Pakkolailla ei päästä tulokseen, taantuman syyt ja suositukset

Sipilän hallitus pyrkii jättämään lakiesityksen eduskunnalle helmikuussa 2016, mikäli työmarkkinajärjestöt eivät pääse yhteisymmärrykseen kilpailukykyyn liittyvistä ratkaisuista.

Tässä yhteydessä ei tarkastella pakkolakia kokonaisuutena vaan tärkeimpien kohtien läpileikkauksena.

Lakimuutoksen ”pyhänä” päämääränä on viiden prosentin parannus yritysten kustannuskilpailukykyyn, mikä tukisi taloudellista kasvua ja lisäisi työllisyyttä. Hallituksen arvion mukaan pakkolakipaketilla alennettaisiin yksikkötyökustannuksia 3,6 prosentilla ja yksityisen sektorin työllisyys kasvaisi 38 000 henkilöllä.¹

 

Pakkolain positiivinen vaikutus on epävarma

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) mukaan on kyseenalaista, johtavatko pakkolait edistäviin työllisyysvaikutuksiin.¹

– Suomessa on aiemmin kokeiltu suuruusluokaltaan 3–6 prosentin alennusta yritysten sosiaaliturvamaksuissa. Muutosta koskevassa vaikuttavuusarviossa sotu-maksujen alennuksella ei havaittu minkäänlaisia työllisyysvaikutuksia, VATT sanoo lausunnossaan.¹

Hallituksen esityksessä lasketaan epäsuoria säästövaikutuksia olettamalla, että julkisen sektorin työajan pidentäminen alentaa työvoimatarvetta 15 000 henkilötyövuodella.

– Yhteys työajan ja työntekijöiden lukumäärän välillä ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Tutkimuksissa on löydetty hyvin vähän tukea sille, että muutokset työajoissa heijastuisivat työllisyyteen, Anni Huhtala ja Seppo Kari huomauttavat.

 

Työajanpidennys ei vähennä työvoimatarvetta eikä lisää kilpailukykyä

Päätelmiä

Niin lomarahojen leikkaukset kuin työajan pidennyksetkin johtavat melkoisella todennäköisyydellä korkeampiin palkkavaatimuksiin ja miltei varmasti palkankorotuksiin. Näin on pakko menetellä sillä inflaatio syö kuluttajien ostovoimaa, tämä on luonnollinen reaktio tähän tilanteeseen.

Työajan pidentämisen ajatus olisi järjellinen vain silloin, kun t-pidentämisestä koituisi työnantajalle kilpailuetua tuottavuuden lisääntymisenä, jolloin t-antaja pystyisi kenties palkkaamaan lisää työvoimaa. Toisena vaihtoehtona tässä voisi käydä niin, että kilpailukyky ei kasvaisi ja siten myös työttömyys voisi lisääntyä.

Ehkäpä työttömyys kasvaisi, sillä entistä pienempi porukka työajanpidentämisen johdosta selviäisi samasta työmäärästä.

Lisäksi on huomattava, että nykyisen työn luonne ei yleensä tue yksikkötyökustannus-käsitettä. Ajatelkaamme esim. tutkimus-, terveyden- ja sairaudenhoidon, opetus- ja teollisuuden automaatiotyötä, joihin ei sovellu työnyksikkökustannuksen määritys. Niin muodoin työajanpidentäminen olisi ehkä joissakin tapauksissa relevantti, jos kysymyksessä olisi tuotantomäärän ja tuotantoon käytetyn ajan suhteen ilmaisemasta työtehosta (työmäärä/aika=työteho). Työajanpidennys nojautuu onnistuakseen edes jossakin määrin alueelle, jossa voidaan määrittää työn yksikkökustannukset, jotka nykyisin ovat vaihtuneet enemmänkin kustannustehokkuuteen.

Verratkaamme työajan pituuksia esimerkiksi Italiassa, Espanjassa, Kreikassa ja Portugalissa, joissa maissa ovat pitemmät työajat kuin esim. Suomessa ja Ruotsissa. Tästä huolimatta näissä pitkien työpäivien maissa kilpailukyky on matalampi kuin Suomessa ja Ruotsissa. Vaikka Suomessa työaika on lyhentynyt, silti on bruttokansantuote kasvanut.²

Työpäivien pituus ei siis selitä tilastojen valossa talouden tilaa tai maan kilpailukykyä. Esimerkiksi Saksassa OECD:n tilastojen mukaan paiskitaan vain 1408 vuosityötuntia ja Hollannissa 1377 tuntia, silti nämä kaksi ovat taloudellisia jättiläisiä. EU:n keskimääräiset vuosityötuntien lukumäärä on ilman viittä lomaviikkoa 1548 tuntia ja lomaviikkojen ollessa laskussa mukana 1692 tuntia.

