(17 arviota, keskiarvo: 4,06 / 5 tähteä 5)
Ladataan... 1116 Näyttökerrat 9 Kommenttia
Riikka Söyring: Raatteen Tiellä kohti Euvostoliittoa
(17 arviota, keskiarvo: 4,06 / 5 tähteä 5)Ladataan...Talouskriisi antaa mahdollisuuden harppaukseen kohti liittovaltiota. Vaan HysHys! Keskeneräisistä asioista ei keskustella Suomessa.
Paitsi minä: Uhmaan kieltoja ja konsensusta! Yhdessä muutaman muun kanssa.
Meppi Sari Essayah pitää lukijoitaan ajan tasalla Euroopan Unionin tapahtumista omassa blogissaan. Kiitos ja ylistys!
•••
Tällaisia ajankohtaisia, Suomea koskevia kehityskulkuja ovat talousuudistukseen piilotetut troijalaiset sekä EU:n liittovaltiokehitys. Liittovaltiokehitys on se, mistä mediakielessä ja poliittisessa puheessa käytetään kaunistelevaa sanontaa ”taloudellinen ja poliittinen integraatio” ja ”sisäinen yhtenäisyys”. Lähin tuntemamme liittovaltio oli tuossa itärajan takana.
Essayah kertoo, kuinka ”Euroopan parlamenttiin perustettiin noin vuosi sitten väliaikainen kriisivaliokunta selvittämään rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiin vastaamista.”
Valiokunta oli saamassa työnsä valmiiksi, kun demari Pervenche Beres julkaisi esityksensä kriisivaliokunnan mietinnöksi.
Beresin mietintöluonnos EU-budjetin kasvattamisesta jopa kymmenkertaiseksi kuvaa sitä mielialaa, joka parlamentissa vallitsee: monenkeskisistä ratkaisuista on siirryttävä keskusjohtoisiin ratkaisuihin, eräänlaiseen Euroopan Unionin versioon Neuvostoliitosta. Asiasta ei kuitenkaan suomimediassa otsikoida.
Essayah kertoo olevansa huolissaan siitä, että Suomessa ei keskustella, eikä edes olla tietoisia liittovaltiopyrkimyksistä Euroopan parlamentissa.
Pysyvästä EVM-vakausvälineestä, jolla tuetaan Saksan, Ranskan ja brittien pulassa olevia pankkeja – vaikka virallinen selitys on kriismaiden tukeminen – ollaan kehittämässä eurooppalaista velkavirastoa. EU-rahojen jakokriteeriksi tulisi jäsenmaan edistyminen verojen harmonisoinnissa. Verojen harmonisointi tarkoittaa sitä, että kansanedustajaehdokkaat ja eduskuntapuolueet jättivät kertomatta teille, hyvät äänestäjät, että verotuksen hallinta siirtyy EU:lle.
Taloushallintopaketissa on menty aiemman vakaus- ja kasvusopimuksen tehostamista pidemmälle.
Taloushallintopaketissa komissiolle on ehdotettu esimerkiksi vapaata toimivaltaa taloutta seuraavien mittareiden valinnassa ja tunnuslukujen arvioinnissa lipsumisesta seuraavia rangaistuksia myöden.
Komissiota ei valita vaaleilla eikä sitä vaaleilla pudoteta. Kuka komission nimittää, ei ole julkista tietoa.
•••
Muutakin jäi vaalien alla mainitsematta: jos parhaillaan Suomessakin käsittelyssä oleva ”sosiaaliturvauudistus” kytketään ”talousuudistuksiin”, saadaan romutettua valtiot nopeasti täyteen riippuvuuteen EU:n ohjauksesta. Sosiaaliturvauudistus selkokielellä merkitsee julkisen sektorin alasajoa ja leikkauksia perusturvaan. Perusturva sidottaneen asumisperusteiseksi eli asunnoton ei ole oikeutettu perusturvaan.
Eikö suomimedian vaikeneminen tällaisista ”uudistuksista” vaivaa ketään muita kuin minua?
