Quo vadis, Ukraina?

Magneettimedialla on ilo ja kunnia julkaista syntyperäisen ukrainalaisen teksti Ukrainan nykytilanteesta. Artikkeli on Riikka Söyringin tomittama ja julkaistu aiemmin Avoinmediassa. Teksti julkaistaan nimimerkillä Inakomyslyachij, ”Toisinajattelija”, kirjoittajan henkilökohtaisen turvallisuuden suojelemiseksi. Suomen valtamedia ei kerro mitään taustoista eikä Ukrainan todellisesta olemuksesta, vaan suoltaa vain amerikkalaista propagandaa, johon perustuu koko Ukrainan toiminta. Kyseessä ei ole ”demokratia puolustaminen”, vaan USA:n proxysota Venäjää vastaan. NATO-haukkojen väite, että koko Euroopan turvallisuus on uhattuna Venäjän taholta, on täysi valhe. Venäjä ei uhkaa Suomea, jonka kanssa sillä on naapuruussopimus. Suomalaiset NATO-kiihkoilijat ovat tehneet valtavan virheen yrittäessään saada puolueettoman Suomen NATOn jäseneksi. Tämä virhe on törkeä valtiopetos. Esipuheen on toimittanut Benjamin Kivilohkare.

Toisinajattelija kertoo erään kimmokkeen tämän jutun kirjoittamiselle olleen se, että ”Ukrainan konflikti on suuresti vaikuttanut myös ihmissuhteisin, jopa perheiden sisällä. Sukupolvien riidat (vanhemmat vs lapset) tai jopa saman sukupolven sisällä olevat eri näkemykset (viha sisarusten välissä) johtivat suhteiden katkeamiseen ja jopa draamoihin, puhumattakaan ihmissuhteista työpaikoilla ym. Kaiken takana on tietenkin media: vääristynyt kuva Venäjän toimista ja Putinin demonisointi ovat monille niin järkyttävä juttu, ettei kukaan halunnut tietää mitään muuta tilanteesta Donbasissa ja sodan syttymissyistä.”

Inakomyslyachij (”Toisinajattelija”)

Sodan syttyminen keskellä Eurooppaa 2000-luvulla on herättänyt hämmennystä monissa Ukrainan traagisia tapahtumia seuraavissa ihmisissä. Tapahtumien taustalla on kuitenkin Ukrainan asema Yhdysvaltain ja Venäjän kylmän sodan jälkeisen vastakkainasettelun tärkeimpänä pelikenttänä. Tätä sotaa pitäisikin mielestäni tarkastella enemmänkin Yhdysvaltain ja Venäjän välisenä kamppailuna vaikutusvallasta kuin Venäjän ja Ukrainan välisenä sotana.

Venäjän johto käyttää sodasta nimeä ”sotilaallinen erityisoperaatio Ukrainan demilitarisoimiseksi ja puhdistamiseksi natsismista”. Tässä kirjoituksessa yritän selvittää, mitä natsismista puhdistaminen on, ja onko Ukrainassa uusnatseja.

Amerikkalainen geopoliitikko, professori ja presidentti Bill Clintonin neuvonantaja, Puolassa syntynyt Zbigniew Brzezinski kirjoittaa kirjassaan The Grand Chessboard (1): ”Ukraina, euraasialaisen shakkilaudan uusi ja merkittävä alue, on geopoliittinen keskipiste, koska jo sen pelkkä olemassaolo itsenäisenä valtiona auttaa muuttamaan Venäjää. Ilman Ukrainaa Venäjä lakkaa olemasta euraasialainen suurvalta. […] Jos Moskova palauttaa itselleen Ukrainan valvonnan – sen 52-miljoonaisen väestön, sen merkittävät resurssit ja pääsyn Mustallemerelle – Venäjä saa automaattisesti keinot tulla suurvallaksi, joka ulottuu Eurooppaan ja Aasiaan.”

(“Ukraine, a new and important space on the Eurasian chessboard, is a geopolitical pivot because its very existence as an independent country helps to transform Russia. Without Ukraine, Russia ceases to be a Eurasian empire. […] If Moscow regains control over Ukraine, with its 52 million people and major resources as well as its access to the Black Sea, Russia automatically again regains the wherewithal to become a powerful imperial state, spanning Europe and Asia.”)

