Raakaravinto ja koivuntuhkalipeä syövän parantamiskeinona

Vuonna 1949 Raudaskylän rovasti Juho Kytömäki sai kuulla erään kuolemaan tuomitun syöpäpotilaan paranemisesta koivuntuhkalipeän avulla.

Koska hänen poikansa appi sairasti parantumatonta kurkkusyöpää rovasti suositteli hänelle tätä syöpälääkettä sillä seurauksella että tämä vähitellen parani täysin sairaudestaan. Saatuaan tietää useista koivuntuhkalipeällä parannetuista syöpätapauksista rovasti Kytömäki ilmoitti näistä lääketehdas Orionille Helsingissä lähettäen samalla näytteen Raudaskylän koivuntuhkasta.

Orionissa innostuttiin asiaan ja pyydettiin professori Olavi Erämetsää Tekn. Korkeakoulussa Helsingissä analysoimaan ko. koivuntuhkaa. Erämetsän analyysitulosten perusteella Orion alkoi valmistaa kivennäisaineseosta syöpälääkkeenä. Myöhemmin suoritetut kliiniset kokeet osoittivat kuitenkin ettei Orionin pillereillä ollut mitään syöpää parantavaa vaikutusta. Herää kuitenkin kysymys miksi Orion ei alkanut valmistaa pillereitään koivuntuhkaa sinänsä raaka-aineena käyttäen.

Syöpä ja koivuntuhkalipeä

Samoihin aikoihin kuin rovasti Kytömäkeä oli myös toimittaja Martti Kujalaa ruvennut kiinnostamaan syöpäsairauden parantaminen koivuntuhkalipeillä. Toukokuussa 1952 hän kirjoitti Suomen Kuvalehteen artikkelin koivuntuhkasta kansanlääkkeenä. Tämä artikkeli herätti suunnatonta huomiota koko maassa ja rovasti Kytömäelle alkoi virrata lukematon määrä kirjeitä toivottomilta syöpäpotilailta, jotka pyysivät saada Raudaskylän koivuntuhkaa ja ohjeita sen käytöstä. Käyttöohje oli seuraava:

Koivupuita poltetaan aivan puhtaassa uunissa. Puita sytytettäessä ei tule käyttää paperia tai muuta vierasta sytykettä. Ei edes tulitikkua tule heittää tuleen. Muodostunut tuhka seulotaan sopivan sihdin läpi karkeiden osien poistamiseksi. Yksi kupillinen koivuntuhkaa sekoitetaan viiteen kupilliseen vettä ja keitetään 10—15 minuuttia. Kun liuos on jäähtynyt ja sakka painunut astian pohjalle otetaan kaksi ruokalusikallista liuosta kahvikuppiin, joka sen jälkeen täytetään vedellä. Aamiaisen, lounaan ja päivällisen yhteydessä nautitaan sitten yksi kahvikupillinen mainitulla tavalla laimennettua koivuntuhkalipeätä — siis kolme kertaa päivässä.

Uusi analyysi koivuntuhkasta

Syksyllä 1969 suoritti professori Olavi Erämetsä uudelleen analyysin sekä Raudaskylän että erään toisen Etelä-Suomessa sijaitsevan paikkakunnan koivuntuhkasta ns. röntgendifraktometriä käyttäen. Tämä koje antaa erittäin tarkkoja anatyysituloksia. Tällöin hän totesi, että Raudaskylän ja Etelä-Suomen koivuntuhkan kemiallinen koostumus oli käytännöllisesti katsoen samanlainen. Raudaskylän tuhka sisälsi kuitenkin jonkin verran enemmän kuparia, sinkkiä ja vismuttia kuin Etelä-Suomen. Molemmat tuhkat sisälsivät runsaasti kaliumia, kalsiumia, suhteellisen runsaasti strontiumia, bariumia, wolframia, mangaania ja rautaa sekä hyvin pieniä määriä titania, kromia ja lyijyä. On mahdollista että ko. koivuntuhkat sisältävät hivenen verran muitakin metalleja, esim. ns. lautanideja.

