada osan kunniasta väittämällä esim. “olleensa yhteydessä Hitleriin ennen jo DAP:n perustamista”. Thule-taustan omanneet miehet puolueessa kokivat ajatuksen työväen massaliikkeestä vieraana ja samoin he epäröivät Hitlerin ajamaa väkivaltaa ja katutaistelua kommunistien kanssa. Oikeasti Thulen miehet edustivat keisariajan porvarillista ajattelutapaa. On erittäin epätodennäköistä, että Thulea tai saksalaiskansallisia järjestöjä olisi pystytty ottamaan haltuun tai siihen yleensä vaikuttamaan Saksan vihollisten taholta. Ne kaikki pitivät juuri päävihollisenaan globalistisia voimia, jotka olivat Versaillesin sanelurauhan ja Saksan orjuutuksen takana. Tuolloin kaikki tajusivat kuvion ja syyttivät samoja voimia bolshevismista, joita myös vihattiin. Salaiseen rahoitukseen tai ohjaukseen ei ole minkäänlaisia epäsuoriakaan todisteita.
Dietrich Eckart ym.
Suosittu näytelmäkirjailija Dietrich Eckart tutustui Hitleriin samoihin aikoihin, kun Hitler liittyi DAP-puolueeseen, josta sittemmin tuli NSDAP. Eckart on todellakin useimpien mielestä selkeästi antanut joitain vaikutteita Hitlerin ajatteluun ja häntä on pidetty nuoren Hitlerin mentorina. Taisteluni-kirjan II osa päätyy juuri kuolleen Eckartin ylistyspuheeseen, jossa kehutaan hänen ansioitaan. Eckartilta on julkaistu postuumisti ilmeisesti juuri valmistunut teos Bolshevismi Mooseksesta Leniniin. Keskusteluja minun ja Adolf Hitlerin välillä. Teos tuntuu kuvaavan todellakin vanhan tekijän ja tulevan mestarin sananvaihtoa ja on kaikesta päätellen melko todenmukainen. Tietysti Hitler oli jo muokannut maailmankuvansa oman ilmoituksensa ja muidenkin tutkijoiden mukaan Wienin vuosinaan, esikuvinaan lähinnä Wienin pormestari Karl Lueger ja antisemitistinen poliitikko Georg Ritter von Schörner, heiltäkin paljon soveltaen. Ilmeisesti Eckartin kanssa antisemitismi terävöityi entisestään, vaikka tietysti vallankumousyritys oli jo osaltaan vaikuttanut Hitlerin antisemitismiin. Rotuajattelu ja arjalaisten sekä alempien rotujen välisen taistelun ajatus jäsentyi ilmeisesti myös lisää. Kirjan autenttisuudesta on kuitenkin kiistelty ja toisaalta Hitlerin rotuajattelu oli lopulta paljon biologisempaa kuin Eckartin, vaikka molemmat ajattelivat arjalaisten edustavan henkisyyttä ja alempien rotujen materialismia.
Eckartin suuri ansio oli vaikutusvaltaisten ystävien omaaminen ja Hitlerin tutustuttaminen heihin. Dietrich Eckart ei kuitenkaan ollut Thule-seuran jäsen, vaikka kävikin siellä pitämässä kaksi luentoa. Eckart oli itsenäinen toimija, joka kirjoitteli nationalistisiin julkaisuihin. En tiedä mistä olisi tullut käsitys siitä, että Hitlerin takana olisi ollut jokin neuvonantajien ryhmä, joka olisi ohjaillut häntä. Näin väittää esim. Rossi huuhaakirjojen perusteella. Asiasta ei ole mitään näyttöä. Kaikki Eckartin lailla ajattelevat ihmiset puhuivat tuolloin “tulevasta johtajasta”. He kaipasivat demokratian sijaan käskijää. Kun olosuhteet olisivat otolliset, hän ilmaantuisi. Mitä ilmeisimmin useimmat ajattelivat oikeaa johtajaa. Eckartilta on peräisin kuitenkin sitaatti, jonka mukaan tarvittaisiinkin itse asiassa vain “mies, joka kulkee joukon kärjessä pelkäämättä. Mieluiten ei-upseeri, sillä upseerit ovat jo turmeltuneet. Tarvitsemme yksinkertaisen kansamiehen, joka pystyy vastaamaan kommunisteille heidän omilla lääkkeillään ja joka ie mieti yliopistoherrojen tapaan peloissaan, mikä on totta. Kuka tahansa kuulemma saattoi kuulemma olla parempi kuin Weimarin hallitusherrat, jotka olivat osoittautuneet Eckartin mukaan mitä mitättömimmiksi nolliksi. Minkäänlaisesta ohjauksesta ei kuitenkaan ole mitään viitteitä, vaan Hitler selvästi oli suvereeni hallitsija ja kaikki langat johtivat Kolmannessa valtakunnassa vain häneen. Ilmeisesti hänellä ja Eckartilla oli samankaltaisia ajatuksia, sillä jonkin aikaahan Hitler oli ajatellut ensin ryhtyä nimenomaan jonkin poliitikon neuvonantajaksi eli taustapiruksi. Hra Housen ym. ja sionistien tapaista amerikkalaisten presidenttien ohjailua ei siis ole nähdäkseni esiintynyt (USA:ssa pressa ei taida olla edes kolmanneksi ylintä vaikuttajatasoa USA:ssa, vaan on vain sionistien työkalu periaatteessa vailla mitään arvoa). Ilmeisesti ajatus on saanut vaikutteita tuolloin juuri julkaistuista Sionin viisaiden pöytäkirjoista, joissa juuri visioidaan tällaisten keulakuvadiktaattorien ym. käytöstä. Todellisuudessa Eckart tuki täysin Hitlerin diktaattoripyrkimyksiä puolueessaan 1921. Eckartin tähti alkoi pian laskea ja Hitlerille tärkeämmiksi yhteistyökumppaneiksi tulivat 1923 Ludendorff ja Göring. 1922 jo Eckartin merkitys hiipui. Syksystä ei enää ilmestynyt hänen artikkeleitaan ja 10.3.1923 Alfred Rosenbergistä tuli päätoimittaja, mikä oli Eckartille kova isku. Hänen kirjoituksiaan ei tarvittu muuallakaan ja hän joi paljon. Olutkapakan kaappausyrityksen jälkeen hän kuoli sydänkohtaukseen.
Toinen tärkeä Thuleen yhdistetty hahmo on Alfred Rosenberg. Häneltä Hitler sai ilmeisesti vaikutteita bolshevikkivallankumouksen juutalaisesta luonteesta ja Venäjän asioista enemmän kuin hän siihen asti oli tiennyt. Hän osaltaan kai vaikutti ajatukseen sodasta bolshevismia vastaan idässä, mikä kuului Hitlerin ajatteluun tuolloin. Rosenberg oli 20-luvulla jopa puolueen pääideologi, mutta tietysti Hitlerin valvonnassa ja ohjauksessa eikä päinvastoin. Rosenberg tutustui ensin Eckartiin ja solmi hänen kauttaan suoraan yhteydet Hitleriin. Thule ja yhteistyö Sebottendorffin kanssa oli toinen projekti. Rosenbergin merkitys tosiasiassa pieneni 30-luvulla ja hänen ajatuksiinsa suhtauduttiin torjuvasti muiden natsijohtajien taholla. Itäalueiden johdossakin hänen tehtävänsä oli toissijainen ja muut käyttivät valtaa hänen ohitseen. Hän oli toisen luokan natsijohtaja. Adolf Hitler ei pöytäpuheensa 1942 mukaan ollut viitsinyt lukea kuin pienen osan Rosenbergin pääteoksesta 20 vuosisadan myytti. Hän sanoi aika suoraan teoksen olevan epäonnistunut, kun katsoi Rosenbergin olevan perin monimutkaisesti ajatteleva baltti. Hän kaikesta muustakin päätellen oli eri linjoilla mystisesti ajatelleen rotuajattelijan Rosenbergin kanssa, jonka näkemykset edustivat ehkä perinteisempää rotuoppia 1800-luvulta. Rosenberg on natsijohtajista okkultismista ym. kiinnostunut henkilö Hessin tapaan. Ei ole kuitenkaan mitään näyttöä, että Hitler olisi ollut tai että Rosenbergkaan olisi keskeisesti elämänsä omistanut jollekin okkultismille. Pikemminkin Hitler torjui R:n mystiset väännöt esim. rotukysymyksissä.
Rudolf Hess toi Hitlerille elintila-käsitteen ajatteluun mukaan silminnähden. Hess taas oli Karl Haushoferin oppilas, jolta oli saanut ajatuksen, jota natsit kehittelivät edelleen. Karl Haushofer ei kuitenkaan liittänyt sitä mihinkään ajatukseen ekspansiosta. Natsit vain kehittelivät visioitaan teorian pohjalta. Karl Haushoferilla ei ole ollut minkäänlaista osuutta natsismiin ja hänen merkityksensä oli vain rauhankosketuksen solmimisessa Englantiin ja Hessin lennon aikaansaajana. Sen vuoksi hänet murhattiin ja olen varma siitä, että juuri tämän vuoksi miehestä on satuiltu niin paljon. Hänestä on tehty suuri syntinen yleisessäkin mediapropagandassa ja hömppäkirjallisuudessa mystisen Vril-yhdistyksen johtohahmo. Tämä olisi muka ollut Thuleakin elitistisempi ja toiminut natsien tärkeimpänä sisäpiirinä ja avainhahmojen elimenä. Mitään todistetta tällaisen seuran olemassaolosta ei ole missään, joten melko varmasti se on kokonaan mielikuvituksen tuotetta. Rudolf Hessin kiinnostus salatieteisiin on tunnettu. Hänkään ei silti koko elämäänsä okkultismille tms omistanut. Hänen merkityksensä oli lopulta melko vähäinen ja hän oli sangen eristetty johtaja valtakunnan pääasiallisiin vallankäyttäjiin nähden. Kolmannen valtakunnan pitkäaikainen päälakimies Hans Frank oli Hessin tapaan Thule-seuran miehiä. Heidän siirtymisensä jouhevasti NSDAP:n riveihin ei ole sikäli ihmeellistä, että miehillä oli armeijatausta ja he kannattivat väkivaltaista taistelua bolshevikkeja vastaan. Myöskään Frank ei ollut lopulta kuin toisen luokan toimija Kolmannessa valtakunnassa. Hänet on lavastettu suureksi teurastajaksi sotapropagandassa Puolan kuvernöörinä. Tosiasiassa valtaa oli suhteellisen vähän ja teurastukset satuja. Britit ovat luoneet propagandaopuksen, jota väittävät kiduttamansa Frankin kirjoittamaksi ja jossa mies mm. väittää Hitlerin olleen juutalainen. Aiheemme teemaan siinä ei ole kuitenkaan juuri kajottu. Gottfried Feder oli myös Thulessa toiminut mies, jolla on sanottu olleen vaikutusta Hitlerin ajatteluun. Hän kirjoitti teoksen juutalaisen rahajärjestelmän korko-orjuudesta, josta Hitlerkin paljon puhui taisteluvuosina tuohon aikaan. Feder oli ensi hetkestä DAP:n jäsen, mutta Hitler sai oppia Federiltä näissä asioissa jo ennen DAP-ensiesiintymistään Reichswehrin propagandaluennoilla ja sanoi itse luentojen valaisseen asiaa paljon. Ajatus korko-orjuudesta on muuten jo Theodore Fritschin vahvasti esiin tuoma.
Adolf Hitler toi monessa yhteydessä esiin halveksumisensa juuri germaaniveljeskunnan tapaisia yhdistyksiä kohtaan. Hän yleensä piti järjestöjen jäseniä haihattelijoina, jotka haaveilivat jostain muinaisesta suuruudesta, mutta olivat todellisuudessa surkimuksia ja pelkureita. Hän esitti vakavan varoituksen vaellusliikkeille, joiden aikaansaannoksia hän piti nollan arvoisena, sillä niitä ei juuri ollut. Hänen mukaansa oli keskityttävä toimimaan ajassa. Hänkin käytti myyttejä ja symboleita, mutta osana propagandaa massoille ja niiden yhdistämistä toimintaan ja moderniin massapsykologiaan menneisyyden glorifioimisen sijaan. Massapsykologia, jota Hitler toteutti ja josta hän puhui, on ajan uusimman tieteen mukaista, ilmeisesti vahvimpana vaikuttajana ranskalainen Gustave Le Bons. Kirjan mukaan Hitler ei koskaan todistetusti kannattanut neuvostovaltaa tai sosialisteja, vaikka ei taistellut sitä vastaan vapaajoukoissa eikä toiminut muutenkaan sitä vastaan. Hän osallistui Reichswehrin valistuskursseille, joiden tuloksena valmistui mielten muokkaajia kommunismia ym. vastaan. Hänestä tuli pian kurssien järjestäjäosaston jäsen tietojensa ja kykyjensä puolesta. Pian hän oli tiedustelu-upseeri Karl Mayrin luotettu yhteistyökumppani ja häneltä Hitler sai alkujaan tehtävän tarkkailla uutta puoluetta. Se ei siis ilmeisesti ollut Reichswehrin perustama, mutta hän sai luvan liittyä siihen.
NSDAP:n ohjelma eroaa Thulen vaikutusvallan alla olleen DSP:n ohjelmasta ja se on tarkoituksellisen epämääräinen jättäen johdolle paljon liikkumavaraa. Voidaan todeta, että Thule-seuralla ei ollut käytännössä minkäänlaista kontrollia tai vaikutusta kansallissosialismiin ja Adolf Hitleriin. Reichswehr ja Saksan tiedustelupalvelu olisivat todennäköisempi suunta mahdollisille salaliitoille ja tuskin armeija pahalla katsoi uuta puoluetta, koska se oli vastapaino kommunisteille ja muulle vastaavalle. Liike kokosi rintamamiehet taakseen. 1923 Hitleriä kutsuttiin jo Münchenin kuninkaaksi. Salaliittoteorioita voi kehitellä, mutta tältäkään suunnalta ei ole näyttöä siitä, että Hitler olisi ollut ohjauksessa ainakaan kovin pitkään. Puhumattakaan Saksan vihollisista tätä kautta. Kyllä siellä juuri kansalliset voimat pyrkivät pitämään Saksan mahdollisimman riippumattomana ja vapautumaan Versaillesin kahleista. Noniin. Luin yhteenvedot Werner Grebnerin kirjasta Der Gefreite Adolf Hitler 1914-1920. Niistä selviää, että Mayr ohjasi Hitleriä ne kuukaudet, jotka hän oli Reichswehrissä. Hitler sai jatkaa puolueessa kirjoitettuaan Mayrille tämän hyväksymän kirjallisen näkemyksensä juutalaiskysymyksestä (rationaalinen antisemitismi, suunnilleen 30-luvun juutalaispolitiikka). Grebnerin mukaan Hitler oli poliitikkona valmisteltu (puhenäytteet ennen liittymistä puolueeseen, Feder ja co. kokouksessa, jossa Hitler ensimmäisen kerran oli ja myös puhui) ja selkeä Reichswehrin tuote. Reichswehr antoi mahdollisuuden etenkin Röhmin kautta värvätä jäseniä ja kouluttaa SA-sotilaita Reichswehr-upseerien johdolla (esim. 1923), ilmeisesti mahdollisten sisäisten levottomuuksien varalta ja vallankaappauksen tarvittaessa (!). Puolueen ohjelma oli Reichswehrin sisäpoliittisten tavoitteiden mukainen ja sotilaat suojasivat puoluetta esim. vuonna 1921 eräissä tilaisuuksissa. Vaikka Hitler ei olisi ollut ohjauksessa, hänen oli kai oltava jossain määrin Reichswehrin mieleen. Osa Reichswehristä kai tuki Hitleriä ja kaikki kansalliset eivät olisi ryhmittyneet hänen taakseen 1923 Baijerissa, ellei hän olisi ollut kaikkien mieleen. En pitäisi häntä kuitenkaan keulahahmona enkä varsinkaan typeränä, kuten Jan Rossi. Etenkään ei voi pitää Hitleriä tällaisena keulahahmona enää diktatuurikautenaan, kun hän katkoi viimeisenkin riippuvuussuhteen Reichswehristä valtaannoustuaan. Schleicherin murha oli kosto siitä, että hieman aiemmin olipitänyt olla jonkinlaisissa väleissä ja mieliksi. Toisaalta joku voi spekuloida sillä, että miksi Röhm sai mennä eikä kenraalit. En pidä asiaa suinkaan Hitlerin alemmuuden ja riippuvuuden merkkinä, vaan pikemminkin SA oli suurempi uhka (sehän teki kumousyrityksen ja siten se oli tuhottava) ja armeijan iskukyky oli vaarassa ja suosio kansan silmissä jos SA:sta olisi tehty puoluearmeija. SS oli uusi vastapaino Wehrmachtin kenraaleille ja Hitler hallitsi riitaisia kuppikuntia suvereenisti. Valtaannousu 30-luvulla olikin hieman vaikeampaa kuin rakettinousu 20-luvulla. Mayr muuten pakeni Ranskaan ja joutui keskitysleirille 1940.
Hermann Rauschning
Okkultismista ja muustakin Hitleriin ja natseihin liitetyistä valheista ja satukirjoista lähteeksi nimitetään usein Hermann Rauschningin teos “Keskusteluja Hitlerin kanssa”. Usein näissä okkultismi- ja vapaamuurarijutuissa ei tosin esitetä mitään lähteitä, paitsi ehkä toisia satukirjoja, joissa ei myöskään ole mitään lähteitä. Mutta tämä tapaus Rauschning on merkittävä muutenkin, sillä häneen ovat Saksan ulkopuolella vedonneet jopa monet historioitsijat. Rauschning syntyi Länsi-Preussissa Thornissa 1897. Hän oli vapaamuurari , liittyi 1924 Posenissa loosiin Yksimielisyyden temppeli ja saavutti mestarinarvon 20.10.1926. 1926 hän muutti Danzigiin ja pääsi suurmaanomistajana pian paikallisen maaneuvoston puheenjohtajaksi. Saksalaiskansallisena hän liittyi kansallissosialistiseen puolueeseen 1930, kun se oli saanut suuren vaalivoiton Danzigissa. Hän rakensi uraa nopeasti ja koska puolue sai 50,03 % äänistä 28.5.1933 vaaleissa, hänestä tuli senaatin presidentti (vastaa nykyistä osavaltion pääministeriä). Alusta lähtien hän kilpaili vallasta NSDAP:n piirijohtajan Forsterin kanssa, jolla tosiasiallinen valta oli. Valtataistelu päättyi siihen, että Forster vaati Rauschningia eroamaan 5.10.1934. Puolue ei luottanut häneen, joten Rauschning vetäytyi Puolaan. Sieltä pian Sveitsiin, josta emigroitui Englantiin ja USAan, jossa hän kuoli 1982. Rauschning väitti myöhemmin “nähneensä etukäteen Hitlerin politiikan todellisen luonteen” ja eronneensa siksi puolueesta vapaaehtoisesti. Tämä ei vastaa totuutta. Hän jätti tehtävänsä hyvin vastahakoisesti ja kirjoitti myös Forsterille kirjeen, jossa vastusti puolueesta erottamista. Sveitsissä hän julkaisi 1938 kirjan Nihilismin vallankumous. Viimeistään heinäkuussa Rauschning tutustui Pariisissa Emery Revesiin köyhänä ja terveydeltään heikkona. Tämä journalisti oli syntynyt 1904 Unkarissa ja oli perustanut lehtipalvelun, jolla oli Berliinissä toimisto. Se oli sangen kansainliittolainen näkemyksiltään ja joutui sulkemaan ovensa 1933 ja Reves pakenemaan Saksasta. Vuodesta 1935 Reves toimi yhteistyössä Churchillin kanssa ja toimi perustamassaan Cooperation Press Servicessä Pariisissa ja Lontoossa. 1940 Reves sai Britannian kansalaisuuden. Keskusteluissa Revesin kanssa Rauschning väitti keskustelleensa satoja kertoja Hitlerin kanssa ja tehneensä näistä muistiinpanoja. Ranskalaisten journalistien Paul Ravouxin ja Mrcel Rayn kanssa Rauschning kirjoitti kirjansa Keskusteluja Hitlerin kanssa (kirja julkaistiin saksaksi Sveitsissä, ranskaksi ensin ja englanniksi Hitler speaks).
Kirjan esipuheessa väitetään keskustelujen olleen autenttisia ja tapahtuneen tammikuusta 1933 vuoteen 1935 välisenä aikana. Hitler olisi kertonut avomielisesti menneisyydestään ja tärkeimmistä tavoitteistaan ja suunnitelmistaan. Tämä kaikki on naurettava jo ajatuksenakin, kuten esim. Göring kommentoi tätä ilmeistä sotapropagandan tarkoituksessa laadittua karkeaa väärennöstä. Esim. Ranskan radio lähetti joka päivä otteita kirjasta joukoille rintamalla. Uskottavuutta oli määrä luoda väitteillä keskustelujen määrästä ja Rauschningin asemasta, joka oli muka Hitlerin läheinen luotettu. Tästä ei ole mitään todisteita, kuten ei ensimmäisestäkään keskustelusta Hitlerin kanssa kahden kesken. Todellisuudessa R on ilmeisesti voinut tavata Hitlerin neljästi Wolfgang Hänelin selvitysten mukaan, 25.8.1932, 1.6.1933, 17.10.1933 ja 11.7.1934, mutta muiden henkilöiden läsnä ollessa. Hänel ja Fritz Tobias ovat sanoneet suoraan sen, mikä on päivänselvää. Rauschningin teos on surkea ja karkea väärennös, jossa kaikki sisältö on täysin keksittyä. Kertoo paljon sivistyksemme tasosta, että etenkin Saksan ulkopuolella on Rauschningin teosta siteerattu häpeämättä tunnettujen historioitsijoiden teoksissa. Tietysti sen sisältö tukee karkeaa sotapropagandaa, jolle iso osa historiakäsityksestä perustuu länsimaissa. Saksassa on oltu skeptisempiä, vaikkakin usein hieman varovaisesti tunnetuista syistä. Tobias on kunnostautunut tässä pioneerina, kuten valtiopäivätalon palon tutkimuksissa. Itse Rauschning myönsi kirjeessä Richard Breyerille 1.10.1951, että teos perustui epämääräisiin muistiinpanoihin, eikä ollut tarkoituskaan, että esitettäisiin autenttista materiaalia. Tämä oli silti yhä sangen kaunisteltua, kuten kirje tutkija Theodor Schiederille, jossa sanoi kirjan perustuneen merkintöihin, joiden sisältö ja jopa koko esitys olivatkin peräisin muilta henkilöiltä ja heidän vaikutelmistaan, esim. Forsterilta. Tobias näkee kirjan nopeasti kokoonkyhättynä ja sen tehtävä oli sodan sytyttyä seuranneessa hysteriassa toimia välineenä Hitlerin Saksan vastaisessa agitaatiossa. Hänel toteaa teoksen olleen osa psykologista sodankäyntiä, vain huono propagandakirjoitelma, jonka tehtävä oli lietsoa Saksan vastaista vastarintahenkeä Ranskassa, Englannissa ja Sveitsissä sekä nostattaa sotaisia mielialoja USA:ssa. Jaahah. Luin Grosse Wendigin puolelta Rauschningin teoksesta otteita. Jo 1934 Hitler muka olisi pelännyt, että saisi sotia vain Puolaa vastaan. Pian USA:ssakin olisi SA-osastoja ja hän suunnitteli Meksikon valtausta. Paras on kuitenkin luvussa Hitler privat. Mies heräilisi yöllä huutoihin, koska paholainen ilmestyi hänelle. Se oli muka hänen toinen minänsä yms. Reves on sanonut suoraan Hänelille rahapulassa olleen Rauschningin saaneen ennakkona kirjasta suoraan 124 000 frangia käteen. Sotien välillä mies oli kirjoitellut jo ntsien vastaisia kirjoituksia Puolan vieraana. Hänen valtataistelussaan Forsterin kanssa oli osaltaan ollut syynä juuri Puolan politiikka, sillä Rauschning ei halunnut pitää kiinni täydestä Anschluss-politiikasta Danzigin suhteen. Vuonna 1930 hän oli vielä laatinut ansiokkaan teoksen Puolan ja Saksan suhteista, jossa oli paljastanut kaikki Puolan konnankoukut ja rikokset.
Tiibet ja loppukaneetti
Peter Mireau on tutkinut Kolmannen valtakunnan järjestämiä tieteellisiä tutkimusretkikuntia, erityisesti Tiibetin retkikuntaa 1938/39,Vuonna 2006 hän julkaisi tulokset teoksessa Müncheniläisiä historiantutkimuksia (Münchener Beiträge zur Gesichtwissenschaft, Bd 1). Kaikki esitykset okkultisista tavoitteista ja tutkimuksista osoittautuivat hölynpölyksi. Retkikunnan tavoitteet olivat täysin tieteelliset eivätkä rotuopit edes olleet vahvasti edustettuina. Himmler kysyi retkikunnan johtajalta Ernst Schäferiltä ennen retkeä, että oliko tiibetiläisillä arjalaisia rotupiirteitä. Tämä kiisti asian, koska oli ollut jo aiemmin mukana amerikkalaisen Brooken matkoilla. Hän ei myöskään tutkinut asiaa tarkemmin. Schäfer oli täysin eri linjoilla eikä Himmler ollut missään käskytyssuhteessa retkikuntaan. Ei ole myöskään mitään näyttöä Hitlerin yhteydestä tiibetiläiseen munkkiin muinakaan aikoina tai okkultisista tutkimuksista tai menoista. Karl Haushofer ei koskaan ollut Tiibetissä kohukirjailijoiden väittäminä ajankohtina eikä ollut myöskään mikään Kolmannen valtakunnan päämaagikko. Kaikki on huuhaata. Retkukunnan olisi pitänyt edustaa jotain huipentumaa näissä asioissa. Tiibetin retkikunnalla oli tehtävänään useiden tieteenalojen tutkimukset ja eräänlainen kokonaisselvitys. Tutkimuksiin kuului mm. maan magneettisuuden, lämpötilojen, vesien suolapitoisuuksien mittaamista, rakennusten pohjapiirustusten laatimista, kasvi- ja eläintutkimusta ym. ym. Retkikunta kokosi tuhansia valokuvia ja kivi- sekä kasvi- ym. näytteitä ja kuvasi 18 000 m filmiä elokuvakameralla. Retkikunta laati tuloksistaan virallisen filmin selostukseksi ja tietysti pitkät selvitykset. Okkultismia tai esiarjalaisuuden merkkejä se ei tutkinut.
Rose suhtautuu sangen jyrkästi ns. “salaliittoteorioihin”, etenkin juutalaisten ja vapaamuurarien salaliitoista puhumiseen, mutta se taitaa olla Saksassa laissa säädety velvollisuus. Toisaalta mies heti aluksi myöntää Germaaniveljeskunnan salaseuraluonteen ja myös salaiset suunnitelmat, mikä taas selkeästi on salaliitto. Siten on turhaa yrittää tehdä miestä epäuskottavaksi sillä perusteella, että hän pitäytyy kaikessa muussakin virallisessa histroiankirjoituksessa. Hän on kuitenin melko revisionistinen, joten pikemminkin kannattaisi viimeinkin alkaa etsiä kunnon todisteita Thule-seurasta ja amerikkalaisista pankkiireista/Skull & Bones -miehistä Hitlerin takana eikä vedota tällaiseen ilman mitään todisteita. Edellä mainituista irrationaalisista kirjoista miehen luonnehdinta on myöskin ihan oikeutettu, mutta siitä saa sen kuvan, että mitään salaliittoja ei muka olisi, vaan kaikki olisi “monimutkaisen todellisuuden yksinkertaistamista” tms.
Vahvojen tukijoiden saaminen nopeasti Hitlerin taakse ei liene yksin Eckartin ansiota. Tarvitaan laajempi verkosto. Tutkija Werner F. Grebner toteaa em. tutkimuksessaan, että Völkische Beobachterin ostoon on saatetu käyttää myös Reichswerin pimeitä rahoja. Rohkea oletus, mutta kaikki viittaa todellakin suunnitelmalliseen puolueen perustamiseen. Esim. se, että Reichswehr suojeli puolueen kokouksia ennen SA:n perustamista. Verraten nopeasti vapaajoukot alkoivat tukea uutta puoluetta. Hitler taas puhui koko ajan antibolshevistisen valistuskurssin teemista ja koko puolue edusti Reichswehrin kaavailemia linjoja ja sen piirissä pohdittua tarvetta saada kannatusta työväen keskuudesta kansalliselle katsomukselle. Sisäiset asiat oli uusien välttämättömien periaatteiden mukaan tärkein toiminnan painopiste. On sanottu, että Reichswehr ei riitänyt suojaksi mahdollisia sisäpoliittisia uhkia vastaan, esim. kommunisteja. Se ei myöskään pystynyt estämään vallankumouksia pienuutensa takia tehokkaasti. Voisi spekuloida, oliko SA alusta lähtien Reichswehrin ja osan oikeistoa luoma järjestyskaarti. Tällöin sitä olisi pidettävä luotettavana. Mutta oliko Hitler ohjauksessa? Oliko Olutkapakan kaappausyritys vain hänen yltiöpäinen juttunsa? Ludendorffhan oli mukana myös. On silti turhaa vähätellä Hitleriä, sillä hänet valittiin kannatusta hankkimaan ja tärkeäksi toimijaksi. Kuten sittemmin kävi ilmi, hän pystyi pelaamaan itsensä Saksan kiistattomaksi yksinvaltiaaksi. Hänen taaksensa ryhmityttiin 1920-luvun alussa ja myöhemminkin kaikesta huolimatta. Hän oli kuin olikin hovikelpoinen vuoden 1923 tempauksestaan huolimatta. Oikeisto ei pitänyt Weimarin tasavallasta ja pelkäsi punaisia. Tuntui, että ulkovallat potkivat ja pitivät pilkkanaan. Toisin kuin Zhirinovski (hänen puolueensa on kai KGB:n perustama) natsit ottivat vallan eivätkä olleet kontrollissa jatkuvasti. Saksalaiset ovat vaienneet tästä kaikesta, varmaankin käskytetysti. Mieluummin on puhuttu hullusta ja oveluksesta, joka petkutti koko maan itselleen. On valittu Mein Kampf historiankirjoituksen perustaksi. Tosiasiassa Hitlerin aatteet olivat Reichswehrin. Mutta hänen rikoksensahan ovat pitkälle sotapropagandaa. Jos valheiden levittäminen lopetettaisiin, ei olisi esteitä myöntää, että SA oli todellisuudessa kuin saksalaisten suojeluskuntaliike. Suomessakin oli piirejä, jotka kaavailivat vallankaappausta sen avulla ja oikeistodiktatuuria/autoritäärisempää yhteiskuntaa. Suomessakin järjestön yksi tarkoitus oli olla takuu ja varmistus sille, ettei vasemmisto pääse ottamaan valtaa itselleen, vaan hätätilanteessa suojeluskuntien avulla saataisiin vaarallinen sosialistihallitus heti pois pelistä. Saksasssa kehitys johti Weimarin tasavallan korvaamiseen natsivallalla. Tämä vaihtoehto ei ollut suinkaan niin pelottava etukäteen ja siksi kai osaltaan natsien suosio oli niin suuri. He olivat mukana oikeiston kanssa koko kansan liikkeenä vaihtoehtona vasemmistolle oikeiston tilaisuuksissa-muistakaamme esim. kansallisen sovinnon juhlaa, jossa Hitler ja Hindenburg pitivät puheet ja jossa ei vasemmistoa ollut mukana (1932). Heidät hyväksyttiin.”
Tietysti parasta miestä käytetän ja hänen taakseen äkkiä ryhmitytän tai häntä tuetaan.
”Tuntuu siltä, että useat tahot ovat syytelleet Hitlerin rahoittamisesta poliittisia inhokkejaan. Tietenkin myös Hitlerin vastustajat ovat yrittäneet mustata häntä. Esim. maanpaossa 30-luvun alusta asti elänyt entinen valtakunnan kansleri Brüning tuntuu levitelleen jos jonkinlaista tarinaa. Hän on esim. väittänyt Hitlerin saaneen rahaa Stalinilta ja myös Ranskan varusteluteollisuudelta salaisen palvelun kautta ja väittää jonkun tulleen tapetuksi Pariisissa, kun oli selvittänyt asiaa. Hän väittää myös kahden sionistien omistaman pankin Berliinissä tukeneen Hitleriä 1928. Tarkempaa tietoa minulla ei ole (voi olla siis kokonaan huuhaata), mutta mielestäni on normaalia antaa lainaa vapaassa maassa ja melkoisen epänormaalia rajata asiakkaita. Sitäpaitsi lähes kaikki pankit olivat juutalaisten omistuksessa. Monet väitteet tuntuvat olevan lähtöisin Brüningiltä. Hän oli kuitenkin Hitlerin katkera vastustaja ja on ollut hyvin aggressiivinen ja levitellyt kaikenlaisia juttuja natseista. Sinänsä mieheltä on monta tärkeää todistusta esim. Churchillin touhuista ja puheista Englannin ajoiltaan. Vaikka hän kanslerina on tiennyt yhtä ja toista, ei mies tunnu luotettavalta. Mitään todisteita hänellä ei ole esittää. Wolfgang Hackert kertoo kirjassaan Die Jüdische Epoche Brüningin väittämästä Stalinin/Ranskan rahoituksesta.
