Näkökulma: Norjan verilöyly – median hiidenkirnu

Tämän lehden painoon mennessä ei liene enää ketään, joka olisi tietämätön Norjassa Oslon edustalla sijaitsevalla Utøyan saarella tapahtuneesta yli kahdeksankymmenen nuoren surmasta sekä Oslon pommi-iskuista.

Aiheesta lienee kirjoitettu tekstiä palstakilometreittäin. Taisin lukea niistä useimmat.

Hyvin pian alkoi nousta esiin epäuskon tunne. Jokainen lehtityötä tuntematonkin ymmärtää, että varsinkin päivälehtiä toimitetaan kulloisellakin hetkellä saatavilla olevien tietojen perusteella.

Siitä huolimatta uutisten ja tarjottujen tietojen ristiriitaisuus antoi aihetta ihmettelyyn.

Lehtien kerrottua tapahtumista kolme päivää, tekijäksi nimetystä 32-vuotiaasta Anders Behring Breivikistä muodostuva kuva oli hämmentävä: Anders Behring Breivik oli eri lehtien mukaan kemikaaleja ja teollisia lannoitteita käyttävä luomuviljelijä, antinatseja ihaileva äärioikeistolainen ja vasemmistolainen uuskonservatiivi.

Washington Postin mukaan Breivik on kristillis-fundamentalisti kun taas muut lehdet nimeävät Breivikin vapaamuurariksi, siis arvostetuksi norjalaisen yhteiskunnan jäseneksi jolla on hyvä sosiaalinen tausta ja sopiva luonne.

Kuinka joku vasta 32-vuotias on jo vapaamuurari? Miten nuorena hänet oikein otettiin jäseneksi? Kuka hänet suositteli jäseneksi ja missä? Keitä muita hänen loošissaan on? On myös vaikea mieltää, kuinka jonkinasteiseksi kansallissosialistiksi tai äärioikeistolaiseksi kuvattu kristitty –   hyvinvointiyhteiskuntaa kannattava ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut valiokansalainen- voisi olla kansallissosialismin marxilaisen ateismin vuoksi kansallissosialisti.

Suositteliko häntä isä, joka on entinen norjalainen diplomaatti Lontoon lähetystöstä?

Breivikiä kuvailtiin myös anti-islamilaisia mielipiteitä esittäneeksi ja muslimeja vastustavaksi henkilöksi joka olisi ollut ”valkoisen al-Qaedan” jäsen. Valkoinen al-Qaeda on Yhdysvaltain lanseeraama euraasialaisista henkilöistä koostuvaksi väitetty, muslimien al-Qaedan Euroopan blondi-osasto. Väkisinkin herää pohdintaa siitä, onko amerikkalaisten ja blondi-al-Qaeda-ideaa toistavan median tarkoitus kytkeä hallituksenvastaiset mielialat ja terroristit yhteen valtaväestön mielessä?

Sen lisäksi saamme lukea Breivikin olleen armeijan suorittanut armeijaa käymätön poliittinen aktivisti, joka erosi puolueesta jossa ei toiminut aktiivisesti.

Anti-rasistisen, multikulturalismia vastustavan Breivikin parhaaksi kaveriksi nimetään ulkomaalaistaustainen opiskelukaveri.

Breivikistä muodostuva henkilökuva on surrealistinen: kuin Pablo Picasso olisi saanut pestin poliisin piirtäjäksi tekemään näköiskuvia epäillyistä.

Palstakilometrejä tarpoessa kävi myös selväksi, että uutisia jauhetaan. Media toisensa jälkeen siteerasi toisiaan: ”Norjalaisen päivälehti VG:n mukaan…” ja ”Uutistoimisto Reutersin mukaan…” tuomatta useinkaan mukaan mitään uutta. Uutista jauhetaan kunnes informaatio hajoaa pölyksi, todellisuustunneli syvenee ja paljastava päivänvalo osuu enää vain sattumalta median hiidenkirnussa pyöritettävän tekstitulvan joukossa oleviin tosiasioihin.

Osa suomalaista mediaa vertaili Breivikia aatteelliselta maailmaltaan -mielestäni perusteettomasti- perussuomalaisiin sekä siviilipalveluksen suorittaneeseen kansanedustajaan Halla-ahoon (ps). Netissä taas tapahtui muunlaista toimintaa: Hommafoorum suljettiin ja Jihad Watchin mukaan joku on muuttanut Breivikin Facebook-profiilia.