Nämäkin ”uudistukset” ovat syitä siihen, miksi perustuslain muutoesityksen HE 60/2010 sisältöä ei ole julkisuudessa avattu. Kukapa kansalle haluaa kertoa, että on luovuttamassa kokonaisuudessaan Suomen itsenäisyyttä EU:lle?
Euro Plus-kilpailukykysopimuksella taas EU:sta harmonisoidaan matalapalkka-alue. Eläkkeistä ja palkoista poistuu indeksisidonnaisuus, eläkeikä nousee 67 vuoteen. Nuorisotyöttömyys kasvaa. Talouskasvu jää saapumatta, mutta velkamäärä lisääntyy.
Muistissa pitäisi yhä olla, kuinka Suomi pantiin EU-kuntoon 1990-luvun pankkikriisillä. Sama kuvio, samat puheet ja samat pelottelut ovat toistuneet tämänkin talouskriisin yhteydessä.
Muistaako joku muu, kuinka ennen 1990-luvun pankkikriisiä ja EU:ta itsenäisen Suomen työttömyysaste oli 1 prosentti?
”Eurooppa on viime aikoina arvostellut arabidiktatuureja vuosikymmenten yksinvaltaisuudesta. Samanaikaisesti tuntuu, että ajamme itse omaa järjestelmäämme suuntaan, jossa ei ole sijaa vaihtoehdoille ja valta keskittyy vain harvoille” kuvaa Essayah.
Mitä Essayah siis sanoo? Hän kertoo, että EU on jälkidemokraattinen yhteiskunta, josta ollaan rakentamassa Neuvostoliiton kaltaista suunnitelmataloutta. Projektin suomalainen peitenimi on orwelliaanisesti Paremminvointivaltio.
Kirjoittaja on Magneettimedian toimittaja.
EU määrää Suomen sisäistä politiikkaa…
http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?threadID=185454&tstart=25
”Suurenvaliokunnan pöytäkirjasta 11.3.2011 näkee mitä kaikkea hyvää nuo etelä-euroopan maat ovat Suomeen tuomassa Kataisen paketin myötä:
”Keskustelun kuluessa ed. K. Kiljunen, ed. Kumpula-Natrin kannattaman, esitti ed. Kumpula-Natrin esittämin täsmennyksin,
jota ed. Rajamäki kannatti, valiokunnan hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: ”Suuri valiokunta ei voi yhtyä valtioneuvoston kantaan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmistä, koska se sisältää ”Euroa koskevan sopimuksen vahvemmasta talouspolitiikan koordinoinnista, kilpailukyvyn ja lähentymisen edistämiseksi”. Suuri valiokunta huomauttaa, että sisällöltään sopimus on sama kuin aikaisempi luonnos kilpailukykysopimukseksi.
Se sisältää palkkapolitiikkaan puuttumista, suljettujen
sektoreiden avaamista, verotuksen painopisteen siirtämistä
kulutuksen verottamiseen sekä eläkkeiden ja sosiaalitukien
heikentämistä. Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä
ei myöskään ole selkeää näkemystä sijoittajien vastuusta
Euroopan rahamarkkinoiden vakautusjärjestelyissä. Päätelmistä
puuttuvat myös vaatimukset Irlannin yhteisöverokannan
nostamisesta. Valiokunta toteaa edelleen, että lisätakauksille
ei ole edellytyksiä eikä valtuuksia.”
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw/trip?${APPL}=utpvkp&${BASE}=faktautpvkp&${THWIDS}=0.42/1304313342_109466&${TRIPPIFE}=PDF.pdf
Suomen painostaminen Portugalin-takauksiin Lehman-pelottelulla on liioittelua ja turhaa, sillä velkakriisi päättyy joka tapauksessa valtioiden velkasaneerauksiin. Näin käy ehkä jo ensi vuonna, kun myös Saksan äänestäjien mitta on täyttynyt. Näin täräyttää Deutsche Bankin pääekonomisti Thomas Mayer Taloussanomien haastattelussa.
