Minne matka, Suomi-neito?

Itsenäisyyspäivän alla kansainvälisiä sopimuksia on hyvä pysähtyä tarkastelemaan sinivalkoisin silmin. YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 21:ssä jokainen kansalainen on syyllinen, ellei toisin todisteta. Mitä muuta Suomenkin allekirjoittama ohjelma oikein pitää sisällään?

Matti ja Maija Meikäläinen ovat kunnon ihmisiä. He rakastavat perhettään, arvostavat luontoa ja pyrkivät ohjaamaan kulutustottumuksiaan ekologisempaan, luontoa säästävään suuntaan. Matti ja Maija neuvovat lapsiaankin elämään oikein. He maksavat veronsa tunnollisesti ja antavat roponsa avustuksena eri järjestöille hyviksi miellettyihin tarkoituksiin.

Sehän kuulostaa hyvältä: kestävä kehitys, luonnonsuojelu ja perhearvot. Mutta onko kaikki niin kuin miltä näyttää?
Kesäkuussa 1992 179 valtiota allekirjoitti YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman, Agenda 21:n. Suomessakin toimii useilla paikkakunnilla Agenda 21-toimistoja. Rio de Janeirossa hyväksytyn ohjelman tavoitteisiin kuuluu oman kestävän kehityksen ohjelman saaminen kaikille maille. Numero 21 ohjelman nimessä viittaa 21. vuosisataan.

Tarkastellaanpa lähemmin Agenda 21:ta sekä luonnonsuojelu- ja hyväntekeväisyysjärjestöjen yhteisvaikutusta Matti ja Maija Meikäläisen elämään.
Agenda 21 arvioi, että sen tehokas toteuttaminen vaatii koko ihmisyhteiskunnan perusteellista uudelleen ohjelmointia, kaikkien hallitusten ja yksilöiden kouluttamista niin, että huoli ympäristöstä vaikuttaa jokaiseen päätökseen ja tekoon. Kyseessä on eräänlainen ympäristöuskonnon synnyttäminen. Perheenjäsenten tiiviit siteet toisiinsa estävät suunnitelmien etenemistä, joten perheyksiköt täytyy hajottaa. Kirkon mahdollinen kanta ei ole ylittänyt uutiskynnystä mediassa. Kouluttamattomien henkilöiden uskotaan kuluttavan vähemmän kuin koulutetuttujen; on siis suotavaa vähentää mahdollisuuksia koulutukseen.

Agenda 21:n ennaltaehkäisevän periaatteen (Precautionary Principle) mukaan mukaan jokainen on syyllinen, ellei toisin todisteta.

Agenda 21 on siis eräänlainen ympäristöuskonnon julistus. Julistuksen varjolla voidaan ajaa läpi monta asiaa.
Hiljattain YK esitti, että kaikki maailman valtiot arvioisivat luonnonvarojensa rahallisen arvon, se helpottaisi korvausperusteiden laskemista ympäristökatastrofin sattuessa. Tai IMF:lta otettuja lainoja perittäessä?

Agenda 21:n artikloista vallitsee hallitusten kesken konsensus. Konsensus tarkoittaa On sovittu että -päätöstä, josta ei ole käyty kansalaiskeskustelua tai äänestetty demokraattisesti.

Green Goal-osuus eli Vihreä Päämäärä listaa asioita, jotka eivät ole kestävän kehityksen mukaisia. Näitä asioita ovat mm. yksityisomistus, yksityisyrittäminen, fossiiliset polttoaineet, päällystetyt tiet, kuluttaminen, maanviljely, kasvinsuojeluaineet ja tuholaismyrkyt, laidunmaat ja laiduntaminen, kastelu ja keinokastelu, perheet.

Moni Agenda 21:n esittelemistä ajatuksista löytyy muodossa tai toisessa Karl Marxin kirjoituksista sekä Adam Weishauptin nk. kuuden kohdan ohjelmasta.

Väestön pakkosiirrot

Agenda 21:n mukaan taloudellisten resurssien uusjakoa ja ihmisten uudelleensijoittamista tarvitaan laajassa mittakaavassa.

Yhdysvalloissa onkin jo laadittu suunnitelmaa, jolla ihmiset pakkosiirretään nykyisiltä asuinalueiltaan sallituille alueille ja kielletyillä alueilla -joita on suurin osa Yhdysvaltain maapinta-alasta- oleskelu tehdään mahdollisesti rangaistuksen alaiseksi teoksi. Yllättävän suuri osa kielletyiksi määritellyistä reservaattialueista on eri luonnonsuojelujärjestöjen omistuksessa. Usean järjestön toimintaa rahoittavat energiayhtiöt.

Suomalainen Vihreän puolueen oppi-isäksi mielletty Pentti Linkola on avoimesti puoltanut ekoleirejä, joilla ihmisiä koulutetaan uudelleen oikeaan ajatteluun. Yhdysvaltain armeijalla on olemassa ohjelma nimeltään US Inmate Civilian Labor Program, joka määrittelee armeijan tehtäviä ja valtuuksia valtion siviileille perustamissa vankityöleireissä. Vankileireillä siviilit työskentelevät armeijan valvonnan alaisina ja korjaavat käytöstään.

