Siionin viisasten pöytäkirjojen toteutuminen?

Emme ota tässä artikkelissa kantaa Siionin viisasten pöytäkirjojen aitouteen, vaan tarkastelemme sitä kuinka pöytäkirjojen tavoitteet ovat realisoituneet maailmassa? Olen tullut siihen johtopäätökseen, että ne pyrkimykset, jotka ovat esitettynä pöytäkirjoissa, ovat toteutuneet tarkasti.

Tässä kirjoituksessa tarkastelemme pöytäkirjojen esittämiä maailman valloitussuunnitelmia kolmesta näkökulmasta: (1). Kansanvälinen vallan osuus talous- ja pankkimaailman välityksellä, (2). Globaalin hegemonian saavuttaminen sotien ja vallankumouksien avulla ja (3) hajota sekä hallitse metodilla. Nämä kolme kohtaa antavat mielestäni tiivistetyn läpileikkauksen pöytäkirjojen tarkoituksesta.

Kansanvälinen vallan osuus talous- ja pankkimaailman avulla

Pöytäkirjassa 1. mainitaan rahan herruudesta: Mikäli valtion lamaantuu omien sisäisten ristiriitojensa takia ja jos se ajautuu niiden vuoksi ulkomaisen vihollisen käsiin, voidaan sen kummassakin tapauksessa katsoa joutuneen lopullisesti perikadon omaksi. Tämä siksi, että sen katsotaan tällöin olevan sionistisen eliitin vallassa. Sionistien mielestä rahan herruus on täysin heidän kontrollissaan ja hallussa. Siksipä sionistinen ylimystö pystyy ojentamaan pelastavan oljenkorren, johon pulassa olevan valtion on tartuttava, joko vapaaehtoisesti tai pakotettuna, sillä muutoin he ovat totaalisesti hukassa.

Kansainvälinen pankkitoiminta on syöpäkasvaimeen verrattava ilmiö.

Eikö tämä ole suoraa puhetta, joka soveltuu täysin vuosikymmeniä kestäneeseen sionistisen eliitin kansainväliseen pankki ja rahoitus instituutioiden tuhoisaan valtaan, joka on tullut räikeästi esille esimerkiksi nykyisessä Euroopan pankkikriisissä sekä katastrofimaiden kohtuuttomassa tukemisessa. Suomikin on kuristumassa ulkomaiseen velkaan, jos ei lasketa valtionvarallisuutta mukaan.

Sionistinen eliitti on luonut sellaiset olosuhteet, että lähes kaikki maailman valtiot ovat joutuneet turvautumaan kyseisen oligarkian velkarahaan, joka on imenyt ja tyhjentää edelleen voimakkaankin valtion rappiotilaan korko suorituksien ja esimerkiksi Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) sopeutusohjelmien ansiosta.

Esimerkkejä kansainvälisestä pankkimaailmasta

Siionin viisaiden pöytäkirjojen suunnitelmat ovat sittenkin toteutuneet talous- ja pankkimaailmassa. Tätä havainnollistaa seuraava esitelmä:

Luultavasti keskeisimpänä instrumenttina uudenliberalistisen sivilisaation (US) eli viimekädessä sionistisen eliitin pyrkimyksille on ollut kansainväliset rahoituslaitokset.

Ensinnäkin Amerikan Yhdysvaltojen keskuspankki eli Federal Reserve System (Fed) aloitti toimintansa 1913. USA:n keskuspankkijärjestelmä muodostuu 12:a yksityisen pankin yhteenliittymästä alueelliseksi keskuspankiksi, jossa New Yorkin Federal Reserven rooli on toimia ylimpänä pankkina. Tälle yksityisen pankin yhteenliittymälle annettiin rahan painamisen monopoli.

Fedin omistaa sionistisen ylimystön yksityiset pankit. ”Rahanväärentäjämafia” on syössyt tperikatoon yhdysvaltojen ja koko maailman talouden. — Fedin omistaa sionistisen ylimystön yksityiset pankit. ”Rahanväärentäjämafia” on syössyt perikatoon yhdysvaltojen ja koko maailman talouden.

Lainopillinen perusta tälle salakavalimmalle menetelmälle ryöstää järjestelmällisesti kansaa saatiin runnottua Federal Reseve -lakina, jonka siis USA:n edustajainhuone ja senaatti hyväksyivät joulukuun 23. vuonna 1913. Fedillä on hävytön oikeus painaa rajattomia määriä dollareita, joita tämä ”rahanväärentäjämafia” lainaa korkeita korkoja vastaan hallitukselle aiheuttaen hirvittäviä häviöitä Yhdysvaltojen kansalle ja kiertoteitse maailman muille valtioille ja kansoille (Steinhauser 1994). Näin tämä systeemi on toiminut, jos nykyisin ei ole tullut siihen uudistuksia.

Mainittu laki USA:n keskuspankista oli ”juutalaisen” pankkiirin Paul Warburgin aikaansaannos. Itse asiassa USA:n keskuspankki on sionistiseen eliittiin kuuluvien pankkiirien kansainvälisten pankkien omistuksessa.

Pankkiirien kykyä USA:n keskuspankin isännöintiin tehostaa se, että Fedin pankkiirit voivat olla Yhdysvaltojen hallinnossa ja siirtyä sieltä jälleen pankkimaailmaan ja vaikka sitten edelleen hypätä Fedin johtaviin virkoihin. USA:n Federal Reserve on yksityinen pankkikartelli.

Juutalainen eliitti tai mafia, todellakin hallitsee kansainvälistä pankkimaailmaa. Tästä vakavasta globaalista vaarasta kertoo sekin, että Rockefellerit ja ylikansalliset liikepankit ovat ujuttaneet myrkyttävän vaikutuksensa USA:n hallintoon. Kyseinen oligarkia hallitsee esimerkiksi seuraavia kansainvälisiä pankkeja: Goldman Sachsia, jonka johtajana toimi 26 vuotta Robert Rubin, ennen 1990-lukua¹, Citigroupia (hallituksen johtajana v. 2007 myös Robert Rubin)¹ ja muita globaaleja investointi pankkeja, joita ovat esim.: J.P. Morgan, Morgan Stanley, Bank of America Merrill Lynch²jne.

Huomattakoon, että Citigroup on yksi Yhdysvaltain Fedin omistajista. Fedin omistajiin lukeutuu myös Rockefellerien vaikutuspiirin lukeutuva JP Morgan ja Rothschildien tuntumassa sijaitseva Barclays Capital.

Neljännessä pöytäkirjan luvussa on kappale kansainvälisestä kilpailusta kaupassa ja teollisuudessa, keinottelun välineenä. Siinä korostetaan oveluutta. Etteivät gojimit (ei-juutalaiset) kerkiäisi ajatella ja huomioida mitään on heidät houkuteltava kaupan ja teollisuuden palvelukseen. Siten kaikki kansat alkavat etsiä omia etujaan eivätkä näistä kamppaillessaan huomaisi yhteistä vihollistaan. Varmistuaksemme gojimien yhteiskunnan perinpohjaisesta raunioitumisesta, on teollisuuden perustettava keinotteluun. Tästä on oleva se hyöty, että mikä valtiosta otetaan, ei hyödynnä itse teollisuutta ensinkään, vaan joutuu keinottelijoiden kukkaroon, toisin sanoen sionistiselle eliitille.

Vaikka yllä oleva esitys ei kuvaa aikamme taloutta ja teollisuutta, soveltuu sen logiikka nykyisen yritysmaailman ja korporaatioiden menetelmiin. Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä suurimmat hyödyt siirtyvät näitä firmoja rahoittaville pankeille eli sionistiselle eliitille. Lisäksi, kun kansainväliset jättiläisyritykset fuusioituvat muodostaen suoranaisia taloudellisia diktatuureja, joiden hallinta luisuu kansainvälisten sionistien käsiin.

Hiukan nykyisiä huomioita maailman taloudesta: Venäjän juutalaiset multimiljonäärit sijoittivat pestävää rahaa Kyproksen pankkeihin ja Kypros edelleen lainoitti Kreikkaa. Kreikalle kävi huonosti, kuten myös Kyprokselle.

Kyproksen pankkien romahtamiseen on vaikuttanut myös Eurokriisi, joka syntyi ainakin osaksi, kun rahoitusmarkkinaomaisuus synnytti rahaa, rahasta, jota ei investoitu tuotantoon, eikä mihinkään reaalitalouteen. Näin raha ei lähtenyt kiertoon ja talouskasvua ei syntynyt. Yksityiset pankit luovat rahaa tyhjästä. Tosin nykyisin rahaa ”luodaan” entistä enemmän virtuaalisesti. Eurokriisiin lienee vaikuttanut myös Yhdysvaltojen finanssikriisi.

Kreikan taloudellista tilaa romutti oleellisesti se, että sionistisen eliitin omistuksessa olevat pankit esim. Goldman Sachs sopi Kreikan kanssa lainoista, jotka peittivät Kreikan taloudellisen kurjuuden Brysseliltä.

Edellä kuvattuun sopii hyvin Pöytäkirjojen viittaus: Mikäli valtion lamaantuu omien sisäisten ristiriitojensa takia ja jos se ajautuu niiden vuoksi ulkomaisen vihollisen käsiin … Eurooppa ja Amerikan Yhdysvallat ovat joutuneet täysin uuvuksiin sisäisissä mullistuksissaan, joiden aiheuttajina ovat sionistisen eliitin organisaatiot ja heidän kätyrinsä, joita löytyy pilvin pimein myös suomalaisista politiikoista.

Yllä esitettyyn lukuun soveltuu myös toinenkin Pöytäkirjojen viittaus. Siinä esitetään sen valtion kohtalo, joka on kohdannut onnettomuuden ”vihollisensa” käsissä: Rahan herruus, joka on täysin sionistien kontrollissa ja hallinnassa, ojentaa silloin sille pelastavan oljenkorren, johon sen on vasten tahtoaankin pakko tarttua, koska se muuten joutuu turmioon.

Lähes kaikki maailman valtiot ovat tulleet ryöstetyksi, sionistien ahneeseen koronkiskontaan perustuvalla kansainvälisellä pankkitoiminnalla. USA:ta tässä on kohdannut varmaankin mittavin vahinko.

Sionistinen eliitti todellakin toimii niin, että valtiot joutuvat katastrofin tilaan ja niiden on pakko turvautua kurjuutta maksimoivaan ulkomaiseen velkaan. Tämä tilanne on hyvin tuttu ennen muuta kehitysmaissa:

Chossudovskyn mukaan IMF ja Maailmanpankki ovat pakottaneet taloudellisin metodein köyhät maat ottamaan lainoja, joiden ehtoina ovat olleet tiukat taloudelliset muutokset. Käytännössä talouden sopeuttaminen on esimerkiksi tarkoittanut lainan ottamista lainan päälle, jolloin maat ovat velkaantuneet entistä enemmän, palkkojen indeksisidonnaisuuden eliminoiminen liitettynä valuutan toistuvaan devalvoimiseen. Nämä kaksi viimeistä operaatiota ovat romahduttaneet palkkatason. Lisäksi hintojen vapauttamisen myötä elintarvikkeiden ja polttoaineen hinnat ovat kohonneet yli kymmenen kertaiseksi, sosiaalisektorin saneeraus, maatalouden tukemisen poistaminen jne. (Chossudovsky 2004). Lyhyesti sanoen IMF:n ja Maailmanpankit toimet kehitysmaissa ovat tuoneet niihin musertavan nälänhädän ja muun monipuolisen kurjuuden, jonka kuvaileminen ei ole heikkohermoisten työtä.

Mainittakoon vielä, että etteivät maailmaa oikeasti hallitse hallitukset, vaan esim. juutalainen investointipankki Goldman Sachs vaikuttaa globaaliin hallintaan enemmän kuin maiden hallitukset³. Tämä on tullut ilmi jopa BBC:n suorassa lähetyksessä.

Oikeastaan BBC:n paljastusta ei ole syytä epäillä, sillä Goldman Sachsilla on noin 50 biljoonan dollarin sijoitukset johdannaismarkkinoilla⁴. Kyseinen summa on likipitäen yhtä suuri kuin koko maailman bruttokansantuote (BKT). Siten mainittu juutalainen pankki luo tumman varjonsa koko maailman ostovoiman ja epäilemättä kansainväliseen politiikkaan. Luonnollisesti muutkin sionistiset pankit ovat kunnostautuneet mainitulla saralla.

Globaalin hegemonian saavuttaminen sotien ja vallankumouksien välityksellä

Viidennessä Pöytäkirjassa todetaan kuinka Gojimien vastarinta murretaan sotien ja maailmansodan välityksellä: Siinä esitetään kuinka käy, jos jokin gojimien valtakunta uskaltaa asettua vastustamaan sionisteja. Tässä tapauksessa täytyy meidän sionistien kyetä aikaansaamaan sen naapurien sota sitä vastaan, mutta mikäli vihollisemme naapuritkin asettuvat yhtyneinä sionisteja vastaan, on sionistien vastattava yleisellä maailmansodalla.

Tähän liittyen olkoon esimerkkinä toinen maailmansota. ”Gojimien” valtakunta eli Saksa uskalsi tosiaankin asettua vastustamaan sionistisen eliitin hegemoniaa.

Sodat ovat aina hyödyntäneet tietyn eliitin intressejä.

Esimerkiksi tähän soveltuu myös ”juutalaisen” mafian aiheuttama ensimmäinen maailmansota, sillä se toimi lähtölaukauksina toiselle maailmansodalle.

Kun toisen maailmansodan tuntumassa kävi ilmi, että Saksa ei ollutkaan aivan yksin sionistista liittoutumaa vastaan, sillä olihan Saksan rinnalla akselivallat sekä lisäksi jonkinlaisena tukena kanssasotijat ja nukkevaltiot. Niinpä juutalainen eliitti synnytti maailmansodan, kuten pöytäkirjoissa ohjeistetaan.

Ensimmäisen ja toisen maailmansodan syntymisen syistä ja taustavoimista olen kirjoittanut lähteineen täällä.

Hajota ja hallitse ohjelma

Oikeastaan pöytäkirjat kokonaisuudessaan ovat kuvausta sionistien hajota ja hallitse menetelmistä. Pöytäkirjoissa ollaan huolestuneita Venäjän itsevaltiudesta, jonka sionistinen eliitti myöhemmin nujersi väärennetyn sosialismin ja valheellisen kommunismin välityksellä.

Hiukan historiallista taustaa: Lokakuun 1917 vallankumous ja sitä seurannut neuvostovaltio oli hämätty aškenasijuutalaisen K. Marxin kirjoituksilla, kuten esimerkiksi kommunistisella manifestilla ja aškenasijuutalaisen V. Leninin sosialistisilla teorioilla. Marx meni manan maille jo vuonna 1883.

Marxin juurista löytyy tietoa esim. täältä (Kenneth 2005) ja Leninin syntyperästä puolestaan näistä lähteistä: (SD 1990 ja Seurakuntalainen). Neuvostoliitto oli ”juutalaisen” mafian luomus, jossa ei vallinnut aito kommunismi ja sosialismi. Siinä ei ollut sosialismia vaan valtiokapitalismi, neuvostojen asemasta oli puoluediktatuuri, työläisten itsehallinto korvattiin militarisoidulla pakkotyöllä.

Valtio ei menettänyt valtaansa, vaan paisui jättiläismäiseksi byrokratiaksi. Vapaus puolestaan eliminoitiin brutaalin teloituskomppanian Tšekan avulla.

Wiltonin mukaan juutalainen Sverdlov oli silloisen Neuvostoliiton kruunaamaton tsaari (Wilton 2000). Syynä vallankumoukseen oli yllä mainitun oligarkian maailmanhegemonian laajentaminen riistämällä valta tsaarilta sekä perustamalla Venäjän keisarikunnan hallintorakenteiden sijalle oman luomuksensa – neuvostovaltion.

Tämä ”leppoisa” setä, toimi täysin sionistisen vapaamuurarijärjestön ohjeistuksen mukaisesti. Neuvostovaltio oli sionistisen älymystön luoma kymmenien miljoonien ruumiiden yli kävelevä hirmuhallinto.

Ennen Neuvostoliiton hajoamista oli maailma jaettu kahteen poliittiseen leiriin, sosialistisiin ja kapitalistisiin maihin. Tämä tapahtui esimerkiksi yllä mainittujen aškenasijuutalaisen K. Marxin teorioiden pohjalta. Tämä jako oli samalla ideaali esimerkki sionistisen eliitin hajota ja hallitse metodista. Neuvostoliiton sosialistisen kommunismin aate tuhottiin perusolemukseltaan ateismilla ja vastaavasti länsimainen kristillisyys tärveltiin itsekkäällä kapitalistisella uusliberalismilla ja pinnallisella materialistisella ideologialla.

Hajotusta ja hallintaa mielenmuokkauksen välityksellä

Pöytäkirjoissa puhutaan myös taisteluista kirkkoja vastaan: Sionistisen eliitin mukaan, niin kauan kuin he vaikuttavat kasvatuksellisesti nuorisoon, liittyen s-eliitin tuoreiden ylimenokauden uskonkappaleisiin, eivät sionistit pysty avoimesti koskemaan nykyisiin kirkkokuntiin, vaan he taistelevat niitä vastaan arvostelun avulla, herättämällä kaaosta ja saattaen ne turmeltumisen tilaan.

Mikä on ollut niin suuren vainon ja pilkan kohteena sionistisen mafian toimesta kuin kristinusko? Se mitätöitiin edesmenneessä Neuvostoliitossa ja länsimaissa usko Jumalaan ja tuonpuoleiseen on luokiteltu jopa mielisairaudeksi tai muuten jonkin asteiseksi vajaamielisyydeksi. Tähän on syynä sionistisen oligarkian vaikutus koulutus- ja yliopistomaailmaan sekä mainitun eturyhmän vaikutus valtamediaan ja viihdeteollisuuteen.

Kyseiselle eliitille on vaarallista, mikäli ihmisillä on luja uskonto ja luottamus Korkeimpaan, sillä sellaiset tekijät yhdistävät ihmisiä ja kansoja. Yhtenäisyys puolestaan on vaaraksi sionistien pyrkimyksille.

Niin ikään Pöytäkirjat viestittävät epäsiveellisen kirjallisuuden ja tulevaisuuden painetun sanan mahdollisuuteen mielenmuokkaajina: Sionistit kehuskelevat kuinka he ovat synnyttäneet niin sanotuissa edistyksellisissä maissa hirvittävän, likaisen ja iljettävän kirjallisuuden. He toteavat, että vielä jonkin aikaa valtaanpääsymme jälkeen tulemme pönkittämään sen olemassaoloa, jotta meidän valtio-oikeudelliset kaavailumme ja puheemme ilmenisivät riittävän vastakohtaisina. Viisaat miehet, jotka on opetettu johtamaan gojimeja, tulevat hahmottelemaan puheita, suunnitelmia, esityksiä ja artikkeleita, joiden välityksellä manipuloimme mieliä, ohjastaen ne itse viitoittamillemme käsitteitten ja tietojen poluille.

Myös juuri yllä mainittu on tapahtunut. Nykyisin se on vain saanut modernin muodon. Sionistinen henkinen likaviemäri, jonka kuvottavaan kirjoon kuuluu kaikki kasvatus-, sosiaalialan, mielenterveyden sektorin, viihdekirjallisuuden, aikakausilehtien, lähes kaiken taiteen lajien, Internetin, uutisten, tv-ohjelmien ja Hollywoodin elokuvateollisuuden tarjonta. Hollywood on sionistisen ylimystön kulttuurin lähetystyön väline jonka välityksellä kansakuntien oma kulttuuri on miltei tuhottu.Tämä on niin päivän selvää, että siihen ei tarvitse esittää kovinkaan laajasti todistus materiaalia. Nykyinen massamedia ja viihdeteollisuus mässäilevät aistillisilla ja äärimmäisen irvokkailla lähetyksillä. Mutta tämä ei riitä! Siellä vääristellään terveitä realiteetteja. Sellaiset suuntaukset ja arvot kuten uskonto, isänmaa, perinteinen avioliitto jne., saavat armottoman pilkan osakseen.

Tällä kaikella pyritään turmelemaan ihmismassojen henkinen taso, jotta heitä olisi helpompi ohjata lammaslauman tavoin sionistien mätänevään aitaukseen.

Yllä mainittuun viitaten esitettäköön kuinka Sionistisen eliitin mediakontrollin vaikutus on järkyttävän suurta USA:ssa ja yleensä länsimaissa. Kaikki mittavimmat tv- ja radioyhtiöt, elokuvan tuottajat, kirjankustantajat, sanomalehdet, aikakauslehdet ja uutistoimistot ovat Israel-myönteisen eliitin omistamia. Tohtori Ahmed Ramin on esittänyt selvityksessään esim. USA:ssa toimivan 56 mediayhtiön nimet, jotka ovat juutalaisten omistuksessa.

Suvaitsevaisuus hölmöily on mennyt niin pitkälle, että huumorintaju on kadonnut.

Sionistinen mafia on levittänyt maailmaan kansainvälisyyden kasvatusta, kansallisten valtioiden purkamista, äärettömyyksiin ja suoranaisiin järjettömyyksiin menevää suvaitsevaisuutta, jotka kattavat etnisen ja tasa-arvo villityksen sekä sairauden partaalle viedyn sukupuolineutraaliuden korostamisen. Kaikki ihmisrodut pyritään sulauttamaan yhdeksi sekavaksi massaksi, jotka yhdistyisivät yhden maailmanhallituksen orjuuteen. Kuitenkin sionistinen Israelin valtion on niin rasistinen ja kiihkonationalistinen, että sen vertaista etnisin perustein syrjivää ja terroristivaltiota on turha hakea maailmasta. Tämä takaa juutalaiselle eliitille ja sitä palvelevalle kansalle yhtenäisyyden, kun sitä vastoin muut kansat turmeltuvat ja tuhoutuvat sionistien luomaan sekasortoon.

Pöytäkirjoissa julkistetaan myös vapaamuurareiden osuus sionistien poliittisena vallan välineenä. Tämä pitää paikkansa. Esimerkiksi Tohtori Karl Steinhauser paljastaa vapaamuurareiden osuuden lukuisiin Euroopan historian tapahtumiin, mm. Ranskan ja Venäjän vallankumouksiin. Hän väittää myös, että vapaamuurarit muodostavat Euroopan Unionin salaisen puolueen ja että EU:ta kehittyy byrokraattinen, demokraattisen valvonnan ulottumattomissa oleva super-Neuvostoliitto (Steinhauserin 1994). Nyt voidaan vain todeta, että Steinhauserin näkemys EU:ta on jo toteutunut. Valitettavasti Steinhauser ei yhdistänyt vapaamuurariutta kansainväliseen sionismiin.

Markku Juutinen

Lähteet

Chossudovsky, Michel (2004). Köyhyyden globalisointi. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

Kenneth Allan; Kenneth D. Allan (2 November 2005). Explorations in Classical Sociological Theory: Seeing the Social World. Pine Forge Press. p. 68. ISBN 978-1-4129-0572-5.

Steinhauser, Karl (1994). EU huomispäivän super-Neuvostoliitto. Huhmari: Kaprint Ky

Wilton, Robert (2000). ROMANOVIEN VIIMEISET PÄIVÄT Kuinka tsaari Nikolai II ja hänen perheensä murhattiin. Tabernaculum Dei ry.

Rami, Ahmed. Siionin viisasten pöytäkirjat.