Ei ihme, että myös David Irving levittelee näitä tarinoita:
http://winstonsmithministryoftruth.blogspot.fi/2011/05/zionism-financed-nazism.html
”
Irving vaikuttaa 90-luvun alkupuolelta lähtien jonkinlaiselta eliitin hämmentäjältä. Mies on täysin epärehellinen ollut kuitenkin aina. Hän ilmeisesti laskelmoi väärin, kun flirttaili jo 80-luvulla revisionismin kanssa (tarkoitus nousta kohulla otsikoihin? Uskoiko revisionsimin saavan jalansijaa?). Sittemmin hän on kääntänyt kelkkansa ja kaikenlaisin tällaisin valhetarinoin myös hämmentänyt eliitin eduksi. Ummehtunutta ja valheisiin ym. perustuvaahan on myös 80-luvun väite siitä, että Himmler olisi tehnyt holokaustin Hitlerin selän takana. Zündel-oikeudenkäynin aikoihin Irving tuntui innostuvan Leuchterin ym. esityksistä. Nyt hän on jo kauan saarnannut virallista valhetta lähes 100 %. Lisäksi omituisessa oikeudenkäynnissä hän puolusti itseään denialisti- ja valehtelu-/rasismisyytöksiä vastaan ja muutti kantojaan valehtelijoiden mieliksi. Silti prosessi esitettiin mediassa holohoax-väittelynä. Irving ei koskaan ole lukenut sanojensa mukaan yhtään holokaustirevisionistista teosta eikä ole perehtynyt asiaan järeästi. Irving on myös väittänyt Göbbelsin päiväkirjoja aidoiksi. Jopa Moskovasta löytyneitä uusia osioita. Todellisuudessa kyseessä ovat väärennökset.
On ihan selkeä juttu että MM’lla käydän noita jahdilla, ihmisten kommentit tasen kertoo jotain muuta että suomalainen ei syö sionistien MM vastaan ajava roska propaganda.
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/magneettimedia-julkaisi-taas-juutalaiskirjoituksen/645975/
Taloussanomat lehden nettisivulla juuir tänään aika omituinen artikkeli ollaksen talous lehti josta puhutaan nettiviha ja sanavapautta, vieläkin omituista miksi juuri nyt? Ihan kuin kyseessä on joku suurempi sionisti propaganda menossa MM oikeusjutun vanavedessä.
http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2013/10/26/saksassa-ei-verkon-vihapuhetta-siedeta/201314865/139
”Erinäiset salaliittopiirit ovat viime aikoina kunnostautuneet esittämällä myös monia natsiaiheisia tarinoita. Erityissä suosiossa ovat esimerkiksi väitteet siitä, että Wall Street olisi nostanut Hitlerin valtaan rahoittaen hänen vaalitaisteluaan ja sitten myös auttamalla paljon Kolmatta valtakuntaa. Tarinat ovat useimmiten silkkaa valhetta, vaikka on tietysti uskottavaa, että sotaa valmisteltiin jollain tapaa – esim. jättämällä Hitler nujertamatta ja Saksa aikaisemmin kuin nyt tehtiin, sodalla ja /tai täydellä taloussaarrolla, vaikka hänen edustamaansa talousjärjestelmää ja -politiikkaa pidettiinkin suurena uhkana ja esteenä maailmanvallalle. Toinen suosittu ja perinteisempi väite on se, että Saksan suurteollisuus olisi rahoittanut Hitleriä ja mahdollistanut valtaan nousun. Ensin referoin kaksi artikkelia, joista ensimmäinen kertoo Saksan suurteollisuuden ja Hitlerin suhteista. Se on Rolf Kosiekin kirjoitus NS-Finanzierung durch deutsche Grossindustrie? teoksessa Der Grosse Wendig 1 sivuilla 329-332.
Vanha vasemmiston syytös natseja kohtaan oli väite siitä, että suurteollisuus olisi rahoittanut Hitleriä ja vienyt siten pelkäämältään vasemmistolta äänet. Näin työväestö olisi petkutettu suuren rahan marionetin avulla eliitin sorron alle. Voimakkaasta rahoituksesta esitettiin syytöksiä etenkin Nürnbergissä, mutta vasemmisto on ollut aina kaikissa maissa tällä kannalla enemmän tai vähemmän, erityisesti itäblokin maiden historioitsijat. Hitler olisi ostettu, häntä olisi ohjattu ja hän olisi jäänyt uskolliseksi rahoittajille. Nousu suureksi puolueeksi ja vallan haltuunotto 1933 olisi rahoitettu suurteollisuuden toimesta. Kaikki saatavilla oleva tieto on koottu esim. Rainer F Schmidtin esitykseen “Millionen stehen hinter mir” – Der wahre Sinn des Hitlergrusses. Zur finanzierung der NSDAP vor 1933 teoksessa Historische Mitteilungen der Ranke-Gesellschaft, Bindung 16 (2003) tiiviissä paketissa sivuilla 140-154. Se viittaisi aivan toisenlaiseen totuuteen puolueen rahoituksesta.
Vuosina 1919-1923 puolue oli hyvin köyhä ja rahaa tuli lähinnä Hitlerin henkilökohtaisista tuttavapiireistä. Hieman rahaa tuli myös ulkomailta kuten amerikkalaiselta autotehtailijalta Henry Fordilta. Harvat keskisuuret ja isommat yritykset antoivat suurpiirteisiä summia ja tavarasuorituksia, ilmeisesti uhrauksina aatteelle omistautuneilta omistajilta. Suurteollisuuden rahoitus ei näytellyt minkäänlaista osaa, sillä liike oli aivan liian sosialistinen tehtailijoiden ym. mielestä. Esim. Paul Reusch oli vastannut raha-apua anovalle Hitlerin asiamiehelle, että “meillä ei ole mitään syytä tukea oman hautamme kaivamista”. Puolue alkoikin pian kerätä menestyksellisesti rahaa jäseniltään ja ymmärtäjiltään. Varhaisten kannattajien uhrimieli ja kansallismielinen aatteen palo toivatkin huomattavaa menestystä rahallisessa muodossa.
Puolueen uudelleen perustamisesta 1926 ensimmäiseen suureen vaalimenestykseen 1930 Hitler mainosti itseään rajusti teollisuusmagnaateille sosialismin mullistukset yhteiskunnassa torjuvana palloverkkona ja esitteli heille jatkuvasti teollisuusherroille myönteisempää versiota puolueohjelmastaan. Puolueen janus -kasvoisuus pelotti kuitenkin teollisuutta ja menestys oli lähes olematonta joitakin lahjoituksia lukuun ottamatta. Puolueen oli turvauduttava moderneihin menetelmiin. Se valmisti ja valmistutti tuotteita myyntiin ja solmittiin keskisuurten yritysten kanssa maan kattavia sopimuksia esim. SAn varusteiden tilauksista ym. Joukkokokouksista perittiin maksuja. Tämä oli mahdollista ja tuotti kulujen jälkeen esim. vuonna 1930 1,7 miljoonaa markkaa. Suurin tulonlähde olivat kuitenkin jäsenet ja paikallisyhdistykset, jotka kokosivat 3 miljoonaa tuona vuonna elokuussa ja loppuvuodesta 3,3 miljoonaa. Näillä rahoilla NSDAP nousi merkittävimpään vaalivoittoon Saksassa sitten vuoden 1871. Näin puolueesta tuli merkittävä voimatekijä ja suurteollisuuskin kiinnostui siitä jo jonkin verran. Tähän vaikutti myös kansleri Brüningin talouspolitiikka. Tästä lähtien suurteollisuuden joiltakin tahoilta alkoi irrota jatkossa muutaman sadan tuhannen markan arvosta lahjoituksia. Verrattuna muihin oikeistopuolueisiin tuki oli vähäistä. DVP tai DNVP saivat suuryrityksiltä esim. 1932 presidentinvaaleissa Hindenburgille toisella kierroksella 12 miljoonaa eli Hitleriä vastaan. Vuosina 1930-32 NSDAP sai vain murto-osan rahoista, joita virtasi sen kilpailijoille.
Schmidtin johtopäätös tutkimuksistaan on sellainen, ettei voi olla mitään puhetta siitä, että suurteollisuus olisi kulissien takana rahoittanut Hitlerin valtaannousun ja ajanut häntä siihen. Marraskuun vaalien jälkeen Hitler lähetti taloustoimijansa Wilhelm Kepplerin Reinin ja Ruhrin teollisuusalueille ja vaati kaikkia teollisuus vaikuttajia panemaan nimensä listaan, joka todistaisi Hindenburgille, että talouselämä seisoisi yhtenäisenä Hitlerin takana. Tulos oli pettymys. Vain muutamia allekirjoituksia, nekin vain vähäisemmiltä tekijöiltä. Schmidtin tutkimusten mukaan vuosina 1932/32 saadut tuet suurteollisuudelta eivät näytelleen ratkaisevaa osaa puolueen nousussa massaliikkeeksi eivätkä myöskään vuoden 1933 tapahtumissa. Todellisuudessa voimme siis todeta, että Hitler ei ostanut äänestäjiään, vaan vakuutti heidät. Hitlerin raha ei tullut teollisuusmagnaateilta, vaan suoraan ihmisten sydämistä (jäsenten lahjoitukset). Hitlerin takana eivät olleet teollisuusmiesten miljoonat, vaan miljoonat jäsenet ja kannattajat ropoineen.
Lisäys Veronica Clarken kirjasta The Union Jackals: Strasser-kriisiin mennessä 1932 NSDAP oli voittanut 37 % valtiopäiväpaikoista ja SA oli 400 000 miehen suuruinen. Hitler olisi jo heinäkuussa 1932 pitänyt nimittää kansleriksi. Suurteollisuus vastusti tätä ja ryhmittyi Hindenburgin, Papenin ja Schleicherin ympärille, jotka vastustivat Hitlerin nimittämistä. Se antoi rajaa puolueen hajottamisyrityksiin Strassrien ym. kautta. Vasta äänten lipuessa kommunisteille annettiin periksi. Hitlerin valtaannousua vastustettiin viimeiseen asti. Myös Papen oli vastaan. Lopulta Hitlrille annettiin kanslerius ja rajoitettu asema hallituksessa. Papen aikoi pitää hänet kurissa ja pyrki juonittelemaan edelleen saadakseen suurteollisuuden tuen uudelleen pois Hitleriltä. Hindenburgia Hitler kiristi uskottujensa välityksellä tämän pojan ja Hindenburgin korruptiorötösten paljastamisella. Tämä kaikki jo oikeastaan tekee tyhjäksi myös Sidney Warburgin kirjan, jota käsitellään seuraavassa. Clarke on osoittanut kirjasta monta virhettä (Esim. Mussolini puhui myös saksaa, eikä Göring tass osannut italiaa) eikä siinä juuri kerrota mitään täsmällistä siitä, milloin mitäkin tapahtui ja missä. Vuosia aiheeseen perehtyneet historioitsijat ovat todenneet kirjan väärennökseksi, mikä paljastuu niistä yksityiskohdista, jotka kirjailija on uskaltanut esittää.
Rahoitettiinko Hitleriä USA:sta käsin?
Toinen lyhyt artikkeli esittelyyn Kosiekilta osasta 3 sivuilta 156-158 (Wurde Hitler von der Ostküste finanziert?). 1930-luvun alkuvuosilta alkaen alettiin levittää salaliittoteorioita, joiden mukaan Hitler ja hänen puolueensa olisivat saaneet rahaa jopa satoja miljoonia markkoja juutalaisilta piireiltä USA:sta. Vuonna 1933 yritettiin Hollannissa julkaista kirjaa, jonka tekijäksi nimettiin Sidney P Warburg. Sen mukaan Hitler olisi saanut USA.sta 128 miljoonaa kolmessa erässä, 30 miljoonaa yksin vuosien 1929-1932 vaalitaisteluihin. Ilmeisesti kustantaja pelkäsi oikeusjuttuja ja kirja vedettiin pois markkinoilta ja hävitettiin oma-aloitteisesti (?). Muutama kappale vain säilyi. Saksankielinen versio oli vuoteen 1938 Itävallan valtakunnankansleri Schussniggin hallussa (mikä minusta on sangen epäilyttävää). Englanninkielinen kappale säilyi myös, mutta se salattiin julkisuudelta. Historioitsija Anthony C Sutton etsi sen käsiinsä ja kirja julkaistiin viimein 1983 (Hitlers secret backers/saksaksi So wurde Hitler finanziert. Das verschollen Dokument von Sidney Warburg über die internationalen Geldgeber des Dritten Reiches). Johdannossa ja jälkisanoissa kerrataan tapahtumat kirjan ympärillä ja yritetään tehdä sitä uskottavaksi. Tällä välin otteita kirjasta ja mielikuvituksellisia tarinoita oli ilmestynyt muutamassa kirjassa ja aikakauslehdessä. Kirjan nosti taas julkisuuteen Lontoossa syntynyt historioitsija Anthony C Sutton, joka omisti kokonaisen luvun kirjastaan Wall Street and the Rise of Hitler (1976) tälle kirjalle (Sidney Warburgin myytti). Kirjassaan Sutton ei löydä todisteita kirjan väitteille, sillä hänen tutkimustensa mukaan amerikkalaiset firmat ja pankit eivät osallistuneet NSDAP:n rahoitukseen juurikaan, Saksan suuryritysten amerikkalaiset tytäryhtiöt enemmän. Amerikkalaiset firmat myös hyötyivät merkittävästi kollaboraatiosta Saksan kanssa vielä kauan sodan aikana. Sutton kertaa James Paul Warburgin valaehtoisen todistuksen vuodelta 1949, jossa tämä toteaa kirjan olevan huijjausta ja valhetta ja että mitään Sidney Warburgia hän ei tunne eikä hänen suvustaan kukaan ole salanimellä kirjaa kirjoittanut. Hän ei myöskään ollut keskustellut koskaan yhdenkään natsijohtajan saati Hitlerin kanssa, ei ollut ollut Saksassa vuoden 1933 jälkeen eikä luovuttanut tietoja Hollantiin kirjaa varten. Sidney Warburg on Suttonin mukaan selvästi pseudonyymi. Kirjaakin Sutton pitää väärennöksenä. (Minä: valitettavasti ei täysin, vaan hän esittää monia kysymyksiä ja ilkeitä vihjauksia, joiden avulla hän antaa ymmärtää, että osa kirjan tiedoista voisi olla tottakin ja että kirjoittaja oli hyvin perillä asioista huipulla. Hän väläyttää tekijäksi jotain suurvaltaa, Ranskaa tai Venäjää ehkäpä. Jotain kertoo tietysti se, että Sutton hankki kirjan käsiinsä ja oli kantava voima sen saamisessa julkaistuksi uusintapainoksena. (Päpy: Sittemmin siis on muuttanut kantaansa.)Tästä enemmän myöhemmin).
Franz von Papen ottaa selvän linjan kirjan suhteen. Tämä valtakunnan kansleri 1932 ja varakansleri 1933-34 Hitlerin alaisena kirjoittaa muistelmissaan, ettei ole ohjannut penniäkään Hitlerille eikä hänen liikkeelleen omia eikä kenenkään muiden rahoja. Muistelmiinsa hän on ottanut liitteeksi Warburgin vakuutuksen. Von Papen puhuu likaisista huhuista ja tyrmää siis kirjan mielikuvitukselliset syytökset. Hjalmar Schacht kiisti myös jyrkästi huhut NSDAP:n rahoittamisesta miljoonilla valtakunnanmarkoilla USA:n pankeista. Kaikki Hitlerin läheiset yhteistyökumppanit, kuten huomattava pankkiiri ja Hampurin pääpormestari 1933-45 Carl Vincent Krogmann selittivät, että rahavirtaa USA:sta ja sitä myötä riippuvuussuhdetta ei ollut ollut. Muutkin todistajat, kuten tri Hans Riegelmann Saarbrückenistä vakuuttavat kaikki, että näistä huhuista puuttui kaikki todellisuuspohja. Kuten edellä totesimme, Würzburgilainen historioitsija Rainer F Schmidt totesi myös saksalaisten teollisuusmiesten tuen erittäin vähäiseksi ennen vuotta 1933, jolloin puolueen rahoitus saatiin jäseniltä ja erinäisiä tuotteita myymällä.
Minä: Kirjan tueksi ei ole olemassa minkäänlaisia todisteita. Se on siten täysin epäuskottava ja ristiriidassa tunnetun tiedon kanssa todellisuudessa selkeällä tavalla, vaikka kadunmiehen ulottumattomissa ollutta tietoutta talouselämän huipulta olisikin esitetty. Tällaisia tehtailevatkin yleensä suurvallat, joilla on olemassa tiedustelutietoa. Kuka tietää, vaikkapa itse Wall Street olisikin kirjan takana, mutta sillä tavalla, että on viritetty yksi valhekoukku-tällainen salaliittoteoriahan on kuitenkin muotia, kuten oli tuolloinkin vasemmiston keskuudessa. Tuolloin etenkin kommunistipropaganda rakensi tällaiselle ja kommunismihan oli tai siis varsinkin Neuvostoliitto Wall Streetin miesten luomus. Suttonin kirjassa esitetään tuo ennen vuotta 1933 muka saatu mielikuvituksellinen 30 miljoonan markan summa. Tämä olisi muka vielä annettu ilman ehtoja, koska arveltiin näin muka syttyvän sodan Ranskan ja Saksan välille automaattisesti. Mielestäni tuo kaikki kuulostaa hyvin mielikuvitukselliselta. Näistäkään rahoista ei ole minkäänlaista jälkeä esitetty missään. Ja vaikka mitään taloussotaa ei USA kokonaisuudessaan käynyt Saksaa vastaan, juutalaisjärjestöjen taloussota aiheutti Saksalle merkittäviä ongelmia ensimmäisinä Hitlerin vuosina. Lainaakaan ei juuri herunut ja se mitä Saksa jostain sai, kovalla korolla ja lyhyellä maksuajalla.”
James ja Suzanne Pool ovat jo 70-luvulla julkaisseet kattavan teoksen Hitlerin rahoituksesta (Who financed Hitler?)
Se, että NL sai syytellä Lännen kappareita natsien rahoittamisesta ja sitä jopa tuettiin, paljastaa juuri tämän propagandan tarkoituksen ja lähteen. Kommunismia tarjotaan kansalaisille ja Hitler yritetään esittää tätä kautta sopivalle kohdeyleisölle epäluotettavana.
Veronica Clark esitti kerran hyvän analyysin, miksi vasemmistolle ja muille vastaaville syötetään nykyisinkin valheita Hitlerin juutalaisista juurista. Jopa Rothschildin sukulaisuudesta (banksterit ovat olleet aina osa tätä eliittiä tai ainakin rahoitteenut toiminnan). Se voisi viitata siihen, että tähän asti vain aateli ja korkea eliitti olivat vastanneet hallitsemisesta ja siten haluttiin salata totuus siitä, että muiltakin johtaminen onnistui. Tärkeämpää oli tietysti salata totuus holokaustista ym. Kun Jones ja muut hömppäveikot julistavat natsit sionisteiksi tai Skull ja Bonesiksi, niin ihmiset eivät saa tietää totuutta ja eksyvät sekä uskovat helpommin kaikkea muutakin hömppää ja siten heitä ei edes kiinnosta se, minkälainen vaihtoehto Hitler itse asiassa oli juuri joka asiassa sionisteille ja Rothschildeileym.
Täälläkin joku levitti linkkiä, jossa väitettiin Hitlerin olleen rappari tai jopa juutalainen. Tämä on debunkattu monella taholla. Suomeksi myös:
”Heti Hitlerin aloitettua toimintansa, hänen vastustajansa säännöllisesti levittelivät huhuja hänen juutalaisuudestaan ja väittivät häntä juutalaiseksi. Näin yritettiin saada häneltä kannatusta, sillä juutalaisvastaisuus oli yleistä oikeistopiireissä ja juutalaisten johtajien uskottiin toimineen Saksaa vastaan ja kommunistijohtajien myös koko maailmaa vastaan. Lisäksi kansallismielisesti ajatelleet saksalaiset ja muutkin useimmiten varmasti halusivat saksalaisen ja nimenomaan myös tässä mielessä saksalaisen johdon alaisuuteen. Sama tahti jatkui 30-luvulla, jolloin vastustajat kotimaassa ja ulkomailla levittivät väitteitä Hitlerin juutalaisesta syntyperästä. Werner Maser omistaa aiheelle yhden artikkelin kirjassaan Väärentäminen, sepitteet ja totuus Hitleristä ja Stalinista (2004). Artikkelin nimi on Alan Bullockin ja Hans Frankin tosiasioiden vastainen esitys Hitlerin syntyperästä ja suvusta (ss. 49-55). Bullock erehtyi vain siinä, koska nimenmuutos Schicklgruberista Hitleriksi tapahtui. Hans Frankin esitys ei ole välttämättä lainkaan hänen itsensä esitys, sillä tämä Hitlerin entinen lakimies, Baijerin oikeusministeri, 1934 lähtien ministeri ilman toimenkuvaa ja 12.10.1939 lähtien Puolan kenraalikuvernööri on laatinut Nürnbergin pidätyksensä aikana amerikkalaisen fransiskaanipapin Sixtus O’Connorin “ratkaisevalla tuella” käsikirjoituksen, joka julkaistiin 1953 nimellä “Hirsipuun varjossa”. Emme todellisuudessa siis tiedä, miten paljon tällaisessa käsikirjoituksessa on miehitysvallan siihen haluamaa disinformaatiota. Miestä on voitu painostaa myös tuolloin, mutta ennen sitä häntä kidutettiin kammottavalla tavalla, minkä itse pääkiduttaja on kuvannut seikkaperäisesti kirjassaan. Liekö Frank edes osallistunut teoksen laatimiseen. Maserin mukaan Frank kertoo saaneensa joskus vuonna 1930 tehtäväkseen tutkia Hitlerin syntyperän ja taustat. Lehdissä oli väitetty Hitlerillä olleen juutalaisverta suonissaan ja siten hänellä ei niiden mukaan ollut oikeutta olla antisemiitti. Edessään Hitlerillä olisi ollut kiristyskirje sukulaiselta, jossa kiristäjä olisi vihjannut Hitlerin suvun juutalaisvereen. Frank olisi sitten selvittänyt asian juurineen ja tullut siihen tulokseen, että Hitlerin isä olisi ollut avioton lapsi, Leondingissa Linzissä asuneen Schicklgruber-nimisen keittäjättären poika. Lapsen keittäjätär olisi saanut palvellessaan Grazissa Koska lapsi oli avioton hän kantoi äitinsä sukunimeä 14 ensimmäistä ikävuottaan ajan tavan mukaan Lapsen isä olisi ollut keittäjättären talouteensa palkannut rikas juutalainen nimeltään Frankenberg. Tämä olisi maksanut Hitlerin isoäidille elatusrahaa lapsen 14 ensimmäistä ikävuotta.
Nyt kuitenkin kaikki dokumentaatio puhuu tällaista tarinaa vastaan. Ne tekevät todellisuudessa mahdottomaksi Anna Maria Schicklgruberin työn Grazissa tuohon aikaan (1837). Mistään elatusrahoista ei ole olemassa mitään todisteita. Frank ei esitä myöskään todisteita, vaan on sivuuttanut siis kaikki dokumentit, jotka hänenkin saatavillaan ovat olleet. Ne todistavat hänen “selvityksensä” täysin keksityksi legendaksi. Johannes Schicklgruberin tytär Anna Maria asui edelleen tuolloin Stronesissa Döllersheimissa eikä ollut koskaan käynyt Leondingissa. Schicklgruberit olivat sangen vauraita talonpoikia eikä Anna Marian tarvinnut Grazissa töissä käydä. Hänen elämänsä ja raha-asiansa on dokumentoitu Stronesissa. Alois Schicklgruber antoi muuttaa nimensä isänsä nimen mukaisesti Hitleriksi vasta vuonna 1876 39-vuotiaana tullivirkailijana. Sekavasti kirjoitettu Frankin(?) teos jatkuu spekuloinneilla, joiden mukaan olisi kuitenkin mahdotonta, että Hitlerin suonissa olisi ollut juutalaisverta. Tämä olisi todistettu sillä kaikella, mitä oli tapahtunut. Kuitenkaan hän ei pidä mahdottomana, että Hitlerin isä olisi ollut puolijuutalainen. Hän jättää kaiken osittain avoimeksi. Frankin (?) väite, että Anna Marian ja Frankenbergin välistä kirjeenvaihtoa olisi ollut ja säilytetty Raubalien kautta Hitlerille sukua olleen naisen toimesta kiistetään jyrkästi Raubalien taholta mielikuvituksen tuotteena (esim. Leo Raubal Werner Maserille 1967). Kokonainen Hitler-elämäkertojien sukupolvi on niellyt Frankin (MI6:n?) tarinan ja se on inspiroinut heitä ja monta muuta esittämään mitä mielikuvituksellisimpia väitteitä ja oletuksia. Tuskin asialla olisi voitu kiristää ketään, sillä tarina Hitlerin juutalaisuudesta oli siis hyvin yleinen vastustajien suussa ja esim. kirjoissaan vuosilta 1932 ja 1936 arvostettu juutalainen historioitsija Konrad Heiden esitti mahdollisia (epämääräisiä ja nollan arvoisia, esim. sukunimen yleisyys tietyillä alueilla juutalaisilla) todisteita Hitlerin juutalaisuudesta eikä se aiheuttanut oikeastaan mitään.
Dirk Bavendamm on käsitellyt aihetta kirjassaan Der Junge Hitler. Korrektur einer Biographie 1889-1914 (2009) sivuilla 75-77(“Satu juutalaisesta isoisästä”). Hän toteaa, ettei Frankin “selvitys” ole ollut viranhoitoon liittyvä toimi, josta olisi jossain arkistoitu asiakirja. Pikemminkin kyseessä on vain Frankin elämäntilitykseen ottama erittäin totuudenvastainen ilmoitus hieman ennen kuolemaansa. Hän siis nimeää Leopold Frankenbergin Hitlerin isoisäksi, toteaa sitten, että ei usko Hitlerin juutalaiseen perimään, puhuu kuitenkin mahdollisuudesta ja spekuloi “verestään pöyristyneestä sukulaisvihasta”. Bavendamm arvelee Frankin ristiriitaisen ja sekavan esityksen syntyneen kenties huumeiden vaikutuksen alaisena tai sitten “muista syistä”. Diplomaattinen ilmaus, mikä ei ihmetytä, kun Saksasta on kysymys. Frankin teoksen aiheuttamalta spekuloinnilta medioissa ym. on vienyt Bavendammin mukaan pohjan grazilainen historioitsija Anton Adalbert Klein vuonna 1970. Klein osoittaa, että vuoteen 1860 asti Grazissa ei voinut asua yksikään juutalainen, sillä vuodelta 1496 peräisin ollut asetus kielsi heiltä tämän (Keisari Maximilian I oli määrännyt näin juutalaisten harjoittaman koronkiskonnan vuoksi). Grazissa asui tuohon aikaan eräs Leopold Frankenreiter, ei Frankenberg, joka on ainoa mahdollinen paikallisten olosuhteiden perusteella, jolla olisi ollut mahdollisuus palkata taloustyöntekijä menestyneen lihakauppansa ansiosta. Frankenreiter oli kuitenkin kiistattomasti roomalaiskatolinen ja syntyperältään myös Tiefenbachista Passausta roomalaiskatolisesta perheestä. Ketään Frankenbergiä ei ole asunut Grazissa koskaan asukaslistojen mukaan. Sinänsä Bavendamm toteaa Hitlerin sisarenpojan Patrick Hitlerin levitelleen Frankenreiter-tarinaa ja toisti sen anonyymissä artikkelissa 1954. Hän lienee ollut ulkomaisten tiedustelupalvelujen omistama mies, sillä tämän selvän valheiden levityksen lisäksi Bavendamm toteaa hänen muissakin esityksissään hyvin paljon valheellisuutta. Vaikka säädökset eivät määränneet ilmoittamaan taloudenhoitajien ym. palkkauksesta tuohon aikaan, Klein toteaa Frankenreiterin joutuneen talousvaikeuksiin jo 1835 ja siten hänelle olleen ilmeisen mahdotonta pitää enää palveluksessaan ketään siihen aikaan, kun Alois Hitler siitettiin. Mainittuihin elatusrahoihin ei varaa myöskään olisi ollut. Bavendamm (tai siis Klein) nostaa esiin myös eräitä Frankin (?) ja muiden esitysten ristiriitaisuuksista ja perättömyyksistä. Myös Frankenreiterin poikaa on väitetty Alois Hitlerin isäksi. Tämä oli kuitenkin tuohon aikaan 1836 vain 10-vuotias. Bavendamm toteaa, että Alois oli myllärikisälli Johann Georg Hiedlerin avioton poika, minkä vuoksi Aloisin sukunimi oli Schicklgruber, kunnes hän vaihtoi sen isänsä sukunimeksi hieman parannellusti.
Lopuksi tietoja Claus Nordbruchin artikkelista Legende um Hitler: “Die jüdische Abstammung” teoksessa Der Grosse Wendig 4, sivut 146-150. Em. Weimarin tasavallassa vaikutusvaltainen juutalainen sosialidemokraatti ja historioitsija Konrad Heiden viittaa siihen, että juutalaisia Hitler-sukuja oli Böömissä ja Ala-Itävallan Waldviertel-alueella. Nimet Hüttler ja Hitler esiintyvät alueen hautakivissä. (Näinkin hiljattain nettisivun, jossa lueteltiin 2. maailmansodassa kaatuneita Hitler-nimisiä juutalaisia. Hitler-sukunimi ei ole kuitenkaan mikään pääasiassa juutalaisten sukunimi.) Hitlerin arkkivihollinen, itävaltalainen liittokansleri (fasistinen diktaattori) Dollfuss on myös laatinut ilmeisen propagandistisen “selvityksen” Hitlerin sukujuurista (ilmeisesti ei ole laatinut, vaan tässä on langettu propagandaan). Hänen mukaansa Anna Maria Schicklgruber oli palvelijana Wienissä ja itse paroni Rothschildin taloudessa. Kun hän olisi tullut raskaaksi Rothschildin klaanin perheenjäsenen toimesta, hänet olisi lähetetty takaisin kotimaahansa. Mitään todisteita ei tällaiselle tarinalle ole olemassa. Pikemminkin kyseessä on selkeä valhe, jonka Hitlerin vastustaja on sepittänyt omia tarkoitusperiään varten. Vuonna 1941 Franklin D Roosevelt määräsi CIA:n edeltäjän Office of Strategic Servicesin (OSS) laatimaan selvityksen Hitlerin syntyperästä. Tämä 300-sivuinen järeä esitys tukeutui oudosti Dollfussin tarinaan, mikä paljastaa sen olevan laadittu propagandistisia tarkoituksia varten. Pyrkimys oli viedä Hitleriltä auktoriteetti armeijan johdon ym. keskuudessa (minä: ilmeisesti tätäkään selvitystä ei edes kukaan ole nähnyt?). Vasta viime vuosina on selvinnyt, että Britannian tiedustelupalvelun osasto Special Operations Executive, jonka tehtävä oli sabotaashi linjojen takana, väärensi taitavasti Hitlerin passin, jonka perusteella Hitler olisi ollut juutalainen ja oikeutettu asettumaan asumaan Palestiinaan. Myös viisumi väärennettiin (David Walker: Hitler’s Jewish “passport”, lehdessä The Guardian 8.2.2002). Tällaiset asiakirjat ovat olleet rakennuspuita Hitlerin mustaamiseen niin sdoan aikana kuin sen jälkeenin. (Lisäys 15.2.2012: Deanne Spingolan mukaan ei ole todisteita siitä, että Dollfuss olisi edes tehnyt aitoa selvitystä ja että tulos olisi ollut tuollainen. Hänen mukaansa CIA:n (OSS:n) mahdollisesti valehtelee, jos sillä on tuollainen selvitys eli tällöin se on itse väärentänyt sen.)
(Lisäys 27.2.2013: http://carolynyeager.net/fake-legends-adolf-hitler%E2%80%99s-%E2%80%9Cjewish-grandfather%E2%80%9D Linkissä todetaan sama kuin Spingola vieraineen (esim. Clark em. lisäyksen takana ja Martin hiljattaisessa väittelyssä): OSS/CIA tai Brittien tiedustelu ei ole esittänyt mitään eikä edes ilmeisesti ole väittänyt mitään Dollfussin tutkimusta olevan. Tällaiseen on viitattu ilman todisteita ja juttu on jäänyt elämään. Itävallan arkistoissa ei ole mitään viitteitä siitä, että tällainen tutkimus olisi tehty. Tuo Carolyn Yeagerin artikkeli aiheesta on loistava. Siinä selviää, mistä on peräisin valhe siitä, että Hitlerin isä olisi ollut muka Rothschildin suvun jäsenen avioton lapsi. Tarinan isä on Walter Langer, joka todellakin oli OSS:n palveluksessa ja laati 1943 propagandan palvelukseen sepustuksen Adolf Hitlerin luonnekuvasta. Rothschild-tarina ei kuitenkaan perustu tähän sodan loppuvaiheessa julkaistuun teokseen (käsittääkseni kirja oli tuo raportti) eikä sillä ole mitään tekemistä OSS:n tai CIA:n tai Dolfussin kanssa. 1972 Walter Langer kirjoitti uuden kirjan The Mind of Adolf Hitler. Tässä kirjassa Langer esittää, että jotkut kyseenalaistavat Hitlerin isoisän henkilön. Kyse ei ollut mistään CIA:n asiakirjasta, vaan että “esim. Thyssen ja Koehler esittävät, että kansleri Dollfuss olisi tilannut sukuselvityksen Hitlerin taustoista ja että olisi selvinnyt Rothschild-tarina. Langer esittää hypoteesin osana juutalaista ylivaltahenkeä tihkuvaa propagandistista pohdiskeluaan, jonka mukaan Hitlerin ja hänen isänsä luonteessa olisi ollut juutalaisia piirteitä ja syitä siihen. Hän sanoo, että “mikäli tämä’ tarina on totta”, asia saisi selityksensä.”
Ei siis ole muuta kuin tarina kyseenalaisista lähteistä ilman todisteita Langerin propagandakirjassa (teos on tyypillinen juutalaisten kirjoittama mielisairaiden vaheiden kokoelma Hitleristä, jonka saksalaisvastainen rasismi on kauhistuttavaa Yeagerin otteiden perusteella). Tämä on ainoa viite siihen, että kansleri Dollfuss yleensä olisi laatinut moisen selvityksen. On tietenkin selvää, että mitään Rothschild-valhetta tällainen selvitys ei sisältäisi, vaikka sellainen olisi laadittu. Mitään todisteita ei ole siitä, että CIA:lla tai muulla tiedustelupalvelulla olisi tällainen asiakirja. Langer on lainannut ajatuksen tyypillisestä salaliittohuuhaata edustavasta kirjasta. Molempien tarkoitus oli levitellä juoruja Hitlerin mahdollisesta juutalaistaustasta, mikä oli Hitlerin vastaisten tahojen lempiaihe jo 1920-luvulla.)
