Maa- ja metsätaloustieteen lisensiaatti Sylvi Soini puolustaa raakamaidon eli tilamaidon käyttöä. Pästöroitu maito on hänen mukaansa monin tavoin ongelmallista. Se tuhoaa elimistön toiminnalle elintärkeät entsyymit.
Pastöroidun maidon ongelmallisuudesta sain omakohtaisen kokemuksen vuonna 2003, kun käytin liikaa ”kaupanmaitoa”, Sylvi Soini kertoo.
Terveysongelmat ilmenivät vajaassa vuodessa pastöroidun maidon lisääntyneen käytön aloittamisesta.
– Tulin ensin hävettävän turhasta ärtyneeksi. Sitten minulle tuli kaksi ientulehdusta, kaksi hammastakin lähti, sitten nousi kova kuume, jolle ei löydetty syytä viikon sairaalatutkimuksissakaan.
Sairaalasta kotiuduttuaan häntä odotti kirje ystävältään Marja Väisälältä, jossa oli mukana kopioitu suomennos tohtori Francis Pottengerin 1932–1942 tekemästä kissakokeesta, jossa selvitettiin pastöroidun maidon kissoille aiheuttamia ongelmia.
– Marja Väisälän kirje aivan kuin korosti minulle asian tärkeyttä. Minulla oli selvästi neljä samaa oiretta kuin Pottengerin tutkimilla kissoilla.
Sylvi Soini lopetti pastöroidun maidon juomisen. Terveysongelmat loppuivat.
Jos kissakoe pätee myös ihmisillä?
Sylvi Soini on kirjoittanut Pottengerin kissakokeesta referaatteja yhdessä maa- ja metsätaloustieteen maisteri Helvi Marjasen kanssa kirjoittamaan kirjaan Kivennäisaineiden ja vitamiinien merkityksestä (Suomen Terveyskirjat Oy, 7. painos, 2007).
Pottengerin kissakokeessa 900 kissaa jaettiin kahteen ryhmään.
Toinen ryhmä (Ryhmä 1) sai keitettyä lihaa ja pastöroitua maitoa. Toinen (Ryhmä 2) vain kuumentamattomia valkuaisaineita. Ryhmän 1:n 450 kissaa saivat jo toisessa sukupolvessa selviä rappeutumisoireita. Ryhmä 2:n kissat voivat koko kokeen ajan hyvin eli koko 8 sukupolven ajan, mihin saakka koe jatkui.
– Keitettyä lihaa ja pastöroitua maitoa saaneille kissoille tuli tulehduksia, hampaiden lähtöä, ihmistauteja ja ripulia. Kissat olivat ärtyneitä. Ryhmä 1:sen kissojen synnytykset olivat vaikeita, naaraskissat olivat usein myös hedelmättömiä. Niillä ilmeni vähentynyttä ja vinoutunutta seksuaalista halua, homo- ja lesbotaipumusta.
– Entäs jos kissakoe pätee myös ihmisillä? kysyy Sylvi Soini.
Valkuaisen kuumentaminen tuhoaa entsyymit
Pottengerin tutkimuksen mukaan kissojen terveysongelmat ja lisääntymisongelmat johtuivat pastöroidun maidon kuumennetusta valkuaisesta.
Selitykseksi Pottengerin havainnoille on myöhempi tutkimus antanut entsyymien tuhoutumisen ja valkuaisten koostumuksen haitalliset muutokset, kun valkuaista eli maitoa kuumennetaan pastöroinnissa. Vuonna 1930 tohtori Paul Kuchakoff todisti, että kypsennetyn aterian jälkeen leukosyytit eli tulehduksia torjuvat veren valkosolut lisääntyvät, mutta eivät entsyymirikkaan raakaravinnon syömisen jälkeen; silloin niitä ei tarvittu taudinaiheuttajia vastustamaan.
– Leukosyytit yrittävät auttaa mahaa ruoansulatustehtävässä entsyymien puutteessa ja siten kuluttavat kehon entsyymivarantoja. Tämä on myös selitys pastöroidun maidon aiheuttamille oireiden moninaiselle kirjolle, Sylvi Soini sanoo.