[1.] The Great American Bubble Machine; ”Citigroup Proxy Statement” Citigroup SEC filing; Citigroup chief executive resigns ; ”Citigroup Corporate Governance – Robert E. Rubin”. Citigroup. Retrieved 2008-02-20.

[2]. Valtionkonttori.

[3]. BBC (2011). Interview: ”Goldman Sachs rules the world”.

[4]. Five Banks (2011). Is Morgan Stanley sitting … Time Bomb?

Seurakuntalainen: Leninillä oli juutalaiset juuret.

http://www.vho.org/aaargh/fran/livres10/RITTERantichrist.pdf
Pappi Gaston Ritter kertoo tässä kirjasessaan myös tuosta Bernin oikeudenkäynnistä, jossa ensimmäisen asteen oikeusistunnossa on ns. Siionin Viisaiden pöytäkirjat muka osoitettu väärennökseksi. Näin ainakin valheellisesti kerrotaan. Referointia:

Protokollat olivat 30 vuotta kiertäneet eri kielille käännettynä ilman, että oikeusjuttua olisi nostettu. Vain sveitsiläinen Bernin Kantonilaki tarjosi mahdollisuuden hyökätä vihattuja ”Pöytäkirjoja” vastaan. Tämä laki uhkasi rangaistuksella kirjallisia teoksia, joiden sisältö on omiaan ”kehottamaan ihmisiä ryhtymään rikolliseen toimintaan, vaarantamaan yleistä säädyllisyyttä, loukkaamaan karkeasti siveellisyyttä, aikaansaamaan raaistavan vaikutuksen tai muuten herättämään voimakasta pahennusta.” Theodor Fritsch oli kirjoittanut Leipzigissa ilmestyneen Hammerverlagin 13. painoksen ”Sionistiset Protokollat” -nimiseen teokseen lisäykseksi kovat loppusanat juutalaisia vastaan. Kyseessä olivat siis teokseen sisältymättömät julkaisijan loppusanat, joiden perusteella kirjaa lähdettiin kieltämään. Näiden loppusanojen vuoksi juutalaiset tahot halusivat nyt hyökätä ”Pöytäkirjoja” vastaan kannattajakuntaansa kuuluneen tuomarin avulla. Tuomarit Sveitsissä valitaan kansanvaalilla virkaansa. Näin oli marxilainen oikeuden puheenjohtaja Meyer nostettu Bernin tuomariksi sosialidemokraattien äänillä. Gaston Ritterin mukaan jokainen puolittainkin asioista perillä oleva tuntee yhteyden juutalaisuuden, vapaamuurarien ja marxilaisuuden välillä. Tällaisella turvallisella maaperällä uskalsivat juutalaiset tahot nostaa valituksensa Fritschin loppusanoja vastaan ja prosessin kuluessa valittajat ymmärsivät liittää prosessiin myös kysymyksen Pöytäkirjojen aitoudesta, vaikka tällä puhtaasti tieteellisellä kysymyksellä ei ollut mitään tekemistä valituksen kanssa. Puolueettomassa oikeusistuimessa ei kirjoittajan mukaan kv. juutalaisuudella olisi ollut mahdollista tuollaisiin temppuihin, joten sen vuoksi etsittiin yksittäinen tuomari, joka oli lisäksi valittu juutalaisvaikutuksen alaisesta sosialidemokraattisesta puolueesta virkaansa.

Tämä oikeuden puheenjohtaja Walter Meyer tilasi juutalaisille asiantuntijaksi professori Baumgartenin, vastaajalle kirjakauppias Silvio Schnellille asiantuntijaksi everstiluutnantti Fleischauerin ja ”neutraaliksi” asiantuntijaksi kahden edellisen yläpuolelle kirjailija Looslin ”yliasiantuntijaksi”. Tämä yliasiantuntija toimi niin puolueellisesti Judan eduksi, että Jewish Daily Post nimesi hänet 13.5.1935 ”pro-juutalaiseksi asiantuntija Loosliksi”. Yleensä tällaisissa oikeudenkäynneissä asiantuntijat toimivat yhteisymmärryksessä ja puolueettomasti yhteistyössä. Nyt kuitenkin Baumgarten ja Loosli saivat tuomarilta runsain mitoin aikaa ja rahoitusta. Fleischauerille puolestaan asetettiin esteitä toisena perään. Looslille myönnettiin useita tuhansia frangeja ennakkoon asiantuntijalausuntoaan varten, kun Fleischauer ei saanut mitään eikä ollut saanut mitään kirjaa kirjoitettaessa (ylioikeusprosessin jälkeen 1938). Molemmille sveitsiläisille asiantuntijoille myönnettiin kaksinkertaisesti aikaa aineistonsa laatimiseen, kauan ennen Fleischaueria, kun taas jälkimmäiselle ei pitkään aikaan annettu tiedoksi määräaikaa. Hänen oli laadittava lausuntonsa viiden viikon aikana.

Oma lukunsa on todistajien kuuleminen. Juutalainen kantajaosapuoi sai kutsua todistajia kaikkialta maailmasta: venäläinen ex-ministeri Miljukov, juutalainen Nikilajevski, tri Sliosberg Pariisista, tri Farbsteon ja tri Weizmann Lontoosta, ylirabbi tri Ehrenpreis Tukholmasta, korkeat vapaamuurarit Tobler ja Welti, vain muutamia tässä mainittuina. Myös vastaajaosapuoli teki esityksiä nimekkäiden todistajien kutsumiseksi: duuman presidentti Markoff, kenraali Ratshkovskin poika Andrea Ratshovski, kenraali Netshvolokov, prinssi Gortshakov ja monia muita. Nämä ehdotetut todistajat olisivat olleet erittäin merkittäviä puolueettomassa oikeudenkäynnissä, sillä useimmat heistä olivat esittäneet lausuntoja, joissa oli esitetty vakavia moitteita valheellisia todistajalausuntoja vastaan.

Pro-juutalainen todistaja Burzev sanoi oikeudessa, että jokin aika sitten oli keskustellut Pariisissa kenraali Glowatshevin kanssa ja tämä olisi kertonut osallistuneensa protokollien väärentämistyöhön. Välittömästi kenraali Glowatshev oli dementoinut tämän todistuksen julkisesti sanomalehdissä: ”Burzevin kanssa en ole koskaan keskustellut Pöytäkirjoista…myöskään en ole koskaan antanut millekään agenteille toimeksiantoa Sionististen Pöytäkirjojen laatimiseksi…santarmieversti Pyramidoff, joka ra Burzevin mukaan oli ollut työkumppanini, ei tätä voinut olla, sillä hän loukkaantui Pietarissa vuonna 1903 vakavasti, siis juuri silloin, kun en ollut sotapoliisijoukoissa (enkä siis tarvinnut mitään työtoveria).” Vastaavia vääriä todistuksia oli tehty joukoittain.

Oikeuden puheenjohtaja oli hyväksynyt Fleischauerin ehdotukset nimekkäiden todistajien kutsumisesta, sillä tämä kuului normaaliin oikeusprosessiin. Kuitenkin juutalainen sanomalehdistömaailma tiesi asian itse tuomaria paremmin. 25.2.1934 jo ”Jewish Daily Post” kertoi Lontoossa maailmalle, että enempää todistajia ei enää kutsuttaisi (ja siis vastaajille ei yhtään todistajaa koko prosessissa ylipäänsä!). Lehdet tiesivät siis varmoista lähteistä paremmin tämän asian, vaikka sääntöjen mukaan vain tuomari saattoi ratkaista tällaisen asian. Vasta 28.2. oikeus antoi samansisältöisen julkisen tiedonannon ja kokonaisen kuukauden jälkeen 26.3. asiantuntija Fleischauer sai kuulla tämän virallisesti oikeusistuimelta.

Arjalaisia todistajia yritettiin saada kuulluksi siten, että 16.4. jätettiin rikosilmoitukset kymmentä pro-juutalaista todistajaa vastaan väärien todistajalausuntojen vuoksi. Kuitenkin Ritterin mukaan jotain uskomatonta tapahtui ja mikä näytti mahdottomalta, oli nyt mahdollista: rikosilmoitukset väärien todistusten vuoksi hylättiin, koska todistajat ”olivat esittäneet subjektiivisia mielipiteitään”. Ei voinut kuin puistella päätään.

Kuvaavaa on myös se tapa, kuinka oikeudenkäynnin pöytäkirjaa pidettiin istuntojen aikana lokakuussa 1934. Tuomari jätti pöytäkirjan pitämisen kantajaosapuolen tehtäväksi. siis juutalaisille, jotka asettivat tehtävään kaksi liittopikakirjoittajaa. Tämän vuoksi oikeuden taholta ei pidetty lainkaan pöytäkirjaa. Mitä kantajaosapuoli kirjoitti, salattiin vastaajaosapuolelta ja pidettiin juutalaisen asianajajan Liffschitzin valvonnan alaisena. Vain sattuman kautta joutui yksi ylösmerkintä arjalaisiin käsiin ja vain tämän sattuman ansiosta asiantuntija Fleischauer ylipäänsä pystyi ottamaan kantaa juutalaiseen todistajien kuulusteluun.

Tuomari piti ratkaisevimpana todisteena sille, että Protokollat olisivat arjalaisten tekemä väärennös, erään Radziwillin todistusta, joka oikeudessa esiteltiin ”ruhtinatar Radziwillinä”. Häntä oli rangaistu rikoksista useita kertoja aiemmin. Yksistään shekkiväärennöksestä kolme vuotta vankeutta. Juutalaisessa lehdessä vuonna 1921 tämä Radziwill oli kertonut Pöytäkirjojen olleen tsaarin salaisen poliisin päällikön Pariisissa, kenraali Ratshkovskyn laatima, jotta tsaaria voitaisiin kiihottaa juutalaisvihaan. Virkamies Golovinski (Ratshkovskin alainen Pariisissa) oli näyttänyt hänelle Japanin ja Venäjän välisen sodan jälkeen vuonna 1905 valmista kappaletta, Pariisissa. Oli helppoa todeta Radziwillin todistus valheeksi. Golowinsky ei ollut Pariisissa enää vuoden 1900 jälkeen eikä Ratshkovskykään enää vuoden 1902 jälkeen. Kun Fleischauer oli huomauttanut näistä tosiasioista, väitti ”puolueeton asiantuntija” Loosli, että Radziwilli oli varmasti tarkoittanut vuotta 1894, mutta kirjoittanut vahingossa 1904/05. Fleischauer kuitenkin kertoi Radziwillin kirjoittaneen myös kaiken tapahtuneen ”Japanin sodan jälkeen” ja tämä sota käytiin 1904/1905. Yksiselitteisesti voitiin osoittaa moninkertaisen rikollisen Radziwillin valehdelleen monta kertaa, ei mitään Ratshkovskyn väärennöstyötä. Jopa pro-juutalaiselta asiantuntijalta karkasi asioiden näin ollessa tunnustus: ”Tässä on todistelun heikko kohta. (Hier liegt ein wunder Punkt der Beweisführung.)” Mutta huolimatta todistajanlausunnoista, joiden mukaan Pöytäkirjat olivat Herzlin hallussa ja Achad Haam niiden isä, huolimatta kasteen ottaneen rabbi Efronin todistuksesta, jonka mukaan hän oli pitänyt kädessään Protokollia, huolimatta Fleischauerin selkeästä esityksestä sekä vastaajien asianajajan Ruefin, että Radziwill oli valehdellut, berniläinen tuomari Meyer ratkaisi: ”Ratshkovski on väärentänyt – siis ”Pöytäkirjat ovat väärennös” – ja ratkaisi asian siten, aivan kuin hän ei olisi ollut paikalla, kun näitä asioita oli selvitetty.

Tällaisesta oikeudenkäynnistä ei voi olla tekemättä sellaista johtopäätöstä, että tuomari Walter Meyer on laatinut sellaisen tuomion, jonka puolue ja mahtavat taustavoimat olivat jo ajat sitten antaneet hänelle tehtäväksi. Luonnollisesti juutalainen lehdistö ympäri maailmaa juhli ratkaisua ja kuitenkin sillä todellisuudessa oli niin vähän aihetta juhlintaan. Vastaajat olivat todistelleet uskottavasti Pöytäkirjojen aitouden puolesta ja kantajat eivät olleet pystyneet osoittamaan väärentäjää eivätkä kirjaa väärennetyksi. Tuolloin prosessi ei suinkaan vaikuttanut edullisesti yleiseen mielipiteeseen juutalaisten kannalta. Mielipidekirjoituksissa kerrottiin havahdutun juutalaiskysymykseen sionistiprosessin vuoksi. Suurta pahennusta herätti tieto puolueellisesta oikeudenkäynnistä: puolustus ei ollut saanut esittää lainkaan todistajia, vaikka he olisivat osoittaneet kantajien todistajien valehtelun. Prosessia seuranneet saivat tietää Fleischauerilta paljon asioita ja useista tuli juutalaisuuden tuntijoita. Juutalaiset keskustelivat keskenään (lehdessä ”Welt-Dienst”): ”Oletteko ajatelleet, että Sveitsin oikeuslaitos ei ehkä uudelleen anna tapahtua sitä, mitä tapahtui? Arjalaisia todistajia ei laskettu todistamaan ym. Tämän tietää nyt koko maailma. Tämä yksipuolisuus on aiheuttanut sekaannusta. Loosli on todellisuudessa tehnyt itsensä mahdottomaksi käyttää. Koemmeko uudelleen tapaus Fleischauerin, joka puhuu meitä vastaan?” Juutalaiset kertoivat myös tämän lehden keränneen kaikenlaista tietoa Pöytäkirja-aiheen ympäriltä. Dreifuss Prodtzky lausui: ”Toista Tapaus Feischaueria emme tule Sveitsissä näkemään.” Bernin prosessia seuranneet 14 muuta prosessia käytiinkin muualla. Oikein kirjoittaja tuumii tässä kotaa, että tällaisia asioita ei ratkaista oikeudessa, vaan se on tieteen tehtävä.

Ritter toteaa, että teos ei ole mikään kokouspöytäkirja, vaan todennäköisesti suuntaviivat, joiden mukaan Baselin sionistikokouksessa vuonna 1897 Judan heimon valikoidut jäsenet luottamuksellisesti kongressin ulkopuolella ovat kokoustaneet. M: Jos siis ne ovat aidot.

Olennaiselta osaltaan ”Protokollat” ovat vuonna 1864 Brysselissä ilmestyneen Maurice Jolyn kirjan (Dialogues aux enferns Machiavelli er Montesquieu) uudelleen ty östetty versio. Jolyn sukujuuret eivät ole selvät, sillä samaa nimeä käyttävät niin juutalaiset kuin ranskalaisetkin. Hän on itse sanonut olleensa jakobiini hänellä on ollut selvät yhteydet vapaamuurareihin ja Ranskan juutalaisiin. Uudelleen työstäjää ei tunneta. Kirjoittajan mukaan tyyli muistuttaa Herzlin tyyliä, etenkin puhetta Rothschildien sukukokouksessa. Kirjoittaja saattaa olla myös em. Haam eli juutalaisjohtaja Sinzberg. Hänen kirjalliset esityksensä maailmanherruustavoitteineen muistuttavat vahvasti Pöytäkirjojen tekstejä. Merkittävin juutalaisjohtaja oli Jolyn aikaan Isaac Cremieux ja hän oli vapaamuurarien ylimpänä johtajana Jolyn toimeksiantaja. Tämä Cremieux tervehti Saksan vapaamuurareita 9.3.1848 ”Moniteurin” mukaan sanoin: tulevaisuudessa on enää yksi ainoa tasavalta maailmassa. Tietenkin tätä tasavaltaa johtaisivat juutalaiset: ”täysin tämän ihmisyyden korkeimman asteen olemassaolon nimissä!” ”Sillä kaikki tiesivät yksinkertaisen aksiooman, että Luoja oli laatinut arvoasteikon: mineraalit, kasvit, eläimet, ihmiset ja ylinnä juutalaiset.” (Achad Haamin kirjasta Scheidewege) Joly: ”Tämä yhteispeli…jonka vain Helvetti itse voisi täydentää, tämä kaikki on nyt valmista…he ovat kunniakkaat, jotka ovat herättäneet koko maailman kateuden. Juuri nyt he kaipaavat Jumalalta Isänmaataan takaisin”. Mitä tämä salaperäinen loppu Dialogissa tarkoittaa? Mitä muutakaan kuin viittausta suuriin juutalaisten ja vapaamuurarien suunnitelmiin, jotka jo Juutalainen Ensyklopedia ilmoittaa: ”Sionismin idea on, ei olla osa juutalaisuutta eikä sen lisäys, vaan pikemminkin juutalaisuus kokonaisuudessaan, vain sijoittaen sen keskuksen Jerusalemiin”.

Siis ”Pöytäkirjat” ovat oikeastaan ”suuntaviivat”. Ne ovat kirjoittajan mukaan ikivanhat suuntaviivat juutalaisten maailmanvalloituspolitiikalle. Se, että kyseessä on ikivanha periaate ja tavoite, selviää juutalaisten omista esityksistä. Tästä on monta kiistatonta dokumenttia, joissa asia tuodaan esiin yhtä suoraan kuin ”Pöytäkirjoissa”. Herzlin työtoveri Gaster julisti vuonna 1899 Baselissa, että ”me seuraamme ideaaliamme läpi vuosituhansien…ja me nimitämme Jumalan valtakuntaa maan päällä ideaaliksemme…ja siksi olemme aina jääneet erilaisiksi..ja korkeammalle kuin kaikki muut kansakunnat maailmassa; sillä yksikään kansakunta ei voi verrata itseään meihin.”

1.11.1937 on korkeamman asteen oikeus kumonnut ensimmäisen tuomarin Meyerin tuomion, koska Meyer ei ole antanut tarpeellisten sääntöjen vallita ja koska asiantuntija Loosli-Bümplitz ei ole toiminut objektiivisesti ja puolueettomasti. Tämän tuomion kautta on luonnollisesti koko prosessin varaan rakennettu korttitalo aitouskysymyksen osalta romahtanut kuin myrskytuulessa taivaan tuuliin.

Kommentti: Vaikka korttitalo hajosi, jälkeenpäin on väitetty kivenkovana, että ”sveitsiläinen oikeus on tuominnut Pöytäkirjat väärennökseksi” tai että Protokollat olisi osoitettu väärennöksiksi tuossa prosessissa jne. Kaikki kanavat suoltavat tätä valhetta tarvittaessa.

Toinen lähde Bernin prosessiin on tämä blogi:
http://liebezurwahrheit.de/images/stories/pdf/Die-Protokolle-bestaetigen-sich-durch-Juden.pdf
26.1.1933 Sveitsin Kansallinen Juutalaisyhdistys ja Bernin juutalainen yhdistys nostivat kanteen Sveitsin Kansallisen Rintaman jäsentä vastaan ja vaativat tuomiota, joka vastasi moitetta, että Siionin Viisaiden Pöytäkirjat olisi väärennös ja sen vuoksi sen levittäminen tulisi kieltää. Oikeudenkäynti oli yksi suuri petos kokonaisuudessaan. Sveitsin oikeusjärjestelmän pykäliä jätettiin tietoisesti noudattamatta. Syyttäjän 16 todistajaa kutsuttiin todistamaan, mutta vain yhtä puolustuksen 40 todistajasta kuultiin. Tuomari salli kantajan järjestää kaksi yksityistä pikakirjoittajaa todistajiensa esityksiä kirjaamaan sen sijaan, että olisi antanut tehtävän oikeusviranomaisten hoidettavaksi. Näiden ja muiden väärinkäytösten vuoksi ei ollut yllätys, että kahden vuoden kuluttua oikeus tuomitsi Pöytäkirjat väärennökseksi ja moraalittomaksi kirjallisuudeksi.

Ratkaisu annettiin 14.5.1935, mutta juutalainen lehdistö julkaisi tuomion jo ennen kuin oikeus oli antanut sen tiedoksi. 1.11.1937 Sveitsin oikeuslaitoksen korkeampi oikeus muutti tuomiota sen koko laajuudessaan. Lukuisat ppropagandistit ovat kuitenkin aina tähän päivään saakka julistaneet, että ”Pöytäkirjat” olisi oikeuden päätöksellä todettu väärennetyiksi.

THE TIMES YM.

Pöytäkirjat levisivät Venäjältä Länteen pakolaisten matkassa. Ne olivat kuitenkin saapuneet Venäjälle ulkomailta. Tietyt lähteet sanovat niiden olleen tiedossa jo 1895. Joka tapauksessa ne julkaistiin vasta 1902/1903. Maailmansota oli lykännyt leviämistä. Samaan aikaan kommunistiset vallankumoukset olivat saaneet ihmiset huomaamaan kommunistivaaran ja antisemitismi levisi nopeasti. Pöytäkirjat saivat nyt vastakaikua ja niitä levitettiin.

Vastaisku alkoi 25.2.1921. Sionistinen sanomalehti The American Hebrew julkaisi Isaac Landmanin tekemän tsaristisen prinsessan Catherine Radziwillin haastattelun, jossa tämä väitti Pöytäkirjoja väärennökseksi. Pariisissa ilmestyvä Poslednjeje Novosti julkaisi pian kaksiosaisen artikkelin, jossa väitettiin myös Pöytäkirjoja väärennökseksi. 16., 17. ja 18.8.1921 The London Times julkaisi laajan kolmiosaisen artikkelisarjan, jossa toimittaja Philip Graves hyökkäsi Pöytäkirjoja vastaan. Hänen argumenttejaan on toisteltu sionistien ja heidän naiivien kannattajiensa taholla jo yli 90 vuotta.

Gravesin mukaan Pöytäkirjat ovat karkea petos, koska ne on plagioitu häpeämättömästi edellä mainitusta Maurice Jolyn kirjasta (1864). Artikkelisarjassa esitettiin kohtia molemmista teoksista. Nyt kuitenkin jos kirjoitusten henki ja sisältö on toisiaan vastaava, mutta sanamuoto on erilainen, ei välttämättä ole kyse edes mistään plagioinnista. Kyseessähän voi olla esim. juutalaisen lahkon jollain tapaa pyhä teksti. Pappi ei plagioi Raamattua, jos selittää sen kohtia omin sanoin. Mutta kuka oli tämä ranskalainen asianajaja Joly? Saksalainen tutkija Gotfried von Beck sanoo Jolyn olleen juutalaista syntyperää ja oikealta nimeltään Moses Joel (En tiedä, onko tämä se vääräksi osoitettu juttu. Tällainen Moses oli kyllä jo 1830 kumouksessa täydessä vauhdissa), vanhojen rituaalien mukaan kastettu. Hän oli syntynyt v. 1831 ja pääsi jostain syystä jo 18-vuotiaana töihin Ranskan sisäministeriöön. Hän oli Adolphe Isaac Cremieuxin läheinen ystävä. Hän taas oli Alliance Israélite Universellen perustaja, Mizra-loosin johtaja ja korkeimpia johtajia Grand Orientissa, Ranskan juutalaisten johtaja, maailman juutalaisten tärkeimpiä napamiehiä. Tämä Jolyn useista pamfleteista ainoa tunnettu oli myös ”plagiaatti”, sillä se oli vain uusi versio 14 vuotta vanhemmasta kirjasta, jonka juutalainen Jakob Venedy oli julkaissut Berliinissä. Vuonna 1805 Kölnissä syntynyt Venedy asui vuodesta 1835 Pariisissa. Jolyn tapaan hänellä oli tiiviit suhteet Cremieuxiin ja liittyi tämän israelilaiseen maailmanliigaan. Tämän (AIU) julkaisuissa sanotaan ylpeästi esim. seuraavaa: ”Uusi maanpäällinen Kuningaskunta, Uusi Jerusalem tulee hallitsemaan vallasta syöstyjen kuninkaiden ja paavien sijaan!” Nämä molemmat tekstit, jotka niin poikkeuksellisesti muistuttavat Pöytäkirjoja, ovat siis sionistien itsensä kirjoittamia! Cremieuxin Maailmanliigalla oli Saksassa vanhempi sisarorganisaatio. Baruch Levy oli sen jäsen ja kuulussa kirjeessään tämä yritti saada Karl Marxia jäseneksi. Tämä talmudistinen kirje maalailee kuvaa kommunistisesta vallankumouksesta, joka merkitsee todellisuudessa kaiken vallan ja omaisuuden siirtymistä juutalaisille Talmudin vision mukaisesti.

