Murhattiinko Itävallan vapauspuolueen entinen johtaja?

Itävallan vapauspuolue FPÖ on ollut paljon julkisuudessa presidentinvaalien uusintakierroksen vuoksi. Mutta millainen puolue oli ennen kuin siitä tuli Israelin ulkopoliittinen työkalu? Mitä tapahtui sen vihatulle ja rakastetulle puoluejohtaja Jörg Haiderille?

Artikkeli on julkaistu alunperin Toinen Näkemys –blogissa. Teksti pohjautuu osin Gerhard Wisnewskin kirjaan Jörg Haider. Unfall, Mord oder Attentat? Magneettimedian toimitus on tehnyt tekstiin muutamia muokkauksia.

Itävallan kansallismieliset puolueet ja niin sanottu äärioikeisto ovat nykyisin osa uutta Israelia vahvasti tukevien äärioikeistopuolueiden verkostoa eli kosher-huijaus perussuomalaisten tapaan. Ilmeisesti Haiderin aikana olivat asiat toisin ainakin osaksi?

Murha ja Haideria kohtaan nostatetut aggressiiviset vihakampanjat kertovat indisioina siitä, että Haider olisi ollut suuri uhka ja kontrolloimaton mies. Häntähän nuijittiin aina voimalla, kun hän uhkasi menestyä ja nousta ratkaisevaan valtaan. Tahallisia tappioita ei näyttäisi olevan tilillä, vaan mies piti tavoitteenaan nousua valtion korkeimpaan virkaan ja siis maan johtoon.

Toisaalta hän joutui taipumaan menestysten jälkeen ja valtaannousu ei koskaan toteutunut. Haider oli hyvin suosittu kotimaakunnassaan Kärntenissä, mutta myös muualla Itävallassa. Hän oli taiava poliitikko ja suuri kyky.

Viimeisin menestys siis koitui miehen kohtaloksi. Tämä antaisi siis ymmärtää, että euroeliitti oli neuvoton ja uhka todellinen. EU oli juuri valmistautumassa riistämään lopullisesti kaiken vallan rippeetkin kansalaisilta ja kansakunnilta ja muuttumaan Neuvostoliitoksi. Juuri tuolloin oli vielä Irlannin lopullinen kansanäänestys järjestämättä ja vääntö oli hurjaa, jotta ”perustuslaki” tai siis liittovaltiosopimus olisi saatu säädetyksi. Kun kansat äänestivät väärin, siirryttiin niiden ohitse ja jätettiin asia parlamenttien ratkaistavaksi.

Tämä ei kaikkialla onnistunut. Kun nyt näytti selvältä, että EU:ta jyrkästi vastustavat puolueet olivat nousemassa Itävallassa hallitukseen määräämään maan politiikasta, saattoi tämä merkitä paitsi prosessin pysähtymistä, myöskin kapinan leviämistä ympäri Euroopaa. Talouskriisi ts. EU-vastustajien mielestä suunnaton rikos oli juuri todettu ja eri maissa valmistauduttiin iskemään veronmaksajien kukkarolle.

Haider vastusti jyrkästi pankkien tukemista ja ilmoitti vaalimenestyksen jälkeisissä haastatteluissa suoraan pankkien olevan suuri mafia, joka oli vastuussa kaikesta ja joka pyrki ottamaan vallan ja ryöstämään kansakunnat.

Sosialidemokraattien ja oikeistopuolue Kansanpuolueen koalitio oli hallinnut vain 1,5 vuotta ja kaikki olivat sitä meiltä, että paluuta tähän ei ollut. Haiderin kuoleman jälkeen kuitenkin koalitio alkoi hallitusneuvottelut ja nämä puolueet muodostivatkin sitten hallituksen, joka muuten olisi miehitetty kahden ”äärioikeistopuolueen” ja Kansanpuolueen tai sosialistien voimin.

Miehitetty maa

Itävalta on Saksan tavoin miehitetty maa, jossa edellä mainitut puolueet hallitsivat sodan jälkeen miehittäjän nukkehallituksena 38 vuotta.

Voittajien vihaama FPÖ perustettiin vasta 60-luvulla ja se edusti siis ainakin periaatteessa voittajien tahdosta riippumatonta ja kansallismielistä näkemystä ja siis aitoa kansalaistoimintaa. Vaikka kansallismieliset ja niin sanotut oikeistopopulistiset puolueet ovat usein nekin solutettuja ja joskus jopa alusta lähtien tällaisten mielipiteiden ja pyrkimysten kontrolloimista varten perustettuja, vallanpitäjän masinoima viha tällaisia puolueita kohtaan kertoo siitä, että tällaiset aatteet eivät miellytä.

Vastaava kuvio vallitsee myös muissa Euroopan maissa, jotka tavallaan ovat myös miehitettyjä maita. Se, että vasemmisto ja liberaalit tai niin sanotut ”konservatiivit” hyväksytään yleisesti ja nämä taas keskittävät voimansa kansallismielisten, maahanmuuttokriittisten ynnä muiden ”kerettiläisten” puolueiden paheksumiseen paljastavat nämä voimat huijauksiksi, jotka vain joka asiassa toimivat eliitin käskyjen mukaan.