(Kirjoittajan huomautus: Ukrainan väkiluku on nykyään alle 40 miljoonaa.)

Brzezinskin mielestä Ukrainan ja Venäjän lähentymistä ei siis missään tapauksessa päästää
tapahtumaan. Yhdysvallat onkin määrätietoisesti pyrkinyt etäännyttämään Ukrainaa Venäjästä ja lähentämään sitä länsileiriin. Ukrainasta piti tulla jonkinlainen anti-Venäjä: Ukrainassa asuvat venäjänkieliset piti saada vihaamaan Venäjällä asuvia venäjänkielisiä. Sen jälkeen osapuolet usutettaisiin toistensa kimppuun ja sillä tavalla heikennettäisiin Venäjää.

Aluksi oli tarpeen luoda Ukrainan sisälle ryhmä, joka pitäisi Venäjää päävihollisenaan ja voisi
tarvittaessa järjestää vallankaappauksia ja tihutöitä tai päästää epäsuosittuja henkilöitä päiviltä.
Tällaista puolisotilaallista ryhmää varten CIA valitsi sopivat henkilöt, joita se ryhtyi kouluttamaan
erikoisleireillä heti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuonna 1991 tai eräiden tietojen mukaan jo vuonna 1953 (2). Koulutusleirejä oli myös EU:n alueella (3). Näistä taistelijoista koottiin vuonna 2014 Azov-pataljoona, ja myöhemmin Aidar-, Dnepr-, Donbass- ja Tornado- pataljoonat.

Kaikki nämä pataljoonat, joista myöhemmin tehtiin rykmenttejä, olivat ideologialtaan natsihenkisiä (äärikansallismielisiä), ja ne käyttivät (ja käyttävät osittain vieläkin) toiminnassaan natsi-Saksalta lainattuja symboleita, ja jopa hymniä ”Ukraina ponad use!” (Ukraina kaikkien yläpuolella!), joka muistuttaa Saksan kansallishymniä Deutschland, Deutschland über alles.

Huomion arvoinen on sekin seikka, että Azov-pataljoonaa on alusta alkaen tukenut taloudellisesti Donetskin läänin maaherra Sergei Taruta, kun taas Dnepr-pataljoonaa on rahoittanut miljardööri Igor Kolomoiski. Presidentti Viktor Janukovitshia vastaan suunnatut voimat käyttivät hyväksi natsitaistelijoita Maidanin vallankaappauksessa, asevarastojen ryöstämisessä ja kaupunkien hallintorakennusten valtaamisessa.

Vallan kaapanneet oppositiojohtajat (Aleksandr Turtshinov/OleksandrTurchynov, Arseni Jatsenjuk/Yatsenyuk, Dmitri Jarosh, Arsen Avakov) käyttivät natsijoukkioita omien poliittisten tavoitteidensa saavuttamiseksi, ja uuden vallan perustamiseksi Ukrainan eri kaupungeissa. Ainoa poikkeus oli Krim, jossa väestö ei ole halunnut alistua Kiovan uudelle johdolle, vaan äänesti liittymisestä Venäjään. Myös Donbassin väestö, hyvin tietäen, mikä kohtalo heitä odottaa, ryhtyi vastarintaan Kiovan uusia vallanpitäjiä kohtaan. Tästä alkoivat yhdenotot Donbassissa.

YK:n raportissa (4) on vahvistettu tieto useista rikoksista, joihin äärikansalliset ovat syyllistyneet:
Odessan ammattiyhdistysten talon murhapoltto toukokuussa 2014, kirjailija Oles Businan murha sekä siviiliväestön ja poliisien murhat Mariupolissa ovat niistä järkyttävimpiä. Ketään Azovin pataljoonan jäsenistä tai muista äärikansallisten ryhmittymien toimijoista ei ole saatettu rikosvastuuseen teoistaan. Tutkimatta on Odessan tragedia, Oles Businan murhaa ryhdyttiin
tutkimaan, mutta tutkinta lopetettiin kesken. On ilmeistä, että taustalla oli syyttäjän ja tuomarien pelko uusnatsien kostosta. Sen sijaan Azovin komentaja Andrij Biletski, joka hänkin syyllistyi lukuisiin rikoksiin, äänestettiin Radan (eduskunnan) jäseneksi vv. 2014–2019.

