”Sukupuolineutraalista” avioliittolaista ja homokulttuurista

Heinäkuun alussa kannustimme Magneettimedian lukijoita allekirjoittamaan kansalaisaloitteen ”sukupuolineutraalia” avioliittolakia vastaan. Tarvittava määrä nimiä saatiinkin nopeasti kokoon.

Julkaisemme aihetta taustoittaaksemme tiivistettynä Petri Paavolan artikkelin länsimaisen homolobbauksen taustoista sekä homokulttuurin vaikutuksista. Alkuperäinen artikkeli on luettavissa täällä.

Magneettimedia ei tahdo artikkelilla loukata mitään ihmisryhmää tai väittää, että kaikki homoseksuaalit ovat tietynlaisia. Artikkelissa esitetyt tutkimukset ja tapaukset kuitenkin osoittavat, että on monia hyviä syitä vastustaa ”sukupuolineutraalia” avioliittolakia sekä lakia kannattaneiden ihmisten vaalimaa elämäntapaa. Muistutamme, että Suomessakin homoseksuaalisuus luokiteltiin sairaudeksi 1980-luvulle asti.

* * *

Otan seuraavaksi esille Amerikan Massachusettsissa laillistetun homoavioliiton negatiivisia vaikutuksia, sillä ne kertovat karulla tavalla mitä siitä seuraa kun homoavioliitot laillistetaan. Samoin se kertoo sen ettei homoavioliitot ole tehneet ihmisistä yhdenvertaisia, sillä homoutta vastustavia ihmisiä ei ole kohdeltu yhdenvertaisina, vaan toisen luokan kansalaisina. Kirjoitukseni tarkoitus ei ole nostattaa kapinaa tai syrjintää homoseksuaaleja vastaan, vaan tuoda esille se mitä siitä seuraa, jos luonnoton asia saa yhteiskunnan hyväksynnän.

Massachusettsissa homoavioliitot laillistettiin vuonna 2004 ja sen jälkeen homoavioliittoja on käytetty Massachusettsissa aseena, jonka mukaan kaikkia ihmisiä pyritään pakottamaan hyväksymään homoseksuaalisuus. Homoseksualismin hyväksymisen vaatimukset ovat muuttuneet koko ajan radikaalimmiksi.

Mitä tasavertaisuutta se sellainen on, jossa ihmisiä pakotetaan hyväksymään asioita, joita he pitävät väärinä ja luonnottomina? Jos homoavioliittojen laillistaminen Suomessa menee läpi, niin kuin tulee käymään, niin silloin myös Suomessa jossakin vaiheessa aletaan ihmisiä pakkokeinojen kautta painostamaan hyväksymään homoseksuaalisuuden.

18. marraskuuta Massachusettsin korkein oikeus ilmoitti päätöksenään, että homoavioliittojen kielto oli perustuslain vastainen. Tämän seurauksena puolen vuoden päästä alettiin järjestämään homohäitä, suuren yleisön vastuksesta huolimatta. Tämä oli vasta alkua sille miten homoavioliitot ulottivat lonkeronsa jokaiseen yhteiskunnan rakenteeseen.

 

Homouden tunkeutuminen kouluopetukseen

Melkein heti välittömästi tuomioistuimen päätöksestä asiat alkoivat muuttua osavaltion lukioissa. Joulukuun 2003 alusta asti alettiin järjestää koulujen yhteisiä tapahtumia homoavioliittojen kunniaksi. Koulun oppilaille jaettiin maanlaajuisten homojärjestöjen kirjallisuutta, jossa kerrottiin, että homoavioliittoja pitää tästedes pitää normaalina osana yhteiskuntaa.

Gay and Lesbian Advocates and Defenders- lakimiesjärjestö jakoi koulussa oppilaille avioliiton myyttejä romuttavaa esitettä. Esitteen mukaan yksi myyteistä on että avioliiton tarkoitus olisi jälkeläisten saaminen. Toinen myytti on se että lapsella olisi parempi olla isän ja äidin kasvattaessa hänet. Parin kuukauden kuluttua sama asia levitettiin ylä-asteelle. Osa-valtion kouluissa alkoi kiertämään näyttely nimeltään ”rakkaus muodostaa perheen”, jonka tarkoituksen oli tehdä homoavioliitoista arkipäiväinen asia nuorten mielissä ja ajatuksissa.

Sen jälkeen kun Suomessa hyväksytään homoavioliitot, niin enemmin tai myöhemmin homopropaganda valtaa Suomen koulut pakkosyöttäen homoseksuaalisuutta lasten ja nuorten sydämiin.

Syyskuussa 2004 eräs Brooklynissä toimiva 8. luokan opettaja kertoi NPR-radiokanavan haastattelussa, että homoavioliittopäätöksen myötä hänelle oli tullut mahdolliseksi opettaa luokalleen homoseksuaalisuutta. Hän totesi, mitä siitä sehän on nyt laillista. Koska se oli laillista, niin hän kykeni opettamaan homoseksuaalisuudesta oppilaille.

Seuraavan vuonna homoseksuaalisuuden opetus tuli alakoulujen opetussuunnitelmaan. Lasten vanhempia, jotka eivät hyväksyneet homoseksuaalisuuden opetusta alakoulussa kohdeltiin avoimen vihamielisesti. Homouden puolestapuhujat puhuvat suvaitsevaisuudesta, mutta tässä tapauksessa he eivät itse suvaitse toisinajattelijoita, vaan ovat heitä kohtaan vihamielisiä.

 

Homokirjallisuutta lapsille

Lexingtonissa esikoululaisille jaettiin kuvakirjaa nimeltään ketä perheeseen kuuluu, jossa lapsille kerrottiin, että samaa sukupuolta olevat parit ovat ihan tavallisia perheitä, aivan niin kuin heidän omat vanhempansakin. Tavalliseen ja luonnolliseen perheeseen kuuluvat isä, äiti ja lapset, sillä jokaisella lapsella tulisi olla oikeus biologiseen isään ja äitiin ja ainoa poikkeus tästä on avioeron tai puolison kuoleman kautta yksinhuoltajuus tai adoptio sellaisessa tapauksessa, jossa mies ja nainen eivät kykene saamaan biologisia jälkeläisiä. Kaksi miestä tai kaksi naista vanhempina ei ole luonnollista eikä biologian mukaista vanhemmuutta, vaan luonnonvastainen vaihtoehto.

Kirja keskittyi esittelemään esikoululaisille kahden äidin ja isän perheitä. David Parker oli yksi lasten vanhemmista ja hän vaati saada asiasta ilmoituksen etukäteen sekä oikeuden ottaa oma poikansa pois tästä opetuksesta. Sen sijaan, että yhteistyöhön olisi suostuttu kouluviranomaiset vangituttivat Davidin, jonka seurauksena hän joutui viettämään yhden yön putkassa. Tämä tapaus suututti vanhempia kaikkialla osavaltiossa, mutta siitä huolimatta kouluviranomaiset eivät perääntyneet asiassa.

Homoavioliittojen salliminen johti siihen, että mies joka ei pidä homoutta luonnollisena ja halusi sen tähden ottaa poikansa pois homoseksuaalisuutta käsittelevästä opetuksesta vangittiin mielipiteensä vuoksi. Homoavioliiton hyväksyminen tulee johtamaan tulevaisuudessa sellaisten ihmisten vangitsemiseen ja rankaisemiseen, jotka eivät pidä homoutta luonnollisena seksuaalisuutena.

Tämä tulee tapahtumaan myös Suomessa, sillä homoudesta tehdään ”ihmisoikeuskysymys”. Suvaitsevaisuus unohdetaan, koska homoseksuaalisuus tulee määrittelemään sen, mikä on hyväksyttävää ja suvaitsevaisuutta. Homouden luonnottomana pitämistä ei kuitenkaan suvaita, vaan siitä rangaistaan. Homoavioliitot eivät tuoneet yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, vaan vainon toisinajattelijoita kohtaan.

Olen saanut myöhemmin tiedon siitä, että Davidin käytös olisi myös ollut epäasiallista, jonka seurauksena hän joutui viettämään yhden yön putkassa. Jos tämä on totta, niin totta kai paheksun epäasiallista käytöstä, enkä tietenkään tue sellaista käyttäytymistä, jossa lähimmäisiä ei kunnioiteta.