Tietenkään järjettömän ulkomaalaistulvan tai monikulttuurisuuden vastustamisessa ei ole mitään syytä minkäänlaiseen paheksumiseen, vaan kyse on juuri siitä, että tämä on vastoin eliitin määräyksiä. Yleisesti hyväksytyt valtavirtapuolueet ovat huijauksia. Demokraattinen prosessi ei voi nostaa valtaan muunlaisia johtajia, vaan tämä estetään salamurhia ja kaikkea muuta laittomuutta tarvittaessa käyttäen.

Muistamme koko Euroopan vasemmistopuolueiden boikotoinnin FPÖ:n noustua hallituspuolueeksi vuonna 1999.

Huijarit ja eliitin kätyrit eli sosiaalidemokraattiset puolueet ja kommunistit paljastuivat bolshevikeiksi, jotka eivät hyväksyneet Eurostoliiton vastaista puoluetta, joka ajoi oman kansakunnan etua eikä ollut sen ja muiden kansakuntien ja ihmiskunnan vihollisten kätyri. Sehän olisi voinut tehdä tyhjäksi vaikkapa nyt ESM-sopimuksen kautta suoritettavan kansakuntien kaiken omaisuuden ryöstämisen. Myös muun kansainvälisen rajun reagoinnin johdosta Haiderin oli erottava puolueen johdosta ja jättäydyttävä taustalle.

Tietysti vihollisten omistama maailmanmedia väärensi kaiken, mitä Haider teki ja sanoi. Hyvä esimerkki on vuonna 1991 nostatettu kohu. Parlamentissa väittelyn tuoksinassa ensin sosialidemokraattinen edustaja Erwin Paska halusi tukea kotimaisia työnantajia. Haider ihmetteli, miksi tämä tapahtuisi parhaiten työttömien asemaa heikentämällä. Toinen vasemmistopuolueen edustaja Gerhard Hausenblas huusi väliin kaiken tapahtuneen jo aikaisemmin, 30-luvulla. Haider vastasi, että näin ei ollut tapahtunut, vaan todellisuudessa kansallissosialistien poistaneen työttömyyden ja hoitaneen erinomaista työllistämispolitiikkaa toisin kuin Wienin hallitus koskaan.

Saksan menestyksekäs työmarkkinapolitiikka on kiistaton tosiasia, jota kaikki itse asiassa hokevat, kun keskustelu kääntyy tähän aiheeseen. Nyt kuitenkin lausuntoon takerruttiin ja nostatettiin valtava kohu. Asia esitettiin siten, että Haider olisi oma-aloitteisesti kehunut kansallissosialistien politiikkaa. Etenkään ulkomailla ei kukaan tiennyt, mitä oikeasti oli sanottu ja millä tavalla.

Haideria syytettiin laittomuudesta, sillä Itävallan lait kielsivät kaikenlaisen kansallissosialistisen toiminnan uudelleen virittämisen. Laki oli säädetty estämään aseellisten taistelujärjestöjen perustaminen ja etenkin kansallissosialistiselta pohjalta ja siis estämään ”natsien uusi tuleminen” ja mahdolliset kumoukselliset yritykset. Haiderin vanha päävastustaja eli Klagenfurtin yleinen syyttäjä järjesti tutkinnan, joka tietenkään ei johtanut mihinkään, sillä Haider ei tietenkään ollut rikkonut lakia. Kampanjalla pyrittiinkin Haiderin erottamiseen maakunnan johdosta ja tässä onnistuttiinkin, sillä ennen kaiken ratkeamista nostatettu kohu pakotti Haiderin luopumaan Kärntenin johtajan asemasta.

Tavallisen kansan sankari

Haiderista, kuten muistakin kerettiläisistä tehtiin tietysti jo tätä ennen ”natsi” ja kaikki aivottomat tai teeskentelevät ”intellektuellit” valjastettiin hirvittävään vihaan Haideria kohtaan (kuten muitakin toisinajattelijoita). Kansallissosialismissa nyt ei mitään vikaa juuri olekaan, vaan kysessä on voittajien valheellinen versio kansallissosialismista. Silti Haiderin syyttäminen uudeksi Hitleriksi tai natsiksi oli täysin järjetöntä ja valheellista.

Erityisen vihattu vasemmiston taholta Haider oli myös siksi, että hän oli aina köyhien ja niin sanotun pienen ihmisen asialla ja sai aikaan todella paljon kansalaisten hyväksi. Haider oli erittäin suosittu Kärntenissä ja nousi maakunnan johtoon myöhemmin uudelleen vuosien ajaksi. Kärntenistä tuli kuin Asterixista tutu ”pieni gallialainen kylä”, joka kapinallisena ja viimeisenä vastarintapesäkkeenä vastusti matavaa Eurostoliittoa. Viimeisissä vaaleissa Haider keräsi yli 40 % äänistä ja joillain paikkakunnalla häntä kannatti puolet väestöstä.

