Magneettimedian oikeudenkäynnit: mistä valtamedia valehteli?

Artikkeli on julkaistu Magneettimedian paperinumerossa 1/2015. Artikkelissa kerrataan uusille lukijoille Magneettimedian käräjä- ja hovioikeudenkäyntien sekä valtamedian mustamaalauskampanjan taustoja.

”Heti ensimmäiseksi tahdon tehdä selväksi, että kaikki juutalaiset eivät tue tai jaa tätä ylivalta-ajattelua. Itse asiassa monet rohkeat juutalaiset kärsivät suuresti vastustaessaan sitä.”

”Tietenkään kaikki juutalaiset eivät kannata juutalaista ylivaltaa.”

”Minä näen arvoa siinä, että kaikki ihmiset säilyttävät kulttuurillisen, kansallisen ja jopa geneettisen perintönsä. Kaikilla kansoilla on oikeus säilyttää oma uniikki identiteettinsä, mukaan lukien juutalaisilla.”

”Massamedia on täynnä tarinoita ääri-islamilaisuuden vaaroista. Kukaan ei sano, että on islaminvastaista tutkia islamilaisen fundamentalismin parissa vaikuttavia ääriaineksia. Tämä kirja uskaltaa tutkia kiellettyä aihetta: juutalaisia ääriaineksia.”

”Koska kaikkia, jotka käsittelevät tätä aihetta, panetellaan ”antisemiitiksi”, on ensiarvoisen tärkeää, että sanon jälleen kerran, ettei tällä kirjalla ole mitään juutalaista kansaa vastaan kokonaisuutena. Kunnioitan monia yksittäisiä juutalaisia; tämä kirja on itse asiassa omistettu juutalaiselle: edesmenneelle Israel Shahakille.”

”Median musertava voima vääristää kaiken mitä kirjoitan, ja siksi painotan: en vastusta kaikkia juutalaisia yhtään sen enempää kuin kukaan, joka tutkii inkvisition ylilyöntejä, vastustaa kaikkia kristittyjä.”

Otteet ovat amerikkalaispoliitikko tohtori David Duken Juutalainen ylivalta –kirjan esipuheesta. Käräjäoikeus tuomitsi Magneettimedian tämän ja kahden muun tekstin julkaisemisen vuoksi maksamaan kymmenientuhansien eurojen sakko- ja korvausmaksut. Tavarataloyhtiö J. Kärkkäinen Oy tuomittiin 45 000 euron sakkoihin, minkä lisäksi Magneettimedian edellinen päätoimittaja tuomittiin maksamaan 90 päiväsakkoa sekä yli 15 000 euron oikeudenkäyntikulut. Myös yhtiölle rapsahti tuhansien eurojen oikeudenkäyntikulut maksettavaksi. Tuomio tuli ”kiihottamisesta kansanryhmää vastaan”. Hovioikeus ei muuttanut tuomiota.

 

Käräjäoikeus ei tutustunut tuomitsemiinsa teksteihin

Tuomiota perustelevassa lausunnossaan käräjäoikeus käytti toistuvasti hätkähdyttävän suurpiirteisiä sanamuotoja. Silloinkin, kun kirjoitukset käsittelevät esimerkiksi sotia, jotka Yhdysvallat oli käynyt juutalaisvaltio Israelin turvallisuuden nimissä, oli todisteita lausunnon mukaan ”pidettävä tyypillisenä juutalaisvastaisena propagandana”. Vaikka juutalaisia ei syytettäisikään kokonaisena kansana esimerkiksi Irakin sodan aloittajiksi, niin käräjäoikeuden mielestä ”ainakin osa lukijoista on […] voinut ymmärtää, että kirjoituksessa käytetään tosiasiallisesti synonyymeinä sanoja sionistit ja juutalaiset.”

David Duken kirja Juutalainen ylivalta pohjautuu lähes täysin juutalaisten omiin lähteisiin. Kirjassa lainataan suurimpia juutalaisia sanomalehtiä, vaikutusvaltaisimpia juutalaisia poliitikkoja sekä voimakkaimpia juutalaisia kansalaisjärjestöjä, kuten American Jewish Committeeta. Tämä ei kuitenkaan riittänyt käräjäoikeudelle, joka totesi: ”Kirjoituksessa ei tarkemmin arvioida, ilmentävätkö sitaatit yksittäistä juutalaisen henkilön poikkeuksellista tai erikoista käsitystä vaiko juutalaisen valtaväestön käsityksiä. Eli siteeraukset vaikuttavat valikoiduilta eikä siitäkään voi olla varma, etteikö siteerauksia ole irrotettu jostakin kokonaisuudesta, jolloin siteerattu teksti ei kunnolla ilmaise siteeratun henkilön ajatusta.”