Jos Hitlerin juutalaisuudesta kertovissa esityksissä yleensä esitetään jotain lähteitä tai todisteita, yleensä kuitenkin viitataan em. Hans Frankin(?) esitykseen. Sen ristiriitaisuuksiin kuuluu myös väite, jonka mukaan Hitler olisi tiennyt, että ei ole juutalaisen kauppiaan Frankenbergerin jälkeläinen. Hän olisi saanut varmuuden asiasta isänsä ja isoäitinsä selvitysten perusteella. Nyt kuitenkin isoäiti Anna Maria kuoli jo neljä vuosikymmentä ennen Hitlerin syntymää. Kirjassa Adolf Hitler. Legende, Mythos, Wirklichkeit (1972) Werner Maser esittää Gerhard Kesslerin selvitysten perusteella, ettei koko maailmassa ollut olemassa saksalaista juutalaista nimeltä Frankenberg 1800-luvulla. Kasslerin mukaan Grazissa oli ollut Frankenberger-nimisiä ihmisiä, mutta he eivät sopineet ikänsä puolesta Aloisin isäksi. 1837 Anna Marialle maksettiin perintörahoja ja ne maksettiin Stronesiin. Waisenkassen asiapaperit eivät osoita minkäänlaista muutosta 1836 ja 1837 asuinpaikan suhteen, joten ei ollut mahdollista oleskella muualla. Koska Anna Maria oli korkeakreivillisen Ottensteinin hallintovallan alamaisia, hän ei olisi yksinkertaisesti voinut vaeltaa Stronesista 280 kilometriä Graziin tavatakseen siellä miehen.
Johann Georg Hiedler ei Aloisia koskaan pojakseen tunnustanut. Alois varttui kuitenkin isänsä veljen luona Spitalissa Weitran lähellä eikä äitinsä luona. Johann Nepumuk Hiedler todisti vaimonsa Eva Marian kuoltua (Anna maria oli kuollut jo 29 vuotta aiemmin ja Johann Georg Hiedler 19 vuotta aiemmin) kahden todistajan kanssa Aloisin olleen veljensä poika, minkä jälkeen tämä sai käyttää isänsä sukunimeä. Samat miehet kävivätkin korjaamassa syntymäluettelon Döllersheimissa (korvasivat sukunimen ja puuttuvan isän nimi merkittiin pappi Joseph Zahnschirmin kanssa) ja Alois otti isänsä sukunimen välittömästi. Operaatiosta on paperit Weitrassa. Syntymäluettelo taas Döllerdheimissa. Döllersheimin virallinen nettisivusto toteaa kaikki esitykset juutalaisista sukujuurista ja harjoitusalueen perustamisesta Waldvierteliin valheina ja myös sen, että mikäli tarinoissa olisi perää, mitään syntymäluetteloa Döllersheimissa ei varmasti olisi säilynyt.
Genealogi Ralf G Jahnin on onnistunut selvittää Hitlerin sukupuuta vuoteen 1571 asti ja selvittää 641 sukulaisen elämäntaival. Hänen asiantuntevat selvityksensä eivät tue tarinoita juutalaisesta alkuperästä. Jahn toteaa, että Hitlerillä ei ollut kerrassaan yhtään juutalaista esi-isää (Ich bin der Sherlock Holmes der Genealogie, Frankfurter Allgemeine Zeitung, 8. 8.2007, s. 38). Riippumatta edellisistä onnistui flaamilaisen journalistin Jean-Paul Muddersin vuonna 2008 osoittaa tieteellisesti väitteet juutalaisista juurista valheiksi. Hänelle oli mahdollista testata asia DNS-analyysillä tilaustehtävänä. Lopputulos oli, että Adolf Hitlerissä ei juutalaisverta virrannut (Hitler had geen joodsbloed en geen Franse zoon, Het Laatste Nieuws 24.4.2008, s. 20.) Claus Nordbruch toteaa Hitlerin olleen kahden saksalaisen suvun jälkeläinen. Sekä äidin että isän puolelta pääasiassa Ala-Itävallan talonpoikia kauas menneisyyteen. Juutalaisverta hänen esivanhemmistaan ei ole voitu osoittaa.
Lisäys Veronica Clarkin kirjasta The Union Jackals: Patrick Hitlerin lehtiartikkeli ei Maserin mukaan estä mitään viittausta juutalaisiin esi-isiin. Frankenreiter-tarina on pantu hänen suuhunsa. Hän ei puhu juutalaisista juurista myöskään 4.7.1939 haastattelussa LOOK-lehdelle (“Why I Hate My Uncle, By Adolf Hitler’s Nephew”). Heidenin selvitys perustui väärennettyyn sukuselvitykseen, johon oli vaihdettu juutalainen esi-isä. Itse asiassa sukupuun tekijä Karl Friedrich von Frank korjasi erehdyksensä ja poisti Johann Salomonin jo 1933 vuotta aiemin laatimastaan sukuselvityksestä. Hitler-nimi on monella juutalaisella, mutta nimi esiintyy myös saksalaisilla ja siis Hitler oli muodostunut Hiedleristä/Hüttleristä tässä tapauksessa.
Esim. Maser jo tekee päätelmän, että Alois Hitlerin oikea isä oli alun perinkin Johann Nepomuk, koska Alois peri käytännössä kokonaan Johann Nepomukin (hänen uut lapsensa olivat tyttöjä). Koko nimenvaihto-operaatio ym. viittaavat kaikki tähän. Siten suvussa oli jotain häpeällistä ja syntyperässä, sillä kyseessähän oli veljen vaimon kanssa maailmaan saatettu lapsi. (Tämän vuoksi Hitler ei kovin laajasti puhunut suvustaan. Lisäksi tosin yksi sukulainen oli mielisairas.) Yhdennäköisyys Nepomukin suvun ja Hitlerin kasvonpiirteiden välillä onkin paljastava. Sukulaiset muistelivat Hitlerin viimeisen vierailun yhteydessä heidän keskustelleen Nepomukista yhteisenä esi-isänä. Dollersheimin harjoituskenttä-juttu on aivan sairas. Arkisto sieltä siirrettiin pois eikä sitä tuhottu. Ihmisiä ei karkotettu harjoitusalueen vuoksi. Kylät ja rakennuksetkin alueella tuhosi vasta puna-armeija ympäristön asukkaiden myös vietyä tarvitsemaansa alueelta. Hitleriä vähänkin muistuttaneet talonpojat vietiin Venäjälle. Carolyn Yeager vahvistaa radio-ohjelmissaan asian. Johann Georg Hiedler oli kovin vanha ja Alois itse asiassa hyvin mielellään asui rakastavassa Johann Nepomukin kodissa, jossa oli paljon muita lapsia.
Kirjassa mainitaan myös Hamannin toteavan, että Grazissa ei asunut yhtään juutalaista tai Frankenberg nimistäkään ei-juutalaista Alois Hitlerin maailmaan saattamisen aikoihin. Joosef II oli sallinut juutalaisten jälleen palata Graziin, mutta vain markkina-aikaan ja enintään 24 tuntia kerrallaan. Ei ole myöskään mitän todisteita siitä, että Anna Maria olisi poistunut Waldviertelistä tuolloin. Wieniin oli 60 mailia ja Graziin 120 mailia, joka olisi pitänyt kulkea jalkaisin.
Entä tuore dna-tutkimus, joka median mukaan osoittaa Hitlerin suvun olleen keskimääräistä lähempänä afrikkalaisia ja juutalaisia sukujuuria? Taki’s Magazine kertoo, että tutkimuksen ovat tehneet journalisti Jean-Paul Mulders ja customs official Marc Vermereen, jotka väittävät keränneensä DNA-näytteitä 39 Hitlerin sukulaiselta epäilyttäviltä kuulostavista lähteistä kuten hylätyistä lautasliinista ja rievuista, tupakantumpeista ja 30 vuotta vanhoista kirjekuorista. Useat näytteet siis väitetysti paljastivat geneettistä yhtäläisyyttä ashkenazi-juutalaisiin, sefardijuutalaisiin ja afrikkalaisiin brebereihin. He siteeraavat “genetiikan asiantuntijaa”, joka sanoo, että “Hitler ei olisi ollut iloinen” testituloksista. Toinen artikkeli lainaa Muldersia, joka olisi sanonut, että DNA-näytteet, jotka hän ja Vermereen olivat keränneet Hitlerin oletetuilta sukulaisilta, vastasivat “Dna-näytteitä Hitleriltä, joita pidämme sinetöidyssä panssariarkussa.” Jos Mulders todella sanoo näin, niin eipä kuulosta hyvältä. Hitleriin läheisimmin liittynyt koehenkilö oli australialainen “Norbert H.”, josta ei tosin kerrota, oliko hänkään Hitlerin ensimmäinen vaiko 14. serkku. Mutta vaikka hän olisi ollut 1. serkku eikä täysin sisäsiittoisuuden tulos, jokin muu kuin suoraan Hitleriin liittyvä olisi ollut tuotamassa myös hänen DNA:nsa. En tiedä genetiikasta mitään, mutta ainakin tuon verran. Kaikesta tästä huolimatta ja vaikka tutkimuksen tuloksia ei ole riippumattomasti verifioitu, suurimmat uutistoimistot huusivat muun valtamedian tavoin riemuissaan tarinaa Hitlerin afrikkalaisista ja juutalaisista juurista, ikäänkuin kyseessä olisi ollut täysin kiistämätön tosiasia. TIME-lehti otsikoi: “Uusi tutkimus osoittaa Hitlerillä olleen juutalaiset juuret”. Yksi artikkeli väitti, että belgialainen tutkimus paljasti “kiistämättömän linkin” Hitlerin ja juutalaisten esi-isien välillä.
Vaikka sanomalehdet huusivat ekstaasissa Hitlerillä olleen juutalaiset ja afrikkalaiset juuret, brittiläisen Daily Telegraphilla ei voinut kirjoittaa asian olevan varma: “sylkinäytteet 39 Hitlerin sukulaiselta osoittavat, että hänellä on saattanut olla biologinen yhteys juutalaisiin ja berberihin.” Artikkeli kuitenkin väittää Hitlerin olleen rasisti, joka olisi pitänyt esi-isiään ali-ihmisinä. Tällaisia ylivaltaan uskovia rasisteja natsit eivät sunkaan siis olleet, vaan juuri englantilaiset ja amerikkalaiset. Heudän propagandansa on tehnyt Hitleristä äärirasistin. On sitten tuolainen “tutkimus” tehty tai ei ja onko se edes vakavasti tehty, niin jo Ted Sallis osoitti suuren osan eurooppalaisista omaavan osaksi saman DNA:n juutalaisten kanssa ja muutenkin tiede tietysti vahvistaa kaikkien ihmisten liittyvän toisiinsa ja DNA:ssa olevan yhtäläisyyksiä. Asiaan liittyy paljon spekulaatiota ja epävarmuuksia. Yhtäläisyydet ja korrelatiot eivät takaa välttämättä yhteyksiä. Edellä esitetty ei yhtään valaissut, oliko “testituloksissa” kyse jostain poikkeuksellisesta. Mielestäni koko “tutkimus” haisee hyvin vahvasti ja on osa länsimaissa esiintyvää ikuista propagandaa “juutalaisesta Hitleristä”.
”
Flasifioitavaa faktaesittämää ei saa koskaan tulkita rasismiksi, vihapuheeksi tai muutenkaan missään mielessä loukkaukseksi. Loukkaukseksi tarkoitettuihinkaan materiaaleihin ei saisi suhtautua/vastata niin lapsellisesti kuin mitä nykyäänkin edelleen tehdään.
En nyt muista mihin sävyyn nämä tuomion pohjana olleet magmen artikkelit oli kirjoitettu, enkä ole törmännyt kyseisen oikeudenkäynnin dokumentaatioon/perusteluihin, mutta jotenkin tuntuu että tuo virhe tuomitessa tehtiin. Ja se, kuulkaa, että mikään oikeuselin noin alhaiseen virheeseen syyllistyy…
Itse asiassa lainsäädäntö on pimeäpää kuin uskoisikaan. Tuo loukkaamistarkoitus ei olekaan niin kiinnostavaa oikeuksien mielestä. Ei kuulema ole merkitystä, uskooko kirjoittaja niihin asioihin, mitä esittää ym. Riittää, että jokin kirjoitus voi vaikuttaa kielteisten asenteiden lisääntymiseen joitakin väestöryhmiä kohtaan. Ja vaikka tämä ryhmä ei teeskentelisi närkästystä tai huolta.
Eikös muinaisilla Roomalaisilla väitetä olleen semmonen periaate juridiikassa, että tuomari joka antaa tuomion lain kirjaimen mukaisesti, mutta sen hengen vastaisesti, tuomittakoon itse siihen rangaistukseen, mitä kyseisestä rikoksesta säädetään.
Kyllä se lain henki on ihan hirveä, koska rikolliset poliitikot ovat säätäneet sen EU:n vaatimuksesta juuri noin viheliäiseksi. Mielivallalle annetaan vapaat kädet ja totalitarismia ajetaam eli sananvapaus alas. Tuomiolle joutaisivat kaikki lain puolesta äänestäneet.
Tuon periaatteen nerokkuus on kuitenkin hieman eri näkökulmasta. Siinä nimittäin tiedostetaan, että lain perimmäinen tarkoitus on varmistaa oikeudenmukaisuus, eikä lain kirjaimellinen muoto sinänsä ole mikään pyhä. Tämähän on ihan perustavanlaatuisen luonnolisen oikeustajun mukaista, täysin. Ymmärretään että laki on aina vain inhimillinen ja rajallinen yritelmä kuvailla oikeutta, ja ymmärretään sitä mukaa sen rajoitukset.
Toinen hienous on siinä, että rikollisen tuomarin rangaistus on aina korruptoituneen tekonsa vakavuutta vastaava, koska hänet tuomittaisiin siihen rangaistukseen mihin oli väärin perustein tuomitsemassa viattoman. Jos on sakottamassa pikkurikoksesta pienellä summalla, saa sen mukaisen rangaistuksen. Jos taas on tuomitsemassa väärin perustein kuolemaan, saakin kuolla itse, kuten kuuluu niin karmeasta oikeusmurhasta. Ja nämä kaikki siis nimenomaan rangaistuksena tahallisesta oikeuden vääristämisestä, ei siis puhuta rehellisestä erehdyksestä.
Edelleen, näkökulmaa tarjoaa sekin, että jos jo muinaiset kulttuurit ovat tajunneet laista ja oikeudesta tämän verran, mitä se kertoo meidän nyky-yhteiskunnasta ja oikeuselintemme pätevyydestä, jos meillä ei enää osata.
Toinen oikeusperiaate, mikä pitäisi olla voimassaan, on ikivanha sanonta ”mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan”. Sekin on niin simppeliä että puoliapinakin ymmärtäisi. Jotain jämiä siitä onkin hengissä. Meikäläinenkin laki sanoo sopimuksista siten, että jos sopimuksen ehdot osoittautuvat jälkeenpäin kohtuuttomiksi, ja se voidaan oikeudessa osoittaa, niin sopimus voidaan mitätöidä. Alun perin tämä on kylläkin mennyt niin, että mikä tahansa laki tai sopimus joka osoittautuu kohtuuttomaksi, mitätöityy automaattisesti.
@Kartsa :” Tuon periaatteen nerokkuus on kuitenkin hieman eri näkökulmasta. .” Ehdottomasti olen samaa mieltä. Minusta pitäisi nyt nostella kissa pöydälle ja nostaa kanne noita käräjätuomareita vastaan Oikeusmurhasta. Sananvapauden tukahduttamisesta vailla juridisia perusteita. Mielivaltaisen päätöksen tekemisestä. Valtuuksien ylittämisestä. Virkavirheestä. Pitää saada tuomio ja joutua vastuuseen väärin perustein tehdystä tuomiosta.
Magneettimedialle sylillinen ruusuja ja voimia viestinkantajan kivisellä tiellä!!
Lisää natsien rahoituksesta ja Skull & Bonesista on tullut talletettua:
”Olen lukenut juuri Suttonin Wall Street and the rise of Hitler (1976) sekä puolet kirjasta Americas Secret Establishment. An introduction to the Order of Skull & Bones (vuoden 2002 painos, alkuperäinen teos ilmestyi 1983). Olen pitänyt Suttonia arvossa, sillä hän on puhunut salaseuroista ja kritisoinut USA:n varjohallitusta ja diktatuurikehitystä. Etenkin hän on arvostellut kommunismin tukemista ja salaista kommunistista myyräntyötä ja esittänyt USA:n Neuvostoliiton kätilönä ja Neuvostoliiton eräänlaisena USA:n siirtomaana ja satelliittina tms. Salaliittosivuillakin on esitetty järkeviä kommentteja. Siksi kirjat ovat hyllyssä ja uskon, että pidän paljon kirjoista Wall Street and the Bolshevik Revolution, National Suicide ja The Best Enemy Money can buy, jotka on myös hankittu ja jotka luen kiintoisan faktatiedon ym. vuoksi pian. Miksi luin nämä toiset kirjat? Luin syksyn aikana Jan Rossin uskomattomia salaliittoteorioita hänen blogistaan ja hän ilmoitti päälähteekseen Suttonin kirjat. Arvasin siis, että kirjat olisivat suunnaton pettymys ja sitä ne toden totta olivat. Kuten jo Sidney Warburgin kirjan julkaisuhankkeista voidaan päätellä, mies tuntuukin yhtäkkiä pelkältä propagandistilta. Vaikka esim. Skull & Bones-kirjassa on paljon mielenkiintoista tietoa illuminaattien rantautumisesta USAan, niin illuminaatitkin ovat suosittu huuhaa-tarinoiden aihe nykyään ja Sutton ei kerro heidän taustavoimiaan, vaan saa aiheen syyttää Saksaa ja saksalaisia! Alkaa vaikuttaa, että Suttonilla olisi ollut niin tuttu tehtävä nykyajan eläjälle: levitellä valheellisia salaliittoteorioita ja johtaa siten epäilijät harhaan ja hämmentää mieliä. Myös karkottaa niitä, jotka saattaisivat muuten kiinnostua vaihtoehtoisista totuuksista, ehkäpä pikemminkin tärkeimpänä kuitenkin pönkittää perinteisiä sionistien oppeja natseista, Hitleristä, holokaustista ja Kolmannesta valtakunnasta. Tässä touhussa mies lähestyy vasemmistolaista ja siitä juurensa ammentavien toimintaa. Etenkin vuoden 1976 kirja on harvinaisen naurettava. Mutta myös koko se osuus Skull & Bonesista, joka kertoo natseista. Mutta se ei riitä, sillä miksi mies ei ole rehellinen muutenkaan, vaan miellyttää selkeästi sionistieliittiä eikä puhu heistä mitään, vaikka he ovat todelliset valtiaat USA:ssa ja Englannissa. Vai pelkoko ajaa myötäilyyn? Mutta miksi sitten katsaus valtaeliitin propagandan taakse, jos kuitenkaan ei voi juuri mitään puhua? Eikö moraali velvoittaisi?
Onko USA ollut aina salaa totalitaarinen maa? Tai siis Angloamerikkalainen imperiumi? Kuinka tiukasti ihmisiä on hallittu? Sutton puhuu samasta asiasta, eliitin vallasta esim. mediaa hallitsemalla yms. Salaisista yhteisöistä ja rahaeliitin salaisesta vallasta. Varjohallituksen salaisesta diktatuurista ym. On muistettava, että niin puhui myös Carroll Quigleykin ja vieläpä Englannin rahaeliitin suoran toimeksiannon johdosta kuin tilaustehtävänä. Quigley sai eliitin salaisia papereita haltuunsa valikoidusti. Aivan kuin tehtävä olisi ollut raottaa salaisuuksien verhoa pikku hiljaa. Ei ole tiedossa, miten monta muuta salaliittokirjailijaa on oikeasti eliitin asialla. Varhaisempia vastaavia ovat Gary Allen tai Archer, joka maalaili outoa teoriaa aikomuksesta syrjäyttää Roosevelt ja korvata diktaattorilla. Aivan epäuskottavaa, koska FDR oli rahaeliitille selkeästi mieluinen presidentti. Todella mieluinen ja asioita haluttiin hoitaa hänen kauttaan. Syyllinen oli tietysti J.P. Morgan-pankki, joka ei ole alunperin juutalaispankki (no kyllä se oli). Nykyisin pankin merkitys on pienentynyt. Nykyisin tunnetut salalaiitto- ja vaihtoehtokirjailijat ovat vastaavia kuin Sutton ja kumppanit. Esim. Griffin, joka tosin alkaa olla veteraani-iässä. Hänkään ei koskaan mainitse sanaa juutalainen eikä puhu sionistien vallasta. Ei juuri missään. Sutton tuntuu aivan kuin pelkäävän koko sanaa ja jopa jättää vaahtoamatta Henry Fordin juutalaisvastaisuudesta. Tässä kohtaa tietysti asian mainiten. Missä Griffin on ehkä nettivideoiden perusteella järkevä ja rohkea, Sutton tarjoilee usein aika mielikuvituksellisia juttuja ja selkeästi hömppää. Hän on selvästi tosi arka. Sionisteja pestään jopa puhtaaksi, kun hän sanoo, että kukaan ryhmä ei yksin pysty hallitsemaan ja että Skull & Bones olisi pikemminkin omannut muka antisemiittisiä piirteitä (heittoa ei perustella. Toivottavasti ei tarkoita Suttonin omia höpinöitä) ja viime aikoihin asti juutalaisia ei olisi ollut jäseninä (pitäneekö edes paikkaansa tämäkään, tietääkö muuten monikaan esim. Kerryn juutalaisuuden? Sitäpaitsi illuminaatti tuntuu olevan olleenkin alun perin ei-juutalaisten apulaisten verkosto ja väline harhauttaa maailmaa ja kasvattaa sitä kieroon). Kuitenkin hän julistaa tällaisen seuran koko USA:n valtiaaksi, vaikka mainitse sisarseuroista, joista tietoja ei ole. Minusta tämä yliopiston salaseura on kyllä tärkeä väline USA:n eliitin jäseniä värvättäessä CIA:n ym. pitkäaikaisiksi törkeiksi työntekijöiksi. Kyseessä ei tietenkään ole korkein eliitti, vaan korkeimmat toimijat. Heidän yläpuolellaan on tietysti rahaeliitti eli sionistipankkiirit ym. Kuten siis myös illuminaattien yläpuolella. Tietysti kaikki kuuluisuutta saavat vaihtoehtoihmiset puhuvat vain heistä. Kirjassa Wall Street and the Rise of Hitler sapiskaa saavat lähinnä Morgan-pankin operaatiot ja Rockefellerit, kun nimiä mainitaan. Näitä kun ei juutalaisuuteen yhdistetä ihmisten mielissä samanlaisen sensuurin ansiosta. Rotschildit ja Morgan kuitenkin olivat yhdistäneet voimansa jo 1800-luvulla. Vastaava liittoutuminen tapahtui Rockefellerien kanssa ja pikkuhiljaa em. pankeista+imperiumeista tuli täydellisiä satelliitteja ja ne murtuivat (Olivat alusta asti. Ilmeisesti haluttiin salata taustat, koska Rothschild oli USA.ssa huonossa huudossa). Warburgit sentään on mainittava USA:ssa toimineiden saksalaisten suurfirmojen tytäryhtiöiden johtajina. Lisäksi sionisteilla ja heidän edeltäjillään oli USA:ssa jo kova valta politiikassa 1800-luvulla, mistä he vain rakensivat edelleen 1900-luvun todellisen mahtiasemansa.
Kaiken vallan kuvaaminen jonkun yliopistossa toimivan okkulttiseuran haltuun tuntuu tietysti vastaavalta vedolta kuin mammuttiesityksen tekeminen sen oletuksen pohjalta, että JFK:n olisikin ampunut hänen autonkuljettajansa Vatikaanin määräyksestä tai katolisista motiiveista tai muut runsaasti levitellyt salaliittoteoriat Kennedyn murhasta medioissa. Mutta kun MC Piper osoitti kirjassaan, että Kennedyn murhasi todennäköisimmin Israel, kirjaa vastaan hyökättiin sopivasti ja yritettiin tietysti pääasiassa vaieta se kuoliaaksi. Tekijälle kostettiin muuten ja keskustelut kirjasta tai yleensä murhasta kirjailijan kanssa estettiin jopa virkavallan avulla. Tästä näemme, miten käy oikeille eliitin vihan kohteille. Jos mitään ei tapahdu, vaan kirjasta puhutaan tai hömppäsaitit villiintyvät, on aina syytä epäillä. Epäilyttävistä miehistä tulee mieleen tietysti Alex Jones räikeimpänä, mutta oikeastaan jokainen muukin vaihtoehtomedian mies. Sillä mikään vaihtoehto ei ole vaieta siitä, kenellä valta oikeasti on ja myös pönkittää heidän mielipuolisia valheitaan historiasta ja etenkin Hitlerin ajasta ja teoista. USA:ssa vaikuttaa kylläkin myös esim. holokaustin epäilijöitä ja antisionisteja, esim. em. Piper ja David Duke, Michael Hoffmann II jne. Olen kuitenkin kuullut myös Jenkkilässä tapahtuneista toisinajattelijoiden murhista. Juuri tällaisia ilkeämpiä mielipiteitä omanneiden, juuri ennen suurempaa kuuluisuutta. Minusta alkaa tuntua, että kaikki vaikenijat ja puolitotuuksien puhujat ovat vain eliitin agendan mukaisia nappuloita, jotka ilmeisesti ovat ottaneet täysin haltuun ns. Totuus-liikkeen. Ulkomaisten esikuvien mukaan ja ilmeisesti aivopestyä vasemmistoa miellyttääkseen esim. Yli-Karjanmaakin mielestäni liian vähän puhuu Israelista ja revisionismista. Jonkinlaista revisionismia on kuitenkin ollut havaittavissa sivuilla ja kiitos edes siitä. Valtavirta on kammottavan vasemmistolaista perinteisesti Suomessakin. Sellaista, joka imee jokaisen uuden muotijutun USA:sta eikä uskalla puhua totta holokaustista, natseista, sotasyyllisyydestä, sionistien vallasta. Silti väitetään ja uskotaan ajateltavan vapaasti ja edistyksellisesti. Kunhan ei koko osasto olisi täysin suunnitelmien mukainen jopa. Jospa on aika tietää enemmän kuin Quigleyn aikana. Sopivassa määrin ja vanhoissa uskomuksissa pysyen. On luotava oppositio ennen kuin se keksii konnuudet itse ja kerrottava sen kautta sopiva versio kulissien takaisesta maailmasta, WTC:stä ym. Eihän Oswaldin yksinsyyllisyyteenkään kukaan kuitenkaan usko. Samalla oppositio luulee olevansa aito ja omaksuu todellisuudessa paljon eliitin haluamia käsityksiä. Samalla opposition puheiden salliminen luo kuvan, kuin eläisimme demokratiassa, vapaudessa ym. Pahimmin epävapaa ihminen on ilmeisesti sellainen, joka luulee olevansa vapaa ja on petetty kaikkein perinpohjaisimmin uskoen, että tiede ja yhteiskunta kertoisi hänelle totuuden. ja jos ei yhteiskunta, niin vasurit. Tai äärivasurit. Tai totuus-liike. Entäpä, jos ei tyydyttäisi puolinaisuuteen? Miksi emme puhuisi Israelista, historiasta ym. niin kuin ne ovat?
Vuoden 1976 kirjassa siis Sutton ei uskaltanut liputtaa Sidney Warburgin kirjan puolesta. Vuoden 1983 kirjassa hän mainostaa sitä ja sanoo, että tätä “sensuroitua” kirjaa on mahdollista taas hankkia. Kirjan suppean esityksen lähteenä on lähes yksinomaan tuo kirja. Jo 1976 kirjassa hän vihjasi salailuun, koska kirjaa niin voimakkaasti vakuutettiin vääräksi. Miehellä on otsaa syyttää Warburgia siitä, että hän sallii vakuutuksensa ilmestyä “natsin” muistelmissa. Siis aatelismies Franz von Papen on natsi, koska suostui suurlähettilääksi Itävaltaan ja Turkkiin ja uskalsi palata Saksaan. Häntä ei tuomittu Nürnbergissä. Aika halpamainen ja sionistipropagandistinen veto. Samoin Sutton ihmettelee tarvetta vakuutukselle. Miksi Warburg ei olisi torjunut kollaboraatiosyyytöksiä ja jopa syytöksiä koko natsismin noususta ja rakentamisesta? Hänhän oli vieläpä juutalainen. Vastaava hyökkäys on autotehtailija Henry Fordin vastainen mustamaalaus. Kun Fordin tehtaita oli ympäri maailmaa, mies ei olisi saanut enää sodan aikana myydä tehtaistaan mitään, koska oli kritisoinut juutalaisia raharuhtinaita siitä, että nämä ajoivat suuria sotia rikastuakseen ja myydäkseen lainoja ja aseita kaikille osapuolille. Nyt Ford itse myi autoja kaikille osapuolille. Ero on kuitenkin siinä, että kun Ford vastusti kiivaasti sotaa ja oli pasifisti, niin sionistiset globalistit nimenomaan ajoivat maailmansotia ja olivat niistä vastuussa. Toisaalta Ford ei tukenut Hitleriä enää diktatuurin aikana, koska vastusti diktatuureja. Mies ei kuitenkaan Suttonin mukaan olisi saanut ottaa mitalia Hitleriltä Lindberghin tapaan. Takaisin propagandakirjaan. Sutton etsi kirjan, auttoi julkaisemaan sen ja on yrittänyt mainostaa sitä uskottavana niin paljon kuin on kehdannut. Minusta touhu on niin järjetöntä, että hänellä tuntuu olevan propagandatehtävä. Hän on varhaisimpia sen nykyisin salaliittoteoreetikkojen parissa vaikuttavan ajatuksen esittäjiä, että natsit olisivat olleet täysin “illuminaattien” tai “luumiesten” luomus, joita olisi ohjailtu ja jotka olisi rahoitettu täysin Jenkkilästä. Kaikki hirveä syntisyys siis tietysti koskee heitäkin ja holokaustista tietysti pidetään kiinni. Näin säilyy holokausti, hämmennetään mieliä lukemattomilla valheilla ja osaltaan salataan Hitlerin talousdemokraattisuutta ja muutenkin Saksan menestystä omin avuin ja kansalleen suomaa hyvinvointia leimataan lahjoitetuksi ja lainatuksi. Saksalaisten ja natsien uudelleenarviontia rehelliseltä pohjalta vaikeutetaan ja ehkäistään.
Historioitsijan tulisi tuntea voittajien propagandatemput ja valheellisuus. Sutton teeskentelee uskovansa mihin hyvänsä valheeseen. Tietysti IG Farbenin oikeudenkäynnistä kelpaavat kaikki “todistukset” ja “tunnustukset”. Holokaustin muka tiesivät kaikki johtajat ja mihin Zyklon B:tä käytettiin. Tietysti kaikki on todellisuudessa saatu uhkailemalla ja kiristämällä sekä valhetodistajien avulla, kuten olemme nähneet. Hitler tuskin piti puhetta 1933 helmikuussa, jossa ennen valtiopäivätalon paloa uhosi ottavansa vallan haltuun ym. ja vaati siihen rahaa. Näin saatiin tietysti IG Farbenin saksalaisjohtajat tuomittua. Ilmeisesti siis saksalaiset teollisuusmagnaatit antoivat 3 miljoonaa 1933 vaaleihin, koska rahoista on kuitit Nürnbergistä. Minulla ei ole juuri nyt tilaisuutta arvioida sitä, ovatko ne aitoja. Ilmeisesti ovat. Hitlerhän oli tuolloin jo käytännössä vallassa ja vaihtoehtoina olisi ollut kommunismi. Totalitarismiin siirryttiin tosin vasta vaalien jälkeen tai kaikki alkoi valtiopäivätalon palosta. Pääosa rahoista tuli suurilta konserneilta, joilla oli tytäryhtiöitä ulkomailla. Tämä ei kuitenkaan todista mitään, sillä kyseessä olivat Saksan suurimmat firmat. Näiden vaalien jälkeen Hitler sai lopullisesti suuren vallan. Silti on väärin puhua toistuvasti siitä, kuinka IG Farben/teollisuuspamput nostivat Hitlerin valtaan, kuten Sutton tekee vähän väliä. Vielä tyhmempää on hokea, että Wall Street olisi auttanut Hitlerin valtaan, kuten joissain muissa yhteyksissä olen joidenkin huomannut tekevän. Naurettavat valheet seuraavat kirjassa myös, joiden mukaan teollisuusmiehille olisi ollut täysin selvää kaavailut suuresta sodasta ym.