Haider vastusti loppuun asti Eurostoliittoa, globalisaatiota, ulkomaalaistulvaa, monikulttuurisuusaatetta ja kaikkia pakolla ajettuja ja kulttuurien ja kansakuntien ja kansanvallan tuhoa merkitseviä asioita. Hänet oli ilmeisesti tarkoitus murhata Kärntenin suurena juhlapäivänä 10.10. ja saattaa olla, että itse murha tapahtuikin jo tuolloin.

Itse ”onnettomuus” on ilmoitettu tapahtuneeksi klo 1:15 seuraavan vuorokauden puolella. Kärntenin asukkaat tarttuivat itse aseisiin ja torjuivat myöhemmin Jugoslaviaksi nimetyn maan joukkojen hyökkäyksen 5.12.1918 maakuntaansa vastoin Wienin hallituksen tahtoa. Tämä johti kansanäänestykseen 10.10.1920, jolloin ratkesi maakunnan kuuluminen Itävaltaan. Itävallan osana säilymisen puolesta äänesti myös suuri osa sloveeneista.

Israel ilmoitti ehkä katkaisevansa diplomaattisuhteet Itävaltaan, jos Haiderin uusi puolue BZÖ ja FPÖ muodostavat hallituksen ja ottavat vallan Itävallassa. Perusteena oli ”muukalaisviha”. Tämä osaltaan antaa vihjeen, mistä kaikkea ohjataan. Apartheid-valtio Israel, joka on etnisesti julistautunut yhden kansan maaksi ja joka etninen pyhitys yleisesti hyväksytään ja siedetään, valittaa ”muukalaisvihasta”, vaikka kyse on etnisten juutalaisten maasta, jossa kansalaisuus edellyttää läpäistyä DNA-testiä!

Israel on siis määrännyt muilta kielletyksi sellaisten ryhmien valtaannousun, jotka ylipäänsä puhuvat monikulttuurisuusaatteesta kriittisesti ja arvostelevat muutenkin internationalismia ja eliittien vallankaappauksia sekä haluavat päätösvallan asioista säilyvän kotimaassa.

Haider ja alkoholi

Viimeisenä iltana Haider Kärntenin juhlapäivän ohjelmien jälkeen saapui Klagenfurtissa ravintola Bem Vindon avajaistilaisuuteen. Tosin kuin mediat ovat valehdelleet, kyseessä ei ollut mikään homoravintola, vaan nimenomaan normaali ruokaravintola, joka oli tarkoitettu varakkaille asiakkaille.

Ravintola sijaitsi keskeisellä paikalla kalliissa tiloissa. Nuori grynderi Hans-Peter Gasser oli laajentanut toimintaansa ja hän tunsi Haiderin siksi, että oli ollut tämän autonkuljettaja. Haider tosin tunsi verrattoman määrän ihmisiä ja tapasi sanoa, että oli kätellyt varmaankin lähes jokaista kärnteniläistä elämänsä aikana. Gasser oli myös liikemies, jonka kanssa Haider neuvotteli puolueensa tukemisesta.

Oli tyypillistä, että Haider kävi tämmöisissä avajaistilaisuuksissa eräänlaisena vetonaulana ja juhlakaluna, sillä hän oli maakunnan johtaja ja erittäin suosittuna hyvä mainos kaikenlaisiin tilaisuuksiin. Haider käytti runsaasti aikaansa vierailemalla erilaisissa tilaisuuksissa ja muuten kansan parissa. Gasserin mukaan Haider oli juonut vain mineraalivettä, kun hän oli asiaa tiedustellut tarjoilijoilta, sillä Gasserin kanssa Haider keskusteli vain osan vierailunsa ajasta.

Gasserin mukaan lyhyt piipahdus varsinaisessa ”homoravintolaksi” leimatussa toisessa ravintolassa myöhemmin johtui siitä, että Bem Vindo oli mennyt jo kiinni ja Haiderilla oli asiaa vielä kerran Gasserille. Hämärä pub Zum Stadtkrämer ei sekään ole varsinainen homoravintola, vaan pikemminkin paikkaa pidettiin alempien luokkien kansoittamana ravintolana ja sillä oli huono maine, sillä siellä oli hiljattain myös alamaailma käyttänyt muutamaan otteeseen tyrmäystippoja. Stadtkrämer on lievä kysymysmerkki, sillä tiedot perustuvat Gasserin lehdistölle antamiin tiedotteisiin. Itse mies vaikuttaa hermostuneelta eikä suostu antamaan haastatteluita.

Klo 21:45 Haider siirtyi ravintolaan Le Cabaret. Hän jutteli usean ihmisen kanssa ravintolassa. Hän oli jo kerran perunut vierailun, koska aikoi mennä aikaisin Bärentaliin, sillä hänen äitinsä täytti seuraavana päivänä 90 vuotta. Suunnitelmat olivat ilmeisesti muuttuneet ja Haider oli yllätysvieras uuden makasiinilehti Blitzlicht Revuen avajaisjuhlissa tässä veldeniläisessä diskossa.

Pitkäaikainen ystävä, sosialidemokraatti Hannes Berger sanoi Haiderin olleen hyvällä tuulella, kuten kaikki muutkin tuona iltana hänet tavanneet. Bergerin mukaan Haider ei juonut mitään diskossa ja samaa sanoivat hänen ystävänsä. Ylipäänsä hän oli 40 vuotta kestäneen ystävyyden aikana nähnyt Haiderin vain kerran lievästi päihtyneenä (hän tapasi Haiderin 20-30 kertaa vuodessa).