(Toisessa yhteydessä on esitetty, että noin 40 % Pöytäkirjoista olisi uudelleen työstetty Jolyn kirjasta. Joly ja kumppanit puuhasivat vallankumousta Ranskaan ja se olisi kai pian tullutkin, jos ei Preussin ja Ranskan sotaa olisi tullut ja Napoleon III kaatunut jo Sedanin tappioon. Cremieux oli tunnetusti vihastunut Napoleon III:n politiikkaan ja muutenkin mies oli kai vain välivaihe. Sodan jälkeen katolinen kirkko menetti rajusti valtaansa ja toisaalta juutalaiset pankkiirit ja liikemiehet lisäsivät valtaansa. Myös tietenkin vapaamuurarit entisestään.)

Pöytäkirjat kirjoitettiin linkin mukaan ensin hepreaksi ja sitten ne käännettiin ranskan ja venäjän kielille. Amerikkalainen Louisen Fry on pohtinut teoksen tekijää ja päätynyt myös Ginsburgiin (Haam). Tämä olisi kirjoittanut teoksen Odessassa. Ginsburg perusti 1886 salaseuran Mooseksen pojat. Pienissä piireissä on teos ollut tunnettu todistajien mukaan. Eräs emigrantti Bernstein sanoo pitäneensä teosta käsissään vuonna 1895.

Tässä kirjoituksessa prinsessa Radziwillin rikoksia esitetään ja etenkin shekkipetosta. Vaikka Bernin alioikeus totesi hänet uskottavaksi, puolustuksen massiivinen esitys musersi uskottavuuden. Oikeus sivuutti puolustuksen selvityksen. Vuoden 1900 vaihteessa hänellä oli tulinen rakkaussuhde Cecil Rhodesin kanssa (Rothschildien tärkeimpiä alaisia ja satelliitti, vapaamuurarien kermaa). Radziwill julkaisi Rhodesin visioiden kanssa samanhenkistä lehteä. Tuolloin hän kunnostautui väärentämällä itselleen kirjoittamansa sähkeen ja haastattelupyynnön Lordi Salisburyltä allekirjoituksia myöten. Shekkipetoksessa hän oli väärentänyt Rhodesin nimen. Kaiken voi lukea Rhodesin sihteerin Philip Jordanin kirjasta ja myös vuoden 1931 Rhodes-kirjasta. Petoksia seurasi lisää USA:ssa. Täytyykö naista nimittää prinsessaksi, kun hänellä oli ollut lyhyt avioliitto erään prinssin kanssa?

Todistaja kreivi du Chayla oli väittänyt myös Pöytäkirjoja väärennökseksi. Tämän Chaylan kenraali Wrangel oli kuitenkin paljastanut bolshevikkien vakoojaksi ja tuominnut kuolemaan. Kuolemantuomion täytäntöönpanon oli estänyt Ranskan suurlähettiläs. Bolshevikit tietenkin syyttivät teosta väärennökseksi. Määräsiväthän he kuolemantuomion antisemitismistä ja murhasivat mm. professori Niluksen ja järjestelmällisesti antisemiittejä ja esim. juutalaisia vastaan oikeusjutuissa todistaneita (rehellisiä todistajia). Myöskään Chaylan luotettavuutta/taustoja Bernin oikeus ei ollut halunnut tarkemmin tutkia.

The Times ei vaikuta puolueettomalta taholta tässä asiassa, sillä elokuussa 1921 mahtava juutalainen pankkiirisuku Samuel & Samuel käytti ratkaisevaa taloudellista valtaa lehdessä. Yleensä varsin luotettava lehti esitti omalaatuisen tarinan, jonka mukaan lehden Konstantinopolin kirjeenvaihtaja olisi sattumalta saanut käsiinsä kaupungissa ”eräältä venäläiseltä” 57 vuotta vanhan Brysselissä ilmestyneen teoksen (Jolyn kirja), jota ei tuolloin olisi painettu montaa kappaletta. Niin kirjeenvaihtajan kuin venäläisenkään nimeä ei koskaan kerrottu.

TUOMIO YM.

Vasta 27.10. pystyi syytetyistä Silvio Schnell asianajajansa Hans Ruefin avulla saada jutun avatuksi uudelleen. Bernin Valitusoikeus sai kuulla Ruefin ja asianajaja Ursprungin kautta, että puolustus ei ollut saanut tiedoksi syyttäjän todistajien esityksiä valaehtoisine allekirjoituksineen. Myös näytettiin, että Looslin oikeudelle esittämät venäläiset asiakirjat eivät olleet aitoja, vaan vahvistamattomia kopioita. Niissä oli myös lukuisia käännösvirheitä, kaikki syytettyjen vahingoksi. Todistajista esitettiin em. moitteet ja todettiin, että 40 todistajaa ei ollut päässyt todistamaan puolustuksen taholta. Valtionsyyttäjä Loder piti valituksia oikeutettuina.

Marraskuussa 1937 Bernin Valitusoikeus tiedotti, että syytetty Silvio Schnell vapautettiin kaikista vahingonkorvausvaatimuksista, sillä häneen kohdistetuissa syytöksissä ei ollut perusteita. Tuomiolauselmassa todettiin, että kaikki todistelut Pöytäkirjojen aitouden tai epäaitouden puolesta menettivät merkityksensä. Näin sionistien suunnitelma valui tyhjiin. He olivat suunnitelleet saavansa puolueettomassa ja kansainvälisesti arvostetussa maassa (kuten Sveitsissä, jossa Kansainliittokin piti päämajaansa) painostuksensa avulla aikaan oikeuden päätöksen, joka olisi tukenut heidän versiotaan. Se, että ensimmäisessä oikeusasteessa asia onnistui, osoittaa, kuinka ennenkuulumattoman vahva oli sionistien valta jo kauan ennen ”Holokaustia”. Vastedes heidän valtansa on kasvanut paljon kauhistuttavammaksi. Valitusoikeus kuitenkin totesi, että tuomari Meyerillä ei ollut ollut mitään oikeutta ja toimivaltaa tutkia Pöytäkirjojen autenttisuutta tai epäaitoutta tai lausua tästä tuomiota. Hänen olisi kuulunut tutkia vain sitä, oliko kyseessä törkykirjallisuus vaiko ei. (M: Oliko siis nyt niin, että ylioikeus ei puuttunut enää tähän asiaan?)

Kaksi ortodoksijuutalaista on tunnustanut Pöytäkirjat aidoiksi. Ensimmäinen oli rabbiavustaja ja teurastaja Rudolf Fleischmann, joka antoi valaehtoisen lausunnon asiasta valtionsyyttäjä Noskowiczille (Fleischmann asui Puolan Skokissa) vuonna 1901. Toinenkin juutalainen puhui asiasta em. kristitylle syyttäjälle. Rabbi Grünfeld totesi kuitenkin vuonna 1906 valaehtoisesti, että ei saanut puhua asiasta eikä asiasta saanut kysellä. Myös asianajajan ja hänen rakkaittensa henki oli muuten vaarassa. Toinen varsinainen todistaja oli em. käännynnäinen Efron, joka oli paennut bolshevikkeja Jugoslaviaan. Hän oli ollut rabbina Vilnassa. Juutalaisvastaisuuteen kääntynyt Efron joutui pahoinpidellyksi jo ennen vallankumousta. Hän kertoi valaehtoisessa lausunnossaan Georgij Dschepanowitschille (onko tämä Stepanovitsh vai Tshepanovitsh suomalaisittain?), että oli tuntenut Pöytäkirjat jo kauan ennen kuin kristityt lehdet alkoivat niistä puhua. Myöhemmin ilmeni, että vuonna 1921 Pariisissa ilmestyneessä emigranttilehdessä Efron oli osoittanut Pöytäkirjat aidoiksi. Kaiken tämän Bernin alioikeus jätti huomiotta.

Ruotsalainen Ehrenpreis siis kertoi myös samoja asioita kuin Efron. Hän kertoi 1924 tienneensä myös Pöytäkirjoista jo kauan ennen julkisuutta. Hän oli ottanut osaa Baselin sionistikongressiin ja kertoi mm. Herzlin puhuneen jo 20 vuotta ennen suuria vallankumouksia niistä ja Maailmansodasta, jota ne seuraisivat. Turkki paloiteltaisiin ja Palestiina joutuisi Englannin kontrolliin ja myöhemmin mandaatiksi (muistamme, että näin puhuivat myös Nordau ym. Myös eräässä kokouksessa sanottiin niin, että juutalaisten oli otettava maailma haltuunsa.) Mielenkiintoista on myös se, että Herzl ei halunnut kaikkia päiväkirjojensa kirjoituksia julkisuuteen, vaan määräsi erinäiset valtiolliset mietelmänsä ja erinäiset toimensa salaisiksi. Samoin tuli salata myös muita juutalaisverkoston ratkaisuja. Ne oli määrä kätkeä juutalaisvaltion (joka tuolloin oli ainoastaan ”näkymätön”) salaisimpiin arkistoihin.

Napataan nyt loppuun vielä Jack Bensteinin lause: Sionismi on poliittinen liike, joka on pääasiassa itäeurooppalaisten juutalaisten ajama ja jotka vuosisatoja ovat olleet liikettä pyörittävä voima kommunismisssa/sosialismissa. Sionistien lopullisena päämääränä on yhden maailmanhallituksen luominen sionistien kontrollin alle ja sionistisesti suuntautuneiden juutalaisten pankkiirien”.

(Toisaalla on ollut esitety, että joku muu (G. Butmi) kuin Nilus olisi ensin julkaissut Protokollat, mutta levikki oli niin pieni ja juutalaiset yrittivät myöhemminkin ostaa pois kaikki kappaleet, että prof. Sergei A. Nilus ei edes tiennyt toisesta julkaisijasta.) Hän oli saanut Pietarin sotaoikeuden tuomarilta, tulalaiselta majuri ja kreivi Aleksei Nikolajevitsh Suchtinilta vuonna 1901 juutalaisen loosin tunnuksella ja 33. asteen edustajan allekirjoituksella varustetun kappaleen, jonka käännätti ranskasta venäjäksi. Suchotinin poika todisti olleensa läsnä luovutuksessa. Toisaalla puolestaan on esitetty, että teos oli peräisin Ranskasta, juutalaisen Mizra-loosin ihmisten kanssa tekemisissä oleilta ihmisiltä. Nainen, joka oli antanut teoksen Konstantinopolissa, oli myöhemmin pian kuollut. Cremieux oli tämän loosin johtaja.)

Ahaa, nyt löytyi vielä hyvä sitaatti. Juutalaisen Maailmankongressin pitkäaikainen puheenjohtaja Nahum Goldmann kirjoitti 1978 kirjassaan Juutalainen Paradoksi ”Yksi päätavoitteista Juutalaisella Maailmankongressilla on edustaa jokaista juutalaista yhteisöä, riippumatta siitä, missä se sijaitsee, joka ei ole kyllin vahva toimimaan itse. Tästä syystä ovat useimmat interventiomme salaisia. Jos esim. latinalaisamerikkalaisessa maassa esiintyy antisemitismin aalto, sikäläiset juutalaiset pyytävät nopeaa puuttumistamme asiaan. Me käännymme sitten USA:n ulkoministeriön puoleen ja myös ao. maan Washingtonissa tai Pariisissa. Kukaan, eivät amerikkalaiset eivätkä ao. maan väki, ei halua, että puuttumisemme tulee julkiseksi – kysehän on nimellisesti itsenäisistä maista.”

Ja vielä yksi: Dostojevski kirjoittaa jo 1880 teoksessaan ”Ylösmerkittykä Ajatuksia”: ”Kaikki Bismarckit, Baconsfieldit ja Ranskan Tasavalta ovat minulle vain heidän herransa ulkovarustuksia. Heidän herransa, kuten kaikien herra, koko Euroopan herra on toki vain juutalainen”.

LÄHTEENÄ FLEISCHAUERIN LAUSUNTO:

Maurice Joly on itse vapauduttuaan vankilasta kertonut pariisilaisessa lehdessä, että AIU:n silloinen johtaja Crémieux oli vahvasti avustanut häntä kuuluisan pamfletin kirjoittamisessa. Hän kertoo kasvaneensa pois katolisuudesta ja tulleensa vallankumoukselliseksi ja jakobiiniksi. Hän oli läheisessä yhteydessä jo hyvin nuorena Karl Marxin ja em. Crémieuxin kanssa ja siis oli vapaamuurari (tästä muurariudesta mies vaikenee omaelämäkerrassaan). Pariisin Kommuunin aikoina Joly oli vallankumousjohtajia ja hallituksen kaatajia. Hän toimi yhtä kaameasti kuin juutalaiset vallankumousjohtajat myöhemmin Unkarissa ja Venäjällä. Hän teki itsemurhan 1878. Itse Gambetta puhui haudalla. Vaikka Joly ei ollut mikään Moses Joli, kuten tuossa aiemmassa tekstissä joku pyrkii väittämään, niin hän vaikuttaa selvästi kryptojuutalaiselta. Hänen taustansa ovat espanjanjuutalaisissa marranoissa. Nimenvaihdot vaikuttavat epäilyttävältä ja myös omaelämäkerrassa yritys painottaa katolista taustaa.

Vapaamuurarius selviää kiistattomasti jo vapaamuurarien listoista. Hän sanoi itse perheensä olleen espanjalainen isän puolelta. Espanjalaisen nimen oli isä vaihtanut Lambertiksi (hyvin yleinen juutalaisilla, kuten Jolykin). Äitinsä puolelta Joly oli italialainen Corbara, joten Joly ei ollut ranskalainen ollenkaan. Myös jo varhaisten vapaamuurarien parissa. Fanaattinen juutalainen organisaattori Crémieux oli niin läheinen, että Joly oli hänen lemmikkinsä (enfant chéri behandelt) ja tämä tuki Jolyä rahallisesti. Jolyn vallankumouslehteä rahoitti juutalainen yritys. Kirjansa hän kirjoitti juutalaisen Janinin kanssa ja saksalaisen version käänsi myös heti tuoreeltaan juutalainen. Joly oli täysin juutalaisessa vaikutusvallassa olleen loosin jäsen ja juutalaista syntyperää ollut vapaamuurari ja huippujohtaja Gambetta piti puheen Jolyn hautajaisissa.

Jolyn toiminta Kommuunin aikana on myös todistettu selvistä lähteistä, vaikka tämäkin on pyritty mielenkiintoisella tavalla kiistämään. Ei ihme, että Jolyn kirja on ostettu pois tuntemattoman tahon toimesta tai kadonnut useasta paikasta, sillä se ei suinkaan ole vain poliittinen allegoria ja satiiri Napoleon III:n hallintoa ja keisarikuntaa vastaan. Alkusanat ja kaksi viimeistä sivua etenkin viittaavat myös syvempään tavoitteeseen ja sisältöön. Kirjaa tarkastellessa helposti huomaa siinä olevan Siionin Viisaiden Protokollien tapaan suuntaviivat juutalais-vapaamuurarisen maailmanvallan hankkimiselle. Kirjaan vetoaminen oli melko rohkea veto ja kielii melkoisesta vallasta. (Katso vähän alemmaksi, kirjoitusta täydennetty suomennoksella)

Sivulla 406 Fleischauer palaa tapaus Maurice Jolyyn. Kaikki merkit viittaavat siihen, että juutalaiset olivat esittäneet oikeudessa väärennetyn syntymätodistuyksen kopion. Siinä syntymävuodeksi väitettiin vuotta 1929, kun Joly itse sanoo syntyneensä myöhemmin ja julkiset läteet kertovat vuodeksi 1931. On mahdotonta selvittää, onko väärennettyyn syntymätodistukseen merkitty sukunimi Goly oikea. Hänen kirjansa rahoitus on selvitetty: juutalaiset pankkiirit rahoittivat ja juutalainen kustantaja julkaisi. Vuosien kuluessa oli tehty lukuisia yrityksiä salata Jolyn syntyperä ja taustat sekä muutenkin hänen toimintaasa. Jolyn kirjat katosivat prosessin myötä Britannian museon kokoelmista (painokset 1864 ja 1868). Lisäksi oli yritetty laittaa hänen nimissään keksittyä, juutalaisvastaista kirjallisuutta. Tällaista ei kuitenkaan löytynyt mistään eikä sallaisesta ole tiedetty sen jälkeen (eikä ennen tällaisten mystisten teosten yllättävää mainitsemista). Vielä 1932 em. kahta kirjaa oli voinut lukea. Sitten ne katosivat tiedoista ja niitä oli vaikea saada käsiin. Lopulta museo ilmoitti, ettei niitä enää ollut. Hmm. Ja kuinka ihmeessä tarina Konstantinopolin kirjeenvaihtajan ihmeellisestä kirjalöydöstä sattumalta juuri sopivasti Pöytäkirjojen alkaessa tulla kuuluisiksi?

Poimintaa Cremieuxin manifestista heimoveljilleen AIU:n perustamisen yhteydessä 1860:
”Liitto, jonka nyt haluamme perustaa, ei ole ranskalainen, englantilainen, sveitsiläinen eikä saksalainen, vaan se on juutalainen, se on universaali. Muut kansat on pirstottu kansakunniksi, vain meillä ei ole maanmiehiä, vaan vain uskonveljiä. Ennen ei juutalainen voi olla muslimin tai kristityn ystävä, ennen kuin juutalaisen uskon valo, ainoan järkiuskonnon, loistaa kaikkialla. Hajaantuneina eri kansakuntien keskelle, jotka ovat vihamielisiä oikeuksillemme ja intresseillemme, tulemme aina jäämään juutalaisiksi. Kansallisuutemme on isiemme uskonto emmekä me tunnusta mitään muuta. Me asumme vieraissa maissa eikä meitä voi kiinnostaa näiden maiden intressit, niin kauan kuin moraaliset ja materiaaliset intressimme eivät ole vaarassa. Juutalaisten opetusten tulee jonain päivänä toteutua koko maailmassa/koko maailman tulee elää niiden mukaan. Israelilaiset! Vaikka hajaantuneina eri puolille maailmaa, mieltäkää aina itsenne erityisen valitun kansan jäseniksi. Kun uskotte, että esi-isienne usko on ainoa patriotismi; kun uskotte, että huolimatta ulkoisista kansallisuuksista olette vain yksi kansa; kun uskotte, että juutalaisuus yksin edustaa uskonnollista ja poliittista totuutta, kun uskotte kaiken tämän, koko maailman israelilaiset tulevat, kuulevat äänemme ja ovat yhtä mieltä kanssamme.

Työ on suuri ja pyhä. Katolinen kirkko, vuosisatoja vanha vihollisemme, lepää jo maassa pää katkaistuna. Joka päivä verkko, jonka israelilaiset ovat levittäneet Maan ylle, laajenee laajenemistaan ja pyhien kirjojemme ennustukset ovat toteutumassa. Tulee päivä, jolloin Jerusalem on yhdistyneiden kansakuntien rukouspaikka (Haus des Gebetes) , jossa juutalaisen monoteismin lippu liehuu näkyen kaukaisimmillekin rannikoille. Käyttäkäämme kaikkia mahdollisuuksia hyväksemme. Valtamme on suuri, opetelkaamme sitä käyttämään. Mitä pelättävää meillä olisi? Se päivä ei ole kaukana, jolloin Maapallon rikkaudet kuuluvat ainoastaan juutalaisille.”
1861 Crémieux valittiin AIU:n presidentiksi. AIU:n arkistoista 1861, N:o 25, s. 514-520 selviää mm. seuraavaa: Uuden ajan Messiaanisuuden on synnyttävä ja kehityttävä, Uuden järjestyksen uusi Jerusalem, pyhästi perustettu Länsimaiden ja Itämaiden väliin täytyy korvata keisarit ja paavit. AIU on tuskin aloittanut toimintansa ja on antanut valtansa näkyä kauas. Se ei keskity vain omaan kulttuuriimme, se kääntyy kaikkien puoleen, se haluaa vaikuttaa uskontoihin, kuten se on levittäytynyt kaikkiin maihin. Kansallisuuksien ja kansakuntien on kadottava. Uskontojen on kadottava. Mutta Israel ei lakkaa olemasta, sillä tämä pieni kansakunta on Jumalan valitsema.”

Siinä se. Fleischauer: ”Tämä israelilaisen Maailmanliiton ohjelma on täsmälleen Pöytäkirjojen ohjelma, joka tarvitsi vain hyväksynnän. Kaikkien kansallisuuksien ja keisarin ja paavin hävittäminen ja Israelin nostaminen ainoaksi maailman herraksi.”

Tässä ote Jolyn teoksen alkusanoista:
Tämä kirja sisältää ajatuksia, jotka voisivat koskea kaikkia hallituksia, mutta sillä on tarkoin rajattu päämäärä: Se ruumiillistuu erityisesti poliittisessa järjestelmässä, jonka käytännön merkitys ei ole kokenut yhtään muutosta yhtenäkään päivänä siitä lähtien, kun se kadotettuina ja ah, jo aivan liian kaukaisina päivinä säädettiin. Ei ole kyse pilkkakirjoituksesta eikä pamfletista. Modernin sivilisaation käsityskyky on liian sivistynyt käsittääkseen armottomat totuudet vallitsevasta politiikasta. Epätavallisen pitkään on menestynyt kunnian ja kelvollisuuden merkityksen tuhoaminen; mutta julkinen omatunto ja Taivas kai huolehtivat jonain päivänä, että tällaiset voimat saavat vastustajan. Erinäisiä tosiasioita ja perusasioita voi käsittää paremmin, jos niitä tarkastelee niiden raamien ulkopuolelta, joiden sisältä olemme tottuneet ajattelemaan; Näkökulma saa joskus katseen halvaantumaan! Tässä kirjassa on kaikki fiktiota; olisi liioiteltua yrittää löytää jokin avain sen tulkitsemiseen jotain muuta varten Jos tällä kirjalla täytyy olla jokin merkitys, jos siihen kätkeytyisi jokin opetus, tällöin lukijan itse täytyy ymmärtää se ilman, että siihen annettaisiin johtolankoja ja selityksiä. Kukaan ei kysy, kenen käsi tämän on kirjoittanut: Tällainen teos on tietyssä määrin persoonaton. Siinä on omantunnon ääni tilinteolle; koko maailma on sen ymmärtänyt, se tullaan toteuttamaan, kirjailija astuu sivuun, sillä hän on vain työstänyt ilmi erään ajatuksen, joka on kaikkien yhteinen, se vain on enemmän tai vähemmän hämärän toimijan kirjoittama, joka on liitossa Hyvän voimien kanssa.”

