Suomalaiset perinnehoidot vahvassa nosteessa

Mitä pitäisi tapahtua Suomessa, jotta terveyskeskuslääkäri voisi kirjoittaa potilailleen lähetteen jäsenkorjaajalle?

Suomalaiset perinnehoidot eli perinteinen jäsenkorjaus, kalevalainen jäsenkorjaus, kuppaus ja hieronta ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana tehneet hoitokentällä toisen tulemisensa.

Kansanparannuksen suosio on kasvanut ja myös alan koulutus on vakiinnuttanut asemansa. Koulutuksesta ja hyvistä hoitotuloksista huolimatta perinnehoitojen vuoropuhelu virallisen terveydenhuollon kanssa ei ole vieläkään päässyt kunnolla avautumaan.

-Suurin syy tähän on koululääketieteen edustajien riittämätön tai lähes olematon tieto siitä, mitä perinnehoidot oikeasti ovat ja miten niiden avulla voidaan hoitaa ihmisiä, toteaa Helsingin kaupungin opetusviraston sosiaali- ja terveysalan koulutustarkastaja, terveystieteen maisteri Leena Parkkila.

-Usein unohdetaan, että perinnehoidot olivat olemassa jo kauan ennen koululääketieteen tuloa. Jäsenkorjaamisella, kuppauksella ja hieronnalla on hyvin syvät juuret maassamme, lisää Parkkila, joka on itse myös koulutettu perinteinen jäsenkorjaaja.

Parkkilalla on näköalapaikka sekä viralliseen terveydenhuoltoon että perinnehoitoihin.

1970-luvun loppupuolelta lähtien terveydenhuollon ammattilaisen lukuisissa eri tehtävissä toiminut Parkkila arvioi, että virallinen terveydenhuolto on viimeisten vuosikymmenten aikana kehittynyt yhä teknisempään suuntaan. Eli perinnehoitoihin nähden juuri päinvastaiseen suuntaan.

-Joskus tuntuu, että tietotekniikka hallitsee terveydenhuollossa työtä ja asiakas saattaa unohtua. Toinen hallitseva tekijä on medikalisoituminen. Lääketeollisuus ohjailee mielestäni liikaa hoitotyötä, ja lääkkeitä määrätään lähes joka vaivaan.

-Särkylääkkeitä määrätään mielestäni turhan heppoisin perustein. Lääke poistaa vain oireita, mutta oireen aiheuttanut syy jää usein hoitamatta. Perinnehoidoissa sen sijaan poraudutaan itse vaivan alkusyyhyn ja pyritään hoitamaan se.

Tästä näennäisestä ristiriidasta ja ääripään asetelmista huolimatta Parkkila uskoo, että virallinen terveydenhuolto ja perinnehoidot voisivat toimia rinta rinnan ihmisten terveyden edistämisessä.

-Se vaatisi kuitenkin toimiakseen koululääketieteen ammattilaisten kouluttamista. Siinä pitäisi antaa sekä lääkäreille että sairaanhoitajille asiallista tietoa lääkkeettömistä vaihtoehdoista, toteaa Parkkila, joka on myös itse toiminut terveydenhuollon opettajana.

Leena Parkkila sanoo, että virallisen terveydenhuollon piirissä asenneilmasto perinnehoitoja kohtaan vaihtelee laidasta laitaan.

Osa lääkäreistä on kiinnostunut perinnehoidoista, mutta osalla on edelleen hyvin mustavalkoisen torjuva asenne niitä kohtaan. Sillanrakentaminen näiden hoitomuotojen välille tapahtuukin Parkkilan mukaan parhaiten kokemuksen kautta.

-Meille suomalaisille paras keino asiasta kuin asiasta vakuuttumiseksi on omakohtainen positiivinen kokemus. Tämä pätee myös perinnehoitoihin. Itselläni on käynyt jäsenkorjauksessa useita terveydenhuollon ammattilaisia, jotka ovat saaneet hoidoista apua.

-Esimerkiksi jäsenkorjauksen markkinoinnissa ongelmana on myös se, että hoitomuotoa on tutkittu vielä kovin vähän. Lääkäri- ja hoitohenkilökunta perustavat aina näkemyksensä tutkittuun tietoon.

Leena Parkkila toimii itse avoimesti sillanrakentaja virallisen terveydenhuollon ja perinnehoitojen välillä. Jäsenkorjaajaan ammattitaidon lisäksi hän on kouluttautunut myös osteopaattiseksi hierontaterapeutiksi Kairon Instituutissa.

-Olen puhunut työyhteisössäni täysin avoimesti näistä asioista ja koen tehtäväkseni levittää asiallista tietoa. Ihmiset ovat tosi kiinnostuneita ja monet kollegani ovat jopa halunneet tulla hoitooni.

Itse perinnehoidoilla menee tänä päivänä hyvin. Perinteistä jäsenkorjaus ja kalevalainen jäsenkorjaus ovat juurtuneet uudelleen Suomen maahan. Parkkilan mukaan tästä kiitos kuuluu pitkälti mm. Keski-Pohjanmaan mestariparantajille Olavi Mäkelälle ja keväälle edesmenneelle Pentti Penttilälle.

-Kaustisilla alettiin elvyttää jäsenkorjausperinteitä jo 90-luvulla.

-Haluttiin mukaan myös nuorta polvea ja näin taata, että ikivanhat hoitoperinteet eivät pääse häviämään nykyaikaisten hoitojen jalkoihin.

Kansanlääkintäperinnettä vaalivalla Perinteinen jäsenkorjaus ry:llä on tärkeä rooli alan toimijoiden koulutuksessa. Lisäksi he pyrkivät edistämään kansanparantajien ja terveydenhoitohenkilöstön yhteistyötä.

Alkuperäinen juttu: Luontaisterveys-lehti, www.karprint.fi