Seuraavana vuonna saman koulun tokaluokkalaisille luettiin kirjaa kahdesta miehestä, jotka rakastuivat toisiinsa ja menivät naimisiin. Kirjan lopussa on kuva kun nämä miehet suutelevat keskenään. Kun erään lapsen vanhemmat valittivat tästä, niin koulusta ilmoitettiin ettei koululla ole velvollisuutta ilmoittaa asiasta etukäteen lasten vanhemmille, eikä vanhemmilla ole lupaa ottaa lapsiaan pois koulun opetuksesta.

Muutamat lasten vanhemmista nostivat kanteen liittovaltion tuomioistuimessa kaupunkia ja koulutoimea vastaan. Muut vanhemmat osoittivat tukensa tälle kanteelle, mutta vuonna 2007 liittovaltion tuomarien neuvosto päätti, että koska homoavioliitot ovat laillisia Massachusettsissa, niin koulujen velvollisuus on opettaa lapsille homoavioliittojen olevan normaaleja, eikä koulujen tarvitse ilmoittaa opetuksistaan etukäteen lasten vanhemmille, eikä vanhemmilla ole oikeutta ottaa lapsia pois koulun opetuksesta. Oikeuden päätöksen mukaan homoseksuaalisuuden hyväksyminen on nykyään kansalaisvelvollisuus.

Onko se yhdenvertaista, jos ihmisillä ei ole mahdollisuutta olla asioista eri mieltä?

 

Koulukirjastot täynnä homokirjallisuutta

Massachusettsissa myös koulukirjastot ovat muuttuneet radikaalisti aina alakoulusta lukioon asti. Kirjastoihin on tullut kirjoja, jossa homoavioliitot esitellään normaalina. Kirja nimeltään ”seurustelun tasa-arvo” alkoi ilmestymään kaikkialla osavaltion koulukirjastoissa, joka suitsuttaa Massachusettsin homoliittoja. Kirjan toimitti kouluihin eräs Amerikan suurimmista homojärjestöistä. Kirjan mukaan homoavioliittojen hyväksyminen oli kansalaisoikeustaistelun suuri voitto.

Homoaktivistiopettajat alkoivat ripustamaan luokkiensa seinälle kumppaniensa kuvia ja he alkoivat ottamaan kumppaneitaan mukaan koulun tapahtumiin. Koulujen oppilaita on myös painostettu kaikin keinoin homoliittojen kannattajiksi. Koulut jopa houkuttelivat oppilaitaan ottamaan osaa Pride-kulkueisiin, jossa he kantoivat mm. homoliittoja kannattavia banderolleja ja muuta vastaavaa materiaalia.

Homoliikkeen päämäärä on muokata lasten ja nuorten sydämet homoudelle myönteiseksi. Homoseksuaaliopettajien kumppanien kuvien luokkien seinälle ripustaminen on todella voimakasta manipulaatiota, jonka ainoa päämäärä on saada lapset ja nuoret homoudelle myönteisiksi. Tällainen toiminta on osoitus siitä kuinka homoaktivistit ja homoliike ei kaihda mitään keinoja saadakseen asiansa ajettua läpi ihmisten sydämiin.

 

Liike-elämän muutokset

Massachusettsissa lakimuutos homoavioliittojen hyväksymisestä vaikutti odottamattomilla tavoilla myös liike-elämään. Kaikkien Massachusettsissa myönnettyjen vakuutuksien on myös nykyisin katettava homopuolisot – mm. sairausvakuutus, autovakuutus ja henkivakuutus.

Massachusettsissa kaikkien yritysten myöntämien etujen ja toimintojen on huomioitava homoavioparit sekä työntekijöiden että asiakkaiden osalta. Työntekijä voidaan erottaa jos hän arvostelee homoavioliittoja esimerkiksi uskonnollisista syistä. Vuonna 2009 erään bostonilaisen yrityksen työntekijä erotettiin, kun hän oli työtoverinsa kysyessä asiasta sanonut vastustavansa homoavioliittoja. Tapaus päätyi paikallisiin TV-uutisiin asti. Irtisanomisen perusteena oli työntekijän epäasiallinen lausunto, koska Massachusettsissa samaa sukupuolta olevien avioliitot ovat laillisia.

Massachusettsissa häätapahtumien järjestäjiltä edellytetään, että he ovat homoparien käytettävissä. Häävalokuvaajien, tilojen vuokraajien, pitopalveluiden ym. on suostuttava tarjoamaan palveluitaan myös homopareille. Muussa tapauksessa he voivat saada syytteen syrjinnästä. Homoaktivistit testaavat usein miten yritykset suhtautuvat homoihin. Aktivistit menevät mm. baareihin ja ravintoloihin, jossa he suutelevat ja hyväilevät toisiaan julkisesti, saadakseen selville onko yritys homomyönteinen tai ei. Jos yritys ei ole homomyönteinen, niin yritys voi saada sakon tai muun sanktion.

Massachusettsissa myös lakiasiantoimistot ja oikeusjärjestelmä ovat kärsineet. Massachusettsin lakimiestutkinnossa juristikokelailta kysytään nykyisin myös heidän homoavioliittolainsäädännön tuntemusta. Vuonna 2007 eräs Bostonilainen juristi reputti tutkinnon, koska hän kieltäytyi vastaamasta homoliittoja koskevaan kysymykseen. Osavaltion asianajotoimistossa toimivat juristit joutuvat yhä useammin osallistumaan homoliittojen perheoikeutta käsitteleviin kysymyksiin. Homoliittoja koskevat erityiskysymykset ovat nykyisin erottamaton osa koko osavaltion oikeusjärjestelmää. Osavaltion perheoikeusistuinten johdossa toimii lisäksi useita homoseksuaalisia tuomareita.

Homoavioliitot rajoittavat ihmisten sanan- ja uskonnonvapautta, joka tarkoittaa sitä, että yhdenvertaisuutta ei ole enää olemassa sen jälkeen kun homoavioliitot laillistetaan. Ihmiset voivat menettää työpaikkansa jos he eivät hyväksy homoutta. Homoaktivistit tekevät tarkoituksellista provokaatiota etsiäkseen ihmisiä, jotka eivät hyväksy homoutta ja kun he ovat saaneet sen selville, niin painostus ja kaikenlaisen uhkailun ja ukaasin kautta ihmisiä pyritään painostamaan hyväksymään homoseksuaalisuuden.

 

Homouden hyväksyminen muuttaa lainsäädännön

Lähes välittömästi sen jälkeen, kun homoliitot laillistettiin Massachusettsissa, alkoivat uudistukset lähtien lainsäädäntötalosta, leviten kaikkialle osavaltion hallintoon. Yksi ensimmäisistä häkellyttävistä muutoksista koski avioliittolomaketta, jossa ei enää lue mies ja nainen, vaan osapuoli A ja osapuoli B. Osavaltion rauhantuomarit määrättiin pyydettäessä vihkimään homopareja, vailla mahdollisuutta kieltäytyä omantunnonsyistä. Jotkut rauhantuomarit erosivat virasta, koska he eivät suostuneet vihkimään homopareja.

Massachusettsissa on syntynyt pelon ilmapiiri, jossa poliitikot hallinnon millään tasolla eivät uskalla asettua vastustamaan homoliikettä sen jälkeen kun homoavioliitot astuivat voimaan. Viranhaltijat pelkäävät, että heitä syytettäisiin vapauksien rajoittamisesta. Tämä pelko on levinnyt kaikkialle ja tehnyt mahdottomaksi keskustella järkevästi mistään homoseksuaalisuuteen liittyvästä asiasta. Samoin kaikkialla Massachusettsissa perinteisten perhe-arvojen kannattajat kokevat, että heitä pelotellaan hiljaisiksi.

Lukematon määrä politiikkoja ja ehdokkaita on viime vuosina osallistunut Gay Pride-kulkueisiin. Bostonissa jokavuotisen Gay Pride-viikon aluksi kaupunginvaltuutetut kokoontuvat kaupungintalon edustalle osoittamaan kunnioitusta homoliikkeen sateenkaarilipulle. Lippu liehuu koko viikon ajan kaupungintalon yllä. Myös konservatiivisina pidetyt republikaanit ovat antaneet periksi. Vuonna 2009 Massachusettsin republikaanipuolueen puheenjohtaja kertoi erään homolehden haastattelussa, ettei puolue enää jatkossa vastusta homoseksuaalien tavoitteita kuten homoavioliittoja. Nykyisin myös osa republikaaneista osallistuu Pride-kulkueisiin. Kaikki tämä on vaikuttanut tavattomasti osavaltion hallintoon.