Toistaiseksi on kuitenkin, mahdotonta sanoa onko joku yllämainituista metalleista se tekijä, joka parantaa syöpää. Paljon vaivalloista tutkimustyötä vaaditaan vielä tämän tärkeän asian selvittämiseksi. Professori Erämetsän tarkat analyysitulokset viittaavat kuitenkin siihen suuntaan, ettei ole olemassa mitään periaatteellista eroa Raudaskylän ja Etelä-Suomen koivuntuhkan välillä. Kiintoisaa on kuitenkin todeta, että Raudaskylän koivuntuhkan avulla ilmeisesti on parannettu hyvin monta syöpätapausta.

Kaksi paranemistapausta

Seuraavassa esitän kaksi paranemistapausta:

Pentti Härkönen
13. päivänä maaliskuuta 1969 julkaistiin Oulussa ilmestyvässä Kaleva -lehdessä laaja artikkeli koivuntuhkasta syöpää parantavana lääkkeenä otsikolla: »Kuolemaan tuomittu syöpäpotilas nyt täysin terve». Selostan alla lyhyesti artikkelin sisältöä: Myrkkystruumaa sairastava 54 vuoden vanha poliisimies Pentti Härkönen joutui vuoden 1963 alkupuolella Oulun Diakonissalaitokselle. Röntgentutkimuksessa todettiin kuitenkin että mies sairasti mahasyöpää, joka patologisessa tutkimuksessa todettiin pahanlaatuiseksi. Lääkärinlausunnon mukaisesti tauti oli niin pitkälle kehittynyt, ettei leikkausta eikä sädehoitoa enää voitu soveltaa. Potilas lähetettiin sen vuoksi kotiin. Hänen elinaikansa arvioitiin korkeintaan vuodeksi. Masentuneena Härkösen oli pakko alistua kohtaloonsa.

Mutta henkilö, joka ei alistunut tähän oli Härkösen vaimo, joka oli kuullut Raudaskylän koivuntuhkan syöpää parantavasta ominaisuuksista. Hän hankki tätä koivuntuhkaa ja järjesti niin, että hänen miehensä joi kupillisen koivuntuhkalipeätä kolme kertaa päivässä.

Pentti Härkönen itse ei ensinkään uskonut että koivuntuhka pelastaisi hänen henkensä. Mutta koska hän ajatteli olevan yhdentekevää kuoleeko hän syöpään vai tuhkaan niin hän alistui tarmokkaan vaimonsa määräykseen.

Jo keväällä 1963 Härkönen tunsi olonsa paremmaksi. Hänen painonsa alkoi lisääntyä ja elämänhalukin alkoi palautua. Vähitellen hän jaksoi hoitaa virkaansakin.

Kesäkuussa 1964 Härkönen joutui kuitenkin jälleen sairaalaan vaikean iskiasvaivan vuoksi. Koska lääkärit olivat epävarmoja siitä mistä tämä vaiva aiheutui, päättivät he leikkauksen kautta tarkistaa miten mahalaukun syöpäkasvaimen laita oli. Suureksi hämmästyksekseen he tällöin havaitsivat, että syöpäkasvain oli kokonaan hävinnyt mahasta. He eivät voineet löytää edes vatsakatarrin arpia. Härkönen sanoo haastattelussa: »Miten tämä on selitettävissä sitä en tiedä, mutta nyt — siis maaliskuussa 1969 — hoidan virkaani kuten aikaisemminkin ja tunnen olevani täysin terve.»

Pentti Härkönen on harvapuheinen ja vaatimaton mies, joka ei hae sensaatiota ja mainosta, mutta muitten onnettomien kohtalotovereittensa rohkaisuksi hän viimein suostui haastateltavaksi. Itse hän on kiitollinen niistä elinvuosistaan jotka hän on saanut aivan kuin lahjaksi. Lääkärien asia on sitten löytää oikea selitys sille miksi syöpäkasvain hävisi hänen mahalaukustaan, hän sanoo.

Raakaravinto ja koivuntuhka

Monet lääkärit ovat todenneet että keittämättömillä, siis raaoilla kasviksilla on sekä parantava että ennakolta estävä vaikutus moniin sairauksiin nähden. Niinpä professori Hans Eppinger Wienissä esitti jo vuona 1938 kuuluisat raakaravintokokeensa, joiden mukaan hänen onnistui parantaa monia erilaisia tauteja antamalla potilailleen ravinnoksi runsaasti monipuolisia keittämättömiä kasviksia. Kuuluisa saksalais-amerikkalainen lääkäri Max Gerson on vuonna 1959 kirjassaan »syöpäterapia» selostanut 50 parannettua syöpätapausta pääasiallisesti raakaravintoa parantamismenetelmänä käyttäen.