 

Älyllisesti laiska oikeuslaitos

Lähteiden valtavirtaisuus viittasi todellisuudessa siihen, että Duken kuvaamilla aatteilla on kannatusta laajalti. Miksi esimerkiksi The Jewish Weekin toimituskunta tahtoisi kerta toisensa jälkeen päästää ääneen marginaalisia rasistisia sotahulluja, mikäli äärisionistisella aatteella ei olisi kovaa kannatusta? Eikö lehti juuri pyrkisi välttämään äärimmäisiä kannanottoja, sillä ne ovat omiaan lietsomaan juutalaisvastaisuutta ja pelottelemaan mainostajia? Entä mistä lähtien lehdeltä on vaadittu, että siteeratessaan jonkun sanomisia se joutuu julkaisemaan koko puheenvuoron, jotta voidaan olla varmoja, ettei sitaattia ole ”irrotettu jostakin kokonaisuudesta”? Miksei käräjäoikeus edes tutustunut puolustuksen tuomiin laajoihin kirjallisiin todisteisiin ja selvittänyt, olivatko siteeraukset ”irrotettu jostakin kokonaisuudesta”?

Toinen tuomion tuonut artikkeli, Adrian Salbuchin kirjoittama ”Maailmanmahti USA on sionistien sätkynukke”, oli oikeuden mukaan panettelua ja solvausta Suomessa asuvia juutalaisia kohtaan. Todellisuudessa artikkelissa ei puhuta sanallakaan juutalaisista vaan sionisteista sekä Yhdysvaltojen Israel-myönteisestä politiikasta. Artikkelissa nimetään sionisteja, kuten George Bush, Joe Biden ja Barack Obama, jotka eivät tietenkään ole juutalaisia. Silti hovioikeus tulkitsi artikkelin hyökkäykseksi nimenomaan ”Suomessa asuvia juutalaisia” vastaan.

 

Puolustuksen argumentit sensuroitiin

Magneettimedian oikeudenkäynneistä ja tuomioista on kirjoiteltu paljon lehdistössä, mutta puolustuksen argumentit ja tuomion perusteet on jätetty tarkoituksella hämärään. Yksikään sanomalehti ei ole kertonut suomalaisille, että kymmenientuhansien eurojen tuomio tuli kirjoituksista, joiden todenperäisyyttä edes tuomioistuin ei kyennyt kyseenalaistamaan. Oikeuden mukaan ei ollut väliä, olivatko tiettyjä juutalaisryhmiä- ja yksilöitä koskevat kirjoitukset totta – väliä oli vain sillä, voisiko joku loukkaantua tabuaiheen käsittelystä julkisuudessa.

Jo ennen vuonna 2012 alkanutta juutalaisartikkelikohua Magneettimedia oli suurten tiedotusvälineiden maalitauluna. Vaihtoehtomediana kirjoitamme aiheista, joita suomalainen media ei ”poliittisen korrektiuden” tai esimerkiksi suuryritysten painostuksen vuoksi tahdo puhua. Jo ennen Suomen narkolepsia-aaltoa kirjoitimme rokotteiden mahdollisista haittavaikutuksista, mikä ei miellyttänyt valtamediaa. Rikosilmoitusten ryöppy ja varsinainen mediariepotus alkoi kuitenkin julkaistuamme artikkelin, jossa totesimme, että rikkaat Israelia kannattavat lobbaajat vaikuttavat voimakkaasti Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan. Kuten Magneettimedian tässä numerossa osoitamme, ovat monet israelilaiset puhuneet täysin samasta asiasta ilman, että siitä olisi syntynyt minkäänlaista kohua.

 

Kaleva on ala-arvoisin

Ehkäpä ala-arvoisimmin Magneettimediasta on kirjoittanut oululainen sanomalehti Kaleva, jolla on ollut saatavilla ensikäden tietoa oikeudenkäynneistämme, työskentelystämme, kirjoitustemme taustoista ja motiiveistamme. Kalevan toimittaja on ollut seuraamassa molempia Magneettimedian oikeudenkäyntejä. Lisäksi olemme ottaneet yhteyttä Kalevan päätoimittajaan ja pyytäneet vastineoikeutta, kun sanomalehti on valehdellut kirjoitustemme sisällöstä. Kaikesta saatavilla olevasta tiedosta huolimatta Kaleva on päättänyt sensuroida oleellisen tiedon lukijakunnaltaan.