Yhdenvertaiseen yhteiskuntaan kuuluu oikeus pidättäytyä tietyistä asioista omantunnonsyistä. Sen jälkeen kun homoavioliitot laillistetaan, niin ihmiset menettävät oikeutensa vedota omantunnonsyihin, eivätkä ihmiset ole enää yhdenvertaisessa asemassa.

 

Homoavioliitot muuttavat adoptiokäytännöt

Alle vuoden sisällä homoavioliittojen laillistamisesta Massachusettsissa osavaltion adoptio- ja lastensuojelutyöntekijät joutuivat käymään läpi laajan aivopesuohjelman, joka käsitteli sateenkaarinuorten erityiskysymyksiä. Koulutuksen järjesti radikaali National Gay and Lesbian Task Force -järjestö. Koulutuksen pääpaino oli siinä, että lasten kanssa työskentelevien on opittava ymmärtämään, että homo- ja transseksuaalisuus on normaalia.

Kun homoavioliitot hyväksytään, se johtaa myös kaiken muun luonnottomuuden hyväksymiseen, kuten transseksuaalisuuden.

Vuonna 2006 Massachusettsin sosiaalihallitus nimitti vuoden vanhimmiksi homoparin. Miehet olivat adoptoineet osavaltion viranomaisten kautta lapsen vastoin biologisten vanhempien tahtoa, mikäli uutisiin on uskominen. Seuraavana päivänä siitä kun adoptio oli astunut voimaan, viranomaiset ehdottivat heille toisenkin lapsen adoptoimista. Julkisin varoin toimiva Massachusettsin adoptiopalvelukeskus, jonka logossa on kuvattuna miespari lapsen kanssa, on tukenut sateenkaariperheiden muodostamista. Se järjestää adoptiokutsuja, joihin homoparit voivat osallistua.

Kun homoavioliitot laillistetaan, vanhempien tahtoa ei enää kunnioiteta adoptiotapauksissa. Yhdenvertaisuus ei toteudu, koska homoseksuaalisuuden hyväksyminen jyrää allensa jokaisen tahon, joka ei sitä hyväksy.

Massachusettsin syntymätodistukset on uudistettu. Niissä ei enää lue äiti ja isä, vaan äiti / vanhempi 1 ja isä /vanhempi 2. Syntymätodistukseen voidaan merkitä lapsen vanhemmiksi kaksi miestä tai kaksi naista. Adoptoiva homopari voi jälkikäteen muuttaa lapsen syntymätodistuksen. Adoptiojärjestöt ovat ilmoittaneet, että nykyisin yli 40 % adoptiosta tapahtuu homopareille. Epävirallisten tietojen mukaan monet adoptiojärjestöt ovat alkaneet suosia homopareja heteroparien kustannuksella, ja vielä suurempia muutoksia on luvassa.

15. toukokuuta 2013 eräs Massachusettsin lapsi- ja perheviraston edustaja kertoi Bostonin lakimiesliiton neuvottelukunnalle, että he karsivat adoptio- ja sijaisvanhemmiksi haluavien joukosta kaikki, jotka eivät sitoudu ehdoitta hyväksymään ja tukemaan heidän huostaansa annetun lapsen itsemääriteltyä seksuaali-identiteettiä.

 

Homoavioliitot muuttavat sairaalan ja terveydenhuollon

Massachusettsissa homoavioliittolain vaikutukset näkyvät myös sairaaloissa ja terveydenhuollossa. Julkinen terveydenhuolto on muuttunut huomattavasti.

Vuonna 2007 Massachusettsin terveysviraston ylijohtaja, joka itse on miehen kanssa naimissa oleva mies, julisti suurelle joukolle lukiolaisia ja yläkoululaisia osavaltion tuella järjestetyssä Nuoriso Pride -tapahtumassa, että on upeaa olla homo ja että hän tekee kaiken voitavansa, että HIV-testejä on kaikkien homojen saatavilla.

Kuitenkin avioliittoluvan ehtona ollut pakollinen sukupuolitestaus kumottiin viisi kuukautta homoliittojen laillistamisen jälkeen kuvernööri Mitt Romneyn hiljaisella hyväksynnällä, vaikka osavaltion homomiesten keskuudessa kuppa ja muut sukupuolitartunnat olivat samaan aikaan kasvussa Massachusettsissa terveysviraston mukaan.

Massachusettsissa homosuhteiden laillistamisen vanavedessä radikaalit uudistukset ovat kuitenkin jatkuneet. Massachusettsin terveysviraston nykyinen virallinen linja on, että homosuhteisiin liittyvät epätavalliset ja usein kammottavat taudit eivät ole julkiselle terveydenhuollolle ongelma. Terveydenhuoltohenkilöstö ei saa leimata eikä varoittaa homosuhteista, vaan sen sijaan homojen terveydenhuoltoon tulee panostaa enemmän.

Massachusettsissa outoa on se, että myös sairaalat ovat rajusti radikalisoituneet. Seksuaalivähemmistöjen tarpeisiin vastaamisen varjolla lähes kaikki Bostonin keskeiset sairaalat ovat alkaneet aktiivisesti tukea homoliikettä. Ne ovat alkaneet osallistua mm. Gay Pride -kulkueisiin sekä järjestää homotapahtumia ja homojen terveyttä käsitteleviä seminaareja. Tämä on yksi huolestuttavimmista muutoksista. Kuinka pitkällä oikein ollaan? Beth Israel Deaconess -sairaala Bostonissa on Harvardiin yhteydessä oleva suuri sairaala. Vuonna 2011 eräs sairaalan johtavista lääkäreistä vastusti sairaalan osallistumista Gay Pride -tapahtumiin. Hän esitti myös huolensa homoseksuaalisuuteen liittyvistä terveysriskeistä. Tämän vuoksi sairaalan johto uhkasi irtisanoa hänet, vedoten siihen, että homoliitot ovat laillisia ja että hänen lausuntonsa edustivat häirintää ja syrjintää.

Ihmisen terveyteen keskittyvän laitoksen (amerikkalainen järjestö) CDC:n (Centers for Disease Control and Prevention) julkaisun mukaan papilloomavirus (HPV) on yleinen virus, joista noin 40 viruslajia tarttuu ihmisestä ihmiseen seksikontaktin kautta. CDC:n julkaisussa tutkittiin miesten papilloomavirus tapauksia. CDC:n julkaisun mukaan homoseksuaali ja biseksuaali miehillä on 17-kertainen riski sairastua peräaukonsyöpään kuin miehillä, jotka harrastavat seksiä vain naisten kanssa. Homoseksuaalit ovat siis vaarassa sairastua syöpään papilloomaviruksen kautta paljon todennäköisemmin kuin heteromiehet. CDC:n julkaisun mukaan miehillä, joiden immuunijärjestelmän vastustuskyky on heikentynyt esim. HIV:n takia sairastuvat muita miehiä todennäköisemmin peräaukonsyöpään. Miehillä joilla on HIV tartunta saavat myös muita helpommin vaikeasti hoidettavia syyliä sukupuolielinten alueille. Papilloomavirukselta on vaikea suojautua, sillä edes kondomi ei suojaa tartunnalta, koska papilloomavirus voi tarttua pelkästä ihokosketuksesta.

CDC: julkaisun mukaan on kiistaton tosiasia, että homoseksin harjoittamisen kautta riski sairastua papilloomaviruksen kautta erilaisiin syöpiin on paljon todennäköisempi kuin heteroseksin kautta. Itse asiassa CDC:n julkaisun mukaan homoseksin kautta esim. peräaukonsyövän riski kasvaa 17-kertaiseksi verrattuna heteroseksiin.