 

Palkkojen alennus

Pakkolain esittämät palkkojen ja muiden etuuksien pienentämiset tulisivat vain kaventamaan tuotantoa ja siten huonontamaan kilpailukykyä. Ostovoiman pienentyessä myös kulutusta supistetaan.

Verratkaamme mikä on teollisuustyön hinta muissa maissa: Suomessa se on 35,9 €, Saksassa 37,1 € ja Ruotsissa 41,8 €. Tästä huolimatta Saksassa ja Ruotsissa kilpailukyky on jopa parempi kuin Suomessa.³

Kilpailukykyyn vaikuttaa inflaation kasvu, verotuksen kiristyminen sekä yrityslainojen korkotaso ja kenties niiden heilahtelut eurovaluuttaan sitoutuneina.

Muistettakoon, että työn hinnan alentaminen viidellä prosentilla kevääseen 2017 mennessä ei takaa kilpailukyvyn nousua, sillä toki Suomen vienti on riippuvainen maailman talouden suhdanteista. Sitä paitsi taloudelliset poistot palkansaajilta kaventavat ostovoimaa, mikä näkyy yritysten tilauskannan alentumisena.

Kilpailukykyyn vaikuttaa myös, energiakustannukset ja logistiset menot, kuten myös pääomakulut.

 

Kansainvälisten keinottelijoiden tyydyttäminen syynä taantumaan

Sipilän hallituksen pakkolain avulla kansainväliset rahan imperialistit saavat tilaisuuden ruoskia Suomen yrittäjien ja palkansaajien selkänahkaan entistä syvempiä haavoja. Suomen taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen taantumaan ovat syypäitä Suomen poliittinen eliitti, joka on tuputtanut maan kansallisvaurautta ja suomalaisten työntuloksia globaalien pääoman haltijoiden ja investoijien hyödyksi.

Yhtenä ratkaisuna taantumaan olisi oma valuutta ja itsenäinen talouspolitiikka, sillä uutta rahaa ilmestyy kiertoon, kun velkaannutaan yksityisille pankeille.⁴ Velkaa ei ikinä pystytä maksamaan takaisin kokonaan. Koron takia velan osuus on aina suurempi kuin raha, jolla velkaa lyhennetään. Velkakierteestä hyötyvät globaalit yksityiset kasaarieliitin⁷ pankit, jotka kahmivat korkorahat ynnä lainan pääoman ilmaisena rahana.⁵

Esimerkiksi korkorahaa ei siis ole luotu missään, vaan se saadaan muiden muassa velallisen tekemän työmäärän palkasta. Kansainvälinen pankkijärjestelmä kiskoo siis kansalaisten ja valtioiden selkänahasta ilmaista rahaa tekemättä itse yhtään mitään.

___________

⁷⁾ Kasaarit ovat 700-luvulla juutalaisuuteen kääntynyt turkkilais-mongolidinen kansa, joista nykyiset aškenasijuutalaiset polveutuvat. Nämä eivät ole periytyneet Palestiinan juutalaisista.

Lisäksi Suomi on joutunut uhrautumaan keinotekoisen talouskriisin uuvuttamien maiden, kuten esim. Kreikan takia.⁶ Muita kriisimaita olivat Portugali, Italia, Espanja ja Ranska. Tietysti lasku tulisi osoittaa näissä kaikissa tapauksissa globaaleille rahoituslaitoksille. Emme kuitenkaan puutu tähän aiheeseen enempää tässä kirjoituksessa.

Lisäksi talouteen vaikuttaa negatiivisesti veroparatiisit.

Lisäksi Suomen kansallisvarallisuuden kippaaminen ulkomaille on käynnissä, mistä on osoituksena esimerkiksi Talvivaara Sotkamo Oy:n kaivoshanke.