Suomessa rupesi luontaisparantaja Toivo Karppi, joka muutamia vuosia sitten kuoli liikenneonnettomuudessa, hyvällä menestyksellä käyttämään syöpätaudin parantamiskeinona raakaravinnon, koivuntuhkan sekä luonnonkalkin yhdistelmää. Selostan alla erään tällaisen tapauksen, jota itse jouduin hyvin läheltä seuraamaan:

Päivi Tammi
oli oppilaana Toivonlinnan sisäoppilaitoksessa Piikkiössä, kun hän 16-vuotiaana sairastui syöpään (toisessa munasarjassa). Hänet leikattiin 5.11.1958. Tällöin todettiin kuitenkin että syöpäsoluja oli levinnyt koko vatsaonteloon. Patologinen tutkimus osoitti, että syöpä oli pahanlaatuinen. Diagnoosi kuului: Cystadenoma pseudomucinosa maligna. Lääkäri, joka leikkasi Päivin, piti tapausta hyvin vakavana, ja katsoi että Päivi voisi elää korkeintaan kaksi vuotta.

Tässä vaikeassa tilanteessa Päivin vanhemmat ottivat yhteyden luontaisparantaja Karppiin, joka katsoi että oli olemassa hyviä toiveita Päivin parantumiselle edellyttäen, että hän alistuu käyttämään ankaraa ruokavaliota, joka sisältää miltei yksinomaan keittämättömiä kasviksia, siis raakaravintoa, sekä koivuntuhkalipeää, luonnonkalkkia ja lisäksi ottamaan suolistohuuhteluja ja istumakylpyjä.

Päivin vanhemmat päättivät jättää nuoren tyttärensä luontaisparantajan hoitoon sillä ilahduttavalla seurauksella että tyttö alkoi vähitellen parantua. 1 Kolme viikkoa leikkauksen jälkeen Päivi aloitti jälleen koulunkäyntinsä, suoritti ylioppilastutkintonsa 1962, alkoi opiskella lääketiedettä ja on nykyään valmis lastenlääkäri sekä yhden lapsen äiti.

Leikkauksen jälkeen Päivi kävi monen vuoden aikana Turun keskussairaalassa kaksi kertaa vuodessa lääkärintarkastuksessa. Vuonna 1965 hän sai lääkäriltään todistuksen, että hän on täysin terve.

Esitän seuraavassa Karpin antamat Päivin hoito-ohjeet

AAMIAINEN: Ensin syödään tuoreita hedelmiä ja sen jälkeen pari kupillista yrttiteetä, joka valmistetaan kuivatusta peltokortteesta, puna-apilan kukista, punajalavan kuoresta ja tammen kuoresta. Tällöin lisätään veteen suunnilleen yhtä paljon kutakin kasvilajia ja kiehautetaan. Grahamkorppuja ilman voita syödään yrttiteen kera. Hieman hunajaa voidaan käyttää teen mausteena.

LOUNAS on ateria jolloin syödään erilaisia tuoreita vihanneksia ja juureksia joko sellaisina tai raastettuina. Kylmänä puristettuja kasviöljyjä kuten auringonkukansiemenöljyä, vehnänalkioöljyä, oliiviöljyä y. m. käytetään säännöllisesti tuoreiden kasvisten kera.

Ns. raakaperunasalaattia valmistetaan seuraavasti: Muutama hyvä peruna pestään ja kuoritaan minkä jälkeen perunat leikataan pieniksi kuutioiksi. Samalla tavalla hienonnetaan raakaa sipulia, kurkkua, tomaattia, ruohosipulia, persiljaa, hapankaalia jne. mitä sattuu olemaan. Tähän salaattiin lisätään jonkin verran sitruunamehua ja kylmänäpuristettua auringonkukkasiemen- tai muuta kasviöljyä. Salaattia syödään runsaasti.

Koska punajuurella ja sen mehulla katsotaan olevan syöpää vastustavia ominaisuuksia on seuraavaa ns. raakaa punajuuri-perunasalaattia pidetty erittäin suositeltavana: Karkealla raastinraudalla raastetaan suunnilleen yhtä paljon raakaa valkokaalia, punajuurta ja perunaa sekä jonkin verran sopivaa juustoa. Tähän seokseen lisätään hienonnettua sipulia, kynsilaukkaa ja hieman piparjuurta sekä vähän suolaa. Seokseen kaadetaan jonkin verran sitruunamehua ja melko runsaasti jotain kylmänäpuristettua kasviöljyä, esim. auringonkukkaöljyä, oliiviöljyä tms. Seos sekoitetaan hyvin. Sitä voidaan haluttaessa hienontaa sopivassa koneessa. Salaattia syödään runsaasti.

