Miksi rokotuksia tulisi välttää

James R. Shannon, entinen kansallisen terveysinstituutin johtaja sanoi: ”Ainoa turvallinen rokotus on sellainen, jota ei koskaan oteta.”

Lehmänrokkorokotteen uskottiin tarjoavan ihmisille immuniteetin isorokkoa vastaan. Niihin aikoihin, kun tämä rokote keksittiin, isorokkotapausten määrä oli jo laskussa. Japani otti käyttöön pakolliset rokotukset vuonna 1872. Vuonna 1892 isorokkotapauksia oli 165 774, joista 29 979 kuoli huolimatta rokotusohjelmasta. Tiukka ja pakollinen rokotusohjelma, joka vei oikeuteen rokotteesta kieltäytyvät, astui voimaan Englannissa vuonna 1867. Neljässä vuodessa 97,5 % 2 – 50-vuotiaista oli rokotettu. Seuraavana vuonna Englanti koki siihen asti pahimman isorokkoepidemian, jossa kuoli 44 800. Vuosien 1871 ja 1880 välillä isorokkotapauksien määrä nousi 28:sta 46:een 100 000 kohden. Isorokkorokote ei toimi.

Suuri osa rokotusohjelmille annetusta tunnustuksesta saattaa oikeasti johtua yleisen terveyden parantumisesta, johon vaikutti parantunut käyttöveden laatu ja hygienia, vähemmän ahtaat elinolot, parempi ruokavalio ja korkeampi elintaso. Tavallisesti sairastapausten määrä oli laskenut jo hyvän aikaa ennen rokotusten käyttöönottoa. Englannissa poliotapaukset vähenivät 82 % ennen poliorokotuksia vuonna 1956.

1900-luvun alussa osaava amerikkalainen lääkäri W. B. Clarke sanoi: ”Syöpä oli käytännössä tuntematon sairaus ennen pakollisia isorokkorokotuksia. Olen hoitanut jo kahtasataa syöpäpotilasta, enkä ole koskaan nähnyt syöpää rokottamattomalla ihmisellä.”

Yleisesti uskotaan, ettei rokotuksia saisi kritisoida, jotta kansa ei kieltäytyisi niistä. Tämä väite on perusteltu vain, jos rokotusten hyödyt ovat suuremmat kuin haitat.

Estävätkö rokotukset oikeasti sairauksia?

Tätä tärkeä kysymystä ei ole koskaan kunnolla tutkittu. Rokotukset ovat lääkeyhtiöille hyvin tuottavia ja viimeaikaiset lakimuutokset ovat suojanneet lääkeyhtiöt oikeustoimilta rokotusten aiheuttamien vaurioiden varalta, mitkä ovat kuitenkin hyvin tavallisia. Vuonna 1975 Saksa lopetti hinkuyskärokotuksen vaatimisen. Tänä päivänä alle 10 % saksalaislapsista rokotetaan hinkuyskää vastaan. Hinkuyskätapausten määrä on laskenut tasaisesti siitä huolimatta, että yhä vähemmän lapsia rokotetaan hinkuyskää vastaan.

Tuhkarokkoepidemioita on puhjennut kaikkialla amerikkalaisissa kouluissa, joiden rokotusaste on yli 98 %, mukaan lukien alueita, joissa ei ole raportoitu yhtään tuhkarokkotapausta vuosiin. Kun tuhkarokkoimmunisaation taso nousee yhä korkeammalle, tuhkarokosta tulee tauti jota tavataan ainoastaan rokotetuilla. Tuhkarokkoa puhkesi koulussa, jossa 100 % oppilaista oli rokotettu. Englannissa tuhkarokon kuolleisuus oli pudonnut 97 % ennen rokotusten käyttöönottoa.

Vuonna 1986 Kansasissa oli 1300 hinkuyskätapausta, joista 90 % puhkesi lapsissa, jotka oli asianmukaisesti rokotettu. Vastaavia rokotusten epäonnistumisia on raportoitu Nova Scotiassa, jossa hinkuyskä vaivaa edelleen huolimatta kattavista rokotuksista. Hinkuyskä pysyy endeemisenä Hollannissa, jossa jo yli 20 vuoden ajan 96 % lapsista on saanut 3 hinkuyskärokotusta yhden vuoden ikään mennessä.