Kun Kaleva on kirjoittanut Magneettimediasta, on se käyttänyt ”lähteinään” esimerkiksi Israelin julmaa palestiinalaispolitiikkaa puolustelevaa suurlähettiläs Dan Ashbelia ja jopa Oulun vasemmistonuoria. Ashbel sai Kalevan sivuilla haukkua Magneettimedian sionisminvastaisten artikkeleiden kirjoittajia ”mielipuoliksi” ja ”sairaiksi”.

Kaleva uutisoi 24.9.2014 Magneettimedian edelliselle päätoimittaja Juha Kärkkäiselle myönnetystä Pro Ylivieska –palkinnosta. Uutinen sisälsi muutamia valheita Magneettimedian kirjoituksista, minkä vuoksi Kalevalle lähetettiin vastine. Vastinetta ei kuitenkaan koskaan julkaistu, sillä Kalevan päätoimittaja Markku Mantilan mielestä sionismikritiikki on ”roskaa”, jonka perusteluita ei tule julkisesti käsitellä. Kaleva julkaisi Kärkkäisen vastineen sijaan Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuorten naiivin ”julkilausuman”, jossa tuntematon nuorisopoliittinen suuruus Jari-Pekka Kanniainen hyökkäsi Magneettimediaa ja Kärkkäistä vastaan. Kaleva antoi kernaasti palstatilaa Kanniaiselle, joka vaati, että poliittisista syistä Ylivieskan kunnan tulisi perua Kärkkäiselle myönnetty palkinto.

 

Kolmen kohutun artikkelin taustat

Duken ja Salbuchin tekstien lisäksi tuomion toi Siionin viisaiden pöytäkirjat, jonka vanhan suomennoksen Magneettimedia julkaisi uudelleen. Hovissa vastaaja kertoi motiiveistaan julkaista kolme tekstiä. Hovioikeus tiivisti tuomiossaan tapahtumaketjun:

”Eräässä [Magneettimedia verkkosivujen] lukijakommentissa oli mainittu Adrian Salbuchin kirjoitus ’Maailmanmahti USA on sionistien sätkynukke’, jonka Juha Kärkkäinen oli päättänyt julkaista Magneettimediassa. Aihe oli tuolloin ollut ajankohtainen muun muassa meneillään olleen niin sanotun arabikevään vuoksi. Kirjoituksen julkaiseminen oli johtanut suureen kohuun, ja yhtiö oli tiedotusvälineissä leimattu juutalaisvastaiseksi. Hän oli halunnut puolustautua esitettyjä vääriä syytöksiä vastaan ja siinä tarkoituksessa julkaissut lehden verkkojulkaisussa David Duken kirjan ’Juutalainen ylivalta’ esipuheen. Duken kirjoitus oli ollut Salbuchin kirjoitusta seikkaperäisempi, ja siitä oli käynyt selkeästi ilmi, että Magneettimediassa julkaistuja kirjoituksia ei ollut kohdistettu juutalaiseen kansanryhmään vaan äärinationalistisiin poliittisiin pyrkimyksiin. Myös Duken kirjoituksen julkaiseminen oli saanut aikaan negatiivisen palauteryöpyn yhtiötä vastaan. Yhtiö oli huolestunut julkisuuskuvastaan, ja yhtiön johto oli päättänyt, että kyseisen kaltaisia kirjoituksia ei enää saanut julkaista yhtiön lehdessä.

Tilanne olikin rauhoittunut joksikin aikaa hänen pyrittyään välttämään nyt kysymyksessä olevia aiheita koskevien kirjoitusten julkaisemista, vaikka toisaalta hän oli päättänyt pysyä uskollisena lehden julkaisulinjalle. Kun erään suomalaisen poliitikon [Pertti Salolainen] puheista, jotka olivat koskeneet juutalaisväestön vaikutusvaltaa Yhdysvalloissa, oli joulukuussa 2012 noussut suurissa lehdissä kohu, Juha Kärkkäinen oli aiheen ajankohtaisuuden vuoksi päättänyt julkaista Magneettimedian verkkojulkaisussa niin sanotut Siionin viisaitten pöytäkirjat […] Pöytäkirjoihin oli valtamediassa ainoastaan viitattu sanotulle poliitikolle epäedullisella tavalla, joten Juha Kärkkäisen mielestä oli ollut reilumpaa julkaista maailmalla edelleen merkittävänä puheenaiheena olevat pöytäkirjat kokonaisuudessaan.”

