Oppikoulu nimeltään syöpä

Tanssija Jani Kokin kieltäytyminen syöpähoidoista on jälleen nostanut syöpäkeskustelun otsikoihin valtamediassa. Julkaisemme Kreeta Karhun kirjoittaman omakohtaisiin kokemuksiin perustuvan artikkelin syöpähoidoista ja luonnonmukaisista tekniikoista. Huom. jotkut alkuperäisessä tekstissä esitetyt linkit saattavat olla vanhentuneita.

Avaan tähän nyt sydämeni ja tarinamme. Toivon, että se voisi osaltaan auttaa saattamaan länsimaista lääketiedettä siihen rooliin, mikä sille on alunperin asetettu, eli parantamaan kansanterveyttä ja vielä parempi, että se olisi taas rinta rinnan luonnonmukaisten lääkkeiden ja hoitojen kanssa, toinen toistaan tukien. Tärkeänä osana kaikkeen, ollaan me ihmiset. Me mahdollistetaan kaikki itse, mutta myös ne muutoksen avaimet ovat käsissämme.

Minulla ei ole tarvetta mustamaalata tai tuomita mitään tahoa. Pääsisin paljon helpommalla toteamalla vain, että rakas mieheni sairastui syöpään ja sitten hän kuoli.

Mieheni toiveeksi jäi kuitenkin, että ihmisten täytyy kuulla hänen tarinansa ja kun hän ei ole itse täällä sitä kertomassa, niin se jäi minun tehtäväkseni.   

Tässä kirjoituksessani keskityn syöpälajeihin, joihin lääketiede ei ole keksinyt parantavaa hoitoa.

 

Johdanto

Tähän alkuun haluan korostaa, että lääketiede on kehittänyt huikean paljon terveyttä edistäviä ja parantavia lääkkeitä. Valitettavasti, mukaan on astunut suurella volyymilla ahneus lääketeollisuuden puolelta, joka on sokaissut lääketeollisuuden monella saralla, tekemään bisnestä terveydellä/sairaudella. Ihmiset näkevät tuon vääristymän päivä päivältä paremmin ja nyt aletaan olemaan pisteessä, että luotto alkaa kärsimään niin paljon, että ihmiset alkavat kääntämään selkää myös sille kaikelle hyvälle kehitykselle ja kovalle uurastukselle, jolla on ollut puhtaat tarkoitusperät.

Kyseenalaistetaan päivä päivältä enemmin, onko tarkoituksena nyt, tässä minun sairaudessani, tällä kyseisellä lääkevalmisteella parantaa vai tehdä rahaa? Nämä kysymykset nousevat esille pohdittaessa mm. räjähdysmäisesti kasvaneen kolesterolilääkkeiden käyttöä tai influenssarokotteiden todellisesta tarpeellisuudesta.

Lääketeollisuus on nyt kääntynyt itse itseään vastaan ahneudellaan. Kuinka paljon meitä ihmisiä opastetaan ottamaan vastuuta omasta terveydestä, kun käymme lääkärissä, että annettaisiin esim. oikeanlaista ravitsemusneuvontaa tai tehdäänkö elämän tilanteen kartoitusta? Kuinka paljon yritetään selvittää oireiden syytä? Kuinka paljon hoidetaan pelkkiä oireita? Mm. syöpäkin on oire, ei syy. Jostain syystä elimistö ei toimi niin kuin pitäisi.

 

Tarinamme

Olipa kerran onnellinen nuori aviopari, joiden perheeseen kuului kaksi lasta. He uskoivat, että lääketeollisuuden tarkoituksena on vain ja ainoastaan parantaa kansanterveyttä. Sillä olisi polttava halu suurella sydämellä keksiä ja ETSIÄ kaikkia mahdollisia keinoja parantaa vaikeita sairauksia. He uskoivat, että lääketeollisuus tarttuisi riemulla tietoon, että jotkut ovat parantuneet kuolemantuomiosta huolimatta ja alkaisivat selvittää sitä, mikä on ollut kulloinkin tuo ”ihmeen” tekevä parannuskeino. Tältä luottamuksen tai sanotaanko sinisilmäisyyden pohjalta, meidän syöpätarinamme alkoi.

 

Mieheni matka

Miehellä oli hyvä perusterveys, ikää 36 v, ei polttanut, eikä ollut alkoholin suurkuluttaja.

