Tavallinen DTP-rokote (kurkkumätä, jäykkäkouristus, hinkuyskä) on tunnetusti rokotteista tappavin, aiheuttaen eniten vammoja, sairauksia ja riskejä, ylittäen jopa MPR-rokotteen (tuhkarokko, sikotauti, vihurirokko).
Yhdysvaltojen sosiaali- ja terveysministeriö perusti kansallisen rokotevaurioiden korvausohjelman (NVICP) vuonna 1988 korvaamaan rokotusten aiheuttamia vaurioita ja vammoja yksilöille ja heidän perheilleen. Korvausohjelma käynnistettiin DTP-rokotteen hinkuyskä-komponentin vuoksi. Vuodesta 1988 korvausohjelmaa on rahoitettu rokotusohjelmaan kuuluvien rokotteiden valmisteverolla. Saadakseen korvauksia pitää pystyä todistamaan syy-yhteys rokotteeseen, eli lapsen sairaskertomuksessa pitää esiintyä rokotuksen jälkeen jokin listatuista rokotteiden sivuoireista tai haittavaikutuksista. Todistelutaakka on siviilioikeudesta tuttu prosessi, jossa todisteiden pitää osoittaa syy-seuraus todennäköiseksi.
Toukokuuhun 2013 mennessä VICP on korvannut rokotusten aiheuttamia vammoja ja vaurioita yhteensä 2,7 miljardin dollarin edestä. Korvausohjelma perii jokaiselta rokotevalmistajalta valmisteveron jokaisesta rokoteannoksesta sen potentiaalisen riskin mukaan. Vaikka rokotteiden valmistevero menee hallituksen rokotekorvausrahastoon, on tämä rahasto kuitenkin pelkkä luku paperilla. Vuosi sitten korvausrahaston tase oli lähes 3,5 miljardia dollaria.
Epidemiologit myöntävät hinkuyskän leviävän rokotusten vuoksi
Hinkuyskä on leviämässä ympäri Yhdysvaltoja jo kaksi kertaa nopeammin kuin vuonna 2011 ja epidemiologit ja terveysviranomaiset myöntävät, että syynä saattavat olla juuri rokotukset. Syynä saattaa olla DTP-rokotuksen sisältämät toksiinit, joita ovat mm. formaldehydi, alumiinihydroksidi ja –fosfaatti, tiomersaali ja polysorbaatti 80. Jokainen DTP-rokote sisältää siis aineita, jotka ovat karsinogeenisiä, neurotoksisia, immunotoksisia ja hedelmättömyyttä aiheuttavia, aivan kuten useimmat kausi-influenssarokotteet. Nämä kemikaalit kertyvät lapsen elimistöön jokaisen rokotuksen myötä, aiheuttaen yhä kasvavan myrkkyjen määrän.
Australiassa rokotuksille vastustuskykyisemmät hinkuyskän uudet vaaralliset bakteerikannat ovat levinneet jo neljä vuotta epidemian lailla ja saattavat pian levitä valtameren yli. Sydneyläisten tutkijoiden havainnot herättävät kysymyksiä kansallisesta rokotusohjelmasta. Uudet vaaralliset kannat havaittiin maaliskuussa 2012 ja tutkijat pitävät syynä rokotuksia. Normaalisti hinkuyskän aiheuttaa Bordatella pertussis –infektio, mutta sitä voi aiheuttaa myös sille läheistä sukua oleva B. parapertussis, jota vastaan rokote ei suojaa. Jo kaksi vuotta aiemmin Penn Staten tutkijat olivat varoittaneet hinkuyskärokotteen lisäävän B. parapertussiksen kantoja, joka johtaa rokotteille vastustuskykyisen hinkuyskän leviämiseen.