On siis kiistaton tosiasia, että riski sairastua vaarallisiin sairauksiin on paljon yleisempää homojen keskuudessa kuin heteroiden. Homoseksuaalisuuden hyväksyminen ja leviäminen johtaa vakaviin terveyshaittoihin. Tämä on tosiasia, joka perustuu puolueettomaan ja luotettavaan tutkimukseen.

Massachusettsissa homopariväkivalta on ryöpsähtänyt epidemian tavoin, joten sille on nykyisin oma momenttinsa osavaltion budjetissa. Vaikka sen ehkäisemiseen käytetään vuosittain miljoonia dollareita, tilanne on äitynyt niin pahaksi, että liittovaltion suureksi osaksi kustantamaa homosuhdepariväkivaltaa käsittelevää materiaalia levitetään homoseksuaalien yleisötapahtumissa, myös lapsille, jotka osallistuvat Nuoriso Pride -tapahtumiin.

Räikein osoitus siitä kuinka pahasti julkinen terveydenhuolto voi ajautua hakoteille on kirjanen nimeltään Pieni musta kirja, jota jaettiin teini-ikäisille Brooklinen lukiossa vapunaattona 2005. Sen laativat yhdessä Massachusettsin terveysvirasto, Bostonin kaupungin terveystoimi, sekä eräät homoliikettä lähellä olevat järjestöt. Se muun muassa neuvoo pojille miten seksiakteja voi suorittaa toisten poikien kanssa ”turvallisesti”, kuten esim. ”suoraa toimintaa, imemiset ja nielemiset, pissaleikit, nyrkittäminen (nyrkin työntäminen toisen anukseen) ja seksilelujen käyttö”. Kirjasessa on myös luettelo Bostonissa olevista baareista, joissa nuoret miehet voivat tavata ja harrastaa homoseksiä ja irtoseksiä.

Kirjasessa on myös terveysviranomaisten ohjeita nuorille, kuten: ”sinulla on oikeus nauttia seksistä (homoseksistä) ilman häpeää tai leimautumisen pelkoa sekä sinulla on oikeus mieltymystesi mukaisiin välineisiin, joita käyttämällä seksi on turvallisempaa.” Kirja on niin härski ja iljettävä, että kun sen viesti paljastettiin medialle, osavaltion silloinen kuvernööri Mitt Romney yritti kiistä hallintonsa osallisuuden kirjaseen.

 

Homoavioliitot ja vaino Raamatullisia seurakuntia kohtaan

Massachusettsissa myös seurakunnat ovat saaneet osansa muutoksista. Homoaktivistit ovat häiriköineet ja uhkailleet monia seurakuntia ja uskonyhteisöjä. Mikä tahansa seurakunta tai uskonyhteisö, joka uskaltaa kyseenalaistaa homoliitot – vaikka vain omissa kokoontumisissaan – saattaa joutua systemaattisen ilkivallan ja kiusanteon kohteeksi.

Vuonna 2005 Tremont Temple Baptisti-seurakunta Bostonin keskustassa piti hengellisen konferenssin homoseksuaalisuuteen liittyvistä aiheista. Paikalle saapui yli sata homoaktivistia, jotka yrittivät hyökätä seurakunnan tiloihin megafonien kanssa rivoja iskulauseita huudellen. Paikalle tarvittiin Bostonin mellakkapoliisi pitämään heidät ulkopuolella seurakunnan tilojen. Vuonna 2006 saman seurakunnan tiloissa järjestettiin perinteistä avioliittoa puolustava tilaisuus, joka televisioitiin. Homoaktivistit kantoivat seurakunnan tilojen ulkopuolella kylttejä, joissa luki iskulauseita homoavioliittojen puolesta. Homoaktivistit huutelivat ja ivasivat ihmisiä, jotka menivät sisälle tai ulos seurakunnan tiloista.

Vuonna 2013 homoaktivistit ottivat maalitaulukseen pastori Scott Livelyn, joka oli saarnoissaan ja kirjoituksissaan vastustanut homoliikettä. Lively oli avannut Springfieldin köyhällä alueella kristillisen kahvilan ja kokoustilan. Joukko Occupy-liikkeen homoaktivisteja tuli paikalle ja terrorisoi tiloissa olevia ihmisiä. Paikalle hälytetyt poliisit eivät nostaneet syytteitä mellakoitsijoita vastaan. Monien mielestä poliisi oli homoaktivistien puolella.

 

Homoaktivismi pyrkii muuttamaan koko yhteiskunnan

Tämän lisäksi tulee kaikki muu, mihin homoliitot johtavat sekä lasten kohdalla että yhteiskunnassa laajemminkin. Homoliikkeen suunnitelmat ovat odottaneet valmiina monien vuosien ajan. Homoliittojen laillistaminen oli vain alkusysäys niiden toteuttamiselle.

Vuonna 2003, jo ennen kuin homoliitot Massachusettsissa laillistettiin, Bostonin huomattava Gay & Lesbian Advocates & Defenders -lakimiesryhmä jakoi esitettä eräässä homotapahtumassa; lehtisessä esitellään heidän pitkän aikavälin strategiansa. Esitteessä tuotiin esille lakien muuttaminen, asenteiden muuttaminen, ihmiselämien muuttaminen homoudelle myönteiseksi. Homoliikkeen pitkän linjan strategian ensimmäisenä on homoavioliittojen laillistaminen ja seuraavia kohteita ovat sateenkaarinuoret, partiojärjestö, HIV:n diskriminointi, transseksuaalien oikeudet, poliisi ja järjestyksenvalvonta, maahanmuuttajat, puolustusvoimat jne.

Massachusettsissa homoliikkeelle homoavioliitot olivat vain alkupiste. Samaan aikaan homoliike jatkaa aggressiivista kampanjointiaan homoseksuaalisuuden edistämiseksi kouluissa ja tulokset ovat pelottavia. Hallituksen osavaltion lukioissa tekemän selvityksen mukaan itsensä homoseksuaaliseksi määrittelevien ja homosuhteita kokeilleiden nuorten osuus kasvoi noin 50% vuodesta 2005 vuoten 2009.

 

Homoavioliittojen laillistaminen johtaa kaikenlaisen luonnottomuuden hyväksymiseen

Mitä on tulossa? Tällä hetkellä kuuma aihe Massachusettsissa on seksuaalisten rajojen ylittäminen ja rajoja ylitettiin joka suuntaan. Moniavioisuus ei ole enää eksoottinen ilmiö, vaan sitä ajetaan läpi kaikkialla. Havaijin kuvernööri myönsi äskettäin, että jos homoavioliitot hyväksytään Havaijilla, homoliikkeen seuraava veto on todennäköisesti oikeusjuttu moniavioisuuden puolesta.

Massachusettsissa homoliike pyrkii myös arkipäiväistämään sadomasokismin. Lähes jokaisessa Gay Pride -kulkueessa on nykyään osuus, jossa esitellään nahka-asuja ja väkivaltaista seksiä. Transvetismi oli vielä vähän aikaa sitten marginaali-ilmiö. Mutta nyt hallituksen ylintä johtoa myöten suitsutetaan ”transihmisten oikeuksia” ajavaa kansanliikettä. Enää ei riitä, että miehet pukeutuvat naisiksi. Nyt he hakeutuvat hoitoihin ”näyttääkseen” naisilta ja marssivat kaduilla transihmisten oikeuksien puolesta. Jatkuvasti kuitenkin törmäämme siihen, että liikkeen pääkohde ovat lapset.

Massachusettsissa identtisistä kaksospojista toinen päätti, että hänestä tulee tyttö. Bostonin lastensairaalassa on perustettu sukupuolenvaihtoklinikan esimurrosikäisille lapsille. Hormoneilla ja lääkkeillä viivästytetään murrosikää ja pituuskasvua, että ”sukupuolen vaihtaminen” onnistuisi myöhemmin paremmin leikkauksilla. Media hehkutti tätä toimintaa.

Massachusettsin opetushallitus antoi osavaltion kaikille kouluille määräyksen, jonka mukaan pojat, jotka päättävät pukeutua tytöiksi, saavat käyttää tyttöjen vessoja, urheilla tyttöjen joukkueissa ja heitä tulee kutsua tyttöjen nimillä, eikä heidän vanhemmilleen saa edes ilmoittaa asiasta. Jos muut oppilaat tai opettajat eivät suostu tähän, heitä rangaistaan tai heidät määrätään suvaitsevaisuuskoulutukseen. Tällainen on Massachusettsin uusi maailma homoliittojen vaikutuksesta. Homoaktivistit yrittävät saada homoavioliitot laillisiksi myös muissa Amerikan osavaltioissa.