2011 joulun aikaan alkoi miehelläni ilmetä vatsaoireita. Oireet olivat närästyksen kaltaisia ja mies kuvaili, kuin vatsa tulisi täyteen jo pienistä ruoka määristä. Hän arveli, jos hänellä onkin pallea tyrä. Käsikauppa närästyslääkkeillä oireet lievenivät, eikä hän kiirehtinyt lääkäriin.

2012 huhtikuussa tuli kova munuaisallastulehdus ja olin silloin ensimmäisen kerran polvillani elämän edessä: Te ette voi viedä rakastani; mesosin ja rukoilin katsoen taivaalle. Tästä selvittiin, mutta kysymykseksi jäi, mikä tulehduksen oli aiheuttanut.

Toukokuussa tuli vatsatähystys ja otettiin koepalat. Miehelläni diagnosoitiin pahanlaatuinen mahasyöpä vatsalaukussa ja tuolloin mies tapasi syöpälääkärin ensimmäisen kerran.

Heti diagnoosipäivänä painelin ostamaan seleeniä, koska ystävämme syöpäsolut olivat hävinneet sen avulla. (Hän oli saanut pahanlaatuisen rintasyöpädiagnoosin, jonka jälkeen alkoi syömään heti seleeniä. 3 viikon päästä tuli leikkaus, eikä kasvaimesta löytynyt enää syöpäsoluja, kasvain oli vain sidekudosta. Sama tarinan toisinto oli ollut heidän tutullaan, jolla oli pahanlaatuinen kilpirauhassyöpä.)

 

Sytostaatit aloitettiin

Mitään ennusteita ei kerrottu mieheni paranemisesta ja sytostaattihoidot aloitettiin 2 viikkoa syöpädiagnoosista ja me uskottiin niiden parantavan. Sytostaattitiputukset 3:n viikon välein + 3000mg/vrk sytostaattitabletteja 2 viikkoa ja sitten yksi sytostaattivapaaviikko ennen seuraavaa tiputusta.

1. sytostaattihoitojakso. Järkytyin, kun mieheni meni niin huonoon kuntoon ensimmäisestä sytostaattitiputushoidosta. Oksentelua, ruoka ei maistunut, palelua/kylmäämistä, kovat kivut käsissä, virtsatulehdusvaivoja ja raju pahoinvointi. Ajattelin, että rakas kuolee noihin hoitoihin. Kysyin: Eikö sinua mitenkään opastettu ravinnossa ja kuinka suojata terveitä soluja, ettei solumyrkyt tuhoa niitä? -Ei, kun oltiin sanottu: Syö mikä maistuu ja annettiin jalkarasvaa, jota voi sivellä, kun iho alkaa menemään haavaumille sytoista.

Sytostaattien lisäksi tuli hurja arsenaali muita lääkkeitä: vatsansuojalääke, kipulääkkeitä, pahoinvointilääkkeitä, virtsatietulehdustenestolääke, ripulilääke. Lääkettä, lääkettä, lääkettä, mutta miehen kunto vain huononi. Tuollainen kasa lääkkeitä miehelle, jonka ei ollut juuri koskaan tarvinnut lääkkeitä syödä. Olin aivan ymmälläni, että mitä ihmettä täällä Suomen terveydenhuollossa tapahtuu?

2. sytostaattihoitojakson aikana mieheltä alkoi lähtemään hiukset ja hän meni entistä huonompaan kuntoon. Oksentelua, ei pystynyt syömään, kylmäämistä/palelua, rajuja lihaskramppeja jaloissa, kovat kivut käsissä, virtsatulehdusvaivoja ja raju pahoinvointi kesti yli viikon.

 

Huikeaa apua ruokavaliosta ja luonnonmukaisista lisäravinteista

Emme osanneet vaatia tarkkaa diagnoosia ja luotimme, että tieto riittää pahanlaatuisesta syövästä. Saimme tarkan diagnoosin tietää vasta n. 1 1/2 kk koepalanoton jälkeen, kun kotiin saapui lausunto syövästä pankkia varten. Lääkäriä mieheni ei ollut tavannut ensitapaamisen jälkeen.

Löydettiin netistä tietoa diffuusisyöpämuodon ennustettavuudesta ja se oli melko karua luettavaa. Lääketiede ei ole keksinyt siihen parantavaa keinoa, jos sitä ei pystytä leikkaamaan. Sytostaateilla haetaan vain ns. lisäaikaa. Mutta minkälaista?

