Suksi luistaa, kun sen voitelee

Sukset nojaavat seinään laiskan näköisinä. Metsään tekisi mieli, mutta mitä jos siellä taas lipsutaan ja liukastellaan niin kuin viimeksi? Suksien voitelu ei ole vaikea asia.

Perusvoitelusäännöt opettelemalla säästyy monelta harmilta ladulla ja into liikuntaan pysyy yllä. Uusien suksien käyttö aloitetaan pohjustamalla suksenpohja. Pohjustus on hyvä uusia vähintään kerran vuodessa. Naarmuuntunut suksenpohja hiotaan ennen pohjustusta, pohja puhdistetaan liasta ja pölystä esimerkiksi voiteenpoistoaineella.

Pohjustusvahaa imeytetään suksien pohjaan reilusti. Vahaus toistetaan jäähdyttämisen, siklauksen ja harjauksen jälkeen kolme kertaa uudestaan.
Perinteisessä suksessa voi pohjavahan päälle, pitoalueen kohdalle levittää silitysraudalla pohjavoidetta. Pohjavoide on avuksi erityisesti pitkillä matkoilla ja kuluttavilla keleillä.

Luistovoitelua aloitettaessa on mietittävä, onko edessä lyhyt vai pitkä hiihtomatka. Alle kymmenen kilometrin retkeä varten voitelu voidaan tehdä kylmävoiteluna, jolloin vanha voide kaavitaan ja uusi voide hangataan suksen pohjaan ja tasoitetaan tasoituskorkilla. Luistelusuksessa luistovoide levitetään koko sukselle.

Perinteiseen tyyliin hiihtävä jättää suksen pitoalueen (50–70 senttimetriä kantalapun takareunasta eteenpäin) ilman luistovoidetta. Pidempiä matkoja ennen sukset kannattaa tuoda sisätiloihin ja voidella lämpökäsittelyn avulla. Lämpövoitelussa voidetta sulatetaan voitelu- tai silitysraudalla. Rauta ei saa kuitenkaan olla niin kuuma, että voide käryää. Rauta ei myöskään saa jäädä hetkeksikään paikalleen suksenpohjassa, jotta pohja ei vaurioituisi.

Silitysraudalla ei tämän jälkeen voi silittää kankaita, joten sulatukseen tarvitaan käytöstä poistettu rauta. Liika luistovoide poistetaan siklin avulla. Harjaa sen jälkeen suksi hyvin ja kiillota lopuksi vaikkapa sukkahousuilla.

Perinteisen suksen pitoalue voidaan karhentaa hiekkapaperilla, jotta voide tarttuisi paremmin. Kelinmukainen pitovoide levitetään tälle alueelle.
Jokainen voidekerros tasoitetaan hyvin korkilla. Vesikelien ja karkeiden jääkelien pitovoiteena käytetään liistereitä. Myös nollakelillä voidaan joutua käyttämään liisteriä joko yksinään tai yhdessä purkkivoiteen kanssa.

Vanhat pitovoiteet poistetaan ensin voidekaapimella ja lopuksi voiteenpoistoaineella rätin avulla, ei suoraan sukseen laittamalla. Luistovoiteeseen tarttunut lika irtoaa parhaiten toisella vahalla, joka imeyttää lian alla olevasta voiteesta, kun se siklataan lämpöisenä.