 

Salolaiskohu ja siionin viisaat

”Salolaiskohu” alkoi hänen todettuaan, että Yhdysvalloissa on vaikutusvaltainen Israelia tukeva poliittinen painostusryhmä. Suomen juutalaisjohtaja Gideon Bolotowsky raivostui tästä julkisesti. Bolotowsky totesi haastattelussaan Salolaiselle, että tämän kannattaisi lopettaa Adolf Hitlerin Taisteluni-kirjan sekä Siionin viisaiden pöytäkirjojen lukeminen. Kun valtamedia seurasi höyryävän Bolotowskyn tunteenpurkausta nolostellen ja vaiti, teki Magneettimedia suuren journalistisen teon ja toi Pöytäkirjat kansan arvioitavaksi.

1900-luvun alussa kansalliset kirjapainot ympäri maailmaa painoivat Siionin viisaiden pöytäkirjoja, ja esimerkiksi Ford-automerkin isä Henry Ford koki asiakseen tuoda teos kaikkien tietoisuuteen. 1921 haastateltu Ford kommentoi Pöytäkirjoja: ”Ainut, mitä tahdon sanoa Siionin viisaiden pöytäkirjoista on, että ne kuvaavat hyvin meitä jo ympäröivää todellisuutta. Ne ovat 16 vuotta vanhoja ja tähän päivään mennessä kehitys on edennyt juuri niiden kuvaamalla tavalla.”

 

Ensimmäinen erä: käräjäoikeudenkäynti

Käräjillä syyttäjä ei koskaan pyrkinytkään kumoamaan kirjoituksissa esitettyjä, laajoilla lähdeviitteillä tuettuja väittämiä. Tuomari ei sitä vaatinutkaan, vaan käräjäoikeus perusteli tuomionsa seuraavalla tavalla: ”Kirjoituksessa esitetyt lausumat ja mielipiteet ovat laatunsa, laajuutensa ja vakavuutensa puolesta sellaisia, ettei niiden todenperäisyyden arviointi ole tarkoituksenmukaista.” Tuomion taustalla vaikuttivat paitsi rikosilmoituksia yksipuolisesti tutkinut poliisi niin myös syyttäjät Jorma Kalske, Mika Illman ja Ilpo Lehto, laamanni Juha Tervo sekä käräjätuomarit Heikki Sneck ja Jyrki Määttä. Sakkojen ohella Magneettimediaa määrättiin poistamaan kriittisimmät juutalaisaiheiset artikkelit yleisön nähtäviltä.

Magneettimediaa syytettiin ”antisemitismistä” eli juutalaisvihasta, koska olemme kirjoittaneet vaikutusvaltaisten kansainvälisten juutalaisjärjestöjen tekemästä politiikasta sekä Israelin rikoksista. Syyttäjä määritteli ”antisemitismin” turvautumalla Eero Kuparisen teokseen Antisemitismin musta kirja. Kuparista ei voi kuitenkaan pitää järin puolueettomana lähteenä. Hän on tehnyt tiivistä yhteistyötä esimerkiksi Israelin Ystävät ry:n kanssa. Israelin Ystävät ry kerää rahaa Israelin hallitukselle, joka on jo vuosikymmenten ajan syyllistynyt räikeisiin ihmisoikeusrikkomuksiin, valloitussotiin, murhiin, siviilien pakkosiirtoihin ja rasistiseen siirtokuntapolitiikkaan. Miten Kuparisen käsityksiä juutalaisuudesta, sionismista, ihmisoikeuksista tai maailmanpolitiikasta yleensäkään voidaan käyttää oikeudessa pätevänä todisteena?

Eero Kuparinen saa äänensä usein kuuluville myös Suomen suurimmissa sanomalehdissä Israelia ja toista maailmansotaa koskevissa kysymyksissä, mikä jo itsessään on tärkeä peruste sille, että on olemassa Magneettimedian kaltainen toisinajattelijajulkaisu. Suomessa ilmeisesti saa kannattaa ja rahoittaa aseellista rasistista politiikkaa, kunhan aseet hankitaan konfliktin ”hyvälle” osapuolelle. Antisemitismin mustassa kirjassa esitetyt antisemitismin määritelmät olivat keskenään ristiriitaisia. Toisaalta Israelia ei saa kutsua rotupohjaiseksi valtioksi, mutta toisaalta etnisen juutalaisvaltion oikeutuksen kyseenalaistaminen on ”antisemitismiä”.

 

Puolustuksen argumentit käräjillä

Käräjillä puhuneen Kärkkäisen mukaan Magneettimedian tarkoituksena on ollut toimia vastapainona valtamedian poliittisesti värittyneelle uutisannille sekä kritisoida länsimaiden sionistisia valtarakenteita. Kärkkäinen puolusti lehdessä julkaistujen artikkeleiden viestiä, mutta kiisti syyttäjän väitteen siitä, että sionismin tai äärijuutalaisuuden kritisointi olisi antisemitismiä tai kiihottamista kansanryhmää vastaan. Loppupuheenvuorossaan hän myös kyseenalaisti valtakunnansyyttäjä Mika Isidor Illmanin objektiivisuuden sananvapausrikoksia koskevissa oikeusjutuissa.