Kurkkumätärokotusten käyttöönoton jälkeen vuonna 1894 Englannissa ja Walesissa kurkkumätään kuolleiden määrä nousi 20 % seuraavien 15 vuoden aikana. Saksassa oli pakolliset kurkkumätärokotteet vuonna 1939. Seuraavana vuonna kurkkumätätapausten määrä nousi 150 000:een, kun Norjassa, jossa ei ollut pakollisia rokotuksia, oli vain 50 tapausta samana vuonna. Saksan tapausten määrä oli väkilukuun suhteutettuna 100-kertainen.

Näiden tautien jatkuva läsnäolo rokotetuissa lapsissa todistaa, että luonnollisen infektion mukana tuomaa immuniteettia ei voi saada aikaan rokotuksilla. Viruspartikkelien ruiskuttaminen suoraan verenkiertoon ei anna immuunijärjestelmälle selvää tapaa eliminoida näitä vieraita aineita.

Miksi rokotukset epäonnistuvat tautien torjumisessa?

Walene James, kirjan Immunisaatio: Totuus myytin takana kirjoittaja, toteaa todellisen immuniteetin vaativan täyttä immuunivasteen puolustusreaktiota. Ennen sikotauti- ja tuhkarokkorokotuksia lapset yleensä saivat taudin, mutta hyvin suuressa määrin lievänä. Rokotukset huijaavat elimistöä niin, että se ei laukaise täyttä immuunivasteen puolustusreaktiota virusta vastaan.

Rokotukset ja kätkytkuolemat

Kätkytkuolemien määrä on noussut monikymmenkertaiseksi 40 vuoden aikana. Yhdysvalloissa huippupiikit osuvat 2 ja 4 kuukauden ikään, jolloin annetaan suurin osa rokotuksista. 85 % tapauksista sattuu ensimmäisen 6 elinkuukauden aikana. Kätkytkuolemien osuus kaikista lasten kuolemista on noussut merkittävästi, kun samaan aikaan lähes kaikkien lastentautien kuolleisuus väheni johtuen parantuneesta hygieniasta ja lääketieteen kehityksestä. Kätkytkuolemat nousivat samaan aikaan, kun lapsille annettavien rokotusten määrä nousi tasaisesti 36:een.

Tri W. Torch on dokumentoinut 12 tapausta, jossa lapsi kuoli 3,5 – 19 tunnin sisällä DPT-rokotuksesta. Myöhemmin hän raportoi myös 11 tapausta ja yhden läheltä piti tilanteen, jotka olivat sattuneet 24 tunnin sisällä DPT-rokotuksesta. Tutkiessaan 70 kätkytkuolemaa hän huomasi, että kaksi kolmasosaa uhreista oli rokotettu puolesta päivästä kolmeen viikkoon ennen kuolemaansa. Yhtäkään näistä tapauksista ei ollut merkitty rokotuksista johtuvaksi. Rokotukset ovat kuin pyhä lehmä, josta ei saa sanoa mitään pahaa julkisessa mediassa, sillä ne ovat niin tuottoisia lääkeyhtiöille.

On olemassa hyviä syitä pitää rokotteita hyödyttöminä sairauksien estäjinä ja sen lisäksi haitallisina, sillä ne vahingoittavat immuunijärjestelmää aiheuttaen pitkäaikaisia vaivoja, vammoja ja kuolemaa syöpien, autoimmuunisairauksien ja kätkytkuolemien muodossa.

Ovatko rokotukset steriilejä?

Tri Robert Stricker väitti puolustusministeriön saaneen 10 miljoonaa dollaria vuonna 1969 AIDS-viruksen luomiseksi käytettäväksi aseena mustien väestön vähentämiseksi. Uuden julkisuuslain tultua voimaan tri Strecker sai todisteita puolustusministeriön saaneen kongressilta varoja tutkimukseen immuunipuolustuksen tuhoavasta biologisesta aseesta.

