Perussuomalaisten EU-eropuheet paljastettu taas perättömiksi

Perussuomalaisten puheet EU-eron mahdollisuudesta on tällä kertaa todistettu perättömiksi Kokoomuksen Petteri Orvon toimesta.

Perussuomalaisten mahdollinen tuleva puheenjohtaja Sampo Terho yritti keräillä nostetta omaan puheenjohtajakampanjaan väläyttämällä mahdollisuutta EU-erosta, mutta kuten uutisoimme aiemmin, ovat puheet yhtä tyhjän kanssa.

Nyt Kokoomuksen Petteri Orpo on todennut, että Perussuomalaisten huimat puheet EU-erosta ovat mahdottomia ja valheellisia:

”Tälläisiä puheita ei Suomen hallituksen jäsen tietenkään voi sanoa, se on aivan selvä. Suomi on hallitusohjelman mukaisesti, ja oman etunsa mukaisesti aktiivinen Euroopan unionin jäsen, ja me kuulumme euroalueeseen”

”Kyllä minä lähden siitä, ja edellytän sitä, että kaikki hallituksen ministerit seisovat tämän linjan takana, ja puheiden Fixiteistä tai erosta EU:sta pitää jäädä jonnekin muualle.”

Kokoomuksen kaltaiset finanssieliitin etujärjestöt ampuvat heti alas pienimmätkin puheet, jossa ehdotetaan demokraattisen kansanvallan toteutumista kansanäänestyksen kautta. Millainen ”demokraattinen hallinto” haluaa estää kansanäänestyksen, jolla voitaisiin toteuttaa kansan mielipidettä kaikilta puolin paremmin?

Mikä on Perussuomalaisten tarkoitus hallituksessa?

EU-eron kaltaiset vihjailut ovat vain julkisuustempauksia, koska Perussuomalaisten ainoa tarkoitus hallituksessa onkin hankkia helppoja ääniä suomalaisvastaiselle hallinnolle.

Puolue yrittää keinotekoisesti ylläpitää kansallismielistä imagoa radikaaleilla EU-ja maahanmuuttovastaisilla puheilla, jotta kansastansa välittävät suomalaiset eivät järjestäytyisi todelliseksi kansallismieliseksi vaihtoehdoksi.

Lue myös: Kunnallisvaalit: perussuomalaiset saivat petturin palkan

4 kommenttia

Persujen munattomus tuli viiimeistään selväksi hallintarekisteriasiassa, jossa persu toisensa jälkeen taipui kuin heinänkorsi tuulessa. Ministereiksi tai valiokuntien jäseniksi päästetyt persut ovat täysin Kokoomuksen talutusnuorassa. Jonkinlaisena puolustuksena voidaan mainita, että Kepusta ei ole ollut persujen pyrkimyksille koskaan mitään apua, vaan keskusta on muuttunut Kokoomus II:ksi.
Terhon puheet eivät siis ole tähänastisten saavutusten valossa lainkaan uskottavia. Väännöstä puuttuu sekä voimaa että tahtoa. Sen sijaan tyydytään harrastelemaan itselle mielenkiintoisia tehtäviä, joilla ei ole persujen ajamien isojen linjakysymysten kanssa mitään tekemistä.

Suomen yltiöpositiivinen EU-linja on sikäli hämmästyttävä, että iänikuista tyytyväisyyttä indikoimalla Suomi ei koskaan saa EU:lta neuvoteltua itselleen mitään etuja. Tähän on olemassa tietenkin yksinkertainen selitys. Suomea johtavan eliitin ja EU:n ytimessä vaikuttavan lobbarivetoisen päätöksentekokoneiston intressit ovat yhtenevät. Oppositiovoimat sidotaan puitteiltaan näyttäviin, mutta tuloksiltaan olemattomiin sosiaalisiin ongelmiin ratkaisua etsiviin ohjelmiin. Kreikka on kuitenkin selvä esimerkki siitä, kuinka paljon sosiaaliset kysymykset EU:ta kiinnostavat silloin, kun finanssieliitin edut ovat uhattuna.