Mätäkuuhun uskotaan edelleen

Kansan suussa mätäkuu elää edelleen, vaikka se ei enää vuosikymmeniin ole merkinnut ihmisten töiden ja tekemisien kannalta mitään.

Monet ovat kuitenkin edelleen sitä mieltä, että haavat eivät parane, vaan märkivät mätäkuussa, eli 23.7 – 23.8. herkästi. Aikoinaan kansan keskuudessa uskottiin, että mätäkuu on terveydelle vaarallista aikaa. Mikäli mahdollista, leikkauksia ei nykyisinkään tehdä mielellään kesän kuumimpaan aikaan. Mikael Agricola kirjasi mätäkuun ensimmäisen kerran kalenteriin vuonna 1544. Suomalaisesta almanakasta se poistettiin vuonna 1996.

Koirakuu vai mätäkuu

Mätäkuu ei oikeasti ole mätäkuu, vaan koirakuu tai koiranpäivät. Mätäkuu nimitystä käytetään ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa, muualla maailmassa ajanjakso liittyy koiriin. Väärä nimi levisi aikoinaan erehdyksen takia. Nimen takana on alasaksalainen nimitys rodendage, joka tarkoittaa koiranpäiviä. Aikoinaan tanskalaiset alkoivat käyttää samaa nimitystä ja sekoittivat saksalaisen sanan rode tanskalaiseen roden-sanaan, joka tarkoittaa mätää. Suomessa mätäkuu-käsite levisi nopeasti kansan keskuuteen johtuen ehkä sen aikaisesta suuresta kiinnostuksesta kalendaarisiin ilmiöihin.

Sammakon purema vaarallinen

Mätäkuuhun liittyy monia uskomuksia. Useimpien mukaan kaikki pilaantuu ja muuttuu vaaralliseksi sen aikana. Pohjois-Hämeessä oli mätäkuun aikana kielletty sikojen tai muiden kotieläinten salvaminen ja teurastus. Ajanjakson tuhoava vaikutus ulottui myös ihmisiin. Savolaiset pelkäsivät, että mätäkuussa haavat mätivät ja levenevät. Sammakon puremakin oli vaarallista. Vanhan kansan mukaan kanat eivät saa mätäkuussa poikasia ja silloin raskaaksi tulleet vaimot saavat helposti keskenmenon. Mätäkuussa solmittu avioliitto katkeaa myös helposti.

Ei rokotuksia mätäkuussa

Mikael Agricola varoitti kalenterissaan kansaa ottamasta sisäisiä lääkkeitä tai laskemasta verta mätäkuun aikana. Agricolan kalenterissa kiellettiin myös kylpeminen, saunominen ja uiminen. Rannikolla uiminen oli kielletty, koska uskottiin, että meressä oli mätäkuun aikana suuria käärmeitä, jotka käyvät ihmiseen kiinni. Käärmeiden lisäksi veteen uskottiin sikiävän matoja, eikä veden juominen ollut terveyden kannalta suotavaa. Mätäkuuta kohtaan koettu pelko näkyy myös Suomessa vuonna 1825 rokottajille annetuissa ohjeissa. Isorokkorokotukset määrättiin suoritettavaksi toukokuun puolivälin ja syyskuun lopun välisenä aikana, mätäkuuta lukuunottamatta.