Uusnatsit uhkailivat myös presidenttejä – sekä Petro Poroshenkoa että Vladimir Zelenskia – mikäli nämä hyväksyisivät Minskin sopimukset. Uusnatsien johtohahmo Dmitri Jarosh sanoi sen suoraan: ”Jos Zelenski pettää Ukrainan, hän menettää paitsi virkansa, myös henkensä” (5).

Tämän vuoksi mitkään sovituista tulitauoista eivät ole pitäneet Donbassin rintamalla: azovilaiset suostuivat vain siihen, minkä itse katsoivat tarpeelliseksi. Zelenski lupasi vaalikampanjassaan lopettaa sodan, mutta käytännössä tämä osoittautui mahdottomaksi – presidentin valta ei ulotu uusnatseihin.

Näiden tosiseikkojen valossa on nähtävissä, että uusnatsit ovat Ukrainassa muodostaneet voiman, joka tottelee vain omia johtajiaan (Oleh Tjagnibok/Tyahnybok, Andrij Parubij/Andriy Parybiu, Dmitri Jarosh). He ja heidän kannattajansa ja hengenheimolaisensa yhdessä Ukrainan suojelupoliisin (SBU) kanssa onnistuivat luomaan pelon ja terrorin ilmapiirin, jossa ihmisiä saatettiin pidättää ja kiduttaa vain sen vuoksi, että heitä epäiltiin Venäjä-sympatioista. Zelenski väittää, ettei Ukrainassa ole uusnatsismia.

Uusnatsijohtaja Tjagnibok taas kirjoittaa:”…täytyy hävittää fyysisesti koko venäläinen älymystö ja luoda ukrainalainen Ukraina. Tämä voi toteutua, jos aiheutetaan nälänhätä venäjänkielisissä kaupungeissa ja tätä kautta saadaan näiden kaupunkien väestöä vähennetyksi” (6).

Internetistä löytyvä aineisto Azovin uusnatsien hirmuteoista on järkyttävää katseltavaa.
Viime vuosina äärikansalliset ovat ryhtyneet huolehtimaan lasten kasvatuksesta. Presidentti
Poroshenko julisti jo vuonna 2015, että Ukrainassa lapsia tulee kasvattaa Ukrainan kapinallisten
armeijan (Ukrainian Insurgent Army UPA ja OUN-UPA), Maidanin ja Donbassin ”terrorisminvastaisen operaation” ihanteita silmällä pitäen. On ilmestynyt jopa uusi Kapinallisten aapinen (Povstanska abetka).

Ukrainassa toimii lähes 50 puolisotilaallista kesäleiriä nuorille, joissa koulutusihanteet ovat
uusnatsien ideologian mukaisia – eräänlainen uusi Hitler Jugend. Jopa amerikkalainen NBC-kanava kauhisteli ukrainalaista lasten ja nuorten kasvatusta (7).

Näiden tietojen valossa kannattaa kysyä, voisiko Ukrainasta lähitulevaisuudessa muodostua
äärinationalistinen valtio, joka vain päältä päin näyttäisi ”demokratialta”; sillä olisi vapaissa vaaleissa valittu presidentti ja Rada (eduskunta), mutta todellinen valta olisi uusnatsien harmailla eminensseillä. Mitä tapahtuu, jos äärikansalliset palkkaavat asiantuntijoita kehittääkseen likaisen ydinpommin? Edellytykset tälle kehitykselle ovat olemassa, sillä Tshernobylin ydinjätevarasto on lähellä. Presidentti Zelenski vihjasi tähän Münchenin konferenssissa sanoessaan, että Ukraina voi harkita uudelleen ydinaseettoman valtion statustaan (8).