Viruksen valmistuttua rokote jaettiin kahteen kohteeseen. Vuonna 1977 100 miljoonaa afrikkalaista rokotettiin HI-virusta sisältävällä isorokkorokotteella ja vuonna 1978 yli 2000 newyorkilaista valkoihoista nuorta homoseksuaalia sai HI-virusta sisältävän hepatiitti B –rokotteen New Yorkin verikeskuksessa. Samaa HI-virusta sisältävää hepatiitti B –rokotetta annettiin myös homoseksuaaleille miehille San Franciscossa, Los Angelesissa, St. Louisissa, Houstonissa ja Chicagossa vuosina 1978 ja 1979. Yhdysvaltojen terveysviraston epidemiatutkimukset paljastivat näiden kuuden kaupungin olleen korkeimmalla AIDS –tapausten, oheistautien ja HI-viruksen aiheuttamien kuolemien listalla verrattuna kaikkiin muihin USA:n kaupunkeihin.

Uuden viruksen iskiessä populaatioon kestää 20 vuotta ennen kuin tapausten määrä kaksinkertaistuu. Jos tekaistu tarina vihreän apinan 1940-luvulla puremasta pygmistä olisi totta ja siitä olisi alkanut HIV epidemia, olisi Afrikassa pitänyt olla jo useita HIV –tapauksia 1960-luvulla. Maailman terveysjärjestö aloitti vuonna 1977 Afrikassa isorokkorokotusten kampanjan, joka kohdentui asutuskeskuksiin ja vältteli viidakossa asuvia pygmejä ja muita heimoja. Jos vihreän apinan purema –teoria olisi totta, olisi pygmien keskuudessa pitänyt olla enemmän HIV-tapauksia kuin kaupungeissa keskimäärin, mutta tilanne oli täysin päinvastainen.

Vuonna 1954 bakteriologi tri Bernice Eddy löysi eläviä apinaviruksia oletettavasti steriileistä inaktivoiduista poliorokotteista, jotka oli valmistanut tri Jonas Stalk. Tätä löydöstä ei katsottu hyvällä kansallisessa terveysinstituutissa ja tri Eddy alennettiin. Myöhemmin tri Eddy löysi polyomaviruksen työskennellessään Sarah Stewartin kanssa ja aikanaan virus nimettiin heidän sukunimiensä kirjaimien mukaan SE polyoma –virukseksi. Virus on siinä mielessä merkittävä, että se aiheuttaa syövän jokaisessa eläimessä, joka sen saa. Keltakuumerokotteen oli aiemmin huomattu sisältävän lintuleukemiavirusta. Myöhemmin tri Hilleman eristi SV 40 –viruksen sekä Salkin että Sabinin poliorokotteista. Poliorokotteista löytyi yhteensä 40 erilaista virusta, joista he yrittivät päästä eroon, mutta he eivät koskaan saaneet rokotteita täysin puhdistettua näistä saastuttavista viruksista.

SV 40 aiheuttaa syöpää ja se on tunnistettu 43 %:ssa non-Hodgkinin lymfoomatapauksista, 36 %:ssa aivokasvaimissa, 18 %:ssa terveitä verinäytteitä, 22 %:ssa terveitä siemennestenäytteitä sekä mesitelioomassa ja muissa pahanlaatuisissa kasvaimissa. Löydöksen aikoihin SV 40 oli päätynyt Stalkin poliorokotteessa jo 100 miljoonaan ihmiseen. Ruoansulatus saattaa inaktivoida osan Sabinin rokotteessa olleesta SV 40 –viruksesta. Kuitenkin Brasiliassa pystyttiin eristämään kaikista 38 Guillain-Barrén oireyhtymän potilaasta Sabinin rokotteen SV 40 –virusta, mikä todistaa rokotteen pystyvän tartuttamaan merkittävän määrän potilaita. Kaikki 38 potilasta olivat saaneet Sabinin poliorokotteen kuukausista vuosiin ennen GBS:n kehittymistä. Mystisesti myös non-Hodgkinin lymfooman tapaukset ovat kaksinkertaistuneet 70-luvulta lähtien.

Etelä-Kalifornian yliopiston patologian professori tri John Martin oli töissä vuosina 1976 – 1980 lääkeviraston biologian osastolla viraalisen onkologian jaoksessa. Hän huomasi vierasta DNA:ta elävässä Orimune Lederle poliorokotteessa, mikä viittasi rokotteen epäpuhtauteen. Hän varoitti esimiehiään ongelmasta, mutta häntä kiellettiin jatkamasta, sillä se ei kuulunut poliorokotteelta vaadittaviin kokeisiin. Myöhemmin tri Martin havaitsi, että kaikki 11 afrikkalaista vihreää apinaa, joiden maksasoluja käytettiin Orimune Lederle polioviruksen valmistamiseen, olivat kehittäneet apinoiden cytomegaloviruksen. Lederle oli tästä tietoinen, kuten hänen suunnitelmansa cytomegaloviruksen saastuttamisen varalta osoitti vuonna 1972. Biologian osasto päätti kuitenkin jättää asian tutkimatta, joten saastuneen poliorokotteen tuotanto jatkui.