Tutkijat raportoivat: ”Rokotukset johtivat hiirien keuhkoissa B. parapertussis-kannan 40-kertaistumiseen. Vaikka kannan lisääntymisen tarkkaa mekanismia ei tarkemmin valaistu, arvellaan sen johtuvan soluttoman rokotteen aiheuttamien tiettyjen immuunivasteiden vääristymisestä tai vaimentumisesta, mukaan lukien sytokiinien ja vasta-aineiden tuotanto infektion aikana. Huolimatta rokotteen erinomaisesta tehokkuudesta Bordatella pertussis-bakteeria vastaan nämä tutkimukset antavat syytä olettaa rokotuksen edistäneen hinkuyskän leviämistä viimeisen vuosikymmenen aikana aiheuttamalla B. parapertussis-infektioita.”
Hinkuyskä on syklinen sairaus, joka luonnostaan yleistyy aina 4-5 vuoden välein, riippumatta siitä kuinka korkea väestön rokotusaste DTP- tai DTaP-rokotteella on. Yhdysvalloissa 1950-luvulta 1990-luvun lopulle käytetty DTP-rokote (kokosoluinen hinkuyskä-komponentti) arvioitiin teholtaan 63 – 94 –prosenttiseksi ja tutkimusten mukaan rokotuksen aiheuttama immuniteetti putosi 40 %:iin seitsemän vuoden jälkeen. Edellä mainitussa tutkimuksessa rokotteen tehokkuus oli tutkijoiden mukaan 2 – 7 –vuotiaissa vain 41 % ja surkeat 24 % 8 – 12 –vuotiaiden parissa.
Se tosiasia, että useat rokotukset ovat tehottomia, alkaa olla yhä selvempää. Merck on joutunut vastaamaan kahteen eri joukkokanteeseen MPR-rokotteestaan. Ensimmäisen mukaan he valehtelivat tietoisesti sikotautirokotteen tehokkuudesta ja toisen kanteen mukaan he väärensivät tutkimustuloksia, jotka ovat kahden vuosikymmenen ajan pitäneet yllä illuusiota rokotteen tehokkuudesta.
DTP-rokotteen haittavaikutusten historiaa
DTP-rokotteen kokosolu-hinkuyskäkomponenttiin liittyy liuta haittavaikutuksia, mukaan lukien vakavat neurologiset seuraukset. Epäilyt kokosolu-hinkuyskärokotteen turvallisuudesta alkoivat jo 1930- ja 40-luvuilla. 1950-luvulla huoli rokotteen mahdollisista haittavaikutuksista sai tutkijat etsimään parempaa ja hienostuneempaa, solutonta versiota hinkuyskärokotteesta, joka aiheuttaisi vähemmän sivu- ja haittavaikutuksia.
Hedelmällisyys on alentunut vauhdilla 1950-luvulta asti kaikissa maailman maissa ja muutoksen alku sattuu osumaan ensimmäisten joukkorokotusohjelmien käyttöön ottoon. Esimerkiksi vuonna 1947 Iso-Britanniassa aloitettiin joukko-DTP-rokotuskampanja ja vuonna 1958 otettiin käyttöön ensimmäiset polio- ja kurkkumätärokotukset laajassa mittakaavassa alle 15-vuotiaille.
1970-luvulla kokosolu-hinkuyskärokotteen turvallisuus joutui lisääntyvän huomion ja tarkkailun kohteeksi niin Yhdysvalloissa kuin ulkomaillakin. Syynä uusiin huoliin oli osaltaan Iso-Britanniassa ja Saksassa julkaistut tutkimukset, joiden mukaan kokosolu-hinkuyskärokote aiheutti pitkäkestoisia neurologisia vaikutuksia.
Vuonna 1975 kahden vauvan kuoltua vuorokauden sisällä DTP-rokotuksesta Japanin terveysviranomaiset keskeyttivät väliaikaisesti hinkuyskän rutiinirokotukset vauvoille ja esittivät pian suositukset hinkuyskärokotuksen aloittamisesta vasta kahden vuoden ikäisille.
Englannissa terveysviranomaisten suositellessa edelleen rutiini-DTP-rokotuksia vauvoille alkoi kansa pelätä entistä enemmän mahdollisia haittavaikutuksia ja moni vanhempi päätti jättää lapsensa rokottamatta.