Tätä taustaa vasten voi ymmärtää, miksi yhtenä Venäjän ”sotilaallisen erikoisoperaation”
tavoitteena oli ”denatsifikaatio”, natsismin poistaminen. Kaikesta päätellen Ukraina ei olisi pystynyt tai halunnut (?) omin voimin kitkemään uusnatsismia. Omituista onkin, että eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset halusivat nähdä Ukrainassa vain demokratian ulkokuoren, vaikka äärikansallinen toiminta oli hyvin tiedossa. Rahaa ja aseita suorastaan syydettiin Ukrainalle: viime vuoden aikana Yhdysvaltain apu oli n. 1 miljardi dollaria ja suuri määrä aseita (9).

Josep Borrellin mukaan (puhe 4.1.2022) EU on vuodesta 2014 lukien antanut Ukrainalle apua 17 miljardin euron arvosta. Koska raporttia näiden avustusten käytöstä on lähes mahdoton saada, voi epäillä, että eurooppalaisten veronmaksajien rahaa käytettiin (ja käytetään) Azovin kaltaisten ryhmittymien aseistukseen ja ylläpitoon.

Suomi ei ole jäänyt sivuun: hallitus teki ”historiallisen”, mutta harkitsemattoman
päätöksen lähettää Ukrainalle rynnäkkökivääreitä, kertasinkoja ja ampumatarvikkeita (10).

Tilanne Ukrainassa rauhoittuu ennemmin tai myöhemmin; mitä Azovin taistelijat sen jälkeen
tekevät? Muodostuuko sen jäsenistä, joista monet ovat tottuneet huumeiden käyttöön (11),
radikalisoitunut ääriryhmä, joka terrorisoi kaikkia? Onko Euroopan arvojen mukaista auttaa tällaisia ryhmiä? Voi myös kysyä, haluaisiko Venäjä pitää lähellään tällaista naapuria? Entä Eurooppa?

Ja lopuksi: sota on hirveä asia. Yli seitsemän vuoden aikana Itä-Ukrainassa ei kuitenkaan – monista yrityksistä huolimatta – ole saatu syntymään pysyvää sopimusta, vaan Donbassissa ihmisiä on kuollut väkivaltaisesti päivittäin. Mikä olisi ollut vaihtoehto tälle erikoisoperaatiolle?

— Inakomyslyachij, Toisinajattelija

Alkuperäinen artikkeli: Quo vadis, Ukraina? – AM (avoin.media)

_________________________

Magneettimedian toimituksen huomioita

Magneettimedian toimitus on kirjoittajan kanssa samaa mieltä siinä, että myös nykyiset Ukrainan traagiset tapahtumat juontavat juurensa Ukrainan asemasta Yhdysvaltain ja Venäjän kylmän sodan jälkeisestä vastakkainasettelusta, sillä Ukraina on merkittävässä asemassa euraasialaisen geopolitiikan kentällä. 

Toisinajattelijan kirjoituksessa jää kuitenkin selvästi huomioimatta se, että Itä-Ukrainan sodan ja nykyisen Venäjän ja Ukrainan välisen konfliktin aiheuttajina ovat juutalaistoimijat. Nämä juutalaistoimijat ovat käyttäneet kansallissosialistista ideologiaa polttoaineena ja täten saaneet värvättyä ”natsijoukkoja”, jotka ovat täysin sionistien palveluksessa muodostaen vain heikon karikatyyrin teatterimaisena ”natsipataljoonina”.  

Ukrainan niin kutsutuissa natsipataljoonissa on tietenkin myös aitoja kansallissosialistisen ideologian omaksuneita ihmisiä ja ryhmiä, mutta kokonaisuutena ei voida puhua kansallissosialistisista joukoista, vaan juutalaismafian kontrolloimista Ukrainan hallinnon pataljoonista, joiden harteille on sovitettu kansallissosialistinen viitta. 

Ukrainan ja Venäjän sekä Neuvosto-Venäjän välistä vihamielisyyttä on tietyissä piireissä pyritty kuohuttamaan Ukrainan historiallisilla kärsimyksillä, jotka muiden muassa juutalaisten hallitsema Neuvostoliitto aiheutti ukrainalaisille Ukrainan ollessa osa Neuvostoliittoa. Esimerkiksi Ukrainan nälänhätä (Holodomor ) vuosina 1932–1933 johtui Neuvostoliiton poliittisista päätöksistä, minkä seurauksena ainakin 14 miljoonaa ukrainalaista kuoli nälkään. Syypäitä nälänhätään oli kuitenkin Neuvostoliittoa hallinneet juutalaistoimijat, eivätkä venäläiset. 

