Marttyyri Horst Wesselin haastattelu

Julkaisemme Kansallisen Vastarinnan suomentaman, kommunistin murhaaman Horst Wesselin haastattelun. Wessel oli johtava SA-aktivisti ja varhainen tekijä kansallismielisessä vastarinnassa Weimarin tasavaltaa vastaan. Hän rakensi vahvan ja militantin liikkeen keskellä punaista Berliiniä.

Tammikuun 14. päivä 1930 Punaisen rintamataistelijaliiton kätyrit kävivät Horst Wesselin asunnolla, missä kommunisti Albrecht Höhler ampui Wesseliä tämän avatessa oven. Wessel kuoli helmikuun 23. päivä ampumahaavan aiheuttamasta verenmyrkytyksestä sairaalassa Friedrichshainissa.

Ennen kuolemaansa häntä haastatteli saksalainen opettaja ja keskiajan taiteen asiantuntija, tohtori Hans Gerkenrat. He kävivät läpi, mitä kansallismielinen vastarinta on. Vaikka tämä haastattelu tehtiin yli 80 vuotta sitten, se on vieläkin relevantti ja tästä syystä on ollut tärkeää, että se on tallennettu.

Hans Gerkenrath: Sinulla on esimerkillinen kyky tuhota oma tulevaisuutesi. Ainoastaan minä olisin odottanut enemmän mielikuvitusta tästä tilanteesta. Vitsit sikseen, mitä järkeä on istua pubeissa, kiistellä marxistien kanssa ja elää typerää palkkasotilaan kaltaista elämää? Mies, mieti nyt hetki, onko tämä jonkinlainen elämäntavoite? Olet miekkailuseuran jäsen, olet poikkeuksellinen lakimies ja voit saavuttaa mahtavan uran, jos haluat. Mutta mitä oletkaan päättänyt tehdä? Päätätkin mennä Weddingiin (Wedding oli punainen naapurusto 1920–30-luvun Saksan Berliinissä, suom. huom.), antaa osumia vastustajille ja otat itsekin iskuja vastaan.

Horst, jos haluat nähdä verta, osallistu mieluummin miekkailuun (mensuurimiekkailu oli suosittua ajanvietettä, suom. huom.) ja taistele sääntöjen mukaisesti, kuten kaltaiseltasi oppineelta mieheltä voidaan odottaa.

Kun minä katson sinua, niin turhaudun. Lisäksi sinulla on kyky kirjoittaa ja olet lahjakas mies. Miten sinunlaisesi intellektuelli persoona –.

Horst Wessel: Odotapas hetki nyt kun olet läksyttänyt minua. Tiedän hyvin, ettet tule ymmärtämään, mitä aion kertoa sinulle – voisin yhtä hyvin puhua sinulle kiinaa. Tämän kerran haluan kuitenkin kokeilla puhua sinulle tätä kiinaa. Asiat ovat näin:

Faktoja: Isäni oli pappi, minut kasvatettiin hyvin, suoritin ylioppilastutkinnon, kuulun Kösener SC:hen, Normanniaan ja Alemanniaan, jotka ovat loistavia opiskelijajärjestöjä. Opiskelen lakia intohimolla ja antaumuksella. Sivussa kirjoittelen runoja ja novelleja. Rakastan kirjallisuutta ja musiikkia, ja olen, kuten totesit, intellektuelli. Minulla on myös hyvät tavat – toden totta, en ole koskaan syönyt kalaa veitsellä ja kykenen suutelemaan naisen kättä ilman, että hänen kätensä koskettaa nenääni –.

Suonet anteeksi Hans, ääneni oli muuttumassa samaan sävyyn, jota käytän kadulla SA-joukkojen kanssa. Sinun vuoksesi yritän pitää ääneni kohteliaalla tasolla. Joten, olen intellektuelli, tästä olemme samaa mieltä. Olen syventynyt Goethen tuotantoon ja rakastan romantiikkaa, Schlegel, Tieck, Novalis. Pidän Hölderlinistä yli kaiken ja tunnen Nietzschen ja Kantin tuotannon – olenhan intellektuelli. Voin myös kertoa ja selittää, mikä on dolus eventualis ja millainen laki oli roomalaisten ja Caesarin aikaan.

En voi tarpeeksi monesti korostaa sitä, että olen intellektuelli. Nyt kuuntele kuitenkin tarkasti, kun laitamme sivuun intellektiuteni. Asun surkeassa kämpässä, joka haisee kaalikeitolle ja ohrakahville, koska syön useimmiten kaalikeittoa ja juon useimmiten ohrakahvia. Tappelen myös kaduilla niin useasti kuin pitää – toisin sanoen hyvin usein – saksalaisten työläisten, rikollisten ja parittajien kanssa. Minulla on ruskea paita ja marssin tovereideni kanssa. Toverini ovat niitä, joita sinä kutsuisit ylimielisesti ”yksinkertaisiksi työläisiksi”. He ovat silti ehkäpä parasta, mitä meillä on. Vietän aikaa Sturmlokaaleissa (suom. huom. Sturmlokal tarkoitti saksan kielellä SA-joukkojen tukikohtaa tai pubia). Palvelen SA:ta kaksikymmentäneljä tuntia päivässä enkä ansaitse penniäkään siitä.