Tuon tason miehen luulisi huomanneen, että sionistit ovat tehneet ajastamme ja USA:sta valheiden ja petoksen luvatun maan. Kansalaiset johdetaan harhaan täysin ja pumpataan valheita täyteen joka tuutista. Suuri osa ei pysty hahmottamaan, mikä on totta ja mikä ei. Informaatiotulva on valtava ja luottamus yhteiskuntaan liian suuri. Ja kyllähän historioitsija tajuaa oikeasti, mikä arvo on loikkarikirjoilla. Esim. Ernst Hanfstaenglin muistelmilla vuodelta 1957. Mies oli varhainen Hitlerin tukija, joka oli amerikkalainen syntyperältään. Koska hän oli Rooseveltin opiskelutoveri ja nuoruudenystäviä, hänestä leivotaan kirjassa iso tekijä. Tosin suhteen merkityksettömyys myönnetään pian. Sitten satuillaankin hänen roolistaan valtiopäivätalon palon taustapiruna. Jutut käytävistä ja roolista ovat hömppää, sillä ainakaan tätä miestä ei mainita missään roolissa Tobiaksen kirjassa tuhopoltosta ja koko palo osoitetaan aidoksi terroriteoksi, johon kansallissosilisteilla ei ollut mitään osuutta. 1937 tämä kieltämättä natsien huippumiesten läheinen työtoveri riitautui Göbbelsin kanssa ja pakeni USAan. Hän joutui internoiduksi sodan aikana, mutta FDR auttoi miehen vapaaksi. Jo sodan aikana hän palveli USA:n sotapropagandaa ja psykologista sodankäyntiä. Häneltä on peräisin valheet Hitlerin suhteesta Geli Raubaliin ja tytön ajamisesta itsemurhaan. On selvää, että mies jatkoi propagandalinjoilla sodan jälkeen oltuaan ensin uudelleen internoituna Englannissa. En luottaisi mihinkään häneltä peräisin olleeseen tietoon. Jos sodan aikana tai ennen sitä loikkasi mies liittoutuneiden puolelle, niin on hyvin yleistä, että hänen nimissään kirjoitettiin propagandateos välittömästi tai pienellä viiveellä sodan aikana. Sotapropagandaa on jatkettu sen jälkeenkin ja nämä ihmiset ovat sitoutuneet valehtelemaan. (Yleensä juuri tärkeähköt ja tärkeät vaikuttajat sisäpiiristä, teollisuudesta tms. Netissä viitataan myös loikanneen keskitason gestapopäällikön naurettavaan kirjaan yhä. Valheellisuus on näissä sääntö, kuten myös koko sodanjälkeisessä virallisessa historiakäsityksessä. Tosin useimmiten näistä kammottavista tekeleistä vaietaan akateemisissa piireissä. Ne tarjotaan lukevalle yleisölle ja nettikeskustelijoille ym.)
Vuoden 1976 kirjassa Sutton mainitsee saksalaisen teollisuusmiehen Fritz Thyssenin kiistäneen myöhemmin kirjoittaneensa kirjan I paid Hitler. Mies riitautui Saksan johdon kanssa ja loikkasi länteen. Siellä hänen nimellään julkaistiin/hän julkaisi em. kirjan, joka ilmestyi 1941. Sodan aikana loikkareilta peräisin olleet kirjat ovat kammottavimpia valhe-eepoksia yleensä, mitä voi kuvitella. USA:ssa meno oli muutenkin ja on hyvin härskiä tässä suhteessa, kuten koko sodan suhteen. En ihmettele, että Sutton ei lainaa kirjaa juurikaan kummassakaan kirjassa. “Thyssenin” kirjassa muuten väitetään Hitlerin olleen Rothschildin jälkeläinen, joten se vaikuttaa myös hyvin epäilyttävältä. Tämä Hitlerin väitetty juutalaisuus on myös naurettava satu, jota on kerrottu kaikkina aikoina. Ei uskoisi, että siitäkin on ilmeisesti blogattava lähitulevaisuudessa näinä nettihömpän kautta suoritettavan aivopesun kulta-aikoina. Koska Thysseniä on käytetty tällaiseen ja selvästikin haluttu luoda kuva Hitleristä teollisuusmagnaattien rahoittamana, on syytä suhtautua epäillen hänen kuulusteluunsa sodan jälkeen. Mutta olettakaamme, että kuulustelu ei ole väärennös niin lukemattomien väärennösten ohella (esim. holokaustiaiheisissa kuulusteluissa usein tehtiin selväksi, millaiset vastaukset eivät käy ja millaisilla vältetään hengen meno tai lisäkidutukset, ja kun haluttua puppua tulee, vain se lainataan erinäisiin teoksiin ym.) Ehkäpä Thyssenille on tehty selväksi, että häneltä halutaan tämä tai sitten koko juttu on väärennetty. Kuvassahan oli vain koneella kirjoitettu liuska 2002 kirjassa. Sutton väittää sen läpäisseen vahingossa sensuurin, kun ei ole muka tunnettu Thyssenin yhteyttä Harrimaniin. Todisteita tällaisesta ei ole. Pikemminkin tuntuu siltä, että Suttonin juttu on tilattu ja koko dokumentti julkaistu hänen horinoitaan varten. Sutton väittää, että todisteet Wall Streetin ja natsien yhteyksistä ovat piilossa eikä niitä ole julkaistu. Sen vuoksi ilmeisesti hänen kirjansakin ovat ympäripyöreitä jaaritteluita, koska hän ei kykene kaivamaan todisteita tai esittämään lukuja). No olettakaamme, että mies on antanut 250 000 Ludendorffin kautta 1920-luvulla ja 250 000 30-luvulla. So What? Ja kuinka natsit “olisivat enemmän hänen käsissään”, kun rahat lainattaisiin hollantilaisesta Thyssenin pankista? Tuo lause viittaisi propagandaan ohjailluista natseista. Miksi Thyssen ei saisi tukea natseja? Mitä todistaa se, että Thyssenillä taas oli yhteytensä Atlantin toiselle puolen, koska oli läheisissä liikesuhteissa Harrimanin pankkiin ym? Eikö saksalaisten kanssa olisi saanut olla minkäänlaista liiketoimintaa? Kirjoissa Thyssen esitetään kuitenkin isänsä tavoin isänmaallisena miehenä, joka tuki siksi oikeistovoimia ja Saksan jälleenrakennusta ym. Sitä vain ihmettelen, että jos dokumentteja salaillaan ja pidettäisiin tärkeinä, niin miksi sitten tapahtuisi vahinko niin isossa asiassa, kun kerran salausperusteena pitäisi olla vain tuollainen yhteys ja josta yhteydestä voi muka päätellä, että rahat tulivatkin muka Wall Streetiltä tai sen luvalla. Ja miksi sitten tehtiin propagandakirja I paid Hitler?
Entä 20-luku? Sutton näkee kaiken yhteistyön Saksan kanssa jonkinlaisena kollaboraationa ja sodan valmisteluna. Dawes-plan 1924 mahdollisti Saksan lypsämisen lainaamalla sille rahaa, jolla se sitten tuotti tuotteita ja pystyi maksamaan sotakorvauksiaan. Suttonin mukaan korvauksia olisi pitänyt ottaa takavarikointeina ja suorina maksuina ym. ja Dawes-plan muka hyödytti liiaksi Saksaa kaiken lypsämisen ohella Young-plan oli sitten paljon vielä synkempi. 1928 laaditun suunnitelman mukaan Saksan teollisuus olisi siirtynyt kokonaan muihin käsiin ja talouselämä. Seurasi lama ja työttömyys. Yritykset sulautuivat yhteen ulkomaisten yritysten kanssa välttyäkseen tulemasta ryöstetyiksi. Suttonille ei kelvannut Saksan kurjistaminenkaan ja valloitus, vaikka se oli ainoa vaihtoehto Dawes-planille. Nyt kaikki lama ym. olikin suunniteltu ilmeisestikin Hitlerin nostamiselle valtaan tyytymättömyyden seurauksena. Todisteista ei ole tietoakaan, mutta ilman muuta näin asia muka olisi. Ilmeisesti Sutton olisi halunnut Morgenthau-suunnitelman kaltaista tuhoa. 20-luvulla synnytettiin suuret teollisuuden jättikartellit, joista tuli kansainvälisiä jättiläisiä. Saksan suuryrityksillä oli amerikkalaisia johtajia johdossa kohtalaisesti ja toisaalta suurimmat tytäryhtiöt USA:ssa olivat suoraan Wall Streetin miesten johtamia. Jotenkin minusta tuntuu, että Sutton ja muutkin näkevät liikaa tässä kaikessa jotain natsismia tai kyseenlaista, sillä miksi Saksan kanssa ei olisi voitu käydä kauppaa tai miksi saksalaisia olisi pitänyt estää toimimasta USA:ssa? USA:n talouseliitti hyötyi tietysti kaikesta. Tehtaita rakennettiin molemmille puolille Atlanttia ja kauppa kävi. Suurten yksiköiden kanssa pystyttiin tietysti toimimaan hyvin ja tekemään erinäisiä sopimuksia. Näiden avulla saatettiin tavoitella omassa maassa esim. monopoliasemia. On muistettava, että niin suurten kartellien ja konsernien muodostaminen ja em. tytäryhtiöiden USA:n bisnekset alkoivat jo kauan ennen Hitlerin valtaan nousua. Kattavaa selvitystä “natsismin tukemisesta” kaupankäynnin avulla ei Sutton esitä, mutta katsoo aiheen kaipaavan lisätutkimuksia.
Lähinnä kirjasta nousee esiin todellisia Saksaa hyödyntäneitä toimia vain muutama, esim. tapaus, jossa Standard Oil auttoi tietotaidollaan ja resursseillaan IG Farbenia kehittelemään bensiinin valmistamisprosessia kivihiilestä. Menetelmä saatiin käyttöön nyt nopeammin kuin miten muuten olisi siihen aikaa mennyt ja menetelmä oli välttämätön Saksan kyvylle käydä sotaa. Samoin etyylilyijyn (käänsinköhän oikein? Outoja sanoja) valmistuksen mahdollistaminen Saksassa edesauttoi ratkaisevasti Saksan armeijan saamista iskukykyiseksi. Hieman vähemmän tärkeä oli keinotekoisen kumin valmistusprosessin käynnistäminen Saksassa. Voidaan tietysti olettaa, että tytäryhtiöillä ja jättifirmoilla oli tietysti paljon mahdollisuuksia tarjolla ja Standard Oil ym. saivat jotain vastineeksi. Kummatkin osapuolet menestyivät, kun kauppa kävi molemmilla puolilla Atlanttia. Lisäksi on muistettava, että Saksan tilanne oli strategisesti sotaa ajatellen täysin toivoton. Myös Neuvostoliiton kanssa monet pitivät sen asemaa hyvin heikkona. Miksi Saksan armeijaa ei olisi voinut rakentaa? Sehän alkoi rakentaa armeijaansa lähes nollilta. Vihamielisiä suurvaltoja oli molemmilla puolilla ja pienempiäkin. Tietysti tiedämme rahaeliitin halunneen uutta sotaa, jossa Hitlerin Saksaa vastaan käytäisiin kontrolloitu ja pitkähkö sota, jossa Eurooppa lainaisi rahaa ja hävitettäisiin sekä näännytettäisiin, jaettaisiin ja bolshevisoitaisiin. Määrättömän voimakasta ja vaurasta Saksaa tuskin haluttiin, vaan juuri heikohko, jonka naapurien kanssa käymää sotaa voitaisiin kontrolloida sopivasti. Toinen etyylilyijytedas ja keinokumin valmistus mahdollistettiin jo sodan uhatessa. Saksalaisilla yrityksillä oli tytäryhtiöidensä osakkeita ja päinvastoin. Kaiken kaikkiaan minulla on se käsitys, että jos mitään kärhämää ei olisi USA:n ja Saksan välillä ollut, maiden kauppa olisi todellisuudessa ollut paljon vilkkaampaa normaalisti. Esim. Guardian onkin löytänyt faktaa vain useiden miljoonien arvoisesta toiminnasta koko 30-luvulta. Suttonin kirja on siitä ihmeellinen, että hän ikään kuin raapaisee aihetta ja toteaa kaikkien dokumenttien olevan varmaankin jossain piilossa eikä esitä juuri mitään konkreettista. Vain liukuhihnalta väitteitä ja syytöksiä. Minusta koko kirja menee 100 % metsään. Todellisuudessa Wall Streetin ei voida sanoa tukeneen yhtään Kolmatta valtakuntaa tai Hitlerin valtaan nousua. Suttonille ja hänen hengenheimolaisilleen, nykyisin netissä vaikuttavalle vasemmistolaisten ja muiden laumalle kaikki kaupanteko Saksan kanssa oli “natsien tukemista”. Suttonille jopa kauppa Saksan kanssa 20-luvulla. Maa olisi pitänyt hänen mukaansa laittaa tiukkaan taloussaartoon ja kurjuuteen tai ilmeisesti suistaa natsit sodalla vallasta heti.
Sodan aikana toiset firmat jatkoivat kauppaa ja konfliktista hyötymistä USA:n mukaantuloon asti. Standard oil myi polttoainetta sukellusveneille ja vastaavia kauppoja oli muitakin. Prescott Bushin bisnekset jatkuivat sen jälkeenkin, mutta näissä ei ollut kysymys mistään ratkaisevan isoista asioista. Tuo öljykauppa saattaisi viitata myös johonkin diiliin. Weckertin 1981 kirjan mukaan jo silloin tiedettiin USA:n sionistien pysytyneen saamaan haluamiaan henkilöitä vapaaksi keskitysleireiltä. Myös muut tahot ovat saattaneet tehdä diilejä. Usein vastapalvelus oli juuri polttoainetta, kuorma-autoja tms. Michael Hoffman II:n tietojen mukaan leireillä on sattunut myös kuolemaan sionistien vihaamia henkilöitä oudon paljon. Etenkin juutalaisuudesta kääntyneitä ja juutalaisvastaisia julkaisuja ja kannanottoja esittäneitä ja sionisteista varoitelleita. Jos tämä pitää paikkansa, ne on voinut saada aikaan Canaris tai muut petturit eikä syyllinen ole välttämättä Hitler tai kansallissosialistit. Väärennettyjä syytöksiä on voinut olla. En nimittäin usko, että natsit olisivat olleet piilosionisteja, kuten em. herra ilmeisesti tuntuu ajattelevan tai sinne päin. Itse luulen, että natsit eivät olisi alentuneet tällaiseen kaupankäyntiin enkä usko murhiin. Ilmeisesti tällaiset saattoivat kapinoida myös natsimiehitystä vastaan tai sitten vankitoverit tappoivat tai sattuivat vain tauteihin kuolemaan. Hoffmann on saattanut perustaa tämän katolisena Hitlerin vastustajana väärennettyyn aineistoon. Noniin. Sotaa ennen Saksa oli puolestaan ostanut erinäisiä raaka-aineita myös suuria varastoja ulkomailta. Voivoi. Chase-pankki Ranskassa ryhtyi yhteistyöhön Saksan kanssa, vaikka pankki oli amerikkalainen. Konfliktista siis hyödyttiin tietyissä piireissä. Miehitysalueilla toimineella pankilla oli kai kiusaus jatkaa bisneksiä, varsinkin kun Euroopan muutkin liikemiehet siirtyivät tukemaan miehittäjiä. Toimintaa paheksuttiin tietysti toisissa piireissä.
Jo aivan 1976 julkaistun kirjan alussa Sutton paljastaa itsensä. Hän on selkeästi mukana Saksan ja totuuden vastaisissa propagandakampanjoissa niiden osana. Tuolloin oli juuri aloitettu valehtelu Thule-seurasta ja natsien okkultismin harjoittamisesta. Hänellä on otsaa teeskennellä innostusta Jean Michel Angebertin kirjasta The Occult and the Third Reich, jossa mm. väitetään Otto Rahnin etsineen Graalin maljaa 1933 Ranskasta. Jonkinlaista esinettä olisi sitten varjeltu ja tappion hetkellä se olisi kätketty jäätikölle odottamaan parempia aikoja. Todellisuudessa yksi SS-osasto toimi vähemmän mystisessä tehtävässä 1945 pelastamassa ja kätkemässä valtakunnan arvo-omaisuutta. Julius Evolan kirjoituksessa Hitler und die Geheimgesellschaften (Deutsche Stimme -lehdessä 8/1998) kirjaa pidetään kaikkein pöhköimmän fantasiakirjallisuuden malliesimerkkinä ja osoituksena siitä, mitä kaikkea vilkas mielikuvitus voikaan saada aikaan. Sutton viittaa myös R.H. Phelpsin kirjoituksiin ja sanoo, että okkultismin merkitystä natseille ja koko liikkeen syntyyn tulisi tutkia, samoin Thule-seuran toimintaa (jää epäselväksi, miten muka Thulen ajatukset olisivat vastanneet Baijerin illuminaattien visioita). Tässä juuri huomaamme, kuinka Thule-tarinat ovat selkeästi osa ilmeisesti juuri Wall Streetin miesten valhepropagandaa, koska Suttonkin yrittää puhaltaa uskoa ja luottamusta tällaiseen mielettömyyteen (hän on siis itse Wall Stretin asialla). Tuolloin tällaisia juttuja alettiin pyörittää. Miksi Sutton haluaa esittää natsien historiasta ja 2. maailmansodasta valtavasti surkeita valheita? Miksi minkäänlaista propagandasuodatinta ei ole? Miksi ilman todisteita aivan huuhaata ja tätä okkultismi-sumutusta? Mikä vikana on revisionismissa, kun se ei kelpaa? Tällaisella valehtelulla täytyy olla merkittävä tarkoitus ja mies pitää sitä tärkeämpänä kuin totuuteen pyrkimistä.
Vastaava suuri erehdys on todeta, että Wall Street olisi tukenut (hän ei pysty siis todistamaan tukea) Hitlerin sosialismia, koska se oli muka neuvostososialismin ja Rooseveltin New Dealin sosialismin kopio. Sosialismin lisäksi ajettiin yksilön oikeuksien mitätöimistä ja yksilöiden alistamista autoritääriselle tai totalitääriselle hallinnolle. Hän unohtaa kuitenkin, että alusta lähtien Wall Street halusi kuitenkin tuhota Hitlerin ja kansallissosialismin ja tehdä siitä vihatun Saksassakin. Se halusi tuhota Saksan talouden ja alistaa rippeet kansasta suuren kansanmurhan jälkeen. Sutton sanoo välillä sotaa kaavaillun, mutta kuitenkin väittää Hitlerin saaneen sodan aikaan, vaikka hänelle vain ikään kuin tarjottiin mahdollisuudet. Kaikki jää siis hieman epäselväksi. Hän haluaa propagandistisesti pitää kiinni Saksan sotasyyllisyydestä ja unohtaa nimenomaan sen, että USA:n johtamana ja pakottamaan muut pakottivat Hitlerin sopimukseen Stalinin kanssa ja sotaan. Vastaavasti vasemmisto pitää edelleen kiinni siitä, että Saksa olisi sodan saanut aikaan ja esim. Rossi väittää, että asiaa ei tarvinnut ohjailla, koska Hitler muka kuitenkin aloittaisi sodan. Sutton puhuu sodasta koko maailman valloittamiseksi (mikä pelle). Todellisuudessahan tällaista kaavaili juuri Wall Street. Valtava hömppäkirjailijoiden armeija pyörittää nykyisinkin salaliittoteorioita okkultisista natseista ja Thule-valheita okkultismista ja Wall Streetin “luumiesten” ohjailuista. Todellisuudessa siis Wall Street ei Hitleriä ohjannut. Myöskään “luumiehet” eivät ole okkultisteja ja saatananpalvojia eivätkä hallitse USAa, vaan he ovat sionistien renkipoikia. Myöskään Churchill ei toiminut jonkun druidilaisen salaseuran tai druidilaisuuden käskyjen mukaan, van häntä komensivat johtavat sionistit päämääriensä hyväksi. Samat sionistit kontrolloivat Wall Streetiä ja ovat osa sitä. Okkultismihömppä on selkeästi tarkoitettu tässäkin kätkemään sionistit taustalle ja ohjaamaan huomio pois heistä, ihmeelliseen hömppään. Rossille ym. ovat juuri “luumiehet” syöttäneet tarinat esim. juuri “luumiehistä” ja myös Wall Streetin tuesta Hitlerille. Tähän johtopäätökseen on pakko päätyä. Wall Streetin ansioksi tulisi silloin Saksan talousihme 30-luvulla ja talousdemokratia ym. jäisi unohduksiin. Todellisuudessa Hitler menestyi vaihtokaupallaan loistavasti ja autarkisella taloudellaan. Hänen taloutensa oli suuri uhka Wall Streetille ja tietysti este täydelle kontrollille maailmassa. Hitler uhkasi viedä koko Euroopan mukanaan heidän kynsistään. Oli selvää, että Wall Street halusi tuhota Hitlerin eikä tukenut tätä. Selvää on tietysti, että Hitler olisi voitu tuhota aiemmin. Tämä oli tosin poliittisesti vaikeaa ja toisaalta Wall Street halusi sodan, jolla saisi levitettyä bolshevismin lännemmäs ja tuhottua Eurooppaa Libyan tavoin. Myös Libya edusti piikkiä Wall Streetin taloushegemonian ja One World -politiikan kyljessä. Libya kuului Libyan kansalle, joten se piti tuhota ja ryöstää ja estää muun maailman tukeminen Wall Streetiä vastaan.
Vasemmistoepäilijät muodostavat ison osan totuus-liikkeestä ja epäilijöistä niin USA:ssa kuin Suomessakin. Kuten kautta aikojen, niin nytkin vasemmisto on ohjauksessa. Sutton ja monet muut. Oikeastaan kaikki netissä salaliittosivuilla runsaasti esitellyt ajattelijat, esim. Griffin ym. vaikuttavat ikään kuin pelkäävän jotain. Onko heidät aivopesty vai ovatko he pelkureita? Onko heidät todellisuudessa luotu eli onko yhteiskunta muovannut heidät tuollaisiksi? Griffin vaikuttaa rehelliseltä, mutta onko hän tiedostamattaan osa haluttua kehitystä? Kuten muutkin? Alex Jones tietysti on huijjari ja ilmeisesti taas “paljastanut” kuuman jutun, uuden Skull & Bonesin ja Wall Street on tarjonnut materiaalia ja “todisteita” eikä tietenkään rankaise “paljastuksista”. Vasemmisto ja muut mallikelpoiset “epäilijät” ovat mielestäni kontrolloitu oppositio, joka on täysin kontrolloidun ja aivopestyn/ohjatun yhteiskunnan tulos. Kun nyt “epäilijätkin” uskovat sadut natseista ja valheet holokaustista eivätkä sitä mukaa luovu natsikorttien heiluttelusta, kun johonkin pahaan viitataan ja syytetään vastapuolta, niin tämä vetoaa tietenkin vielä aivopestympään kadunmieheen. Varsinkin, kun “hyvät ihmiset” eli vasurit muodostavat tutun lauman, jonka avulla joukkovoimalla ajetaan asioita. Juutalaisten asioista ei saa puhua, vaan heistä on vaiettava. Juutalaisuuden osa-alueidenkin kritisointi on mielletty arvoisien “toisinajattelijoidemme” ajattelussa antisemitismiksi ja rasismiksi, kaikkein pahimmaksi. Sionisteista ei saa puhua, he puhuvat hyvin vähän heistä. Liian paljon valtamediasta eroavaa materiaalia ei hyväksytä. Esim. vihjaustakaan siihen, että he hallitsisivat juuri kaikkea. Pelkuruutta vaiko ideologiaa ja viatonta uskoa? Miksi ei saisi mainitakaan eliitin juutalaisuutta ja juuri juutalaisuuteen liittyviä tavoitteita? Tietysti voidaan puhua vain esim. lahkosta tai eliitistä, eiväthän kaikki edes aavista heidän tarkoitusperiään kai juutalaistenkaan joukossa. Mutta miksi valehtelisimme, etteivät eliitin koneistot ole turmelleet myös osaa heistä esim. fasistisiksi siirtokuntalaisiksi ym? Yleisestihän todetaan kuitenkin, että eliitti on aivopessyt muutkin kansat? Tietysti johtajia on toteltava ja väkivaltakoneistot niin pakottavat tekemään ja rauhanliike ja toisinajattelu kukoistaa myös jopa Israelissa. Silti jopa minä olen saanut vastaani syytteitä antisemitismistä aivan fiksuilta ja avarakatseisilta muuten vaikuttavilta henkilöiltä. Hyökkäävämmin ja epäkohdista vain puhuvista puhumattakaan. Miten tämä on mahdollista? Sionisteilla on järkyttävän suuri valta, mutta heistä ei saa edes juuri puhua. Onko valta niin suuri, että elämme todellisuudessa jonkinlaisessa hypertotalitarismissa, jossa sionistit pystyvät ohjaamaan kaikkea viestintää ja kasvatusta ja siten muovaamaan ihmisistä tietynlaisesti ajattelevia? Nähdäkseni oppositio on täysin kontrolloitu monessakin mielessä. Kerrot totuuden maailmansodasta ja natseista ja olet natsi? Sionistieliitinn valta on tosiasia, mutta siitä kirjoittavat kuitenkin ilman muuta juutalaisvastaisia? Tietysti ADL:n eri maille lobbaamat viharikoslait uhkaavat jo tehdä sionisteistakin luvatta puhuvista rikollisia. Minusta kaikki, jotka vaikenevat historiasta ja sionistien vallasta ja valehtelevat siitä tietoisesti tai sitten luullen puhuvansa totta ovat täysin niiden kontrollissa, joita he jopa pitävät päävastustajinaan tai pahiksina maailmassa. He eivät tunnu tajuavaan tätä. Totta kai kun on yhä sananvapautta, tarvitaan myös paljon soluttautujia oppositioon ja opposition petkuttamista erinäisiä valheita liikkeelle laskemalla. Jo pitkään on hukutettu maailma ihmeellisiin salaliittoteorioihin ja viimein jopa Rothschildit otettu niihin. kaiken voi kuitenkin hämmentää kieroon ja estää irtautuminen liekaköydestä. Juurikin nyt massiivisesti toitotetaan, että Wall Street olisi rahoittanut Hitlerin. Tämä on puhdas valhe, mutta etenkin USA:ssa foliohattujen valtavirtaa, minkä voi havaita esim. mielenosoittajien kylteistä Occupy Wall Street -mielenosoituksissa. “Rahoititte Hitlerin”. Todellisuudessa tällainen mielenosoittaja on Wall Streetin luomus. Kuten koko kuva Hitleristä, holokaustista, historiasta jne. Etenkin jenkeille Hitler tuntuu olevan kuin satuhahmo, josta puhutaan aina puhuttaessa pahuudesta ym.
Tietysti esim. Sutton puhuu monista tärkeistä aiheista. Jonkunhan niistä on puhuttava, ennen kuin vapaat henget luovat toisinajattelijoiden liikkeen. Esim. tämä Suomenkin toisinajattelijoiden liike tuntuu olevan täydessä ohjauksessa. On kuin luotu konflikti, jossa toimitaan kummallakin puolella. Sutton puhuu esim. tällaisesta molempien osapuolten edustamisesta, mutta natsit ovat juuri erittäin huono (täysin väärä) esimerkki ja kaukana tästä. Todellisuudessa juuri Kylmä sota on parempi, suorastaan malliesimerkki. Se oli myös oikeiston ja vasemmiston konflikti, jollaiset yleensä ovat täysin bluffia. Kylmässä sodassa vihaa teeskentelivät ilmeisesti samoissa käsissä tai ainakin hyvin läheisten ystävien käsissä olleet NL ja USA. Sionismi ja kommunismi olivat sisaraatteita ja niillä samat perustajat ja kannattajat. Vaikka natsien filosofiaa voi johtaa Hegelistä, kyseessä oli kuitenkin ikään kuin kansojen itsemääräämisoikeuden viimeinen ilmentymä, joka jopa haastoi Rothschildien ja muiden imperiumit taloussysteemillään ja omavaraisuudellaan. Natsi-Saksa oli ainoa maa, jossa sionistit eivät pystyneet määräämään juuri mistään. Juutalaisten mukana heidän vaikutuksensa loppui Saksassa, vaikka he saivat pyörittää pientä bisnestä. Hitler julisti avoimesti vastustajiensa nimet ja vastapuolen talousjärjestyksen luonteen ja heidän tarkoitusperänsä, jotka hän tietysti ymmärsi oikein. Sutton ja muut petturit haluavat vain edelleen hämärtää koko kuvion. Ei ole oikeastaan ollut aikoihin suurempaa vastakohtaisuutta eri osapuolilla ja maailmassa sekä sodissa kuin sionistis-bolshevistisen rintaman eli siis juutalaisen imperiumin (Wall Street, länsimaat ja NL muodostivat oikeastaan tämän imperiumin hännystelijöineen) ja natsien+fasismin eli todellisuudessa kansakuntien olemassaolon ja itsemääräämisoikeuden (Eurooppa, natsit) välinen taistelu.
Jos fasismi ei olisi ollut epädemokraattinen, voisimme puhua vapaudesta tai oikeastaan meillä tulisi olla oikeus puhua vapaudesta, sillä Kolmas valtakunta ja fasismi edustivat enemmän vapautta tai oikeastaan vapautta verrattuna esim. Eurostoliiton sionistiorjuuteen. Tähän asti on luultu, että länsi edusti vapautta ja demokratiaa, mutta todellisuudessa New World Orderia visioitiin esim. Baruchin taholta jo1946 alkavaksi ja kommunismia keskeiseksi hallintomalliksi. Koko maailman kattava kommunismia. USAa johtivat tuolloinkin kommunistit eli todellista vapautta ei ollut missään. Wall Street ei liittynyt mitenkään fasismiin Saksan ja N-liiton, fasismin ja kommunismin taistelussa. Muutoin oikeiston ja vasemmiston konfliktien osalta ja kylmän sodan Sutton on tietysti oikeassa. Esimerkkinä on taas surkuhupaisasti Morgan-pankki, kun puhutaan eri puolueiden ja voimien rahoittamissta, kuten Quigleylläkin. Morgan kun ei ollut juutalainen (Mjaa, kuinkahan on?). Rahamaailma oli kuitenkin hänenkin aikanaan täysin Rothschildien ja muiden juutalaisrahaeliitin USA:ssa ja Eurooopassa hallitsema, 1900-luvulla koko ajan enemmän. On selvää, että illuminaattien USAan tulon Euroopasta takana olivat samat voimat kuin Euroopan illuminaattien takana. Ne eivät suinkaan olleet antisemiittisiä, kuten ei todellakaan Skull & Bones. Sen suhteenhan Sutton vihjaa jopa tällaisesta ilman perusteluja. Eversti House oli kuitenkin selkeästi sionististen voimien välikappale ja ne hallitsivat varjohallitusta tms. eli sitä voimaa, joksi USA:n salaista eliittiä kutsutaan. Sen tietysti huomaa kaikesta 1900-luvulla tapahtuneesta. 1800-luvullakin, jos asioihin perehtyy (kts esim. bloggaus The New Babylon). Hallituista ja tahallaan synnytetyistä konflikteista on Suttonin kirjoissa hyvää puhetta (kuten esim. syöpäsairauksien lääkinnän saboitoimisesta yms.). Sota natseja vastaan on tietenkin sitä hallitumpi, mitä heikompi Saksa on. Sutton on kuitenkin koko ajan aivan naurettava satusetä. Hän esim. puuskahtaa Skull ja Bonesin pääkallotunnuksen olleen sama kuin SS-joukoilla huutomerkin kanssa. Ikäänkuin asialla olisi joku ilmiselvä yhteys, mitä mies ei kuitekaan perustele. Aivan höpöä. Mutta kun on annettui vaikutelma isosta tekijästä ja tietysti mies pystyisi parempaan ja tietää myös paljon, niin tietämättömät uskovat nyt illuminaatin ja SS:n yhteyteen. Kun ei ole tietoja tarpeeksi nähdä tällaisten propagandistien lävitse. Ja propagandistihan Sutton selvästi on ja harhaan johtaja. Maksettu mies. Jotain asiaa ja sitten aivan huuhaata ja kokonaiskuva vie suolle. Juuri nämä natsikirjat sen tekevät pääasiassa. Montako näitä onkaan keskuudessamme ja moniko vainaja (Sutton kuoli muutama vuosi sitten) on petturi? Ei tässä voi pelkuruudesta olla kysymys, sillä niin hullua kaikki on.”
Tuolla puhutaan myös Suttonin mainitsemasta IG Farben -prosessista:
”Lähde: Rolf Kosiek teoksessa Der Grosse Wendig 3, ss 667-674, 683
Varsinainen skandaali (yksi lukemattomista) on kenraalisotamarsalkka Milchin kohtalo. Häntä yritettiin painostaa väärään todistuksen vankitovereitaan vastaan. 9.4.1947 tämä suuri sotasankari ja kunnian mies antoi valaehtoisen todistuksen Nürnbergissä asianajajalle tri Friedrich Bergoldille. Tämän sihteeri on luovuttanut kopion siitä Rolf Kosiekille. Se on myös Maurice Bardechen kirjassa Nürnberg oder die Falschmünzer (1957), joka on tässä kirjoituksessa olevien muidenkin tapausten lähteenä Kosiekilla.
Todistuksessa kenraalisotamarsalkka Milch kertoo, kuinka kuulustelija majuri Emery (salanimi) kysyi häneltä 17.9.1945 englantilaisessa kuulustelukeskuksessa syntyperää ja otaksui Milchin olevan juutalainen. Hän ilmoitti, että jos näin olisi, hän pystyisi estämään kaiken Milchin vastaisen ahdistamisen ja järjestämään miehen vapaaksi. Milch sanoi, että hän ei ole juutalainen, jolloin kuulustelija totesi, että ei voisi muuttaa mitään. Sama herra vieraili myös Milchin luona Nürnbergissä 5.11.1945 amerikkalaisten kulustelujen aikana ja esitteli itsensä majuri Emery Mohaganiksi. Hän pyysi jättämään heidät kahden ja teki tarjouksen. Milchin tuli luopua antamasta edelleen lausuntoja, jotka kuulustelijoiden mielestä olivat Göringille ja Speerille ym. edullisia. Emery sanoi, että Milchille ei ole mitään hyötyä tästä ym. Muussa tapauksessa häntä itseään odottaisi sotarikossyyte. Milch vastasi, että ei ollut tehnyt sotarikoksia ja ei nähnyt sen vuoksi, että häntä voitaisiin sellaisista syyttää. Emery sanoi, että tämä olisi sivuseikka. “Jos me haluamme, voimme nostaa syytteen ketä vastaan hyvänsä saksalaista vastaan, oli hän syyllinen tai ei. Miksi ette halua asettua Göringin, Speerin ym. vastapuolelle? He eivät koskaan tekisi teille tuollaista palvelusta. Haluan antaa teille hyvän neuvon, todistakaa näitä herroja vastaan ihan oman etunne vuoksi.” Milch vastasi voivansa sanoa vain totuuden eikä hänen persoonallaan ole siinä mitään roolia eikä hän pelännyt syytteitä. Emery vastasi: “Teidän täytyy ajatella, että olette vielä nuori ja voitte vielä toimia tärkeissä tehtävissä ja teidän täytyy ajatella myös perhettänne.” Milch torjui kaikki ehdotukset ilman muuta. Emery lopetti sitten keskustelun sanoen, ettei voi siinä tapauksessa auttaa Milchiä. Siitä hetkestä lähtien Milch tajusi, että häntä vastaan suunniteltiin syytteen nostamista sotarikoksista. Hän ilmoitti asian välittömästi tovereilleen Dachaussa ja Nürnbergissä ja sveitsiläiselle Punaisen ristin edustajalle.