Tässä muodossa voidaan nauttia sekä punajuurta että perunaa tuoreina (keittämättöminä), mitä pidetään erittäin terveyttä edistävänä.

Lounaalla voidaan myös käyttää eri kasviksista ja juureksista valmistettuja raakamehuja ja niiden seoksia. Kun punajuurimehu itsessään on melko kirpeän makuista voidaan siihen sekoittaa yhtä paljon porkkanamehua, jolloin saadaan erinomaisen terveellistä juomaa. Persiljasta ja nokkosista ja muista vihanneksista saadaan myös terveellistä mehua, samoin eri hedelmistä.

Keitettyä perunaa ja happamesta maidosta valmistettua kvarkkia voidaan silloin tällöin käyttää samoin teelusikallinen jauhettua mustaajuurta. Graham-korppuja ilman voita voidaan käyttää muun ruoan ohella.

PÄIVÄLLINEN on lähinnä hedelmä-ateria, jolloin käytetään erilaisia hedelmiä sellaisina tai hedelmäsalaatteina. Erilaisia pähkinöitä sekä rusinoita, taateleita yms. voidaan käyttää, samoin puolukkaa- tai sitruunamehua hunajan kera juomana.

Aamiaisen, lounaan ja päivällisen yhteydessä juodaan kupillinen yllämainittua koivuntuhkalipeätä sekä otetaan teelusikallinen luonnonkalkkia, jota myydään apteekeissa.

Suolihuuhtelut ja istumakylvyt
Muutamia kuukausia sen jälkeen kuin Päivi oli alkanut käyttää raakaravintoa piti hän yhden päivän aikana viikossa ns. raakamehupaaston, jolloin hän ei käyttänyt ensinkään kiinteätä ravintoa vaan yksinomaan raakamehuja. Tällaisen paastopäivän iltana hän otti suolihuuhtelun tavalliseen tapaan.

Suunnilleen samana aikana Päivi otti kerran päivässä istumakylvyn (40°) noin 15 minuutin ajan.

Mietteitä syövän parantamisesta

On perin vaikea ratkaista mikä tekijä tehokkaimmin vaikutti Päivin parantumiseen, raakaravinto, koivuntuhka vaiko luonnonkalkki. Todennäköisesti kaikilla tekijöillä on ollut osuutensa parantumiseen. Kirjallisuuden perusteella tiedetään, että raakaravinto jo sinänsä määrätyissä tapauksissa voi parantaa syöpää kuten muitakin tauteja. Toisaalta on mahdollista että koivuntuhkan sisältämien tiettyjen kivennäisaineiden paljoussuhteet sekä tuhkan hivenalkuaineet ovat vaikuttaneet syöpää parantavasti. Samoin voidaan olettaa, että luonnonkalkin aineosilla (jauheeksi hienonnetuilla alhaisessa lämmössä kuivatuilla kananmunakuorilla ja tiettyjen kasvien kuivatuilla jauheilla) on ollut oma merkityksensä Päivin parantumisessa.

Martti Kujalan vuonna 1952 julkaistussa artikkelinsa samoin kuin Pentti Härkösen tapauksessa ei ole mitään mainintaa potilaan ruokavaliosta. Ainoastaan koivuntuhkalipeän sanotaan olevan tehokkaan lääkkeen.

Siitä huolimatta että lukematon määrä syöpätapauksia tiedetään parantuneen sekä raakaravinnon, koivuntuhkalipeän että näiden yhteisvaikutuksen avulla, lääketiede asettuu ainakin toistaiseksi hyvin epäilevälle kannalle mainittuihin syövän parantamismenetelmiin nähden. Tämä johtuu siitä, ettei toistaiseksi ole voitu esittää yleisesti hyväksyttyä selitystä näitten menetelmien parantamistehosta.