Fleischauer: Tämän epäselvän johdannon selventämiseksi täytyy täydentää tähän materiaalia kirjoituksen viimeisistä sanoista. Montesquieu (s. 322), joka jo aiemmin on useasti esittänyt tyytymättömyytensä Machiavellin järkyttävien esitysten vuoksi ja halunnut keskeyttää keskustelun, kysyy lopulta:

”Onko tämä kauhea uni jo lopussa?”
Ma: Uni? Ah, Montesquieu, tulet valittamaan kauan, revi kirjasi ”Lakien henki”, pyydä Jumalalta, että hän pyyhkii Taivaan muiston mielestäsi; sillä nyt lähestyy kauhistuttava totuus, jonka jo aavistit; mitä minä juuri sanoin, onko kaikki muu vain unta!
Mo: Mitä vielä haluat minun antaa ymmärtää”
Ma: Mitä juuri kirjoitin, tämä ennenkuulumattomien asioiden yhteispeli, jonka edessä henki kauhistuu ja peräytyy, tämä työ, jonka vain Helvetti itse voisi täydentää, on täysin valmiina, kaikki on käsillä, kaikki kehittyy jo Auringon kirkkaassa valossa, juuri nyt, eräässä maailman kolkassa, jonka me jo olemme jättäneet.
Mo: Missä?
Ma: Ei, tämä merkitsisi sinulle toista kuolemaa.
Mo: Hyvä sitten
Ma: Meidän aikamme on ohi! Etkö näe, kuinka tomupilvi lähestyy!
Mo: Katso tuolla varjot, jotka kaukana meistä peittävät silmät, etkä tunnista niitä? He ovat maineikkaat, jotka ovat herättäneet koko maailman kateuden. Juuri tällä hetkellä he haluavat isänmaansa Jumalalta takaisin.
Mo: Herrajumala, mitä juuri olet sanonut!”

Fleischauer tulkitsee Jolyn salaperäistä kirjoitusta. ”Paikka maailmassa”, jossa tämä ennenkuulumaton työ on käsillä ja ”on kehittynyt Auringossa”, on AIU:n päämaja. Kunniakkaista miehistä puhuessaan moni ajattelee historian kuuluisia miehiä. Joly kuitenkin rajoittuu niiden kuuluisien miesten piiriin, jotka kuuluvat niihin, jotka ”haluavat isänmaataan takaisin, jonka menettämisestä he taukoamatta puhuvat”. He ovat ”loistokkaat”, jotka säteilevät erinomaisuuttaan, ovat valittuja; he ovat Fleischauerin mukaan selvästi juutalaisia, jotka kaipaavat takaisin Jerusalemiin (tai siis jotka haluavat perustaa uudelleen Israelin maailman pääkaupungiksi, M). Kirjoitus on mielenkiintoisen monimielinen ja Joly pelaa melkoista kaksoispeliä. Kaikki on esipuheessa mielikuvitusta, fiktiota, mutta loppusanoissa hän puhuu käsillä olevista, valmiista toimista: tämän täytyy tarkoittaa Fleischauerin mukaan AIU:ta, Pöytäkirjoja.

Selvästi Joly sanoo aluksi, että kirjan sisältö tietystä näkökulmasta voisi olla kaikkien hallitusten käytettävissä., mutta toisaalta se tavoittelee tiettyä yksiselitteistä päämaalia. Se esittää poliittisen järjestelmän, joka jo kauan menneistä ajoista lähtien on perustamisensa jälkeen säilynyt muuttumattomana. Tässä Joly selvästi viittaa juutalaisuuteen, Siinain vuorella tapahtuneeseen valituksi kansaksi julistamiseen. Luvatun maailmanherruuden dogmi on ollut aina tärkeä osa juutalaisuutta, se on juutalaisten ”poliittinen järjestelmä, johon ei ole yhtenä ainoana päivänä historian aikana tehty minkäänlaisia käytännönmuutoksia” siitä lähtien, kun se vuosituhansia sitten oli valittu. Näin siis Fleischauer.

Kaukaiset, kadotetut ja raskaatkin päivät tarkoittavat juuri tätä juutalaisille säädettyä osaa, jossa he ovat ilman valtiota ja valtaa, hajaantuneina muiden kansakuntien keskuuteen ja vieraan komennon alaisuuteen. Siinai merkitsee huippua, mutta Talmudin mukaan sana tarkoittaa vuorta, jonka huipulta viha maailman kaikkia kansakuntia kohtaan on peräisin. Kuitenkin uskon ja järjestelmän perustaminen merkitsi juutalaisille onnea, sillä ”Työ nykyisin elää ja voi hyvin auringon kirkkaan valon alla”. Loppusanoissa Machiavelli viittaa väkeen, joka ”juuri parhaillaan kaipaa isänmaataan takaisin”. Tulee mieleen Crémieuxin puheet siitä, että ennustukset alkaisivat toteutua. Montesquieu ymmärtää kaiken ja puuskahtaa: ”Hra Jumala, mitä olet juuri tunnustanut”. Sivulla 51 Montesquieu syyttää Machiavellia siitä, että tämän ulkoinen esitys ei vastannut tämän salaisia ajatuksia. Tämä on F:n mukaan viesti vihityille Kansan jäsenille, että Jolyn salaiset ajatukset eivät vastanneet ulkoisia esityksiä.Sivulla 152 Joly sanoo, että on välttämätöntä, että hänen mieleisensä hallitus esittää julkiset tiedonantonsa ”itämaisena” kuvasarjana. Sivulla 288 Joly kertoo, että hänen suonissaan virtasi kuuma veri ja että hänen rotunsa täytti kaikki ylivertaisuuden merkit. Nämä kohdat täydentävät alun ja lopun juutalaisen vapaamuurarin kirjassa (on vielä selvittämättä, ketkä kaikki osallistuivat kirjan kirjoittamiseen).

Kaikesta voi päätellä, että Siionin Viisaiden salaisuudet eivät paljastuneet ensi kertaa Pöytäkirjoissa, vaan ne on kirjoitettu jo Jolyn kirjaan. Koska Jolyn kirja ei ollut tarkoitettu vain pienehkön piirin käyttöön, se oli kirjoitettava oraakkelimaisesti, jotta salaisuuteen vihityt saattoivat saada siitä muunkin tason vaikutteita tai elämyksiä, kuin mitä muu yleisö. Pamfletti oli julkinen. Ilmeisesti se oli liian kuumaa tavaraa, koska saksankielinen kääntäjä Hertz vesitti sen sisältöä niin paljon kuin pystyi sanavalinnoillaan ym. Silti 1500 kappaleesta 1000 ostettiin pois ja poltettiin. Kustantajalle ei jätetty edes alkuperäiskappaleita. Kirja oli jo 30-luvulla varsinainen museoaarre. Tästä kaikesta voi päätellä, että asiaan vihityt ymmärsivät Jolyn viestit ja teoksen syvemmän sisällön. Teosta pidettiin kai liian rohkeana. Jolyn kirjat katosivat myös pian Ranskastakin ja 30-luvun prosessin jälkeen kato on ollut perusteellisempi. Pöytäkirjoissa puhutaan avoimesti päämääristä ja keinoista, mutta Jolyn kirjassa julkisesti ja salaviestein, peitetyin päämäärin. Mitään olennaista eroa niissä ei ole. Pariisin rikosoikeudelle Joly kertoi teoksen kuvaavan Ranskaa ja keisari Napoleon III:n hallintoa. Pöytäkirjojen laatija tiesi Fleischauerin mukaan, että Joly ei kirjoittanut vain satiiria Napoleonista, vaan esitti perusopit, joita juutalaisten vapaamuurarien tuli seurata, jotta juutalainen maailmanherruus voitaisiin perustaa.

F: ”Vasta kun sain käsikirjoituksen tähän lausuntooni valmiiksi, luokseni saapui ranskalaisen 29.10.1921 kirjoitetun kirjeen jäljennös. Lähettäjä pyysi minua jättämään nimensä mainitsematta, koska pelkäsi juutlaisten ja vapaamuurraien kostoa. Kirjeen sisältö vahvistaa tutkimusteni tulokset. Kirje kuului hieman lyhennettynä seuraavasti: ”Kuollut Victor de ternant toimi kaksi vuotta hra Jules janinin sihteerinä. Tämä oli aina ollut sitä mieltä, että Jolyn teos oli lainattu varhaisemmasta salaisesta asiakirjasta. Janin huolehti kirjan korjaluista. Hän oli juutalainen, joka ulkoisesti edusti katolista uskoa. Hänen isovanhempansa olivat olleet vielä kastamattomia juutalaisia; Joly oli myös Venetsiassa eläneen juutalaisen lapsenlapsi. En enää muista Sveitsissä toimineen juutalaisen pankkiirin nimeä; Firma käytti kolmea nimeä. Pankki oli yhteydessä Frankfurtin Rothschildeihin. Tämä pankki maksoi Jolylle 300 puntaa hänen työstään ja kolmanneksen tästä sai janin, joka revisioi kirjan. Tämän vuoksi en usko The Timesin väitteitä, että Nilus olisi käyttänyt Jolyn kirjaa, mutta pikemminkin uskon, että niin Joly kuin Goedesche olivat käyttäneet samaa lähdettä eli jotain vanhaa kirjoitusta.“”

Sittemmin on Goedesche pudotettu pois ja Pöytäkirjojen tekijän on todettu viittaavan vain Jolyyn, mutta tosiaakin samaa kirjoitusta on käyttänyt kaiketi tämä em. juutalainen kommunisti vuonna 1848 kirjoittamaansa kirjaan. Kirjeen kirjoittaja ja F ovat sitä mieltä, että kaikissa on ehkä pohjana jokin muu teksti. Tämä voi elää Talmudin tapaan koko ajan. Sanasta sanaan ei ole lainattu mitään, mikä on syytä myös mainita. Plagioinnista : plagiointi tai väärennöshän on kyseessä silloin, jos joku esittää jonkun teoksen omanaan. Tärkein seikka: Jos joku työstää uudelleen jonkun teoksen osan tai käyttää sen ajatuksia uuteen teokseen, ei tämä merkitse sitä, että kyseessä olisi ilman muuta juutalaisille vihamielinen tekijä. Tämähän on aivan eri asia. Aitoushan tässä tarkoittaa juuri tätä kysymystä eikä sitä, onko tekijä käyttänyt toista teosta. Pelkkä lainauksen tapahtuminen ei kerro, kuka on lainannut ja miksi. Aitoudesta voidaan päätellä jotain sen perusteella, kuinka hyvin teos vastaa juutalaiseliitin toimia ennen ja jälkeen julkaisemisen/laatimisen tai kuinka hyvin tällaisen teoksen tekeminen onnistuisi muilta kuin maailman todellisilta hallitsijoilta. Pitäisi olla todisteita pahatahtoisesta väärentämisestä, mutta kaikki merkit viittaavat Fleischauerin mukaa aitouteen. Juuri eniten itse asiassa tämä teosten vastaavuus. Riippumatta siitä, onko tuo viieksi mainittu ranskalainen kirje aito.

The Timesin tarina osoittautuu vääräksi jo siitä tosiasiasta, että Joly laittoi nimenasa vasta vuoden 1868 painokseen. 1864 kirja ilmestyi ilman nimettyä tekijää. Monesta muustakin syystä.

Miksi tsaarin Ohrana olisi väärentänyt asiakirjan, jonka se Fleischauerin tekstin mukaan sai hankittua Grand Orientista? Naurettava ajatus. Aivan kuin koko tsaarin valtakunta olisi ollut rotuvihalle perustettu. Kuten Solzhenitsyn sanoi, esim. Odessan pogromeista tehtiin tutkinta. Koska bolshevikit ovat sen hävittäneet, syyllinen ei varmaankaan ollut tsaari tai hänen salainen poliisinsa. Vasta kommunismi ja vapaamuurarit ovat tehneet kaikista maista surkeita petkuttajia. Todellisuudessa Venäjä ei levittänyt teosta eikä tietoa siitä. Teoksen haltuunsa saanut professori Nilus valitteli sitä, että saattoi vasta 1905 julkaista pienen painoksen. Viranomaiset eivät kirjasta piitanneet eli Niluksen varoitukset menivät hukkaan. Ilmeisesti Venäjän viranomaiset oli solutettu. Petkutusta on esiintynyt juuri vastapuolella. Esim. tuon Maurice Jolyn syntymätodistuksesta esitettiin Bernissä jokin kopio, jossa sukunimi oli Goly ja syntymävuosi 1829. Molemmat väärin eli väärennös. Näin kantajat joutuvat tekemään, koska totuus on armoton. Juutalaiseliitiltä on tihkunut lausuntoja,jotka vastaavat Pöytäkirjojen sisältöä. Myös 1800-luvulla. Kansakuntaansa he paimentavat alamaisinaan. Tietenkään Ohrana ei väärentänyt mitään, vaan näin on vain valehdeltu. Teoksen aitoutta tai epäaitoutta ei tietenkään pystytä todistamaan aukottomasti käsillä olevan aineiston perusteella. Yksi indisio lisää: Yleensähän juutalaiset paljastivat tuolloin jokaisen mitättömänkin antisemiittisen julkaisun tekijän verkostoidensa avulla. Protokollien ”väärentäjää” he eivät ole pystyneet osoittamaan. Asian yhteydessä on vain laskettu liikkeelle valheita.

Tässä suomeksi vielä nuo ”Protokollat”. Joly: ”Kaikki on valmiina”. ”Kaikki on käsillä”. ”Työ voi alkaa”. ”Vain helvetti itse voisi täydentää tämän Työn.” Tuo Jolyn visio kuulostaa hyvin pahaenteiseltä. Jolyn tustavoimien täydellinen maailmanherruus on varmasti jotain hyvin saatanallista.

Kommentteja:

1 Onhan se mielenkiintoista, että joku osasi kaivaa tuon Jolyn kirjan ja yhdistää sen Pöytäkirjoihin. Tämä olisi todella melkoinen sattuma, ellei sama taho olisi molempien takana ja myös asian ”huomaamisen”. Melkoisen rohkeaa vedota Jolyn kirjaan, mutta mediavallalla lisäkysymykset ja laajemman tiedon tarjoajat jäivät kuulematta. Kuitenkin tuon Jolyn kirjan lähempi tarkastelu osoittaa sen huippuvapaamuurarien teokseksi ja juutalaiseksi. Kytkös Cremieuxiin on selvä ja siis tuo ”plagiointi” tai siis uudelleen versiointi eli yhteys teosten välillä pikemminkin vaikuttaa vahvasti osoittavan Pöytäkirjat nimenomaan aidoiksi.

2 na strakh vragam: Prinssi Felix Jusupov (1887-1967) mainitsee v. 1952 julkaistuissa muistelmissaan, luvussa 11, Krimin Koreitzissa asuneen naapurinsa kreivitär Kleinmichelin, joka oli vapaamuurariaiheisen ja hepreankielisen kirjallisuuden keräilijä. Tästä Kleinmichelin kirjastosta oli löytynyt hepreankielinen käsikirjoitus joka oli lähetetty Pietariin käännettäväksi. Kyseisen käsikirjoituksen käännöstyö johti Jusupovin mukaan Siionin viisaiden pöytäkirjojen julkaisemiseen ja levittämiseen Venäjällä. Anekdootti tapauksesta löytyy nettilinkin takaa kelaamalla sivua hieman puolivälin alapuolelle: http://www.alexanderpalace.org/lostsplendor/xi.html
Felix Jusupovin tarinaan kannattaa suhtautua jonkinlaisella varauksella, koska Jusupov itse oli vapaamuurari ja vapaamuurarit järjestivät hänen pakonsa Venäjältä 1917 tapahtumien jälkeen. Jusupovin ulostulot vapaamuurareihin liittyvissä aiheissa saattavat siksi sisältää muitakin motiiveja kuin menneiden muistelua.
Jusupov ei muistelmissaan kerro, mistä käsikirjoitus oli Kleinmichelin kirjastoon tullut, mikä sen ikä oli tai kenen kirjoittama se oli. Tarkkaa käsikirjoituksen käännösvuotta hän ei myöskään mainitse, mutta kyse oli ilmeisesti aikaisintaan 1890-luvusta.

3 Jusupov murhasi Rasputinin Englannin salaisen palvelun kanssa yhdessä. Rasputin uhkasi saada aikaan rauhansopimuksen vaikuttamaalla tsaripariin.

4 Cliff Barnes: Siionin Viisaiden Pöytäkirjat on toimintaohje ja tiekartta täydellisen juutalaisen maailmanvaltiuden saavuttamiseksi. Pöytäkirjat edustavat siis äärimmäistä rasismia, sillä se nostaa yhden uskonnollisen ryhmän herrakansaksi ylitse kaikkien muiden kansojen. Pöytäkirjojen sisältö koostuu pääasiassa erilaisten toimintamallien esittelystä. Erityisesti kuvaillaan, kuinka taloudellista, poliittista ja median valtaa tulee käyttää juutalaisen vallan edistämiseksi.

Poliittisesti korrektissa julkisessa keskustelussa pöytäkirjat on leimattu huijaukseksi ja antisemitismiksi. Pöytäkirjat esitettiin julkisesti ensimmäistä kertaa Tsaarin Venäjällä vuonna 1903. On väitetty, että kyseessä oli Venäjän hallinnon järjestämä lavastus juutalaisvainojen yhteydessä. Toisaalta on esitetty, että pöytäkirjat pohjautuvat alunperin ranskalaiseen poliittiseen satiiriin ”Dialogi Helvetissä Machiavelli ja Montesquieu välillä”, jonka tarkoituksena oli kritisoida Napolen III:n valtaa. Se, että tällaisia väärennösteorioita on kehitelty useita ja niitä levitellään laajasti, osoittaa jo itsessään, että kyseessä on harhautus ja peitetoimintaa.

Tarkempi silmäys pöytäkirjoihin kuitenkin osoittaa, että kyseessä on kaikkea muuta, kuin satiiria tai Venäjän Tsaarin propagandatoimiston kirjoittama lehtiö. Pöytäkirjojen toimintaohjeet ja niiden vaikutukset pitkällä aikavälillä ovat niin loppuun asti mietittyjä ja strategisesti harkittuja, että tämän kaltaisen tekstin voisivat luoda vain sellaiset henkilöt, joiden agendana on aidosti maailmanvallan saavuttaminen. Sen vuoksi ei ole sattumaa, että juuri juutalaiset ovat uskonnollinen ryhmä, jonka opetuksessa ja tavoitteissa on keskeistä maailman hallinnan saavuttaminen, sillä juutalaisen opetuksen mukaan heidän messiaansa saapuu, kun Israel hallitsee koko maailmaa ja myös pakanakansat tottelevat juutalaista lakia. Tämä juuri tarkoittaa Uutta maailmanjärjestystä ja tähän viitataan jo mm. juutalaisten Tanakissa (Jeremian kirja 23:8, 30:3, 33:15 ja Iisakin kirja 2:24, 11:10-12, 42:1). Mikäpä olisi uskonnolliselle ryhmälle tärkeämpi tavoite, kuin heidän messiaansa saapumisen mahdollistaminen.

On hyvin todennäköistä, että Siionin Viisaiden Pöytäkirjat annettiin julkisuuteen täysin suunnitelmallisesti juutalaisten itsensä toimesta, koska näin ollaan saatu ohjeistus levitettyä ympäri maailman kaikille asianomaisille ilman, että kyseistä toimintasuunnitelmaa joutuisi salaamaan. Itseasiassa kyseisen ohjeistuksen salaaminen olisi käytännössä mahdotonta, sillä jos esimerkiksi 15 miljoonasta juutalaisesta vain noin 5% olisi JWO agendan aktiivisessa palveluksessa, niin tämä tarkoittaisi jo yli 700 000:n kappaleen levittämistä maailmanlaajuisesti salaisesti. Näin suuren toimijajoukon hallitseminen salassa olisi käytännössä mahdotonta ja ennemmin tai myöhemmin ohjeistus vuotaisi ulkopuolisten käsiin etenkin, kun tiedonsiirtoa joudutaan tekemään jatkuvasti uusien sukupolvien tullessa mukaan toimintaan. Mikäli salainen pöytäkirjojen levitys tulisi esiin, tällöin juutalaisten agenda maailmanhallitsemiseksi olis täysi selviö kaikille ja silloin koko heidän suunnitelmansa romahtaisi. Sen sijaa, koska juutalainen valta perustuu salattuun valtaan, oli heille toimivampi vaihtoehto julkaista pöytäkirjat antisemitistisena propagandana ja julkisesti tuomita kaikki hölynpölynä. Nyt toimintaohjeet ovat kuitenkin kaikkien asianomaisten vapaasti saatavilla.

5 Ja siis tuo kirja Machiavelli ja Montesquieu Helvetissä itse asiassa on myös ”Siionin Viisaiden Ptk”. Fleischauer kirjoittaa, että sionistit halusivat itse tuoda yhteyden kirjaan julki, ennen kuin vstustajat olisivat keksineet sen. Valtavalla metelillä yritettiin kääntää koko yhteys vastustajia vastaan alkamalla röyhkeästi väittää yhteyden merkitsevän sitä, että Pöytäkirjat eivät olisi aidot. Jos vähänkin asiaa tarkastelee, yhteys on vakuuttavin seikka aitouden puolesta. Mutta heillähän oli jo maailman media, kuten pöytäkirjoissakin todetaan.

Aivan kuin Joly kirjoittaa, niin myös Pöytäkirjoissa todetaan koko historian olleen samaa maailmanherruuden tavoittelua ja taistelua ja että kyse oli vuosituhansia vanhasta ja muuttumattomasta agendasta. Yhteys on ilmeinen tässäkin.

6 Fleischauerin teos löytyy pdf-muodossa esim seuraavista linkeistä:
http://nsl-archiv.com/Buecher/
http://ewald1952.wordpress.com/2013/09/16/hoch-interessannte-archiv-bucher-nach-1945/

Jolyn ja Protokollan välillä olisi enemmän yhtenevyyksiä, mikäli Protokollista olisi pystytty hankkimaan täydellinen versio. Nilus harmitteli tätä, että hänen käsiinsä saama versio ei ollut täydellinen. Täydellistä ei löytynyt koko Venäjän maasta. Tästäkin voi pätellä, että Protokollan tekijä ei ole venäläinen ei-juutalainen.