Niinpä alettiin etsimään tietoa luonnonmukaistenhoitojen puolelta. Saatiin henkilökohtaista asiantuntija opastusta funktionaalisestalääketieteestä Elonvalo ky:ltä, ruokavaliosta, turvallisista ja oikeista määristä lisäravinnevalmisteita sekä kuinka tärkeä osa on myös oman mielentyö paranemisprosessissa.

Alkoi syövän häätökuuri. Mieheni alkoi syömään öljypohjaista D-vitamiinia 300mikrog/vrk, seleeniä nostettiin 200mikrog/vrk, magnesium sitraattia 400mg/vrk, probiootti-maitohappobakteereita, Arctic Nutrition spirulinat, -laajakirjoinen Omega, -Nonimehua ja -marjaeliksiiriä.

Ruokavalio laitettiin uusiksi, jotta ei annettaisi ravinnosta syövälle elinvoimaa. Meitä opastettiin mm., että sokerit ovat syövän tärkeintä kasvuravintoa. Joten, nopeasti imeytyvät sokerit pois, suomalainen vaaleavilja pois, maito pois (sallittuja ovat vain maustamattomat hapanmaitotuotteet), kaikki einekset ja ei luonnonmukaiset valmisteet pois mm. kevyt tuotteet pois, punainen liha minimiin, eli ruoasta mahdollisimman luonnonmukainen. Lisättiin ruokavalioon reilusti kylmäpuristettuja öljyjä, voita, marjoja, hedelmiä ja kasviksia.

Tätä elintärkeää ravitsemusopastusta eli funkionaalistalääketiedeopastusta ei anneta lääkekoulukunnan terveydenhuollon puolella, miksi?

Kun mieheni alkoi noudattamaan ravitsemuspuolen ohjeistusta, niin hiusten lähtö pysähtyi siihen paikkaan. Hän kesti paljon paremmin 3. ja 4. hoitojakson sytostaatit ja saatiin paljon hyviä päiviä ja reissuja kesäämme. Miehen kunto alkoi nousta kohisten ja paino nousi taas 10kg, lähes normaalipainoon. Vatsa oireet hävisi kokonaan. Ei tullut Ihovaurioita, eikä limakalvovaurioita, jotka yleensä tulevat väistämättä sytostaateista. Aloimme olemaan toiveikkaita, että syöpäkin on nujerrettu.

 

Ensimmäiset sytostaateista aiheutuvat haima- ja sappioireet

5. ja 6. sytostaattihoitojakson alettua, ilmeni rajuja kramppeja haima ja sappialueella. Yritin herätellä miestäni, että oireet johtuvat sytoista, koska hoitovapaallaviikolla ko. oireita ei ole ollut. Hänet oli kuitenkin peloteltu niin hyvin uskomaan, ettei ilman sytostaatteja saa olla. Oireet helpottivat sitten parissa päivässä. Miehellä oli edelleen lievää pahoinvointia sytojen aikana ja muita edm. oireita, mutta ne eivät olleet mitään verrattuna siihen, mitä ne alussa olivat ilman ravinto-opastusta ja mies pystyi syömään nyt hyvin.

 

Kuoleman tuomio

Elokuussa 28.8.12 mieheni tapasi toisen kerran syöpälääkärin sairastamisensa aikana. Lääkäri pamautti: Tätä syöpää ei voida parantaa, se ei voi hävitä ilman leikkausta, on erittäin lapsellista ajatella, että ko. syöpä häviäisi. -Tämän lääkärin mukaan syöpäsolut eivät voi hävitä ilman leikkausta.

Mies oli todella hyvässä kunnossa ja olimme aivan ymmällämme. Miten sitten selitetään mahaoireiden häviäminen, mistä kaikki oli alkanut? Eikö tähystystä voisi tehdä uudestaan ja varmistetaan, onko siellä enää mitään?

Lääkäri jatkaa: Sitä on turha enää uudestaan tutkia, kun se on kerran todettu. Nyt sytostaatteja täytyy ottaa niin kauan, kuin kroppa kestää. Ilman sytostaatteja ei saa olla missään nimessä, ellei halua kuolla nopeammin. Samaan hengen vetoon lääkäri alkoi selostamaan, kuinka sytostaatit tuhoavat sisäelimet, verisuonistot, sydänlihaksen jne. Lopulta on sitten vain kipulääkitys ja kehoitti meitä valmistautumaan terminaalihoitoon.