Mutta koska tietääkseni syövän perussyistä ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä käsitystä on ymmärrettävää, ettei syövän parantamisestakaan voi olla varmaa käsitystä. Siksi on yllä esitetyillä menetelmillä kaikesta huolimatta oma arvonsa ja merkityksensä, koska ne perustavat laajoihin käytännössä saatuihin kokemuksiin.

***

Artikkelissa viitataan pariin kirjoitukseen: Martti Kujala Suomen Kuvalehdessä toukokuussa 1952 sekä Kalevan kirjoitukseen 13.3.1969. Näiden lisäksi voisi mainita: Prof. Pentti J. Taskinen koivuntuhkalipeästä (ja sen magnesiumista ja mangaanista). Ks. Apu 4/1976.

Nootit

Päivi Tammi kertoo tapahtumista 48 vuotta myöhemmin hieman toisin, mm. Toivo Karpin keskeinen rooli jää muisteloissa kokonaan pois:

”Ja tähän yhteen hänen elämänsä parhaimmista hetkistä heilahti yhtäkkiä syvä tumma varjo. Päivi sairastui.

Olin silloin 16-vuotias. Minua tutkittiin Turun yliopistollisessa keskussairaalassa, jossa jouduin sitten leikkaukseen. Siihen aikaan asioista ei kerrottu suoraan, vaikka olin jo niinkin iso. Seikkaperäisemmin sairauden laadun saivat tietää vanhempani, joiden tehtäväksi jäi kertoa siitä minulle. Se oli heille ylivoimaista. Itse en tajunnut tai edes aavistanut tilanteen vakavuutta. Ihmettelin vain sitä, miksi vanhempani olivat niin surullisen näköisiä käydessään katsomassa minua sairaalassa. Ja heiltä tuli niin kauniita kirjeitä.

Leikkauksesta toipuminen sujui hyvin ja kolmen sairaalaviikon jälkeen Päivi pääsi jatkamaan keskeytynyttä koulunkäyntiään. Kantaen elimistössään syöpäkasvainta, joka kudosnäytteessä oli varmistunut pahanlaatuiseksi.

Sairaalasta minua oli evästetty, että hoito ei loppuisi tähän, vaikka selkeää syytä siihen minulle ei kerrottukaan. Joulu oli tulossa ja oli sovittu, että olisin joulun kotona, jonka jälkeen palaisin saamaan jatkohoitoa. Mikä merkitsi siihen aikaan sädehoitoa, kultahoitoa, sädetysradiumia.

Toivonlinnan koulussa oli siihen aikaan rehtorina maankuulu biokemisti Henning Karström, joka oli työskennellyt aiemmin mm. Nobel-palkitun A.I. Virtasen työtoverina. Päivi kertoo Karströmin keksineen mm. bentsyymiteorian, jota lääketieteessä pidetään yhtenä klassisista oivalluksista ja joka edelleen pitää paikkansa. Koettuaan voimakkaan hengellisen herätyksen ja tultuaan adventistiksi Karström jätti työnsä Biokemiallisessa tutkimuslaitoksessa ja siirtyi Toivonlinnaan rehtoriksi.

Eräänä päivänä tämä suuresti kunnioittamani rehtori pyysi minut luokseen ja kertoi avoimesti tilanteeni vakavuuden. Hän oli keskustellut asiasta vanhempieni kanssa ja he olivat tulleet siihen tulokseen, että raskaat hoidot olisi syytä jättää pois. Sen sijaan kokeiltaisiin luontaistyyppistä hoitomuotoa. En oikein silloin ymmärtänyt näistä lääketieteen asioista mutta niin siinä kävi, että en enää mennyt sairaalahoitoihin.

Ruokavaliokseni tuli kasvisruoka, jota edelleenkin noudatan. Luontaishoitojen lisäksi seurakunnan työntekijät voitelivat minut öljyllä ja rukoilivat. Ensin sairaalassa oltiin vihaisia, kun en mennyt ottamaan hoitoja. Minullehan oli luvattu korkeintaan kaksi vuotta elinaikaa. Aikaraja meni ohi. Kävin kymmenkunta vuotta säännöllisesti tarkastuksessa, ja viimein sairaalassakin myönnettiin, että ratkaisu oli ollut oikea.”

– Lähde: Terveyttä ja temperamenttia. [Ylilääkäri Päivi Laitisen haastattelu]. – Nykyaika 22/2006. s. 6.

Julkaistu alunperin Nokkonen-lehdessä 2/1972, s. 1,4