(11)

(0)

Vastaa

9 kommenttia

Suomi suomalaisille sanoo:

20.5.2015 23:26

Pöytäkirja nro. 12:

”SANOMALEHDISTÖN TULEVAISUUS JUUTALAISTEN MAAILMANHERRUUDEN AIKANA. Lehdistön suhteen tulemme menettelemään seuraavalla tavalla. Lehdistön tehtävänä meidän päivinämme on herättää kansassa meidän toivomiamme intohimoja ja itsekkäitä puoluepyyteitä. Se on sisällyksetön (julkkisuutiset, idolsit, big brotherit yms. turhuudet), epäoikeudenmukainen ja valheellinen (esim. jatkuva valhepropaganda ja aivopesu kansallissosialisteista ja toisen maailmansodan historiasta).
Useimmat ihmiset eivät edes tiedä, ketä lehdistö oikeastaan palvelee. Me satuloimme sen ja otamme jyrkästi sen ohjat käsiimme ja samoin menettelemme muidenkin painotuotteiden suhteen, sillä mitä hyötyä meille olisi siitä, että vapaudumme sanomalehdistön hyökkäyksistä, jos jäisimme lentolehtisten ja kirjojen maalitauluksi? Me teemme yleisestä mielipiteestä huolehtimisen, joka nyt jo tulee kalliiksi, sensuurin avulla valtion tulolähteeksi (huom. YLE-vero, joka pakottaa ihmiset maksamaan ison rahan ja puoluekorruption propagandasta), sillä me määräämme julkisen sanan maksamaan erityistä leimaveroa sekä suorittamaan maksun sanomalehtien ja kirjapainojen perustamisluvasta. Nämä maksut suojelevat hallitustamme lehdistön hyökkäyksiä vastaan. Sellaiset keinot kuin leimavero, lupamaksut ja rahasakot tuottavat suunnattomia tuloja valtiolle.
Puoluelehdet tosin eivät ehkä säiky raharangaistuksia, mutta tulemme lakkauttamaan ne heti toisen, meitä vastaan tehdyn hyökkäyksen jälkeen. Kukaan ei saa rankaisematta koskea hallituksemme erehtymättömyyden sädekehään. Sanomalehtien ja muiden julkaisujen takavarikoimisen syyksi tulemme ilmoittamaan, että takavarikoitu lehti on kiihoittanut mieliä aiheettomasti (muistamme miten kävikään Magneettimedian lehden). Pyydän, että huomaisitte meitä vastaan hyökkäävien lehtien joukossa olevan sellaisiakin, joita me itse johdamme ja julkaisemme (kontrolloitu oppositio, tällä hetkellä esim. Putinistit ja Anglo-siionistien ja vapaamuurarien kimppuun hyökkäävät valeoppositiot), mutta ne tulevat käymään käsiksi ainoastaan sellaisiin seikkoihin, jotka jo itse olemme edeltäpäin päättäneet muuttaa.”

Yllä olevasta voidaan tehdä myös se johtopäätös, että elämme jo juutalaisen maailmanherruuden aikaa, mutta tämä maailmanherruus ei ole vielä täysin absoluuttinen. Myös valeopposition perusteella siis Lännen (anglo-siionistit) ja Idän (Putinistit) välinen vastaikkainasettelu on suunniteltu täysin tarkoituksella.
Sen sijaan internetin syntyä eivät sentään Siionin viisaiden pöytäkirjatkaan ole pystyneet ennustamaan ja tämä onkin tuonut mutkia matkaan tiedon kontrolloinnissa. Tämän seurauksena internettiin on alettu lisäämään paljon kaikenlaista harhauttavaa valhesalaliittoteoriaa, jotta ihmisten olisi vaikea löytää totuutta tuhansien valheiden keskeltä. Nyttemmin on myös eri maissa (myös Suomessa) alettu laittamaan käytäntöön niin sanottuja vihapuhelakeja, joiden avulla voidaan käytännössä kieltää mitä tahansa epämiellyttäväksi koettua sisältöä internetissä. Juuri Ranskassa tapahtuneen Charlie Hebdon terrori-iskun varjolla ollaan maassa nyt tiukentamassa internetin sisällön kontrollointia sisäministeri Bernard Cazeneuven omien sanojen mukaisesti kansan kiihottamiseen ja vihapuheisiin vedoten. Tulevaisuudessa vihapuhe tuleekin olemaan maailmassa synonyymi nettisensuurille.

…jatkoa Pöytäkirja nro. 12:
”SANOMALEHDISTÖN VALVONTA. TIETOTOIMISTOT. Yleisön tietoon ei saa tulla ainoatakaan tiedoitusta meidän sitä etukäteen tarkastamatta. Tähän olemmekin jo osittain päässeet sen kautta, että kaikki uutiset saadaan muutamien harvojen uutistoimistojen välityksellä, joihin ne keskitetään maailman kaikilta kulmilta, ja jotka levittävät uutisia tarpeellisesti muokattuina lehtien toimituksiin, viranomaisille jne. Nämä toimistot joutuvat vähitellen meidän käsiimme, ja ne julkaisevat vain sellaisia uutisia, jotka me hyväksymme.”

Tänä päivänä tämä pätee entistä enenmmän. Suuret mediat ovat juutalaisten omistuksessa USA:ssa ja suurelta osin myös muualla tai ainakin juutalais-vapaamuurarivallan vaikutuksenalaisena. Suomessa ulkomaan uutiset ovat lähinnä pelkkää juutalaismedioiden uutisten kopiointia ilman mitään lähdekritiikkiä. New York Times, BBC, Reuters, The Guardian, CNN jne.; siinä suomalaismedioiden ”puolueettomat” uutislähteet. Tämän vuoksi keskiverto suomalainen kuvittelee, että maailman suurin uhka on Islam vaikka todellisuudessa se on juutalaisten uuden maailmanjärjestyksen agenda sekä kaikki orjuuttava rahajärjestelmä, jossa uutta rahaa luodaan vain yksityisen korollisen velan kautta.
https://totuusbloki.wordpress.com/2015/01/14/tarkastelussa-siionin-viisaiden-poytakirjat/

(13)(0)

Vastaa
1. Suomi suomalaisille sanoo:
  
  22.5.2015 21:31Vastaus käyttäjän Suomi suomalaisille kommenttiin
  
  ”We will be stamped out the moment the general public comes into possession of the truth and acts upon it
  
  Our greatest fear is that this falsehood will be discovered, for we will be stamped out the moment the general public comes into possession of the truth and acts upon it (It is one thing to put a man in possession of the truth, to get him to understand it is another, and to get him to act upon it is another still…
  We know that when the light begins to dawn, there will be no stopping it
  
  However, there seems to be a resurgence here in the one nation that we so strongly control. We are presently making plans for a rapid exodus. We know that when the light begins to dawn, there will be no stopping it. All efforts on our part will only intensify that light and draw focus upon it.
  
  We fear that light is coming forth in movements across this land, especially yours. It has amazed us how you have been successful in reaching the people after we closed every door of communication.
  The American public has realized that we are in control
  
  This, we fear, is a sign of a coming pogrom that will take place in America soon. The American public has realized that we are in control, which is a fatal mistake on our part. This nation could never be the land of the free as long as it is the land of the Jew. This is the revelation that will be our undoing.
  The American people have been easily ruled through our propaganda that the pen is mightier than the sword
  
  The American people have been easily ruled through our propaganda that the pen is mightier than the sword.
  
  We virtually get away with murder, and all the goy do is to talk about it, which is ineffective since we, the masters of propaganda, always publish a contradicting account.
  
  We will be stamped out the moment the general public comes into possession of the truth and acts upon it
  (The Hidden Tyranny – The Interview with Harold Wallace Rosenthal)”,
  http://antimatrix.org/TOC_Books.html#synchronizing_with_site
  
  (3)(0)
  
  Vastaa
Repe sanoo:

22.5.2015 14:58

http://www.vho.org/aaargh/fran/livres10/RITTERantichrist.pdf
Pappi Gaston Ritter kertoo tässä kirjasessaan myös tuosta Bernin oikeudenkäynnistä, jossa ensimmäisen asteen oikeusistunnossa on ns. Siionin Viisaiden pöytäkirjat muka osoitettu väärennökseksi. Näin ainakin valheellisesti kerrotaan. Referointia:

Protokollat olivat 30 vuotta kiertäneet eri kielille käännettynä ilman, että oikeusjuttua olisi nostettu. Vain sveitsiläinen Bernin Kantonilaki tarjosi mahdollisuuden hyökätä vihattuja ”Pöytäkirjoja” vastaan. Tämä laki uhkasi rangaistuksella kirjallisia teoksia, joiden sisältö on omiaan ”kehottamaan ihmisiä ryhtymään rikolliseen toimintaan, vaarantamaan yleistä säädyllisyyttä, loukkaamaan karkeasti siveellisyyttä, aikaansaamaan raaistavan vaikutuksen tai muuten herättämään voimakasta pahennusta.” Theodor Fritsch oli kirjoittanut Leipzigissa ilmestyneen Hammerverlagin 13. painoksen ”Sionistiset Protokollat” -nimiseen teokseen lisäykseksi kovat loppusanat juutalaisia vastaan. Kyseessä olivat siis teokseen sisältymättömät julkaisijan loppusanat, joiden perusteella kirjaa lähdettiin kieltämään. Näiden loppusanojen vuoksi juutalaiset tahot halusivat nyt hyökätä ”Pöytäkirjoja” vastaan kannattajakuntaansa kuuluneen tuomarin avulla. Tuomarit Sveitsissä valitaan kansanvaalilla virkaansa. Näin oli marxilainen oikeuden puheenjohtaja Meyer nostettu Bernin tuomariksi sosialidemokraattien äänillä. Gaston Ritterin mukaan jokainen puolittainkin asioista perillä oleva tuntee yhteyden juutalaisuuden, vapaamuurarien ja marxilaisuuden välillä. Tällaisella turvallisella maaperällä uskalsivat juutalaiset tahot nostaa valituksensa Fritschin loppusanoja vastaan ja prosessin kuluessa valittajat ymmärsivät liittää prosessiin myös kysymyksen Pöytäkirjojen aitoudesta, vaikka tällä puhtaasti tieteellisellä kysymyksellä ei ollut mitään tekemistä valituksen kanssa. Puolueettomassa oikeusistuimessa ei kirjoittajan mukaan kv. juutalaisuudella olisi ollut mahdollista tuollaisiin temppuihin, joten sen vuoksi etsittiin yksittäinen tuomari, joka oli lisäksi valittu juutalaisvaikutuksen alaisesta sosialidemokraattisesta puolueesta virkaansa.

Tämä oikeuden puheenjohtaja Walter Meyer tilasi juutalaisille asiantuntijaksi professori Baumgartenin, vastaajalle kirjakauppias Silvio Schnellille asiantuntijaksi everstiluutnantti Fleischauerin ja ”neutraaliksi” asiantuntijaksi kahden edellisen yläpuolelle kirjailija Looslin ”yliasiantuntijaksi”. Tämä yliasiantuntija toimi niin puolueellisesti Judan eduksi, että Jewish Daily Post nimesi hänet 13.5.1935 ”pro-juutalaiseksi asiantuntija Loosliksi”. Yleensä tällaisissa oikeudenkäynneissä asiantuntijat toimivat yhteisymmärryksessä ja puolueettomasti yhteistyössä. Nyt kuitenkin Baumgarten ja Loosli saivat tuomarilta runsain mitoin aikaa ja rahoitusta. Fleischauerille puolestaan asetettiin esteitä toisena perään. Looslille myönnettiin useita tuhansia frangeja ennakkoon asiantuntijalausuntoaan varten, kun Fleischauer ei saanut mitään eikä ollut saanut mitään kirjaa kirjoitettaessa (ylioikeusprosessin jälkeen 1938). Molemmille sveitsiläisille asiantuntijoille myönnettiin kaksinkertaisesti aikaa aineistonsa laatimiseen, kauan ennen Fleischaueria, kun taas jälkimmäiselle ei pitkään aikaan annettu tiedoksi määräaikaa. Hänen oli laadittava lausuntonsa viiden viikon aikana.

Oma lukunsa on todistajien kuuleminen. Juutalainen kantajaosapuoi sai kutsua todistajia kaikkialta maailmasta: venäläinen ex-ministeri Miljukov, juutalainen Nikilajevski, tri Sliosberg Pariisista, tri Farbsteon ja tri Weizmann Lontoosta, ylirabbi tri Ehrenpreis Tukholmasta, korkeat vapaamuurarit Tobler ja Welti, vain muutamia tässä mainittuina. Myös vastaajaosapuoli teki esityksiä nimekkäiden todistajien kutsumiseksi: duuman presidentti Markoff, kenraali Ratshkovskin poika Andrea Ratshovski, kenraali Netshvolokov, prinssi Gortshakov ja monia muita. Nämä ehdotetut todistajat olisivat olleet erittäin merkittäviä puolueettomassa oikeudenkäynnissä, sillä useimmat heistä olivat esittäneet lausuntoja, joissa oli esitetty vakavia moitteita valheellisia todistajalausuntoja vastaan.

Pro-juutalainen todistaja Burzev sanoi oikeudessa, että jokin aika sitten oli keskustellut Pariisissa kenraali Glowatshevin kanssa ja tämä olisi kertonut osallistuneensa protokollien väärentämistyöhön. Välittömästi kenraali Glowatshev oli dementoinut tämän todistuksen julkisesti sanomalehdissä: ”Burzevin kanssa en ole koskaan keskustellut Pöytäkirjoista…myöskään en ole koskaan antanut millekään agenteille toimeksiantoa Sionististen Pöytäkirjojen laatimiseksi…santarmieversti Pyramidoff, joka ra Burzevin mukaan oli ollut työkumppanini, ei tätä voinut olla, sillä hän loukkaantui Pietarissa vuonna 1903 vakavasti, siis juuri silloin, kun en ollut sotapoliisijoukoissa (enkä siis tarvinnut mitään työtoveria).” Vastaavia vääriä todistuksia oli tehty joukoittain.

Oikeuden puheenjohtaja oli hyväksynyt Fleischauerin ehdotukset nimekkäiden todistajien kutsumisesta, sillä tämä kuului normaaliin oikeusprosessiin. Kuitenkin juutalainen sanomalehdistömaailma tiesi asian itse tuomaria paremmin. 25.2.1934 jo ”Jewish Daily Post” kertoi Lontoossa maailmalle, että enempää todistajia ei enää kutsuttaisi (ja siis vastaajille ei yhtään todistajaa koko prosessissa ylipäänsä!). Lehdet tiesivät siis varmoista lähteistä paremmin tämän asian, vaikka sääntöjen mukaan vain tuomari saattoi ratkaista tällaisen asian. Vasta 28.2. oikeus antoi samansisältöisen julkisen tiedonannon ja kokonaisen kuukauden jälkeen 26.3. asiantuntija Fleischauer sai kuulla tämän virallisesti oikeusistuimelta.

Arjalaisia todistajia yritettiin saada kuulluksi siten, että 16.4. jätettiin rikosilmoitukset kymmentä pro-juutalaista todistajaa vastaan väärien todistajalausuntojen vuoksi. Kuitenkin Ritterin mukaan jotain uskomatonta tapahtui ja mikä näytti mahdottomalta, oli nyt mahdollista: rikosilmoitukset väärien todistusten vuoksi hylättiin, koska todistajat ”olivat esittäneet subjektiivisia mielipiteitään”. Ei voinut kuin puistella päätään.

Kuvaavaa on myös se tapa, kuinka oikeudenkäynnin pöytäkirjaa pidettiin istuntojen aikana lokakuussa 1934. Tuomari jätti pöytäkirjan pitämisen kantajaosapuolen tehtäväksi. siis juutalaisille, jotka asettivat tehtävään kaksi liittopikakirjoittajaa. Tämän vuoksi oikeuden taholta ei pidetty lainkaan pöytäkirjaa. Mitä kantajaosapuoli kirjoitti, salattiin vastaajaosapuolelta ja pidettiin juutalaisen asianajajan Liffschitzin valvonnan alaisena. Vain sattuman kautta joutui yksi ylösmerkintä arjalaisiin käsiin ja vain tämän sattuman ansiosta asiantuntija Fleischauer ylipäänsä pystyi ottamaan kantaa juutalaiseen todistajien kuulusteluun.

Tuomari piti ratkaisevimpana todisteena sille, että Protokollat olisivat arjalaisten tekemä väärennös, erään Radziwillin todistusta, joka oikeudessa esiteltiin ”ruhtinatar Radziwillinä”. Häntä oli rangaistu rikoksista useita kertoja aiemmin. Yksistään shekkiväärennöksestä kolme vuotta vankeutta. Juutalaisessa lehdessä vuonna 1921 tämä Radziwill oli kertonut Pöytäkirjojen olleen tsaarin salaisen poliisin päällikön Pariisissa, kenraali Ratshkovskyn laatima, jotta tsaaria voitaisiin kiihottaa juutalaisvihaan. Virkamies Golovinski (Ratshkovskin alainen Pariisissa) oli näyttänyt hänelle Japanin ja Venäjän välisen sodan jälkeen vuonna 1905 valmista kappaletta, Pariisissa. Oli helppoa todeta Radziwillin todistus valheeksi. Golowinsky ei ollut Pariisissa enää vuoden 1900 jälkeen eikä Ratshkovskykään enää vuoden 1902 jälkeen. Kun Fleischauer oli huomauttanut näistä tosiasioista, väitti ”puolueeton asiantuntija” Loosli, että Radziwilli oli varmasti tarkoittanut vuotta 1894, mutta kirjoittanut vahingossa 1904/05. Fleischauer kuitenkin kertoi Radziwillin kirjoittaneen myös kaiken tapahtuneen ”Japanin sodan jälkeen” ja tämä sota käytiin 1904/1905. Yksiselitteisesti voitiin osoittaa moninkertaisen rikollisen Radziwillin valehdelleen monta kertaa, ei mitään Ratshkovskyn väärennöstyötä. Jopa pro-juutalaiselta asiantuntijalta karkasi asioiden näin ollessa tunnustus: ”Tässä on todistelun heikko kohta. (Hier liegt ein wunder Punkt der Beweisführung.)” Mutta huolimatta todistajanlausunnoista, joiden mukaan Pöytäkirjat olivat Herzlin hallussa ja Achad Haam niiden isä, huolimatta kasteen ottaneen rabbi Efronin todistuksesta, jonka mukaan hän oli pitänyt kädessään Protokollia, huolimatta Fleischauerin selkeästä esityksestä sekä vastaajien asianajajan Ruefin, että Radziwill oli valehdellut, berniläinen tuomari Meyer ratkaisi: ”Ratshkovski on väärentänyt – siis ”Pöytäkirjat ovat väärennös” – ja ratkaisi asian siten, aivan kuin hän ei olisi ollut paikalla, kun näitä asioita oli selvitetty.

Tällaisesta oikeudenkäynnistä ei voi olla tekemättä sellaista johtopäätöstä, että tuomari Walter Meyer on laatinut sellaisen tuomion, jonka puolue ja mahtavat taustavoimat olivat jo ajat sitten antaneet hänelle tehtäväksi. Luonnollisesti juutalainen lehdistö ympäri maailmaa juhli ratkaisua ja kuitenkin sillä todellisuudessa oli niin vähän aihetta juhlintaan. Vastaajat olivat todistelleet uskottavasti Pöytäkirjojen aitouden puolesta ja kantajat eivät olleet pystyneet osoittamaan väärentäjää eivätkä kirjaa väärennetyksi. Tuolloin prosessi ei suinkaan vaikuttanut edullisesti yleiseen mielipiteeseen juutalaisten kannalta. Mielipidekirjoituksissa kerrottiin havahdutun juutalaiskysymykseen sionistiprosessin vuoksi. Suurta pahennusta herätti tieto puolueellisesta oikeudenkäynnistä: puolustus ei ollut saanut esittää lainkaan todistajia, vaikka he olisivat osoittaneet kantajien todistajien valehtelun. Prosessia seuranneet saivat tietää Fleischauerilta paljon asioita ja useista tuli juutalaisuuden tuntijoita. Juutalaiset keskustelivat keskenään (lehdessä ”Welt-Dienst”): ”Oletteko ajatelleet, että Sveitsin oikeuslaitos ei ehkä uudelleen anna tapahtua sitä, mitä tapahtui? Arjalaisia todistajia ei laskettu todistamaan ym. Tämän tietää nyt koko maailma. Tämä yksipuolisuus on aiheuttanut sekaannusta. Loosli on todellisuudessa tehnyt itsensä mahdottomaksi käyttää. Koemmeko uudelleen tapaus Fleischauerin, joka puhuu meitä vastaan?” Juutalaiset kertoivat myös tämän lehden keränneen kaikenlaista tietoa Pöytäkirja-aiheen ympäriltä. Dreifuss Prodtzky lausui: ”Toista Tapaus Feischaueria emme tule Sveitsissä näkemään.” Bernin prosessia seuranneet 14 muuta prosessia käytiinkin muualla. Oikein kirjoittaja tuumii tässä kotaa, että tällaisia asioita ei ratkaista oikeudessa, vaan se on tieteen tehtävä.

Ritter toteaa, että teos ei ole mikään kokouspöytäkirja, vaan todennäköisesti suuntaviivat, joiden mukaan Baselin sionistikokouksessa vuonna 1897 Judan heimon valikoidut jäsenet luottamuksellisesti kongressin ulkopuolella ovat kokoustaneet. M: Jos siis ne ovat aidot.

Olennaiselta osaltaan ”Protokollat” ovat vuonna 1864 Brysselissä ilmestyneen Maurice Jolyn kirjan (Dialogues aux enferns Machiavelli er Montesquieu) uudelleen ty östetty versio. Jolyn sukujuuret eivät ole selvät, sillä samaa nimeä käyttävät niin juutalaiset kuin ranskalaisetkin. Hän on itse sanonut olleensa jakobiini hänellä on ollut selvät yhteydet vapaamuurareihin ja Ranskan juutalaisiin. Uudelleen työstäjää ei tunneta. Kirjoittajan mukaan tyyli muistuttaa Herzlin tyyliä, etenkin puhetta Rothschildien sukukokouksessa. Kirjoittaja saattaa olla myös em. Haam eli juutalaisjohtaja Sinzberg. Hänen kirjalliset esityksensä maailmanherruustavoitteineen muistuttavat vahvasti Pöytäkirjojen tekstejä. Merkittävin juutalaisjohtaja oli Jolyn aikaan Isaac Cremieux ja hän oli vapaamuurarien ylimpänä johtajana Jolyn toimeksiantaja. Tämä Cremieux tervehti Saksan vapaamuurareita 9.3.1848 ”Moniteurin” mukaan sanoin: tulevaisuudessa on enää yksi ainoa tasavalta maailmassa. Tietenkin tätä tasavaltaa johtaisivat juutalaiset: ”täysin tämän ihmisyyden korkeimman asteen olemassaolon nimissä!” ”Sillä kaikki tiesivät yksinkertaisen aksiooman, että Luoja oli laatinut arvoasteikon: mineraalit, kasvit, eläimet, ihmiset ja ylinnä juutalaiset.” (Achad Haamin kirjasta Scheidewege) Joly: ”Tämä yhteispeli…jonka vain Helvetti itse voisi täydentää, tämä kaikki on nyt valmista…he ovat kunniakkaat, jotka ovat herättäneet koko maailman kateuden. Juuri nyt he kaipaavat Jumalalta Isänmaataan takaisin”. Mitä tämä salaperäinen loppu Dialogissa tarkoittaa? Mitä muutakaan kuin viittausta suuriin juutalaisten ja vapaamuurarien suunnitelmiin, jotka jo Juutalainen Ensyklopedia ilmoittaa: ”Sionismin idea on, ei olla osa juutalaisuutta eikä sen lisäys, vaan pikemminkin juutalaisuus kokonaisuudessaan, vain sijoittaen sen keskuksen Jerusalemiin”.

Siis ”Pöytäkirjat” ovat oikeastaan ”suuntaviivat”. Ne ovat kirjoittajan mukaan ikivanhat suuntaviivat juutalaisten maailmanvalloituspolitiikalle. Se, että kyseessä on ikivanha periaate ja tavoite, selviää juutalaisten omista esityksistä. Tästä on monta kiistatonta dokumenttia, joissa asia tuodaan esiin yhtä suoraan kuin ”Pöytäkirjoissa”. Herzlin työtoveri Gaster julisti vuonna 1899 Baselissa, että ”me seuraamme ideaaliamme läpi vuosituhansien…ja me nimitämme Jumalan valtakuntaa maan päällä ideaaliksemme…ja siksi olemme aina jääneet erilaisiksi..ja korkeammalle kuin kaikki muut kansakunnat maailmassa; sillä yksikään kansakunta ei voi verrata itseään meihin.”