Kun sukupuolineutraali avioliitto saa jalkansa oven väliin yhteiskunta alkaa lain voimalla pakottaa ihmisiä ruotuun, eli hyväksymään homouden ja kaiken muun luonnottomuuden mitä siitä on seurannut. Oikeuslaitos radikalisoituu ja muuttuu hyökkääväksi ja poliitikot sulkevat peloissaan suunsa ja kun homoliitot tulevat hyväksytyiksi, muutkin luonnottoman seksuaalisen käyttäytymisen raja-aidat tulevat kaatumaan.

Puhutaan kansalaisoikeuksista ja tasa-arvosta, mutta samaan aikaan monet todelliset kansalaisoikeudet alkavat kadota ja perinteisten arvojen kannattajista tehdään lain edessä kakkosluokan kansalaisia. Homoliittojen ajamisessa on tosiasiassa kyse siitä, että sillä haetaan homoseksuaalisuudelle julkista hyväksyntää ja kansalaiset pakotetaan hyväksymään se vastoin tahtoaan, samoin kuin koko sosiaalinen ja poliittinen järjestelmä ja liike-elämä.

Moni voi sanoa, että se tapahtuu vain Amerikassa, mutta ei Suomessa. Jos Suomen tilanne ja kehitys luonnottomien asioiden hyväksymiseen jatkuu, niin kuin näyttää ilmeiseltä, niin lähes kaikki mitä tapahtui Massachusettsissa tulee myös tapahtumaan Suomessa.

 

Pedofilian vaatimukset

Homojen oikeuksien liikkeen historioitsija ja homoaktivisti David Thorstad väittää, että homoseksuaalisuudella ja pedofilialla on luonnollinen ja kiistaton yhteys. Thorstad on kirjoittanut (David Thorstad, ”Man/Boy Love and the American Gay Movement,” Journal of Homosexuality 20 (1990): s.253) kirjassaan, että poikarakastajat olivat mukana homoliikkeen alkuaikana ja heidän läsnäoloaan suvaittiin.

Homoyhteisön uutisjulkaisussa sen avajaispainoksessa vuodelta 1979 oli homojen vapautusliikkeen lausunto ”mies ja poika -rakkaudesta”, joka esitti homojen vapautuksen lopullisen päämäärän olevan saavutus, joka mahdollistaa kaikille seksuaalisen vapauden, ei vain samoja oikeuksia lesboille ja homomiehille, vaan myös seksuaalisen ilmaisun vapauden nuorille ja lapsille.

David Thorstad siteerasi Jim Kepneriä (International Gay and Lesbian Archives kuraattori Los Angelesissa): Asia jonka olen halunnut tuoda esille on että jos me hylkäämme poikarakastajat tänä päivänä keskuudestamme, niin meidän tulee lopettaa vetoaminen antiikin kreikkalaisiin kuten Michelangelo, Leonardo da Vinci, Oscar Wilde, Walt Whitman, Horatio Alger, ja Shakespeare. Meidän on parasta lakata pitämästä heitä osana perintöämme, ellemme laajenna käsitystä siitä mitä tarkoittaa olla homo tänä päivänä. (David Thorstad, ”Man/Boy Love and the American Gay Movement,” Journal of Homosexuality 20 (1990): s.266)

Steve Baldwin teki tutkimuksen vuodelta 2002, jonka julkaisi Regent University Law Review. Tutkimuksen nimi on Raportti: Pedofilia yleisempää ”homojen” keskuudessa. Tutkimus päätyi lopputulokseen, jonka mukaan lasten seksuaalista ahdistelua ja pedofiliaa esiintyy huomattavasti enemmän homoseksuaalien kuin heteroiden keskuudessa, kun tietokanta otantana on henkeä kohti tilasto väestöstä.

Tutkijoiden tiedossa on ollut pitkään, että pedofiileillä on runsas seksikäyttäytymisen valikoima, jonka tarkoituksena on vetää huomio pois viehätyksestä pedofilian harrastamiseen. Tutkimus seksuaalirikollista julkaisussa International Journal of Offender Therapy and Comparative Criminologyn mukaan lapsen seksuaaliset hyväksikäyttäjät pystyvät hyvin usein toimimaan huomaamatta koska he eivät lokeroidu tiettyyn stereotypiaan. (Krisin A. Danni, et al., ”An Analysis of Predicators of Child Sex Offender Types Using Presentence Investigation Reports,” International Journal of Offender Therapy and Comparative Criminology 44 2000)

”Pohjois-Amerikan mies-poika-rakkausyhdistys” (North American Man-Boy Love Association – NAMBLA), on avoimesti kannattanut aikuisen ja lapsen välistä seksiä. 1985 NAMBLA pääsi New York’s council of Lesbian and Gay Organizations sekä International Gay Association (nykyisin International Lesbian and Gay Association – ILGA) yhdistysten jäseneksi. 1990-luvun puolivälissä ILGA, NAMBLA ja muutama muu pedofiilijärjestö menetti oikeutensa toimia kansalaisjärjestönä YK:ssa. (George Archibald, ”U.N. Group Keeps Ban on Gay Lobby,” Washington Times May 1, 2002)

Pedofiliaa lailliseksi vaativat tahot ovat täysin sokeita terveelle seksuaalikäyttäytymiselle sekä moraalikäsitykselle. Kun ihminen on valinnut seksuaalisen epäluonnottomuuden, niin se hyvin helposti vääristyy lisää. Tästä vaarallisena ja ikävänä esimerkkinä tiettyjen homoaktivistien pedofilian laillistamisen vaatimukset.

Edesmennyt runoilija Allen Ginsberg sanoi, että homoseksuaalisuuden ja pedofilian välillä on saumaton yhteys. Elämänkerta kirjoittaja Raymond-Jean Frontain kirjoitti Ginsbergin yhteyksistä NAMBLA:aan (Ginsberg oli North American Man/Boy Love Association jäsen) sekä Ginsbergin teoksissa olevista viittauksista anaaliseksiin sekä pederastiaan (miehen ja pojan seksisuhde). (Raymond-Jean Frontain, ”The Works of Allen Ginsberg,” Journal of Homosexuality 34 (1997): 109.)

Ginsberg otti esille homoyhteisöissä viehtymyksen pedofiliaan. Mary Eberstadt kirjoitti the Weekly Standard julkaisussa kuinka kielto harjoittaa seksiä lasten kanssa rappeuttaa.

Lesbo kolumnisti Paula Martinac on kirjoittanut homoseksuaalien sanomalehdessä Washington Bladessa: ”Aikuis-lapsi-seksiä on pidetty tärkeänä aspektina homokulttuurissa. … Kun jotkut homomiehet kunnioittavat aikuis-lapsi-seksiä, he samanaikaisesti julistavat etteivät he ole pedofiilejä.” (Paula Martinac, ”Mixed Messages on Pedophilia Need to be Clarified, Unified,” Washington Blade March 15, 2002)

Homoliikkeen parissa olevat pedofiliaa korottavat ja ihannoivat teokset ovat julkea osoitus siitä kuinka näiden teosten kautta koitetaan manipuloida ja muuttaa ihmisen terve seksuaalisuuskäsitys vääristyneeseen suuntaan.

Eräs laajimmista USA:n homosivustoista Queer Resource Directory (www.qrd.org), linkittää sivullaan lähes jokaisen amerikkalaisen homoseksuaalisen ryhmän ja yhteisön, mukaan lukien NAMBLA:n (North American Man-Boy Love Association) sekä muita homoyhteisöjä, jotka ovat keskittäneet seksuaalisen kohteensa nuoriin. Merkittävää on se, että Queer Resource Directory sivusto on eräs laajimmista USA:n homosivustoista. Linkitys useille pedofilia homoliikkeen sivuille on osoitus siitä, että homoseksuaalien keskuudessa pedofilia saa laajaa kannatusta. Tämä todistaa sen, että homoseksuaalisuudella on läheinen yhteys pedofiliaan.