Gerkenrath: No tuota –.

Wessel: En lopettanut vielä. Joten kaikki, mitä minulla on, kaikki intellektuaalisuus, jota minussa on, siirtyy syrjään hetkeksi. Nyt kuuntele tarkkaan. Minulle mikään näistä ei merkitse mitään: turvallisuus, uranäkymät tai kulttuurin, hengellisyyden tai koulutuksen aarteet. Edes oikeustiede ei merkitse minulle mitään tällä hetkellä ja haluan kertoa sinulle, ettei koko elämällä ole mitään merkitystä tällä hetkellä niin kauan kuin kansamme velloo iljettävässä, äärimmäisessä kurimuksessa. Niin kauan kuin tällä kansalla ei ole kulttuuria, hengellisyyttä ja turvattua olemassaoloa, en minäkään näitä halua. Toivottavasti ymmärrät, mitä tarkoitan, Gerkenrath?

Gerkenrath: Totta kai ymmärrän! Halusin vain sanoa, Wessel, ja sinun täytyy nähdä, ettet voi tuoda tälle tai millekään kansalle kulttuuria tappelemalla hengenvaarallisesti ja –.

Wessel: Aivan! Aivan! Olemme asian ytimessä! Nyt tulemme asian ytimeen. Usko pois, että minä tiedän, miten monet intellektuellit tuntevat inhoa meitä kohtaan kovien otteidemme, rankkojen puheidemme ja koko olemuksemme takia. Hans, näin sen täytyy olla, sen yksinkertaisesti vain täytyy mennä näin! Sinun täytyy rakentaa ensin talo ennen kuin voit sisustaa sen. Ensin täytyy rakentaa tie ennen kuin voit ajaa autolla sen päällä. Ensin, kaikissa oloissa ja tilanteissa, isänmaan poliittinen olemassaolo täytyy turvata ennen kuin voimme edes ajatella Goethea, Hölderliniä, Johann Sebastian Bachia tai muita asioita, jotka piristävät sielua. Gerkenrath! Ei ole olemassa saksalaista kulttuuria ilman saksalaista valtiota, eikä saksalaista valtiota ole ilman Saksan kansaa!

Tiedäthän, etteivät sanat ole koskaan riittäneet minulle. Kerroin äsken keskeisen osan maailmankatsomuksestani. Nyt kerron sinulle tämän maailmankatsomuksen soveltamisesta. Se voi kuulostaa hiukan karulta, mutta kamppailu on tehnyt meistä karuja.

Tämän maailmankatsomuksen käytännöllinen soveltaminen menee näin: Hän, joka on henkinen, saksalainen mies – hän tuntee saksalaisen valtion kulttuurilliset aspektit ja on rakastanut näitä koko ikänsä. Hän haluaa suojella ja vartioida niitä sekä haluaa tehdä pienen tai suuren uhrauksen sen puolesta, jotta ne voivat kukoistaa ja kasvaa. Hän tuntee niiden olevan hänen arvokkain omaisuutensa. Juuri hänen, Hans, juuri hänen täytyy laittaa nämä syrjään tänä päivänä. Koska ensin meidän täytyy puhdistaa tämä talo tälle kulttuurille – ymmärrätkö, mitä tarkoitan? Ehkä koko talo pitää rakentaa uudestaan. Kun talo sitten seisoo puhtaana ja arvokkaana, arvoisenaan ja puhdistettuna päästä päähän, silloin olemme valmiita.

Ne, jotka ovat siinä uskossa, ettei tämä saksalainen talo ole arvossaan pitääkseen sisällään todellista saksalaisuuden henkisyyden arvokkuutta, hänen täytyy mennä ulos teattereista, kapakoista, opiskeluista ja konserttihalleista – ja tiedätkö, mihin hänen täytyy mennä? Hänen täytyy mennä kaduille, kansan keskelle, ja siellä hänen pitää puhua ja huutaa, ja jos tarve vaatii, myös tapella, jotta tämä vanha, mätä saksalainen talo voidaan repiä alas ja uusia rakentaa tilalle.

Kuten näet, asiat ovat näin tällä hetkellä. Vaikka miten ristiriitaiselta tämä kuulostaa, Hans, niin nuo työväenluokan naapuristot ja kaupunginosat, joissa liikun ja joissa et ole koskaan käynyt – alueet, jotka ovat surun, epätoivon, kovien rikosten, surkeuden ja kansankiihkon täyttämiä – ne ovat nyt kotini. Sillä ei ole väliä, miten usein nyrpistät älykkönä nenääsi meitä kohti – täällä saksalaista kulttuuria puolustetaan, me SA puolustamme tätä kulttuuria, ystäväni – kulttuuria, jota sinä haluat mutta jonka säilyttämisen puolesta et tee mitään.