Oikeudenkäyntiä oli seuraamassa lukuisia toimittajia muun muassa Ylestä ja sanomalehti Kalevasta. Uutisoinnissa ohitettiin kuitenkin kokonaan rikollisiksi väitettyjen artikkeleiden sisältö. Erään tauon aikana pohjoissuomalainen toimittaja tokaisi kollegalleen suoraan, etteivät häntä lainkaan kiinnostaneet oikeudenkäynnin kirjalliset todisteet. Artikkeleita ja oikeudenkäyntiä enemmän toimittajat olivat innostuneita ilmiön skandaaliarvosta.

 

Syyttäjä käytti lähteenään rasistisen järjestön entistä johtajaa

Syyttäjä koki nolostuttavia hetkiä yrittäessään määritellä ”antisemitismiä”. Kuparisen lisäksi hän oli käyttänyt lähteenään European Forum on Antisemitism -järjestöä. European Forum on Antisemitism puolestaan paljastui American Jewish Congress -lobbausyhdistyksen (AJC) peitejärjestöksi. AJC:n militantin johtaja Stephen Steinlightin rasistisia kommentteja puitiin myöhemmin oikeudenkäynnin aikana tarkemmin muun muassa Kärkkäisen puolustuspuheenvuorossa. Steinlight on muun muassa todennut:

”Minä tunnustan sen ainakin, kuten tuhannet muut tyypilliset sukupolveni juutalaiset lapset, minut kasvatettiin juutalaiseksi nationalistiksi, jopa kvasiseparatistiksi […] minulle opetettiin, että Israel oli se todellinen kotimaa […] Minulle opetettiin kansani ylivertaisuutta ei-juutalaisiin nähden, jotka olivat sortaneet meitä. Meitä opetettiin näkemään ei-juutalaiset epäluotettavina ulkopuolisina – ihmisinä, joilta saattoi odottaa yhtäkkisiä vihanpurkauksia. Heidät kuvattiin vähemmän tunteellisina, vähemmän älykkäinä ja vähemmän moraalisina kuin mitä me olimme. Meille opetettiin myös, että synkän historiamme opetus on, että emme voi luottaa kehenkään.”

Antisemitismiä ei ole myöskään määritelty Suomen laissa, joten sanan käyttäminen lyömäaseena oikeussalissa oli Kärkkäisen puolustusasianajajan mukaan vähintäänkin ongelmallista.

 

Syyttäjä ei kyennyt kumoamaan artikkeleiden sisältöä

Myöhemmin oikeudenkäynnissä syvennyttiin esimerkiksi amerikkalaismedioiden omistussuhteisiin, Yhdysvaltojen poliittista valtavirtaa ohjailevaan ”Israel-lobbyyn”, Pertti Salolaisen tapaukseen, juutalaisvaltion sotarikoksiin, juutalaisille pyhän Talmud-kirjan rasistisiin ja seksuaalisesti kieroutuneisiin teksteihin, juutalaisterroristi Menachem Beginin saamaan Nobelin rauhanpalkintoon, Israelin Suomen-suurlähettiläs Dan Ashbelin karkeisiin lausuntoihin, Adrian Salbuchin ennustamaan Syyrian sotaan sekä antisionismin ja antisemitismin eroon. Syyttäjä ei kyennyt kumoamaan puolustuksen laajalle lähdeaineistolle perustuvaa argumentointia.

Lisäksi käsiteltiin kohua aiheuttanutta artikkelia ”Suuri raiskaavien rabbien salailu”. Artikkeli kertoi tapauksesta, jossa newyorkilaismedia vaikeni täysin raiskauksista, jotka paljastuivat 2013 paikallisessa juutalaisyhteisössä. Sen sijaan juutalaisomisteiset sanomalehdet ovat tänä vuonna kirjoitelleet yli 10 vuotta sitten New Yorkissa sattuneista tapauksista, joissa katoliset papit olivat ahdistelleet lapsia.