1.11.1937 on korkeamman asteen oikeus kumonnut ensimmäisen tuomarin Meyerin tuomion, koska Meyer ei ole antanut tarpeellisten sääntöjen vallita ja koska asiantuntija Loosli-Bümplitz ei ole toiminut objektiivisesti ja puolueettomasti. Tämän tuomion kautta on luonnollisesti koko prosessin varaan rakennettu korttitalo aitouskysymyksen osalta romahtanut kuin myrskytuulessa taivaan tuuliin.

Kommentti: Vaikka korttitalo hajosi, jälkeenpäin on väitetty kivenkovana, että ”sveitsiläinen oikeus on tuominnut Pöytäkirjat väärennökseksi” tai että Protokollat olisi osoitettu väärennöksiksi tuossa prosessissa jne. Kaikki kanavat suoltavat tätä valhetta tarvittaessa.

2

Toinen lähde Bernin prosessiin on tämä blogi:
http://liebezurwahrheit.de/images/stories/pdf/Die-Protokolle-bestaetigen-sich-durch-Juden.pdf
26.1.1933 Sveitsin Kansallinen Juutalaisyhdistys ja Bernin juutalainen yhdistys nostivat kanteen Sveitsin Kansallisen Rintaman jäsentä vastaan ja vaativat tuomiota, joka vastasi moitetta, että Siionin Viisaiden Pöytäkirjat olisi väärennös ja sen vuoksi sen levittäminen tulisi kieltää. Oikeudenkäynti oli yksi suuri petos kokonaisuudessaan. Sveitsin oikeusjärjestelmän pykäliä jätettiin tietoisesti noudattamatta. Syyttäjän 16 todistajaa kutsuttiin todistamaan, mutta vain yhtä puolustuksen 40 todistajasta kuultiin. Tuomari salli kantajan järjestää kaksi yksityistä pikakirjoittajaa todistajiensa esityksiä kirjaamaan sen sijaan, että olisi antanut tehtävän oikeusviranomaisten hoidettavaksi. Näiden ja muiden väärinkäytösten vuoksi ei ollut yllätys, että kahden vuoden kuluttua oikeus tuomitsi Pöytäkirjat väärennökseksi ja moraalittomaksi kirjallisuudeksi.

Ratkaisu annettiin 14.5.1935, mutta juutalainen lehdistö julkaisi tuomion jo ennen kuin oikeus oli antanut sen tiedoksi. 1.11.1937 Sveitsin oikeuslaitoksen korkeampi oikeus muutti tuomiota sen koko laajuudessaan. Lukuisat ppropagandistit ovat kuitenkin aina tähän päivään saakka julistaneet, että ”Pöytäkirjat” olisi oikeuden päätöksellä todettu väärennetyiksi.

THE TIMES YM.

Pöytäkirjat levisivät Venäjältä Länteen pakolaisten matkassa. Ne olivat kuitenkin saapuneet Venäjälle ulkomailta. Tietyt lähteet sanovat niiden olleen tiedossa jo 1895. Joka tapauksessa ne julkaistiin vasta 1902/1903. Maailmansota oli lykännyt leviämistä. Samaan aikaan kommunistiset vallankumoukset olivat saaneet ihmiset huomaamaan kommunistivaaran ja antisemitismi levisi nopeasti. Pöytäkirjat saivat nyt vastakaikua ja niitä levitettiin.

Vastaisku alkoi 25.2.1921. Sionistinen sanomalehti The American Hebrew julkaisi Isaac Landmanin tekemän tsaristisen prinsessan Catherine Radziwillin haastattelun, jossa tämä väitti Pöytäkirjoja väärennökseksi. Pariisissa ilmestyvä Poslednjeje Novosti julkaisi pian kaksiosaisen artikkelin, jossa väitettiin myös Pöytäkirjoja väärennökseksi. 16., 17. ja 18.8.1921 The London Times julkaisi laajan kolmiosaisen artikkelisarjan, jossa toimittaja Philip Graves hyökkäsi Pöytäkirjoja vastaan. Hänen argumenttejaan on toisteltu sionistien ja heidän naiivien kannattajiensa taholla jo yli 90 vuotta.

Gravesin mukaan Pöytäkirjat ovat karkea petos, koska ne on plagioitu häpeämättömästi edellä mainitusta Maurice Jolyn kirjasta (1864). Artikkelisarjassa esitettiin kohtia molemmista teoksista. Nyt kuitenkin jos kirjoitusten henki ja sisältö on toisiaan vastaava, mutta sanamuoto on erilainen, ei välttämättä ole kyse edes mistään plagioinnista. Kyseessähän voi olla esim. juutalaisen lahkon jollain tapaa pyhä teksti. Pappi ei plagioi Raamattua, jos selittää sen kohtia omin sanoin. Mutta kuka oli tämä ranskalainen asianajaja Joly? Saksalainen tutkija Gotfried von Beck sanoo Jolyn olleen juutalaista syntyperää ja oikealta nimeltään Moses Joel (En tiedä, onko tämä se vääräksi osoitettu juttu. Tällainen Moses oli kyllä jo 1830 kumouksessa täydessä vauhdissa), vanhojen rituaalien mukaan kastettu. Hän oli syntynyt v. 1831 ja pääsi jostain syystä jo 18-vuotiaana töihin Ranskan sisäministeriöön. Hän oli Adolphe Isaac Cremieuxin läheinen ystävä. Hän taas oli Alliance Israélite Universellen perustaja, Mizra-loosin johtaja ja korkeimpia johtajia Grand Orientissa, Ranskan juutalaisten johtaja, maailman juutalaisten tärkeimpiä napamiehiä. Tämä Jolyn useista pamfleteista ainoa tunnettu oli myös ”plagiaatti”, sillä se oli vain uusi versio 14 vuotta vanhemmasta kirjasta, jonka juutalainen Jakob Venedy oli julkaissut Berliinissä. Vuonna 1805 Kölnissä syntynyt Venedy asui vuodesta 1835 Pariisissa. Jolyn tapaan hänellä oli tiiviit suhteet Cremieuxiin ja liittyi tämän israelilaiseen maailmanliigaan. Tämän (AIU) julkaisuissa sanotaan ylpeästi esim. seuraavaa: ”Uusi maanpäällinen Kuningaskunta, Uusi Jerusalem tulee hallitsemaan vallasta syöstyjen kuninkaiden ja paavien sijaan!” Nämä molemmat tekstit, jotka niin poikkeuksellisesti muistuttavat Pöytäkirjoja, ovat siis sionistien itsensä kirjoittamia! Cremieuxin Maailmanliigalla oli Saksassa vanhempi sisarorganisaatio. Baruch Levy oli sen jäsen ja kuulussa kirjeessään tämä yritti saada Karl Marxia jäseneksi. Tämä talmudistinen kirje maalailee kuvaa kommunistisesta vallankumouksesta, joka merkitsee todellisuudessa kaiken vallan ja omaisuuden siirtymistä juutalaisille Talmudin vision mukaisesti.

(Toisessa yhteydessä on esitetty, että noin 40 % Pöytäkirjoista olisi uudelleen työstetty Jolyn kirjasta. Joly ja kumppanit puuhasivat vallankumousta Ranskaan ja se olisi kai pian tullutkin, jos ei Preussin ja Ranskan sotaa olisi tullut ja Napoleon III kaatunut jo Sedanin tappioon. Cremieux oli tunnetusti vihastunut Napoleon III:n politiikkaan ja muutenkin mies oli kai vain välivaihe. Sodan jälkeen katolinen kirkko menetti rajusti valtaansa ja toisaalta juutalaiset pankkiirit ja liikemiehet lisäsivät valtaansa. Myös tietenkin vapaamuurarit entisestään.)

Pöytäkirjat kirjoitettiin linkin mukaan ensin hepreaksi ja sitten ne käännettiin ranskan ja venäjän kielille. Amerikkalainen Louisen Fry on pohtinut teoksen tekijää ja päätynyt myös Ginsburgiin (Haam). Tämä olisi kirjoittanut teoksen Odessassa. Ginsburg perusti 1886 salaseuran Mooseksen pojat. Pienissä piireissä on teos ollut tunnettu todistajien mukaan. Eräs emigrantti Bernstein sanoo pitäneensä teosta käsissään vuonna 1895.

Tässä kirjoituksessa prinsessa Radziwillin rikoksia esitetään ja etenkin shekkipetosta. Vaikka Bernin alioikeus totesi hänet uskottavaksi, puolustuksen massiivinen esitys musersi uskottavuuden. Oikeus sivuutti puolustuksen selvityksen. Vuoden 1900 vaihteessa hänellä oli tulinen rakkaussuhde Cecil Rhodesin kanssa (Rothschildien tärkeimpiä alaisia ja satelliitti, vapaamuurarien kermaa). Radziwill julkaisi Rhodesin visioiden kanssa samanhenkistä lehteä. Tuolloin hän kunnostautui väärentämällä itselleen kirjoittamansa sähkeen ja haastattelupyynnön Lordi Salisburyltä allekirjoituksia myöten. Shekkipetoksessa hän oli väärentänyt Rhodesin nimen. Kaiken voi lukea Rhodesin sihteerin Philip Jordanin kirjasta ja myös vuoden 1931 Rhodes-kirjasta. Petoksia seurasi lisää USA:ssa. Täytyykö naista nimittää prinsessaksi, kun hänellä oli ollut lyhyt avioliitto erään prinssin kanssa?

Todistaja kreivi du Chayla oli väittänyt myös Pöytäkirjoja väärennökseksi. Tämän Chaylan kenraali Wrangel oli kuitenkin paljastanut bolshevikkien vakoojaksi ja tuominnut kuolemaan. Kuolemantuomion täytäntöönpanon oli estänyt Ranskan suurlähettiläs. Bolshevikit tietenkin syyttivät teosta väärennökseksi. Määräsiväthän he kuolemantuomion antisemitismistä ja murhasivat mm. professori Niluksen ja järjestelmällisesti antisemiittejä ja esim. juutalaisia vastaan oikeusjutuissa todistaneita (rehellisiä todistajia). Myöskään Chaylan luotettavuutta/taustoja Bernin oikeus ei ollut halunnut tarkemmin tutkia.

The Times ei vaikuta puolueettomalta taholta tässä asiassa, sillä elokuussa 1921 mahtava juutalainen pankkiirisuku Samuel & Samuel käytti ratkaisevaa taloudellista valtaa lehdessä. Yleensä varsin luotettava lehti esitti omalaatuisen tarinan, jonka mukaan lehden Konstantinopolin kirjeenvaihtaja olisi sattumalta saanut käsiinsä kaupungissa ”eräältä venäläiseltä” 57 vuotta vanhan Brysselissä ilmestyneen teoksen (Jolyn kirja), jota ei tuolloin olisi painettu montaa kappaletta. Niin kirjeenvaihtajan kuin venäläisenkään nimeä ei koskaan kerrottu.

TUOMIO YM.

Vasta 27.10. pystyi syytetyistä Silvio Schnell asianajajansa Hans Ruefin avulla saada jutun avatuksi uudelleen. Bernin Valitusoikeus sai kuulla Ruefin ja asianajaja Ursprungin kautta, että puolustus ei ollut saanut tiedoksi syyttäjän todistajien esityksiä valaehtoisine allekirjoituksineen. Myös näytettiin, että Looslin oikeudelle esittämät venäläiset asiakirjat eivät olleet aitoja, vaan vahvistamattomia kopioita. Niissä oli myös lukuisia käännösvirheitä, kaikki syytettyjen vahingoksi. Todistajista esitettiin em. moitteet ja todettiin, että 40 todistajaa ei ollut päässyt todistamaan puolustuksen taholta. Valtionsyyttäjä Loder piti valituksia oikeutettuina.

Marraskuussa 1937 Bernin Valitusoikeus tiedotti, että syytetty Silvio Schnell vapautettiin kaikista vahingonkorvausvaatimuksista, sillä häneen kohdistetuissa syytöksissä ei ollut perusteita. Tuomiolauselmassa todettiin, että kaikki todistelut Pöytäkirjojen aitouden tai epäaitouden puolesta menettivät merkityksensä. Näin sionistien suunnitelma valui tyhjiin. He olivat suunnitelleet saavansa puolueettomassa ja kansainvälisesti arvostetussa maassa (kuten Sveitsissä, jossa Kansainliittokin piti päämajaansa) painostuksensa avulla aikaan oikeuden päätöksen, joka olisi tukenut heidän versiotaan. Se, että ensimmäisessä oikeusasteessa asia onnistui, osoittaa, kuinka ennenkuulumattoman vahva oli sionistien valta jo kauan ennen ”Holokaustia”. Vastedes heidän valtansa on kasvanut paljon kauhistuttavammaksi. Valitusoikeus kuitenkin totesi, että tuomari Meyerillä ei ollut ollut mitään oikeutta ja toimivaltaa tutkia Pöytäkirjojen autenttisuutta tai epäaitoutta tai lausua tästä tuomiota. Hänen olisi kuulunut tutkia vain sitä, oliko kyseessä törkykirjallisuus vaiko ei. (M: Oliko siis nyt niin, että ylioikeus ei puuttunut enää tähän asiaan?)

Kaksi ortodoksijuutalaista on tunnustanut Pöytäkirjat aidoiksi. Ensimmäinen oli rabbiavustaja ja teurastaja Rudolf Fleischmann, joka antoi valaehtoisen lausunnon asiasta valtionsyyttäjä Noskowiczille (Fleischmann asui Puolan Skokissa) vuonna 1901. Toinenkin juutalainen puhui asiasta em. kristitylle syyttäjälle. Rabbi Grünfeld totesi kuitenkin vuonna 1906 valaehtoisesti, että ei saanut puhua asiasta eikä asiasta saanut kysellä. Myös asianajajan ja hänen rakkaittensa henki oli muuten vaarassa. Toinen varsinainen todistaja oli em. käännynnäinen Efron, joka oli paennut bolshevikkeja Jugoslaviaan. Hän oli ollut rabbina Vilnassa. Juutalaisvastaisuuteen kääntynyt Efron joutui pahoinpidellyksi jo ennen vallankumousta. Hän kertoi valaehtoisessa lausunnossaan Georgij Dschepanowitschille (onko tämä Stepanovitsh vai Tshepanovitsh suomalaisittain?), että oli tuntenut Pöytäkirjat jo kauan ennen kuin kristityt lehdet alkoivat niistä puhua. Myöhemmin ilmeni, että vuonna 1921 Pariisissa ilmestyneessä emigranttilehdessä Efron oli osoittanut Pöytäkirjat aidoiksi. Kaiken tämän Bernin alioikeus jätti huomiotta.

Ruotsalainen Ehrenpreis siis kertoi myös samoja asioita kuin Efron. Hän kertoi 1924 tienneensä myös Pöytäkirjoista jo kauan ennen julkisuutta. Hän oli ottanut osaa Baselin sionistikongressiin ja kertoi mm. Herzlin puhuneen jo 20 vuotta ennen suuria vallankumouksia niistä ja Maailmansodasta, jota ne seuraisivat. Turkki paloiteltaisiin ja Palestiina joutuisi Englannin kontrolliin ja myöhemmin mandaatiksi (muistamme, että näin puhuivat myös Nordau ym. Myös eräässä kokouksessa sanottiin niin, että juutalaisten oli otettava maailma haltuunsa.) Mielenkiintoista on myös se, että Herzl ei halunnut kaikkia päiväkirjojensa kirjoituksia julkisuuteen, vaan määräsi erinäiset valtiolliset mietelmänsä ja erinäiset toimensa salaisiksi. Samoin tuli salata myös muita juutalaisverkoston ratkaisuja. Ne oli määrä kätkeä juutalaisvaltion (joka tuolloin oli ainoastaan ”näkymätön”) salaisimpiin arkistoihin.

Napataan nyt loppuun vielä Jack Bensteinin lause: Sionismi on poliittinen liike, joka on pääasiassa itäeurooppalaisten juutalaisten ajama ja jotka vuosisatoja ovat olleet liikettä pyörittävä voima kommunismisssa/sosialismissa. Sionistien lopullisena päämääränä on yhden maailmanhallituksen luominen sionistien kontrollin alle ja sionistisesti suuntautuneiden juutalaisten pankkiirien”.

(Toisaalla on ollut esitety, että joku muu (G. Butmi) kuin Nilus olisi ensin julkaissut Protokollat, mutta levikki oli niin pieni ja juutalaiset yrittivät myöhemminkin ostaa pois kaikki kappaleet, että prof. Sergei A. Nilus ei edes tiennyt toisesta julkaisijasta.) Hän oli saanut Pietarin sotaoikeuden tuomarilta, tulalaiselta majuri ja kreivi Aleksei Nikolajevitsh Suchtinilta vuonna 1901 juutalaisen loosin tunnuksella ja 33. asteen edustajan allekirjoituksella varustetun kappaleen, jonka käännätti ranskasta venäjäksi. Suchotinin poika todisti olleensa läsnä luovutuksessa. Toisaalla puolestaan on esitetty, että teos oli peräisin Ranskasta, juutalaisen Mizra-loosin ihmisten kanssa tekemisissä oleilta ihmisiltä. Nainen, joka oli antanut teoksen Konstantinopolissa, oli myöhemmin pian kuollut. Cremieux oli tämän loosin johtaja.)

Ahaa, nyt löytyi vielä hyvä sitaatti. Juutalaisen Maailmankongressin pitkäaikainen puheenjohtaja Nahum Goldmann kirjoitti 1978 kirjassaan Juutalainen Paradoksi ”Yksi päätavoitteista Juutalaisella Maailmankongressilla on edustaa jokaista juutalaista yhteisöä, riippumatta siitä, missä se sijaitsee, joka ei ole kyllin vahva toimimaan itse. Tästä syystä ovat useimmat interventiomme salaisia. Jos esim. latinalaisamerikkalaisessa maassa esiintyy antisemitismin aalto, sikäläiset juutalaiset pyytävät nopeaa puuttumistamme asiaan. Me käännymme sitten USA:n ulkoministeriön puoleen ja myös ao. maan Washingtonissa tai Pariisissa. Kukaan, eivät amerikkalaiset eivätkä ao. maan väki, ei halua, että puuttumisemme tulee julkiseksi – kysehän on nimellisesti itsenäisistä maista.”

Ja vielä yksi: Dostojevski kirjoittaa jo 1880 teoksessaan ”Ylösmerkittykä Ajatuksia”: ”Kaikki Bismarckit, Baconsfieldit ja Ranskan Tasavalta ovat minulle vain heidän herransa ulkovarustuksia. Heidän herransa, kuten kaikien herra, koko Euroopan herra on toki vain juutalainen”.

LÄHTEENÄ FLEISCHAUERIN LAUSUNTO:

Maurice Joly on itse vapauduttuaan vankilasta kertonut pariisilaisessa lehdessä, että AIU:n silloinen johtaja Crémieux oli vahvasti avustanut häntä kuuluisan pamfletin kirjoittamisessa. Hän kertoo kasvaneensa pois katolisuudesta ja tulleensa vallankumoukselliseksi ja jakobiiniksi. Hän oli läheisessä yhteydessä jo hyvin nuorena Karl Marxin ja em. Crémieuxin kanssa ja siis oli vapaamuurari (tästä muurariudesta mies vaikenee omaelämäkerrassaan). Pariisin Kommuunin aikoina Joly oli vallankumousjohtajia ja hallituksen kaatajia. Hän toimi yhtä kaameasti kuin juutalaiset vallankumousjohtajat myöhemmin Unkarissa ja Venäjällä. Hän teki itsemurhan 1878. Itse Gambetta puhui haudalla. Vaikka Joly ei ollut mikään Moses Joli, kuten tuossa aiemmassa tekstissä joku pyrkii väittämään, niin hän vaikuttaa selvästi kryptojuutalaiselta. Hänen taustansa ovat espanjanjuutalaisissa marranoissa. Nimenvaihdot vaikuttavat epäilyttävältä ja myös omaelämäkerrassa yritys painottaa katolista taustaa.

Vapaamuurarius selviää kiistattomasti jo vapaamuurarien listoista. Hän sanoi itse perheensä olleen espanjalainen isän puolelta. Espanjalaisen nimen oli isä vaihtanut Lambertiksi (hyvin yleinen juutalaisilla, kuten Jolykin). Äitinsä puolelta Joly oli italialainen Corbara, joten Joly ei ollut ranskalainen ollenkaan. Myös jo varhaisten vapaamuurarien parissa. Fanaattinen juutalainen organisaattori Crémieux oli niin läheinen, että Joly oli hänen lemmikkinsä (enfant chéri behandelt) ja tämä tuki Jolyä rahallisesti. Jolyn vallankumouslehteä rahoitti juutalainen yritys. Kirjansa hän kirjoitti juutalaisen Janinin kanssa ja saksalaisen version käänsi myös heti tuoreeltaan juutalainen. Joly oli täysin juutalaisessa vaikutusvallassa olleen loosin jäsen ja juutalaista syntyperää ollut vapaamuurari ja huippujohtaja Gambetta piti puheen Jolyn hautajaisissa.

Jolyn toiminta Kommuunin aikana on myös todistettu selvistä lähteistä, vaikka tämäkin on pyritty mielenkiintoisella tavalla kiistämään. Ei ihme, että Jolyn kirja on ostettu pois tuntemattoman tahon toimesta tai kadonnut useasta paikasta, sillä se ei suinkaan ole vain poliittinen allegoria ja satiiri Napoleon III:n hallintoa ja keisarikuntaa vastaan. Alkusanat ja kaksi viimeistä sivua etenkin viittaavat myös syvempään tavoitteeseen ja sisältöön. Kirjaa tarkastellessa helposti huomaa siinä olevan Siionin Viisaiden Protokollien tapaan suuntaviivat juutalais-vapaamuurarisen maailmanvallan hankkimiselle. Kirjaan vetoaminen oli melko rohkea veto ja kielii melkoisesta vallasta. (Katso vähän alemmaksi, kirjoitusta täydennetty suomennoksella)

Sivulla 406 Fleischauer palaa tapaus Maurice Jolyyn. Kaikki merkit viittaavat siihen, että juutalaiset olivat esittäneet oikeudessa väärennetyn syntymätodistuyksen kopion. Siinä syntymävuodeksi väitettiin vuotta 1929, kun Joly itse sanoo syntyneensä myöhemmin ja julkiset läteet kertovat vuodeksi 1931. On mahdotonta selvittää, onko väärennettyyn syntymätodistukseen merkitty sukunimi Goly oikea. Hänen kirjansa rahoitus on selvitetty: juutalaiset pankkiirit rahoittivat ja juutalainen kustantaja julkaisi. Vuosien kuluessa oli tehty lukuisia yrityksiä salata Jolyn syntyperä ja taustat sekä muutenkin hänen toimintaasa. Jolyn kirjat katosivat prosessin myötä Britannian museon kokoelmista (painokset 1864 ja 1868). Lisäksi oli yritetty laittaa hänen nimissään keksittyä, juutalaisvastaista kirjallisuutta. Tällaista ei kuitenkaan löytynyt mistään eikä sallaisesta ole tiedetty sen jälkeen (eikä ennen tällaisten mystisten teosten yllättävää mainitsemista). Vielä 1932 em. kahta kirjaa oli voinut lukea. Sitten ne katosivat tiedoista ja niitä oli vaikea saada käsiin. Lopulta museo ilmoitti, ettei niitä enää ollut. Hmm. Ja kuinka ihmeessä tarina Konstantinopolin kirjeenvaihtajan ihmeellisestä kirjalöydöstä sattumalta juuri sopivasti Pöytäkirjojen alkaessa tulla kuuluisiksi?