Entsyymit ovat luonnon omia pieniä turbomoottoreita, katalyyttejä, jotka nopeuttavat kemiallisia reaktioita. Ihmiselimistössä ne ovat tuttuja ruoansulatuksesta.
Mahdollisina entsyymivajausten seurauksena tutkimuskirjallisuudessa mainitaan ylipaino, ennenaikainen ikääntyminen ja varhainen kuolema. Myöhemmin oireluetteloa on täydennetty: nivelrikko, keuhkolaajentuma, luukato, maha-suolistovaivat, Alzheimerin tauti sekä lukuisia autoimmuunisairauksia, kuten esimerkiksi nivelreuma. Lisäksi entsyymivajaukseen yhdistetään myös aineenvaihdunnan tehottomuus vastustaa syöpä-, sydän- ja verisuonitautia sekä sokeritautia ja monia muita kroonisia sairauksia.
Immuunipuolustus vaatii lievää mikrobialtistusta
Maidon pastörointi tappaa suurimman osan maidon sisältämistä bakteereista, myös hyvistä ja luontaisesti maitoon kuuluvista bakteereista. –
Nykyajan kylmäketjut ja hyvä hygienia vielä entisestään tehostavat tätä kaksijakoista seurausta eli kun huonoja bakteereja tuhotaan, niin samalla hyvätkin tuhoutuvat, Sylvi Soini toteaa.
Huonojen bakteerien tuhoaminen on hänen mukaansa ristiriitaista.
– Samalla kuitenkin allergiat ovat lisääntyneet, samoin atooppiset ihottumat ja astma.
Yleishammaslääkäri Taina Harjumaaskola pohtii Maaseudun Tulevaisuudessa 23.3.2011, että maidon pastörointi saattaa olla yhtenä syynä nykyään yleistyviin allergioihin, koska immuniteetin kehittyminen vaatisi lievää mikrobialtistusta.
Sylvi Soini pohtii lisäksi, mistä johtuu, että nykyään niin moni pari saa hedelmöityshoitoa, miksi homo- ja lesboparit yleistyvät ja heille haetaan heteroparien oikeuksia, miksi ärtyneisyys: väkivalta, murhat ja jopa joukkomurhat lisääntyvät. – Voidaanko tehdä johtopäätöksiä, että Pottengerin kissakokeen tulokset, joissa kissoilla tuli ilmi em. asioita, pätevät myös ihmiseen? Eli että pästöroidun maidon käyttö provosoisi ihmisessä olevaa mahdollista taipumusta, esimerkiksi taipumusta homouteen, taipumusta väkivaltaisuuteen. – Mutta joku voi kysyä, ovatko nämä vain kristillisyydestä luopumista tai onko näin ollut aina, mutta näistä ilmiöistä ei ole vain ennen puhuttu? hän myös huomauttaa jatkaa: – Kuka tutkisi, miten maidon valkuaiset muuttuvat pastöroidessa ja millaisia ovat muutosten seuraukset? Tulikohan pastöroitu maito palvelemaan enemmän rahaa kuin ihmisiä – ja kotimaisia lehmiä? Ja miksi Pottengerin klassinen kissakoe on unohdettu ja vaiettu? Ja miksi USA:ssa on maatiloja, jotka ovat järjestäneet pastöroimattoman maidon markkinoinnin lähialueilleen? Miksei Suomessakin voitaisi myydä raakamaitoa, ja myyväthän monet jo.
Punajuuret pelastivat
92 vuotta maaliskuussa 2012 täyttävä maa- ja metsätaloustieteen lisensiaatti Sylvi Soini korostaa, että elämäntavoilla voi vaikuttaa suuresti terveyteen. Elämänasenteella koko elämänsä kulkuun.
– Olen vauvaikäisenä ollut ilmeisesti sellainen niin sanottu ”vetelä lapsi”. Isosiskoni sanoi, etten osannut reagoinut hyvään enkä pahaan.