Kuten hän ennusti, Milchiä vastaan nostettiin syyte sotarikoksista ja hänet tuomittiin ilman mitään todisteita 20.12.1946 alkaneessa ns Milch-prosessissa (Militärtribunal II) 17.4.1947 elinkautiseen vankeuteen, joka olisi suoritettava Rebdorfin vankilassa. Vuoden 1951 alussa tuomio muutettiin 15 vuoden pituiseksi ja 4.7.1954 Milch vapautettiin 2/3 tuomiostaan istuttuaan. Milch kuoli 1972 80-vuotiaana.
Weizsäcker-prosessin aikana (pikakirjoitus oikeudenkäynnin kulusta) todistaja Eberhard von Thadden vastasi 3.3.1948 puolustusasianajaja tri Schmidt-Leichnerin kysymykseen siitä, oliko häntä kuulusteluissa uhattu luovutuksella ranskalaisille viranomaisille seuraavasti: “Minulle tehtiin selväksi, että minulla oli kaksi mahdollisuutta. Joko antaisin halutun tunnustuksen tai minut luovutettaisiin ranskalaisille oikeudenkäyntiä varten ja kuolemantuomio olisi tällöin varma. Minulle jätettiin 24 tuntia aikaa päättää asiasta” Samassa prosessissa 11.5.1948 vastasi hra Haeflinger asianajaja Siemersin kysymykseen, oliko tätä kuulusteltu vai ei: “Minut pidätti ja kuulusteli hra Sachs, joka uhkasi luovuttaa minut venäläisille Sveitsin kansalaisena ja tähdensi, että Sveitsin ja Neuvostoliiton välillä ei ollut diplomaattisuhteita.” Puolustaja Rudolf Aschenauerin muistiossa kesäkuulta 1948 ns Einsatzgruppe-prosessista todetaan, että kukaan ei uskaltanut todistaa syytettyjen puolesta, koska Berliinin Päivälehti totesi jo kaikkien syytettyjen, joita ei ole vielä tuomittu, tulevan luovutettavaksi Neuvostoliittoon. Samassa prosessissa asianajaja tri Georg Froschmann teki valituksen, jonka mukaan syytettyjen hyväksi puolustamaan saapuvia todistajia uhkaillaan luovuttamisella ulkomaisille viranomaisille sillä seurauksella, että kukaan ei uskalla todistaa. Hän pyysi erinäisten todistajien kuulemista asiasta, jotta siitä saataisiin selvyys.
Poliittisesti internoidut ja “natsihallinnon vainoamat” ihmiset olivat myös järjestäytyneet ja toimivat päättäväisesti estääkseen syytettyjen eduksi annetut todistukset. Puolustaja Alfred Seidl selvitti insinööri Walter Dürfeldin puolustuspuheessa (US-sotarikosoikeus VI), että IG Farbenin työpajoilla Auschwitzissa työskennelleet entiset internoidut eivät juurikaan olleet voineet saapua todistamaan puolustuksen hyväksi, koska “Natsihallinnon vainoamien” järjestö oli kieltänyt kaikki todistukset syytettyjen eduksi. Niitä, jotka olivat antaneet valaehtoisen lausunnon tai todistaneet kiellosta huolimatta, painostettiin ankarasti vetämään todistuksensa takaisin. “Oli selvää, että koska asioiden tila oli tämä, oli mahdotonta saada selville totuutta”. Professori tri Wahl Heidelbergin yliopistosta vahvisti IG Farben-prosessissa, että “poliittisesti karkotettujen” järjestö toimi syyttäjien kanssa yhteistyössä ja teki selväksi IG Farbenin entisille työntekijöille, että he eivät saa todistaa syytettyjen hyväksi. Poliittisesti internoitu Fritz H Stuttgartista kirjoitti 9.6.1948 Stuttgartin piispalle Wurmille, että hänelle, joka oli “Natsihallinnon vainoamien yhdistyksen” jäsen, oli kerrottu herrojen von Halle ja Minskoff taholta, että “hän ei varmaan ollutkaan koskaan vankina keskitysleirillä, vaan olisi siellä syyllistynyt rikoksiin ihmisyyttä vastaan”. Viesti oli kirjoittajan mukaan hänelle selvä ja ilmeisesti nyt oltiin varmoja, että hän ei menisi todistamaan. Todistaja oli kiirehtinyt todistustaan varten Nürnbergiin, koska oli laskenut tulevansa pidätetyksi mahdollisesti (minä: rohkea mies). Lopuksi hän sanoi tri Seidlin antavan kuvauksen em. yhdistyksen miesten toimista kuulustelujensa aikana. Merkille pantavaa on se, että IG Farbenin johtoaei tuomittu pitkiin vankeusrangaistuksiin tai kuolemaan, vaikka firma sen tytäryritys Degesch toimi Auschwitzissa.
IMT VI:n aikana eräs D K:n kaupungista, poliittisesti internoitu, oli selostanut kuulusteluissa, että “Rotunsa vuoksi vainottujen liiton” jäsenet olivat alkaneet valmistella vaikeuksia hänelle, kun olivat kuulleet hänen olevan määrä antaa lausunto. He olivat yrittäneet jopa saada hänet pidätetyksi. He olivat jopa kyselleet vankitovereiltani, olinko lyönyt juutalaisia tai muita vankeuteni aikana ja valmistelleet siten syytä hänen pidätykselleen, jotta hän ei voisi mennä Nürnbergiin. Eräs Waldemar H antoi valaehtoisen vakuutuksen 17.2.1948 Landsbergissä: “Yksi todistajistani, hra Friedrich D, entinen Buchenwaldin keskitysleirille internoitu, oli todistajien läsnä ollessa selittänyt, että internoitujen järjestö oli uhannut häntä vakavilla kostotoimenpiteillä, mikäli hän todistaisi Nürnbergissä. Prosessissani olivat entiset vangit Buchenwaldista halunneet tulla puolustamaan minua jo ilman puolustuksen pyyntöäkin. He aikoivat tulla kuorma-autolla Hampurista Nürnbergiin. Hampurin kommunistipuolue esti auton matkan maantiellä ja esti näin heitä todistamasta puolestani.”
Puolustaja tri Rudolf Aschenauerin muistiosta kesäkuulta 1948 Nürnbergissä selviää, että ylituomarin edustaja Herbert Meyer oli vaatinut Leipzigissä eräältä pikakirjoittajalta valaehtoista todistusta. Kun se ei ollut miellyttänyt häntä, hän oli uhannut nuorta tyttöä ja sanonut palaavansa 20 minuutin kuluttua venäläisen upseerin kanssa takaisin. Tämän olisi harkittava asiaa sillä välin. Tällaisen uhkauksen alaisena sitten tyttö antoi valaehtoisen todistuksen. Samassa muistiossa hän dokumentoi, että kuulusteluissa tuomarit ja muut uhkailivat samalla tavoin eri ihmisiä (todistajien nimet lueteltu eri tapausten kohdalla) ja asettivat moraalisen paineen alle väärillä valaehtoisilla vakuutuksilla, luovuttamisella venäläisille tai muille viranomaisille, hirttämisellä, muistuttivat siitä, mitä kaikki tarkoittaisi heille ja heidän perheenjäsenilleen. Toisaalta he esittivät kätkettyjä lupauksia, että jos he puhuisivat oikealla tavalla, heitä vastaan ei nostettaisi syytteitä.
Eri maissa on kautta aikojen esitetty musertavia kannanottoja voittajien näytösoikeudenkäynneistä. Tämän ja etenkin edellisen bloggauksen teemaan sopii hyvin brittiläisen kirjailijan Montgomery Belgionin 1947 kirjoitus teoksessaan Epitaph on Nuremberg: “Nürnbergin oikeudenkäynti oli jättiläismäinen teatteriesitys. Se oli giganttinen propagandahanke…Ei enää riitä, että vihollinen lyödään sotakentillä. Kerran lyöty täytyy selittää vastuulliseksi sodasta ja pakottaa tämä vastuullisuus vahvistamaan. Ei riitä, että olet hävinnyt sodan: sinun täytyy kantaa vastuu myös kaikesta sodan aiheuttamasta kärsimyksestä…Julkinen mielipide maailmassa ei tiedä kymmenesosaakaan kaikesta, mitä voittaneiden valtioiden hallitukset ja sotilaat ovat määränneet ja järjestäneet antautumisen jälkeen. Ei kymmenesosaakaan siitä, mtä amerikkalaiset, brittiläiset, ranskalaiset ja venäläiset sotilaat tai niiden kanssa yhteisymmärryksessä venäläiset, ranskalaiset, puolalaiset, jugoslavialaiset ja muut siviilit ovat tehneet suorien käskyjen mukaan samaan aikaan. Maailman yleiselle mielipiteelle ei kerrota ikinä tarpeeksi.”
Minä: Internetin aikana tietoa on tarjolla maailman mielipiteelle. Esim. tämä blogi. Ihmeen hyvin petos silti onnistuu yhä ja toisaalta hirveiden rikosten pimitys.
2.5.2011. Udo Walendy: Historische Tatsachen 47, Lügen um Heinrich Himmler, Teil 2: Lehdessä on kiintoisa lehti-ilmoitus (Rheinischer Merkur 27-9-1946): “Berliinin seudun juutalaisen yhteisön jäsen, joka todistaa syytettyjen eduksi entnazifierung-prosesseissa tai jättää ilmoittautumasta todistamaan syytettyjä vastaan, voi joutua johtajien päätöksellä sosiaalihuollon ulkopuolelle.” Lisäksi on laajempi lainaus tuosta Maurice Barddechen kirjasta. Vastaavaista syistä eli juutalaiset sekä poliittisista syistä vainotut estivät todistukset tai pakottivat perumaan ne ym. oli mahdotonbta saada selville totuutta esim. I. G. Farbeniin liittyvässä oikeudenkäynnissä.
Germar Rudolfin kirjasta Lectures on holocaust luin myös todistajien painostuksista. Kävi ilmi, että myöhemmin kommunistisena kielletty entisten keskitysleirivankien yhdistys myös uhkasi poistaa henkilön ruokahuolto- ja asumisoikeuslistalta eli täysin raunioina olevassa maassa olisi menettänyt vankien ravintohuolto-oikeuden ja vankien asumismahdollisuudet, jos entinen keskitysleirivanki olisi todistanut joidenkin syytettyjen puolustuksen hyväksi. Mutta myös usein uhattiin vastaavilla terroritoimilla, jos ei suostunut valehtelemaan jonkin syytetyn pään menoksi. Uhattiin syytettyjen penkille istuttamisella, mutta myös väkivallalla jopa murhaamisella.
Weberin (1992) mukaan Fritz Sauckel tunnusti sen, mitä kuulustelijat vaativat ja oikeus, kun tutkintotuomari uhkasi muussa tapauksessa hänen vaimonsa ja lastensa luovuttamisella Neuvostoliittoon. Myös ilmavoimien adjutantti Nikolaus von Below kirjoittaa muistelmissaan, että häntä pidettiin niin kauan eristyksissä, että hän “tunnusti” ison kasan valheita erinäisistä henkilöistä ja tapahtumista.””
Antikvaareista saa myös Walndyn kirjaa tuosta IG Farben-prosessista. Siinä on esitettynä syytteitä ja noita ”todistuksia”. Puhdas näytösoikeudenkäynti Stalinin tyyliin ja silkka valhetta syytteet.
Tällaisten ”oikeudenkäyntien” järjestäjät johtavat länsimaita. Ei ihme, että vastaavia aletaan harrastaa myös Suomessa.
Anthony Suttonista kertoo kaiken se, että hän hyökkää näiden prosessien kanssa natseja vastaan…
Lisää kelvotonta oikeudenkäyttöä ja vilpillisiä hallitsijoita:
”Lähde: Rolf Kosiek teoksessa Der Grosse Wendig 2, ss 473-483, Olaf Rose: 321-325
Monikaan ei tunnu tietävän, millainen oli Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynnin todellinen luonne tai ylipäänsä voittajien saksalaisia varten sodan jälkeen järjestämien oikeusprosessien luonne. Kyse oli täydellisesti Stalinin näytösoikeudenkäyntien kaltaisesta valhenäytelmästä. Tästä selviää myös, että kaikki eivät käsitä sitä, kuinka rikollisia länsimaiden johtajat aina ovat olleet. Sehän ei ole oikeudenkäyntejä mitätöinyt, vaan propagoi niitä ja etenkin pääoikeudenkäyntiä pääsyytettyjä vastaan oikeudenmukaisina ja sen tuomioita ja selvityksiä totuutena. Saksalaiset pakotettiin jopa valtiosopimuksella kunnioittamaan tuomioistuimen päätöksiä ja selvityksiä ja yhdistymissopimuksessa oli vastaava pykälä. Saksalaishistorioitsijat on paimennettu kyllä muutenkin kaikenlaisiin valheisiin. Nyt uudessa EU:n puitesopimuksessa vuodelta 2008 lukee, että kansainvälisen sotarikosoikeudenkäynnin tuomioita ja itse oikeudenkäyntiä ei saisi arvostella, vaan tulisi yhtyä sen näkemyksiin suurista sotarikoksista. Muussa tapauksessa seuraa kahden vuoden vankeus (vähintään). Saapa nähdä, miten tätä rikollista näytösoikeudenkäyntien sarjaa lainsäädännöllisesti lopulta suojellaan (uusi viharikoslainsäädäntö).
Kuten monissa teoksissa todetaan, syytettyjen ja puolustuksen toimintaa rajoitettiin hyvin vahvasti. Heiltä evättiin pääsy yleensä juuri ratkaiseviin arkistoihin eli he eivät saaneet käyttää edes omien toimistojensa asiakirjoja. Dokumenttien saanti oli erittäin rajoitettua ja käytännössä syytetyt joutuivat puolustautumaan itse puhumalla. Puolustajia uhkailtiin myös ja häväistiin. Työolosuhteet olivat kelvottomat. Syytettyjä ja puolustusta kiusattiin eri tavoin (esim. teos Nürnbergin vangit kertoo suomeksi esimerkkejä) ja heiltä evättiin lähes kaikki tekniset apuvälineet. Vain yksi puolustaja yleensä sallittiin, vaikka aiheiden ja aineiston laajuus olisi vaatinut paljon enemmän. Tuomioistuin ei ollut puolueeton, vaan voittajat nimesivät kaikki viranomaiset ja he toimivat avoimen vihamielisesti. Valitusmahdollisuutta ei ollut ja tuomiot perustuivat tekojen jälkeen säädettyihin pykäliin. Esim. Versaillesin rauhansopimusta ei saanut mainita ja monia muitakin asioita kiellettiin mainitsemasta (esim. Suomen Talvisota). Varsinkin voittajien rikoksia. Muutoin uhkasi sama kohtalo kuin yhtä puolustusasianajajaa, joka pidätettiin kesken oikeusprosessin (samoin kuin esim. kuusi asianajajaa Krupp-prosessissa “oikeuden halventamisen vuoksi”). Oikeusjärjestys ei myöskään ollut asianosaisen maan lakien mukainen, vaan prosessi käytiin amerikkalaisten oikeusprosessien tapaan. Useita asioita ei tarvinnut todistaa lainkaan, vaan niitä pidettiin “ilmeisinä tosiasioina”, jos siltä tuntui voittajien sotapropagandan mukaan eli sotapropaganda oli “yleisesti tunnettua ja hyväksyttyä totuutta”. Kokonaisen bloggauksen saisi myös aikaan havaituista pääoikeudenkäynninkin pöytäkirjan suoranaisesta väärentämisestä. Asioita muutettiin, käännettiin väärin ja lisäiltiin/poistettiin niistä.
Harvemmin on kiinnitetty huomiota todistajien ja todistusten epäluotettavuuteen. On kuitenkin näytetty, että todistajia on painostettu uhaten heitä monin tavoin, esim. Neuvostoliittoon luovutuksella, mikä merkitsi varmaa kuolemaa. Vastaavasti entiset keskitysleirivangit ja sotavangit olivat usein vastaavasti lahjottuja ja maksettuja valehtelijoita, kuin esitin aikoinaan Dachau-bloggauksissani prosesseista keskitysleirien henkilökuntia ym. avainhenkilöitä vastaan. Niissä yleensä puolustuksen kutsumat vastatodistajat hakattiin tai muuten saatiin luopumasta todistuksistaan ja meno oli melko hurjaa muutenkin. Pääsyytettyjen oikeudenkäynnissä säilytettiin jonkinlainen normaalin oikeudenkäynnin näköinen julkisivu ja väärinkäytökset siistittiin taka-alalle. Miehiä ei tuotu suoraan kidutuskammioista oikeuteen, vaan manipulointi oli hienovaraisempaa ym. Tosin muiden oikeudenkäyntien materiaalia käytettiin heitä vastaan. Puolustajat saivat kyllä ristikuulustella todistajia, muta sillä ei ollut mitään merkitystä, sillä vaikka he olisivat onnistuneet tässä saamaan todistajan puhumaan itsensä pussiin ym, ei tällaisella seikalla ollut mitään merkitystä tuomioon. Monia todistajie nimenomaan ei saanut ristikuulustella, sillä esim. yhtään kaasutuksista ja kaasukammioista kertovaa todistajaa ei saanut ristikuulustella. Kammottavinta on kidutuksella puristettujen satutarinoiden käyttäminen tunnustuksina ja jopa historiakirjojen kirjoittaminen näihin päiviin asti sellaisten perusteella. Amerikkalainen asianajaja Carroll on sanonut Nürnbergin sotarikosoikeudenkäyntiä Amerikkalaisen oikeuden traagiseksi pilkkaamiseksi. Hän on yrittänyt kumota tuomiot USA:n oikeuslaitoksessa, mikä sionististien miehittämän korkeimman oikeuden ja oikeusministeriön taholta varmasti aina torjutaan. Pian pääsyytettyjen tuomioiden jälkeen heidän ulkopuolisia syytettyjä vapautettiinkin voittajien toimesta ja kenraali Jodlin tuomiota on pahoiteltu arvovaltaisilta tahoilta. Monet tahot myöntävät oikeudenkäyntien täydellisen valheellisuuden. Kriittisiä kirjoja oikeudenkäynnistä ovat kirjoittaneet mm professori Werner Maser 1977, Hrowe Saunders 1986, Bolko von Richthofen 1987 ja Hans Meiser 2005.
Tri Friedrich Gaus Nürnbergissä
Hyvä case – esimerkki Nürnbergin oikeudenkäynnin toimintaa valaisemaan on tapaus Friedrich Gaus, joka oli ollut ulkoministeriön oikeusosaston johtaja ja toiminut Berliinissä lainopillisissa asioissa kansainvälisiin sopimuksiin liittyen. Hän oli syytettynä ja todisti yhtä lailla syytettyä valtiosihteeri Ernst von Weizsäckeriä vastaan eli esimiestään vastaan. Tällä ulkoministeriön toiseksi korkeinta virkamiestä sai poikkeuksellisesti puolustaa saksalaisen puolustusasianajajan Helmut Beckerin lisäksi amerikkalainen Mr Waren Mage. Tämä amerikkalainen asianajaja oli onnistunut saamaan haltuunsa juutalaisen syyttäjän suorittaman Gausin kuulustelun pöytäkirjan haltuunsa. Becker kysyi Gausin todistettua esimiestään vastaan, että ei kai tätä vain ole painostettu jollain tavalla antamaan vahvasti syyttävää lausuntoaan. Gaus kielsi kaikki epäilyt tällaisesta. Silloin Becker luki em. pöytäkirjasta, kuinka Kempner uhkasi Gausia Neuvostoliittoon luovuttamisella, koska hän oli Ribbentropin entinen alainen. Gaus rukoili ja vetosi lastensa ja vaimonsa puolesta tällaista vastaan. Kempneriin ei tietenkään vedonnut tuollainen, mutta hän selitti lopulta kyynelehtivälle ja romahtaneelle Gausille pelastusmahdollisuuden: hänen täytyisi suostua täyteen yhteistyöhön syyttäjän kanssa. Pöytäkirjan mukaan tästä lähtien Gausin vastaukset kuulusteluissa muuttuivat tästä lähtien täydellisesti ja parin päivän päästä mies pääsetettiin vapaaksi. Kun Becker oli lukenut pöytäkirjan ja kääntyi sitten Gausin puoleen kysyen, vieläkö hän pysyisi väitteessään, tämä vain peitti kasvonsa käsillään ja vaikeni kalpeana ja lyyhistyneenä. Becker ei vaatinut vastausta. Moraalinen teloitus oli tosiasia.
Tästä näemme, kuinka heti alkoi tapahtua, kun puolustus sai tärkeitä asiakirjoja. Valitettavasti asia on yksi ylimielisen voittajan kauneusvirheistä. Raportit tästä ja muista 12 prosessista kertovat tällaisen todistajien painostamisen eri tavoin olleen yleisiä, kuten esim. Dachau-bloggauksissani olen todennut. Monia ilmeisiä tapauksia on, vaikka niitä ei ole todistettu. Bach-Zelewskin todistus on yksi esimerkki, mutta hänen todistuksensa on osoitettu siis valheelliseksi. Takaisin Kosiekiin. Monet saksalaiset sotilaat ka hallintoihmiset luovutettiin todellakin Neuvostoliittoon ja kuolivat siellä, kun eivät sallineet käyttää itseään hyväkseen Gausin tavoin. Toiset allekirjoittivat heiltä kaivatut todistukset ja saivat tästä palkinnoksi vapauden tai lyhyen tuomion tms. Nämä taas pääsivät historiankirjoihin, vaikka usein vastakkaiset todistukset osoittavat valheet. Piispa Otto Dibelius sanoo kirjeessään kreivitär Schwerinille, että “kristittyinä kieltäydymme täydellisesti hyväksymästä Nürnbergin tuomioita oikeutena. Nämä tuomiot eivät olemusta kuin kostoväline, johon lyödyn kansakunnan on alistuttava ja modernit egoistiset valtiot tallaavat niillä jalkoihinsa kansainvälisen oikeuden. Uusi barbaarinen aikakausi on alkanut. On mahdollista, että osa monet tuomioista ovat ansaittu kosto. Toiset voidaan nähdä vain merkityksettömänä julmuuden osoituksena ja ne kertovat intelligenssin puutteesta. Näiden joukkoon luen selvimpinä esimerkkeinä aviomiehenne sekä Wezsäckerin tuomion” (kirje on julkaistu sveitsiläisessä lehdessä Der Bund 16.5.1948).
Minä: Ihmiset eivät Suomessa tiedä, että Nürnbergin oikeudenkäynnissä ja muissa vastaavissa prosesseissa lähes kaikki oli valhetta. Kidutuksella saatiin lukuisia todistuksia ja useimmiten lausunnon antajat “kuolivat” tai “tekivät itsemurhan” ennen oikeudenkäyntiä. Toiset kidutetut otettiin oikeuteen todistamaan (Höss) ja ties mitä myrkkyjä oli syötetty apaattiselle Rudolf Hessille. Lisäksi siis käytettiin järjestelmällisesti vapauden ja muun porkkanan avulla valehtelemaan suostuneita ihmisiä. Heitä uhkasi kuolema ja kidutus, joten esitykset onnistuivat. Tämä on monelle vaikea käsittää. Tämä keino tiedonpuutteen lisäksi oikeusprosessien luonteesta ja petoksen suunnattomuudesta on temppu, joka onnistuu vakuuttamaan usein vielä tänä päivänä. Äkkiseltään ei hyvinvoiva ja aivopesty ihminen länsimaissa voi ymmärtää, että uskallettaisiin ryhtyä siihen, että jokin lahjotaan tai uhataan valehtelemaan palkkiota vastaan tai kidutuksen välttääkseen. Mutta jos onkin kuolemaan tuomittu joka tapauksessa, kuten Höss, saattaa kidutuksen lisäksi auttaa valehtelemiseen esim. uhkaus omaisille tehdystä väkivallasta. Miettikää itse, miten itse reagoisitte.
Monille on myös ihmeellisen vaikeaa uskoa tai tiedostaa, vaikka olisi oikeudenkäynnin petollisuudesta kuullutkin, että valheen lisäksi voittajat väärensivät asiakirjoja. Vaikka historiasta käydyissä väittelyissä osoittaa Nürnbergissä esitettyjen asiakirjojen olevan ristiriidassa muiden asiakirjojen kanssa ja ainakin niiden siten on oltava väärennöksiä, niin jotenkin vain sivusta seuraavat tuntuvat vakuuttuvan, kun virallisen valheen puolustajat latovat pöytään tällaisia asiakirjoja. Varsinkin, jos tällainen painostettu todistaja tietysti sanoo esim. dokumentin oikeaksi tai kirjeenvaihtonsa oikeaksi, ikään kuin näin ei tekisi jokainen, joka saa palkinnoksi pitää henkensä ja kenties tallella olevat kiveksensä, ellei niitä ollut ennätetty murskata. Koko oikeudenkäynti on massiivinen petos, jossa voittajien sotapropaganda vahvistettiin tällaisilla näytelmillä ja asiakirjoilla. Koko elämän jatkuneen aivopesun tuloksena virallinen linja mahtavine auktoriteetteineen saattaa onnistua näyttämään silti suurimmalta osaltaan vakuuttavalta, vaikka keskustelua seuraavalle olisi tiedossa, että Nürnbergissä on käytetty selviä väärennöksiä ja jos ne eivät koske holokaustia, niitä on yleisesti osoitettu selviksi väärennöksiksi myös Saksassa. Mutta ilmeisesti sekä oikeudenkäynnit että perinteinen käsitys esim. toisen maailmansodan syyllisyydestä ovat juuri legendaarinen “liian suuri valhe”, johon ihmiset uskovat, koska se on niin iso. He eivät voi käsittää sitä, kuinka paljon heille valehdellaan. Tämä Hitlerin ja Goebbelsin huomio suuresta valheesta tehtiin juuri niiden voimien valehtelua tarkastelemalla, jotka olivat Nürnbergin oikeudenkäynninkin takana. Miksi ihmeessä asiakirjoja ei väärennettäisi, jos valehdellaan ja käytetään valhetodistajia jne? Miksi on niin vaikea käsittää, että väärennöksiin turvauduttaisiin, jos kuitenkin ymmärretään valehtelun, petoksen ja kidutusten ym. käytön olevan tosiasia? Esim. Rosenberg ja Kaltenbrunner sanoivat heitä vastaan esitettyjä asiakirjoja väärennöksiksi ja kiistivät sellaisia koskaan nähneensä.
Kerrataan siis muutama tunnettu tapaus. Olen jo kertonut esim. Hitlerin kenraaleille pitämästä puheesta 22.8.1939, joka on erilainen virallisessa Wehrmachtin sotapäiväkirjassa kuin mikä tuntemattoman tiedustelulähteen hankkima versio, joka esitettiin Nürnbergissä. Siinä yllätys yllätys Hitler pelkää rauhankonferenssia, joka estäisi sodan. Muutenkin teksti on sotainen ja viitataan mm. länsimaita vastaan kääntymiseen ja vielä laajempaan sotaan. Todellisuudessa tiedämme Hitlerin satsanneen rauhan puolesta hartiavoimin myös 23.8.1939 jälkeen ja olleen nimenomaan rauhankonferenssin kannalla vielä 3.9.1939 ja sen jälkeen. Fritz Hesse oli vain yksi emissaari, mutta rauhanaloitteita ja tarjouksia oli lukuisia. Hitlerin 16. kohdan tarjous Englannille ja Puolalle oli selvä osoitus rauhantahdosta. Samoin tapahtumat vuoden aikana, kuten olen osaltani bloggauksisani todennut. Kokonaiskuva viimeisistä rauhan viikoista on vielä bloggaamatta, mutta netistä löytyy tietoa. Noniin, ensin Nürnbergissä oli tarkoitus hyväksyä vielä kammottavampi versio, mutta viime hetkessä puhe muutettiin uudenlaiseksi, koska ensimmäinen versio oli todistettu väärennetyksi. Silti tämän jälkeen väärennökseksi todettu versio jaettiin lehdistölle ja se siteerasi sitä ympäri maailmaa ja siis Nürnbergissäkin hylätty versio jäi elämään omaa elämäänsä medioissa ja julkaisuissa oppikirjoja myöten. Amiraali Raederin puolustusasianajaja tri Siemers osoitti kuitenkin uuden version olevan kirjoitettu osaksi samalle paperille ja smalla kirjoituskoneella kuin hylätty versio. Sotapäiväkirjan versio ei tietenkään päässyt Englannin julkaisemaan Saksan ulkoasiainministeriön asiakirjojen kokoelmaan, vaan kaikista kyseenalaisin versio. Koska Hossbachin muistio on myös vastaavasti väärennetty Nürnbergiin (selostus jääköön toiseen kertaan), avaindokumentit sotasyyllisyydestä ovat väärennöksiä. Väärennystoimintaa on harjoitettu sodan jälkeen rutiininomaisesti. Englannin on esim. myös todettu salanneen esim. juuri elokuulta 1939 Saksan rauhantahtoa ilmentäviä Saksan arkiston muita asiakirjoja ja julkaisseen sellaisia, joissa Neuvostoliiton väärennystoiminta on kuitenkin yleensä kaikille tuttua. Israel on hyväksynyt esim. Demjanjukin ss-kortin aikoinaan todisteeksi, vaikka se on selvä KGB:n väärennös, kuten tuli todettua aiemmissa bloggauksissa. Saamieni tietojen mukaan Venäjältä on löytynyt sopivasti lisää vastaavia kortteja ja nyt mm. niiden perusteella Demjanjukia ollaan tuomitsemassa uudelleen. Lachoutin aikoinaan allekirjoittamaa kuuluisaa asiakirjaa väitetään väärennökseksi ja asiasta on laadittu pitkät sepustukset pahamaineisessa CIA:n peite-elimessä Itävallassa (Austrian Resistance Archive). Esimerkkejä on lukuisia ja epärehellisyys siis selvää. Petoksellisuus ja väärennyksiin turvautuminen sujuvat rutiinilla. Auktoriteettiuskolla viralliset tahot voittavat ilmeisesti aina jotkut puolelleen niin kauan, kunnes auktoriteetti virallisten tahojen osalta tässä maailmassa näiden asioiden kohdalla on nolla myös heidän arvionsa mukaan.
Professori Karl Haushofer ja Heinrich Himmler murhattiin
Aiemmin olen kertonut, että professori Karl Haushofer murhattiin vaimoineen brittiagenttien toimesta juuri päivää sitä ennen, kuin professori Haushoferin oli määrä todistaa ystävänsä Rudolf Hessin puolesta Nürnbergissä. Tiedämme, että mies tiesi liikaa Hessin lennosta ja erinäisistä rauhantarjouksista. Siksi amerikkalaiset OSS:n virkailijat kävivät syyskuussa 1945 häntä kuulustelemassa. “Haushofer tiesi hämmästyttävästi kertoa asioita, jotka eivät sopineet voittajien propagandan kuvaan maailmanvalloitussuunnitelmista ym. Hänen poikansa Albrecht Haushofer oli henkilökohtaisesti neuvotellut Samuel Hoaren kanssa Espanjassa rauhasta ja Haushofer tiesi siis 1941 Englannille tarjotusta kattavasta rauhansuunnitelmasta. Tämän ja monta muuta asiaa Haushofer pystyi siis todistamaan ja hänellä oli myös tarvittavat dokumentit (Scheil, Die Eskalation des Zweiten Weltkriegs). Siksipä OSS takavarikoi kaikki 18 000 asiakirjaa Haushoferilta eikä niistä ole sen jälkeen kuultu. Haushofer tunsi kirjeenvaihdon Hessin/Hitlerin ja Britannian välillä, kun Hess ja Haushofer luulivat vaihtavansa viestejä rauhasta ym. lordi Hamiltonin kanssa, vaikka tosiasiassa viestejä välitti Englannin tiedustelupalvelu. Nämä ilkeät asiat eivät saaneet paljastua. Kun Hessin ja Frankin puolustus oli kutsunut Haushoferin todistajaksi 7.3.1946 ja siksi hänet oli määrä tuoda oikeuden eteen. Britannian salaisen palvelun agentit kävivät kuitenkin yksityishenkilönä ennen todistusta 10.3.1946 häntä tapaamassa. 12.3.1946 omaiset löysivät “jäähyväiskirjeen perusteella“ ruumiit ja samana päivänä on myös agenttien raportti murhasta lähetetty Sveitsistä toimeksiantaja Kirkpatrickille. Martin Allen on esittänyt raportin ja se on kuvattu dvd:llä Geheimakte Hess muutaman muun kiintoisan dokumentin kera. Julkisesti perheen oli tyydyttävä puhumaan itsemurhasta, koska dokumentteja ei ollut päinvastaisesta eikä ruumiiden osalta sodan jälkeisessä kaaoksessa voitu ryhtyä tutkimuksiin, etenkin, koska kyse olisi ollut vakavista syytöksistä voittajavaltioita kohtaan. Jäähyväiskirjeissäkin on kummallisuuksia, merkkejä ainakin kolmen eri kynän ja mustetyypin käytöstä, puuttuva päiväys ym.