Myös kaikki muut miehen tunteneet sanoivat samaa. Haider ei juuri koskaan tilannut kuin yhden lasillisen viiniä tai olutpullon, mutta useimmiten jätti nekin puolilleen. Kaksi tai kolme drinkkiä oli maksimi eikä mies kuulemma ollut koskaan juovuksissa. Pikemminkin yleensä mies joi vain vichyvettä. Hän oli tunnettu terveistä elämäntavoistaan ja urheiluharrastuksistaan.

Ristiriitaisia kertomuksia

Susanne Königin mukaan hän oli tarjonnut Haiderille drinkin ja tämä oli tilannut Le Cabaretissa lasin valkoviiniä soodalla, mutta jättänyt siitä paljon juomatta.

König sanoo Haiderin lähteneen klo 22:30. Marlies Jost kuvasi uuteen lehteen Haideria. Hän sanoi, että Haiderilla oli koko ajan sama ”sampanjalasi” kädessään, josta hän ei juonut ilmeisesti käytännössä yhtään.

Poistumisaika Le Cabaretista on epäselvä, sillä eri keskustelijat sanovat Haiderin poistuneen eri aikaan. Ehkäpä mies juuttui vielä jonkun muun seuraan? Joka tapauksessa Haider antoi paikallisradiolle Antenne Kärnten haastattelun ravintolan edessä klo 23:15. Tai ainakin näin esitettiin radion sivuilla ja kun Wisnewski varmisti asian, radiosta painotettiin ajan olleen oikea.

Merkillistä kyllä tarina muuttui ja Haiderin epäilyttävän lehdistöavustajan kera media alkoi väittää Haidrin poistuneen jo klo 22:30. On epäuskottavaa, että Haider olisi ollut vain puoli tuntia ravintolassa. Aiemmin myös lehdistövastaava Petzner oli sanonut Haiderin poistuneen diskosta ”ennen puoltayötä”.

Ilmeisesti oli tärkeä saada tarinaan uskottavuutta ja siksi Haiderin väitettiin olleen kaksi tuntia ”pahamaineisessa homoluolassa” ja nauttineen pullon vodkaa ”nuoren miehen seurassa”. Stadtkrämerin tarjoilija Martin sanoi Haiderin olleen kuitenkin paikalla vain kolme varttia eli saapuneen vasta puolilta öin. Hän ei ollut juonut kuin kaksi tai kolme valkoviiniä soodalla (mikäli ne eivät olleet jääneet juomatta eli hänelle oli tilattu sen verran). Baarissa ei olut mahdollista ostaa vodkaa pullossa eikä yleensä ollenkaan puhdasta vodkaa, vaan sekoitusta. Haider ei ollut seurustellut ”jonkun nuoren miehen” kanssa, vaan jututtanut eri ihmisiä, kuten normaalistikin tällaisissa virallisissa edustustilaisuuksissa.

Valtamedia väittää ”silminnäkijöiden” vahvistaneen tietysti kaiken olleen aivan toisin, mutta se ei ole koskaan nimennyt tällaisia ”todistajia”. Koko Stadtkrämerin vierailusta ei ole juuri muita kuin Martinin ja Gasserin todistukset olemassa.

Hieman epäilyttävää on valtamedian levittämä ”todiste” Haiderista kyseisessä ravintolassa. Kyseessä on valokuva, josta ei todellakaan pysty erottamaan sitä, että kyseessä olisi Haider. Pikemminkin on selvää, että kuvassa ei ole Haider. Lehdessä Österreich esitettiin myös ”todiste” siitä, että Haider olisi ollut paikalla jo 23:30. Kello on kuitenkin eri kuvassa, joten se ei todista mitään. Kun Haiderin perheenjäsen vieraili ravintolassa, hän totesi baarin kellon olleen pysähtynyt ja näyttäneen koko ajan samaa kellonaikaa 22:30/22:30.

Valokuvaajan nimeä ei kerrottu, kuten ei Haiderin seurassa väitetysti olleen ”nuoren miehen” nimeäkään ole kerrottu. On epäuskottavaa, että lehtimiehen olisi annettu kuvata asiakkaita, sillä asiakkaiden yksityisyys on ravintolassa jo sen hengen mukaisesti hyvin suojattu. Siellä ei kuitenkaan ollut mitään ”takahuonetta” homostelua varten, kuten tiedotusvälineet ovat valehdelleet.

Kuollut mies ei pysty puolustautumaan

Edellä mainittu Haiderin verivihollinen eli Klagenfurtin piirisyyttäjä hoiti Haiderin kuoleman tutkinnan. Kuollut mies ei pysty puolustautumaan, joten hänet voitiin julistaa maailmanlaajuisesti rattijuopoksi.

Veren alkoholipitoisuudeksi ilmoitettiin 1,8 promillea, mikä olisi lahjakas suoritus käytännössä raittiilta mieheltä. Etenkin, kun aikaa juominkeihin ei ollut kuin muutama minuutti Stadtkrämeristä poistumisen jälkeen onnettomuushetkeen. Käytännössä siis olisi pitänyt nauttia pullo vodkaa huikalla auton ratissa.