Syyttäjän mukaan Magneettimedian sisältö on rikollista osaksi siksi, että se on käsitellyt juutalaisaihetta ”liian yksipuolisesti”. Puolustus vastasi tähän esittelemällä Ylen verkkosivuilta tulostetun uutislistan hakusanalla ”katolinen”. Vaikka hakusanoihin ei kuulunut esimerkiksi ”pedofiilia” tai ”hyväksikäyttöä”, liittyivät katolisia käsittelevät uutiset lähes järjestään vain lasten hyväksikäyttöön ja muihin äärimmäisen negatiivisiin ilmiöihin. Katolisten ”yksipuolinen” käsittely suomalaisissa valtatiedotusvälineissä ei ole kuitenkaan johtanut rikostutkintoihin, vaikka se on jatkunut vuosia. Sen sijaan yksi juutalaista pedofiliaa käsittelevä artikkeli joutui heti poliisin syyniin.

 

Poliittinen korrektius on totuutta tärkeämpää?

Käräjäoikeuden tuomion perusteet olivat suorastaan tragikoomiset. Oikeus esimerkiksi totesi: ”Tuomioistuimen arvioitavina olevissa kirjoituksissa ei ole […] korostettu sitä, että kirjoituksissa esitetyt ajankohtaiset ja historiaan liittyvät lausumat saattavat erota merkittävästi siitä, mikä on yleisesti tunnettua tai todistettua. On myös huomattava, että mitään objektiivisia ja tasapainottavia osioita, esimerkiksi vastaväitteitä panetteleville ja solvaaville mielipiteille, ei ole esitetty.”

Tuomion langettamiseen väitettiin vaikuttavan, ettei Magneettimedia ollut tehnyt yksinkertaisimmalle lukijalle tarpeeksi selväksi, että lehden kannanotot voivat erota merkittävästi valtavirtaisista näkemyksistä. Todellisuudessa Magneettimedia on aina nimittänyt itseään ylpeästi vaihtoehtomediaksi, eikä suomalaisessa demokratiassa ole rikos julkaista valtavirtaisista käsityksistä poikkeavaa tietoa sinänsä. Miltään muulta lehdeltä ei myöskään vaadita ”objektiivista ja tasapainottavaa osiota”, kun se uutisoi jostain ilmiöstä.

Kun kirjoitetaan tupakoinnin vaaroista, ei Mika Illman ole vaatimassa omaa osiota tupakkateollisuuden vastineelle. Kun suomalaislehdet kirjoittavat katolisen kirkon sisällä tapahtuvasta pedofiliasta, ei Jorma Kalske vaadi, että samassa artikkelissa käsitellään myös tasapuolisuuden nimissä juutalaisen yhteisön sisällä ilmeneviä raiskauksia.

 

Toinen erä: hovioikeus

Käräjäoikeus ei voinut todistaa, että Magneettimedia olisi valehdellut yhdessäkään tuomion tuoneessa artikkelissa. Siksi asia päätettiin viedä hoviin. Hovioikeus ei kuitenkaan nähnyt tarpeelliseksi muuttaa käräjäoikeudessa annettua tuomiota.

Sekä tuomarit että syyttäjä totesivat oikeudenkäynnin aikana useaan otteeseen, ettei siellä käsitellä artikkeleiden totuudenmukaisuutta vaan sitä, loukkaavatko ne juutalaisia. Koska oikeudenkäynnissä ei ”ollut kyse kirjoitusten todenperäisyydestä”, hovioikeus ei vilkaissutkaan kirjallista todistusaineistoamme.

Vaikka Magneettimediaa syytettiin sanatarkasti ”perättömistä” kirjoituksista, ei puolustus saanut siis kommentoida tätä osaa syytteestä. Tahtomattaan tuomarit ja syyttäjä tiivistivätkin koko länsimaisen poliittisen kulttuurin ongelman: emme saa puhua ongelmista niiden oikeilla nimillä, jottemme pahoittaisi sionistien mieltä. Eliitin arvovaltaa ei saa kyseenalaistaa.

 

Valmistautuminen oikeudenkäyntiin

Ennen hovioikeuden tuomion julkaisua aihetta varovaiselle optimismille antoi se, että olimme varautuneet tällä kertaa paljon paremmin kuin ennen käräjäoikeudenkäyntiä. Paikalla oli kaksi todistajaa, jotka todistivat Magneettimedian puolesta. Kirjallinen todistusaineistomme oli paljon laajempaa ja lähteemme olivat joko juutalaisten omia kirjoituksia tai akateemisesti päteviä tai muuten arvovaltaisia vaikuttajia, kuten Mahatma Gandhi, Johan Galtung ja Aleksandr Solženitsyn.

Hovioikeudessa Magneettimedian edellisen päätoimittaja Juha Kärkkäisen asianajaja tarttui moneen otteeseen syytteen kohtaan, jossa julkaisemiemme artikkeleiden väitettiin panettelevan ja solvaavan Suomessa asuvia juutalaisia. Kaikissa artikkeleissa juutalaisia ei edes mainittu. Missään artikkelissa ei puhuttu Suomessa asuvista juutalaisista. Tämä ei kuitenkaan ollut tuomareiden mielestä oleellista.