Kun saksalainen professori Haiger oli kysynyt Englannin arkistosta, että oliko Martin Allenin löytämät dokumentit varmasti aidot, hän sai vastauksen, että ne olivat aidot. Allenin Himmlerin kuolemasta kertomaa kirjaa varten kuvaamat dokumentit (4 kpl) olivat sitä ennen johtaneet skandaaliin. Tästä skandaalista on liikkeellä väärää tietoa. Brittiläinen lehti Daily Telegraph oli pyytänyt saada tehdä grafologin tutkimuksen näille dokumenteille Allenin kirjan synnyttämän kohun jälkeen. Yllättävää oli, että museo lainasi arvokkaat dokumentit lehdelle ja grafologi osoitti pian ne vääriksi. Sen jälkeen myös arkisto päätti dokumentin olleen väärennöksiä. Maailman media alkoi levittää syytöksiä, että Allen olisi väärentänyt dokumentit, vaikka tätä ei kukaan suoraan esittänyt. Syyttävä sormi osoittaisi mielestäni arkistoon ja Daily Telegraphiin eli Englannin viranomaisiin ja muihin pimeisiin voimiin sen takana. Kovasti ihmeellistä olisi, että joku olisi salakuljettanut dokumentit arkistoon. Mielestäni tässä on kysymys siitä, että voimakkaat painostusryhmät ovat kauhistuneet Allenin kirjoista ja niiden saamasta julkisuudesta. Ehkäpä Englannin johtokin on katunut julkaisupäätöstä, joka on ehkä tapahtunut epähuomiossa. Joka tapauksessa propaganda on ollut uhattuna liiaksi ja salaisuuksien verhoa on päätetty vetää taas umpeen. Ehkäpä se, että kirjaan Hitler / Hess Deception käytetyt dokumentit kuvattiin erinomaisen tarkasti dvd:tä Geheimakte Hess varten, joten pimeät voimat eivät niitä niin vain voi vaihtaa ja alkaa väittämään väärennöksiksi. En tosin ihmettele, vaikka viimein niitäkin yksinkertaisesti alettaisiin väittää väärennöksiksi härkäpäisesti. Tämän teoksen mennessä painoon aiheesta on vaadittu uusia tutkimuksia.
Himmlerin murha vaatisi oman bloggauksen. Martin Allenin kirjan lisäksi (Das Himmer Komplott 1943-45, joka keskittyy Himmlerin rauhanvälitystoimiin ja vain pieneltä osalta kuolemaan) myös kanadalainen Joseph Bellinger on kirjoittanut järeän paljastuskirjan Himmlers Tod. Niiden perusteella on selvää, että Himmler murhattiin eikä tehnyt itsemurhaa. Hän tiesi liikaa asioista eikä hätä haluttu kuulla missään oikeusistuimessa. Muita syitä murhaan ei voi olla. Churchill nimenomaan halusi tappaa tietyn listan mukaiset natsijohtajat välittömästi kiinni saadessa ilman oikeudenkäyntiä. Näihin kuuluivat esim. Adolf Hitler ja Heinrich Himmler. Vastaavaa murhapolitiikkaa on harjoitettu liikaa tietäviä ja esim. kaasukammiot kiistäviä natsihallinnon jäseniä kohtaan sodan jälkeen järjestelmällisesti. Kidutettuja keskitysleirivartijoita on sitten esitetty jopa televisiossa todistamassa mielipuolisia valheita, koska muuten heidät olisi murhattu (saattavat olla myös feikkejä). Tai on näytetty vankilassa annettu todistus. Tällaiset tapaukset elivät niin kauan kuin suostuivat tarvittaessa valehtelemaan. Niin vankilassa kuin ne, jotka laskettiin vapaaksi. Vastaava kuvio toistuu eri prosesseissa jatkuvasti. Selvästi mielikuvituksellisia tarinoita kertomaan ja toverien ilmiantoon perättömin syytöksin painostetaan Gausin tapaan. Yleensä tunnustaja saa jonkun palkinnon, esim. lievän tuomion ja vain hyvin lievän yhteyden tekoon. Jopa todistajan aseman ja vapautuksen. Sitten toiset tuomitaan ja heiltä puristetaan lisää valheita. Kaasukammiot ja muu propaganda elävät jopa koulutettujen ihmisten mielessä ja vaikuttavat ajatteluun paljon.
Kuinka vaikea onkaan uskoa koko elämän jatkunut aivopesu, vaikka petoksista selvät todisteet esittää sekä petoksista ja että näiden vartijoiden todistukset eivät voi edespitää paikkaansa. Taustatietoa tarvitaan ja itsenäistä ajattelua. Silti asian sisäistäminen ottaa ihmeen koville useilla ihmisillä ja vie aikaa. Mutta kun viimein valkenee, että Nürnbergin oikeudenkäynneissä ja muissa vastaavissa kaikki on petosta, kuten koko historiankirjoitus ei-revisionistisella puolella, niin ihminen alkaa olla kypsä “denialistiksi”. Vartijoiden tunnustukset ja erinäiset feikkiasiakirjat ovat siis kipupiste ja kynnys, sillä ilmeisesti on jotenkin vaikeaa astua niin turvattomaan maailmankuvaan, jossa turvallisen oloiset ja luotettaviksi koetut suomalaiset poliitikot ovatkin kommunistidiktatuurin edustajia ja valmistelijoita ja jossa siis “länsimaiden demokratia” lepää väärennöstehtailulla ja kiristyksellä/kidutuksella puristetuilla lausunnoilla ja viralliset laitokset ja poliitikot suojelevat valhetta ja koko “arvoyhteisö” ja EU on sadististen joukkomurhaajien ja raiskaajien ym. raakalaisten ja rikolisten perustama. Täytyy olla jokin alitajuinen esto syynä sille, että on niin vaikea tajuta kaiken valheellisuus ja nimenomaan petkuttajien värvääminen ja asiakirjojen väärentäminen myös länsimaissa. Propaganda on purrut, mutta turvallisuudentunne ja myös helppous elämässä houkuttelee. On niin mukavaa, kun asiat ovat kirkkaat ja joku ajattelee omasta puolestaan. Tosiasioiden tunnustaminen johtaa siihen, että totuudenmukaisen ja uskottavan kuvan muodostaminen vaatii itsenäistä ajattelua ja asioiden selvittämistä eri lähteistä. Se ei ole helppoa. Ilmeisesti vasemmistolaiselle ihmiselle, joka on uskonnollisesti sitoutunut johonkin “hyvien ja edistyksellisten aatteiden” kupikunnan ideologiaan ja sen ryhmän kaikkiin edesottamuksiin, mahdotonta. Useinhan nämä ideologiset ihmiset ovatkin tottuneet valehtelemaan “hyvän asian puolesta” eivätkä niin välitäkään, miten asiat olivat ym. On opetettu, että totuus “edistää natsismia tms pahaa”. Myös Amerikka voi “viedä myös sielun”, kuten eräällä keskustelupalstalla osuvasti sanottiin. Sen nuoleskelijat voivat olla kommunistien tapaisia uskovaisia loppuun asti. Pahimmat usanistit eivät juuri eroakaan stalinisteista muuta kuin siinä, että uskovat vielä aidommin kaikkeen USA:n propagandaan. Varsinkin sodan jälkeen syntyneet eli ns suuret ikäluokat ja sen molemmin puolin ovat sotapropagandan pahimmin aivopesemiä. Vaikeaa on kai muutta niin huomattavasti ajattelua, johon on ohjattu yhteiskunnan taholta. Pitäisi korjata niin paljon erheellisiä käsityksiä, mikä on monelle liikaa. Siksi usein asia ei onnistu, vaikka olisi menettänyt jo kauan sitten uskonsa poliitikkoihin, virkamiehiin, mediaan ym täydellisesti, kuten esim. aikamme vaihtoehtoväki .
EDIT: Revisionitien teoksissa analysoidaan em. esimerkkien lisäksi huomattavasti enemmän Nürnbergin oikeudenkäynnissä ja muualla esitettyjä selviä väärennöksiä ja osoitetaan ne väärennöksiksi. Udo Walendy on tehnyt näin paljon lehdessään Historische Tatsachen (lähes joka numerossa). Yksi hyvä analyysisarja on Ingrid Weckertin teoksessa Feuerzeichen, jossa osoitetaan virallisen käsityksen ns. Kristalliyöstä perustuvat tökeröihin väärennöksiin. Erinäiset todistukset ja muut asiakirjat osoittavat niiden valheellisuuden myös. Samoin yön vahingot ja tapahtumien kulku vain osassa maata ym. Nürnbergin oikeudenkäynti ja muut vastavaat prosessit ovat aiheesta kirjoitettujen eri teostenmukaan vuosisadan suurin petos. Esim. Maser (Justiz der Sieger 1977) kertoo, kuinka Nürnbergissä puolustukselta takavarikoitiin kaikki sen hankkimat valaehtoiset lausunnot ja muut asiakirjat. Vain pieni osa niistä hyväksyttiin, mutta valaehtoisia lausuntoja oli vaihdettu peukaloituihin väärennöksiin. Joskus puolustus sai pärjätä niillä ja teki niin, koska niissä usein saatettiin siirtää syyt kuolleille henkilöille tai toiselle taholle tms. Väärennöksiä on paljon, mutta silti lähinnä vain avaindokumentit eri syytettyjä vastaan tai erinäisistä väitetyistä rikoksista. Usein niitä on täydennetty myöhemmin eikä Nürnbergissä ym. edes ole esitetty “alkuperäistä” tai sen näköistäkään asiakirjaa, vaan virallinen käännös, konekirjoitusliuska ilman merkintöjä tms. Väärennystehtailta ilmestyy jatkuvasti dokumentteja, esim. uusia Demjanjukin ss-kortin kaltaisia lappusia tai erinäistä kirjeenvaihtoa (hiljattain esim. Ernst Jüngeriin liittyen). Vaikka revisionisteja ollaan syyttämässä väärentäjiksi (vain medioisa lähinnä ilman mitään oikeudenkäyntejä), kun heidän käyttämiään asiakirjoja on “kadonnut” arkistoista tms (Esim. Stalinin ns. “Soihtumies-käsky”), niin todellisuudessa hovihistorioitsijat ovat jääneet kiinni väärentämisestä ihan rysän päältä. Esim. Berliinin valtiopäivätalon paloon liittyen osoitettiin mm. Edouard Calicin, Walther Hoferin ja Eugen Kogonin muodostaman komitean esittämät dokumentit (Luxemburgissa perustettu 2. maailmansodan syiden ja seurausten tieteellisen tutkimuksenb komitea, 1968)väärennöksiksi ja ihan muidenkin kuin revisionistien taholta.He käyttivät esim. Richard Beitlingin väärennöksiä. Yleensäkin ns. “vakavasti otettavat historioitsijat” tuntuvat olevan velvoitetut uskomaan lähes kuinka törkeisiin väärennöksiin hyvänsä. Väärennettyjä valokuvia on myös liikkeellä paljon. Esim. Udo Walendy on kirjoittanut niistä hyvän kirjan ja esittelee väärennöksiä monessa numerossa lehdessään “Historische Tatsachen”, jota voi ladata esim. Neuschwabenland-arkistosta. Muistamme myös esim. Wehrmacht-näyttelyiden valheellisuuden ja oikeiden valokuvien käytön aivan väärissä yhteyksissä ja valheellisesti eri tapahtumia muka todistamaan ym.
Kaikesta edellä esitetystä pitäisi seurata johtopäätös, että virallinen versio historiasta holokausti mukaan lukien on täysin väärä. Ei muuten käytettäisi väärennöksiä, valhetodistajia ym. järjestelmällisesti. Muuten ei olisi järjestetty petoksiin ja väkivaltaan perustuvia näytösoikeudenkäyntejä. On hämmästyttävää, että nekin, jotka myöntävät vilpin ja tunistavat sen, eivät luovu virallisesta käsityksestä asioista, vaan toistavat valheita. Aivan kuin ajautuisivat virran mukana. On selvää, että kun kerran kaikki on väärennöstä eikä ilman vilppiä ole pärjätty, olisi syytä olla varovaisempi lausunnoissa historian tapahtumista. Kaikki meille kerrottu on väistämättä suurimmaksi osaksi petosta ja televisio-ohjelmat ym. sekä erinäiset “asiantuntijat” valehtelevat törkeästi ja jatkuvasti kaikesta. Tämn pitäisi olla selvää, kuten myös sen, että on kansalaisvelvollisuus olla toistmatta valheita ja etsiä vaihtoehtoisia tulkintoja ja valheiden paljastamisia netistä ym.
EDIT:
Noniin. 2008 Scotland Yard on viimein päätynyt väittämään, että joku on vienyt 29 väärennöstä eri arkistoihin Englannissa kenenkään huomaamatta. Ilmeisesti vielä keksinyt arkistotunnuksetkin kai? Tuskin uskottavaa, varsinkin, kun kirja Dear Mr. Hitler oli vielä vuoden kirja Englannissa ja avaindokumenttia varmasti syynättiin tuolloin. Himmler-paljastukset olivat liikaa ja veikkaan, että kaikki arvasivat Himmlerin murhatun kai muiden syiden vuoksi kuin joidenkin rauhanneuvottelujen. Eiköhänmies tiennyt liikaa holokaustista ym. Nyt sitten on myös Edvard VIII:n kirje Hitlerille muka väärennös.
Poliisi sanoo, että juttuun Allenia vastaan olisi riittävästi aineistoa syytteen nostamiseksi. Näin ei kuitenkaan tehty, koska “Allenin terveys oli niin heikko.” Aika omituista. Allen vakuuttaa syyttömyyttään. Miksi häntä vastaan ei nostettu syytettä ja oikeudenkäyntiä? Miksi koko juttu on ollut niin vähän uutisoitu? Ikäänkuin koko juttu haluttaisiin pyyhkiä pois, vaikka voitaisiin revittää vaikka kuinka ja syytellä revisionisteja? Koko jutusta saisi hyvän propagandajutun virallisen totuuden puolesta, ellei siinä olisi jotain mätää. Ilmeisesti halutaan unohtaa, että tällaisia dokumentteja koskaan tuli julkaistua ja että mitä ne paljastivat Englannin historiasta. Väärennössyyttely oli keino saada virallinen totuus jotenkin pelastettua. Suuri osa ihmisistä olisi tietysti tajunnut, että mitään väärennöstä ei ole kuin arkiston ja valtion puolella, joka on joutunut nyt väärentämään asiakirjat ja vaihtamaan ne, ja koko juttu on vallitsevan naurettavan ja valheellisen historiakuvan epätoivoista pönkitystä. Juttu on täysin epäuskottava siis ja se haluttiin nopeasti pois tietoisuudesta. Tutkinta olisi saattanut innostaa totuudenrakkaita tutkivia journalisteja tai sitten jokin poliiseista olisi saattanut tutkiakin liikaa ja paljastanutkin ihan toiset tahot väärennykseen osallisiksi. Oikeusjutun aikana riippumattomat tutkijat olisivat aineiston perusteella päätelleet kaikenlaisia “salaliittoteorioita”. Allenin puolustus olisi olut aktiivinen ja joka tapauksessa arkistoa olisi kovasti syytetty ja valtiota. Nyt hänen kanssaan on kai tehty jokin sopimus. Poliisien olisi pitänyt osoittaa, että Allen olisi vienyt dokumentteja arkistoihin. Ilmeisesti mitään näyttöä ei ollut oikeasti, vaan hän oli käyttänyt arkiston asiakirjoja. Yksityikohtiin ei voitu mennä ja olisi herännyt kysymyksiä muiden tahojen syyllisyydestä.
Ylsi lisä pitkään sarjaan arvovaltaisten elinten väärennöksiä ja pimityksiä. Kuin Anne Frankin käsialan analyysi, kulakärkikynämerkintöjen arvoitus “Anne Frankin päiväkirjoissa” poliisilaboratorion selvityksissä jne. Ilmeisesti suuren vallan omaavat tahot ovat vaatineet jonkinlaista väliintuloa. Kun Bilderberg käskee, voi esim. Liettuan valtion laitos väittää pitkän väittelyn jälkeen muka löytäneensä joukkohaudan. Jostain syystä ruumiita ei kujitenkaan kaiveta ylös..
Allen toteaa videolla Geheimakte Hess, että arkistot paljastavat huomaamattaan asioitaja eri aikoina paljastuneista eri dokumenteista saa tietyn kokonaiskuvan. Tässä lienee syy siihen, että dokumenttien julkistamista on kaduttu.
Joka tapauksessa Himmler murhattiin ja mitä ilmeisimmin tahallisesti. Miksi häntä ei haluttu oikeuteen? Hän tiesi liikaa. Brittien “vieraana” ollut Hess ei tiennyt totuutta holokaustista, mutta arvasi sen. Kun natseista ja holokaustista tehtiin niin ihmeellinne uskonto ja kaikki väärennettiin, lopulta ei Hessiäkään saanut päästää vapaaksi, vaan hänet eristettiin ja tarvittaessa murhattiin juuri ennen vapauden koittamista. Ja tiesihän hän “Churchillin rauhanansasta”. Churchill oli estänyt rauhan teon vilpillisesti ja estämällä Saksan neuvotteluja. Tätä ei moni olisi ymmärtänyt, jos näistä Saksan rauhanaloitteista puhuttaisiin liikaa ja samalla tajuttaisiin, että Englanti esti rauhan hyvillä ehdoilla ja sai aikaan miljoonia kuolonuhreja. Kymmeniä miljoonia. Ehkäpä siksi kaikki Allenin kolme kirjaa nyt virallisesti perustuvat väärennöksille. En löytänyt listaa, jossa selitettäisiin, mitkä kaikki ovat nyt uuden tulkinnan mukaan väärennöksiä.
EDIT 2:
Lehdessä Historische Tatsachen 97 (Salaisuuksia Himmlerin ympärillä) Udo Walendy toteaa myös muiden historioitsijoiden todistuksiin viitaten, että kukaan ei ole pystynyt viemään Engalnnin arkistoihin mitään väärennöksiä. Kaikki arkistomerkinnätkin olisi pitänyt itse tehdä ja arkistonhoitajat olisivat huomanneet asian. Nimenomaan media väittää juuri Allenin vieneen 29 väärentämäänsä asiakirjaa useaan eri arkistoon Englannissa ja että tätä ei oltaisi huomattu. Walendyn mielestä on näytetty tosiasia, että asiakirjat ovat aidot ja ne julkaistiin normalisti ja välittömästi lähes Allen niitä esitteli kirjoissaan. Sitten alkoi Scotland Yard pitää median kanssa väärennöskeskustelua. Sitäkin ihmeellisempää siis, kun arkistohoitaja ensin vastasi Saksaan muiden kirjojen perusteena olleiden asiakirjojen olleen aidot. Vuosikausien prosessin jälkeen ilmoitettiin niiden olevankin väärennöksiä. Samoin siis jo 2000-luvun alussa vuoden kirjaksi julistetun teksen keskeisin dokumentti. Aivan epäuskottavaa.
Lehdestä selviää, että on jo kauan sitten näytetty, että Englannissa oli kovasti huolta siitä, että Himmler esiintyisi oikeudessa tai että jos edes amerikkalaiset kuulustelisivat häntä. Himmler ja useat korkeat natsijohtajat, jotka tiesivät monista asioista ilmeisesti liikaa, oli määrä tappaa heti tavotettaessa. Tämä selviää siis muistakin yhteyksistä kuin em- väärennöksiksi julistetuista 4 asiakirjasta.”
Tästä pääsemmekin Himmlerin murhaan: ”Luettu: Joseph Bellinger/Himmlers Tod, Freitod oder Mord? (Arndt 2005)
Englantilaiset yhä väittävät, että Heinrich Himmler kuoli syanidimyrkytykseen. He ovat julkistaneet aikoinaan erittäin kummallisen ruumiinavauspöytäkirjan, jossa ei kuitenkaan ole minkäänlaisia viitteitä syanidimyrkytykseen. Ruumiinavauspöytäkirja on outo myös siksi, että se on hyvin suppea. Syanidimyrkytys olisi erittäin helppoa todeta, sillä se aiheuttaa mm. vainajan vatsaa avatessa selvästi tunnistettavan tuoksun. Ruumiinavauksessa ei kuitenkaan avattu vatsaa. Vainajalle tehtiin myöhemmin jostain syystä vielä toinen omituinen ruumiinavaus, kun se oli kaivettu ylös salaisesta piilopaikasta. Tuolloin todettiin, että vainajalta oli viety aivot ja monia hampaita välittömästi kuoleman jälkeen. Toinen ruumiinavaus tehtiin pian ensimmäisen jälkeen, kun salaisen palvelun asiamies oli pantu asialle tarkastamaan, onko ruumis vielä tallella. Saksassa oli levinnyt ääriä huhuja ruumiin löytämisestä. Himmlerin ja tämän seurassa olleiden henkivartijoiden pidättämiseen ja kuulusteluihin (ja murhaamiseen) osalliset henkilöt saivat kovat uhkaukset vaieta koko loppuelämänsä ajan kaikesta ja tietoja sai antaa vain luvan kanssa siten, että vastaukset hyväksytettäisiin etukäteen maan korkeimman johdon taholta. Kuten niin monen asian yhteydessä, myös Himmlerin kuolemaan liittyvät asiakirjat on salattu tähän päivään asti.
Himmleristä otettiin muutamia valokuvia parin päivän aikana. Lehdistö sai tutustua ruumiiseen hyvin rajoitetusti. Englantilaiset laskivat liikkeelle tarinan, jonka mukaan Himmlerin vanhempi veli Gebhard olisi käynyt tunnistamassa ruumiin. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ilmeisesti tarina oli tarkoitettu peittämään Himmlerin kuolemaan liittyvää salailua ja vähentämään epäilyjä. Valokuvissa Himmler on asetettu kahteen eri asentoon. Melko selkeästi Himmlerin nenä on murtunut väkivallan seurauksena, sillä hänen nenänsä ei ollut murtunut ennen pidätystä ja valokuvissa nenän vinous paljastaa murtuman useimmille asiantuntemattomillekin. Kuvissa ei esitetä Himmlerin pään takaosaa, mikä antaa aihetta epäillä, että siihen olisi kohdistettu rajua väkivaltaa. Takaraivoon ja pään takaosaan kohdistuneet iskut ovat paljon vaarallisempia kuin etuosiin kohdistuneet. Kuolema seuraa yleensä hetkessä, kun taas ohimoiden tienoilta saattaa erinäisissä tapauksissa rikkoutua koko kallo ja aivomassaa tulla esiin ja silti uhri jää henkiin eikä edes menetä tajuntaa. Himmlerin ruumiin värit viittaavat siihen, että kuolema olisi tullut nopeasti. Tällöin nimittäin ruumis ei jäykisty kuolonkankeuteen kuin pariksi päiväksi tai jopa vähemmäksi aikaa ja tämä vaikuttaa asennon lisäksi laikkuihin veren valumisen vuoksi. Laikutus paljastaa, että ruumista oli aseteltu ja siirrelty pian kuoleman jälkeen. Valokuvia Bellingerin kanssa tutkinut lääkäri tri Arnold Giesbret on todennut merkkejä kuristamisesta Himmlerin kehossa, etenkin kaulan seuduilla. Lisäksi on erotettavissa iskujen jälkiä ohimoissa. On todennäköistä, että Himmlerin aivot ja osa kalloa on viety sen vuoksi ruumiista kuoleman jälkeen, että ruumiin mahdollisesti löytyessä tai myöhemmin salaisuuksiin vihkiytymättömien sitä päästessä tutkimaan, merkit väkivallasta aivoissa eivät paljastuisi. Salaisen palvelun miesten yksi tyypillinen teloitusmuoto on kolkata ihminen tajuttomaksi ja varmistaa kuolema kuristamalla. Himmleriä on saatettu myös kiduttaa ennen kuolemaa. Esim. Kaltenbrunner koki sellinaapuriensa (Otto Skorzeny) mukaan Englannissa kovaa kidutusta joka päivä ennen Nürnbergiä. Hänen aivoverenvuotonsa oikeudenkäynnin alkuvaiheessa on saattanut olla seurausta hakkaamisesta, sillä kovat iskut päähän saattavat tappaa heti, mutta myös tuottaa vaarallisen aivoverenvuodon vasta pitkän ajan viiveellä. Tosin on mahdollista, että “aivoverenvuoto” Nürnbergissä esti sopivasti holokaustiasioista liikaa tietävän Kaltenbrunnerin esiintymisen. Vastaavista syistähän Himmler murhattiin.
On täysin varmaa, että Himmler ei kuollut syanidimyrkytykseen. Kasvojen ja huulten sinertävyys paljastaisi syanidimyrkytyksen välittömästi valokuvista, jos Himmler olisi kuollut syanidiin. Syanidimyrkytyksessä silmät ovat auki ja pupillit laajentuneet, mutta Himmlerin silmät olivat täysin rauhallisen näköiset. Göring kuoli oikeasti syanidimyrkytykseen, mikä on todettavissa ruumiista otetuista valokuvista. Jos syanidimyrkytyksen tuntomerkkejä olisi, ei silti voitaisi todistaa, että Himmler olisi tappanut itsensä vapaaehtoisesti. Himmlerille oli kuitenkin tehty jo kolme ruumiintarkastusta ennen kuolemaa ja ainoa hänellä ollut syanidikapseli oli otettu pois jo ensimmäisen yhteydessä. Missään ei ole esitetty todisteita, että natseilla olisi yleisesti ollut syanidikapseli suussaan. Takavarikoitu ampulli oli yli 3 senttiä pitkässä kuoressa ja sen läpimitta oli yli 2 cm. Tällainen huomattaisiin suusta eikä sen kanssa voisi puhua tai syödä kunnolla. Ei ole todisteita siitä, että Himmler olisi oikeasti porauttanut kolon kapselia varten hampaaseensa. Hän olisi varmasti teettänyt työn vakituisella hammaslääkärillään, mutta tämä ei ole tehnyt mitään sellaista. On melko varmaa, että hampaat Himmlerin suusta on viety, jotta tarina myrkkykapselia varten poratusta kolosta hampaisiin eivät paljastuisi valheiksi. Tarina ovat toistaneet vain viralliset tahot, jotka väittivät Himmlerin puraisseen kapselin silloin, kun sitä etsittiin suusta. Vain Leon Degrelle on tempautunut tarinaan mukaan ja esittänyt, että Himmler olisi esittänyt hänelle kapselin ja sanonut laittavansa sen suuhunsa. Salaisen palvelun miehet ja korkea-arvoiset natsit kantoivat kylläkin syanidikapseleita, jotta heiltä ei voitaisi lypsää tietoja tai jotta itsemurhan voisi tehdä. Himmler kuitenkin tuomitsi itsemurhan jo ideologiansa puolesta ja oli sanonut kaikille, että ei tekisi itsemurhaa. Hampaankolotarinat on keksitty voittajien taholta. Hampaankolotarina on sikälikin outo muun itsemurhatarinan tapaan, että juuri samassa talossa samojen miesten toimesta oli kuollut viikkoa aiemmin Werwolf-armeijan johtaja Hans-Adolf Prützmann. Hänenkin osaltaan englantilaiset väittivät miehen “valitettavasti onnistuneen tekemään itsemurhan kaikista varotoimista huolimatta”, vaikka alan ammattimiehet olivat muka saaneet tehtäväksi nimenomaan estää itsemurhan tekemisen. Samat miehet epäonnistuivat uudelleen, vaikka Prützmann muka olisi tehnyt itsemurhan juuri samalla tavalla hampaankoloon kätketyn syanidikapselin avulla (kapselin kuori on tarinoissa lasia!).
Himmlerin murha liittyy paitsi tuonnempana esitettyyn liittoutuneiden pelkoon oikeudenkäynnissä ja pidätysaikana mahdollisesti Himmlerin ja korkeimpien natsien vakuuttavasta puolustautumisesta ja voittajien valheiden tyhjäksi tekemisestä sekä erinäisten salaisuuksien paljastamisesta liian monen korviin myös psykologiseen sodankäyntiin. SS-järjestön johtajan väitettiin naamioituneen kuin rikollinen ja pakoilleen jättäen alaisensa pulaan. Tämä oli ensin virallinen versio. Sittemmin myönnettiin melko pian, että Himmler olisi paljastanut itsensä, mutta ensin esittäneen jotain muuta henkilöä. Myös uutinen itsemurhasta itsemurha oli monelle kuin isku vasten kasvoja, sillä Himmler oli tuominnut itsemurhaajat ja vienyt itsemurhan tehneiltä SS-miehiltä kaikki kunnianosoitukset ja julistanut teot häpeällisiksi. Muutamat SS-miehet eivät kestäneet tätä, koska uskoivat yksinkertaisina tai vihollisen kavaluudesta tietämättöminä petollisten voittajien valheet. Todellisuudessa Himmler oli odotellut vaarallisen kauan vastausta Montgomerylle lähettämään kirjeeseen ja oli ajatellut sen jälkeen siirtyä Baijeriin Etelä-Saksaan kohti ns. Alppilinnoitusta / mahdollista maanalaisen vastarinnan keskusta. Himmler odotti voittajien välirikkoa, mutta päätti antautua viholliselle ajanpeluun toiveiden murskaannuttua ja kaikkien joukkojen antauduttua. Hän oli vaihtanut seurueineen vaatteensa alempiarvoisempien sotilaiden vaatteisiin ja esitteli itsensä väärällä nimellä viikset ajeltuna. Todellisuudessa hän kuitenkin luopui pian etelään etenemisestä ja oli edennyt lähelle brttien päämajaa ja juuri aikonut antautua. Hän yritti päästä suoraan Montgomeryn puheille ja puolustaa toimintaansa ja SS-järjestöä, kuten monet olivat häntä kehottaneet tekemäänkin. Kaikki viittasikin tähän, mitä vangiksi otetut viimeiset kaksi henkivartijaa ovat sanoneet ja mitä pidättäjistä on saatu irti. Himmler esitteli itsensä ja oli hyvin puhelias yrittäen saada asiaansa toimitettua. Hän halusi päästä Montyn puheille. Ensimmäiset vangiksi ottajat olivat seuraavana aamuna kohteliaita, kun Himmler tuotiin pidätyksen jälkeen puoliltapäivin ja tarjosivat teetä voileipien kera seurueelle. Illansuussa saapui kuitenkin ylempää hälytetty salaisen palvelun eversti apureineen ja oli alusta lähtien hyvin töykeä ja väkivaltainen. Kun nämä miehet veivät Himmlerin taloon, jossa odotti alan touhuissa mukana toiminut lääkäri, hän raporttien mukaan kuoli melkein heti n. klo 23-24 (23.5.1945). Raportoidusti siis ruumiintarkastuksen yhteydessä. On erittäin epäuskottavaa, että asiaansa esittämään pyrkinyt mies tekisi itsemurhan melkein heti, vaikka oli juuri aikonut puolustautua. Myös on epäuskottavaa, että Himmlerin olisi onnistunut tehdä itsemurha Prützmannin tapaan. Mitään merkkejä asiaankuuluvista toimista syanidimyrkytystapausten ensiapuun liittyen ei myöskään ole esiintynyt tai esitetty (hiilen ym. aineiden kaato nieluun, oksetusyritykset, mahapumpputyhjennys).
Reunamerkintöjä: 1 Nürnberg
Englanti ja erityisesti Churchill pyritään useimmiten esittämään edullisessa valossa asiassa kuin asiassa. Teheranissa Stalin laski leikkiä 50 000 saksalaisen upseerin teloittamisesta. FDR vastasi huulenheittoon, mutta Churchill muka olisi kauhistellut tai tehnyt paheksuvan eleen. Ehkäpä hän ei ymmärtänyt huumoria tai sitten kyse on propagandasta, jossa Churchillille kaavailtiin jo rautaesiripun ja kommunismin vastaisen taistelun osaa Kylmän sodan näytelmässä. Ehkäpä Englannin kansakunnan tekopyhyys vaatii tällaisia tarinoita, mutta kylmä tosiasia on se, että Churchillin ja englantilaisten vaikuttajien on useiden dokumenttien perusteella voitu todeta olleen kaikkein säälimättömimpiä juuri tässä asiassa. Attleen ja Cavendish-Bentinckin esimerkkien lisäksi pääministerin esityksissä on havaittu vahvaa pettymystä siihen, että NL ja USA halusivat kaikki korkeimmatkin natsit näytösoikeudenkäynteihin. Britannia vaati lujasti, mutta turhaan useita kertoja käytäntöä, jossa lukuisat natsijohtajat olisi kylmästi murhattu ilman minkäänlaista oikeudenkäyntiä heti tavattaessa. Mitään oikeudenkäyntejä britit eivät olisi halunneet. Turhaan Churchill vetosi kirjeitse asiassa Rooseveltiin ja Staliniin. USA:ssa tosin kaavailtiin SS-järjestön, Hitlerjugendin ym. järjestöjen julistamista rikollisiksi ja kaikkien yli 6-vuotiaiden SS-miesten lastenkin karkottamista Saksasta ulkomaille pakkotöihin (kuolemaan). Morgenthau oli vähällä saada tämänkin suunnitelmansa läpi. Vaikka mielipuolisimmat suunnitelmat jäivät toteuttamatta, Saksan kansaa oli päätetty koetella raskaimman päälle. Lukuisat FDR:n lauseet paljastivat pelin hengen (“saksalaiset on joko kastroitava tai käsiteltävä sopivalla tavalla”, mikä viittasi uudelleenkasvatukseen / aivopesuun sekä muiden lausuntojen perusteella erittäin kovakouraiseen kohteluun sodan jälkeen). Em. Cavendish-Bendick uhosi Saksan kansan “saavan oppitunnin, jota se ei unohtaisi moniin sukupolviin. Miljoonat siviilit murhattiin sen vuoksi myös läntisillä miehitysvyöhykkeillä ja patenttien sekä raaka-aineiden lisäksi ryöstettiin yksityisihmisiäkin järjestelmällisesti. Esim. SS-miesten täydellistä hävittämistä vastustettiin myös (joku vastustaja kai vuoti Morgenthau-suunnitelman alkuperäisen version). Esim. Telford Taylor vastusti karkotuksia ja sanoi esim. korsikalaisten kertoneen miehitysjoukkona toimineen SS-Brigade Reichsführer SS:n käyttäytyneen erittäin korrektisti. Osa kovan linjan arvostelijoista ei tajunnut ensin, että juutalaisjärjestöjen vahvasti ajamissa oikeudenkäynneissä oli kysymys vain talmudistisista/stalinistisista näytösoikeudenkäynneistä, jotka muodostuivat kaiken ihmisyyden ja sivistyksen häpäiseviksi ilveilyiksi. Taylor oli kuitenkin joko tahtomattaan tai ei kriminalisoimassa koko SS-järjestöä armeijoineen ja poliiseineen. Miljoonat armeijan ja SS-armeijan sotilaat joutuivat pakkotöihin ulkomaille tai tuholeireilla. Useammat Lännessä kuin Idässä (yli 4 miljoonaa kummallakin puolella, tässä asiassa Englanti oli taas poikkeus ja laski enemmän kotiin vankejaan eli valtaosan).