Vuosien 1978 ja 1981 välillä Yhdysvalloissa nostettiin DTP-rokotevalmistajia vastaan yhteensä yhdeksän tuotevastuulain korvausvaadetta. Vuonna 1982 yksistään luku oli jo 17 ja vuonna 1986 hinkuyskärokotteen korvausvaateet kohosivat ennätyslukemaan 225. Vuonna 1984 kaksi kolmesta amerikkalaisesta DTP-rokotteen valmistajasta (B Wyeth ja Connaught B) lopetti valmistuksen johtuen kasvavasta korvausvastuukriisistä.
Vuonna 1997 DTP-rokotuksesta perittiin korkein valmistevero (4,56 $ / annos), verrattuna esimerkiksi poliorokotteen 0,29 $ hintaan ja DT-rokotteen (ilman hinkuyskäkomponenttia) 0,06 $ hintaan. Ainoastaan MPR-rokote oli valmisteveroltaan lähellä DTP-rokotetta hinnallaan 4,44 $ / annos. Tämä on hallituksen puolelta hiljainen vahvistus sille käsitykselle, että DTP-rokotteen riskit ovat kaikkein suurimmat.
Vuoden 1950 jälkeen ei ole kokosolurokotuksilla tehty plasebokontrolloituja testejä – Kaikki rokotusten seurantatutkimukset viimeisen 60 vuoden ajalta osoittavat terveysvaurioita
Kokosolurokotuksilla ei ole lainkaan suoritettu satunnaistettuja plasebokontrolloituja tutkimuksia 50-luvun jälkeen, jolloin tutkimusmenetelmät olivat erilaisia. 1990-luvun alussa Institute of Medicine kävi läpi lähes kahden vuoden ajan kaikkia saatavilla olevia tietoja rokotuksista ja vahvisti, ettei yhtäkään kontrolloitua kliinistä tutkimusta ole koskaan tehty sen asian selvittämiseksi, voivatko rokotukset aiheuttaa neurologisia vaurioita, verisairauksia, lapsuusiän diabetesta, Guillain-Barren halvausta tai oppimisvaikeuksia. Koko historian ristiriitaisimman rokotuksen suhteen ei ole esitetty useimpia turvallisuutta koskevia kysymyksiä lainkaan.
Ainoa Yhdysvalloissa suoritettu suuren mittakaavan tutkimus, Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa vuonna 1979, osoitti DTP-rokotteen aiheuttavan noin 1 tapauksessa 875:tä kohti kouristuksia, sokin tai romahduksen, joka osoittautui kahden vauvan kohdalla tappavaksi (Pediatrics 1981). Aivovaurioista taas ruotsalainen tutkimus osoitti aivovaurion tai kuoleman todennäköisyydeksi yhden 17000 lapsesta (BMJ 1967).
IOM:n raportin mukaan kolmoisrokote aiheuttaa ehdottomasti anafylaktista sokkia ja pitkiä lohduttoman itkun ja parkumisen jaksoja. Todisteet ovat yhteneviä aivotulehduksen syy-yhteyden kanssa sokkiin ja sokinkaltaisiin reaktioihin, jotka johtavat täydelliseen romahdukseen (K. Stratton: Adverse Events Associated with Childhood Vaccines – Evidence Bearing on Causality, 1993).
Vuonna 1993 Yhdysvaltojen kansallinen lapsuuden aivotulehdusten tutkimus ja sen 10-vuotinen seurantatutkimus [1] paljasti lapsuudessa sairastetun vakavan neurologisen sairauden aiheuttavan lääketieteellisiä ja sosiaalisia seurauksia, jotka vaikuttivat myös käyttäytymiseen ja opiskeluun. Analyysi vahvisti hinkuyskärokotteen aiheuttavan nelinkertaisen riskin sairastua aivotulehdukseen. Raportissa todettiin, että tämä rokotteen aiheuttama riski on jo vuosia arvioitu aivan liian pieneksi.
Kurkkumädän ja jäykkäkouristuksen toksoideja (DT) ja kokosolu-hinkuyskärokotetta (DTP) ei suositella 7 ikävuotta vanhemmille lisääntyneiden haittavaikutusten vuoksi. Kuitenkin vuonna 1994 havaittiin tutkimuksessa [2] useiden tätä vanhempien lasten saavan vielä epähuomiossa DT- ja DTP-rokotteita ja kärsivän tarpeettomasti haittavaikutuksista.