Poimintaa Cremieuxin manifestista heimoveljilleen AIU:n perustamisen yhteydessä 1860:
”Liitto, jonka nyt haluamme perustaa, ei ole ranskalainen, englantilainen, sveitsiläinen eikä saksalainen, vaan se on juutalainen, se on universaali. Muut kansat on pirstottu kansakunniksi, vain meillä ei ole maanmiehiä, vaan vain uskonveljiä. Ennen ei juutalainen voi olla muslimin tai kristityn ystävä, ennen kuin juutalaisen uskon valo, ainoan järkiuskonnon, loistaa kaikkialla. Hajaantuneina eri kansakuntien keskelle, jotka ovat vihamielisiä oikeuksillemme ja intresseillemme, tulemme aina jäämään juutalaisiksi. Kansallisuutemme on isiemme uskonto emmekä me tunnusta mitään muuta. Me asumme vieraissa maissa eikä meitä voi kiinnostaa näiden maiden intressit, niin kauan kuin moraaliset ja materiaaliset intressimme eivät ole vaarassa. Juutalaisten opetusten tulee jonain päivänä toteutua koko maailmassa/koko maailman tulee elää niiden mukaan. Israelilaiset! Vaikka hajaantuneina eri puolille maailmaa, mieltäkää aina itsenne erityisen valitun kansan jäseniksi. Kun uskotte, että esi-isienne usko on ainoa patriotismi; kun uskotte, että huolimatta ulkoisista kansallisuuksista olette vain yksi kansa; kun uskotte, että juutalaisuus yksin edustaa uskonnollista ja poliittista totuutta, kun uskotte kaiken tämän, koko maailman israelilaiset tulevat, kuulevat äänemme ja ovat yhtä mieltä kanssamme.

Työ on suuri ja pyhä. Katolinen kirkko, vuosisatoja vanha vihollisemme, lepää jo maassa pää katkaistuna. Joka päivä verkko, jonka israelilaiset ovat levittäneet Maan ylle, laajenee laajenemistaan ja pyhien kirjojemme ennustukset ovat toteutumassa. Tulee päivä, jolloin Jerusalem on yhdistyneiden kansakuntien rukouspaikka (Haus des Gebetes) , jossa juutalaisen monoteismin lippu liehuu näkyen kaukaisimmillekin rannikoille. Käyttäkäämme kaikkia mahdollisuuksia hyväksemme. Valtamme on suuri, opetelkaamme sitä käyttämään. Mitä pelättävää meillä olisi? Se päivä ei ole kaukana, jolloin Maapallon rikkaudet kuuluvat ainoastaan juutalaisille.”
1861 Crémieux valittiin AIU:n presidentiksi. AIU:n arkistoista 1861, N:o 25, s. 514-520 selviää mm. seuraavaa: Uuden ajan Messiaanisuuden on synnyttävä ja kehityttävä, Uuden järjestyksen uusi Jerusalem, pyhästi perustettu Länsimaiden ja Itämaiden väliin täytyy korvata keisarit ja paavit. AIU on tuskin aloittanut toimintansa ja on antanut valtansa näkyä kauas. Se ei keskity vain omaan kulttuuriimme, se kääntyy kaikkien puoleen, se haluaa vaikuttaa uskontoihin, kuten se on levittäytynyt kaikkiin maihin. Kansallisuuksien ja kansakuntien on kadottava. Uskontojen on kadottava. Mutta Israel ei lakkaa olemasta, sillä tämä pieni kansakunta on Jumalan valitsema.”

Siinä se. Fleischauer: ”Tämä israelilaisen Maailmanliiton ohjelma on täsmälleen Pöytäkirjojen ohjelma, joka tarvitsi vain hyväksynnän. Kaikkien kansallisuuksien ja keisarin ja paavin hävittäminen ja Israelin nostaminen ainoaksi maailman herraksi.”

Tässä ote Jolyn teoksen alkusanoista:
Tämä kirja sisältää ajatuksia, jotka voisivat koskea kaikkia hallituksia, mutta sillä on tarkoin rajattu päämäärä: Se ruumiillistuu erityisesti poliittisessa järjestelmässä, jonka käytännön merkitys ei ole kokenut yhtään muutosta yhtenäkään päivänä siitä lähtien, kun se kadotettuina ja ah, jo aivan liian kaukaisina päivinä säädettiin. Ei ole kyse pilkkakirjoituksesta eikä pamfletista. Modernin sivilisaation käsityskyky on liian sivistynyt käsittääkseen armottomat totuudet vallitsevasta politiikasta. Epätavallisen pitkään on menestynyt kunnian ja kelvollisuuden merkityksen tuhoaminen; mutta julkinen omatunto ja Taivas kai huolehtivat jonain päivänä, että tällaiset voimat saavat vastustajan. Erinäisiä tosiasioita ja perusasioita voi käsittää paremmin, jos niitä tarkastelee niiden raamien ulkopuolelta, joiden sisältä olemme tottuneet ajattelemaan; Näkökulma saa joskus katseen halvaantumaan! Tässä kirjassa on kaikki fiktiota; olisi liioiteltua yrittää löytää jokin avain sen tulkitsemiseen jotain muuta varten Jos tällä kirjalla täytyy olla jokin merkitys, jos siihen kätkeytyisi jokin opetus, tällöin lukijan itse täytyy ymmärtää se ilman, että siihen annettaisiin johtolankoja ja selityksiä. Kukaan ei kysy, kenen käsi tämän on kirjoittanut: Tällainen teos on tietyssä määrin persoonaton. Siinä on omantunnon ääni tilinteolle; koko maailma on sen ymmärtänyt, se tullaan toteuttamaan, kirjailija astuu sivuun, sillä hän on vain työstänyt ilmi erään ajatuksen, joka on kaikkien yhteinen, se vain on enemmän tai vähemmän hämärän toimijan kirjoittama, joka on liitossa Hyvän voimien kanssa.”

Fleischauer: Tämän epäselvän johdannon selventämiseksi täytyy täydentää tähän materiaalia kirjoituksen viimeisistä sanoista. Montesquieu (s. 322), joka jo aiemmin on useasti esittänyt tyytymättömyytensä Machiavellin järkyttävien esitysten vuoksi ja halunnut keskeyttää keskustelun, kysyy lopulta:

”Onko tämä kauhea uni jo lopussa?”
Ma: Uni? Ah, Montesquieu, tulet valittamaan kauan, revi kirjasi ”Lakien henki”, pyydä Jumalalta, että hän pyyhkii Taivaan muiston mielestäsi; sillä nyt lähestyy kauhistuttava totuus, jonka jo aavistit; mitä minä juuri sanoin, onko kaikki muu vain unta!
Mo: Mitä vielä haluat minun antaa ymmärtää”
Ma: Mitä juuri kirjoitin, tämä ennenkuulumattomien asioiden yhteispeli, jonka edessä henki kauhistuu ja peräytyy, tämä työ, jonka vain Helvetti itse voisi täydentää, on täysin valmiina, kaikki on käsillä, kaikki kehittyy jo Auringon kirkkaassa valossa, juuri nyt, eräässä maailman kolkassa, jonka me jo olemme jättäneet.
Mo: Missä?
Ma: Ei, tämä merkitsisi sinulle toista kuolemaa.
Mo: Hyvä sitten
Ma: Meidän aikamme on ohi! Etkö näe, kuinka tomupilvi lähestyy!
Mo: Katso tuolla varjot, jotka kaukana meistä peittävät silmät, etkä tunnista niitä? He ovat maineikkaat, jotka ovat herättäneet koko maailman kateuden. Juuri tällä hetkellä he haluavat isänmaansa Jumalalta takaisin.
Mo: Herrajumala, mitä juuri olet sanonut!”

Fleischauer tulkitsee Jolyn salaperäistä kirjoitusta. ”Paikka maailmassa”, jossa tämä ennenkuulumaton työ on käsillä ja ”on kehittynyt Auringossa”, on AIU:n päämaja. Kunniakkaista miehistä puhuessaan moni ajattelee historian kuuluisia miehiä. Joly kuitenkin rajoittuu niiden kuuluisien miesten piiriin, jotka kuuluvat niihin, jotka ”haluavat isänmaataan takaisin, jonka menettämisestä he taukoamatta puhuvat”. He ovat ”loistokkaat”, jotka säteilevät erinomaisuuttaan, ovat valittuja; he ovat Fleischauerin mukaan selvästi juutalaisia, jotka kaipaavat takaisin Jerusalemiin (tai siis jotka haluavat perustaa uudelleen Israelin maailman pääkaupungiksi, M). Kirjoitus on mielenkiintoisen monimielinen ja Joly pelaa melkoista kaksoispeliä. Kaikki on esipuheessa mielikuvitusta, fiktiota, mutta loppusanoissa hän puhuu käsillä olevista, valmiista toimista: tämän täytyy tarkoittaa Fleischauerin mukaan AIU:ta, Pöytäkirjoja.

Selvästi Joly sanoo aluksi, että kirjan sisältö tietystä näkökulmasta voisi olla kaikkien hallitusten käytettävissä., mutta toisaalta se tavoittelee tiettyä yksiselitteistä päämaalia. Se esittää poliittisen järjestelmän, joka jo kauan menneistä ajoista lähtien on perustamisensa jälkeen säilynyt muuttumattomana. Tässä Joly selvästi viittaa juutalaisuuteen, Siinain vuorella tapahtuneeseen valituksi kansaksi julistamiseen. Luvatun maailmanherruuden dogmi on ollut aina tärkeä osa juutalaisuutta, se on juutalaisten ”poliittinen järjestelmä, johon ei ole yhtenä ainoana päivänä historian aikana tehty minkäänlaisia käytännönmuutoksia” siitä lähtien, kun se vuosituhansia sitten oli valittu. Näin siis Fleischauer.

Kaukaiset, kadotetut ja raskaatkin päivät tarkoittavat juuri tätä juutalaisille säädettyä osaa, jossa he ovat ilman valtiota ja valtaa, hajaantuneina muiden kansakuntien keskuuteen ja vieraan komennon alaisuuteen. Siinai merkitsee huippua, mutta Talmudin mukaan sana tarkoittaa vuorta, jonka huipulta viha maailman kaikkia kansakuntia kohtaan on peräisin. Kuitenkin uskon ja järjestelmän perustaminen merkitsi juutalaisille onnea, sillä ”Työ nykyisin elää ja voi hyvin auringon kirkkaan valon alla”. Loppusanoissa Machiavelli viittaa väkeen, joka ”juuri parhaillaan kaipaa isänmaataan takaisin”. Tulee mieleen Crémieuxin puheet siitä, että ennustukset alkaisivat toteutua. Montesquieu ymmärtää kaiken ja puuskahtaa: ”Hra Jumala, mitä olet juuri tunnustanut”. Sivulla 51 Montesquieu syyttää Machiavellia siitä, että tämän ulkoinen esitys ei vastannut tämän salaisia ajatuksia. Tämä on F:n mukaan viesti vihityille Kansan jäsenille, että Jolyn salaiset ajatukset eivät vastanneet ulkoisia esityksiä.Sivulla 152 Joly sanoo, että on välttämätöntä, että hänen mieleisensä hallitus esittää julkiset tiedonantonsa ”itämaisena” kuvasarjana. Sivulla 288 Joly kertoo, että hänen suonissaan virtasi kuuma veri ja että hänen rotunsa täytti kaikki ylivertaisuuden merkit. Nämä kohdat täydentävät alun ja lopun juutalaisen vapaamuurarin kirjassa (on vielä selvittämättä, ketkä kaikki osallistuivat kirjan kirjoittamiseen).

Kaikesta voi päätellä, että Siionin Viisaiden salaisuudet eivät paljastuneet ensi kertaa Pöytäkirjoissa, vaan ne on kirjoitettu jo Jolyn kirjaan. Koska Jolyn kirja ei ollut tarkoitettu vain pienehkön piirin käyttöön, se oli kirjoitettava oraakkelimaisesti, jotta salaisuuteen vihityt saattoivat saada siitä muunkin tason vaikutteita tai elämyksiä, kuin mitä muu yleisö. Pamfletti oli julkinen. Ilmeisesti se oli liian kuumaa tavaraa, koska saksankielinen kääntäjä Hertz vesitti sen sisältöä niin paljon kuin pystyi sanavalinnoillaan ym. Silti 1500 kappaleesta 1000 ostettiin pois ja poltettiin. Kustantajalle ei jätetty edes alkuperäiskappaleita. Kirja oli jo 30-luvulla varsinainen museoaarre. Tästä kaikesta voi päätellä, että asiaan vihityt ymmärsivät Jolyn viestit ja teoksen syvemmän sisällön. Teosta pidettiin kai liian rohkeana. Jolyn kirjat katosivat myös pian Ranskastakin ja 30-luvun prosessin jälkeen kato on ollut perusteellisempi. Pöytäkirjoissa puhutaan avoimesti päämääristä ja keinoista, mutta Jolyn kirjassa julkisesti ja salaviestein, peitetyin päämäärin. Mitään olennaista eroa niissä ei ole. Pariisin rikosoikeudelle Joly kertoi teoksen kuvaavan Ranskaa ja keisari Napoleon III:n hallintoa. Pöytäkirjojen laatija tiesi Fleischauerin mukaan, että Joly ei kirjoittanut vain satiiria Napoleonista, vaan esitti perusopit, joita juutalaisten vapaamuurarien tuli seurata, jotta juutalainen maailmanherruus voitaisiin perustaa.

F: ”Vasta kun sain käsikirjoituksen tähän lausuntooni valmiiksi, luokseni saapui ranskalaisen 29.10.1921 kirjoitetun kirjeen jäljennös. Lähettäjä pyysi minua jättämään nimensä mainitsematta, koska pelkäsi juutlaisten ja vapaamuurraien kostoa. Kirjeen sisältö vahvistaa tutkimusteni tulokset. Kirje kuului hieman lyhennettynä seuraavasti: ”Kuollut Victor de ternant toimi kaksi vuotta hra Jules janinin sihteerinä. Tämä oli aina ollut sitä mieltä, että Jolyn teos oli lainattu varhaisemmasta salaisesta asiakirjasta. Janin huolehti kirjan korjaluista. Hän oli juutalainen, joka ulkoisesti edusti katolista uskoa. Hänen isovanhempansa olivat olleet vielä kastamattomia juutalaisia; Joly oli myös Venetsiassa eläneen juutalaisen lapsenlapsi. En enää muista Sveitsissä toimineen juutalaisen pankkiirin nimeä; Firma käytti kolmea nimeä. Pankki oli yhteydessä Frankfurtin Rothschildeihin. Tämä pankki maksoi Jolylle 300 puntaa hänen työstään ja kolmanneksen tästä sai janin, joka revisioi kirjan. Tämän vuoksi en usko The Timesin väitteitä, että Nilus olisi käyttänyt Jolyn kirjaa, mutta pikemminkin uskon, että niin Joly kuin Goedesche olivat käyttäneet samaa lähdettä eli jotain vanhaa kirjoitusta.“”

Sittemmin on Goedesche pudotettu pois ja Pöytäkirjojen tekijän on todettu viittaavan vain Jolyyn, mutta tosiaakin samaa kirjoitusta on käyttänyt kaiketi tämä em. juutalainen kommunisti vuonna 1848 kirjoittamaansa kirjaan. Kirjeen kirjoittaja ja F ovat sitä mieltä, että kaikissa on ehkä pohjana jokin muu teksti. Tämä voi elää Talmudin tapaan koko ajan. Sanasta sanaan ei ole lainattu mitään, mikä on syytä myös mainita. Plagioinnista : plagiointi tai väärennöshän on kyseessä silloin, jos joku esittää jonkun teoksen omanaan. Tärkein seikka: Jos joku työstää uudelleen jonkun teoksen osan tai käyttää sen ajatuksia uuteen teokseen, ei tämä merkitse sitä, että kyseessä olisi ilman muuta juutalaisille vihamielinen tekijä. Tämähän on aivan eri asia. Aitoushan tässä tarkoittaa juuri tätä kysymystä eikä sitä, onko tekijä käyttänyt toista teosta. Pelkkä lainauksen tapahtuminen ei kerro, kuka on lainannut ja miksi. Aitoudesta voidaan päätellä jotain sen perusteella, kuinka hyvin teos vastaa juutalaiseliitin toimia ennen ja jälkeen julkaisemisen/laatimisen tai kuinka hyvin tällaisen teoksen tekeminen onnistuisi muilta kuin maailman todellisilta hallitsijoilta. Pitäisi olla todisteita pahatahtoisesta väärentämisestä, mutta kaikki merkit viittaavat Fleischauerin mukaa aitouteen. Juuri eniten itse asiassa tämä teosten vastaavuus. Riippumatta siitä, onko tuo viieksi mainittu ranskalainen kirje aito.

The Timesin tarina osoittautuu vääräksi jo siitä tosiasiasta, että Joly laittoi nimenasa vasta vuoden 1868 painokseen. 1864 kirja ilmestyi ilman nimettyä tekijää. Monesta muustakin syystä.

Miksi tsaarin Ohrana olisi väärentänyt asiakirjan, jonka se Fleischauerin tekstin mukaan sai hankittua Grand Orientista? Naurettava ajatus. Aivan kuin koko tsaarin valtakunta olisi ollut rotuvihalle perustettu. Kuten Solzhenitsyn sanoi, esim. Odessan pogromeista tehtiin tutkinta. Koska bolshevikit ovat sen hävittäneet, syyllinen ei varmaankaan ollut tsaari tai hänen salainen poliisinsa. Vasta kommunismi ja vapaamuurarit ovat tehneet kaikista maista surkeita petkuttajia. Todellisuudessa Venäjä ei levittänyt teosta eikä tietoa siitä. Teoksen haltuunsa saanut professori Nilus valitteli sitä, että saattoi vasta 1905 julkaista pienen painoksen. Viranomaiset eivät kirjasta piitanneet eli Niluksen varoitukset menivät hukkaan. Ilmeisesti Venäjän viranomaiset oli solutettu. Petkutusta on esiintynyt juuri vastapuolella. Esim. tuon Maurice Jolyn syntymätodistuksesta esitettiin Bernissä jokin kopio, jossa sukunimi oli Goly ja syntymävuosi 1829. Molemmat väärin eli väärennös. Näin kantajat joutuvat tekemään, koska totuus on armoton. Juutalaiseliitiltä on tihkunut lausuntoja,jotka vastaavat Pöytäkirjojen sisältöä. Myös 1800-luvulla. Kansakuntaansa he paimentavat alamaisinaan. Tietenkään Ohrana ei väärentänyt mitään, vaan näin on vain valehdeltu. Teoksen aitoutta tai epäaitoutta ei tietenkään pystytä todistamaan aukottomasti käsillä olevan aineiston perusteella. Yksi indisio lisää: Yleensähän juutalaiset paljastivat tuolloin jokaisen mitättömänkin antisemiittisen julkaisun tekijän verkostoidensa avulla. Protokollien ”väärentäjää” he eivät ole pystyneet osoittamaan. Asian yhteydessä on vain laskettu liikkeelle valheita.

Tässä suomeksi vielä nuo ”Protokollat”. Joly: ”Kaikki on valmiina”. ”Kaikki on käsillä”. ”Työ voi alkaa”. ”Vain helvetti itse voisi täydentää tämän Työn.” Tuo Jolyn visio kuulostaa hyvin pahaenteiseltä. Jolyn tustavoimien täydellinen maailmanherruus on varmasti jotain hyvin saatanallista.

Kommentteja:

1 Onhan se mielenkiintoista, että joku osasi kaivaa tuon Jolyn kirjan ja yhdistää sen Pöytäkirjoihin. Tämä olisi todella melkoinen sattuma, ellei sama taho olisi molempien takana ja myös asian ”huomaamisen”. Melkoisen rohkeaa vedota Jolyn kirjaan, mutta mediavallalla lisäkysymykset ja laajemman tiedon tarjoajat jäivät kuulematta. Kuitenkin tuon Jolyn kirjan lähempi tarkastelu osoittaa sen huippuvapaamuurarien teokseksi ja juutalaiseksi. Kytkös Cremieuxiin on selvä ja siis tuo ”plagiointi” tai siis uudelleen versiointi eli yhteys teosten välillä pikemminkin vaikuttaa vahvasti osoittavan Pöytäkirjat nimenomaan aidoiksi.

2 na strakh vragam: Prinssi Felix Jusupov (1887-1967) mainitsee v. 1952 julkaistuissa muistelmissaan, luvussa 11, Krimin Koreitzissa asuneen naapurinsa kreivitär Kleinmichelin, joka oli vapaamuurariaiheisen ja hepreankielisen kirjallisuuden keräilijä. Tästä Kleinmichelin kirjastosta oli löytynyt hepreankielinen käsikirjoitus joka oli lähetetty Pietariin käännettäväksi. Kyseisen käsikirjoituksen käännöstyö johti Jusupovin mukaan Siionin viisaiden pöytäkirjojen julkaisemiseen ja levittämiseen Venäjällä. Anekdootti tapauksesta löytyy nettilinkin takaa kelaamalla sivua hieman puolivälin alapuolelle: http://www.alexanderpalace.org/lostsplendor/xi.html
Felix Jusupovin tarinaan kannattaa suhtautua jonkinlaisella varauksella, koska Jusupov itse oli vapaamuurari ja vapaamuurarit järjestivät hänen pakonsa Venäjältä 1917 tapahtumien jälkeen. Jusupovin ulostulot vapaamuurareihin liittyvissä aiheissa saattavat siksi sisältää muitakin motiiveja kuin menneiden muistelua.
Jusupov ei muistelmissaan kerro, mistä käsikirjoitus oli Kleinmichelin kirjastoon tullut, mikä sen ikä oli tai kenen kirjoittama se oli. Tarkkaa käsikirjoituksen käännösvuotta hän ei myöskään mainitse, mutta kyse oli ilmeisesti aikaisintaan 1890-luvusta.

3 Jusupov murhasi Rasputinin Englannin salaisen palvelun kanssa yhdessä. Rasputin uhkasi saada aikaan rauhansopimuksen vaikuttamaalla tsaripariin.

4 Cliff Barnes: Siionin Viisaiden Pöytäkirjat on toimintaohje ja tiekartta täydellisen juutalaisen maailmanvaltiuden saavuttamiseksi. Pöytäkirjat edustavat siis äärimmäistä rasismia, sillä se nostaa yhden uskonnollisen ryhmän herrakansaksi ylitse kaikkien muiden kansojen. Pöytäkirjojen sisältö koostuu pääasiassa erilaisten toimintamallien esittelystä. Erityisesti kuvaillaan, kuinka taloudellista, poliittista ja median valtaa tulee käyttää juutalaisen vallan edistämiseksi.

Poliittisesti korrektissa julkisessa keskustelussa pöytäkirjat on leimattu huijaukseksi ja antisemitismiksi. Pöytäkirjat esitettiin julkisesti ensimmäistä kertaa Tsaarin Venäjällä vuonna 1903. On väitetty, että kyseessä oli Venäjän hallinnon järjestämä lavastus juutalaisvainojen yhteydessä. Toisaalta on esitetty, että pöytäkirjat pohjautuvat alunperin ranskalaiseen poliittiseen satiiriin ”Dialogi Helvetissä Machiavelli ja Montesquieu välillä”, jonka tarkoituksena oli kritisoida Napolen III:n valtaa. Se, että tällaisia väärennösteorioita on kehitelty useita ja niitä levitellään laajasti, osoittaa jo itsessään, että kyseessä on harhautus ja peitetoimintaa.