En tarttunut mihinkään käsin, vaan hampain. Vähän isompana vaeltelin toisaikaisena – siksi isommat alkoivat sanoa minua monsuuniksi, joka lyhentyi partiossa Moskaksi.
Lääkärin määräämä lääkitys ei auttanut lapsena Sylvi Soinin toisaikaisuuteen ja väsymykseen. Kun Sylvi Soini oli 13-vuotias, 3. luokalla oppikoulussa, hänen äitinsä alkoi tarjota tyttärelleen joka päivä paistinpannullisen mäkipellossa, karjanlannalla kasvatettuja punajuuria.
– Tuolloin linja-autot alkoivat jo kulkea meillä päin ja voin asua kouluaikana kotona, ja siten jokapäiväinen punajuuriannos oli mahdollista, Sylvi Soini kertoo.
Hänen äitinsä keitti aina kerralla viikon punajuuret ja pilkkoi niitä paistinpannulle paistumaan kuopuksen päiväannokseksi samalla, kun keitti muulle väelle iltapäiväkahvit.
– Punajuuret pelastivat minut. Minä paranin ja virkistyin. Koulukin alkoi sujua paremmin, pärjäsin, kunhan kuuntelin tunnilla, pirteäsilmäinen tiedenainen muistelee.
Punajuuri sisältää runsaasti mangaania.
– Varsinkin, jos se on lannoitettu vanhanaikaisesti hakosonnalla. – Sitä, miksi punajuuret minut pelastivat, en kuitekaan tiennyt kuin vasta kolmen vuosikymmen kuluttua.
Vastaus maaperässä
Sylvi Soini on pariin otteeseen ollut maaperäkartoitustehtävissä. Maaperässä oli vastaus myös hänen lapsuutensa ”toisaikaisuuteen”.
Sylvi Soinin lapsuudenkoti oli nykyisessä Sastamalassa; 12 kilometrin päässä silloisesta Vammalan kauppalasta ja etäällä naapureista. Kotitilan pellot olivat osittain uudisraivaussuolla, metsäjärven rannalla.
– Kun turvemaata lannoitettiin sen ajan tietojen mukaan kolmella pääravinteella ja runsaasti kalkiten, sitoutui turpeen vähenevä mangaani liukenemattomaksi nopeammin kuin Satakunnan savimailla, Sylvi Soini kertoo.
Hänen mukaansa ainoastaan Pohjois-Karjalan läpäisevillä ja karkeilla kivennäisainemailla oli 1920-luvulla tunnettu ns. ”vetelä lapsi” -ilmiö. – Siellä se oli osattu korjata metsämarjoilla, joissa myös on runsaasti mangaania. Metsämarjoista parhaita mangaaninlähteitä ovat mustikka, puolukka ja karpalo.
Kun Sylvi Soini oli ollut 1950-luvulla LWF:n maatalousasiantuntijana ja osaksi Suomen Lähetysseuran työntekijänä Namibiassa, oli hänen opiskelutoverinsa, maa- ja metsätaloustieteen maisteri Helvi Marjanen noussut Suomessa Maatalouden paikalliskoetoimiston johtoon. – Helvi Marjanen oli ihmetellyt, miksi huolellisesti viljellyillä tiloilla isäntäväet ovat sairaampia kuin huolettomasti ja vanhanaikaisesti viljellyillä. Hän pani merkille mangaanipitoisuuksien erot tilojen koekentillä, Sylvi Soini kertoo.
Paikalliskokeilta kertyi lukuja kuitenkin liian vähän.
– Helvi Marjanen sai käyttöönsä viljavuuspalvelun pitäjittäiset mangaanipitoisuuksien keskiarvot ja vertasi niitä syöpärekisterin tilastoihin. Hän totesi selvän yhteyden maan mangaanipuutosten ja syöpään sairastuvuuden välillä.
Alkuperäinen juttu Karprint / LuontaisTerveys-lehti 8/11