 

”Uuden oikeuskäytännön äärellä”

Kun hovissa käsiteltiin Salbuchin kirjoitusta, puolustuksen asianajaja muistutti, että myös Suomessa on vuosikymmeniä puhuttu julkisesti Yhdysvalloissa tapahtuvasta lobbaamisesta sekä Amerikan ja Israelin epätavallisesta suhteesta.

Tuomioistuin ei saisi asianajajan mukaan tehdä poliittisia kannanottoja, mutta sen tulisi päättää, mitä esimerkiksi sanalla ”sionisti” tarkoitetaan. Salbuchin artikkelin tuomitsemisen perusteella ketä tahansa Israelia kritisoivaa suomalaista voidaan vastaisuudessa syyttää kiihottamisesta juutalaista kansanryhmää vastaan.

 

Milloin ”loukkaavia” poliittisia tekstejä saa julkaista?

Siionin viisaiden pöytäkirjojen kaltaiset historialliset tekstit ovat lainopillisesti erityisen vaikeita tapauksia. Suomessa kyllä saa julkaista esimerkiksi 1900-luvun alun punaisten ja valkoisten poliittisia kirjoituksia, joissa voidaan kiihottaa hyvin järkyttävällä ja loukkaavalla tavalla väkivaltaan sekä vihaan ”vastapuolta” vastaan.

Juutalaiset ovat kuitenkin päässeet länsimaissa jostain syystä lainopilliseen erityisasemaan, jossa heistä ei saa puhua kuin myönteiseen sävyyn. Asianajaja piti kummallisena, että valtamedia kirjoittaa jatkuvasti kristityistä, katolilaisista ja islaminuskoisista pedofiileista. Magneettimedian julkaisema artikkeli juutalaispedofiileista kuitenkin johti heti rikostutkintaan.

Siionin viisaiden pöytäkirjat julkaistiin Suomessa 1940-luvulla, ja sitä voi ostaa vapaasti esimerkiksi Internetin huutokaupoista ja antikvariaateista. Sen löytää helposti myös verkosta muiltakin sivuilta kuin Magneettimediasta. Sitä ei ole koskaan Suomen historiassa julistettu laittomaksi tekstiksi. Yllättäen se kuitenkin toi tuomion Magneettimedialle, vaikka Suomessa ei jälkisensuuria ”virallisesti” harjoitettakaan. Entä kuka olisi arvannut, että vaikka Duke toteaa noin 20 kertaa tekstissään, ettei sitä ole kohdistettu kaikkiin juutalaisiin etnisenä ryhmänä, tuomitaan artikkeli silti kiihottamisesta Suomen kaikkia juutalaisia vastaan?

 

Lobbausjärjestöt: ”Israel-vastaisuus on kiihottamista juutalaisia vastaan”

Kiistakapulaksi hovioikeudessa muodostui pariinkin otteeseen syyttäjän käyttämä määritelmä ”antisemitismistä”. Syyttäjän mukaan European Forum on Antisemitism –sionistiryhmän määritelmä antisemitismistä oli Euroopan unionin virallinen kannanotto. European Forum on Antisemitism on kuitenkin sionistisen lobbausryhmä American Jewish Committeen – ei siis Euroopan unionin – alajärjestö, kuten sen verkkosivujen yhteystiedoista huomaa. Myöskään syyttäjän oikeudelle jättämissä papereissa ei ollut EU:n vaan ainoastaan AJC:n leimat.

Keskiviikkona hovissa puhunut todistaja Juuso Tahvanainen osoittikin, että European Forum on Antisemitismin määritelmä on ollut kiistanalainen jo useita vuosia: Palestiinan ihmisoikeustilannetta seuraava Electronic Intifada –julkaisu on kirjoittanut siitä pitkän selonteon. Mikäli määritelmä hyväksyttäisiin Euroopan unionin viralliseksi kannanotoksi, voitaisiin suuri osa Palestiinaa koskevasta ihmisoikeuskeskustelusta leimata juutalaisvastaiseksi kiihottamiseksi

 

Saako pedofiliasta kirjoittaa, jos syyllinen on juutalainen?