Saksalaispankki Deutsche Bankin pääekonomisti Thomas Mayer kirjoitti huhtikuun alussa laajan raportin euroalueen poliittisten riskien kasvamisesta. Hän tulkitsi Suomen eduskuntavaalien protestituloksen ilmentävän poliittisen ilmapiirin suurta muutosta kautta Euroopan, ei suinkaan vain Suomessa.
Nyt Mayer jatkaa samaa teemaa tuoreessa artikkelissaan puntaroimalla kriisin seuraavaa vaihetta, eurovaltioiden velkasaneerauksia.
Hänen mukaansa Euroopan muutoksissa ei ole kyse pelkästä ilmapiirin tai tunnelman muuttumisesta, vaan pian alkaa tapahtua myös taloudessa. Eivätkä tapahtumat hänen mukaansa näytä sujuvan likimainkaan niin kuin EU:n ja euromaiden talouspäättäjät ovat kaavailleet.
Saksalaispankin Global Economic Perspectives -viikkokatsauksen tuoreen numeron pääartikkeli on Mayerin viileä puntarointi kriisivaltioiden velkasaneerausten todennäköisyydestä sekä saneerausten todennäköisistä eduista ja haitoista.
Artikkelin otsikko The pros and cons of debt restructuring in EMU (suomeksi Velkasaneerausten etuja ja haittoja euroalueella) ei juuri vihjaa Mayerin johtopäätöksistä.
Ne käyvät sitäkin selvemmin ilmi itse tekstistä – ja vielä selvemmin Taloussanomien haastattelusta.
Neljän seikan tietoisku Suomen päättäjille
Suomen päättäjille ajankohtaiseen ja poliittisesti tulikuumaan tunnusteluun Portugalin-takauksista Mayerin tekstistä ja lausunnoista voi tiivistää neljän keskeisen seikan tietoiskun:
♦ Suomi voi aivan rauhassa päättää kantansa Portugalin tai muiden kriisimaiden hätärahoitukseen omista lähtökohdistaan, sillä tukipaketit eivät toteudu tai kaadu Suomen päätöksistä – hätärahaa riittää niin kauan ja niin runsain määrin kuin Saksa katsoo aiheelliseksi.
♦ EU:n esittämiä uhkakuvia kriisivaltioiden kaatumisesta Lehman-konkurssin kaltaisin katastrofaalisin seurauksin ei tarvitse ottaa todesta, sillä uhkakuvat uudesta finanssikriisistä ovat liioittelevaa pelottelua. Edes Kreikan velkasaneeraus tuskin aiheuttaisi uutta finanssikriisiä – ei varsinkaan, jos EU toteuttaa sen järjestelmällisesti.
♦ Velkakriisi johtaa joka tapauksessa ainakin Kreikan velkojen saneeraukseen, joten nyt on enää kysymys ajoituksesta ja siitä, kuinka paljon kenenkin rahaa saneerauksessa palaa. Ajan tuhlaaminen siirtää yhä enemmän riskejä suurten EU-maiden pankeilta euromaiden veronmaksajille.
♦ Saneeraukset alkavat sen jälkeen, kun Saksan äänestäjien ja päättäjien mitta on täyttynyt niin kuin Suomessa näyttää jo käyneen. Saksassa tämä tapahtunee viimeistään ensi vuonna ja joka tapauksessa ennen vuoden 2013 parlamenttivaaleja.
lue koko juttu http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2011/05/01/kriisi-paattyy-saneerauksiin-lehman-pelottelu-liioittelua/20116106/12
”Muistaako joku muu, kuinka ennen 1990-luvun pankkikriisiä ja EU:ta itsenäisen Suomen työttömyysaste oli 1 prosentti?
Tuota ei voi muistaa, koska se ei ole ollut eikä voi olla edes täystyöllisyyden aikana noin pieni. Riippuu tietenkin, kuka tilaston laatii. Tilastoissa ja todellisuudessa on aina niitä, jotka eivät jostain syystä voi ottaa vastaan tarjottua työtä.
Menneinä vuosikymmeninä suomalaisen työn on pelastanut pitkät sopimukset itäviennistä ja nyt yhteinen eurooppalainen talousalue, johon myös itäinen naapurimme pikku hiljaa lähestyy.