Voidaankin spekuloida sillä, onko kansallismielisten perussuomalaisten kannatuksen nousu koettu uhkaksi jossain piireissä, lisääkö se terrori-iskun uhkaa myös meillä Suomessa, ja miltä suunnalta uhka todellisuudessa tulee?

Kaikki maat, joissa kansallisten etujen turvaamisen trendi jatkuu, lienevät nyt erikoistarkkailussa ja uhan alla. Globalisaation ja korporaatioiden vapaakaupan kannattajien klikki on mahtava.

Media antaa vaikutelman avustamisesta viemällä julkista keskustelua Norjan veriteon motiivista ja mahdollisista skenaarioista voimakkaasti uskontoihin, maahanmuutto(kriittisyyden tuomiin) ongelmiin, aselakeihin ja rotuasioihin. Yhtä todennäköiset syyt – talouteen ja geopolitiikkaan liittyvät- jäävät taustalle, vaille huomiota.

Uutisointi luo ilmapiiriä, jolla kaikkia kansallismielisiä – ja uskonnollisia- ryhmittymiä ja yksityishenkilöitä aletaan nyt pitämään jatkossa mahdollisina ”terroristeina”, tai uhkana sisäiselle turvallisuudelle. FST toteaa painokkaasti, että Halla-Aho ja Hommafoorumi on laskettava ei ehkä suoranaisesti äärioikeistoksi, mutta yhteisöksi, joka on vastuussa äärioikeiston lisääntyvästä kasvusta.

Helsingin Sanomien Antti Blåfield painottaa Internet-sensuurin tarvetta.

Euroopan Unioni onkin juuri ollut kehittelemässä monen projektin alla yleiseurooppalaista Internet-sensuuria. Suomen poliisi ehättää ilmoittamaan Internet-valvonnan tiivistämisestä. Silkkaa sattumaa luonnollisesti.

Myöhemmässä uutisoinnissa tekijä on korostetun länsimaalainen, korkeakoulutettu, valkoihoinen, kristitty. Valittu tematiikka keskittyy maalaamaan kuvaa yksinäisestä hullusta, vaikka Oslon pommi-iskun ja saaren tapahtumien aikajana sekä silminnäkijälausunnot viittaavat jo tässä vaiheessa siihen, että tekijöitä oli useampia. Haetun pelotteen teho kasvaa: kuka tahansa meistä voi olla terroristi.

Analyyttinen ote tiedottamisessa loistaa edelleen poissaolollaan.

Vaaralliseksi tällaisen tiedottamisen tekee paitsi tunnepitoistamisen ja viihteellistämisen lisäksi se, että ihmiset muodostavat käsityksen maailmasta ja sen menosta pääasiassa uutisten välityksellä.

Kun katseemme ohjataan tiestä tiensivuun, ja saadaan kiistelemään teknisistä yksityiskohdista ja toisistaan radikaalisti eroavasta pilkkutiedosta juupas-eipäs-vaarinhousut, meiltä jää huomaamatta, mitä verilöylyuutisten ohella ja taustalla tapahtuu.

Tiedottamisen seuraaminen tarjoaa aitiopaikkanäkymät siihen, miten ”objektiivinen”, analyyttista otetta vailla oleva -ja jo valmiiksi suunnan määritellyt- länsimainen tiedottaminen ja villi verkkokommentointi toisiaan tukien rakentavat eheyttävää, emotionaalisesti hyväksyttävissä olevaa maailmankuvaa.

Norja ei kuulu Euroopan Unioniin, mutta siitä huolimatta Euroopan Unionin poliisivirasto Europol ilmoitti perustavansa Norjan tapahtumien takia uuden äärioikeistoon erikoistuvan erikoisyksikön. Norjan pääministeri Stoltenbergin mukaan Norjassa ei ole mainittavaa äärioikeistoa. Tiettävästi ei useimmissa muissakaan Euroopan maissa.

Epäilemättä myös sisäisen turvallisuuden kasvattamisen nimissä vapauksia vähennetään ja kaikenlaista valvontaa lisätään.

Epävakaassa taloudellisessa ja poliittisessa tilanteessa olevien, Euroopan Unionin liittovaltioitumista voimakkaasti ajavien europäättäjien kannalta Norjan isku tuli kuin tilauksesta.