Otsoni — elämän henkäys

OZONE (O₃) ”Jumalan henkäys” (vanhaa hepreaa)

Huomautus: Otsonihoidon käyttöä syövän tai muiden sairauksien hoitoon ei ole tutkittu tai hyväksytty Yhdysvaltojen lääkeviraston tai terveysviranomaisten toimesta. Tämä artikkeli esittelee hoidon historiaa ja miten sitä ovat käyttäneet tuhannet lääkärit ympäri maailman. Vain 34 tapausta sivuvaikutuksista on raportoitu kaikkiaan 5.500.000 potilaasta (vuoteen 1993 mennessä).

Otsonista

Otsonin keksi ja nimesi Christian Friedrich Schonbein vuonna 1840. Sen merkityksestä lääketieteelle väiteltiin vuosikymmenien ajan ja viittaukset sen käyttöön olivat satunnaisia. Saksalainen lääkäri Albert Wolf kirjoitti vuonna 1915: ”Mitä tulee otsonin käytettävyyteen lääketieteessä, voidaan sanoa kokeellisen tieteen katsantokannan olevan täysin päinvastainen kuin lääkäreiden saamat käytännön kokemukset.” Hän hoiti potilaiden makuuhaavoja menestyksekkäästi otsonilla. I Maailmansodan aikaan otsonia käytettiin yleisesti kaupunkien juomaveden puhdistamiseen. Ensimmäinen kaupunki oli Wien vuonna 1901 ja viimeisimpänä Los Angeles vuonna 1984. Se ei jätä veteen epämiellyttävää makua, kuten kloori. Vaikka useat viranomaiset pitävät otsonia myrkyllisenä ja ihmisille haitallisena, oikein käytettynä se on erittäin hyödyllistä, kuten suurin osa tällä planeetalla luonnostaan esiintyvistä aineista, ja itse asiassa elämä maapallolla olisi mahdotonta ilman otsonia ilmakehässämme. Vaarallisena konsentraationa otsonin hengittäminen voi vahingoittaa keuhkoja, mutta OIKEILLA pitoisuuksilla se on turvallista ja puhdistaa hengittämäämme ilmaa. Koti- ja teollisuuskäyttöön tarkoitettuja otsonaattoreita käytetään ympäri maailman (myös Yhdysvalloissa) ilmanpuhdistuksessa, mutta silti viranomaiset väittävät julkisesti otsonin olevan myrkyllistä ja ihmisille haitallista. Tällaiset lausunnot ovat valheellisia ja perusteettomia, kun niillä yritetään säikytellä kansaa luulemaan, että otsoni on vaarallista aina ja kaikin tavoin.

Otsonia muodostuu happimolekyyleistä (O₂) ultraviolettivalon tai voimakkaan sähkökentän vaikutuksesta. Otsonimolekyyli on epävakaa ja hajoaa yleensä tavallisissa olosuhteissa melko nopeasti takaisin happimolekyyleiksi. Otsonia syntyy ilmakehässä luonnostaan salamaniskun vaikutuksesta. Sen ihanan tuoksun yleensä haistaa kesämyrskyjen jälkeen. Se on luonnon tapa puhdistaa myrkkyjä ilmakehästä. Otsoni on tappavaa lähes kaikille viruksille, bakteereille, sienille ja syöpäsoluille. Tieteellinen kirjallisuus on pullollaan artikkeleita, jotka todistavat nämä faktat. Nykyään raportoidut suurkaupunkien myrkyllisen KORKEAT otsonipitoisuudet eroavat siinä mielessä, että luvuissa yhdistyy huiman laaja määrä saasteita ja riittämätön määrä otsonia puhdistamaan niitä. Ei tarvitse ihmetellä, miksi syöpätapausten määrä on kolminkertaistunut viimeisen 20 vuoden aikana, sillä hämmästyttävä tosiasia on se, että ilman happipitoisuus oli 200 vuotta sitten huomattavasti korkeampi. (Antoine Lavoisier nimesi hapen vuonna 1777 ja myös mittasi ilman happipitoisuutta)

Vuonna 1931 tri Otto Warburg sai Nobelin lääketieteen palkinnon työstään hengitysentsyymien aineenvaihdunnasta, jolla hän todisti syöpäsolujen aineenvaihdunnan toimivan samalla tavoin kuin kasvien solujen, jotka kuluttavat hiilidioksidia ja vapauttavat happea. Se itse asiassa kuvaa käymistilaa. Elimistömme koostuu eläinsoluista ja välttämättömästä hapesta, joka auttaa ravintoaineiden imeytymisessä ja myrkkyjen ja kuona-aineiden poistossa. Elimistöömme joutuva otsoni muuttuu hapeksi, vetyperoksideiksi ja muiksi hyödyllisiksi vapaiden radikaalien saalistajiksi, jotka etsivät ja tuhoavat sairastuneita soluja.