 

Suosituksia taloudellisen kurjuuden ja yhteiskunnallisen perikadon karkoittamiseksi

Ensinnäkin Suomen ei tarvitse olla huolissaan siitä, että pystymmekö maksamaan valtionvelkaamme sionistien pankeille. Suomen itsenäisyys, sen kaikkinainen kehitysprosessi ja kantaväestön hyvinvointi tulisi olla etusijalla.

Muutamia suosituksenomaisia esimerkkejä.

Hallitukselle ja päättäjille yleensä esitettäisiin nämä vaatimukset: Nykyinen hallitus ja eduskunta pitäisi lakkauttaa. Siten tulisi muodostaa hätätilahallitus, joka koostuisi erialojen asiantuntijoista, jotka arvostaisivat yhteistä hyvää ja isänmaata. Uudesta hallituksesta muodostuisi Suomen ja sen kansan palvelija. Hallituksen täytyisi muodostua henkilöistä, jotka ovat oikeudenmukaisia, viisaita, lujia, vastustavat neoliberalismia ja kannattavat aitoja kristillisiä arvoja.

Ehdottomana vaatimuksena olisi virallisen Suomen parlamentaarisen työskentelyn aloittaminen Suomen eroamiseksi Euroopan unionista, Eurosta ja NATO:n isäntämaasopimuksesta. Suomen tulisi siirtyä itsenäiseen talouspolitiikkaan, omaan valuuttaan ja valtiolle pitäisi varata oikeus rahanluontiin. Vapaamuurarius tulisi ehdottomasti kieltää virkamiehiltä ja poliitikoilta tai ainakin heidän tulisi ilmoittaa ennen nimittämistä kuulumisensa vapaamuurareihin ja vapaamuurariuden asteensa. Niin ikään valtamedian kontrolli ja valtius tulisi kansallistaa.

Suomen ei tulisi kuuna kunnan valkeana liittyä vapaakauppasopimuksiin (kuten esim. TTIP, CETA, TISA jne.), Nato-jäsenyyteen ja muihin pienelle maalle vahingollisiin kansainvälisiin sopimuksiin.

Veroparatiisisysteemi tulisi heti saada kuriin. Ulkomaille siirtyneiden suuryritysten olisi maksettava osa veroista myös Suomeen.

EU:ta irrotettuna ja itsenäisenä valtiona Suomi olisi puolueeton omaten ystävälliset kansainväliset suhteet jokaiseen ilmansuuntaan. Ennen muuta maallemme olisi tärkeää korostaa hedelmällisten suhteiden merkitystä Venäjän suuntaan. Taloudelliset suhteet niin viennin kuin tuonnin kannalta sekä rakennus-, teollisuus- ja energiayhteistyön alueella tulisi nostaa kukoistukseen Venäjän kanssa. Näitä mahdollisuuksia emme unohtaisi myös lännen suuntaan.

Suomi laittaisi rajat kiinni ja palauttaisi tänne pakolaisvyörytyksen mukana tulleet ihmiset. Suomi voisi osallistua kansainväliseen yhteistyöhön pakolaistilanteen helpottamiseksi ratkaisemalla kriisin aiheuttamia tekijöitä ja auttamalla pakolaisia heidän lähtömaissaan.

Suomi voisi esimerkiksi sijoittaa koulutukseen ja terveydenhuoltoon ja ottaa vastuulleen vaikka jonkin alueen koulutuksesta ja terveydenhuollosta. Jos kaikki EU-maat tekisivät tällaisen päätöksen, voitaisiin sosiaalista infraa rakentaa merkittävissä määrin. Jos samalla estettäisiin erityisesti koulutetun väestön maastamuuttoa ns. pakolaisina, voitaisiin pidemmälle tähtäimellä tukea kehitysmaiden kykyä kasvaa tasa-arvoisiksi maailmanyhteisön jäseniksi.

Rinnakkaisia sivustoja

Markku Juutinen

Lähteet

1. Taloussanomat (10.12.2012). Pakkolaeille iso tyrmäys: ”Puutteellinen, laskelmat pielessä”.
2. Tilastokeskus (3/2012): Suomalaisten työaika Euroopan lyhyempiä.
3. Taloussanomat. (19.4.2013)
4. Valtionvelka (2013).
5. Hoskins, Richard Kelly (1985). War Cycles, peace Cycles.
6. Saatavilla: Kreikan talouskriisi on omaa luokkaansa.