”Juopunut” Haider olisi siis lähtenyt räkähumalassa ajamaan serpentiiniteitä pitkin kohti Bärentalia, vaikka olisi voinut yöpyä Klagenfurtin asunnossaan nurkan takana. Oli poikkeuksellista muutenkin, että mies ajoi ilman autonkuljettajaa, mutta hän oli antanut tälle lomaa illan venyttyä yllätyksellisesti.

Ruumiinavauksen tulokset tietää saanut Haiderin perhe on kuitenkin vahvistanut Wisnewskille, että vaikka niiden mukaan veressä oli 1,8 promillea alkoholia, ei Haiderin vatsassa alkoholia ollut yhtään sen enempää, kuin mitä muutaman tunnin jälkeen yhden viinilasin verran olisi. Saman tiedon ruumiinavauksesta esittää myös lehti Kleine Zeitung. Mitä ilmeisimmin siis ruumiinavauksen tehnyt ei ole ollut mukana juonessa, mutta verinäyte on vaihdettu tai koko veri.

Haiderin omaiset vaativat ruumista riippumattomaan uuteen tutkimukseen ja myös DNA-testiä verestä puolueettomassa laboratoriossa ja näytteen ottoa perheenjäsenen läsnä ollessa, mutta mihinkään ei suostuttu. Juuri salailu ja ruumiinavausten torjuminen paljastavat poliittisen murhan tapahtuneen.

Puolueen lehdistömies Stefan Petzner osallistui valhekampanjaan toistamalla muka sinisilmäisenä lehdistön tiedot rattijuoppoudesta. Wisnewskille mies sanoi, että koska poliisi ja media olivat esittäneet tiedot, hän ei voinut kuin vahvistaa näin tapahtuneen. Mies ilmoitti samalle medialle, että ”hän ja perhe” vahvistivat nämä tiedot. Siis sen, että nämä tahot olivat esittäneet näin. Kuinka ihmeessä mies ei tuntisi median metkuja? Paljastavinta on se, että nimenomaan perhe oli ollut aivan maassa eikä ollut Wisnewskin tietojen mukaan vahvistanut mitään. Pikemminkin rattijuopumukseen ei uskottu yhtään perheen parissa.

On täysin selvää, että jos Haider olisi noussut auton rattiin humalassa, olisi se samalla ollut poliittisen uran loppu. Asia olisi paljastunut varmasti, vaikka kukaan ei olisi ollut lähtöä näkemässä. Haider ei koskaan ollut humalassa eikä tietenkään ikinä mennyt auton rattiin maistaneena. Kaikkein vähiten silloin, kun tie hallitukseen ja valtaan näytti taas avautuneen.

Ylinopeus

Noin klo 1:06 Haider on poistunut Stadtkrämeristä ja siis ajanut kohti Bärentalia, kun siis väitetysti noin klo 1:15 olisi liikenneonnettomuus tapahtunut.

Syyttäjä oli nyt vieläkin nopeampi kuin alkoholiasiassa, sillä edellä mainittu promillearvo ilmoitettiin 15.10. medialle. Kun ”onnettomuus” oli tapahtunut 10.-11.10. välisenä yönä klo 1:15, jo seuraavana päivänä eli 12.10. syyttäjä kertoi Haiderin ajaneen 142 km/h ylinopeutta. Vaikka oli viikonloppu, ”auto oli tutkittu perusteellisesti ja Volkswagenin asiantuntijat selvittäneet auton tietokoneiden datan”(nopeaa toimintaa, sillä ruumiinavaus oli tehty 11.10.).

Kuka oli tutkinut? Asiaa tutkiva kuuluisa asiantuntija Harald Weinländer Gratzista, mutta tämä ei ollut vielä aloittanut aineiston keräämistäkään. Syyttäjän tarinat ovat epäuskottavia, sillä ensin hän väitti nopeuden tultua todistetuksi, koska ”auton nopeusmittari olisi jäänyt tällaiseen lukemaan”. Siis reaktioajan jälkeen ei oltu jarruja käytetty ja mittari olisi hajonnut heti ensimmäiseen sysäykseen?

Nyt on kuitenkin niin, että nopeusmittarin osoittimia ei koskaan käytetä onnettomuustutkinnassa todistamaan yhtään mitään, sillä vaikka nykyisin viisarit eivät palaudu nollaan, niiden asento tunnetusti muuttuu onnettomuuksien vaikutuksesta kaikkiin suuntiin. Tarina muuttui jonkin ajan päästä tai siis alettiinkin puhua airbagien datan osoittaneen nopeuden, sillä niiden purkautumishetken ajonopeus tallentuu muistiin. Nyt on kuitenkin niin, että tämäkään ei ole mikään todiste mistään, sillä esimerkiksi juuri tässä tapauksessa auton pyörät ovat voineet olla ilmassa ja siten nopeus tallentunut väärin.