Lähes 50 vuotta Warburgin Nobel palkinnon jälkeen arvostettu lehti SCIENCE julkaisi elokuussa 1980 artikkelin: ”Otsoni estää valikoivasti ihmisen syöpäsolujen kasvua”. Tutkimus käsitteli ihmisen keuhkoissa, rinnassa ja kohdussa olevien syöpäsolujen altistumista otsonille pitoisuuksilla 0,3 – 0,8 ppm, joka on reippaasti turvarajojen sisällä, kun tavallinen otsonihoidon altistuminen kestää keskimäärin 10 minuuttia. Kokeissa otsoni ei vahingoittanut normaaleja soluja käytetyillä konsentraatioilla. Nykyaikainen otsonihoito sai kasvavaa suosiota 50-luvulla Euroopassa ja levisi asteittain Australiaan, Brasiliaan ja Israeliin.

Suonensisäinen otsonikaasu on äärimmäisen turvallinen ja tehokas kaikkia infektioita vastaan. Ensimmäiset suositukset otsonin käytöstä hoitomuotona löytyvät Yhdysvalloista vuodelta 1885 Daden lääketieteen yhdistyksen lehdestä. Huolimatta tästä ja muista viittauksista ennen vuotta 1920 Yhdysvaltain lääkevirasto on laittomasti ratsannut ja takavarikoinut otsonigeneraattoreita edistyneiden (vaihtoehtoisen lääketieteen) lääkäreiden vastaanotoilta. Otsoni on luokiteltu myrkylliseksi kaasuksi hengitettynä suurina määrinä. Se ei kuitenkaan ole myrkyllistä hitaasti injektoituna suonensisäisesti, lihakseen tai ihon alle, tai insufflaationa emättimeen tai peräsuoleen. Otsonilla ei ole sivuvaikutuksia näitä metodeja käytettäessä oikeilla konsentraatioilla. Se ei vaikuta terveisiin soluihin millään lailla oikeissa hoito-olosuhteissa.

On ilmiselvää, miksi otsoni tappaa syöpäsoluja. Happi (tai otsoni) on syöpäsoluille (kuten kasveille) aineenvaihdunnan tuotos ja siksi poistettava kuona-aine, eli myrkkyä, kun taas normaaleille soluille se on elämän edellytys. Otsonihoitoa ensimmäistä kertaa kokeilevat potilaat ovat usein huolissaan, sillä he näkevät mielikuvissaan suuren ilmataskun kulkevan verisuonissa, mikä voisi tappaa heidät. Lähes jokainen on kuullut murhamysteeristä, jossa joku on tapettu injektoimalla ilmaa suoniin. Tosielämässä näin ei voi tapahtua. Otsonihoitoon ei voi kuolla vahingossa.

1)       Otsonihoidossa käytetään puhdasta happea, eikä tavallista ilmaa, jossa oleva typpi voisi aiheuttaa reaktion verenkierrossa.

2)       Haitallisen kuplan tai ilmataskun aikaansaamiseksi pitäisi kaasua injektoida runsaasti ja nopeasti suoneen, vähintään 50 ml parissa sekunnissa, mikä ei onnistuisi edes yli 1 mm paksulla injektioneulalla (18 gauge)

3)       Käytettävä neula on pieni, kokoa 25 gauge (paksuus n. ½ mm, sisähalkaisija ¼ mm)