Ukrainan Neuvosto-Venäjän aikaisella historiallisella perspektiivillä on kansallistunteeseen yhdistettyä ideologista nostalgiaa, mitä juutalaismafia on nykyisin yhdistänyt kansallissosialismin ulkoiseen olemukseen, ja siten mafia on käyttänyt ”kansallissosialismin” piirteitä ja tunnuksia vihan lietsonnassa Venäjää vastaan. Tämä on taitava viritelmä, johon näköjään lähes kaikki ovat nykyisin langenneet. Mutta kansallissosialismin parhaiden puolien soveltaminen on aina tervetullutta yhteiskunta- ja valtiojärjestyksen muodostamisessa 

Toisinajattelija kirjoittaa:  

”Aluksi oli tarpeen luoda Ukrainan sisälle ryhmä, joka pitäisi Venäjää päävihollisenaan ja voisi tarvittaessa järjestää vallankaappauksia ja tihutöitä tai päästää epäsuosittuja henkilöitä päiviltä. Tällaista puolisotilaallista ryhmää varten CIA valitsi sopivat henkilöt, joita se ryhtyi kouluttamaan erikoisleireillä heti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuonna 1991 tai eräiden tietojen mukaan jo vuonna 1953 (2).”  

Yllä mainittu paljastaa osaltaan, että Ukrainaan kohdistuvan globaalin valtapolitiikan taustalla, ja niin muodoin nykyisen Ukrainan konfliktin käynnistäjinä ovat juutalaistoimijat ja Israel. Myös Ukrainan istuva presidentti V. Zelenski on juutalainen pelle, joka on ammattinäyttelijä. 

Yllä esitettyihin kappaleisiin viitaten, ja erityisesti CIA:n toimintaa huomioiden muistutamme siitä, että Yhdysvaltojen Pro-Israel lobby, jota kutsumme myös juutalaismafiaksi, muodostavat uskomattoman tehokkaan poliittisesti organisoituneen verkoston, jonka tavoitteena on vaikuttaa Yhdysvaltojen sisä- ja ulkopolitiikkaan. Huomioita osuuden on kirjoittanut Markku Juutinen. 

LÄHTEET:

1. Grand_Chessboard.pdf (takeoverworld.info)
2. SRBIN.info: Project AERODYNAMIC, The CIA has been secretly nationalizing Ukraine since 1953 ja CIA: Project Aerodynamic
3. Bellingcat (2018): Ukrainian Far-Right Fighters, White Supremacists Trained by Major European Security Firm
4. Office of the United Nations Report on the human rights situation in Ukraine 16 February to 15May 2016 и Amnesty International “You Don’t Exist” Arbitrary Detentions, Enforced
   Disappearances, and Torture in Eastern Ukraine
5. Obozrevatel (27.5.2019): Ярош: еслиЗеленскийпредастУкраину—потеряетнедолжность, ажизнь
6. Time News (17.4.2015): Какраз–тонароднаУкраинеиненужен
7. Reddit.com: Ukraine’s Hyper-Nationalist Military Summer Camp for Kids : europe (AvoinMediassa 13.3.2022 ”Informaatiosota pyrkii luomaan perspektiiviharhoja”)
8. Украина.ру (19.2.2022): ЗеленскийвМюнхене: «Мирговоритобугрозебольшойвойны»
9. US Department of State (3.3.2022): U.S. Security Cooperation With Ukraine
10. Helsingin Sanomat (28.2.2022): Suomi lähettää aseita Ukrainalle – Pääministeri Marin: ”Päätös on historiallinen”
11. Polygraf.net (2020): Обыскив”Азове”иНацкорпусе. Найденооружиеинаркотики. Готовилисьпровокациинавыборах. Всеподробности

………..

Magneettimedian lähteet

Holodomor | Facts, Definition, & Death Toll | Britannica

John Mearsheimer and Stephen Walt · The Israel Lobby: the Israel Lobby · LRB 23 March 2006