Auton tietokoneen mittausdataa ei myöskään voida käyttää onnettomuustutkinnassa, jos vain Volkswagenin asiantuntijat saattoivat sen tulkita. Tällöin ei auta se, että syyttäjä tai muu asiaa tutkiva seisoo vieressä. Volkswagenin miehet taas eivät kelpaa asiassa yksin käytettäviksi asiantuntijoiksi, sillä he olivat muutenkin jäävejä. Heidän etunsa on versio, jonka mukaan ylinopeutta olisi ja alkoholilla osuutta asiaan. Volkswagenilla oltiin asian suhteen hyvin vaitonaisia ja kerrottiin kaiken asiantuntijatyön tekemisen luovuttamisesta syyttäjälle.

Mitä ilmeisimmin juuri mitään ei ollut tehty. Autoa ei ollut ilmeisesti tutkittu yhtään, sillä kun Wisnewskille vuodettiin romun sijainti ja hän pääsi sitä tarkastamaan joulukuussa 2008, mitään merkkejä ”perusteellisesta tutkimuksesta” tai yleensä mistään selvityksestä ei ollut. Siispä normaalissa onnettomuustutkinnassa olisi jouduttu mittaamaan auton etenemistä ja siis esimerkiksi jarrutusmatkojen pituuksia. Tällaisesta tutkimuksesta ei sitten kuultukaan mitään kirjan painoon mennessä (6 kk murhasta).

Wisnewskin tutkimukset onnettomuuspaikalta ja auton etenemismatkan perusteella kertovat vauhdin olleen n. 90 km/h. Mitä ilmeisimmin Haider ei ollut ajanut ylinopeutta, jos nyt yleensä oli ollut auton ratissa.

Mystinen todistaja

Olihan onnettomuudella väitetysti todistaja eli rva S. Nimeä ei koskaan paljastettu eikä rva koskaan antanut lehdistölle lausuntoja.

Hän on kuitenkin todellinen henkilö ja Wisnewski yritti päästä hänen puheilleen. Rva ei kuitenkaan halunnut puhua mitään eikä näyttäytyä. Kun hän oli lastensa kanssa liikkeellä ja ohiajavasta autosta yritettiin puhua hänelle, nainen vetäytyi lastensa taakse kuin suojaan ja torjui kaikki keskustelut.

Naisen mukaan hänet oli ohittanut Haiderin auto ja kovaa vauhtia hänen itsensä ajaessa 70 km/h. Sitten oli näkynyt vain savupilvi ja kaikki jäljellä oli vain autonromu. Hän oli soittanut miehelleen ja poliisille sen jälkeen. Mies oli sanonut, että mitään ei varmaankaan ollut tehtävissä. Saman hän olisi toistanut tultuaan paikalle toisella autolla. Myös toisesta silminnäkijästä on ollut mainintoja. Puhutaan suuresta verimäärästä ja ikkunasta roikkuvasta jalasta. Kun Wisnewski tutki autoa, ei missään ollut verta lukuun ottamatta muutamaa tippaa yhdessä airbagissä. Suuret edessä olleet airbagit olivat täysin puhtaita.

Pelastusmies Wolfgang König ilmoitti haastattelussa Wisnewskille, että oli tullut paikalle klo 1:25-1:30, todennäköisesti 1:28. Hänen mukaansa onnettomuuden on täytynyt tapahtua n. 10 minuuttia myöhemmin kuin on ilmoitettu, sillä olisi ollut uskomatonta, että 13 minuutin kuluttua paikalla olisi ollut vain yksi auto. Se ei ollut väitetyn todistajan, vaan Königiä ennen paikalle oli saapunut autolla kaksi siviilipukuista poliisia. On hyvin merkillistä, miten ihmeessä he olivat osuneet paikalle välittömästi onnettomuuden jälkeen. Sitä ihmeellisempää, koska he olivat tulleet muualta kuin Klagenfurtista. Väitettyjä ”todistajia” ei König nähnyt missään ja hän olisi kyllä nähnyt hänet ja muut todistajat, jos he olisivat olleet paikalla, kuten heidän tarinoidensa mukaan heidän olisi pitänyt olla.

”Todistaja” on siis melko varmasti värvätty valehtelemaan viranomaisten tarinan uskottavuuden tähden. Hän ei kai ole ollut lähelläkään tapahtumapaikkaa. Lisäksi häntä vastaan oli aloitettu esitutkinta ”onnettomuuden” johdosta. Näin ainakin kerrottiin. Kummallista, että syytettyä, joka juridisesti sai valehdella mitä hyvänsä, kaupiteltiin mediassa todistajana, jonka puolestaan on lain mukaan pysyttävä totuudessa rangaistuksen uhalla.

Virallinen tutkinta päätyi muutamassa päivässä ratkaisuun, että kyseessä ei missään tapauksessa voi olla attentaatti tai murha. Tämä on outoa, koska Haider kuoli monen tahon näkökulmasta liiankin otollisena ajankohtana. Rva Haider kertoi valtavasta paineesta viranomaisten taholta tavoitteena, että ruumis tuhkattaisiin mahdollisimman pian. Kovasti haluttiin vaalia virallisen version kuvaa ja lopettaa kaikki tutkimukset.