Vuonna 1995 tri Martin tunnisti soluja tuhoavia ainutlaatuisia viruksia, joita kutsuttiin stealth –viruksiksi, kroonisen väsymyksen potilaissa. Näillä viruksilla ei ollut tunnistegeenejä, joilla immuunijärjestelmä olisi voinut ne tunnistaa ja käynnistää puolustusreaktion. Maaliskuussa 1995 tri Martin havaitsi joidenkin näistä stealth –viruksista tulleen vihreiden apinoiden simian cytomegaloviruksesta, jonka tiedetään tarttuvan ihmiseen.

Kokemukset Lederle –rokotteesta osoittavat, että johtajat eivät välitä holtittomasta ja vaarallisesta rokotteiden valmistuksesta. Eläinlajien välinen tartunta on suunnaton ja ratkaisematon ongelma rokoteteollisuudessa. Jos tämä kuulostaa uskomattomalta, olet oikeassa.

Vaikutusvaltainen ajatushautomo ja keskustelufoorumi Rooman Klubi on esittänyt näkemyksensä, että maailman väkiluku on liian suuri ja väkeä pitäisi vähentää 90 %. Tämä tarkoittaisi 6 300 000 000 ihmisen karsimista 7 miljardista vain 700 miljoonaan. Itsestään selvää on, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi auttavat nälän hädän luominen, kansanmurhiin johtavat sodat (kuten Afrikassa on käynyt) ja uusien tauteja aiheuttavien laboratoriovirusten liikkeelle laskeminen (HIV, Ebola, Marburg ja kenties Länsi-Niilin virus ja SARS). Muutkin elitistiryhmät (Trilateraalit, Bildenbergerit) ovat ilmaisseet vastaavan huolen Maan ylimääräisistä ihmisistä.

Yritys, jonka piti valmistaa uutta isorokkorokotetta Yhdysvaltoihin, oli vakavissa ongelmissa Englannissa johtuen tuotannon huonosta laadusta. Sittemmin yritys siirsi tuotannon Yhdysvaltoihin, mutta paraniko tuotanto, vai johtuiko siirto siitä, ettei Yhdysvalloissa valvota niin tarkasti?

Jos maailmassa on mahtavia ihmisryhmiä, jotka ovat päättäneet vähentää maailman väkilukua, onko olemassa pirullisemman älykästä keinoa kuin antaa heidän rokottaa itsensä syöpää aiheuttavilla rokotteilla? Rokotteen saanut ihminen ei osaisi edes kuvitella 10 – 15 vuotta myöhemmin syöpään sairastuessaan, että kaiken syynä oli vuosia aiemmin saatu ja turvalliseksi kuviteltu rokote.

Rokotusten muut vaarat

Vuonna 1977 tiede-lehdessä Jonas ja Darrell Stalk varoittivat, että eläviä viruksia sisältävät polio- ja influenssarokotteet voivat osaltaan aiheuttaa sairauden, jota niiden piti estää. Rokotteiden sisältämät elävät tuhkarokko- ja sikotautivirukset voivat aiheuttaa sivuvaikutuksena enkafaliittia (aivotulehdus).

Sikainfluenssarokotetta ryhdyttiin antamaan amerikkalaisille, vaikka yhdessäkään ihmisessä ei koskaan ollut todettu sikainfluenssatartuntaa. Muutamassa kuukaudessa rokotusten aloittamisesta ilmeni jo useita hermovaurioita (Guillain-Barrén oireyhtymä). Maanviljelijät kieltäytyivät käyttämästä rokotetta, koska se tappoi liikaa eläimiä.

Washington Postissa julkaistiin tammikuussa 1988 artikkeli, jossa todettiin, että kaikki vuoden 1979 jälkeen todetut poliotapaukset on aiheuttanut poliorokote, eikä yhtäkään luontaisen poliokannan aiheuttamaa tapausta ole tavattu vuoden 1979 jälkeen. Tämä olisi ollut täydellinen hetki lopettaa poliorokotteiden käyttäminen, mutta jostain syystä ne jatkuivat. Rokotteet ovat lääkeyhtiöille loistava tulonlähde ja nykyään täysin riskittömiä, sillä valtio korvaa potilaille kaikki vammat ja hoidot sekä yhtiöt on suojattu lailla haasteiden varalta.