Takaan sinulle: jokainen taisto kommunisteja vastaan kadunkulmilla, jokainen pieni SA:n marssi näillä kurjilla alueilla ja jokainen hallitaistelu on askel eteenpäin kadulla saksalaisen kulttuurin puolesta. Jokainen kommunistin kepinisku SA-miehen päähän kärsittiin kansan, valtakunnan ja tämän talon, jota saksalaiseksi kulttuuriksi kutsutaan, puolesta.

Kuten myös huomaat, voin selittää mistä on kyse juuri siksi, koska olen intellektuelli. Palvelen SA:ta päivästä päivään ja yöstä yöhön ja haluan, niin pitkään kuin on tarpeen, olla vain Adolf Hitlerin jalkaväkeä. Haluan myös, niin usein kuin pystyn, kamppailla kommunisteja vastaan. Minulle kyse on elämästä ja kuolemasta – todellakin, haluan taistella.

Tiedän myös, että yliopistojen professoreita, kirjailijoita, taiteilijoita ja muusikkoja sanotaan maamme älyllisen pääoman kantajiksi ja suojelijoiksi. Tällä hetkellä tämä ei pidä paikkaansa. Tällä kertaa tämän roolin täyttävät nimettömät miehet, jotka jakavat julisteita ja lentolehtisiä. He vartioivat kokouksiamme, joutuvat työttömiksi sekä näkevät nälkää, janoa ja kylmyyttä. He joutuvat kerjäämään ja laittavat henkensä ja terveytensä alttiiksi jokainen tunti.

Parahin Hans, aikoina, jolloin kohtalo määritellään suuremmissa mitoissa, täytyy joskus tehdä yksinkertaisia asioita. Kuten miehen täytyy syödä, jotta hän voi käydä töissä, täytyy meidän kamppailla, alkukantaisesti ja vanhanaikaisesti, jotta maamme voidaan turvata.

Usko tai älä, SA marssii Goethen, Schillerin, Kantin, Bachin, Kölnin tuomiokirkon, Bambergin ratsastajan, Novaliksen ja Hans Thoman – saksalaisen kulttuurin – puolesta.

Haluamme, että Saksasta tulee täysin saksalainen jälleen, tarkoittaen sitä, että Saksasta tulee kansallissosialistinen. Joko tämä onnistuu tai epäonnistuu, mutta sen täytyy onnistua. Se tulee onnistumaan SA:n avulla, jota sinä katsot pitkin nenävarttasi, koska se kamppailee kaduilla. Sinähän tunnet Hyperionin, etkö tunnekin? He eivät tunne. Koska minä sen tunnen, niin haluan varmistaa, että Hölderlin voi olla Saksan hengessä mukana vielä useita kertoja. Hänen täytyy kuitenkin löytää Saksan maa ja minä aion valmistella sen, sen minä aion todellakin tehdä; sadan villin ja hurjan miehen avulla juoksemme Friedrichshainin läpi ja lyömme jokaista kommunistia turpaan, täysillä. Hoidettu. Valmis.

Gerkenrath: Parahin Wessel, voi olla, että asia on näin. En voi kuitenkaan kuvitella näiden kiertelyidesi jälkeen, että näillä villeillä kavereillasi Weddingin naapuristosta olisi jotain tekemistä saksalaisen kulttuurin kanssa. Kunnioitatte Goethea verisillä kokoontumistilojen taisteluilla, ja äänekkäillä huudoillanne ja kovilla, hirveillä tavoillanne olisitte muka kulttuurin kantajia. Erityisesti sinä heität kaiken hukkaan, sinä, joka –.

Wessel: Oi Gerkenrath! On olemassa hyvin käytetty lausahdus, jota itsekin käytät. Se menee näin: ”Heitä pois, jotta et kadota.” Joten heitämme pois – me, SA – jotta emme kadottaisi, vaan jotta saisimme takaisin. Olet siinä ja ajattelet, että se on erittäin raakalaismaista, hyvin moukkamaista – kyllä, helvetti soikoon, kamppailu ei ole hienostunutta puuhaa, etkä voi puolustaa ja saada takaisin saksalaista kulttuuria kynän ja kirjoituskoneen avulla. Ei, meidän täytyy, kollegani, työskennellä Goethen puolesta olutkolpakoilla ja tuolien jaloilla. Kun sitten olemme voittaneet, levitämme kätemme, ylistämme intellektuelleja aarteitamme ja painamme ne sydämiimme ja iloitsemme.

Katsos, Gerkenrath! Kun Kolmas valtakunta tulee, silloin sanot, että olet aina uskonut, että se tulee ja juokset ympäriinsä hakaristin kanssa huutaen ”Heil Hitler” – muttet siltikään ymmärrä, mitä juuri kerroin sinulle. Ehken kykene selittämään tätä asiaa sinulle uudelleen, mutta et saa unohtaa tätä: emme ainoastaan kamppaile saksalaisen kulttuurin puolesta, vaan olemme myös valmiita kuolemaan sen puolesta, jos se tämän vaatii. Ja tämän takia olemme sinun yläpuolellasi!

Julkaistu alunperin Kansallisessa Vastarinnassa.