WWF:n ekoimperialismi

Suomessa suojelukohteita ovat vedet ja metsät, ja suojelubisneksessä pyörii isot rahat. Mitä kulissien takana touhutaan?

Maailman luonnonsuojelusäätiö WWF:n tapauksessa paljastui Amazonin sademetsä-skandaalin yhteydessä, että pandakarhu-logon WWF on kimppautunut Coca-Colan kanssa.

Niin kutsuttu Amazon-gate lyhykäisyydessään menee seuraavasti: WWF osti yhdessä yritysyhteistyökumppaninsa Coca-Colan kanssa sademetsää Brasiliasta, ja vaatii nyt rahapalkkiota siitä, että on estänyt puiden kaatamisen luoksepääsemättömällä alueella. Rahaa halutaan myös puiden ilmaa puhdistavasta vaikutuksesta: WWF valmistautui myymään hiilidioksidipäästö-oikeuksia teollisuudelle. Apuna kaupanteossa WWF:lla oli YK:n alainen IMF, Kansainvälinen Valuuttarahasto.

Uusiseelantilainen alkuperäisväestön aktivisti Glenda Freeman kuvailee WWF:n toimintaa Vihreäksi imperialismiksi. Hänen mukaansa rikkaiden länsimaiden tulo toisten elinalueille suojelemaan luontoa loukkaa alkuperäisväestön ihmisoikeuksia. Alueella tuhansia vuosia asuneita estetään ottamasta elantoaan maasta perinteisellä tavalla, ja heidät ajetaan pois kotiseuduiltaan kohti nälkäistä tulevaisuutta, joka yleensä jää lyhyeksi.

Kirjailija Paul Driessen kuvaa kirjassaan Eco-Imperialism: Green power, Black death tarkemmin WWF:n metodeja ja luonnonsuojelun nimissä tehtyjä ihmisoikeusrikoksia.

Lihaville lisävero?

Jo vuonna 2006 David Miliband, silloinen Britannian ympäristöministeri, ehdotti henkilökohtaisia päästöoikeuksia. Henkilökohtaiset päästöoikeudet tarkoittavat sitä, että jokaiselle ihmiselle määritellään se määrä hiilidioksia, jonka hän saa päästää ilmakehään uloshengittäessään. Jos henkilö ylittää päästöoikeutensa, hän joutuu ostamaan niitä lisää voidakseen hengittää. Milibandin mukaan yleisön yhteistyö on toivottavaa, mutta ei välttämätöntä.

David Milibandin ajatusta henkilökohtaisista päästötileistä edistää Saksassa Joachim Schellnhuber, liittokansleri Angela Merkelin neuvonantaja ilmastoasioissa. Moni muukin Vihreä poliitikko kannattaa ajatusta, ja on sitä mieltä, että tällaisessa (ilmastollisessa) hätätilanteessa demokraattisten oikeuksien pidättäminen on aivan oikein.

Lihaville ihmisille ja muille henkilöille, jotka huohottavat hengittäessään kaavaillaan lisäveroa. On ehdotettu myös hengittämisen säännöstelyä.

Norfolkin saarella Australian edustalla on jo henkilökohtaisten päästöoikeuksien kokeilu meneillään. Kokeiluun kuuluu hiilikortti, johon tulee merkintä käytetystä polttoaineesta, sähköstä, lennetyistä lentomatkoista ja rasvaisista tai kaukaa kuljetetusta ruoista. Jos saa säästettyä päästötilinsä yksiköitä, ne voi myydä eteenpäin.

Jos päästötili ylittyy, on korvausvelvollinen. Joka vuosi hallitus pienentää päästötilikohtaisia henkilölle myönnettävien yksiköiden määrää, jolloin niiden kaupallinen arvo nousee.

Ilmastonmuutoksesta ilmastosekasorroksi

YK on jo ehättänyt ehdottamaan globaalia ilmastoveroa. Näin siitä huolimatta, että on paljastunut, kuinka sekä CRU että YK:n alainen ilmastopaneeli IPCC ovat nojanneet raporttejaan ilmastonlämpenemisestä mm. WWF:n tiedonantoihin sekä Uuden Seelannin sääsatelliitin tietoihin. Kyseinen satelliitti lakkasi toimimasta viitisen vuotta sitten.

Ilmasto ei ole lämmennyt sitten vuoden 1988, ja tämä asia vuoti viranomaisten ja YK:n ponnistuksista huolimatta yleisön tietoon. Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman tiedetsaari John Holdren ei jäänyt neuvottomaksi. Ilmastonmuutosta kutsutaan nykyään globaaliksi ilmastolliseksi sekasorroksi (global climate disruption; sekasorto, häiriö, hajaannus), joka onkin kätevä nimitys, sillä sen alle voidaan määritellä mitä tahansa, lumisateesta auringonpaisteeseen. Kaikki johtuu ilmastollisesta sekasorrosta.

Lue lisää:

Kommentti: Kestävän kehityksen nimissä poljetaan ihmisarvoa

YK:sta rotuoppeja kannattava maailmanhallitus?