Riikka Söyring viitannee 1980-luvun viimeisiin vuosiin, jolloin meillä oli samantapainen velkavetoinen ’kasinotalous’ kuin Irlannilla ja Islannilla tässä taannoin. Silloin työttömyys oli toki aika alhaalla (vaikka 1 % ei kovin uskottavalta tunnu minustakaan ..), mutta sitä ennen, normaaliaikoina, työttömyys oli usein huomattavasti korkeampi, idänkaupasta huolimatta.
Eikä 1960-70-lukujen suuri Ruotsiin-muuttokaan tainnut pelkistä värväreiden kauniista puheista johtua, taisi täällä päässä olla jotain muutakin – ihan erilaista – työntöä kuin tympääntyminen liian korkeaan työllisyysasteeseen ja liian nopeasti kohoavaan elintasoon ..
Suomen työttömyys on ollut -85 luvun puolimaissa 5 prosenttia. Siinä kirjoittaja on oikeassa, että sen jälkeen käyrä laski kolmeen prosenttiin ja lähti huimaan nousuun -90 luvun vaihteessa ja saavutti lakipisteen, n. 16 pros.
Työttömyys lähti laskuun -90 luvun puolivälissä. Nyt työttömiä on työvoimasta maaliskuun tilaston mukaan 9,4 prosenttia. (Lähteet: Tilastokeskus ja TEM)
Muistaako kukaan mikä oli 3 kk;n euribor samaan aikaan, taisi olla 15 -18 prosenttia. Nyt se mahtaa lähennellä tätä takavuosien työttömyysprosenttia, tarkkaan ottaen 1,375 (30.4.) Asuntolainan viitekorko 2,12, (30.4.)
Olisikohan näillä jotain merkitystä suomalaisten hyvinvointiin. V a i k k a : totuushan on että köyhiä on lisää tulee ja rikkaat rikastuvat..
TYÖELÄMÄN HUONONTUMISEN LYHYT HISTORIA-kirjasta koonnut Antti Papinniemi
”Suomi teki vuosina 1960-90 investointien maailmanennätyksen, kun teollisuuden pääomanmuodostus oli valtiovallan erityisessä suojeluksessa ja kansantuote ohjattiin – osin valtiollisen sektorin laajentamisen kautta – teollistamiseen eikä kulutukseen. Pääomaa verotettiin lievästi, mikäli se investoitiin.”
”Matalasta lähtötasostakin johtuen tuntipalkat ei-kommunistisessa Euroopassa keskimäärin kolminkertaistuivat 1953-70…”. ”Reaalipalkatkin nousivat vuosina 1964-71 yksin EEC-maissa 40%.”
”Työttömyys oli 1960-luvulla Euroopassa keskimäärin 1,5%…”.
”Tasa-arvon ja kasvun katsottiin ruokkivan toisiaan… Tulot tasaantuivat länsimaissa ennätysmäisesti toisesta maailmansodasta 1970-luvun alkuun.”
”Suomessa perusasteen koulutus tuotti keskiluokkaisen palkkatason aina vuoteen 1990.”
”Pääomaliikkeiden säätely ja investointeihin kannustava verojärjestelmä takasivat, etteivät palkkatyöläisten uhraukset häipyneet ulkomaille eivätkä osinkoihin.”
”Pääoman kannalta aivan erityisen laiskaksi arvosteltu 1980-luku oli Elinkeinoelämän valtuuskunnan säännöllisesti teettämän asennetutkimuksen mukaan suomalaisten onnellisinta aikaa, jolloin seitsemän kymmenestä koki varauksetta lottovoitoksi syntyä Suomeen. Nykyään väitteen hyväksyy varauksetta enää kaksi viidestä.”
”OECD:n pitkien taloustrendien tutkijan Angus Maddisonin mukaan ”vuodet 1950-1973 olivat ylittämättömän vaurauden kulta-aikaa”: maailmantalous kasvoi silloin 2,9%. IMF:n antamilla luvuilla ja vuoden 1995 dollariarvoilla henkeä kohti laskettuna maailman talouskasvu oli 1990-luvulla kääntynyt negatiiviseksi, kun se vielä 1970-luvulla oli 3.76%”.