Annettujen rokotteiden määrien noustessa tasaisesti on myös täysin samaa tahtia noussut lasten autoimmuunisairauksien määrä (nivelreuma, lupus erythematosis, psoriasis, multippeliskleroosi ja astma). Vaikka jotkin näistä sairauksista voivat olla geneettisesti siirtyviä, useimmat niistä johtuvat todennäköisesti rokotteiden vieraista aineista, proteiineista, elohopeasta, alumiinista, formaldehydistä ja muista myrkyistä.

Vuonna 1999 rotavirusrokotetta suositeltiin kaikille vauvoille. Rokoteohjelman alettua monet vauvat kuolivat ja useat saivat hengenvaarallisia suolistotukoksia. Lisenssiä edeltävät kokeet olivat osoittaneet normaaliin verrattuna 30-kertaisen riskin suolentuppeumalle, mutta rokote lisensioitiin kuitenkin ilman mitään erityishuomautuksia edes lääkintähenkilökunnalle suolisto-ongelmien varalta. Lasten rokotteita ei yleensä testata myrkyllisyyden varalta, sillä luultavasti suurin osa ei läpäisisi sellaisia testejä.

Australialainen laaja tutkimus osoitti, että riski saada enkefaliitti hinkuyskärokotteesta on viisinkertainen verrattuna luonnollisesti saatuun hinkuyskään. Luonnollisesti sairauden kautta saatu immuniteetti rakentuu hitaasti viruksen kulkiessa hengityselinten kautta maksaan, pernaan, kateenkorvaan ja luuytimeen. Oireiden alkaessa koko immuunijärjestelmä on jo hälytysvalmiudessa ja järjestelmän liikekannallepano luo elinikäisen immuniteetin taisteltua virusta vastaan. Tulevaisuudessa immuunijärjestelmän puolustusreaktio on täydellinen vastaavanlaista virusta vastaan.

Rokote sen sijaan yrittää luoda vastustuskykyä viruksille, jotka ovat päässeet solujen sisään ja pakottaa immuunijärjestelmän tuhoamaan kehon omia soluja, mikä saattaa johtaa eräänlaiseen autoimmuunireaktioon. Ei siis ihme, että nykyisten moninkertaisten rokotteiden aikakaudella erilaiset autoimmuunisairaudet ovat lisääntyneet dramaattisesti.

Rokotteiden aiheuttama tyypin I diabetes

Tri John Classen on julkaissut 29 artikkelia rokotteiden aiheuttamasta diabeteksesta. Vähintään 8 kymmenestä lapsesta, joilla on insuliinia vaativa tyypin I diabetes, ovat saaneet sen rokotuksista. He ovat ehkä välttyneet tuhkarokolta, sikotaudilta ja hinkuyskältä, mutta ovat sen sijaan sairastuneet paljon pahempaan: sairauteen joka lyhentää eliniänodotetta 10 – 15 vuodella ja vaatii jatkuvaa hoitoa.

Tri Classen on todistanut, että Suomessa hemofilus influenssa B (Hib) –rokote aiheutti kolme kertaa enemmän tyypin I diabetesta kuin tautiin kuolleita tai aivovaurioita kärsineitä. Uudessa-Seelannissa tyypin I diabetestapausten määrä nousi 61 % aggressiivisen hepatiitti B –rokotuskampanjan jälkeen. Vastaava rokotusohjelma otettiin käyttöön Yhdysvalloissa, joten uusia diabetes-tapauksia odotellessa voimme lukea vastaavia tilastonousuja Englannissa, Italiassa, Ruotsissa ja Tanskassa hepatiitti B –rokotusten jälkeen.

Rokotteiden valmistamiseen tarvitaan myrkkyjä

Rokotteet sisältävät paljon eri myrkkyjä, joita tarvitaan säilöntäaineiksi tai tehostamaan rokotteen vaikutusta. Näihin aineisiin kuuluvat elohopea, alumiini ja formaldehydi.