Monet amerikkalaisen homoliikkeiden johtohahmot ja vaikuttajat kannattavat NAMBLA:aa ja sen tavoitteita. Homokirjailijat ja johtajat kuten Allen Ginsberg, Gayle Rubin, Larry Kramer (perustaja ACT-UP), Pat Califia, Jane Rule, Michael Kearns ja Michel Foucault ovat kirjoittaneet suosiollisesti niin NAMBLA.sta kuin miehen ja pojan välisestä suhteesta (seksuaalinen suhde).

Harry Hay joka on tärkeä hahmo USA:n homoliikkeessä kutsui 1993 NAMBLA:n jäseniä marssimaan hänen kanssaan ”March on Washington” homoparaatiin. Hay marssi 1986 Los Angelesin homoparaatissa pukeutuen paitaan, jossa luki teksti: NAMBLA walks with me – NAMBLA kävelee kanssani.

Tunnettu edesmennyt homoaktivisti Frank Kameny kannatti miehen ja pojan (pedofilia) välisen seksin laillistamista. Frank Kameny kannatti myös ihmisen ja eläimen välisen seksin laillistamista.

Johtavat homoseksuaaliset sanomalehti- ja lehtijulkaisut kuten Advocate, Edge, Metroline, The Guide ja The San Francisco Sentinel ovat julkaisseet pro-NAMBLA artikkeleita ja kolumneja sekä ottaneet hyväksyvästi kantaa NAMBLA:aan sekä seksiin lasten kanssa. Ed Hougen The Guide lehdestä on todennut NAMBLA:n olevan kiinnostunut nuorten ihmisten oikeudesta seksuaalisuutensa. Hougen sanoi olevansa iloinen NAMBLA:n rohkeudesta. Itse asiassa NAMBLA:n tavoite on saada miehen ja pojan välinen seksisuhde lailliseksi. Ed Hougen tietää tämän, joten hän kannattaa aikuisen ja lapsen välistä seksuaalista suhdetta.

The San Francisco Sentinel on ollut kommenteissaan suorasukaisempi, sillä lehden mukaan NAMBLA:n asema seksiin nähden ei ole järjetön, vaan epäsuosittua, sillä kun 14-vuotias homopoika ehdottaa miehelle seksiä, niin hän tekee sen siksi, että haluaa seksiä miehen kanssa. Tällaisten kommenttien tarkoituksena on koittaa tehdä pojan ja miehen välisestä seksistä hyväksyttyä. Taktiikkana käytetään tunteisiin vetoamista; jos poika haluaa.

 

Hollannin malli ja sen seuraamukset

Hollanti 19.12.2000 hyväksyi homo- ja lesboavioliitot adoptio-oikeuksineen. Kun tämä askel oli otettu, niin homoliikkeen vaikutuksesta otettiin seuraavia askeleita.

Vuonna 2006 Hollannin oikeusistuin päätti ettei pedofiilien muodostaman puolueen toimintaa voi kieltää lailla. Veljellisen rakkauden vapauden ja monimuotoisuuden puolueen (PNVD) tavoitteena on muun muassa alentaa alaikäisyyden rajaa seksuaalisuhteissa kuudestatoista kahteentoista ikävuoteen sekä laillistaa lapsipornografia ja eläimiin sekaantuminen.

Hollanin oikeus totesi lausunnossaan: ”Sananvapauden, kokoontumisen vapauden ja järjestäytymisen vapauden tulisi olla demokraattisen oikeuskäsityksen perusteita. Myös PNVD:llä on oikeus näihin vapauksiin”.

PNVD on aiheuttanut Hollannissa suurta närää. Mielipidetiedustelujen mukaan 82 prosenttia hollantilaisista toivoo hallituksen puuttuvan puolueen toimintaan. Lasten oikeuksia puolustavat järjestöt ovat vastustaneet PNVD:tä perustelunaan muun muassa, että puolue polkee lasten oikeuksia ja että sen ajatusmaailma on uhkaa demokraattisen valtion perusteita.

Hollanti oli ensimmäinen valtio maailmassa, joka salli homoavioliitot. Tämän jälkeen kehitys on kulkenut siihen suuntaan, että pedofiilipuolue on ”oikeus” toimia Hollannissa. Pedofilian lisäksi PNVD haluaisi laillistaa lapsipornografian ja eläimiin sekaantumisen. Homouden salliminen johtaa aina myös muuhun luonnottomaan seksuaaliseen toimintaan kuten yllä oleva esimerkki todistaa.

Moni sanoo, ettei näin voi käydä Suomessa. On kuitenkin varmaa, että sen jälkeen kun Suomessa hyväksytään homoavioliitot, tämä tulee johtamaan yhä kieroutuneempiin seksuaalisuuden vaatimuksiin, kuten pedofilian sekä ihmisen ja eläimen välisen seksin vaatimuksiin.

 

Homoseksuaalisen elämäntavan vertaaminen heteroseksuaaliseen elämäntapaan

Homoaktivistit ottavat mielellään esille heteroseksuaalisuudessa esiintyviä ongelmia kuten avioerot. Homoaktivistien päämäärä ja tavoite on pyrkiä tuomaan esille kuinka ”hyvä” elämäntapa homoseksuaalisuus on. Homoaktivistit pyrkivät antamaan sellaisen viestin, että homoseksuaalisuus olisi parempi elämäntapa kuin heteroseksuaalisuus. Totuus on kuitenkin aivan muuta kuin mitä homoaktivistit väittävät.

Timothy J. Daileyn tutkimus (Center for Marriage and Family Studies) osoittaa, että homoseksuaalien parisuhteen kesto, säädyttömyys ja lukuisat seksisuhteet, omistautuminen parisuhteeseen, terveysriskit ja parisuhdeväkivalta ovat radikaalisti erilaisia kuin heterosuhteissa.

 

Parisuhteen kesto

Seta ry:n Outi Hannulan mukaan vuonna 2011 rekisteröityjä parisuhteita purkautui ennätysmäärä. Naisparit erosivat enemmän kuin miehet. Tiedotteen mukaan rekisteröityjen parisuhteiden purkautumisia on tullut vuosi vuodelta yhä enemmän.

National Center for Health Statistics tutkimuksen mukaan heteroparien ensimmäisinä solmitut avioliitot kestävät 66-prosenttisesti kymmenen vuotta tai kauemmin, 50 prosenttia avioliitoista kestää 20 vuotta tai kauemmin.

Vuosina 2003-2004 Gay/Lesbian Consumer Online Censuksen mukaan (tutkimus tehtiin 7862:sta homoseksuaalista) vain 15 prosenttia homosuhteista kesti 12 vuotta tai kauemmin, 5 prosenttia homosuhteista kesti yli 20 vuotta.

Chicagon yliopiston sosiologisti Edward Laumann sanoo, että tyypillinen kaupunkilaishomon parisuhde kestää lyhyen aikaa, usein alle puoli vuotta. Hollannissa tehdyn tutkimuksen mukaan homosuhteen vakiokesto on puolitoista vuotta. M. Pollak on tehnyt tutkimuksen miesten välisestä homoseksuaalisuudesta länsimaissa. Pollakin mukaan vain muutamat homosuhteet kestivät yli kaksi vuotta sekä että monet homoseksuaalit sanoivat olleensa lyhyissä suhteissa satojen miesten kanssa. M. Saghir ja E. Robins tekivät tutkimuksen miesten ja naisten homoseksuaalisuudesta, jonka mukaan miesparien keskimääräisen suhteen kesto on noin kaksi tai kolme vuotta.

 

Parisuhteen ulkopuoliset seksisuhteet

Kun tutkimme ja vertaamme homoseksuaalien ja heteroparien harrastamia syrjähyppyjä ja parisuhteen ulkopuolisia seksikumppaneita, niin huomaamme niiden välillä selkeän eron.

884 heteromiehen ja 1 288 heteronaisen kohdalla tehty tutkimus toi esille, että 77 % miehistä ja 88 % naisista olivat pysyneet aviopuolisoilleen uskollisina koko avioliittonsa ajan. (Michael W. Wiederman, ”Extramarital Sex: Prevalence and Correlates in a National Survey,” Journal of Sex Research 34 (1997): 170.)