Kerroimme kuinka olimme saaneet huikeaa apua ruokavaliosta ja lisäravinteista. Tähän lääkäri reagoi voimakkaasti, että niitä ei saa missään nimessä käyttää ja kuka teille tämmöistä on neuvonut? Ja jos jotain tuotteita käyttää, ne täytyy olla apteekin tuotteita. Mutta lisäravinteita ei suositella. Sillä ei ollut mitään merkitystä, kuinka hyvin mieheni voi ruokavalion ja lisäravinteiden ansioista.

Mieheni oli tuon käynnin jälkeen täysin lyöty. Kuin hänet olisi haloilla hakattu ja lähetetty kotiin. Kaikki kova henkinen työ romutettiin silmän räpäyksessä.

 

Käynti Docrateksen syöpäklinikalla

Syyskuun alussa menimme hakemaan toista mielipidettä yksityiseen syöpäklinikkaan Docratekseen ja siellä ihmeteltiin syvästi ed. lääkärikäyntiä sairaalassamme. Siellä pidettiin hyvänä asiana ruokavaliota ja lisäravinteita. Docrateksen syöpälääkäri ei nähnyt järkevänä jatkaa sytostaattitiputuksia, koska pysyvät tuhot alkavat lisääntymään ja miehen vointihan on tärkein mittari ja hänhän on nyt hyvässä kunnossa. Meillä oli mukana täysin kaikki sama materiaali, kaikkine kuvineen, kuin oli 28.8.12 ollut.

Tuon käynnin jälkeen menimme toisen lääkärin luokse sairaalassamme ja he suostuivat uuteen tähystykseen. Vatsassa ei näkynyt enää kasvustoa ja myöhemmin koepalat todettiin puhtaiksi.*Syöpä oli kuin olikin hävinnyt vatsalaukusta ilman lääkekoulukunnan ymmärrystä! Sen ei pitänyt olla mahdollista ilman leikkausta.

 

Jatkohoito ja haima/sappivaivat

Mies ei enää ottanut sytotiputuksia kovasta painostuksesta huolimatta. Hän päätti kuitenkin jatkaa sytostaattitableteilla 3000mg/vrk. Uskoen, ettei niistä ole niin suurta haittaa ja lopettaa ne sitten jossain vaiheessa.

Ennen kuin mies alkoi syömään taas sytotabletteja syyskuun lopulla ja hänellä oli ollut sytostaattivapaajakso, niin hän oli elämänsä kunnossa. Oltiin mökillä, hän kävi sorsajahdissa ja painatti pitkin jokia ja kaislikoita. Söi hyvin ja mitään vatsanalueen oireita ei ollut. Meillä oli fantastinen viikko.

Seuraavalla viikolla hän alkoi syömään sytotabletteja (3000mg/vrk) ja taas ilmeni haima ja sappialueen kovia kramppeja. Yritin taas herätellä, että nyt noi krampit johtuvat varmasti sytoista, koska viime viikolla ei ollut mitään ko. alueen oireita. Mies ei halunnut itse uskoa siihen ja jatkoi niiden syömistä. Pikku hiljaa krampit ikään kuin helpottivat ja menihän koko ajan rinnalla lisäravinteita. Mutta ihmeisiin nekään ei pysty, kun solumyrkky määrä elimistössä alkaa olla liian suuri. Tästä alkoi suuri ongelmien vyöry.

Seurasi raju haimatulehdus. Se aiheutti sappitiehyen tukoksen. Mies alkoi laihtumaan ja elimistö kuihtumaan, kun ei pystynyt syömään tukoksen vuoksi. Mutta lääkärit päättivät tutkimatta eli koepalaa ottamatta, että tukos on syövän aiheuttama ja siksi leikkausta ei edes harkittu. Vaikkakin syöpä oli hävinnyt vatsalaukusta. Ja kun sairaalassa ei saa lisäravinteita, niin vointi laski entisestään.

Tuli kivulias toimenpide, kun sappitiehyetukokseen asetettiin stentti. Toimenpiteessä meni suolistobakteeri verenkiertoon ja alkoi raju antibioottitiputuskuuri ja miehen yleiskunto huononi entisestään. Tästä kuitenkin selvittiin.