Viimeisen 10 vuoden aikana autististen lasten määrä on noussut 200 – 500 % jokaisessa Yhdysvaltain osavaltiossa. Tämä autismin jyrkkä nousu on seurausta vuonna 1975 aloitetusta MPR-rokotteesta.

Kansanedustaja Dan Burtonin terve lapsenlapsi sai rokotteet yhdeksää tautia vastaan samana päivänä. Heti näiden jälkeen hän sairastui autismiin. Näissä rokotuksissa on säilöntäaineena elohopeayhdiste tiomersaali. Poika sai elohopeaa 41-kertaisen annostuksen verrattuna kehoa vahingoittavaan raja-arvoon. Elohopea on hermomyrkky, joka voi vahingoittaa aivoja ja hermostoa. Valitettavasti niin se teki.

Yhdysvalloissa pakollisten rokotusten määrä on noussut 25 vuodessa 10:stä 36:een. Samana aikana lasten oppimisongelmat ja tarkkaavaisuushäiriöt ovat kasvaneet yhtä merkittävästi. Osa näistä lasten kehitysongelmista saattaa johtua äidin raskaudenaikaisesta myrkytyksestä (huumeet, alkoholi, lääkkeet, rokotukset), mutta todennäköisesti lapseen kohdistuvat rokotukset aiheuttavat useimmat niistä.

Useat rokotukset sisältävät alumiinia, joka voi jäädä elimistöön eliniäksi ärsyttämään kudoksia ja häiritsemään immuunijärjestelmää ja hermostoa. Uusi lihassairaus MMF (macrophagic myofasciitis) aiheuttaa kipuja lihaksissa, nivelissä ja luissa. Kaikki MMF:ään sairastuneet ovat saaneet alumiinia sisältäviä rokotteita.

Lähes kaikki rokotteet sisältävät alumiinia ja elohopeaa, joilla tuntuu olevan myös tärkeä osa Alzheimerin kehittymisessä. Vuonna 1997 asiantuntija esitti kansainvälisessä rokotekonferenssissa, että henkilö joka ottaa vuosittain 5 tai useampia influenssarokotteita nostaa riskinsä sairastua Alzheimeriin 10-kertaiseksi verrattuna henkilöön, joka ottaa vuosittain vain 2 tai vähemmän influenssarokotteita.

Ottamalla rokotteita pelaamme modernia versiota venäläisestä ruletista. Emme altistu vain alumiinille, elohopealle ja formaldehydille, vaan myös vieraille soluproteiineille ja SV 40 apinavirukselle ja muille vaarallisille viruksille, jotka voivat aiheuttaa syöpää, leukemiaa ja muita terveyshaittoja, koska rokotteet ovat epäpuhtaita johtuen huolimattomasta eläinperäisen materian käsittelystä.

Amerikkalaislapset alkoivat saada 2 kuukauden ikäisenä hepatiitti B –rokotetta joulukuussa 2000. Mitään vertaistutkimusta hepatiitti B –rokotteen turvallisuudesta tämän ikäisessä kohderyhmässä ei tehty. Pian kirjattiin yli 36 000 haittavaikutusta ja 440 kuolemaa, mutta todellinen tapausten määrä on luultavasti paljon suurempi, sillä ilmoitukset ovat vapaaehtoisia ja usein tapauksia ei osata yhdistää rokotuksiin. Arviolta vain 10 % tapauksista päätyy rokotteiden haittavaikutusrekisteriin, joten kenties jopa 5000 lasta kuolee Yhdysvalloissa vuosittain hepatiitti B –rokotukseen. Tartuntatautikeskuksen epidemiologian johtaja myöntää hepatiitti B –rokotteesta johtuvien vakavien oireiden olevan 10 kertaa yleisempiä kuin muilla rokotteilla. Hepatiitti B leviää seksin ja veren välityksellä, joten sairastuneiden määrän pitäisi olla lähellä nollaa tässä ikäryhmässä. Rokoteasiantuntija tri Philip Incao sanookin johtopäätöksen olevan päivänselvä: rokotteen haitat ja riskit ovat tässä tapauksessa paljon suuremmat kuin hyödyt. Kun rokote on kerran saatu hyväksyttyä markkinoille, lakkaa lääkeyhtiön vastuu rokotteen vaaroista ja seurauksista.