1997 tehdyn tutkimuksen mukaan Amerikassa 75 % heteromiehistä ja 85 % heteronaisista ei ole solminut avioliiton ulkopuolisia seksisuhteita. (E. O. Laumann et al., The Social Organization of Sexuality: Sexual Practices in the United States (Chicago: University of Chicago Press, 1994 ): 216.)

Tutkimukset osoittavat, että mieshomoseksuaaleilla on satoja seksikumppaneita koko elämänsä aikana. Hollannissa tehdyn tutkimuksen mukaan homomiehillä on keskimäärin kahdeksan homosuhdetta per vuosi.

Bellin ja Weinbergin tutkimuksen mukaan 43 prosentilla valkoihoisista homomiehistä oli yli 500 seksikumppania ja 28 prosentilla oli yli tuhat seksikumppania. (A. P. Bell and M. S. Weinberg, Homosexualities: A Study of Diversity Among Men and Women (New York: Simon and Schuster, 1978), pp. 308, 309; See also A. P. Bell, M. S. Weinberg, and S. K. Hammersmith, Sexual Preference (Bloomington: Indiana University Press, 1981)

Homoseksuaalisessa parisuhteessa elävien kesken sitoutuminen kumppaniin eroaa radikaalisti heteroseksuaalisessa suhteessa olevien kesken.

Kanadalaisen tutkimuksen mukaan 25 prosenttia homomiehistä, jotka olivat olleet homosuhteessa yhden vuoden ajan, harrastivat samaan aikaan myös irtosuhteita. Barry Adamsin mukaan homokulttuuri sallii homoparien etsivän erilaisia seksisuhteita, joissa voi toteuttaa himojaan. (Ryan Lee, ”Gay Couples Likely to Try Non-monogamy, Study Shows,” Washington Blade (August 22, 2003): 18)

Monet homoparit elävät parisuhteessa, joka sallii heille kolmesta viiteen parisuhteen ulkopuolista seksikumppania per vuosi. (David H. Demo, et al., editors, Handbook of Family Diversity (New York:Oxford University Press, 2000): 73)

Homoseksuaalien tavoittelema oikeus homoavioliittoon ei ole heille niin merkityksellinen sitoutumisen kannalta, vaan he haluavat muuttaa lainsäädännön ja tehdä homoudesta ”normaalia” seksikäyttäytymistä. Homoseksuaalien keskuudessa sitoutumattomuus ja parisuhteen ulkopuoliset suhteet ovat paljon yleisimpiä kuin heteroiden keskuudessa.

 

Terveysriskit

Homoseksuaalinen käytös lisää vakavia terveysriskejä. Tutkimukset ja todisteet osoittavat, että homomiesten ja lesbojen seksisuhteiden kautta on suurempi vaara sairastua terveyttä uhkaaviin tauteihin kuin heteroaviosuhteissa.

Homomiesten keskuudessa anaali- ja oraaliyhdynnät lisäävät suuresti riskiä sairastua moniin erilaisiin seksitauteihin kuten esim. AIDS:iin. Englantilaisen tutkimuksen mukaan vaaralliset seksiaktit tapahtuvat kaikissa homosuhteissa ja tämä uhka ja vaara koskee myös parisuhteissa eläviä homoseksuaaleja. (G. J. Hart et al., ”Risk Behaviour, Anti-HIV and Anti-Hepatitis B Core Prevalence in Clinic and Non-clinic Samples of Gay Men in England, 1991-1992,” AIDS (July 1993): 863-869, cited in ”Homosexual Marriage: The Next Demand,” Position Analysis paper by Colorado for Family Values, May 1994.)

Amsterdamissa tehty tutkimus osoittaa, että HIV:iin sairastui enemmän homomiehiä, jotka olivat parisuhteessa kuin satunnaisissa suhteissa. (Maria Xiridou, et al, ”The Contribution of Steady and Casual Partnerships to the Incidence of HIV Infection among Homosexual Men in Amsterdam,” AIDS 17 (2003): 1031)

Hollannissa tehty tutkimus osoittaa, että 67 % HIV-positiivisista miehistä iältään 30 tai sen alle saivat tartunnan homoparisuhteen kautta. (Jon Garbo, ”More Young Gay Men are Contracting HIV from Steady Partners,” GayHealth (July 25, 2001)

Edellä oleva tarkoittaa tietenkin sitä, että myös satunnaisten homosuhteiden kautta homomiehiä sairastuu HIV:iin, mutta parisuhteiden kautta enemmän, koska parisuhteessa ei välttämättä pyritä ”turvaseksiin”, koska kumppani on jo entuudestaan tuttu.

Olettamus, että lesbojen keskuudessa on vähäinen riski saada tartunta seksitaudista on väärä. Lesbojen keskuudessa on myös terveysriskejä, sillä lesbojen keskuudessa on raportoitu lukemattomia määriä seksikontakteista homoseksuaalisten ja bi-seksuaalisten miesten kanssa. (”Sexually Transmitted Infections,” 347)

THL:n nettijulkaisun mukaan (2012) HIV on homomiesten kansantauti. Julkaisu tuo esille, että suurin osa HIV-tartunnoista tarttuu seksin kautta. THL:n mukaan HIV ei pysy kurissa ehkäisyn avulla ja HIV-infektio riski heteroiden keskuudessa on vähäinen. Seksuaalivähemmistöön kuuluvilla on korkea riski saada HIV-tartunta. THL:n julkaisun mukaan homomiesten keskuudessa HIV on hyvin yleinen kansantauti koko Euroopan alueella. Julkaisussa sanottiin, että koska infektio on krooninen, HIV:n esiintyvyys homomiesten keskuudessa tulee pysymään korkeana vuosikymmenien ajan.

On selvää, että kun elää heteroparisuhteessa uskollisena aviopuolisolleen, seksitautiin sairastumisen mahdollisuus on olematon. Kiistattomien tosiasioiden valossa on selvää, että homoseksuaalinen elämäntapa on suuri uhka ja riski sairastua seksitauteihin, joista osa on tappavia. Homomiesten keskuudessa ei edes pysyvä parisuhde estä riskiä sairastua seksitauteihin. Ainoa varma keino välttyä seksitaudeilta on elää pysyvässä heteroparisuhteessa.

Homoudesta syntyy yhteiskunnalle merkittävä lasku terveydenhoitokuluina. Näille rahoille olisi varmasti enemmän todellista käyttöä esim. lastensairauksien hoitojen kulujen kattamisessa. Säästyneitä rahoja voitaisiin käyttää moniin muihin todella tärkeisiin kohteisiin koskien ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. On todella surullista, että yhteiskunnat hyväksyvät asioita, jotka ovat vastoin luonnonjärjestystä. Hyväksyessään nämä asiat yhteiskunnat joutuvat maksamaan pitkän pennin siitä aiheutuvista negatiivisista vaikutuksista. Kenenkään on turha kuvitella, että pyrin tahallisesti loukkaamaan homoseksuaaleja, sillä sitä en tee vaan tuon esille selkeät tosiasiat, jotka ovat terveydenhuollon ammattilaisten tiedossa.

 

Psykiatriset ongelmat

Tutkimuksien mukaan homomiehillä ja lesboilla on suurempi riski psykiatrisiin sairauksiin kuten masennukseen, huumeiden käyttöön sekä itsemurhayrityksiin. Tämä käy ilmi Hollannissa tehdyissä tutkimuksissa, jossa homoseksuaalisuus, lesbous ja bi-seksuaalisuus on yleisesti hyväksyttyä. Hollannin tutkimukset osoittavat sen, että homoseksuaalisuuden yleisestä hyväksymisestä huolimatta homoseksuaaleilla on masennusta sekä itsemurha yrityksiä. Tässä valossa on nähtävä ettei ole perusteltua täysin väittää, että homouden vastustaminen (”homofobia”) synnyttäisi masennusta ja itsemurhariskiä.