Googlettamalla löytyi tietoa haimatulehduksista, jotka ovat yleisimpiä alkoholisteilla. Kuitenkin valtava myrkky määrä sytostaatteja, on kuin olisi vetänyt kovia viinoja monia vuosia. Haimatulehdus voi aiheuttaa sappitiehye tukoksia (tulehdusmassaa) ja tämän lääkärikin myönsi olevan mahdollista, mutta asia kuitenkin sivuutettiin.

Aina kun mies meni kertomaan vaivoistaan, niin todettiin, että se on syöpä. Sytostaattien tuhovaikutukset yms. ei otettu ollenkaan huomioon. Mm. kun sairaalassa makaamisesta oli mennyt selkä jumiin, niin terveyskeskuslääkäri totesi, että syöpä on tainnut levitä selkänikamiin. Kivut hävisivät sittemmin osteopaatin ja jäsenkorjaajan avulla. Tai kun tuli imusolmuke turvotuksia nivusiin, niin nopeasti päivystyksessä näppituntumalla sanottiin syövän levinneen ko. kohtiin. Vasta viikkoja myöhemmin ultrattiin kunnolla ja todettiin ettei kasvustoa nivusissa ole.

 

Uusi sappitiehyetukos

Joulukuun alussa todettiin sappitiehyen menneen taas tukkoon. Olimme jo aiemmin ihmetelleet, että miksi tukosta ei leikattu alunperin, koska sehän voi tukkeutua uudestaan? Ai niin, kun he päättivät tutkimatta (koepalaa ottamatta) sen olevan syöpää, jota ei voi leikata. Syöpää ei voi todentaa varmaksi, mitenkään muuten, kuin koepaloin laboratoriossa.

Tuli uusi kivulias toimenpide 7.12.12 ja asetettiin uusi stentti sappitiehyeen. Seuraavana päivänä mieheni joutui kipuhelvettiin ja vatsaontelon kivut oli sanoin kuvaamattoman järkyttäviä.

Kiirehdin hoitajien luokse, ”että nyt on joku pahasti pielessä, tuommoista turvotusta ja kipua ei ole ennen ollut vatsaontelossa. Nyt on toimenpide mennyt pieleen.” Meille sanottiin, että se on se syöpä, joka siellä kipuilee ja turvottaa.

Yritin suurin kirjaimin sanoa, että kun mitään oireita ei ole koskaan ennen vatsaontelossa ollut. He katsoivat säälivästi, kun me vain kiellämme totuuden. Kivut jatkuivat järkyttävinä. Lopulta la 8.12 päivystävälääkäri tuli katsomaan tilannetta ja kysyi, mitä eilisessä toimenpiteessä on tehty, kun siitä ei näy mitään kirjauksia? Me yritimme sitten asiaa selostaa. Päivystävälääkäri epäili heti, että sappitiehyeen on jäänyt vuoto ja se valuttaa sappinestettä vatsaonteloon. (Jokainen, joka on joskus sappinesteen tuntenut kurkussaan, voi vain kuvitella, minkälaisen kivun ja tuhon se saa aikaan herkallä vatsan limakalvon pinnalla).

Kuvauksissa ei kuitenkaan löytynyt vuotokohtaa, joten asia jätettiin sillä erää siihen. Kuvissa näkyi paksuuntunut vatsaontelonseinämä ja rakkula muodostumaa ja sen päätettiin olevan taas syöpää. Eikö heillä tullut mieleen, että miltä mahtaa kuvissa näyttää rajusti tulehtunut vatsakalvo ja sappinesteen polttama vatsakalvon pinta? Ei, koska he olivat päättäneet sen olevan syöpää.

Mies kärsi maanantaille 10.12.12 helvetillisiä kipuja ja lopulta iltapäivällä päättivät kokeilla dreenillä, jos sieltä saisi jotain nestettä tyhjennettyä. Sieltä oli muutamassa sekunnissa purskahtunut 2 litraa nestettä, lopulta kaikkiaan 7 litraa poistettiin. Nesteestä näkyi, kun se oli vihertävän kellertävää, eli siinä oli sappinestettä ja se oli polttanut vatsaontelossa yli 2 vuorokautta. Tulehdus arvot olivat 320 (norm 10) ja kovat antibiootit menivät tietenkin. Hengitys vaikeutui ja taas arveltiin ensin sen olevan syöpää. Pari päivää haukottuaan henkeä todettiinkin sen olevan keuhkoveritulppa, jota alettiin sitten liottamaan.