Perhe ei ollut antanut lupaa balsamointiin, mikä suoritettiin heti ruumiinavauksen jälkeen. Ei ole tiedossa, kuka antoi määräyksen tähän. Balsamointi tuhosi mahdollisuudet uuteen oikeuslääketieteelliseen selvitykseen mitä suurimmassa määrin.

Homo? Rahakätköt?

Edellä mainittujen median väitteiden perusteella lähdettiin sitten keksimään mielikuvituksellisia tarinoita siitä, että Haider olisi olut homo, joka olisi kätkenyt asian julkisuudelta. Hänen väitettiin eläneen eräänlaista kaksoiselämää, jossa julkisuudelta salaa olisi jo vuosia juopotellut ja harrastanut homosuhteita.

Mitään todisteita ei ollut esittää tai nimetä todistajia. Kaikki oli mitä ilmeisimmin valehtelua. Kaikista puheista huolimatta homoseksualismi on lyömäase myös vapaamuuraridemokraattien parissa ja ilmeisesti Haiderin kannattajajoukoissa ajateltiin olevan suurin osa varsin torjuvasti homoseksuaalisuuteen suhtautuvia. Kuten Jasser Arafatin kohdalla, valemedia julisti asiaa hampaat irvessä ja hämäsi taas luottavaisen pienen kulkijan länsimaissa. Sillä pieni kulkija luottaa edelleen valtamediaan ja uskoo siihen aivan liikaa. Järjestelmällinen valehtelu ja suuret valheet tekevät aina tehtävänsä ison väestönosan suhteen.

Jonkin ajan päästä maailman media julisti Haiderin olleen vain ahne vallan ja mammonan perässä juossut ketku, jolla olisi ollut jättiomaisuuksia kätkössä ympäri maailmaa. Median vihan ja valheen orgiat olivat niin rajuja, että hallituksen oli puututtava median valehteluun.

Mustamaalauksesta ei ollut juuri apua Haiderin tunteneen kannattajajoukon suhteen. Surujuhlissa oli Klagenfurtissa 30 000 osanottajaa, mikä on melkoinen luku. Suosittua pormestari L. H. Zilkiä suri Wienissä vain 5000 surijaa. Kannattajat olivat jo kovapäisiä median suhteen ja tiesivät heti puheet rattijuopumuksista ja ylinopeuksista eliitin valheiksi.

Onnettomuutta pidetään Itävallassa ja Saksan opposition parissa yleisesti murhana. Mutta voi meitä ulkomaalaisia valheellisen tiedotuksen varassa eläviä.

Onnettomuusauto ja viralliset versiot onnettomuudesta

Volswagen Phaeton on maailman yksi turvallisimmista autoista. Airbagejä ja muita huippuvarusteita säätelevät tietokoneet ja maailman modernein tekniikka. Auto on lisäksi panssaroitu.

Kaiken tämän tietäen auton vauriot olivat hämmästyttävän pahan näköiset – tosin vain ylhäältä kattoon kohdistuneet ruhjeet ja keulan puolikkaaseen. Pituussuunnassa ei ollut mitään kohtisuoran törmäyksen aiheuttamaa kasaan painumista havaittavissa. Kaikki vauriot tuntuivat keskittyneen ohjaajan kohdalle. Auton peräpää oli käytännössä ehjä ja takarenkaissa ilmaa.

Ihmeellisellä tavalla auto oli suistunut tieltä ja törmännyt pensaiden läpi mentyään eturenkaan osalta pieneen kiviseen aidan jalustaan, lentänyt pensasaidan yli törmäten vesipostiin ja sitten sen takana olleen meluaidan yli puiden tien vieren metsikköön, josta olisi puiden vaikutuksesta hämmästyttävästi pompannut lähes 90 asteen kulmassa takaisin tielle ja taas neljän pyörän varaan, paitsi että etupyörät olivat enää vanteiden varassa ja yksi etupyörä aivan vääntynyt. Jälkiä ei ollut meluvallissa ja melko vähän myös sen takana tarinan mukaiseen syöksyyn nähden.

Suuri yleisö koetettiin vakuuttaa pian kahdella animaatiolla onnettomuudesta. Kuinka ollakaan, kummatkin olivat erilaisia eivätkä vastanneet vaurioita eivätkä lopullista virallista versiota, jonka mukaan auto ei olisi pyörinyt ilmassa. Virallisen version tapahtumat eivät selitä luksusauton pahoja vaurioita, vaikka vauhtia olisi ollut 142 km/h. Ne on tehty ilmeisesti jollain rakennustyömaakoneella ylhäältä päin. Paikalla olikin ollut selittämättömät ison työmaakoneen tapaiset jäljet.

Autonosat puiden oksissa korkealla meluvallin luona olivat outo juttu, sillä auton ei pitänyt pyöriä ja puihin takertuminen on epäluontevaa. Ihmeellisintä on sinkoaminen palposteista. Ehkä kyseessä oli lavastus tai siten osat olivat tarttuneet oksiin edellä mainitun työmaakoneen tai nosturin nostaessa auton takaisin tielle (lavastusta sekin).