Eräs JAMA:ssa julkaistu tutkimus [3] osoitti hinkuyskärokotteen saaneille lapsille kehittyvän astma kuusi kertaa todennäköisemmin. Vuonna 2004 BMJ:ssä julkaistu tutkimus [4] osoitti astman ja hengityksen vinkumisen olevan rokottamattomissa 69-81-kuukautisissa lapsissa puolet harvinaisempaa kuin lapsissa, jotka olivat saaneet 3 tai useampia annoksia kurkkumätä- ja jäykkäkouristusrokotetta (DT).
OSMA Journal [5]issa julkaistussa tutkimuksessa tutkijat päättelivät, että hinkuyskärokote voi aiheuttaa pysyviä aivovaurioita. Lääkärit ovat velvollisia ilmoittamaan kaikille rokotusten ottamisesta päättäville, että hinkuyskärokote voi aiheuttaa ”pysyviä aivovaurioita”, mutta harvoin, jos koskaan, lääkärit ilmoittavat tätä tosiasiaa rokotettavien lasten vanhemmille.
Journal of Pediatrics [6] –lehdessä tutkijat kertoivat havainneensa yhteyden keskoslasten DTP-rokotuksen ja tilapäisen hengityskatkoksen (apnea) lisääntymisen tai toistumisen välillä. Vuonna 2001 New England Medical Journal [7]–lehdessä kerrottiin DTP-rokotuksen nostavan kuumekouristuksen riskin viisinkertaiseksi rokotuspäivänä ja lisäävän muitakin riskejä.
Anti-Aging Manual: The Encyclopedia of Natural Health [8]in mukaan DTP-rokotus voi aiheuttaa kätkytkuoleman (SIDS), joista 85 % tapahtuu 1 – 6 kuukauden aikana, samoin kuin DTP-rokotteen muut riskit. Lisäksi kuolemanriski kohoaa kahdeksankertaiseksi 3 päivän ajaksi rokotuksen jälkeen. Erään tutkimuksen mukaan 70 % kätkytkuolemista tapahtui 3 viikon sisällä DTP-rokotuksesta, joka aiheuttaa raportoituja haittavaikutuksia 10 %:ssa rokotetuista.
Intian Journal of Medical Ethicsin vaikuttavassa pääkirjoituksessa [9] New Delhin St. Stephens-sairaalan lasten osaston johtaja tri Jacob Puliyel kertoo yksityiskohtaisesta tutkimuksesta pentavalentin (DTaP-IPV-Hib) rokotteen aiheuttamiin lasten kuolemiin Bhutanissa, Sri Lankassa, Intiassa ja Vietnamissa. (Lisätietoja täältä [10].)
DTP-rokotteen aiheuttamista sairauksista löytyy useita analyysejä ja tutkimustuloksia, joissa todetaan sen aiheuttavan mm. neurologisten järjestelmien ja keskushermoston häiriöitä, kätkytkuolemia, kouristeluita ja kaulan imusolmuketulehdusta. Entinen Yhdysvaltojen lääkeviraston edustaja David Kessler on todennut julkisesti JAMA:ssa, että ”vain n. 1 % kaikista vakavista haittavaikutuksista tulee FDA:n tietoon.” Hänen tutkimuksensa vahvisti järjestelmällisen ennakkoasenteen rokotusten haittavaikutusten minimaaliseen ilmoittamiseen. Voisimme siis kertoa sadalla haittavaikutusrekisterin (VAERS) sisältämät raportit saadaksemme paremman mielikuvan ongelman suuruudesta. Ilmeisesti mikään määrä haittavaikutusraportteja ei riitä vakuuttamaan FDA:ta ja CDC:tä epäilemään rokotusten turvallisuutta ja vetämään niitä markkinoilta.
Alkuperäinen artikkeli: http://preventdisease.com/news/13/111413_What-Is-Deadliest-Of-All-Vaccines-According-To-Data.shtml [11]