 

Viimeiset hetket

Mieheni vointi alkoi kohentua ja tulehdusarvot laskea ja pahimmat kivut hellittivät. Lauantaina 15.12.12 tulehdusarvot olivat enää 115.

Sitten todettiinkin antibiootin aiheuttama suolistobakteeritulehdus (clostridium difficile) ja lääkkeet jouduttiin vaihtamaan. Maitohappobakteerilääkitystä ei ollut mennyt sairaalassa ollessa, jota minä pöljä pidin itsestäänselvyytenä. Uudet antibiootit eivät enää auttaneetkaan tulehdukseen ja tulehdusarvot lähtivät taas nousuun.

Maanantaina 17.12.12 mieheni sanoi minulle: On täysin varma, että ei olisi täällä sairaalassa tässä kunnossa, jos olisi tajunnut lopettaa ne sytostaatit. Mieheni piti tärkeänä, että ihmisten täytyy saada tietää vaihtoehdoista ajoissa, silloin kun lääkekoulukunnalla ei ole niitä tarjota. Silloin, kun lääkärit tietävät, että heillä ei ole tarjota parantavaa hoitoa, saatikka elämänlaadun hyvänä pitävää hoitoa.

Hän oli kaikesta huolimatta edelleen vahvassa uskossa, että selviää. Riemuitsimme vielä iltapäivällä, kun saimme tiedon, että kotisairaanhoito järjestyy ja mies pääsee jouluksi kotiin sen turvin.

Soitin vielä illalla ja hän vakuutti, että ei ole todellakaan lähdössä minnekään ja hän selviää.

Tiistaina aamulla 18.12.12 todettiin lisäksi verenmyrkytys, antibioottien aiheuttama sekin, eli veri oli täynnä hiivaa ja sientä. Sitten munuaiset alkoivat hiipua ja loppu oli nähtävissä. Edellisen päivän keskustelut, jäivät viimeisiksi selkeiksi keskusteluiksi.

Mieheni nukkui pois 18.12.12  n. klo 21.30 rakkaiden läsnäollessa. Lähtö oli onneksi erittäin kaunis ja rauhallinen morfiinin ja rauhoittavien lääkkeiden turvin.

Mieheni oli uskomaton soturi ja hän taisteli viimeiseen asti. Hän ei missään vaiheessa suostunut puhumaan, että tässä voisi käydä huonosti. Hän aina jaksoi vannoa Rakkautta ja kannustaa, että tästä selvitään. Emme siis päässeet puhumaan kuolemasta. Me kaikki läheiset kunnioitimme mieheni taistelutahtoa, emmekä alkaneet vastoin hänen tahtoaan hellittämään, vaan taistelimme ja uskoimme ihmeeseen hänen rinnalla. Mies sai elää täysillä loppuun asti, uskoen elämään ja rakkauteen.

Nyt jäljellä on meidän rakkaus ja rakkaushan ei koskaan katoa <3

 

KIITOS

Näin syöpäosaston työntekijöiden tekevän kaikkensa niillä tiedoilla ja työkaluilla joita heillä oli. He laittoivat todellakin sydämensä peliin ja en missään nimessä halua tuomita heidän ponnisteluitaan, vaan olen tietysti kiitollinen kaikista yrityksistä pelastaa mieheni.

Mutta mitä jos, jonain päivänä heilläkin olisi aivan uusia ajatusmalleja hoitaa ja uusia paljon tehokkaampia keinoja nujertaa syöpää, jotka eivät tuhoa terveyttä? He ottaisivat nämä varmasti avosylin käyttöön. Ja kuinka paljon siinä terveydenhuolto säästäisi rahaa ihan maailman laajuisesti, kun todella kalliita hoitoja ei tarvitsisi ja korjaaviin toimenpiteisiin ei menisi tolkuttomasti resursseja.

Jos ko. syövänhoitoa pystyttäisiin muuttamaan parantamiseen, solujen tuhoamisen sijasta, niin se säästäisi miljoonia potilaita kivuilta ja tuskilta ja säästäisi myös valtavasti maailmanlaajuisesti terveydenhuollon rahoja, jotka ovat nyt todella kovasti hätää kärsimässä budjetti- ja resurssipulan vuoksi. Meidän lähisairaalan syöpähoito-osasto, poliklinikka ja ylipäätänsä syöpälääkärit hukkuvat jo nyt töihin ja hyvää, inhimillistä hoitoa ei pystytä takaamaan resurssien puuttuessa. Uusia lääkäreitä on vaikea saada, koska he tietävät alan olevan täysin kaaoksessa. Eli muutos olisi enemmän kuin tervetullut heillekin!