Erityisiä otsonihoidon kohteita ovat erilaiset verenkierron ongelmat, makuuhaavat, eräät syövän tyypit (kartoitus kesken), AIDS, virustaudit, haavat, arvet, palovammat, kuolio ja maksasairaudet mukaan lukien hepatiitti. Otsoni on ainoa tunnettu aine, joka tehoaa viruksiin, bakteereihin, sieniin, alkueläimiin ja syöpäsoluihin. Maailman lääketieteen kirjallisuudesta löytyy yli tuhat tutkimusta, jotka todistavat sen hoitotehosta kymmeniin tuhansiin potilaisiin. Tyypillisesti se on jätetty Yhdysvalloissa huomiotta, sillä sitä ei voi patentoida. Lääkeyhtiöt eivät halua maksaa miljoonia tutkimuksista, joilla sen teho voitaisiin todistaa lääkevirastolle, kun siitä ei saisi patenttia ja rekisteröityä tavaramerkkiä. Totuuden julkitulo aiheuttaisi ennennäkemättömän pilkan ja tyrmistyksen aallon. Sen sijaan lääketeollisuus ja lääkevirasto vääristelevät ja sekoittavat otsonin merkitystä ja roolia ekojärjestelmässämme sekä yrittävät estää sen käyttöä hoitomuotona. Laki ei kiellä otsonin käyttämistä, joten sille pitäisi suoda ansaitsemansa tunnustus ja asema yhtenä modernin lääketieteen esi-isistä. Useiden loistavien otsonihoidosta kertovien artikkeleiden (kuten Rilling & Viebahn: Otsonin käyttö lääketieteessä) lisäksi useiden teollisuusmaiden lääketieteen organisaatiot ovat omistautuneet otsonihoitojen tutkimukseen ja käytön opettamiseen.

Kansainvälinen Otsonijärjestö (IOA) perustettiin jo 1973 ja sen viimeisin 20. maailmanlaajuinen kongressi järjestettiin Pariisissa vuonna 2011. Kokoukset keräävät yhteen satoja asiantuntijoita ja lääkäreitä ympäri maailman, mutta valitettavasti otsonin lääketieteelliset sovellukset ovat vain pieni osa kongressin annista. Ikävä kyllä juuri lääketieteessä kestää hyväksynnän saaminen usein kauemmin kuin millään muulla tieteen alalla. Syväjäädytys vei 80 vuotta, televisio vain 30 vuotta. Lääketieteessä, jossa kyseessä on ihmishenki, voi yleisen hyväksynnän saaminen viedä 150 vuotta tai ikuisuuden, jos siitä ei voi taloudellisesti hyötyä. Onneksi on vielä olemassa valtioita, joissa tehdään tutkimuksia halvoista, myrkyttömistä, lääkkeettömistä hoitomuodoista, joita ei voi patentoida.

Huomattavia todisteita

Kansainvälisen Otsonijärjestön usein järjestettävät konferenssit ovat keränneet ja julkaisseet dokumentteja ja tutkimustuloksia otsonihoitojen tekniikoista, annostelusta ja hyödyistä seuraavissa sairauksissa (jo vuoteen 1993 mennessä): Syöpä (kasvain), luuydintulehdus, krooninen hepatiitti, Parkinsonin tauti, veritulppa (suonessa), laskimotulehdus, kolibakteeritartunnat, virtsarakon ja peräsuolen tulehdukset ja avanteet (fisteli), ärtyneen suolen oireyhtymä, peräpukamat, haavat, makuuhaavat, suonikohjut, säteilyvauriot, ekseemat (ihottuma, rohtuma), akne, niveltulehdus. Insufflaatio (otsonikaasun puhaltaminen peräsuoleen tai emättimeen) on erinomainen hoitomuoto ripulille ja hiivasienitulehduksille, varsinkin jos suonensisäinen hoito on epäkäytännöllistä tai ei saatavilla. Vaikka todisteita otsonin tehosta ja moninaisista hyödyistä on saatu paljon, kalliiden kaksoissokkotutkimusten vuoksi Yhdysvaltojen lääkeviraston hyväksyntää ei hoidoille ole saatu. Niin kauan kuin suurten lääkeyhtiöiden painostusryhmät ja myyntimiehet pystyvät vakuuttamaan viranomaiset ja lääkärit siitä, että kaikki vähänkin valtavirran lääketieteestä poikkeava on joko hyödytöntä, väärennettyä tai vaarallista, niin moni turvallinen ja uskomattoman tehokas hoitomuoto voi jäädä käyttämättä. Onneksi jokainen joka osaa kysyä, saa vaatia haluamaansa hoitoa, jopa otsonihoitoja, joita lääkevirasto ei ole hyväksynyt.