Britit suostuivat viimein hyväksymään sopimuksen oikeudenkäynneistä San Franciscon konferenssissa 25-26.6.1945 sovitulla tavalla 8.8.1945. Tuolloin olivat jo kuolleet Himmler, Goebbels ja Hitler sekä Mussolini, jonka kuolemaan kommunistiroskaväen kynsissä on ilmeisesti ollut vaikuttamassa Britannian salainen palvelu, joka ei halunnut erinäisten salaisuuksien paljastuvan. Juuri kolmen ensiksi mainitun oikeudenkäynnit Britannia oli täysin torjunut ja San Franciscossa ulkoministeri Eden sanoi kuolemantapausten vaikuttaneen kannan muuttumiseen.
Roosevelt oli tätä ennen lähettänyt Samuel Rosenmanin taivuttelemaan brittejä hyväksymään oikeudenkäynnit. Lordi Simon välitti hallitukselle keskustelut, mutta reaktio oli erittäin torjuva. Oikeudenkäynneissä esim. Hitlerillä olisi tilaisuus pitkien puheiden avulla saada uskottavuutta ja marttyyrin sädekehä jälkipolvien silmissä. Liittoutuneiden propaganda oli vaarassa, jos sellaiset johtajat kuin Hitler, Himmler tai Goebbels olisivat saaneet puolustaa toimintaansa. Voittajat olivat jo suunnittelemassa uusien uskontojen perustamista. Englannin hallituksen ulkoministerin mukaan nimittäin “pääsotarikollisten” syyllisyys oli “niin suuri, että sitä ei voinut juristisin keinoin mitata”. Churchillin sihteerin kirjoittaman hallitusdokumentin mukaan “tuntui siltä, että oikeudenkäynnin metodi syytteineen ja tuomioineen oli erittäin huonosti soveltuva huomattavien rikollisjohtajien suhteen kuten Hitlerin, Goebbelsin, Himmlerin, Göringin tai Ribbentropin. Mainitsematta suuria vaikeuksia koota tällainen oikeus, syytteen muotoileminen ja todistusaineiston keruu on näiden miesten kohtalon suhteen poliittinen kysymys, ei juristinen.
Brittien pelot osoittautuivat turhiksi. Nürnbergissä oikeus keskeytteli koko ajan syytettyjä ja puolustajia ja vaati heiltä luopumaan pitkistä puheista. Todistusaineistoa he eivät saaneet hankittua kuin voittajien mielivallan ehdoilla. Syyttäjät pelkäsivät etenkin Göringin alkavan “levittää natsipropagandaa” eli puhua liian hyvin ja siten “istuttaa saksalaisiin uudelleen luottamus Johtajaansa”. Göringin esitys teki silti niin voimakkaan vaikutuksen, että oikeus kielsi sen jälkeen muilta pääsyytetyiltä vastaavan mahdollisuuden esitellä näkemyksiään. Muut syytetyt saivat vastedes puolustaa vain itseään eli puhua asioista vain sen verran, mikä liittyi heidän omaan puolustautumiseensa. Maataan he eivät saaneet puolustaa, vaan esitykset keskeytettiin usein vihaisesti. Käytännössä heiltä vietiin mahdollisuus omankin asiansa kunnolliseen puolustamiseen (sen verran kuin siihen oli ollut mahdollisuutta muutenkaan). Göringin prosessi kesti 84 tuntia, mutta muiden vain keskiäärin 4 tuntia. Tietysti Göringiä vähäisemmillä tekijöillä oli toisin kuin hänellä mahdollisuuksia selvitä hengissä ja monet valitsivatkin luikertelun. Naurettavat sadut muka uskottiin ja valiteltiin tietämättömyyttä. Kirjassa onkin perin kuvottava katkelma Baldur von Schirachin muistelmista. Tämä mies ja esim. Speer ostivat henkensä monien syytettyjen tavoin sodan jälkeen toistelemalla voittajien tarinoita ja esim. Schirac valehtelemalla inhottavasti esim. muistelmissaan Naujocksin ja Höttlin tapaan. Kaikki syytetyt tajusivat pian asialleen edullisimmaksi olemalla mieliksi ja suostumalla esim. panettelemaan joitain muita ja todistamaan väärän valan kera joitain muita henkilöitä vastaan. Tietämättömyys tai syyn muille sysääminen ym. juonittelu saattoi taata lyhyen tuomion tai jopa vapauden.
Schellenberg ja Bernadotte
SS:n korkeimpiin upseereihin kuulunut Walter Schellenberg oli järjestön suurin petturi, joka pohjusti vuosia sodanjälkeistä tulevaisuuttaan työskentelemällä vihollisen laskuun. Mies kamppaili Kaltenbrunnerin kanssa Himmlerin tärkeimmän alaisen asemasta, joten ison luokan lierosta oli kysymys. Schellenberg oli tärkein väylä Churchillin salaisen palvelun ja Allen Dullesin disinformaatiolle. He yrittivät lyödä kiilaa Hitlerin ja Himmlerin väliin sekä Wehrmachtin ja SS:n väliin. Himmleriä yritettiin maanitella tekemään vallankaappaus ja tappamaan Hitler, jolloin tietysti koko maa olisi joutunut kaaokseen ja vihollinen vain käyttänyt tilannetta hyväkseen. Tämä oli myös Dullesin omien sanojen mukaan ainoa tarkoitus. Himmler näki tilanteen toivottomana ja mielsi itsensä valtakunnan kakkosmieheksi, joka astuisi Hitlerin tilalle tämän vetäytyessä syrjään. Todellisuudessa Hitler ei koskaan vakuuttunut Himmlerin henkilöstä eikä siksi pitänyt koskaan tätä seuraajanaan. Hitler arvosti kuitenkin Himmlerin uskollisuutta ja kykyjä. Bormann (sodan lopulla) ja Göring olivat Himmlerin vakavia kilpailijoita ja hän oli riidoissa myös Ribbentropin ja Göbbelsin kanssa. Himmler ei langennut Schellenbergin ym. (myös Kersten oli yksi väylä) ehdotuksiin, mutta uskomatonta kyllä rangaistusten sijaan ymmärsi herrojen “huolen maansa kohtalosta” ja antoi heidän jatkaa yhteyksiään sekä alkoi myös neuvotella salaa Hitlerin selän takana ulkomaiden kanssa. Tärkeä välittäjä ulkomaiden suuntaan oli ruotsalainen kreivi Folke Bernadotte. Lopulta aivan sodan lopussa liittoutuneiden maanittelut, lupaukset ja väärät viestit saivat Himmlerin ilmeisesti tarjoamaan saksalaisten kaikkien joukkojen antautumista huhtikuun viimeisinä päivinä. Tämä kuitenkin torjuttiin Länsivaltojen taholta, sillä vaadittiin antautumista myös Neuvostoliitolle. Himmlerin kannalta huonoksi onneksi ehdotus vuodettiin tiedotusvälineille ja hirmustunut Hitler yhtenä viimeisimpinä toiminaan vei kaikki virka-asemat Himmleriltä ja erotti tämän puolueesta. Hitler nimitti seuraajakseen amiraali Dönitzin, joka ansiokkaasti johti pakolaisten ja joukkojen pelastamista itäalueilta länteen. Himmlerin tarjous olisi jättänyt Itä-Preussissa ym. yhä laivausta odottavat pakolaiset pulaan. Himmler ei silti ilmeisesti ajatellut omaa itseään pettäessään Hitlerin, vaan ainakin omien sanojensa mukaan “yritti vielä pelastaa jotain Saksalle”. Ilmeisesti Himmler tunsi joutuneensa epäsuosioon ja välit olivat kiristyneet Hitlerin suuntaan tämän vaadittua Himmleriä katkaisemaan SS-divisioonilta hihanauhat ja viemään Sepp Dietrichin kunniamerkit tämän jätettyä Unkarissa puolet vastahyökkäysvoimastaan reserviin vastoin käskyä ja hyökkäyksen mentyä mönkään.
Tietysti kuvitelmat yhteistyöstä Lännen kanssa mahdollisessa kommunismin vastaisessa uudessa sodassa tuntuvat naurettavilta pilvilinnoilta. Tietysti verenvuodatuksen väheneminen sodan päättyessä saattoi olla todennäköistä. Vastassa oli tosin jo 1918 kammottaviin rikoksiin ja valtavaan petokseen syyllistynyt vihollinen. Himmlerin valintaan saattoivat vaikuttaa hänen länsimielisyytensä. Paljon parjattu SS-johtaja oli todellisuudessa vahvasti länsimaihin suuntautunut mies, joka oli tästä näkökulmasta katsoen Hitleriä astetta “maltillisempi” ja joka salaa kritisoi erinäisiä toimia, joiden kohdalla itse olisi menetellyt toisin. Sotapropaganda häntä kohtaan oli ollut rajua, mutta toisaalta I maailmansodan jälkeenkin kaikki oli tavallaan vain jätetty juuri sellaiseen arvoon monella taholla kuin mitä tällainen propaganda ansaitsi. Himmler tiesi, että häntä voitiin pitää SS-järjestön ja poliisin päällikkönä varteenotettavana kandidaattina, jos jonkun kanssa haluttiin neuvotella Hitlerin jälkeen tai ohitse. Hänen toimintansa merkitsi tietysti maanpetosta ja vallankaappauksen vaihtoehdon vakavaa harkintaa. Kirjassa ei tullut ilmi kysymys atomipommeista. Himmlerin SS-joukot olivat saaneet tehtäväksi viedä loppuun atomipommien valmistuksen ja Friedrich Georgin kirjoissa Hitlers Letzte Trumpf I-II kerrotaan oudosta kilpajuoksusta idästä ja lännestä atomipommitehtaille ja tehtaiden puolustamisesta neuvostojoukkoja vastaan SS-divisioonilla. Amerikkalaiset etenivät nopeasti murtauduttuaan läpi kohti näitä alueita, mikä ilmeisesti teki tyhjäksi suunnitelmat “Alppilinnoituksesta” ja atomipommien käytöstä. Kirjasta ei selvinnyt, kuka oli petosten takana, mutta etenkin välittömästi pommien läheisyyteen päästyään amerikkalaiset näyttäisivät toimineen myös SS-joukkojen avulla. Oliko tämän petoksen takana Himmler vai joku muu? Ajatteliko Himmler tästä hyvästä saavansa Saksalle tai itselleen jotain? Länsirintamalla hän ei tietääkseni koskaan komentanut armeijan yksiköitä.
Folke Bernadotte siis neuvotteli muistakin kuin vangeista, joiden vapauttamisesta tehtiin suuri numero sodan jälkeen. Se kaikki saattoi olla vain teatteria. Bernadotte oli Bellingerin mukaan ilmeisesti tietämättään suurempien ja pimeämpien voimien työkalu kuin mitä tämä itse ikinä ymmärsikään. Minusta taas mies vaikuttaa olleen korkealla kansainvälisen eliitin työrukkasten arvoasteikolla. Mies ei juuri lukenut kirjoja ja oli kuulemma hyvin idealistinen. Niin tyhmä hän ei kuitenkaan voinut olla, että olisi uskonut kaiken liittoutuneiden sotapropagandan ym. (Myös Bellinger toteaa miehen esiintyneen laskelmoidusti täysin liittoutuneiden psykologisen sodankäynnin oppien mukaisesti, joten hänkään ei oikeasti pitänyt miestä typeränä ja tietämättömänä). Hän kuitenkin julisti Saksassakin liittoutuneiden evankeliumia ja valheita eikä näyttänyt missään toimissaan piittaavansa yhtään mitään saksalaisten kärsimyksistä tai kohtaloista. Se oli kuulemma itse aiheutettu ym. Minusta Bernadotte tuo mieleen Ahtisaaren tms. globaalieliitin lähettilään, joka ajaa tämän eliitin asiaa. Bernadotte saattoi olla vielä salaisempi ja eräänlaista sisäpiiriä. Hänethän nimitettiin Palestiinaan, jossa hänet murhattiin. Kävi mielessä, että oliko yksi syy se, että vaiennettiin sodan ajan salaisuuksista liikaa tietävä? Bernadotte ei saanut enempää vankeja vapaaksi, vaikka Himmler lupasi vapauttaa heitä auliisti. Edellinen vankilähetys Sveitsiin (2700 vuonna 1944) oli vuotanut ja asioita tarkasteltiin paljon tiheämmällä kammalla. Bernadotte sai silti lupauksen ruotsalaisten vankien vapauttamisesta ja sitten juutalaisia vankeja vapautettiin puolalaisten naisvankien nimikkeen alla. Kun sionistit olivat torjuneet 2 miljoonan vangin vapautuksen rahaa vastaan aikaisemmin, niin koko vapautus Bernadotten toimesta vaikuttaa nimenomaan sodanjälkeisen propagandatarinan valmistelulta. Olisivathan vangit vapautuneet pian kuitenkin. Himmler tietysti olisi ollut valmis vapauttamaan niin paljon vankeja kuin vain olisi pyydetty, jos olisi pystynyt siihen. Hän halusi tehdä kaikkensa “saadakseen vielä jotain Saksalle”.
Schellenberg pääsi sodan jälkeen todella vähällä, koska oli ollut suuri petturi (ties mitä tämä Sicherheitsdienstin päällikkö onkaan vuotanut. Kun Abwehr oli petkuttajien käsissä ja Gestapo-päällikkö Müllerkin tuli aika hyvin toimeen voittajien kanssa, niin surulliseksi tässä tulee ajatellessa petoksen laajuutta). Hän kuitenkin kuoli 42-vuotiaana vatsasyöpään ja 1952 ja juuri ennen tätä oli vapautettu kesken 6 vuoden tuomion terveydellisistä syistä (Allenin kirjan mukaan). Myös Felix Kersten jäi ilman mitään rangaistusta. Hän on kirjoittanut epäilyttävän muistelmateoksen, mitä ilmeisimmin yhdessä jonkin ulkomaisen salaisen palvelun kanssa. Hän on lisännyt teokseensa erinäisiä asioita ilmeisesti jonkin tahon komentamana. Teos on ainoa lähde esim. Suomen vastaisten panetteluiden perusteeksi, kuten myös esim. Himmlerin Suomelle esittämän juutalaisten luovutuspyynnön osalta. Suhtaudun erittäin skeptisesti siihen, että Himmler olisi luvannut Bernadottelle maaliskuussa “lopettaa juutalaisten huonon kohtelun” ym. keskitysleireissä. Tämä liittynee tähän Bernadotten vankivapautuksesta laadittuun satuun. Rehellisemmältä Kersten vaikuttaa kohdassa, jossa esittää Himmlerin torjuvan hänen välittämänsä ehdotuksen. Vuonna 1943 oli jo otsaa esittää, että sodan jälkeen Saksan olisi laitettava tuomiolle sodan jälkeen rikoksiin syyllistyneet. Himmler oli pöyristynyt ajatuksesta, että “saksalaisten olisi tullut alistua siihen, että heistä oltaisiin tehty vastuullisia siihen, mitä liittoutuneet nimittäisivät sotarikoksiksi”. “Tämä on sulaa hulluutta, hra Kersten. Me saksalaiset emme ole rikollisia emmekä ole tehneet rikoksia. Olemme kunniallinen kansa ja olemme taistelleet kunniallisesti”. Samalla Himmler muistuttaa, kuinka kunniattomasti vastapuoli oli taistellut. Esimerkiksi saksalaisia siviileitä oli murhattu terroripommituksilla eli juuri vastapuoli oli tehnyt rikoksia. Ja Saksan täydellisen tappion koittaessa Neuvostoliitto vyöryisi länteen, mikä oli juuri syy Himmlerin veljeilyyn Lännen kanssa. Sodan lopussa Himmler neuvotteli myös Juutalaisen Maailmankongressin lähettilään Masurin kanssa. Himmler esitti kaksi tuntia kestäneen esitelmän menettelynsä puolustamiseksi. Juutalaiset olivat tulvineet Saksaan pakolaisina ja muutenkin aiheuttaneet ongelmia. Sionistien ja amerikkalaisten järjestöjen kanssa yhdessä oli pyritty asuttamaan juutalaiset pois Saksasta jo ennen sotaa. Juutalaiset olivat kaikkialla kommunisteissa ja vastarintaliikkeissä, joten karkotukset olivat välttämättömyys. Keskitysleirit taas kattoivat kolmasosan varusteluteollisuuden tuotannosta. Vankeja Himmler oli alusta lähtien määrännyt kohdeltavaksi hyvin (kohtaus Masurin kanssa antaa ymmärtää, että Kersten on valehdellut. Tietysti kaikki muukin aineisto, mutta tässä puhuu Himmler. Kohtaus on muista lähteistä peräisin, ei Kersteniltä). Väärinkäytökset oli kitketty pois ankarien rangaistusten avulla.
Kammottavaa on kuvaus siitä, kuinka Schellenberg ja Himmler joutuivat todistamaan amerikkalaisten hävittäjien iskua pakolaiskaravaaniin matkallaan Wustrowiin 22.4.1945. Tällainen toiminta oli amerikkalaisille lentäjille jokapäiväistä. Eräs osasto olikin nimennyt itsensä “Murder Inc.” Schellenbergille Himmler teki selväksi, että liittoutuneiden propaganda esim. Belsenistä ja Buchenwaldista ei pitänyt paikkaansa. Himmler tähdensi, että sitä ei saanut uskoa. Bernadottelle Himmler kauhisteli englantilaisten tyyliä levittää likaista propagandaa. Hänestä oltiin maalattu kuva maailman julmimmasta ja sadistisimmasta miehestä. Hän kauhisteli lukuisten valheiden suuruutta ja vihapropagandan määrää. Hän itse korosti, että “ei ole koskaan vetänyt lokaan julkisesti Saksan vihollisia”. Vielä hirmuisempaa on, että voittajat tekivät tästä paskastaan kanonisoidun, ainoan sallitun totuuden. Kuinka alhaista ja kuinka yleviä natsit ja Himmler olivat (Tässä asiassa kyllä, mutta tämä sodan loppu hieman himmentää Himmlerin mainetta. Hän on kysymysmerkki). Kaikesta huolimatta Himmler yritti järjestää tapaamista Eisenhowerin ja Montgomeryn kanssa. Himmler ainakin erehtyi, mutta mahdollinen atomipommien sabotointi tai luovutus amerikkalaisille olisi kyllä jo idiotismia. Mutta asia on siis auki. Positiivista Himmlerissä oli tunnollisuus ja omistautuminen isänmaalle ja pyyteettömyys. Hän ei suosinut edes perhettään, vaan kaikki omaiset joutuivat maksamaan velkaa asunnoistaan ym. Hän ei ottanut itselleen mitään, vaan asui vaatimattomasti ja eli pienehköllä palkalla. Hän Melko varmasti Himmler toimi sodan lopussa ainakin hyvässä uskossa eikä suinkaan ainakaan yksinomaan itsensä takia. Se, että hän ja Göring uskoivat mahdolliseksi työskentelyn sodanjälkeisessä Saksassa Länsimaiden kanssa yhteistyössä, kertoo osaltaan voittajien sotapropagandan ja holokaustivalheiden ym. Saksan vastaisen kiihotuksen olevan 100 % valhetta.
Muita hahmoja
Dullesin agenttien lupailut ja myyräntyö saivat ihmeitä aikaan myös muiden vaikuttajien suhteen. Kaikista Dönitzin kielloista huolimatta Hampurin piiripäällikkö (Gauleiter) Karl Kaufmann luovutti kaupungin toukokuussa taistelutta englantilaisille ja esti näin siviilejä pääsemästä enää länteen. Hän ei tajunnut, että englantilaiset ja amerikkalaiset halusivat myös estää pakolaisten paon ja lähettivät heitä monin paikoin venäläisten käsiin antautuneiden sotilaiden tapaan. Italiassa SS-kenraali Karl Wolff sai koko Italian armeijan antautumaan ennen aikojaan ja säästi ainakin monen liittoutuneen sotilaan ja partisaanin ym. hengen. Hänet vangittiin vastoin kaikkia lupauksia eikä hän saanut tavat perhettään vuosiin. Häntä kohdeltiin erittäin huonosti muiden Nürnbergin vankien tapaan (selli haisi virtsalta ja oli pimeä, yölliset tarkastukset valvottivat vankeja vartijoiden metelöinnin lisäksi ym). Hänet olisi vapautettu kuitenkin pian, mutta hän erehtyi yrittämään SS-järjestön maineen puhdistamista oikeudenkäynnissä (Wolffin mukaan järjestön kilpi oli erittäin puhdas!) ja sen jälkeen, mikä johti sulkemiseen hullujenhuoneelle ja siellä koetun terrorin jälkeen vuosien vankeuteen väliin hyvinkin karuissa paikoissa (saatettiin valituksesta palkita lämmittämättömällä sellillä keskitalvella yms.) 60-luvulla hänet tuomittiin uudelleen 15 vuodeksi, kun holokaustiuskontoa alettiin toden teolla rakentamaan ja tällöin todettiin SS-kenraalin päässeen liian vähällä. 15 vuoden tuomio tuli osallisuudesta holokaustiin, vaikka mitään todisteita ei ollut. Wolff vakuutti omaa syyttömyyttään ja täydellistä tietämättömyyttään ja piti kiinni SS-järjestön kunniallisuudesta. Hän luuli pääsevänsä muiden SS-miesten kanssa rakentamaan Saksaa sodan jälkeen. Voi vain kysyä, kuinka monta kertaa nämä ihmiset oikein voi pettää? Ehkä he eivät nähneet muuta mahdollisuutta ja arvioivat tilanteen väärin. Gottlob Berger oli myös ainakin sodan jälkeen erittäin yhteistyöhaluinen ja selvisi suhteellisen vähäisellä tuomiolla. Hän ilmeisesti auttoi voittajia löytämään SS:n raha- ja kultakätköjä ym. Werwolf-päällikkö Prützmannilla oli kätkössä 50 säkkiä kultaa usean miljoonan arvosta. Ilmeisesti tällaisia asioita on saatettu selvittää ennen tämän murhaa kiduttamalla. Useiden SS-johtajien hyväuskoisuus lupailujen edessä kielii todellakin siitä, että SS ei suinkaan ollut rikollisjärjestö, vaan sellaisen vastakohta.
Otto Ohlendorf oli siis partisaanisodan jälkeen siirretty sotatalouden johtotehtäviin. Häntä sivusi siis hiljattain brittimediassa kohu natsien salaisesta kokouksesta syyskuussa 1944 Strasbourgissa. Valeoppositio puffaa tyypilliseen tapaan ala-arvoisen brittimedian saksalaisvastaisia höpöjuttuja, jotka ovat aina valehtelua. Tuo juttu vaikutti valheelliselta monilta osin, mutta naurettavinta oli tietysti salaliittoteoria natsien uudesta valtaannoususta. Ottamatta kantaa dokumenttiin, jota ei esitetty, niin periaatteessa ei olisi ihme, jos OSS-dokumentissa puhuttaisiin mahdollisuudesta, että “natsit palaisivat valtaan” teollisuuden ja liike-elämän turvin. Länsiliittoutuneet tuntuivat raporteissaan pelkäävän tätä vielä enemmän kuin Werwolf-vastarintaa. Otto Ohlendorf oli hyvin yhteistyöhaluinen ja toimi voittajien mieliksi jokaista vastarinta-ajatusta vastaan. Hän ei vuosien grillaamisen yhteydessä antanut mitään viitettä mistään “Neljännestä Valtakunnasta” tai valtaan paluusta. Pikemminkin hänelle olisi maistunut uusi elämä uudenlaisessa maailmassa. Minusta tuo voittajien pelko tuntuu ideologiselta liturgialta ja sillä tarkoitetaan varmaankin lähinnä pelkoa siitä, että Saksa nousee vahvaksi taloudeksi, joka ei olisi kontrolloitavissa ja jonka resurssit ja talous pyörisivät jälleen muille kuin kv. mafialle eli että omaisuudet liukuisivat muille kuin Wall Streetille / pankkieliitille (niiden sijaan saksalaisille ja kansalaisille). Tämä oli tietysti suuri pelonaihe niille, joiden yksi suuri sodan päämäärä oli murskata saksalainen kilpailu ja Saksan talous ikiajoiksi sekä NewWorldOrder. Otto Ohlendorfia pidettiin pelottavana tässä suhteessa, koska hän oli älykäs ja isänmaallinen. SS-miehiä murhattiin massoittain joka suunnalla siksi, että he edustivat uutta ajattelua, joka oli vastaan perinteistä juutalaisvallalle alistumista ja he olivat iänmaallisia. Pelättiin, että he eivät alistu uuteen ajatteluun ja One World -ajatteluun ja Saksan lypsämiseen, liberalismiin ja vasemmistolaisuuteen, joille he olivat olleet vaihtoehto. Aatteellisina he olivat target mahdollisina sisseinä ja kun Werwolf osoittautui lähinnä aaveeksi, heidän ja puoluemiesten pelättiin jatkavan linjalla, joka ei sopinut NewWorldOrderiin. Mistään aggressiivisuudesta ei ollut ollut kyse Hitlerinkään valtakunnassa, vaan sotaan oli muita syitä. Valheopposition valehtelijat ovat paheksuneet myös sitä, että suuret saksalaiset firmat aloittivat uudelleen liiketoimintansa. Tätä vastustettiin em. tiedusteluraporteissa ja Morgenthaun miesten parissa. Esim. IG Farben aikoi aloittaa kv. liiketoiminnan ympäri maailmaa tuolloin ja useat firmathan jatkoivat ja miksi eivät olisi jatkaneet. Tällaisesta on varmaan ihan oikeasti kokoustettu enkä ymmärrä, mistä syystä valeoppositio niin paheksuu sitä, että Saksan talouselämä nousi jaloilleen sodan jälkeen ja että firmat aikoivat jatkaa. Tiedustelupalveluiden raportit ja visiot, arviot ym. pitää osata tulkita ja arvottaa kukin ansaitsemallaan tavalla. Eivät ne ole jumalan sanaa.
Himmlerin vaimo Margarete ja 15-vuotias tytär Gudrun joutuivat sietämään mitä vastenmielisimpiä häväistyksiä ja kovaa kohtelua voittajan taholta. Heitä kohdeltiin pitkään kuin sotarikollisia, vaikka heitä vastaan ei voitu lopulta nostaa mitään syytteitä. Heidän omaisuutensa takavarikoitiin totaalisesti valokuvia ym. henkilökohtaisia tavaroita myöten perintöesineiden lisäksi. Myös muiden SS-johtajien omaiset pidätettiin joksikin aikaa. Eri leireillä vuoden ajan oltuaan rva Himmler ja tytär pääsivät kotiin ja joutuivat elämään pitkään kristillisen hyväntekeväisyysjärjestön avun varassa. Gudrun opiskeli räätäliksi, mutta häntä syrjittiin uudessa Saksassa. Joskus hän ennätti olla töissä vain päivän, kun työtoveri protestoi ja työsuhde päättyi. Työtä oli vaikea saada ja yleensä kyseessä olivat tilapäistyöt.
Martin Allen
Juuri ennen kuin Bellinger aikoi julkaista kirjansa, Englannissa historioitsija Martin Allen julkaisi teoksena Himmler’s secret war. Siinä hän esitteli dokumentteja, joiden perusteella Himmlerin kuolema paljastuu murhaksi oikein käskyttäjien itsensä viesteissä. Samalla Allen esitteli dokumentteja Himmlerille lähetetyistä rauhantarjouksista ja neuvotteluista hänen edustajiensa kanssa, joissa oli kyse vain Churchillin petollisesta yrityksestä sabotoida Saksan sodankäyntiä ja aiheuttaa hajaannusta. Himmlerin olisi tullut arvata tämä. Ilmeisesti hän arvelikin jotain, koska meni ansaan vasta sodan lopussa. Himmler-kirja kuitenkin johti välittömästi tunnettuun väärennös-jupakkaan Englannissa. Tosin Himmlerin murhaamiseen liittyvät Churchillin luotetun Brendan Brackenin kirjeet oli vapautettu julkisuuteen Public Record Officen toimesta jo 2002. BBC:n tutkija David List oli tutkinut niitä ja niitä oli käytetty dokumettiohjelmassa. Allen kiinnostui dokumenteista 2003. Yhdessä kirjeistä Bracken toteaa, että Himmler on eliminoitava jo ennen kuin amerikkalaiset pääsevät häntä kuulustelemaan. Myös oikeudenkäynnissä esiintyminen oli estettävä. 10.5. lähetetty kirje sai 12.5. vastauksen “Ymmärretty. Olen lähettänyt hra Ingramin matkalle 2 viikoksi”. Kolmas dokumentti on kirje 24.5.1945, jossa Thomas Bruce ilmoittaa Himmlerin onnistuneesta pidätyksestä ennen mitään kuulusteluita ja että hänet oli vaiennettu ikiajoiksi ja koko asia satu “pois tiskiltä”. Kirjeessä on merkintä “kopio pääministerille” eli Churchill oli siunannut asian, tietysti myös määrännyt tehtävän suoritettavaksi. Kirjeessä Selbornen jaarlille (salaisen palvelun päällikkö) tämä Churchillin läheinen luotettu (BB) propagandaministeriöstä vaatii ehdotonta uutispimentoa ja vaikenemista tapahtumien kulusta ja että suhteet amerikkalaisiin huonontuvat, jos he saavat tietää heidän murhanneen Himmlerin. Dokumenttien perusteella asia on erittäin selvä. Samaan päätyi Der Spiegel 4.7.2005 olettaen, että asiakirjat olisivat aidot.
Miksi aitoutta epäiltiin? Dokmenttien tutkimista oli vaadittu ja Daily Telegraphin tilaama asiantuntija tri Audrey Giles olikin juuri tuohon ajankohtaan mennessä todennut dokumentit väärennöksiksi (laser-kopioiksi). Samaan väärennösten sarjaan kuuluivat nyt paitsi Himmler-neuvottelujen asiakirjat, myöskin asiakirjat ksokien Allenin aiempia kirjoja (Hitler/Hess-deception sekä Hidden agenda). Public Record Office sanoi, että asiakirjat eivät olleetkaan sen asiakirjoja ja lisäksi karkeita väärennöksiä. Sen mukaan “joku oli onnistunut salakuljettamaan asiakirjat arkistoon ja asettamaan ne sinne”. Kyseessä oli kymmeniä asiakirjoja useasta eri arkistorakennuksesta. Valtamedia tietysti osoitti syyttävän sormensa Alleniin, jonka viranomaiset saivat hiljennettyä oikeusjutulla uhkaamalla. Maailmanlaajuinen mediakampanja käynnistettiin Allenin ja revisionistien mustaamiseksi ja toisaalta historian virallisen version kunnian palauttamiseksi. Näin Allenin ura tuhottiin ja hänet on ihmisten silmissä leimattu väärentäjäksi ja konnaksi. Allen sanoi, että “ei tiennyt asiakirjojen olleen väärennöksiä”.
Nyt on kuitenkin niin, että Public Record Officen asiakirjoja tutkineet tietävät, että on mahdotonta salakuljettaa sinne asiakirjoja ja tallettaa siten, ettei asiaa huomattaisi. Arkistoissa on kattavat järjestelmät väärinkäytösten estämiseksi ja lisäksi videovalvonta. Lisäksi on outoa, että Alenin kirjat, joista yksi oli saanut suuren ja tunnetun palkinnon “vuoden parhaana”, olisivat pystyneet perustumaan väärennöksiin, jotka kuitenkin väistämättä joutuivat syyniin paljastavina tekevinä avaindokumentteina. Allenin kuuluisuus oli kestänyt jo viisi vuotta, mutta Himmler-kirjan julkaisu johti viimein imperiumin vastaiskuun. Edellä esitetystä jo voisi päätellä, että jossain on kaduttu erinäisten dokumenttien julkaisemista aikana, jolloin ei ole voitu varmistaa ei-toivottujen teosten julkaisemista ja ei-toivottujen henkilöiden pääsemistä niitä tutkimaan. Voi myös olla, että ei ole tiedetty kaikista dokumenteista. Esim. Bracken käski polttamaan paperinsa ja Allen on sanonut löytäneensä dokumentteja eri arkistoista, jolloin tietoja on voinut yhdistellä palapelin tavoin. Siten erinäiset hämärävoimat ovat joutuneet laatimaan toimintasuunnitelman, jotta suuri yleisö ei alkaisi liiaksi lipeämään perinteisistä satutarinoista. On päivänselvää, että Allen ei ole voinut ryhtyä tuollaiseen ihmeelliseen operaatioon, koska ei ole tiennyt edes, menisikö petos läpi alun alkaenkaan. Toisaalta mikään ufomies ei ole älynnyt laatia väärennöksiä ja tietää, että Allen löytää juuri nämä dokumentit. Jokaiselle luulisi olevan päivänselvää, että dokumentit olivat aitoja, mutta suuren vallan käskyttämä tiedustelupalvelu, jolla on epäilemättä työntekijänsä arkistolaitoksessa, joka edustaa valtiovaltaa ja jonka tärkeimmistä papereista menneisyydenhallinnan suhteen on kysymys, on arkistossa korvannut merkintöjen mukaiset asiakirjat niiden kopioilla. Sittemmin on kaikki yritetty julistaa salaliitoksi ja toivottu kansakunnan palaavan taas vuosikymmeniä jauhettujen valheiden taakse. Tässä ei ole mitään epäselvää.
