Pääsiäinen ja The Passion of the Christ

Pääsiäisen kunniaksi julkaisemme Magneettimedian lukijoille Mel Gibsonin ohjaaman The Passion of the Christ -elokuvan.

Elokuva kertoo Jeesuksen elämän viimeisistä tunneista, joita kutsutaan passioksi. Siitä huolimatta, että elokuva oli äärimmäisen suosittu ja taloudellinen menestys, tuhosi se kuitenkin monen uran Hollywoodissa. Se oli ”poliittisesti epäkorrekti”. Se ei miellyttänyt sionisteja.

Gibsonin mukaan elokuvan sanomassa kiteytyvät rakkaus, usko, toivo ja anteeksianto. Ohjaaja kertoi tehneensä elokuvan, sillä nykymaailmassa perusarvot on kokonaan unohdettu. Kaikkia elokuvan maanläheinen sanoma ei kuitenkaan miellyttänyt. Amerikan juutalaiset ja juutalaisten johtamat järjestöt hyökkäsivät täydellä voimalla Gibsonia ja elokuvaa vastaan. Jo ennen elokuvan valmistumista esimerkiksi juutalainen demokraattipoliitikko Dov Hikind vaati, ettei yksikään yritys suostuisi jakelemaan filmiä. Juutalaiset järjestivät mielenosoituksia mediatalojen edustoilla ja yrittivät painostaa kaikkia elokuvan kansalliseen boikottiin.

Palestiinalaisten kansanmurhaa rahoittava ja Yhdysvalloissa ala-asteopettaja Kathy Ainsworthin murhauttanut äärijuutalainen Anti-Defamation League raivostui myös. Juutalaisjärjestö kohdisti kovaa painetta esimerkiksi kristittyjä seurakuntia vastaan. Kohun keskellä muun muassa selvisi, että katolisille piispoille oli annettu erikseen määräyksiä siitä, kuinka juutalaiset saa esittää passionäytelmissä. Sääntöjen mukaan juutalaisia ei ikinä saa esittää pahantahtoisina eikä Raamatusta tule lukea niitä kohtia, jotka voivat vahvistaa ”juutalaisvastaisia negatiivisia stereotypioita”. Juutalaiset vaativatkin esimerkiksi tiettyjen vuorosanojen poistamista elokuvasta ja onnistuivat siinä osittain.

Lopulta elokuva kuitenkin julkaistiin, mikä lisäsi vettä sionistien myllyyn. Ohjaaja Mel Gibsonista ja esimerkiksi Jeesusta näytelleestä Jim Caviezelista tuli ei-toivottuja henkilöitä juutalaisten omistamassa Hollywoodissa. Ennen The Passion of the Christia Caviezel oli nouseva tähti, joka näytteli monissa suuren budjetin elokuvissa, mutta filmin julkaisun jälkeen elokuvateollisuus hänen omien sanojensa mukaan ”hylkäsi hänet”. Hän ei enää miellyttänyt juutalaisia, joten Hollywoodin portit suljettiin. Caviezel kertoi The Guardian -lehdelle, että Gibson oli varoittanut häntä elokuvaan liittyvistä riskeistä. Gibson oli katunut Caviezelin ottamista mukaan projektiin, sillä hän tiesi, että Caviezel joutuisi juutalaisten mediavaltiaiden silmätikuksi koko loppuelämäkseen. Näyttelijä kuitenkin halusi mukaan, sillä ”jokaisen meistä on kannettava ristinsä”.

Myöskään Gibsonin ura ei enää koskaan elpynyt elokuvan julkaisun jälkeen, sillä suuret elokuvastudiot välttävät häntä kuin ruttoa. Deadline.com-julkaisun mukaan Gibson ei ole saanut töitä yhdeltäkään studiolta The Passion of the Christin julkaisun jälkeen. Tämä kertoo paljon juutalaisten mediavallasta Yhdysvalloissa. Juutalaisen Ari Emanuelin johtama viihdemaailman huipuille agenttipalveluita tarjoava William Morris Endeavor -yhtiö (WME) antoi Gibsonille myös potkut syyttäen tätä ”rasistiksi”. Jostain syystä WME silti tekee edelleen yhteistyötä esimerkiksi lukemattomien mustien rap-”muusikoiden” kanssa, jotka on tuomittu huumekaupasta, parituksesta sekä murhista ja jotka kappaleissaan uhkaavat murhata valkoisia mitä väkivaltaisimmin keinoin. Sionistinen kaksinaismoralismi on silmiinpistävää.

Gibson on aina ollut rehellinen poliittisista mielipiteistään, eikä hänen asemaansa ainakaan parantanut Yhdysvalloissa se, että hän on arvostellut Irakin sotaa julkisesti. Hän on myös todennut, että juutalaiset ovat vastuussa suuresta osasta aikamme sodista. Juutalaiset ovat itsekin myöntäneet suurissa sanomalehdissä, että Irakin sodan takana oli juutalaisenemmistön hallitsema joukko uuskonservatiivipoliitikoita. Amerikanjuutalaisten epävirallisessa pääkaupungissa New Yorkissa paikallinen poliisilaitos lähetti 20 (!) poliisia katsomaan Gibsonin elokuvan ja etsimään sieltä mahdollisia ”viharikoksia”. Sionistit väittävätkin The Passion of the Christia ”juutalaisvastaisimmaksi filmiksi toisen maailmansodan jälkeen”. Jokainen voi verrata elokuvaa alla olevaan saksalaisdokumentti Der Ewige Judeen ja vetää omat johtopäätöksensä.

Arvi Pihkala