Tarkempi silmäys pöytäkirjoihin kuitenkin osoittaa, että kyseessä on kaikkea muuta, kuin satiiria tai Venäjän Tsaarin propagandatoimiston kirjoittama lehtiö. Pöytäkirjojen toimintaohjeet ja niiden vaikutukset pitkällä aikavälillä ovat niin loppuun asti mietittyjä ja strategisesti harkittuja, että tämän kaltaisen tekstin voisivat luoda vain sellaiset henkilöt, joiden agendana on aidosti maailmanvallan saavuttaminen. Sen vuoksi ei ole sattumaa, että juuri juutalaiset ovat uskonnollinen ryhmä, jonka opetuksessa ja tavoitteissa on keskeistä maailman hallinnan saavuttaminen, sillä juutalaisen opetuksen mukaan heidän messiaansa saapuu, kun Israel hallitsee koko maailmaa ja myös pakanakansat tottelevat juutalaista lakia. Tämä juuri tarkoittaa Uutta maailmanjärjestystä ja tähän viitataan jo mm. juutalaisten Tanakissa (Jeremian kirja 23:8, 30:3, 33:15 ja Iisakin kirja 2:24, 11:10-12, 42:1). Mikäpä olisi uskonnolliselle ryhmälle tärkeämpi tavoite, kuin heidän messiaansa saapumisen mahdollistaminen.

On hyvin todennäköistä, että Siionin Viisaiden Pöytäkirjat annettiin julkisuuteen täysin suunnitelmallisesti juutalaisten itsensä toimesta, koska näin ollaan saatu ohjeistus levitettyä ympäri maailman kaikille asianomaisille ilman, että kyseistä toimintasuunnitelmaa joutuisi salaamaan. Itseasiassa kyseisen ohjeistuksen salaaminen olisi käytännössä mahdotonta, sillä jos esimerkiksi 15 miljoonasta juutalaisesta vain noin 5% olisi JWO agendan aktiivisessa palveluksessa, niin tämä tarkoittaisi jo yli 700 000:n kappaleen levittämistä maailmanlaajuisesti salaisesti. Näin suuren toimijajoukon hallitseminen salassa olisi käytännössä mahdotonta ja ennemmin tai myöhemmin ohjeistus vuotaisi ulkopuolisten käsiin etenkin, kun tiedonsiirtoa joudutaan tekemään jatkuvasti uusien sukupolvien tullessa mukaan toimintaan. Mikäli salainen pöytäkirjojen levitys tulisi esiin, tällöin juutalaisten agenda maailmanhallitsemiseksi olis täysi selviö kaikille ja silloin koko heidän suunnitelmansa romahtaisi. Sen sijaa, koska juutalainen valta perustuu salattuun valtaan, oli heille toimivampi vaihtoehto julkaista pöytäkirjat antisemitistisena propagandana ja julkisesti tuomita kaikki hölynpölynä. Nyt toimintaohjeet ovat kuitenkin kaikkien asianomaisten vapaasti saatavilla.

5 Ja siis tuo kirja Machiavelli ja Montesquieu Helvetissä itse asiassa on myös ”Siionin Viisaiden Ptk”. Fleischauer kirjoittaa, että sionistit halusivat itse tuoda yhteyden kirjaan julki, ennen kuin vstustajat olisivat keksineet sen. Valtavalla metelillä yritettiin kääntää koko yhteys vastustajia vastaan alkamalla röyhkeästi väittää yhteyden merkitsevän sitä, että Pöytäkirjat eivät olisi aidot. Jos vähänkin asiaa tarkastelee, yhteys on vakuuttavin seikka aitouden puolesta. Mutta heillähän oli jo maailman media, kuten pöytäkirjoissakin todetaan.

Aivan kuin Joly kirjoittaa, niin myös Pöytäkirjoissa todetaan koko historian olleen samaa maailmanherruuden tavoittelua ja taistelua ja että kyse oli vuosituhansia vanhasta ja muuttumattomasta agendasta. Yhteys on ilmeinen tässäkin.

6 Fleischauerin teos löytyy pdf-muodossa esim seuraavista linkeistä:
http://nsl-archiv.com/Buecher/
http://ewald1952.wordpress.com/2013/09/16/hoch-interessannte-archiv-bucher-nach-1945/

Jolyn ja Protokollan välillä olisi enemmän yhtenevyyksiä, mikäli Protokollista olisi pystytty hankkimaan täydellinen versio. Nilus harmitteli tätä, että hänen käsiinsä saama versio ei ollut täydellinen. Täydellistä ei löytynyt koko Venäjän maasta. Tästäkin voi pätellä, että Protokollan tekijä ei ole venäläinen ei-juutalainen.

(11)(0)

Vastaa
Repe sanoo:

22.5.2015 15:08

Tuossa on pdf-linkki Fleischauerin asiantuntijalausuntoon:

http://www.fschuppisser.ch/storepdf/fleischhuaer.pdf

Täällä on sitä referoitu:

https://malluaisentoinen.wordpress.com/2015/05/03/ulrich-fleischauerin-todistajalausunto-osa-2/

Asia vielä pähkinänkuoressa:

https://malluaisentoinen.wordpress.com/2015/05/03/siionin-viisaat-tiivistelma-lordi-northcliffe/

(6)(0)

Vastaa
Repe sanoo:

22.5.2015 19:03

Toisesta linkistä: ”Teoksessaan „La Littérature des Pauvres dans la Bible“ /Pariisi 1892 on Isidore Loeb kerännyt huolellisesti Raamatusta tärkeimmät esitykset messiaanisuudesta ja juutalaisen kansan uudelleen muodostamisesta. Loeb oli ranskalainen rabbi ja vuodesta 1869 Alliance Israèlite Universellen sihteeri. Profeetta Jesajasta hän kirjoittaa seuraavaa (s. 218): ”Ei voida sanoa varmasti, ajatteleeko Jesaja persoonallisen Messiaan ilmestymistä vaiko ei. — Varmaa kuitenkin on, ilman Messias-kuningasta tai tämän kera, että juutalaiset muodostavat ihmiskunnan keskuksen, jonka ympärillä ei-juutalaiset hyörivät käännyttyään juutalaisen Jumalan oppeihin. Kansat yhtyvät ylistämään Jumalan kansaa. Kaikki muiden kansakuntien omaisuus siirtyy juutalaisille; muut seuraavat juutalaista kansaa kuin vangit kahleissa ja heittäytyvät juutalaisten jalkoihin. Kuninkaat tulevat olemaan ruokkijoitanne ja naiset lastenne imettäjiä; he tulevat painamaan kasvonsa maahan edessänne ja suutelemaan tomua jaloissanne. (49, 23) Jumala tulee solmimaan kanssanne ikuisen liiton, kuten teki Davidin kanssa, ja kuten David, juutalaiset tulevat komentamaan muita kansoja. —On itsestään selvää, että Jerusalem ja Pyhä maa näyttelevät suurta osaa juutalaisen kansakunnan uudelleensyntymisessä.” Selvennettäköön se, että Loeb itse on täysillä Jesajan kanssa samaa mieltä ja tämä käy myös ilmi muiden sitaateista , joiden mukaan Loeb ajatteli juuri näin.”

Sis: ”lman Messias-kuningasta tai tämän kera, että juutalaiset muodostavat ihmiskunnan keskuksen, jonka ympärillä ei-juutalaiset hyörivät käännyttyään juutalaisen Jumalan oppeihin. Kansat yhtyvät ylistämään Jumalan kansaa. Kaikki muiden kansakuntien omaisuus siirtyy juutalaisille; muut seuraavat juutalaista kansaa kuin vangit kahleissa ja heittäytyvät juutalaisten jalkoihin. ”

Tällaistahan tämä on. Kaikkia ilmiöitä johtavat juutalaiset, jotka ovat ideoineet ja rahoittaneet ne. Informatiovorrat ovat täydellisest juutalaishallinnassa kohdusta hautaan. Kuin unessa ihmiset seuraavat juutalaisia ja tottelevat. Kaikki tehdään, mitä käsketään ja kaikki myrkky syödään, mitä eteen työnnetään. Televisio ja kaikki väylät kaatavat juutalaismyrkkyä niskaan aamusta iltaan. Kommunismia, holohoaxia, kaikki terveetkin jutut pyritään vesittämään ja kääntämään tappioksi. Aivan hirvittäväksi voi kaikki mennä. Kaikki omistaa tuttu taho ja muut firmat ja pankin kaadetaan. Kaikki alkaa olla jo hallussa. Suomalaiset ja muut kansakunnat orjia ja palvelijoita.

(9)(0)

Vastaa
Repe sanoo:

25.5.2015 19:32

1. linkistä:

”Deutsche Tageszeitung 511/15.11.1919 kertoo kerrotaan venäjänjuutalaisesta loosilehdestä ”Siionin Viisaat” vuodelta 1911. Tässä kirjoitetaan: ”Päämaali, juutalainen maailmanherruus ei vielä ole saavutettu. Se saavutetaan ja on lähempänä, kuin massat ns. kristityissä maissa pystyvät kuvittelemaankaan.—Kun tsaarin valta, Saksan keisarin valta ja ”militarismi” kukistetaan, kaikki kansakunnat ajetaan yhteen. Tämä on se hetki, jolloin tosiasiallinen juutalaisten herruus alkaa.” (Meister: Judas Schulbuch, s. 171) Juutalainen sanomalehti Die Wahrheit 24.11.1922, Itävallan juutalaisunionin lehti kirjoittaa (Stricker, juutlainen sionismin toimeenpanevan komitean jäsen): ”Yleismaailmallisen Juutalaiskongressin, juutalaisyhteisöjen kaikkien taloudellisten ja sosiaalisten juutalaisvoimien elimen, on saatava absoluuttinen päätösvalta. Sen on tultava korkeimmaksi ja viimeiseksi instanssiksi, jolla on oikeus antaa sitova päätös kaikissa kysymyksissä.” Arthur Treibitsch: Geist und Judentum, 1919, s. 22: ”Juutalainen kansa on hankkinut Messiaan aseman, jonka oli tultava, hankkiakseen voiton ja triumfin yli kaikkien muiden.” Kirjoituksessaan Die Gesellschaft (yhteiskunta) juutalainen Franz Held kirjoittaa v. 1890 juutalaisten missiosta. Hän maalaile positiivisen kuvan juutalaisuuden lunastuksesta, jolloin kaikki kansallisuudet katoavat (tämä merkitsee muka taisteluiden loppumista ym.) ja juutalaisille kuuluu johtajuus. (G.z. Beek: Siionin Viisaiden alaisuudet, 3. painos 1919, s. 27)

Tohtori Moritz Cohn kertoi kirjoituksen Leberecht Fürchtegott mukaan seuraavasti ( ”Hyökkäys on paras puolustus”, s. 6:) ”Ilman vaaraa tukahduttamisesta, juutalainen henki vallitsee siellä, jossa sitä ennen tuskin suvaittiin. Meidän ei enää tarvitse vaieta keskiaikaisen ghettonöyristelyn tapaan siitä, että me jo kauan sitten olemme saavuttaneet herruuden, joka on meille luvattu. Ilman meitä ei kukaan hallitsija maailmassa nykyisin voi tehdä yhtään mitään, sillä me hallitsemme rahamarkkinoita. Yksikään sellainen sana ei tule julkisuuteen, josta emme pidä, sillä me hallitsemme lehdistöä. Yksikään sellainen ajatus, josta emme pidä, ei esiinny koulutettujen ajatusmaailmassa, sillä me hallitsemme näyttämöitä. – – – juutalainen henki on valloittanut maailman.”

Neuen Freien Presse 25.12.1919 (johdanto kansainväliseen pankkiunioniin):”Hetki on koittanut suurfinanssille, jolloin se voi avoimesti sanella lait maailmalle, kuten se on tähän asti tehnyt kätketysti. Suurfinanssit on kutsuttu astumaan keisarikuntien ja kuningaskuntien sijaan hallitsemaan ja paljon suuremmalla auktoriteetilla, sillä niiden mahti ei ulotu vain valtakuntaan, vaan yli koko maapallon. Suurfinanssi tulee määräämään sodasta ja rauhasta. (O.Stauf von der March: Die Juden Urteil der Zeiten, s. 184) Livornolainen rabbi Elie Benamozegh kirjoittaa teoksessaan vuodelta 1914: ”Jumalan valittuna, täällä maan päällä toteuttamaan Hänen uskonnolliset päätöksensä, Israelin tulee luoda heprealaiset elementit maailmanuskontoon, joka Messiaanisena aikana tulee ottamaan suojiinsa kaikki maailman kansat.” Juutalaisen kansan missio on siis tehdä kaikista juutalaisen maailmanvaltion kansalaisia.

Galitsian juutalainen ja Saksan kansalainen Alfred Nossig kirjassaan „Integrales Judentum“ (1921) s. 74: ”Nykyinen maailmansosialismi muodostaa ensimmäisen vaiheen Mooseksen uskon täydellistymisessä, tulevan maailmanvaltion alun, jonka profeettamme ovat ilmoittaneet. — s. 79: Tämä ei taas toteudu, ennen kuin on muodostettu Kansainliitto.“ (Leon de Poncins, Judentum und Weltumsturz, II. S. 77).
Nossigin artikkeli on Juutalaisessa yleisteoksessa. Juutalaiset tahot hehkuttavat usein maailmanvaltioajatusta, mutta he raivostuvat, jos joku ei-juutalainen väittää heidän ideologiaansa sisältyvän sellaisen. Fleischauerin kirjassa esitetään useita juutalaisten esityksiä Kansainliitosta. Selvästi käy ilmi, että se oli juutalaisten luomus ja ajatus siitä oli heidän. He määräsivät poliitikot perustamaan järjestön, kuten olivat määränneet heidät Maailmansotaan. Kansainliitto oli väline kansojen yhdistämiseen juutalaisessa ylikomennossa ja maailman hallitsemiseen. Vastaava elin on YK, joka perustettiin tilalle ja entistä vahvempana. lausumista käy ilmi, että maailmansodan lopputulos käsitettiin messiaanisen ajan alkuna. Tuolloinhan Palestiinan mandaattikin perustettiin pian. Lausumissa juutalainen kansa on oma messiaansa. Se on siinä asemassa, että voi korottaa itsensä hallitsemaan muita. Näin siis jo vuoden 1920 kieppeillä oli tilanne.
Mielenkiintoisesti tuossakin ilmenee, että sosialismi eli vasemmistolaisuus on juutalaisuutta ja sen luomus. Juutalaisen maailmanvaltion esiaste. Toteutuessaan tuo maailmanvaltio (hieman erilaisena kuin mitä ei-juutalaiset sosialistit luulevat).

Simon-Tov Yacoel kirjoittaa teoksessaan Israel v.1921 mm.: ”Sanoa sotaa käytävän maailman vapauttamiseksi tyranneista ja sen johtamiseksi vapauteen, on paha erehdys, ihmeteltävää valheisiin uskomista. Koskaan eivät kansat ole vapaita, niin kauan kun niiden kahleita ei ole katkottu. Todiste: Jokaisella suuremmalla kansalla on orjanaan pienempi kansa; Niin Ranskalla on Korsika, Englannilla Irlanti, Suur-Serbialla Montenegro ja, lyhyesti sanottuna: Israelilla on orjanaan koko ihmiskunta.” Seuraa kansainliiton ylistystä. Se on juutalainen projekti. Jerusalemista tulee koko maailman keskus, josta ”kaikki valo maailmassa tulee säteilemään” etc.

Tärkeä keino maailmanherruuden saavuttamiseksi oli johtaa erilaisia kumousliikkeitä. ”Me, jotka väitämme olevamme maailman pelastajia, emme ole muuta kuin sen harhaanjohtajia, tuhoajia, maailman tulipalon sytyttäjiä ja pyöveleitä.” Oskar Levy lehdessä Spectator/Lontoo 10.10.1920) Nachum Goldmann: Juutalaisuuden maailmanhistoriallinen merkitys ja tehtävä/ 1915, s. 201: ”He kuuluvat kaikkialla oppositioon, kaikkialla he ovat uudistajien ja vallankumouksellisten riveissä, jotka haluavat tuhota kaiken vanhan.” Moritz Rappoport: Sozialismus, Revolution und Judenfrage /1919: ”Vallankumous vaatii meitä arvioimaan uudelleen juutalaiskysymyksen merkityksen, sillä juutalaiset ovat vallankumouksessa kantava voima.” Rabbi Baeck v. 1925 Liberaalijuutalaisten Hampurin alueryhmän perustamispuheessa: ”Juutalaisuus toi maailmaan vallankumoukselliset ajatukset. Minne nämä aatteet etenivät, siellä oli muuttumattomuuden rauhaa horjutettu.” Juutalaisen Jacob de Haasin artikkeli sionistilehdessä The Macabean 11/1905: ”Venäläinen vallankumous on juutalaisvallankumous; siten se merkitsee käännettä juutalaisessa historiassa. Tähän on syynä se, että Venäjällä asuu noin puolet kaikista juutalaisista. Despoottisen hallinnon kukistumisesta on kiinni monien tuhansien juutalaisten kohtalo, jotka juuri ovat emigroituneet maasta. Venäjän vallankumous oli juutalainen vallankumous myös siksi, että juutalaiset olivat aktiivisimmat vallankumouksellisista.” Le peuple juif 8.2.1919: ”Maailmanvallankumous, jonka koemme nyt, tulee olemaan täysin meidän asiamme.—Tämä vallankumous tulee varmistamaan juutalaisen rodun ylivalta-aseman kaikkiin muihin nähden.” Tribune Juive 5.7.1922: ”Saksan vallankumous on juutalaisten tekosia. Demokraattisissa saksalaisissa puolueissa on johtajien ja kannattajien joukossa suuria määriä juutalaisia ja juutalaiset näyttelevät tärkeää osaa korkeissa hallintoasemissa.” The Jewish World 16.1.1919: ”Kansainvälinen juutalaisuus pakotti Euroopan tähän sotaan, ei vain, suuremman rahamäärän hankkiakseen, vaan voidakseen sen avulla aloittaa uuden juutalaisen maailmansodan.” Chaim Weizmann, joka kehitteli sodan aikana kaasuasetta Saksaa vastaan, selitti puheessaan v. 1902 Palestiinassa: ”Sanoimme merkittäville vaikuttajille Englannissa: Me tulemme menemään Palestiinaan, haluatte te sitä tai ette. – Voitte jouduttaa tai viivyttää tätä, mutta teille on parasta auttaa meitä, sillä muutoin käännämme rakentavan voimamme tuhoavaksi, joka tulee syöksemään koko maailman tuleen.” (Jüdische Rundschau 1920, N:o 4) New Yorkin puheessaan rabbi I.L. Magnes: ”Verratkaamme tilannetta Saksassa ja Venäjällä: Molemmissa maissa on tehnyt vallankumous tuottavat voimat vapaiksi. Ihmettelemme sitä, missä määrin tässä ovat olleet mukana juutalaiset ihan välittömästi osallisina. Vallankumoukselliset, sosialistit, menshevikit, riippumattomat tai vanhasosialistit, kutsukaa heitä millä nimellä hyvänsä, kaikki ovat juutalaisia ja kaikissa vallankumouksellisissa ryhmittymissä juutalaiset ovat sekä johdossa että toimeenpanevana voimana. (Leon ds Poncic: Judentum und Weltumsturtz II, s. 24)

Juutalainen S.P.Charjes, B’nai B’rith -loosi Massadok, kirjoittaa Juutalaiskansallisessa almanakassa vuodelta 5862: ”Juutalainen maailmanherruus—ilmaistaan sanoin parhaiten Raamatussa. Aika, jolloin meidän ajatuksemme täyttävät koko maailman, tulee ja sen täytyy tulla. Herruutemme yksin voi ilman takaiskuja tarjota meille luottamusta vuosisatojen varrella; vain sen ei tarvitse pelätä takaiskuja. Suoraviivaisesti ja voittamattomana se etenee hitaasti, mutta varmasti kohti päämääräänsä. ” (Léon de Poncins: ”Judentum und Weltumsturz” II, s. 155) Mistä tämä varmuus? Onko kyse vuosisataisesta koronkiskonnasta ja rahahuijauksesta? Vaiko lisäksi jostain muustakin?”

(5)(0)

Vastaa
Repe sanoo:

29.5.2015 15:41

http://justice4germans.com/2015/05/29/world-war-ii-for-israel-predicted-in-1938-on-the-basis-of-the-not-forged-protocols-of-zion/

(3)(1)

Vastaa
Jou sanoo:

26.1.2016 8:59

Tiistaina 26.1.2016 klo. 18.00–19.30 dosentti Juha Ahvio puhuu aiheesta ”Myytti juutalaisten maailmanvallasta ja muita antisemitistisiä uskomuksia”. Erityistarkastelussa Siionin viisaiden pöytäkirjat. Savenvalajan paja, Hgin Sörnäinen, Sörnäisten rantatie 27 D, 6 krs.

(2)(2)

Vastaa
1. PeLeX sanoo:
  
  26.1.2016 10:36Vastaus käyttäjän Jou kommenttiin
  
  Puhuja on Patmos-seuran sionisteja. Jos sionisti puhuu ”myyteistä juutalaisten maailmanvallasta” niin ainoa oikea reaktio on poistaa varmistin.
  
  Siionin viisaiden pöytäkirjan ”aitous” on aivan yhtä olennaista kuin Raamatun ”aitous”.
  
  Nämä juhaahviot lukevat jotakin uskonnollista tekstiä aivan kuin se olisi ehdoton totuus, mutta jos olemassaoleva ”Siionin viisaiden pöytäkirja” sanoo jotakin niin jokainen sana pitäisi pystyä todistamaan ”todeksi”.
  
  Siionin viisaiden pöytäkirja kuvaa juutalaisia, juutalaisuutta ja sionismia erittäin osuvasti ja sen ”alkuperä” on aivan samantekevää. Jos algebrassa todistetaan, että 2+2 = 4 niin tätäkään totuutta ei tarvitse jokaisen ihmisen jokaisessa yhteydessä todistaa originaaliksi ”totuudeksi”.
  
  Juutalaisten vallan selvin merkki on, että pelkäämme arvostella juutalaisia.
  
  Juutalaisia saa arvostella, he eivät ole mitään erityistä, heillä ei ole mitään oikeutta asettua uhriksi, valituksi tai muutenkaan toista paremmaksi. Se voi olla heidän oma käsityksensä heistä itsestään, mutta se ei millään tavalla vähennä minun oikeuttani arvostella heitä, väheksyä heitä tai muuten kokea heidät uhkaksi itselleni.
  
  Raiskaajallakin on ihmisoikeudet, mutta se ei tarkoita, että minun pitäisi tuntea sympatiaa häntä kohtaan, arvostaa häntä tai ylipäätänsä olla missään tekemisissä hänen kanssaan.
  
  Juhaahviot rakastavat juutalaisia, mutta se on minulle aivan sama, se ei muuta minun käsityksiäni juutalaisista. Minä en heitä rakasta, minä en pidä heitä uhreina ja minä en todellakaan pidä heitä missään suhteessa toisia ihmisiä parempana, puhumattakaan, että he olisivat mielestäni valittuja. Tai olkoon, kyllä he ovat mielestäni ”valittuja”.
  
  (10)(0)
  
  Vastaa

Siionin viisasten pöytäkirjojen toteutuminen?

9 kommenttia

Kirjoita kommentti Peruuta vastaus

Kotimaa

Ulkomaat