Laajat hollantilaistutkimukset osoittavat, ettei ”homofobia” ole syy homojen ja lesbojen masennukseen, ahdistukseen sekä itsemurha riskiin. Hollantilaistutkijoiden mielestä tutkimus tuo esille todisteet, että homoseksuaalisuus on syy suurempaan riskiin sairastua psykiatrisiin sairauksiin homojen keskuudessa kuin ”homofobian” aiheuttamat syyt. (Theo Sandfort, Ron de Graaf, et al., ”Same-sex Sexual Behavior and Psychiatric Disorders,” Archivesof General Psychiatry, 58(1): 85-91, p. 89 and Table 2 January 2001)

Näyttää selvästi siltä myös tutkimusten valossa, että homoseksuaalien henkiset ongelmat kuten masennus, ahdistus ja itsemurha riski johtuvat luonnottomasta ja vääristyneestä seksuaalisesta suuntautumisesta. Edellä oleva lausuntoni ei ole pilkkaava, homoja syrjivä tai rasistinen, vaan se perustuu tutkimukseen ja todelliseen näyttöön, joka on tehty maassa, jossa ei ole ”homofobiaa”. On siis perusteltua arvella, että suuri osa homoseksuaaleista elää onnetonta elämää homoseksuaalisen taipumuksensa tähden.

 

Opettajien seksuaalinen hyväksikäyttö oppilaita kohtaan

Family Research Institute nettijulkaisun mukaan vuosina 1980-2006 tehty tutkimus opettajien seksuaalisesta hyväksikäytöstä oppilaita kohtaan kertoo karua kieltä homoseksuaaliopettajista. Oppilaita seksuaalisesti hyväksikäyttäneitä opettajia verrattuna hetero-opettajiin Irlannissa paljastaa, että 63 % opettajista oli homoseksuaaleja, Uudessa Seelannissa luku oli 62 %, Kanadassa luku oli 60 %, Skotlannissa luku oli 48 %, Australiassa 47 %, koko Euroopassa luku oli 71 % ja Afrikassa luku oli 13 %.

Tutkimuksen mukaan homoseksuaaliopettajat hyväksikäyttivät seksuaalisesti eniten oppilaita ja naispuoliset hetero-opettajat hyväksikäyttivät seksuaalisesti kaikkein vähiten oppilaitaan.

Edellä olevan tutkimuksen valossa on erittäin huolestuttavaa, että homoseksuaalisuutta aletaan markkinoimaan esikouluissa ja kouluissa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että jokainen homoseksuaaliopettaja käyttää seksuaalisesti hyväkseen ala-ikäisiä lapsia, mutta sen tutkimus kertoo, että homoseksuaaliopettajien joukossa on suhteettoman suuri joukko ihmisiä, jotka käyttävät seksuaalisesti hyväkseen lapsia.

 

Parisuhdeväkivalta

Tutkimukset osoittavat, että homomiesten ja lesbojen keskuudessa on paljon parisuhdeväkivaltaa.

Journal of Social Service Research tutkimuksen mukaan hiukan yli puolet lesboista (1099 haastateltiin) ovat sanoneet kokeneensa väkivaltaa lesborakastajansa kautta. Väkivaltaa esiintyi sanallisen, henkisen ja fyysisen väkivallan alueilla. (Gwat Yong Lie and Sabrina Gentlewarrier, ”Intimate Violence in Lesbian Relationships: Discussion of SurveyFindings and Practice Implications,” Journal of Social Service Research 15 (1991): 46)

Kirjan tutkimuksen mukaan nimeltään Men Who Beat the Men Who Love Them: Battered Gay Men and Domestic Violence homomiesten kesken tapahtuu puolet enemmän parisuhdeväkivaltaa kuin heterosuhteissa. (D. Island and P. Letellier, Men Who Beat the Men Who Love Them: Battered Gay Men and Domestic Violence (New York: Haworth Press, 1991): 14)

Amerikan oikeusministeriön tutkimusten mukaan homomiesten ja lesbojen parisuhteissa tapahtuu paljon enemmän parisuhdeväkivaltaa kuin heterosuhteissa.

Tutkimuksen mukaan homoseksuaalisten parisuhteissa 39 % tapauksissa raportoitiin, että he ovat tulleet parisuhteessaan raiskatuksi, heitä vastaan on hyökätty fyysisesti sekä heitä on kohdeltu väärällä tavalla. Heterosuhteissa vastaava luku oli 21,7%. (”Extent, Nature, and Consequences of Intimate Partner Violence,” U.S. Department of Justice: Office of Justice Programs (July, 2000): 30)

 

Raiskaustapaukset

Kun yhteiskunnat hyväksyvät homouden harjoittamisen, sen seurauksena tapahtuu monenlaisia ikäviä asioita. Tuon esille seuraavaksi muutamia homomiesten raiskaustapauksia, joita on lukematon määrä, mutta tuon esille niistä vain muutamia.

Amerikassa Washington Times raportoi, että puolustusministeriön arvioiden mukaan USA:n armeijassa tapahtuu vuosittain 19 000 seksuaalista hyväksikäyttöä, mutta vain noin 17 % tapauksista raportoidaan. 2010 oli armeijassa käytettiin seksuaalisesti hyväksi 8 600 naista ja 10 700 miestä.

Tutkimusten mukaan USA:n armeijan homoseksuaaliset raiskaukset tapahtuivat suu- ja oraaliseksin, esineiden, masturbaation sekä muunlaisten hyväksikäyttämisen kautta. Tutkimuksessa tuli myös esille, että myös heteromiehet joutuivat säännöllisesti raiskauksen kohteeksi.

Tutkimuksessa tuodaan esille epäilys, että onko näin suuret homoseksuaaliset raiskaukset sen syytä, että USA:n kouluissa on avoimesti tuotu esille homoseksuaalisuutta. Tutkimuksen homoraiskaus traumatisoi uhrin sekä voi olla armeijassa tehtyjen itsemurhien eräs voimakas syy, sillä viime vuosina USA:n armeijassa miesten itsemurhat ovat lisääntyneet. Samoin armeijassa on lisääntynyt kostamisen tarkoituksessa tehty väkivalta.

Syitä itsemurhan lisääntymiselle on etsitty Irakin ja Afganistanin sodista, mutta kuitenkin tiedot vahvistavat, että raiskauksen uhri on hyvin altis tekemään itsemurhan, sillä raiskauksen uhrit usein yrittävät tai tekevät itsemurhan.

Luvut kertovat, että USA:n armeijassa tapahtuu enemmän homoseksuaalisia hyväksikäyttöjä kuin heteroseksuaalisia hyväksikäyttöjä. Tutkimus toi myös sen esille ettei homoseksuaaleille riitä homoja vastaan tehdyt raiskaukset, vaan homomiehet raiskaavat usein myös heteromiehiä. Hyvin usein homoseksuaalit sanovat, että ”homofobian” takia jotkut homomiehet tekevät itsemurhan, mutta totuus on myös se, että homoraiskauksen uhrit tekevät myös itsemurhia. Jokainen itsemurha on kauhistuttava teko ja iso menetys koko yhteiskunnalle.

Vuonna 2012 kolmetoista pariisilaista palomiestä pidätettiin epäiltynä raiskauksesta sekä avunannosta raiskaukseen. Raiskaukseen liittyi myös seksuaalista pahoinpitelyä.

Vuonna 2012 Ruotsin Växjössä miesjoukko raiskasi 17-vuotiaan nuoren miehen. Viisi tai kuusi miestä yllätti nuorukaisen kun hän oli menossa kotiinsa. Samana vuonna puistoon nukahtanut mies raiskattiin Tukholmassa. Uhri joutui raiskauksen takia sairaalahoitoon.

Vuonna 2011 14-vuotias poika raiskattiin ja pahoinpideltiin Oulussa. Kaksi miestä suorittivat nuorukaisen raiskaamisen ja pahoinpitelyn.

Vuonna 2009 mies raiskasi miehen Viialassa houkuttelemalla häntä sovittuun tapaamispaikkaan. Raiskaaja oli netin kautta tekeytynyt naiseksi saaden hänet houkuteltua ansaan, jonka jälkeen hän raiskasi uhrinsa sitoen uhrin käsiin ja jalkoihin käsiraudat.

Kaikki edellä olevat tapaukset kertovat karua kieltä siitä mitä homoseksuaalisuuden hyväksyminen on saanut aikaan. Heteromiehetkään eivät saa olla enää rauhassa, sillä heistä on tullut joillekin homomiehille raiskauksen kohteita. Samoin jotkut homomiehet pyrkivät raiskaamaan nuoria poikia. Osa raiskauksista tehdään joukkoraiskauksena.

 

Petri Paavola