Pohjoisnapa saavutettu

Ensimmäinen suomalainen Unsupported-retkikunta hiihti maantieteelliselle pohjoisnavalle ilman ulkopuolista tukea kahdessa kuukaudessa.

Aikaisemmin tänä vuonna (Magneettimedia nro 3) kerroimme suomalaisesta Laskuvarjojääkärikillasta, joka aikoi hiihtää pohjoisnavalle kahdessa kuukaudessa ilman ulkopuolista tukea. Tämä Unsupported-retkikunta saavutti pohjoisnavan tavoitteiden mukaisesti ja pystytti Suomen lipun pohjoisnavalle 29. huhtikuuta klo 19.31 Suomen aikaa. IsoMagneetin toimitus tapasi retkikunnan jäsenen, Jermi Tertsusen, muutama päivä Suomeen saapumisen jälkeen. Kokemuksesta selvästi väsynyt, mutta tyytyväinen mies kertoi retkikunnan urakasta arktisen ankarissa olosuhteissa.

Haastavat olosuhteet

Varsinkin alussa retkikunnan matkantekoa hidastivat ahtojäät. Reilusti yli satakiloisen ahkion vetäminen ahtojäissä muodostui liian raskaaksi sekä hiihtäjän että varusteiden kannalta. – Alussa ahkioiden tavaramäärä puolitettiin, jonka seurauksena ensimmäiset sata kilometriä hiihdettiin kolme kertaa. Matka kasvoi, mutta voimia ei tarvittu niin paljon. Myöhemmin avovedet hidastivat matkantekoa. Railojen leveys vaihteli muutamasta metristä satoihin metreihin. Osa niistä ylitettiin hyppäämällä, osa hiihtämällä ja osa uiden kuivapukuja käyttäen. Suurimmat avovesialueet ylitettiin käyttämällä ahkioita lauttana tai kanoottina. – Myös jäihin putoamisia matkalla sattui, mutta vakavia vaaratilanteita kastuminen ei pakkasista huolimatta aiheuttanut. Pakkasennätys, -47 astetta, koettiin pariin kertaan urakan alkupäivinä. – Yöllä lämpötilaa ei mitattu, joten ensimmäisten öiden aikana elohopea saattoi laskea helposti alle viidenkymmenenkin. Alun kovat pakkaset eivät kuitenkaan haitanneet, koska siinä vaiheessa oli energiaa vielä reilummin. Viimeisinä päivinä pakkanen oli huomattavasti lauhempi ja pakkasasteet vaihtelivat parinkymmenen ja kolmen asteen välillä. – Pakkasta huomattavasti ikävämpi kaveri oli tuuli, koska napajäällä oli harvoin tyyntä. Sään osalta lisää haastetta toivat ajoittain suttuinen keli ja whiteout, jotka vaikeuttivat näkemistä. – Whiteoutissa valkoisesta ei erottanut mitään maastonmuotoja tai korkeuseroja. Eteneminen tapahtui ainoastaan suunnassa eikä pieniä tai isoja jääesteitä voinut kiertää. Niitä ei yksinkertaisesti nähnyt ennen niihin törmäämistä. Maantieteellisinä kilometreinä matkaa pohjoisnavalle tuli 800, mutta todellinen hiihtomäärä oli huomattavasti suurempi. – Matka pohjoisnavalle mitattiin linnuntietä pitkin. Hiihdettyjen kilometrien oikea määrä on toista tuhatta, kun mukaan lasketaan kiertelyt, mutkittelut ja jäälauttojen liike.

Kahden kuukauden suoritus

Retkikunnan kovin haaste oli matkan aikana kertyvä rasitus. – Koko 2 kuukautta oli yhtä suorittamista. Unen puute, väsymys ja lopun kiireellinen aikataulu aiheuttivat huolimattomuutta ja vaikeuttivat etenemistä. Viimeiset pari päivää retkikunta hiihtikin todella rajuissa olosuhteissa hämärän rajamailla. – 48 tunnin aikana nukuttiin 2 tuntia, muu aika urakoitiin. Myös suurin osa kuormasta jouduttiin jättämään matkan loppumetreillä, jotta navalle ehdittiin ajoissa. Huippuvuorille asti tuli mukana vain yksi ahkio, napajäälle jäi kuusi. – Kaikki turvallisuuden kannalta välttämätön varustus oli kuitenkin koko ajan mukana, mihinkään uhkarohkeaan toimintaan ei ryhdytty. Lopun tiukasta aikataulusta, rikkinäisistä varusteista ja väsyneistä miehistä huolimatta pohjoisnapa saavutettiin ajoissa. – Näky saattoi olla aika koominen. Retkikunnan varusteet olivat kärsineitä ja pari miehistä hiihti lumisokeutuneina eteenpäin, mutta perille päästiin.

Mieliala korkealla

Retkikunnan seitsemästä jäsenestä kaikki pääsivät maantieteelliselle pohjoisnavalle. Missään vaiheessa kukaan ei aikonut luovuttaa ja mieliala reissussa oli korkealla. Itse Tertsunen käyttää termiä huumorin lisääntyminen. – Kun ollaan hyvällä porukalla liikenteessä, hyvät läpät vaan kasvaa. Toinen jatkaa ja maustaa toisen juttua ja näin saadaan aikaan hervottomat naurut. Luonnollisesti elämä pohjoisnavallakaan ei voi kokoajan olla yhtä juhlaa. – Erityisesti alussa joillakin saattoi olla pessimistisiä ajatuksia, kun matkanteko oli todella hidasta. Viimeisillä kilometreillä taas tunteet vaihteli laidasta laitaan. Välistä saattoi olla ihan mielettömän hyvä fiilis ja seuraavassa hetkessä tuntui, että voisi nukahtaa siihen sauvojen varaan. Usko itseen ja onnistumiseen oli kuitenkin vahva luonnon kovasta vastustuksesta huolimatta. Yksi killan suurista unelmista saavutettiin.

Mielenkiintoinen kokemus

Kokemuksena urakka oli Jermille mielenkiintoinen, mutta raskas. Palautuminen kestänee vielä yli kuukauden. – Olo on äärimmäisen väsynyt. Elimistö on rasittunut, paikat ovat kipeänä ja tuntokaan ei ole vielä joka paikkaan palautunut. Käveleminenkin piti melkein opetella uudestaan kahden kuukauden suksilla seisomisen jälkeen. Toistamiseen Jermi ei pohjoisnavalle aivan heti lähtisi, mutta Laskuvarjojääkärikillan arktiseen toimintaan hän aikoo vielä osallistua. – Pohjoisnapa on nyt nähty, uudet suunnitelmat vievät ehkä hieman etelämmäs. Killan ohjelmassa lienee tulevaisuudessa myös retkikunta Etelänavalle. Aivan heti ei uutta retkikuntaa kuitenkaan olla perustamassa. – Nautitaan ensin nyt kuitenkin siviilielämän riemuista, sillä loppujen lopuksi kyse on kuitenkin vaan retkeilystä, ei mistään sen vakavammasta.