Lopuksi pohdintaa ja linkkejä syövän vaihtoehtohoidoista.

 

Syöpäpotilas vai sytostaattipotilas?

On totuttu kuulemaan, että henkilö sairastui syöpään ja sitten hän kuoli. Mitä kaikkea siihen välille mahtuu, niin ne ovat aivan omia tarinoitansa. Kuoliko potilas oikeasti syöpään vai rankkoihin hoitoihin? Kun puhutaan syöpäpotilaasta, on monilla mielikuvana kalju, laihtunut ja kalpea ihoinen ihminen. Mutta onko tuo kalju kuva syöpäpotilaasta vai sytostaattipotilaasta?

Meille on syötetty vahvasti ajatusmalli, kun on kyseessä vakavatauti, pitää sen hoidotkin olla todella rankkoja ja tuhoavia.

Minulle on nyt monet tulleet kertomaan tarinoita, kuinka heidän läheisensä sai syöpädiagnoosin ja kuoli 1-3kk hoitojen alettua. Ko. henkilöt ovat olleet ennen hoitoja hyvässä kunnossa noin muuten, eikä syöpä ole levinnyt koko kehoon. On nimittäin erittäin harvinaista, että syöpä olisi levinnyt niin pahasti joka paikkaan diagnoosi hetkellä, että se veisi 1-3kk:ssa.

 

Syöpäsoluteoria?

Tämä dokumentti – Miksi syöpää ei saa parantaa avasi silmäni. Tuossa mm. italialainen syöpälääkäri on todennut tutkimuksissaan syövän olevan sientä ja on parantanut potilaita niinkin yksinkertaisin keinoin, kuin ruokasoodalla vaikuttamalla potilaan elimistön ph tasapainoon, (sienet ja infektiot viihtyvät matalan ph arvon ympäristössä). Sillä seurauksin, että lääkärin luvat vietiin häneltä. Eli ei ole merkitystä, että potilaat paranee, vaan sillä, onko sitä lääketieteellisesti todistettu ja halutaanko sitä todistaa. Joitain tutkimuksia on tehty vitamiinien yms. tehokkuudesta syöpähoidossa, mutta niissä vitamiini määrät ovat olleet todella pieniä ja riittämättömiä todentamaan asiaa. On myös tärkeää, että tuotteen pitää olla mahdollisimman luonnonmukainen.

Tässä myös listaa vaietuista parannuskeinoista.

Täältä löytyy yksi mielenkiintoinen artikkeli erään itseoppineen tutkimuksesta: Syövästä paranee.

Joka tapauksessa nykyinen teoria syöpäsolusta on vaillinainen, koska se ei pysty mitenkään järkevästi selittämään, kuinka parantumattomaksi diagnosoitu syöpä on voinut hävitä jopa 3:ssa viikossa. Nämä tapaukset sivuutetaan julistamalla ne ihmeiksi tai vääriksi diagnooseiksi. Miksi näihin tapauksiin ei tartuta suurella innolla ja sydämellä lääketieteen puolella?!

Parantavia hoitoja on jo olemassa luontaisella puolella ja ne eivät tuhoa terveitä soluja, niin kuin mm. sytostaatit.

Se että syövän aiheuttaisi sieni/hiivaloinen tms., niin selittäisi kristallin kirkkaasti sen, kuinka se on voinut hävitä joiltakin jopa 3:ssa viikossa luonnonlääkkein. Linkki.

Miksi ei Suomessa ja maailmalla jo kiivaasti kehitetä seleenin käyttöä syöpähoidoissa, niin kuin Ruotsissa?

Dosentti Mikael Björnstedt tutkii seleenin vaikutuksia syöpäsoluihin ja on todennut syöpäsolujen hävinneen jopa 48 tunnissa. Seleeni on tehonnut parhaiten syöpälajeihin, joihin solumyrkyt eivät tehoa.  Sivut 4-5.

Rakkautta ja voimia kaikille taistelussa syöpää vastaan ja toivoa, että hoitoja aletaan kehittämään inhimillisempään suuntaan! Olemme kaikki tärkeimpiä sanansaattajia ja kaikki muutos on mahdollista, kun vain uskomme siihen.