Palopostien jättämät jäljet olisivat luulleet näkyvän ja toisaalta niiden olisi tullut hajota täydellisesti ja 2,5 tonnin auton mennä niiden läpi. Nyt auto kuitenkin olisi lentänyt palopostien vaikutuksesta meluseinän ylitse (siinä ei ollut jälkiä eikä auto siis osunut siihen virallisestikaan). Mystinen lommo takapuskurissa vaikuttaisi sopivan pyöreään palopostiin, jota vasten autoa on ehkä pidetty, kun sitä on moukaroitu lavastusmielessä kasaan ylhäältä päin.

Paikalle saapunut palomies König ihmetteli sitä, että autosta oli irronnut osia jo ennen ensimmäistä törmäystä, mikä viittasi lavastukseen. Lavastuksen todisti aukottomasti viimein Wisnewski, joka autoa tutkimaan päästyään totesi ovet irrotetuiksi. Ne eivät siis olleet rikkoutuneet, vaan ne oli irrotettu ja aseteltu lavastuksen vuoksi tielle. Palopostista ei ollut tullut vettä yhtään, mikä oli myös kummallista.

”Toimittajien on valehdeltava”

Tapauksesta kertovalla dvd:llä Wisnewski osoittaa, kuinka hutiloitua kaikki on (kuin selvästikin oletettaisiin, että tapausta pidettäisiin yleisesti murhana).

Hän näyttää pensasaidan painumaa ja leikkaantumista. Se on selvästi havaittavissa vain hyvin kapealta alueelta, joten siihen on täytynyt osua oikea etupyörä. Onnettomuustarinan mukaan siihen on osunut kuitenkin vasen pyörä. Kirjassa on valokuvia onnettomuuspaikalta, mutta onnettomuuspaikan ympäristöä on selvästi muuteltu niiden ottamisen välillä yöllä ja seuraavana päivänä.. On ilmestynyt aitaa ja eri osia lojuu renkaiden edessä.

Auto näyttäisi jälkien perusteella suistuneen tieltä ilman ohjausliikettä, joten Haider saattoi olla tajuton jo auton suistuessa. Haider on ehkä myös voitu murhata muualla ja tuoda auton kanssa tai ilman autoa väitetylle onnettomuuspaikalle. Ehkäpä mitään törmäystä ei ole tapahtunut ja kaikki on lavastusta. On huhuttu tien olleen suljettu yöllä, mikä viittaisi lavastuksiin. Niitä voi tietysti tehdä myös kaiken jälkeen, kun alue eristettiin.

Ehkäpä Haider on ollut autossa, mutta tehty tajuttomaksi jollain keinolla ja sitten auto on suistunut tieltä ja sitten auton saamia vaurioita on tehostettu. Haiderin pahat vammat viittaisivat siihen, että hän on lojunut tiedottomana rattiin ja siten airbägit ovat tehneet pahaa jälkeä väärän sijoittumisen vuoksi. Toisaalta vauriot pensasaidassa ovat niin vähäiset, että niitä on voitu lavastaa, kuten kaikki ”onnettomuudesta”.

Media esitti tietysti kaikkea mahdollista uskottavuuden lisäämiseksi. Kuitenkaan paikalla ei ollut mitään betoniseinää tms. median väittämää. Kun se esitti, että ”kuolema oli varma”, on asia varsin merkillinen siksi, että maailman turvallisin auto törmätessään noin mitättömiin esteisiin olisi normaalisti saanut paitsi vähän vaurioita ja jättänyt paljon hengissä selviämisen mahdollisuuksia kuljettajalle. Pikemminkin Haiderin olisi pitänyt selviytyä hengissä lähes varmasti, jos kyseessä olisi ollut kuvatun kaltainen onnettomuus.

Valokuvissa olleessa autossa on katossa lommon lisäksi reikä, mutta Wisnewskin tarkastamassa ei reikää ollut. Auton sarjanumeron perusteella Wisnewskin tiedusteluihin vahvistettiin, että hänen näkemänsä romu oli juuri Haiderin virka-auto. On mahdollista, että attentaatin tekijät ovat pelanneet kahdella autolla eli romuttaneet kaksi autoa. Moottorin sisällä ja ilmanottoputkessa olleet pahat vauriot viittaavat kovaan voimaan, joka on kohdistunut autoon.

Olisiko kyseessä mahdollisen lavastusmoukaroinnin lisäksi jokin pommin tapainen autoa vaurioittanut tekijä? Oliko pommi tuhonnut moottorin ja vienyt ohjattavuuden? Oliko katon reikä tullut esimerkiksi magneettipommista? Melko varmasti katon lommo on seurausta työmaakoneen tartunnasta. On aivan oikea johtopäätös, että auto ei olisi pyörinyt, sillä katon lommon lisäksi katto on melko ehjä. Vauriot on tehty lähinnä rynkyttämällä keulaa.

Nimettömänä pysynyt toimittajakollega kertoi lopulta Wisnewskin ihmetellessä valheen määrää, että ”toimittajien oli valehdeltava, koska saadut tiedot tekivät mahdottomaksi järjellisen tapahtumien kulun esittämisen”. Tekosyy tuokin. Olisiko oudot faktat saaneet aikaan epäilyjä eräiden tahojen suhteen, jotka myös määräävät mediasta ja useimmiten omistavat sen?

 

Toinen Näkemys