Olen tässä aloitellut Allenin kirjaa ja todennut miehen toistelevan virallisia valheita holokaustista ja antisemitismistä, oikeistoradikalismista ym. Erittäin vastenmielinen paskanpuhuja ja nuoleskelija siis, mutta kirjassa on paljon kiinnostavaa joten täytynee kahlata läpi. Tietysti hän on Olaf Rosen ystävä ja siis tehnyt palveluksia revisionismille (lisätään nyt hieman lisää luettua, että huhhuh, mitä paskaa. No onhanhän pari dokumenttia siis löytänyt), mutta siis on pelkurimaisen linjansa valinnut Saksan häpäisijä. Heti aluksi huomaan, että Walter Schellenberg hänen mukaansa sairasti maksasyöpää ja kuoli siihen. Tietysti aina voidaan ajatella, että maksasyöpä olisi ollut aiheutettu jollain. Sairastumisensa vuoksi hänet vapautettiin kuolemaan vuonna 1951 kesken 6 vuoden tuomion. Hän kirjoitti muistelmansa vankilassa ja sai ylipuhuttua amerikkalaisen vartijan salakuljettamaan 700-sivuiset muistelmat ulos vankilasta. Kirjan julkaisemisesta ei tullut mitään ja kun WS vapautui, hän sai muistelmansa takaisin sveitsiläiseltä kustantajalta (Albert Scherz) epäjärjestyksessä. 150 sivua tulenarinta materiaalia oli kuitenkin hävinnyt ja teos kutistunut 350-sivuiseksi ehdotukseksi. Etenkin juuri Himmlerin asiamiehenä toimimisesta rauhankontakteissa Ruotsissa ym. Schellenberg kuoli ennen kuin pystyi kirjoittamaan uudelleen teoksen. Eri kustantajat torjuivat uudelleen järjestettyjen ja supistettujen muistelmien julkaisemisen. Schellenbergin luotettu löysi viimein Englannista kustantajan eli Heinrich Fraenkelin. Tämä antoi kuitenkin teoksen ensin “tutkimista varten” eräälle brittiläiselle historioitsijalle, joka ei palauttanutkaan ainoan kopion tulenarimpia kohtia. Siten viimein 1956 ilmestyneet muistelmat olivat melko kalpeat siihen verrattuna, mitä olisi voinut olla.
Joseph Bellinger tekee paljon miellyttävämmän vaikutuksen kuin Allen. Bellinger ei sorru virallisen valheen myötäilyyn juurikaan. Melko pidättyväinen hän tietysti on, koska kirja on Saksassa julkaistu. Terve revisionismi ja totuudenrakkaus tuntuisi paistavan läpi. Outo oli väite Eisenhowerin harhautumisesta etelään Alppilinnoituksen aaveen vuoksi (entä ydinpommit?), mutta myöhemmin hän kuitenkin itse tajuaa Eisenhowerin pysähtyneen Elbelle, koska N-liiton kanssa oli sovittu niin, että se valtaisi tulevan Itä-Saksan alueen. Vastaava perinteinen heitto oli puhe “FDR:n hyväuskoisuudesta” suhteessa kommunismiin ja Churchillin “realismista” ja rautaesirippu-hengestä. Jotenkin tuntui. että mies ei uskoisi tähänkään oikeasti, koska muistutti hänen itsensä saaneen aikaan kommunismin voittokulun (samoin ajattelivat äänestäjät kai, mutta olivat myös neuvostomielisiä). Ilmeisesti liian rajua olisi ollut Churchillin toteaminen juutalaiseksi teatterimieheksi eri roolituksin eri aikoina. Mielestäni kirjailija esitti hölmömpää kuin todellisuudessa on tällaisissa kohdissa. Holohölöä ei ole kuin vähäinen katkelma Baldur von Schirachin muistelmista ja mainittu Kerstenin muistelmien kohta. Ilman kommentteja esiinty myös hieman keskitysleirikohua, mutta toisaalta myös puhetta tämän propagandaluonteesta. Koska kirja on Saksaa varten, ilmeisesti on jätetty valistuneen lukijan itse pääteltäväksi nämä asiat. Bellingerin kirjan luulisikin avaavan silmiä myös tässä suhteessa.”
Himmleristä pääsemme Hessin murhaan: ”Katsoin vuonna 2007 videon Geheimakte Hess (Perustuu Martin Allenin tutkimuksiin). Siinä todettiin, että Hitlerin lukuisilla rauhanaloitteilla oli kannatusta Englannissa. Marraskuun 1940 tarjouksessa oli esim. seuraavat tarjoukset: vetäytyminen Ranskasta, Hollannista, Belgiasta, Norjasta, Tanskasta, Puolan valtion uudelleen synnyttäminen, laaja kansainvälinen aseistariisunta, Saksa saisi takaisin siirtomaansa, Saksa voisi maksaa sotakorvauksia… Churchill rupesi pelaamaan aikaa, jotta USA ja NL saataisiin mukaan sotaan eikä rauhaa tulisi. Siispä hän alkoi hämätä Saksaa tiedustelupalvelun operaatioilla. Saksaan kontaktien kautta (Hessille, Haushoferille ja Hitlerille) välitettiin tietoja piireistä, jotka suunnittelisivat Churchillin syrjäyttämistä ja rauhan solmimista. Vetkuteltiin ja houkuteltiin arvovaltaista neuvottelijaa. Hitler lähetti todella korkea-arvoisen vieraan, jotta sekin vaikuttaisi rauhan solmimiseen: Hessin.
Dahleruksen ja Ruotsin kuninkaan ja Vatikaanin lisäksi saksalaisten rauhanehdotuksia tähän asti oli välittänyt myös pääministeri Ryti, jolle oli annettu tietoja ilmeisesti myös Hessin lennosta ja muista aloitteista. Ryti vetosi juuri pieniin demokratioihin näytetyssä arkistopaperissa. Churchill ei edustanut niiden etua, vaan hän tuhosi Saksan ja antoi N-liitolle puoli Eurooppaa.
Nämäkin ehdotukset on pitkälle vaiettu ja arkistoja vasta avattu. Hess pidettiin vankeudessa ja kun NL olisi vapauttanut hänet, hänet tapettiin. Siispä jotain salattavaa maailmansodassa on. Hessin juttu on Englannin arkistoissa laajalti yhä salainen. Tappo selviää aika tyhjentävästi Spandaun henkilökunnan todistuksista videolla.
Hess oli vankilan johtajan mielestä niin heikko, että hän ei olisi pystynyt hirttämään itseään. Hän oli ollut tyytyväinen vireillä olevasta vapauttamisesta, vaikkakaan ei juuri enää iloinnut korkean ikänsä vuoksi. Oli englantilaisten vahtivuoro. Operaatio oli tökerö, koska henkilökunta, joka riensi paikalle kuoleman tapahduttua ja hälytyksestä, näkivät kaksi amerikkalaista sotilasta huoneessa. He käskivät henkilökuntaa poistumaan. Tilassa ei olisi saanut sääntöjen mukaan olla tällaisia sotilaita. Saksalainen lääkäri, joka tutki Hessin, sanoi, että kyseessä ei voi olla itsemurha jäljistä päätellen ja vammoista. Jäljet eivät viitanneet hirttäytymiseen, vaan kuristamiseen todella vahvoin voimin kahdelta suunnalta. Itsemurha olisikin ollut väitetyllä tavalla suoritettuna mahdoton heikolle ja lähes sokealle vanhukselle, kun terveellekin miehelle se olisi tuottanut vaikeuksia ikkunan korkeuden ym. vuoksi. Vankilan päällikkö sanoi, että 1960-luvulla englantilaisten vapautusaikeet olivat teatteria, koska he tiesivät N-liitos vastustavan vapauttamista. Tämä oli hänen näkökantansa. Ehkäpä asiasta oli sovittu kulissien takana. (2009: Sittemmin lääkäri Spann, joka näin paljasti murhan todisteet erotettiin virastaan antifasistisen syytöskampanjan jälkeen).
USA ja NL halusivat Euroopan jakamista Ranskan ja Englannin kanssa ja Saksan tuhoamista. Siksi Englannissa arveltiin suoraan, että “eurooppalaista sotaa he eivät enää voi voittaa, mutta maailmansodan kylläkin”. Siten he torjuivat rauhan ja sallivat miljoonien uhrien sodan syttyä. Englanti ja USA olisivat voineet estää Stalininkin hyökkäyksen. Juuri tästä syystä Hessin lennosta on tehty niin suuri salaisuus. Britannia on syypää sodan alun lisäksi sen eskaloitumiseen ja miljooniin uhreihin. Saksan viimeinen rauhanaloite oli mahdollista salata, koska se oli salainen. Muita aloitteita ei ole pystytty. Hessillä oli mukana ilmeisesti tulenarkaa aineistoa, koska arkistoja jutun tiimoilta on julistettu salaiseksi vuosiin 2017-2019 saakka. Nürnbergissä ei saanut puhua lennosta ja Hessin oli vaiettava asiasta (ilmeisesti painostuksen vuoksi, ehkä hänet oli myös huumattu). Professori Haushofer murhattiin juuri ennen kuin hän olisi todistanut Nürnbergissä ilmeisesti varmuuden vuoksi. Häntähän olisi ollut vaikea tuomita mistään ja vaientaa. Murhan toteutuksesta näytettiin videolla murhan suorittaneiden tiedustelupalvelumiesten raportti. Professori Haushofer oli mukana neuvotteluissa englantilaisten kanssa ennen Hessin lentoa ja hän oli Rudolf Hessin läheinen ystävä ja tavallaan oppi-isä geopolitiikan ym. suhteen.
Miksi sitten Hitler sanoutui irti Hessin missiosta? No muistamme, että Saksaa lähestyttiin opposition nimissä ja väitettiin sen suunnitelleen hallituksenvaihdosta. Saksa ei voinut olla sellaisessa mukana. Koska Saksa halusi säilyttää välit Englannin johtoon ja jatkaa rauhantunnusteluja ja koska se ei halunnut tahrata mainettaan ollen edes tietoinen mistään kumoushankkeista, Hessin touhuista oli sanouduttava irti. Mitä kansakin olisi ajatellut, jos olisi tiennyt hallituksen tarpeen rauhan solmimiseksi olleen noin epätoivoinen?
——
2009 teksti:
Noniin. Olen lukenut Abdullah Melaouhin tuoreen kirjaa “Ich sah seinen Mördern in die Augen”. Mies oli Hessin lääkäri vuodet 1982-87 tai siis oikeastaan sairaanhoitaja. Myös hänelle syntyi vastoin sääntöjä (kuten niin monelle muullekin) läheinen keskusteluyhteys ja ystävyys Hessiin. He pystyivät puhumaan arabiaa, koska Hess oli oppinut kielen lapsuudenkodissaan Egyptissä kaupparatsu-isänsä talossa. Melaouhi on myös salakuljettanut Hessin itse kirjoittamia viestejä vankilasta ulos ja vastauksia ja tietoja ulkomaailmasta. Kirjan lopussa on muutama viesti liitteinä.
Sivulla 99 esitetään keskustelu, jossa Melaouhi ilmoittaa Hessille varmat huhut venäläisten taholta hänen mahdollisesta vapautumisestaan. Melaouhi yllättyy, koska Hess ei riemuitse. Luottamukselliset välit mahdollistavat Hessiltä selityksen:”Wenn die Russen mich entlassen, wird dies mein Todesurteil sein. Ein Gluckstag wäre es für mich nur, wenn die Briten meine Dokumente international veröffentlichten. Dann würde ice entlassen.” “Ich wollte immer, das auf der Welt Frieden herrscht, und ice tat alles mir Möglich gegen den Krieg. Fast alles, was über mich geschrieben wurde, entspricht nicht der Wahrheit. Deswegen wäre es sehr schön, wenn diesel Dokumente endlich veröffentlicht würden. Denn dann würde ice ein freier Mann und könnte endlich Wilder meine Familie sehen.” (Jos venäläiset minut vapauttavat, se merkitsee minulle kuolemantuomiota. Onnenpäivä se olisi minulle vain, jos britit julkaisisivat kansainvälisesti kaikki asiakirjani. Sitten pääsisin vapaaksi. Halusin aina, että maailmassa vallitsisi rauha ja tein kaiken mahdollisen sotaa vastaan. Lähes kaikki, mitä minusta on kirjoitettu, ei vastaa todellisuutta. Siksi olisi todella hienoa, jos nämä asiakirjat viimeinkin julkaistaisiin. Silloin minusta tulisi vapaa mies ja voisin vihdoinkin jälleen tavata perheeni).
Vastaava sisältö on viestissä, jonka Melaouhi on salakuljettanut ulos vankilasta. Hess sanoi perään vielä, että Melaouhin ei kannattaisi kertoa asiasta ulkona, sillä se olisi vain huono juttu ja hänen puheensa vain kiistettäisiin ym, jolleivät voittajavallat suostu myöntymään dokumentteja julkaisemaan. Tästä huomaamme syyn, miksi Hess ei koskaan päässyt vapaaksi eikä saanut tavata edes perhettään. Hän tiesi liikaa ja olisi siten vapaudessa kumonnut kaikki voittajien valheet eli koko maailmanhistoria olisi mennyt uusiksi (koska se on valhetta alusta loppuun lähes).
Ei liene vaikea arvata vastausta kysymykseen, tiesikö Hitler etukäteen hänen lennostaan (sivu 67). Vastaus oli, että Saksan korkeimman johdon palaverissa Hitler oli antanut hänelle tehtäväksi lentää Englantiin Kolmannen valtakunnan lähettiläänä neuvottelemaan rauhasta.
Murhapäivän kuvaus: Ranskalainen vahti huutaa Melaouhille puhelimessa, että Hess on murhattu, minkä hän korjaa heti perään että siis ei ole murhattu. Melaouhi pääsee viimein 40 minuutissa paikalle puutarhahuoneeseen (koska vasta sitten ovi avataan vankilaan ja puutarhaan pitää vielä juosta kiertotietä), jossa makaa Hess ja kaksi tuntematonta amerikkalaista sotilasta tai aivan liian pienissä sotilaspuvuissa olevaa amerikkalaista, joita hän ei ole koskaan nähnyt ja jotka eivät saisi olla alueella. Paikalla ollut amerikkalainen vartija Jordan sanoo, että “Se on ohi nyt. Sika on kuollut. Teidän ei tarvitse tutkia häntä”(kuollut tai “valmis” tms eli “Der Schwein ist erledigt”). Kaapeli, johon Hess muka hirttäytyi virallisen version mukaan, on edelleen pistorasiassa kiinni ja toinen pää lampussa. Asunto on kuin kamppailun jäljiltä eli huonekalut on kaadettu, matto huonosti ym. Miksi Hess olisi tehnyt itsemurhan muutenkaan puutarhassa, jossa se olisi ollut mahdollista vain hyvällä onnella ja periaatteessa mahdotonta jatkuvan vartioinnin vuoksi? Miksi Hess ei olisi tehnyt sitä sellissään, jossa olisi ollut kunnon roikkuva sähköjohto siihen? Hess oli juuri laatinut vaivalloisen tilauksen, jossa oli lueteltu hänen tarvitsemiaan tavaroita.
Miksi Melaouhia ei laskettu paikalle, vaan hän joutui odottamaan 40 minuuttia? Kun hän sitten pyysi amerikkalaista vartijaa Jordania (paikalla kahden em. lisäksi, ilman solmiota (paha rikkomus ohjesääntöä vastaan, ainoa vartija, josta Hess oli 40 vuodessa valittanut) hakemaan elvytyslaukun, tämä oli hakenut sitä toiset 40 minuuttia ja vaihtanut samalla vaatteet. Laukku oli avattu luvatta ja sen sisältö oli sabotoitu, jotta hätäelvytys ei onnistuisi. Englantilainen ambulanssi, joka saapui vasta paikalle (vaikka olisi voinut tulla 80 minuutin sijaan 15 minuutissa) nyt, oli myös sabotoitu, sillä sen sydän- ja hengityskone ei toiminut (hyvin poikkeuksellista). Melaouhi toteaa, että Hess oli lähes sokea eikä pystynyt liikkumaan kuin tuettuna. Hän ei pystynyt nostamaan edes lusikkaa tai viemään pikaria huulilleen, joten hän ei missään nimessä olisi pystynyt solmimaan kaapelia kurkkuunsa. Hän ei olisi pystynyt nostamaan käsiä niin ylös, että olisi saanut kaapelin ikkunaan. Professori Spannin tutkimusten mukaan jäljet kaulassa viittasivat enemmän kravatin tapaiseen kuin mihinkään köyteen tai kaapeliin. Murhan jälkeisenä päivänä britit kuulustelevat Melaouhia kovasti ja tivaavat, mitä hän on nähnyt ja kuinka tapahtumat etenivät. Koska Melaouhi on kertonut hieman enemmän venäläisille eikä miehen esitys tyydytä muutenkaan, kuulustelija sylkäisee Melaouhia naamaan lopuksi, kun on ensin pyytänyt tätä poistumaan. Myöhemmin entinen vankilajohtaja kutsuu puheilleen brittien päämajaan ja on kohteliaampi. Hän lupailee runsasta palkintoa yhteistyöstä ja työskentelemisestä englantilaisille, mutta Melaouhi kieltäytyy. 1998 hänet yritetään selvästi tappaa, kun auto hidasti edessä ja sitten ei päästänyt ohittavaa Melaouhia takaisin kaistalleen, jolloin tämä törmäsi vastaantulevaan autoon. Brittien ruumiinavauspöytäkirja eroaa huomattavasti professori Spannin vastaavasta. Brittien versiossa ei ole valokuvia, mikä on poikkeuksellista ja viittaa epärehellisyyteen. Viikkoja murhan jälkeen Melaouhi sai monia puhelinsoittoja tuntemattomilta, englantilaisella korostuksella saksaa puhuvilta soittajilta. Soittajat herjasivat ja uhkailivat Melaohia. Kaikki soitot tuntuivat liittyvän murhapäivään ja Melaouhia varoitettiin levittelemästä mitään juttuja asiasta.
Mielenkiintoinen näkemys Hessin omakätisissä viesteissä: Hess pelkää, että hänet myrkytetään aineella, joka saa hänet unohtamaan salaisuutensa. Hänen mukaansa Eichmann oli aivopesty tai huumattu ja hän toisteli puheita käskyjen mukaan, kuten myös Stalinin näytösoikeudenkäynneissä 30-luvulla, jolloin syytetyt myönsivät kaikki perättömät syytteet, vaikka tiesivät saavansa siitä kuolemantuomion. Eichmann siis Hessin mukaan valehteli eli otti niskoilleen ja Kolmannen valtakunnan niskoille perättömiä syytteitä. Hän ei siis uskonut holokaustin viralliseen versioon. Hän ajatteli Eichmannille ehkä annetun käskyjä telepaattisesti. Hän pelkäsi myös saavansa mahdollisesti Eichmannille syötettyä ainetta. Hän uskoi myös muita natsiupseereita käsitellyn vastaavasti, kun sai tietää Nürnbergissä ym. luetuista tunnustuksista.
2010: Myös on huomionarvoista, että Jordan oli vasta hiljattain tullut vankilaan työhön ja hän oli ainoa työntekijä koskaan, jonka käyttäytymisestä Hess teki valituksen. Melaouhin mukaan Jordania pidettiin yleisesti murhaajana henkilökunnan keskuudessa jälkeenpäin ja tätä paheksuttiin.
Kävin KHI-Foorumin kansalaisfoorumi-tilaisuudessa 29.5.2010. Aiheena oli kielletty historia ja alustajana Erkki Hautamäki. Hän totesi esityksissään, että kun 5.5.1941 Stalin oli sanonut, että Puna-armeijan on aika siirtyä hyökkäämään (tämä on tuttu monista teoksista, 90-luvun arkistolöytö), niin Bormannilla oli ollut tilaisuudessa vasikka, joka oli paljastanut puheen sisällön saksalaisille. Bormann oli kiiruhtanut muutamassa päivässä Saksaan ja kertonut asiasta Hitlerille. Ylimmän johdon palaverin tuloksena oli päädytty lähettämään Hess (joka olisi siis ollut se pyydetty korkea-arvoinen neuvottelija, josta Allen puhuu teoksessaan). Hess olisi tarjonnut sitä, että USA ja Englanti lopettaisivat täysin tukensa Neuvostoliitolle ja siten jättäisivät N-liiton yksin. Tämä tietysti johtaisi Stalinin taas sopuisammaksi Saksaa kohtaan ja tie yleiseurooppalaiseen rauhaan olisi valmis. Mitään Barbarossaa ja suuria sotia veriuhreineen ei siis olisi tullut. Tämä oli Hautamäen näkemys Hessin ja Saksan päämääristä. Olen samaa mieltä.
2011: Esim. Irving toteaa Hessin olleen apaattinen erinäisissä istunnoissa Nürnbergissä. Myös Hautamäki sanoi, että Hessiä on kai käsitelty melkoisesti. Kosiek arvelee, että miestä on painostettu varmasti uhkaamalla perheenjäsenien henkeä kidutusten lisäksi, mikä oli tyypillistä syytettyjen ja todistajien painostamista liittoutuneiden oikeudenkäynneissä sodan jälkeen. Toisaalta mikäli siis tämä rauhanansa on mennyt juuri näin, on asia ollut kiusallinen myös Saksalle. He olivat siinä osana Churchillin vastaista kuviteltua kumousliikettä pitämällä yhteyttä rauhanoppositioon (luulivat pitävänsä). Koska Hitler joutui sanoutumaan irti välityksestä ja ajamaan rauhaa Englannin virallisen johdon kanssa, ei Hesskään voinut paljastaa muuta kuin välittäneensä rauhaa. Hän luovutti valaehtoisen todistuksen puolustajalle ja se on Rolf Kosiekin hallussa. Siinä hän sanoo esittäneensä neliosaisen rauhanesityksen Englannille lentonsa jälkeen. Ilmeisesti oikeudenkäynnissä lento oli myös kielletty puheenaihe tai osa siitä. Kertomalla tarpeeksi yksityiskohtia hess olisi rikkonut myös Hitlerin käskyn. Hän kertoi siis kuitenkin vieneensä mukanaan materiaalia, jonka Englanti oli salannut. Näillä näkymin paperit onsiis määrä julkaista vuonna 2017, kun Margaret Thatcher pidensi julkaisuaikaa vuodesta 1990.
Nojoo, kyllä tuo Hessin esiintyminen Nürnbergissä näyttäisi aika järkyttävältä. Mies ei muista lentoaan, ei sitä, missä asemassa on ollut Kolmannessa valtakunnassa, ei tunne Göringiä.. Kyllä tässä on selvästi käytetty moderneja menetelmiä ja huumeita. Selvästi huomaa, että vankeja voitiin käsitellä halutun laisella tavalla oikeudessa esiintymään. Hess ei muistanut edes asioita, mitä oli tapahtunut aivan hetki sitten. Irvingin kirjasta saa kyllä hyvän kuvan voittajien menettelyn täydellisestä laittomuudesta ja pelkuimaisuudesta. Selvästikin Hess ei saanut puhua oikeudessa mitään tulenarkaa. Eri tavoin syytetyt saatiin halutun laisiksi. Hessin käsittely Englannissa on salattu. Hössiä ja Frankia kidutettiin ja sitten painostettiin ennen oikeudenkäyntiä. Samoin Ohlendorfia. Tapauksia on paljon.”
Tuo Allenin ja Englannin arkiston jupakka on mielenkiintoinen.
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=bBnSMJyKp8I
Tuossa haastattelussa on mm. tuosta väärennysjupakasta. Siis ainoa, jolle hämmästyttävästi on luovutettu alkuperäiset dokumentit ulos arkistosta, oli tiedustelupalveluyhteyksistä tunnettu lehtimies. Hänen teettämänsä “tutkimus” paljasti väärennökseksi dokumentteja ja silti kaikki heti syyttivät Allenia, että tämä olisi “salakuljettanut” dokumentteja arkistoihin, mikä syytös on perin huvittava. Sen jälkeen alkoi suuri operaatio, jossa lopulta kaikki mahdollinen olikin väärennöstä (monet asiakirjat, luonnollisesti Allenin omat löydökset muualta vallasta syöstyyn kuninkaaseen viitaten. Kun Vogt kysyi “väärennöstä” nähtäväksi, jotta voisi varmistua, että se olisi erilainen kuin mitä he olivat valokuvanneet, pyytöön ei suostuttu. Ilmeisesti siksi, että todellisuudessa hallituksen miehet olivat vaihtaneet dokumentit.
Paljon muuta mielenkiintoista kerrotaan. Siis on olemassa todistaja, jonka mukaan Hess oli keskustellut Hitlerin kanssa tuntikausia juuri ennen lentoa ja oli puhuttu lennosta ja myös siitä, että jos kaikki meisi pieleen, Hess julistettaisiin hulluksi ym. ja Hessin tuli kieltää saaneensa tehtävän Hitleriltä/Hitlerin tieneen lennosta ja hyväksyneen sen.
Karl Haushoferin omituinen “itsemurha” kerrataan ja se, kuinka brittiläiset agentit vierailivat juuri samana iltana aiheena mahdollinen todistus Nürnbergissä. Seuraavana päivänä agentit ovat ilmoittaneet telexillä Haushofer-ongelman ja hänen oikeudenkäynnissä kaavailtuun todistamiseen liittyvä ongelma olisi poistettu. Haushoferien päiväkirjat kuitenkin löytyivät talosta ja niissä kerrotaan Hitlerin tiennene lennosta ym. ym. Tämä episodi ja Hessin vapauttamisyritys Gorban taholta ja muut eriniset seikat antavat ymmärtää, että vain Engalnnissa tiedettiin monesta lentoon ja Hessiin liittyvästä jutusta ja näitä asioita ei ollut kerrottu amerikkalaisille ja vielä useampia juttuja venäläisille (tai tietyille piireille vain siellä oli kerrottu).
Tunisialaista hoitajaa oli uhkailtu. Hänen perhettään uhattiin, jos hän kertoisi jotain Hessin murhasta. Hän oli keskustellut imaamin kanssa ja tullut siihen tulokseen, että kakesta huolimatta hänen oli kerrottava totuus. Kirjan julkaisu oli siis erittäin rohkea teko ottaen huomioon sen, että hänet oli jo kerran yritetty murhata.
Geheimakte Hess-dokkari löytyy Tubesta:
Valitettavasti ilmeisesti ruumiinavaaja Spannin haastattelu ekstroista uupuu tuosta kaiketi. Videoilla on taipumus kadota, mutta uusia ladataan aina. Varmaan se haastattelukin löytyy.
Kanadan Wayne aikoo kääntää joskus tuon dvd:n englanniksi.
Voigt teki myös 1980-luvulla aika räväkän dokkarin.
No nyt minä ymmärrän tämä tuomion lopputuloksen. On tarkoitushakuisesti ammuttu tykillä hiirtä niin, että kansa ei ole päässyt siihen väliin. Tuomariksi on valittu laamanni sekä apulaisiksi kaksi käräjäoikeuden tuomaria. Tällä valinnalla on taattu se, ettei tule ”väärää” tuomiota. Lautamiehet, jotka edustavat maalaisjärkeä, kun voivat äänestää tuomarin kumoon. Epäilenkin, että jos käsittelyssä olisi ollut normaali lautamies kokoonpano, olisi lopputulos ollut tuomion kannalta aivan toinen. Kokoonpano takaa myös sen, että Hovi oikeus ei uskalla muuttaa päätästä ja on erittäin epävarmaa antaako korkein oikeus päätöksestä valituslupaa.
Kun sitten muistetaan, että oikeuden tehtävä on jakaa oikeutta, niin missä mielessä Kärkkäinen sai oikeutta? Mitä Kärkkäinen oli tehnyt sellaista, josta häntä rangaistiin?
Esim. luterilaisen seurakunnan osalta on päätös jossa todettiin seurakunnan syyllistyneen työsuojelu rikokseen ja sen olevan vastuussa työntekjänsä työkyvyn menettämisestä. Viime kädessä vastuu on piispalla, mutta koska Piispa ei vastaa maallisista asioista vaan hengellisistä, niin ketään ei voitu tuomita. Eikö tässäkin tapauksessa Kärkkäinen ole vastuussa kauppansa liiketoiminnasta eikä ilmaisjakelulehtensä sisällöstä? Samaa ennakkopäätöstä hyväksi käyttäen voitaisiin sanoa että ketään ei tässäkään tapauksessa olisi pitänyt tuomita.
Yllättävän yksimielisiä ovat tuomarit olleet syyttäjän kanssa, koska tuomio tuli todennäköisesti kaikilta kohdin toteen näytetyksi.
Mitenkähän muuten orttodoksien ja katolisten oikeus? Saavatko he samat asiat läpi jos nostavat syytteet Aamulehteä, Hesaria, Seiskaa, Iltasanomia ja Iltalehteä vastaan. Heistäkin kerrotaan epämieluisia uutisia jotka eivät kiillota heidän kiilpeään.
Miten muuten on, kuka nostaiais kanteen juutalaisia vastaan? Hehän itse käskevät raamatussaan toimimaan siten, että sen tekstejä julkaissutta tahoa voidaan syyttää kansan kiihotuksesta. Silloinhan heitä itseäänkin pitäisi syyttää kansan kiihotuksesta, eikö? Hehän kiihottavat kansaa toimimaan tietyllä tavalla, esim käyttämään alle seitsemän vuotiaita poikalapsia hyväkseen tai kolmivuotiaita tyttäriään. Vai ovatko käännökset niin väärin että alkuperäisen tekstin tarkoitus on täysin vääristynyt?
Ilpo Lehto… hahhaaha. Tuolla paskanaaamalla on joku tarve viedä vaikka parkkisakot käräjille. Ylentyny viimenäkemästä kihlakunnansyyttäjäksi… nimim. 0,1 grammaa hasista –> käräjille
Siirretään painetta Magneettimedian päältä, ja katsotaan miten loukatuksi tullut kansanryhmä suhtautuu INSTITUTE FOR HISTORICAL REVIEW ( http://www.ihr.org/ ) ristiriitaisiin juutalaisuudesta kertoviin artikkeleihin.
” The Institute has been a target of authentic hate groups. It has come under repeated assault from the Jewish Defense League — identified as a terrorist group by the FBI. On July 4, 1984, the JDL destroyed the Institute’s office and warehouse in a major arson attack. Estimated property loss was more than $400,000, including tens of thousands of books, rare documents, irreplaceable files and expensive office equipment. This fire-bombing climaxed a months-long campaign by the JDL that included numerous death threats by telephone and mail, extensive property damage, five relatively minor fire bombings, one drive-by shooting and two physical assaults”.
Instituutin johtaja on Mark Weber, historian tuntija, luennoitsija, ajankohtaisten asioitten analysaattori ja kirjailija.
On hyvä havaita, että FBI on luokitellut JDL, Jewish Defend League,n terroristiryhmäksi.
Tsekkaa tuolta The IHR Files I-V:
http://michaelcollinspiper.podbean.com/page/2/
Tai siis kuuntele. Weber kaappasi IHR:n 1993. Hän ei ollut iskujen aikaan johtaja. Nuo ovat hyvin mielenkiintoiset podcastit ja ne paljastavat Weberin Mossadin mieheksi. IHR on ajettu alas, kirjat annettu pois puoli-ilmaiseksi ja yhtään uutta materiaalia ei ole tullut. Weber tuhosi Liberty Lobbyn jaSpotlight-lehden myös. Weberin Mossad-handler on selvillä ja muiden soluttautujien ja kaapparien Mossad-historia. Weber on jo lähes luopunut holokaustirevisionismista tai ainakin melkoisia lausuntoja on tullut ja hänen mielestään koko keskustelu holohoaxista on muka loppuun kaluttu. Mutta uusi innostus antisionismikin on aika mietoa. Hän on eri ohjelmissa yhä ja kertoo paljon perusrevaritietoa. Myös taivatselee kulttuurimarxilaisuutta ym. Aloittelijalle ihan hyviä juttuja. Muta aika konservatiivisia näkemyksiä on historiasta paljon ja jehu pyörittää aika suppeaa juttua. Mitään uutta tietoa ei tunnu menevän jakeluun, esim. Wehrmachtin petollisuudesta ym. Kiinnitti huomiota valtavirtaa lähellä olevat julkaisut jo ajat sitten kun IHR yhä julkaisi jotain materiaalia. Koko toiminta on ajettu lähes alas.
http://markwebermustgo.blogspot.fi/
Tuolla on jotain juttua myös
http://www.wikiscientology.org/text/Why_the_U.S._is_Slave_to_Israel_-_the_Scientology_Connection
Tuon nimiselle sivulle Piper neuvoi tämän viikon podcastissaan. Kertasi hieman näitä asioita taas. Weber on kai joku scientologia-hörhö kai.
Für unseres Deutches folk!!!!! Deutchland über alles!
Romanialainen Gabriel Katherine i meni naimisiin Patrickille, joka on liikemies, kun olin naimisissa hänen kanssaan, kun hänellä oli kaksi lasta, sunnuntaina näki hänen puhuvan naisen kanssa ja sen jälkeen hän alkaa toimia jonkin verran, kun kyselen häneltä, hän kertoi minulle, että se oli entinen tyttöystävä takaisin kouluun, kun mieheni alkoi pysyä myöhään, kun kysyin häneltä, miksi hän valehtelee minulle, kun hän erosi 1 kuukauden kuluttua, he asuivat yhdessä asunnosta täällä taloni ja he elävät hyvin, mutta silti rakastan mieheni ja minä tarvitsen häntä takaisin elämässäni, he olivat yhdessä, joten tulin kosketuksiin dr Sacre’n kanssa, joka lupasi minulle ja hän tuli takaisin minulle kaikki kiitos hänelle on apua, ota yhteyttä sähköpostilla tai soita tai WhatsApp: +2348159768201 apua ja hän auttaa sinua takaisin rakastajaasi
https://temekaawinkler.ecocosmeticanatural.online thek esonmetty thek toilet trained dog pooping inside at night how to train your dog to be reliable off leash dog obedience training classes warrenville metasport training dogs dog illnesses from kennel training