Happi

Nykyaikaisessa sairaalassa lähes jokainen potilashuone on varustettu mahdollisuudella antaa tarvittaessa lisähappea. Laki vaatii ensiapuyksikköön happiletkut. Joillekin potilaille suositellaan syvähengitys harjoituksia, mutta ne olisivat eduksi kaikille. Kautta historian on tunnettu syvään hengityksen rauhoittavan mieltä ja puhdistavan kehoa. Luonnollisesti huono hapen saanti johtaa elimistön happivajeeseen ja heikkoon aineenvaihduntaan, mikä johtaa kuona-aineiden kertymiseen elimistössä. Eräs näistä on virtsahappo, joka yksistään on osallisena useissa aineenvaihdunnan ongelmissa, mm. kihdissä, joka johtuu pääasiassa ongelmista eläinperäisen proteiinin käsittelyssä, jolloin virtsahapon suolat pääsevät kertymään elimistöön. Muita ongelmia ovat munuais- ja sappikivet, verenkierron tukkeumat ja nivelten tuhoutuminen uraattien kiteytyessä jänteisiin ja rustoihin.

Kehon biokemiallisista reaktioista tunnetaan satoja, jotka käyttävät happea, ja luultavasti tuntemattomia on vielä kenties tuhansia. Hapen puute elimistössä johtaa nopeasti kuolemaan. Nykyään se iskee usein nopeammin kuin osaamme odottaa. Syövän kehityksessä oksidatiivisilla prosesseilla on ilmiselvä roolinsa. Happi pystyy selvästi hidastamaan syövän kehittymistä, mutta epäilemättä oma osansa on myös molekyylitasolla otsonin hajotessa vapautuvalla elektromagneettisella energialla.

Otsonin reaktiot

1. Otsoni aktivoi peroksidin tai hapen ”vapaiden radikaalien” tuhoamisesta vastaavat entsyymit, kuten glutationi, katalaasi ja superoksididismutaasi.
2. Kiihdyttää glykolyysia (glykogeenin hajoamista) G-proteiinien signaalinvälityksen säätelijässä (RGS), eli:

a)       Parantaa hapen (O₂) vapautumista veren hemoglobiinista kudoksiin.

b)       Edistää asetyylikoentsyymi-A:n muodostumista, mikä on välttämätöntä solujen energiantuotannolle ja aineenvaihdunnan detoksifikaatiolle.

c)       Vaikuttaa mitokondrioiden kuljetusjärjestelmään, joka tehostaa solujen aineenvaihduntaa ja suojelee niitä geenimuutoksilta.

d)       Lisää punasolujen joustavuutta, veren virtaavuutta ja happipitoisuutta sekä vähentää punasolujen pinoutumista (rouleaux-efekti), joka heikentää punasolun normaalia toimintaa.

1. Lisää leukosytoosia (valkosolujen tuotantoa) ja fagosytoosia (vieraiden solujen tuhoaminen valkosolujen toimesta). Molemmat prosessit kuuluvat immuunivasteeseen.
2. Stimuloi immuunijärjestelmän osaa (MPS), joka vastaa kudosten jälleenrakentamisesta.
3. Tehokas taudinaiheuttajien tappaja, kuten enterovirukset, kolibakteerit, stafylokkki ja Aeromonas Hydrophila –bakteeri.
4. Tuhoaa useiden patogeenisten organismien solukalvon (ja –seinän), jotka muodostuvat fosfolipideistä, mureiinista ja polysakkarideista.
5. Avaa plasmidin (irrallinen rengasmainen DNA), mikä vähentää bakteerien leviämistä.
6. Sienimyrkky, joka estää hiivasienten kasvun.
7. Stimuloi matalilla annoksilla immuunijärjestelmää.
8. Korkeilla annoksilla rajoittaa immuunijärjestelmää.
9. Annostelun raja 3000 μg (3 mg)

Lähdeviitteet: Tämän artikkelin tiedot on poimittu sadoista Kansainvälisen Otsonijärjestön kokouksissa esitetyistä tutkimuksista. Suurimmista lääketieteen julkaisuista löytyvien otsoniartikkeleiden vähyys todistaa lääketeollisuuden vallasta. He ovat hyvästä syystä vaienneet tutkimuksista ja levittäneet väärää tietoa otsonin vaikutuksista. He edustavat valtavia antibioottien markkinoita, jotka ovat suoraan ristiriidassa lähes ilmaisten otsonihoitojen kanssa. Keskusteltuani useiden otsonihoitoa käyttäneiden lääkäreiden kanssa useissa maissa, mukaan lukien Yhdysvallat, olen saanut vahvistuksen merkittäville tuloksille, joita näin omallakin vastaanotollani. –Robert Willner

Alkuperäinen artikkeli: http://www.understandingozone.com/article_breath.asp