Syyttäjä piti raskauttavana sitä, että Magneettimedia oli julkaissut myös artikkelin, jossa kerrottiin todellisista tapauksista, joissa juutalaiset rabbit olivat raiskanneet lapsia. Äärisionistinen Simon Wiesenthal –keskus valitti artikkelista jopa Suomen presidentti Sauli Niinistölle. Poliisi tutki artikkelin laillisuutta, mutta lopetti tutkinnan viime talvena valtiosyyttäjä Jorma Äijälän vaatimuksesta. Ilmeisesti Äijälä oli ymmärtänyt, että kaikki artikkelissa mainitut raiskaustapaukset oli helppo tarkistaa hakukoneella juutalaisista lähteistä, joten artikkelin saama julkinen huomio oli juutalaisten kannalta kiusallista.

Artikkeli raiskaavista rabbeista päätettiin siis lakaista maton alle kaikessa hiljaisuudessa. Valtamedia puolestaan varmisti sensaatiohakuisella uutisoinnillaan, että suuri yleisö luulee edelleen, että myös raiskausartikkeli oli laiton. Kansalaisia ohjataan pelon avulla itsesensuuriin.

 

Ilta-Sanomien entinen päätoimittaja todistajana

Hovioikeudenkäyntiä seurannut Kaleva sivuutti uutisoinnissaan kokonaan Ilta-Sanomien entisen päätoimittajan Martti Huhtamäen roolin oikeudenkäynnissä, jotta Magneettimediasta syötettäisiin kansalle mahdollisimman marginaalinen ja hämärä mielikuva. Huhtamäestä puhuttiin Kalevan uutisessa epämääräisesti ”mediamaailman edustajana”. Huhtamäellä on yli 40 vuoden kokemus lehtimiehenä ja hän on päässyt todistamaan elämää suomalaisen valtamedian ja eliitin kulissien takana.

Huhtamäen puheenvuorossa suomittiin valtamedian aloittamaa Magneettimediaan kohdistunutta poliittista vainoa ja hän vertasi tätä henkilökohtaisiin kokemuksiinsa. Hänen todistelunsa tuki useiden syytteen tuoneiden artikkeleiden sisältöä. Hän esimerkiksi vahvisti, että Suomen suurimman sanomalehden, Helsingin Sanomien, edesmennyt omistaja Aatos Erkko oli juutalainen.

 

Pankkien ja median omistus keskittyy muutamille suvuille

Huhtamäki viittasi Magneettimedian kirjoituksiin juutalaisten mediavallasta länsimaissa. Hän ihmetteli, miksi käräjäoikeuden mukaan on kiellettyä todeta tosiasia, että juutalaiset omistavat suhteettoman suuren osan valtamediasta sekä kansainvälisestä pankkitoiminnasta ja käyttävät asemaansa hyväkseen ajaakseen omia poliittisia tavoitteitaan. Mikäli 96 % Yhdysvaltojen valtamediasta olisikin islamistien käsissä, ei kukaan pitäisi niiden antia Huhtamäen mukaan objektiivisena. Juutalaisten motiiveja sen sijaan ei saa kyseenalaistaa.

Mediaveteraani kertoi, että esimerkiksi Amerikassa on syntynyt suoranainen perinne, että suuret lehtitalot ovat juutalaisten sukujen vallassa – eikä omistusta hevin myydä ulkopuolelle. Miksi helposti todistettavan faktan kertomisesta pitäisi tuomita ihmisiä? Mikä tekee asiasta niin arkaluontoisen?

 

Olemme avoimia kritiikille

Huhtamäki ihmetteli syyttäjän vaatimusta ”tasapainottavista” uutisista, koska se ei kuulu valtamediankaan toimintatapoihin. Yleensä harhaanjohtavien artikkeleiden jälkeen lukijat voivat lähettää oikaisupyyntönsä tiedotusvälineelle. Magneettimedialle ei kuitenkaan ole lähetetty historiassa kuin yksi oikaisupyyntö, joka julkaistiinkin heti. Olemme avoimia kritiikille, mutta kukaan ei ole tarttunut toimeen ja osoittanut äärijuutalaisia ja sionismia käsitteleviä artikkeleitamme epätosiksi.

Artikkeleitamme käsitellään seuraavaksi korkeimmassa oikeudessa. Magneettimedia jatkaa kriittisellä ja itsenäisellä linjallaan. Julkaisemme mielellämme kaikki meille lähetettävät oikaisupyynnöt. Verkkosivuillamme esitämme selvästi lähteemme, jotka ovat usein esimerkiksi israelilaisia suuria tiedotusvälineitä. Yhdenkään juutalaisartikkelimme sisältöä ei ole osoitettu valheelliseksi. Siksi pidämme niistä annettuja tuomioita epäoikeudenmukaisina sekä ennen kaikkea loukkauksena sananvapautta ja avointa poliittista keskustelua kohtaan.

 

Magneettimedian toimitus