Tri W. B. Clarken tärkeä huomio syövän esiintymisestä vain rokotetuilla potilailla ansaitsee selityksen. Kaikki lyhyessä ajassa nuorelle immuunijärjestelmälle annetut rokotukset tyhjentävät kateenkorvan (immuunijärjestelmän keskeinen rauhanen) korvaamattomista tuoreista erikoistuneista immuunisoluista. Jokainen näistä tuoreista immuunisoluista olisi voinut kahdentua ja muodostaa kokonaisen arvokkaiden solujen armeijan, joka olisi taistellut infektioita ja epänormaaleja soluja vastaan. Immuunisolujen kadotessa kunnollista ja kestävää vastustuskykyä ei välttämättä saavuteta. Arizonan Tucsonissa Arthur Research –säätiössä arvioitiin, että jopa 60 % immuunijärjestelmästä palaa loppuun moninkertaisten rokotusten haastaessa nuoren immuunijärjestelmän. Vain 10 % käytetään lapsen rakentaessa vastustuskyvyn luonnollisella tavalla sairauden myötä. On painavia syitä tarkastella näitä immuunijärjestelmää vahingoittavia rokotteita tarkemmin. Onko mahdollista, että näitä rokotuksia hyväksyvät tahot ovat tietoisia aiheuttamistaan vahingoista lasten terveydelle? Monet lapsista on tuomittu mittaviin hoitoihin loppuelämänsä ajaksi.

On olemassa vaikuttavia todisteita siitä, että lasten sairastettua normaaleja lastentauteja immuunijärjestelmä palautuu ja vahvistuu ollen valmis taistelemaan infektioita ja pahanlaatuisia soluja vastaan tulevaisuudessa.

Moninkertaisten rokotteiden käyttö, joka estää luonnollisen immuniteetin, edistää allergioiden ja astman kehitystä. Uusiseelantilainen tutkimus totesi, että 23 % rokotetuista lapsista sairastui astmaan, kun rokottamattomista ei sairastunut yhtään.

1800-luvun lopulla syöpä oli hyvin harvinainen sairaus. Todisteet rokotteiden vahingoittamasta immuunijärjestelmästä tukevat tri Clarken löydöksiä siitä, että vain rokotetut ihmiset sairastuivat syöpään. 1900-luvun alussa tapahtui jotain radikaalia, mikä mahdollisti syövän räjähdysmäisen kasvun ja vahvasti näyttää siltä, että syynä ovat rokotukset.

Rokotukset ovat luonnoton ilmiö. Uskon vakaasti, että kun tarpeeksi ihmisiä kieltäytyy rokotuksista, saamme tämän hölmöilyn loppumaan ja ihmisen immuniteetista vastaa jälleen luonto, eikä ihminen. Lapsen rokottamisen pitäisi olla vaihtoehto, eikä vaatimus. Useimmat osavaltiot sallivat lääketieteellisen ja uskonnollisen vakaumuksen sanelevan poikkeuksen.

Hallitukset pakottavat lapset ottamaan rokotuksia ennen kouluikää ja pakkokeinot ovat jyränneet todisteiden puutteen rokotusten turvallisuudesta ja tehosta. Todisteita ei ole siitä, että rokotukset ylipäätään toimisivat ja niille ei koskaan tehdä turvallisuustestejä ihmisillä ennen liikkeelle laskua. Mielestäni kuitenkin on murskaavia todisteita rokotteiden vaaroista ja ne ovat olemassa vain tuottaakseen lääkeyhtiöille rahaa.

Mikäli joku joutuu rokotuttamaan lapsensa, jotta hän voisi käydä koulua, kannattaa vaatia koulun johdolta kirjallinen myöntymys siitä, että rokotteen mahdollisesti aiheuttamat vammat ja vauriot korvataan koulun toimesta. Koska on olemassa vähintään 2 % mahdollisuus rokotusten aiheuttamiin haittavaikutuksiin, saattaa koulu olla tarpeeksi fiksu päästääkseen lapsen terveyttä vaarantavasta operaatiosta. Kongressin äskettäin tekemä lakiesitys antaisi hallitukselle mahdollisuuden vangita rokotteista kieltäytyvät ihmiset (isorokko, pernarutto jne.) Tätä saattaisi olla vaikea panna toimeen, jos suuri osa kansasta kieltäytyisi samaan aikaan rokotteista.

 

Alkuperäinen artikkeli: http://www.newswithviews.com/Howenstine/james.htm