”Vuosina 1990-1993 oltiin kaikkialla länsimaissa lamatunnelmissa: kapitalismi oli karannut käsistä ja kansallisvaltio tuntui menettäneen makropoliittiset keinonsa luoda työllisyyttä ja kysyntää.”
”vuonna 1992 astui voimaan Euroopan unionin sisämarkkinoilla tuotteiden, pääoman, työvoiman ja palveluiden rajoittamaton liikkuvuus.”
”Välitilasto: ”Juuri valmistuneiden tulosten mukaan Suomen GPI kasvoi aina vuoteen 1989 saakka, minkä jälkeen se kääntyi aina näihin vuosiin asti jatkuneeseen laskuun. 2000-luvulla GPI on painunut 1970-luvun alun tason alle.”
kts. http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_07_08_gpi.html
Paljon on lukuja ja prosentteja, mutta vähän jäi epäselväksi mitä tässä yritettiin kertoa?
Tämän lainauksen sanoma vaatii lisävalaistusta:
”“Pääomaliikkeiden säätely ja investointeihin kannustava verojärjestelmä takasivat, etteivät palkkatyöläisten uhraukset häipyneet ulkomaille eivätkä osinkoihin.”
Ehkä tuon kannustavan investointipolitiikan ymmärrän, mutta mitä ovat palkansaajien ulkomaille häipyvät uhraukset? Samoin, onko omistajien saamassa osinkotulossa jotain poikkeuksellisen väärää?
Heppu : ” Ehkä tuon kannustavan investointipolitiikan ymmärrän, mutta mitä ovat palkansaajien ulkomaille häipyvät uhraukset? Samoin, onko omistajien saamassa osinkotulossa jotain poikkeuksellisen väärää?”
Vastaus:
Raha valuu siis nykyään ulkomaille, mutta ennen politiikka suosi investoimaan, ei kuppaamaan yrityksiä tyhjäksi osinkoina. Osingoissa ei ole siis mitään väärää vaan politiikassa. Nyky fasismissa (= kommunismia ) ajetaan harvainvaltaa. Eikö hepulla meinaa lamppu säteillä ?? Kapitalismia ei ole nähty enää pitkään aikaan.
Ei tahdo säteillä, sen myönnän, mutta mennään nyt asia kerrallaan:
Raha valuu ulkomaille: Yritystoiminta on usein kansainvälistä, eli valmistetaan tuotteita tai palveluja myös vientiin. Silloin yrityksen kassaan tuleva tulo on ulkomaista rahaa. Tällaistakin rahavirtaa on syytä joskus miettiä. Näin ulkomaisella valuutalla maksetaan suomalaista työtä. Samoin sillä tulolla investoidaan, koska ei kait kukaan yrittäjä niin tyhmä ole, etteikö pitäisi tuotantokapasiteetistaan huolta sai siihen sitten valtion tukimuotoja tai ei.
Osinkojen nosto: Osingot ovat voitonjakoerä ja korvausta yritykseen sijoitetusta omasta pääomasta sekä otetusta riskistä. Varsin usein se on myös omistajan ainoa tulolähde, jos hän ei nosta palkkaa. Osinkoja myös takaisinlainataan yhtiöön. Normaali yritys huolehtii maksuvalmiudestaan ja ei tee päätöksiä yhtiön toiminnan vaarantavasta voitonjaosta. Osingot ovat myös yhteiskunnan kannalta tärkeitä, koska niistä maksetaan tavalla tai toisella joko pääomatuloveroa tai ansiotuloveroa.
Harvainvalta: Tällaista trendiä en ole huomannut. Maassamme on myönteinen ilmapiiri yrityksiä kohtaan. Jopa kunnat joutuvat opettelemaan näitä asioita, kun ehkä piankin niiden liikelaitokset tulee muuttaa yhtiöiksi. Tarkoittaa käytännössä osakeyhtiöiksi.